Search

This doctoral dissertation is a study of G. H. von Wright’s (1916–2003) philosophical treatise The Varieties of Goodness (1963), which has been unduly neglected in later developments of philosophical ethics and theory of value. The first, value-theoretical half of The Varieties of Goodness is a study of the conceptual varieties of goodness, or of the different ways of employing the word “good” in language. Von Wright distinguishes six basic varieties: instrumental, technical, utilitarian, medical and hedonic goodness, and the good of some being. The second half of the book contains von Wright’s (normative) moral philosophy, which consists of a series of explications of concepts familiar from traditional philosophical ethics, such as moral goodness, virtue, moral duty and justice. The dissertation has three objectives: (i) to revisit and discuss von Wright’s basic value-theoretical ideas and proposals, (ii) to give an account of von Wright’s moral philosophy, and (iii) to relate his views to select other currents of the mid 20th century ethics. The scholarly approach is a combination of historical contextualization and (philosophical) critical reconstruction. The research utilizes unpublished archival materials and correspondence. Introduction examines von Wrights basic philosophical proposals and sums up critically the main lines of his moral philosophy. This is done, first, by identifying and discussing a number of axiological and moral-philosophical Grundgedanken (basic ideas) and their repercussions, and second, by giving an overview of von Wright’s explicative accounts of moral notions. I suggest that von Wright’s normative moral philosophy is an early example of a welfarist position in ethics. I also argue that some of his basic ideas still provide illuminating perspectives to philosophical disputes. On the critical side, I point out that some of these ideas are open to different interpretations and that some of von Wright’s methodological presuppositions are problematic. In the Articles, The Varieties of Goodness is approached from various angles. Article I discusses von Wright’s conception of philosophy and the analytical method that is used in charting the varieties of goodness. Article II focuses on one of the key ideas of von Wright’s moral-philosophical endeavour: the idea that moral goodness is a non-autonomous form of goodness in search of a meaning. Article III discusses the notion of the good of man (human welfare), which is a pivotal notion in von Wright’s explication of moral value. Articles IV and V are devoted to the relation between The Varieties of Goodness and Ludwig Wittgenstein’s (1889–1951) philosophical heritage. Article IV traces the development of von Wright’s work in the 1950s and shows how his philosophical approach is variously indebted to Wittgenstein’s late work. Article V contains a thorough criticism of James Klagge’s recent interpretation of von Wright’s and Wittgenstein’s views on the varieties of goodness. Tämä väitöskirja on ensimmäinen laajamittainen tutkimus suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightin (1916–2003) vuonna 1963 julkaistusta teoksesta The Varieties of Goodness (suom. Hyvän muunnelmat, 2001) ja sen filosofisista perusajatuksista. Väitöskirja koostuu viidestä artikkelista ja johdannosta. G. H. von Wright on yksi kansainvälisesti maineikkaimmista suomalaisista tiedemiehistä. Hyvän muunnelmat on puolestaan von Wrightin arvo- ja moraalifilosofinen pääteos. Teoksen filosofisen lähestymistavan ytimessä on idea hyvyyden käsitteellisestä monimuotoisuudesta, joka ilmenee sanan ”hyvä” erilaisina käyttötapoina kielessä. Kirjan arvoteoriaan keskittynyt alkupuoli käsittelee seikkaperäisesti hyvyyden kuutta perusmuotoa: välineellistä, teknistä, utilitaarista, terveydellistä ja hedonista hyvyyttä sekä jonkin olennon hyvää. Teoksen jälkipuoli taas sisältää luonnoksen normatiivisen etiikan teoriasta, jossa ihmisen hyvän eli hyvinvoinnin käsite nostetaan tekojemme ja tarkoitusperiemme moraalisen hyvyyden keskeiseksi mittariksi. Myös von Wrightin eksplikaatiot sellaisista perinteisistä etiikan käsitteistä kuten hyve, normi, velvollisuus ja oikeudenmukaisuus suhteuttavat nämä käsitteet hyvinvointia koskeviin pohdintoihin. Vaikka Hyvän muunnelmat oli von Wrightin filosofisten teosten joukossa hänen henkilökohtainen suosikkinsa, on kirja jäänyt myöhemmissä keskusteluissa suhteellisen vähäiselle huomiolle. Sitä koskeva sekundaarikirjallisuus on edelleen vähäistä, eikä siitä ole aiemmin ollut olemassa hyvin perusteltua standarditulkintaa. Tämä väitöskirjan tavoite on ollut muodostaa Hyvän muunnelmista filosofisesti ja historiallisesti perusteltu yleistulkinta, joka kattaa (i) von Wrightin teoksen metodologiset ja arvofilosofiset perusideat sekä (ii) hänen normatiivisen moraalifilosofiansa yleislinjat ja (iii) asettaa von Wrightin työn historialliseen kontekstiinsa. Tutkimusmenetelmiltään väitöskirja yhdistää historiallista kontekstualisaatiota ja filosofisten perusajatusten kriittistä rekonstruointia. Tutkimuksessa käytetään julkaisemattomia ja aiemmin hyödyntämättömiä arkistomateriaaleja ja tieteellistä kirjeenvaihtoa, jota säilytetään pääosin Helsingin yliopiston Von Wright – Wittgenstein -arkistossa ja Kansalliskirjastossa. Väitöskirjan johdanto sisältää yleiskatsauksen Hyvän muunnelmien filosofisiin perusideoihin. Johdannossa (a) identifioidaan ja tarkastellaan kriittisesti von Wrightin arvoteoreettisia perusideoita ja niiden filosofisia seurauksia, (b) käydään läpi hänen moraalifilosofisia perusideoitaan ja kartoitetaan niiden keskinäisiä riippuvaisuussuhteita ja (c) esitellään esimerkkien kautta von Wrightin varsinaista moraalifilosofiaa. Johdannossa osoitetaan, että von Wrightin teoksen alkupuoli sisältää joukon omaperäisiä menetelmällisiä ja sisällöllisiä ideoita, joita ei kuitenkaan aina ole kehitelty loppuun saakka. Eräät ideoista voidaan tulkita monella eri tavalla, ja niiden pohjalta voidaan kehittää useita erilaisia lähestymistapoja moraalifilosofiaan. Von Wrightin normatiivisen etiikan teoriaa voidaan puolestaan pitää varhaisena esimerkkinä welfarismista eli filosofisesta kannasta, jonka mukaan hyvinvointi on moraalisen arvon keskeinen mittari. Artikkelit lähestyvät Hyvän muunnelmia ja sen perusajatuksia eri näkökulmista. Artikkeli I käsittelee von Wrightin käsiteanalyyttistä menetelmää ja suhteuttaa teoksen ehdotuksia 1900-luvun puolivälin moraalifilosofisiin keskusteluihin. Artikkeli II tarkastelee von Wrightin moraalifilosofian keskeistä ideaa, jonka mukaan moraalinen hyvä ei ole itsenäinen hyvyyden muoto, vaan merkitystään etsivä käsite, joka määräytyy suhteessa hyvän käsitteellisiin perusmuotoihin. Artikkeli III keskittyy ihmisen hyvän (engl. ”The Good of Man”) käsitteeseen, joka on von Wrightin varsinaisen (normatiivisen) moraalifilosofian keskeinen käsite. Artikkelit IV ja V puolestaan kartoittavat von Wrightin arvofilosofian suhdetta oppi-isänsä Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) filosofiseen perintöön ja esittävät, että Hyvän muunnelmia voidaan pitää omaperäisenä varianttina myöhäiswittgensteinilaisesta lähestymistavasta moraalifilosofiaan. Näkökulmaltaan historiallis-genealoginen artikkeli IV seuraa von Wrightin etiikan kehitystä 1950-luvulla ja osoittaa, että von Wright ammensi Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta menetelmällisiä ja sisällöllisiä piirteitä omaan arvofilosofiaansa. Artikkeli V on puolestaan kriittinen vastine James Klaggen tulkinnalle (2018) von Wrightin ja Wittgensteinin käsityksistä hyvän muunnelmista ja perheyhtäläisyydestä.

Proceeding volume: 93