Search

Tiivistelmä. Terveydenhuollon haasteena on ikääntyvän väestön hoidontarpeen kasvu ja niukat henkilöstö- ja talousresurssit. Apua on haettu digitaalisista ratkaisuista, joilla on pyritty parantamaan palveluiden saatavuutta ja taloudellisia vaikutuksia ajansäästön, työmäärän, prosessien ja investointien kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on systemaattisen katsauksen avulla kuvailla terveydenhuollon toimijoiden kokemuksia digitaalisten ratkaisujen taloudellisista vaikutuksista. Tutkimuskysymyksenä oli: Minkälaisia kokemuksia terveydenhuollon toimijoilla on digitaalisten ratkaisujen taloudellisista vaikutuksista? Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen katsaus, jossa järjestelmällinen tiedonhaku tehtiin PubMed, Scopus, Cinahl ja Medic viitetietokantoihin. Aiheen rajaamisessa käytettiin PICo menetelmää, jonka avulla laaditun tutkimuskysymyksen ja alustavien tiedonhakujen pohjalta määriteltiin lopullisessa tiedonhaussa käytetyt avainsanat ja -termit ohjaamaan ja havainnollistamaan käsitteiden, avainsanojen ja synonyymien rakentumista lopullisiksi hakumerkkijonoiksi. Tiedonhaku rajattiin laadullisiin suomen- ja englanninkielisiin tutkimuksiin, jotka oli julkaistu vuosina 2015–2021. Tiedonhaussa löytyi 3730 artikkelia, joista päällekkäisyyksien poistamisen ja kielirajauksen tarkistuksen jälkeen jäi 2914 artikkelia. Otsikoiden ja tiivistelmien lukemisen perusteella valikoitui kokotekstin seulontaan 185 artikkelia. Seulonnan perusteella kokotekstien lukemiseen jäi 23 artikkelia, joista valikoitui 11 artikkelia Joanna Briggs -instituutin laadullisen tutkimuksen tarkistuslistan avulla tehtyyn laadunarviointiin. Lopulliseksi tutkimusaineistoksi valikoitui kahdeksan artikkelia. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisesti sisällönanalyysillä, jolloin muodostui kolme digitaalisten ratkaisujen taloudellisia vaikutuksia kuvaavaa pääluokkaa: 1) tehtävissä ilmenevät digitaalisten ratkaisujen taloudelliset vaikutukset, 2) prosesseissa ilmenevät digitaalisten ratkaisujen taloudelliset vaikutukset ja 3) hankinnoissa ilmenevät digitaalisten ratkaisujen taloudelliset vaikutukset. Pääluokat muodostuivat yhdeksästä yläluokasta: ajankäyttö, työmäärä, henkilöstöresursointi, puheluiden määrä, viestintä, palveluiden järjestäminen, matkakulut, investointi- ja ylläpitokulut sekä rahoitus. Johtopäätöksenä voidaan todeta digitaalisten ratkaisujen tuottavan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon organisaatioiden johtamisessa ja kehittämisessä, kun on tarpeen arvioida digitaalisilla ratkaisuilla tavoiteltavia taloudellisia vaikutuksia.Experiences of healthcare actors on the economic impact of digital solutions : a systematic review of qualitative research. Abstract. The challenge for health care is the growing need for care for the aging population and scarce human and financial resources. Assistance has been sought for digital solutions that have sought to improve the availability and economic impact of services through time savings, workload, processes and investment. The purpose of this study is to use a systematic review to describe the experiences of healthcare actors about the economic impacts of digital solutions. The research question was: What kind of experiences do healthcare actors have with the economic impact of digital solutions? The research method is a systematic review, in which a systematic data search was performed on PubMed, Scopus, Cinahl and Medic reference databases. The topic was delineated using the PICo method, which based on a research question and preliminary data searches, defined the keywords and terms used in the final data search to guide and illustrate the construction of concepts, keywords, and synonyms into final search strings. The information retrieval was limited to qualitative studies in Finnish and English, which had been published in 2015–2021. The information search found 3,730 articles, of which 2,914 articles remained after removing overlaps and checking the language limit. Based on reading the headings and abstracts, 185 articles were selected for full-text screening. Based on the screening, 23 articles were left to read the full texts, of which 11 articles were selected for quality assessment using the Joanna Briggs Institute Qualitative Research Checklist. Eight articles were selected as the final research material. The research material was analyzed inductively by content analysis, which formed three main categories describing the economic effects of digital solutions: 1) the economic effects of digital solutions in tasks, 2) the economic effects of digital solutions in processes, and 3) the economic effects of digital solutions in procurement. The main categories consisted of nine upper categories: time use, workload, human resources, number of calls, communication, organization of services, travel expenses, investment and maintenance expenses, and financing. In conclusion, digital solutions have a positive economic impact. The research results can be used in the management and development of healthcare organizations when it is necessary to assess the economic impact of digital solutions.

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, voitaisiinko koneoppimista hyödyntää taloustieteellisessä tutkimuksessa. Koneoppiminen on saavuttanut viime vuosina suurta suosiota ja koneoppimista on sovellettu lukuisten erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Viime vuosina myös taloustieteilijöiden keskuudessa on alkanut herätä mielenkiintoa koneoppimista kohtaan. Koneoppiminen voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: ohjattuun oppimiseen ja ohjaamattomaan oppimiseen. Ohjatun oppimisen ja perinteisten ekonometrian menetelmien tavoite on periaatteessa sama ja ohjatun oppimisen menetelmiä voitaisiinkin mahdollisesti soveltaa tutkimuskäytössä perinteisten ekonometrian menetelmien tapaan. Tutkielman teoria osuudessa käsitellään koneoppimisen keskeisiä perusperiaatteita sekä useiden koneoppimismenetelmien toimintaperiaatteita. Teoria osuudessa käsitellään lisäksi koneoppimisen ja perinteisten ekonometrian menetelmien eroja sekä mitä ongelmia koneoppimismenetelmiin liittyy. Koneoppimisen paremmuutta perinteisiin tilastollisiin menetelmiin verrattuna perustellaan niiden paremmalla ennustamiskyvyllä. Koneoppimismenetelmien avulla voidaan sovittaa aineistoihin hyvinkin monimutkaisia malleja ja niiden avulla voidaan aineistosta löytää rakenteita, joita ei perinteisten menetelmien avulla voida löytää. Koneoppimisen soveltamisessa tutkimuskäyttöön liittyy kuitenkin joitain ongelmia. Yksi keskeinen ongelma on se, että koneoppimismenetelmiä ei ole suunniteltu syy-seuraussuhteiden selvittämiseen vaan ne on suunniteltu puhtaasti ennustamistarkoitukseen. Viime aikoina on kuitenkin pyritty kehittämään uusia koneoppimismenetelmiä, joiden avulla voidaan estimoida myös syy-seuraussuhteita. Tutkielman empiirisessä osuudessa vertaillaan koneoppimismenetelmiä sekä ekonometriassa perinteisesti käytettävää logistista regressiota. Empiirisessä osuudessa pyrittiin ennustamaan portugalilaisen pankin asiakkaiden käytöstä. Empiirisen osuuden lopputulokseksi saatiin se, että koneoppimismallit eivät olleet merkittävästi parempia ennustamaan kuin logistinen regressiokaan. Tutkielman tuloksena voidaan sanoa, että koneoppimista voidaan hyödyntää taloustieteellisessä tutkimuksessa. Mutta kuten tutkielman empiirisestä osuudesta nähdään, niin koneoppimismenetelmät eivät välttämättä ole joka tilanteessa perinteisiä regressiomalleja parempia. Suurin potentiaalinen käyttökohde koneoppimiselle onkin suurten tietoaineistojen eli niin sanotun big datan analysointi.

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla kuvailla osaamisen johtamista terveydenhuollon organisaation johdon näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa osaamisen johtamisesta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi tulevaisuuden sairaalan muuttuvassa organisaatiossa ja sen toimintaympäristössä. Kirjallisuushaku tehtiin helmikuussa 2019 CINAHL, Scopus, Medline, Medic, ProQuest ja Google Scholar -tietokannoista. Tutkielmaan valikoitui analysoitavaksi seitsemän englanninkielistä vertaisarvioitua artikkelia, jotka oli julkaistu vuosien 2009–2018 aikana. Valintakriteerinä tutkimusten edellytettiin käsittelevän osaamisen johtamista organisaation johtamisen näkökulmasta. Tulosten mukaan osaamisen johtaminen on prosessi, jolla voidaan turvata organisaation strategisten tavoitteiden saavuttaminen tietoa ja osaamista kartoittamalla, muokkaamalla, varastoimalla ja jakamalla. Näin pyritään turvaamaan organisaation tarvitseman osaamisen säilyminen hyödyntämällä tutkittua tietoa ja työntekijöiden kokemusperäistä hiljaista tietoa. Osaamisen johtaminen on arvokas hoitotyön organisoinnin väline, joka edellyttää kasvavan tietomäärän takia toimivia tietoteknisiä ratkaisuja. Osaamisen johtaminen on myös vallitsevaan kulttuuriin vaikuttamista, sillä osaaminen ei ole vain tiedon ja taidon hallintaa, vaan se on asenne. Ryhmäkulttuuri korostaa ja antaa arvoa sitoutumiselle, hiljaisen tiedon siirtämiselle, uskollisuudelle ja moraalille. Oppivan organisaation oli havaittu vaikuttavan myönteisesti osaamisen johtamiseen ja sen avulla oli havaittu myönteisiä vaikutuksia henkilöstön työtyytyväisyyteen.

Introduction: Patients with follicular lymphoma (FL) have classically had a higher risk of solid cancers than the general population, but there is little data available in patients diagnosed and treated with modern day regimens. Material and methods: We conducted a retrospective multicenter study assessing the cumulative incidence of solid cancers other than nonmelanoma skin cancer in patients with FL between 1997 and 2016 and determined the standardized incidence ratio (SIR) to compare the incidence of solid cancers with that of the general population Results: Among 1002 FL patients with 7 years of median follow-up, we found 74 solid cancers (most common breast [n = 19], lung and colon [n = 9 each]). The cumulative incidence was 3.8% at 5 years (95%CI 2.6-5.2) from the time of diagnosis and 4.4% at 5 years (95%CI 3.1-5.9%) from the time of front-line treatment. Although a comparison of all front-line strategies did not reveal differences in the risk of solid cancers, patients treated with anthracycline-based regimens appeared to have a lower incidence than those treated with bendamustine-based strategies (2.8% vs. 6.9%). However, patients receiving the former regimen were younger than the latter. On multivariable analysis, older age was correlated with the incidence of solid cancer and bendamustine-based treatment was of borderline significance. SIR for any solid cancer was 1.22 (95%CI 0.91-1.64), indicating no increased risk of solid cancer in patients with FL over that of the general population. However, on subgroup analyses, female patients treated with bendamustine-based strategies appeared to have a greater risk (SIR 3.85 [95%CI 1.45-10.27]) Discussion: The incidence of solid cancer in this cohort of patients with FL was low and not greater than in the general population. However, the risk may be greater in female patients treated with bendamustine.

Follicular lymphoma (FL) is the most common indolent lymphoma. Currently there are many comparable treatment options available for FL. When selecting the most optimal therapy it is important to consider possible late effects of the treatment as well as survival. Secondary haematological malignancy (SHM) is a severe late effect of treatments, but the incidence of SHMs is still largely unknown. The goal of the present study was to determine the incidence of SHMs and how therapeutic decisions interfere with this risk. The study included 1028 FL patients with a median follow-up time of 5 center dot 6 years. The 5-year risk of SHM was 1 center dot 1% and the risk was associated with multiple lines of treatment (P = 0 center dot 016). The 5-year risk of SHM was 0 center dot 5% after the first-line treatment and 1 center dot 6% after the second-line. The standardized incidence ratio (SIR) was 6 center dot 2 (95% confidence interval 3 center dot 4-10 center dot 5) for SHM overall. This retrospective study found that the risk of SHM was low after first-line treatment in FL patients from the rituximab era. However, the risk of SHM increases with multiple lines of treatment. Therapeutic approaches should aim to achieve as long a remission as possible with first-line treatment, thereby postponing the added risk of SHM.

This article analyses regional development zones (RDZs). RDZs aim to combine economic growth with balanced regional development by directing development in a zonal way between growing centres and less central areas. The zones are generally formed along major roads or railroads between larger centres. RDZs cross many administrative borders and physically connect areas to each other. The empirical material of the study is derived from Finnish spatial planning documents at the national, regional and local levels as well as of semi-structural questionnaire (373 answers) and interviews with key actors involved in the studied RDZs. The OuKa RDZ crossing Finland in west-east direction between Oulu and Kuhmo is studied in-depth regarding the goals of the European Union Territorial Agenda. RDZs can become an important integrative tool for territorial cohesion as expressed in the Territorial Agenda. However, a more efficient concentration of functional activities and land use to core RDZ structures, as well as enhancement of the belongingness of inhabitants and key economic actors to the RDZ, are needed for this purpose.

Forested tropical peatlands in Southeast Asia store at least 42 000 Million metric tonnes (Mt) of soil carbon. Human activity and climate change threatens the stability of this large pool, which has been decreasing rapidly over the last few decades owing to deforestation, drainage and fire. In this paper we estimate the carbon dioxide (CO2) emissions resulting from drainage of lowland tropical peatland for agricultural and forestry development which dominates the perturbation of the carbon balance in the region. Present and future emissions from drained peatlands are quantified using data on peatland extent and peat thickness, present and projected land use, water management practices and decomposition rates. Of the 27.1 Million hectares (Mha) of peatland in Southeast Asia, 12.9 Mha had been deforested and mostly drained by 2006. This latter area is increasing rapidly because of increasing land development pressures. Carbon dioxide (CO2) emission caused by decomposition of drained peatlands was between 355 Mt y−1 and 855 Mt y−1 in 2006 of which 82% came from Indonesia, largely Sumatra and Kalimantan. At a global scale, CO2 emission from peatland drainage in Southeast Asia is contributing the equivalent of 1.3% to 3.1% of current global CO2 emissions from the combustion of fossil fuel. If current peatland development and management practices continue, these emissions are predicted to continue for decades. This warrants inclusion of tropical peatland CO2 emissions in global greenhouse gas emission calculations and climate mitigation policies. Uncertainties in emission calculations are discussed and research needs for improved estimates are identified.