Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, soveltuuko Firstbeat Technologies oy:n sykemittaukseen perustuva Hyvinvointianalyysi välineeksi unitutkimukseen tai unen laadun tutkimiseen terveydenhuollon ja kuntoutuksen tarpeisiin. Hyvinvointiana-lyysin antamia Stressi- ja voimavararaportteja verrattiin univaiheluokitukseen ja muihin yleisesti käytettyihin, EEG-rekisteröintiin perustuviin tunnuslukuihin. Tutkimuksessa oli 14 tervettä, normaalisti nukkuvaa, 18-31-vuotiasta koehenki-löä, joista 5 miehiä ja 9 naisia. Heidät jaettiin kahteen ryhmään. Koehenkilöt nukkuivat laboratoriossa kaksi yötä, joista toinen oli koe- toinen kontrolliyö. Stressiryhmällä oli 2-3 päivää ensimmäisen laboratorioyön jälkeen jokin tärkeä, stressiä ja jännitystä aiheut-tava tilanne. Liikuntaryhmä teki 2-3 tuntia ennen nukkumaan menoa maksimaalisen ha-penottokyvyn testin. Koehenkilö aloitti sykemittauksen reilua vuorokautta ennen labora-torioyötä. Sykemittarin käytön aikana ei alkoholia saanut nauttia ja lääkkeitä pyydettiin välttämään. EEG-mittauksessa käytettiin kolmea elektrodia C3, C4 ja Fp1, jotka refe-roitiin vastakkaisen puolen korvan taakse. Lisäksi mitattiin bipolaarisesti EMG leuan alta ja EOG. Suunto Smartbeltin lisäksi sykettä mitattiin Alive Heart Monitorilla. Illalla ja aamulla koehenkilöt täyttivät henkisiä ja fyysisiä voimavaroja sekä unen laatua kos-kevan kyselyn. Uni luokiteltiin 30 sekunnin epookkia käyttäen S1-, S2- ja SWS- ja REM-vaiheisiin sekä yhteen luokkaan valve ja liike. Luokituksen perusteella laskettiin koko-naisrekisteröintiaika valojen sammuttamisesta herätykseen, kokonaisuniaika, univiive, S2-viive, REM-viive, unen tehokkuusindeksi, eri univaiheiden prosenttiosuudet ko-konaisuniajasta sekä rikkonaisuusindeksi. Hyvinvointianalyysin muuttujiksi tässä tut-kimuksessa otettiin stressin, palautumisen, liikunnan ja tunnistamattoman tilan prosent-tiosuudet kokonaisrekisteröintiajasta sekä palautumisviive. Stressi- ja liikuntaryhmien väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Koe- ja kontrolliöiden välillä tilastollisesti merkitsevä ero oli liikuntaryhmässä Hyvinvointi-analyysin stressin ja palautumisen osuuksissa sekä univiiveessä ja REM-viiveessä. Yöt luokiteltiin myös hyvin, keskikertaisesti ja huonosti nukuttuihin EEG-indeksin perus-teella. Hyvinvointianalyysissä ei ollut merkitseviä eroja näidenkään ryhmien välillä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää selvältä, ettei Hyvinvointianalyysi sovellu unitutkimuksen välineeksi, sillä Hyvinvointianalyysin yhteys standardina käytettyyn univaiheluokitukseen oli olematon. Myöskään terveydenhuollossa, kuntoutuksessa tai muussa vastaavassa toiminnassa sitä ei ole syytä käyttää unen laadun arvioimiseen ai-nakaan nykyisessä muodossaan.