Search

Kansainvälisten suhteiden viestintäympäristö on käynyt viime vuosikymmenten aikana läpi valtavia muutoksia. Viime vuosina erityistä huomiota on saanut Twitterin nousu julkisen diplomatian ja maailmanpolitiikan merkittäväksi areenaksi. Valtiojohtajat, hallitukset ja ulkoministeriöt ympäri maailman ovat valinneet Twitterin keskeiseksi sosiaalisen median viestintäkanavakseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ulkopolitiikan ammattilaisten (N = 125) viestintätoimijuutta ja vuorovaikutusosallisuutta Twitterissä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia heidän käsityksiään Twitter-diplomatian hyödyistä Suomen kannalta. Viestintätoimijuuden suhteen tarkastelun keskipisteessä olivat henkilökohtaiselle osallistumiselle annetut merkitykset. Vuorovaikutusosallisuus taas liittyy ennen kaikkea yksilön kykyyn olla osana viestintätilannetta ja siten suhteessa muihin viestijöihin. Se tarjoaakin Twitter-diplomatiaan osallistumista selventävän käsitteellisen viitekehyksen, koska siinä ilmenevät viestintäosaamisen kaikki tasot tulkintaosaamisesta viestiosaamiseen. Twitter-diplomatian hyötyjen osalta tarkastelun kohteena olivat mediajulkisuuteen, suhteiden rakentamiseen sekä maineeseen ja maakuvaan liittyvät asiat. Verkkokyselylomakkeella kerätyn aineiston analyysissa yhdisteltiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tulosten mukaan Twitteriä työssään käyttävät diplomaatit ja muut ulkopolitiikan ammattilaiset suhtautuvat positiivisesti sen tarjoamiin hyötyihin julkisen diplomatian kannalta. Osallistujat jaoteltiin viestintätoimijuuden suhteen kolmeen viestijätyyppiin riippuen siitä, korostuivatko heidän vastauksissaan vuorovaikutukseen (julkiset diplomaatit) vai viestinnän näkyvyyteen ja tehokkuuteen (tiedottaja- diplomaatit) liittyvät asiat tai pitivätkö he henkilökohtaista osallistumista lainkaan tärkeänä (häivediplomaatit). Vuorovaikutusosallisuus oli sitä korkeampaa, mitä tärkeämpänä henkilökohtaista osallistumista pidettiin. Vuorovaikutusosallisuus oli myös yhteydessä korkeampiin arvioihin Twitter-diplomatian kokonaishyödyistä sekä suhteiden rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvistä hyödyistä., The communication environment of international relations has undergone tremendous changes in recent decades. In recent years, special attention has been paid to the rise of Twitter as an important arena for public diplomacy and world politics. Heads of state, governments and foreign ministries around the world have chosen Twitter as one of their main social media channels. This study examines Finnish foreign policy professionals’ (N = 125) communication agency and interaction involvement on Twitter. In addition, the goal was to study their perceptions of the benefits of Twitter diplomacy for Finland. In terms of communication agency, the focus was on the meanings given to personal participation. Interaction involvement, in turn, is primarily related to an individual’s ability to be part of the communication situation and thus in relation to other communicators. Thus, it provides a conceptual framework for clarifying engagement in Twitter diplomacy, as it reflects all levels of communication competence, from interpretive competence to message competence. In terms of the benefits of Twitter diplomacy, issues related to media publicity, relationship building, and reputation and country image were examined. Quantitative and qualitative research methods were combined in the analysis of online administered survey data. The results show that diplomats and other foreign policy professionals who use Twitter in their work think positively about its benefits for public diplomacy. Regarding communication agency, the participants were divided into three groups according to whether their responses emphasized issues related to interaction (public diplomats) or the visibility and effectiveness of communication (publicity diplomats), or whether they considered personal involvement at all important (undertone diplomats). The more important personal participation was considered, the higher the level of interaction involvement. Interaction involvement was also associated with higher estimates of the overall benefits of Twitter diplomacy and the benefits associated with building and maintaining relationships.

Politiikan toimijoiden viestintä sosiaalisen median alustoilla on tärkeä osa vaalikampanjaa. Puolueen puheenjohtajan merkitys erityisesti eduskuntavaalikampanjassa on kiistaton, mutta toistaiseksi on vasta vähän tutkittu, millä tavalla he näkyvät ja millainen rooli heillä on puolueensa viestinnässä sosiaalisen median alustoilla. Tutkimus käsittelee puolueiden ja niiden puheenjohtajien kampanjaviestintää Suomen eduskuntavaalien 2019 yhteydessä henkilöitymisen näkökulmasta kolmella suurimmalla sosiaalisen median alustalla: Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Tavoitteena on tutkia, miten henkilöityminen ilmenee eri toimijoiden julkaisuissa. Tulosten mukaan sisällöt ovat vahvasti asiapitoisia. Ne ovat myös henkilökeskeisiä, mutta henkilökohtaista sisältöä julkaistaan niukasti. Lähtökohtaisesti sosiaalinen media ei vaikuta lisäävän yksityiselämän tuomista julkisuuteen, sillä suurelta osin henkilökohtainen sisältö on perinteisessä mediassa jo aikaisemmin jaettuja sisältöjä. Puheenjohtajilla on merkittävä viestinnällinen rooli sekä itsestään että puolueesta ja puolueen muista ehdokkaista viestivänä edustajana. Myös eri alustojen välillä havaitaan eroja. Twitter nousee vahvasti asiapitoisten sisältöjen alustaksi, kun taas Facebookissa ilmenee eniten henkilökohtaista sisältöä. Instagramin käyttö sen sijaan jää vielä varsin vähäiseksi vuoden 2019 kampanjassa., The social media communication of political actors is vital in campaign communication, but the practices and content vary between the actors. The significant role of party leaders in parliamentary election campaigns is undeniable but their role in the party communication and how they are discussed on social media is less known. The focus of the research is on personalization in the campaign communication of Finnish parties and party leaders on three biggest social media platforms, Facebook, Twitter, and Instagram during the 2019 parliamentary election. The aim is to research how personalization manifests in the posts by political actors. The posts are highly individualized, but there is less personal content published. Principally, social media does not seem to add personal content by political actors, as most personal content found in the data is shares from traditional media. The party leaders have a significant role as a communicative actor representing themselves as well as their party and the other candidates from their party. There are also significant differences between the platforms. Publishing on Twitter relies strongly on agenda-setting and topic posts while Facebook includes most personal content out of all three platforms. Instagram is the least used platform by all actors.

Sosiaalisen median vaikuttajien seuraajille voi muodostua affektiivisia ystävyyden kaltaisia tunnesiteitä eli parasosiaalisia suhteita seuraamiansa mediapersoonia kohtaan. Sosiaalisessa mediassa on otolliset lähtökohdat parasosiaalisten tunteiden syntymiselle ja kehittymiselle, kun vaikuttajat päästävät katsojat kurkistamaan elämäänsä kuvien ja videoiden välityksellä, kertovat itsestään henkilökohtaisia asioita seuraajilleen ja puhuttelevat yleisöä tuttavalliseen tyyliin. Artikkelissa syvennytään parasosiaalisen suhteen syntyyn ja sitä edistäviin tekijöihin. Tutkimuksen kohteena on sosiaalisen median vaikuttaja Mmiisas eli Miisa Rotola-Pukkila. Tutkimus toteutettiin netnografisella tutkimusmenetelmällä, ja parasosiaalisen suhteen ilmenemistä vaikuttajalle tarkasteltiin seuraajien lähettämistä Instagramin yksityisviesteistä. Lisäksi vaikuttaja kirjasi havaintojaan ja ajatuksiaan parasosiaalisesta ilmiöstä kolmen viikon ajan tutkimuspäiväkirjaan. Tuloksista ilmeni, että ainakin osalla seuraajista saattaa olla hyvinkin vahva parasosiaalinen suhde sosiaalisen median vaikuttajaan. Seuraajien yksityisviesteistä oli havaittavissa monia kuvitellun ystävyyden piirteitä, jotka osoittavat vahvaa yksipuolista tunnesidettä vaikuttajaan. Mmiisas-vaikuttajan lähes kaikki sisältö perustuu itsestäkertomiseen. Tuloksista on nähtävissä, että kaikista henkilökohtaisimmat aiheet edistivät vahvimmin seuraajien parasosiaalisen suhteen ulottuvuuksien ilmenemistä viesteissä. Tulosten pohjalta artikkelissa myös pohditaan, missä mielessä parasosiaalinen suhde on vaikuttajalle tavoittelemisen arvoista, sillä Mmiisas-vaikuttaja rakentaa tiivistä ja lähes ystävyydenkaltaista suhdetta seuraajiinsa yksityisyytensä kustannuksella. Seuraajien vastavuoroinen viestintä ja avoin itsestäkertominen antavat uudenlaista näkemystä siitä, että parasosiaalinen suhde voi olla kuvitellun ystävyyden lisäksi vastavuoroinen ja vahva luottamussuhde vaikuttajan ja yleisön välillä. Avainsanat: parasosiaalisuus, parasosiaalinen suhde, sosiaalinen media, julkisuus, Instagram Friendship or illusion? The appearance of parasocial relationships in followers’ messages to the social media influencer Followers may develop an emotional, affective, and one-sided friendship-like bond with a social media influencer, also known as a parasocial relationship. Social media creates a good basis for the development of parasocial relationships because followers have an opportunity to peek into influencers’ private lives, while the influencers disclose personal issues and address the audience in an acquaintance-like style. In this article, the formation of parasocial relationships and the elements that foster them are considered. The study aims to investigate an audience’s relationship with Finnish social media influencer Mmiisas (Miisa Rotola-Pukkila). The method used was netnography. The data were collected from private messages, which the followers sent to the influencer on Instagram. The influencer Mmiisas also kept a research journal during the three-week research period. Results revealed that at least some of the followers had a strong parasocial relationship with the influencer. In the private messages, there were many features of imagined friendship that showed a strong one-sided relationship with the influencer. Nearly all of Mmiisas’ content is based on self-disclosure. The results showed that highly personal content seems to foster the characteristics of followers’ parasocial relationships in their messages. The article discusses how beneficial a parasocial relationship is for an influencer. For example, Mmiisas seemed to build a strong friendship-like bond with her followers by sharing pieces of private information. The followers’ reciprocal communication and self-disclosure create the perspective that a parasocial relationship may also be a confidential relationship between an influencer and his or her followers. Keywords: parasociality, parasocial relationship, social media, publicity, Instagram

This study examined the use of an immersive virtual environment (IVE) in decreasing intergroup anxiety among university students. In Dinner-time360 , the students engaged in an interpersonal encounter by sharing a virtual dinner table with someone from another linguistic or cultural group. A control group watched the documentary in a traditional 2D format. The re-sults showed that the documentary reduced intergroup anxiety in both situa-tions, particularly among students with high anxiety who engaged in the IVE. For the IVE viewers, the decrease in intergroup anxiety was connected to two interpersonal elements: perceptions of the character’s immediacy and an in-creased level of homophily. These findings provide insights into the possibil-ities of IVEs in multicultural learning among university students. publishedVersion

Successful diabetes management requires functional collaboration between health care professionals and diabetic patients, which is accomplished through the process of interaction. However, the relationships between diabetes management, collaboration, and professional–patient interaction and the significance of professional–patient interaction for the collaboration process have not been studied extensively in the context of type 2 diabetes care. This communication science study aimed to describe the experiences of type 2 diabetic patients to show how professional–patient interaction facilitates and impedes diabetes management–related collaboration. Patients’ (N = 41) perspectives were studied qualitatively by examining their experiences (N=63) with doctors and nurses that they found to facilitate or impede diabetes management. Data were collected using an open survey and semi-structured interviews during the years 2014 and 2015. The research data were combined at the analysis phase and were analyzed using qualitative content analysis. The critical incident technique was applied in conducting the study. Professional–patient interaction both facilitated and impeded diabetes management–related collaboration, especially in three sub-areas: the sharing of information, showing and receiving social support, and defining the collaboration-related roles. Through these sub-areas, professional–patient interaction was related both to the planning of diabetes management and its implementation. A central element to the facilitating and impeding significance of professional-patient interaction was found to be whether professionals and diabetic patients managed to build a common interaction style. The results of this study can be utilized to update the quality criteria for diabetes care and, therefore, to evaluate and develop diabetes management–related collaboration. publishedVersion

publishedVersion

Yliopistoista valmistuvilta edellytetään nykyisin monipuolisia viestintätaitoja. Siksi yliopistojen opetukseen on vakiintunut myös puheviestinnän opintojakso osaksi yliopistotutkintoihin sisältyviä pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Aikaisemmat selvitykset tästä opetuksesta osoittavat, että vuosikymmenien aikana opetuksessa on tapahtunut monenlaista kehitystä (Hyvärinen, Gerlander, Almonkari, & Isotalus, 2006; Gerlander, Hyvärinen, Almonkari, & Isotalus, 2009; Kaipomäki, 2011). Viime vuosina yliopistojen rakenteessa ja toiminnassa on kokonaisuudessaan tapahtunut suuria muutoksia. Myös viestinnän ilmiöt ja työelämässä tarvittava viestintäosaaminen ovat muutoksessa koko ajan. Lisäksi puheviestinnän opetusalan nimessä ja keskeisissä käsitteissä on tapahtunut muutoksia. Näistä on toistuvasti keskusteltu myös Prologoksen ProBlogissa, kuten esimerkiksi Jokirannan ym. (2018) kirjoituksessa, jossa kielikeskusten opettajia kannustetaan miettimään opetuksen keskeisintä sisältöä. Tässä näkökulma-artikkelissa haluammekin kiinnittää huomiota puheviestinnän opetuksen nykytilaan kieli- ja viestintäopinnoissa erilaisten muutosten keskellä. Tarkastelun perusteella moni asia näyttää opetuksessa kuitenkin pysyneen varsin samanlaisena vuosien varrella, mutta muutoksiakin on sekä hyvään että huolestuttavaan suuntaan. Kymmenen vuoden aikana verkko-opetuksen hyödyntämisestä näyttää tulleen kiinteä osa myös tätä opetusta. Tarkastelumme myös viittaa vahvasti siihen, että valtakunnalliselle yhteistyölle olisi jälleen tarvetta ja aikanaan yhdessä mietittyjä opetuksen tavoitteita olisi syytä jälleen tarkastella kriittisesti. Tarkastelumme perustuu Hannu Okkosen (2020) puheviestinnän pro gradu -tutkielmaan, jossa hän selvitti puheviestinnän opetuksen nykytilaa kieli- ja viestintäopinnoissa. Kysely lähettiin syksyllä 2019 noin sadalle puheviestinnän opettajalle, joista noin kolmasosa vastasi. Opinnäytteessä myös vertailtiin saatuja tuloksia systemaattisesti ja yksityiskohtaisesti aikaisemmin tehtyihin vastaaviin kyselyihin.

Tiivistelmä Asiantuntijan toiminnalle on tyypillistä, että se perustuu pitkälti hiljaiseen tietoon. Vuorovaikutusammateissa hiljainen tieto ilmenee juuri vuorovaikutuksessa. Asiantuntijan ei kuitenkaan juuri tarvitse miettiä vuorovaikutustaan, vaan hän toimii automaattisesti hyväksi koetulla tavalla, jos hänen viestintäosaamisensa on tarpeeksi korkeatasoista. Tässä artikkelissa tarkastellaan puheterapeutin asiantuntijuuden perustaa yhdistämällä hiljaisen tiedon ja viestintäosaamisen teoreettiset näkökulmat. Kyseessä on esitutkimus, sillä sekä teoreettinen että metodologinen lähtökohta on uudenlainen ja artikkelissa tarkastellaan näkökulman toimivuutta. Tutkimusaineisto kerättiin aktivoivan muistamisen menetelmällä. Puheterapeutti videoi kahden eri lapsiasiakkaan kanssa pitämäänsä puheterapiakertaa. Terapioiden jälkeen tutkija ja terapeutti katselivat yhdessä videot ja terapeutti kertoi vapaasti tutkijalle, mitä oli ajatellut terapian kuluessa. Tutkija teki tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Tutkimustilanne videoitiin, aineisto litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti. Aineisto toi esille, miten terapeutti selittää ja tulkitsee omaa ja asiakkaan toimintaa ja arvioi tältä pohjalta toimintaansa. Aineisto nostaa esiin piirteitä hiljaisen tiedon ilmenemisestä puheterapeutin työssä. Myös yhtymäkohtia professionaalisen vuorovaikutuksen aikaisempiin tutkimustuloksiin on havaittavissa. Lisäksi artikkelissa pohditaan kriittisesti menetelmän toimivuutta. Asiasanat: hiljainen tieto, puheterapia, viestintäosaaminen, vuorovaikutus

Virkaanastujaisesitelmä Tampereen yliopiston puheviestinnän professorin virkaan 7.4.2006

Teemanumeron esipuhe.