Search

Sulfa II -hankkeessa tuotettiin keinoja happamien sulfaattimaiden aiheuttamien ongelmien käsittelyyn viranomaisten ja turvetuottajien toiminnan tueksi. Hankkeen tavoitteena oli: 1) kehittää malli, joka ennustaa happamuuspiikkien esiintymistä valuma-aluetasolla, 2) kehittää toimintatapoja happaman valumaveden syntymisen ehkäisemiseksi turvetuotannossa, 3) kehittää ja testata menetelmiä, joilla voitaisiin hallita jo syntyneitä happamuusongelmia ja 4) luoda yhtenäinen ohjeistus sulfaattimaaongelman laajuuden määrittämiseksi turvetuotannon lupaprosessin yhteydessä. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamien happamuusongelmien arvioimiseksi Suomen ympäristökeskuksen VEMALA -työkaluun kehitettiin malli sulfaatin kulkeutumisesta ja sen vaikutuksesta veden happamuuteen järvi- ja uomaverkostossa. Mallinkehityksen tueksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla pilottivaluma-alueella suoritettiin vedenlaadun seurantaa ja tarkennettu sulfaattimaiden kartoitus. Turvetuotantoalueiden happamuuden syntymekanismia tarkennettiin olemassa olevaa aineistoa hyödyntäen, ojareunuksiin ja tuotantosaroille kohdistuvalla maanäytteenotolla ja hapettumiskokein laboratorio-olosuhteissa. Tulosten perusteella havaittiin, että ohut yhtenäinen turvekerros suojaa pohjamaata hapettumiselta ja tuotannon aikana hapettumista tapahtuu vain pienillä rajatuilla alueilla ojien reunavyöhykkeillä. Jo muutaman kymmenen sentin yhtenäisen turvekerroksen havaittiin suojaavan sen alla olevaa mineraalimaata merkittävästi hapettumiselta. Maankuivatuksen tehostaminen jälkikäyttövaiheessa voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää hapanta vesistökuormitusta, ja riskit tulisi aina tiedostaa toimittaessa happamien sulfaattimaiden vaikutuspiirissä. Neutralointimateriaaleja ja -menetelmiä testattiin hankkeessa sekä laboratoriossa, että maastossa pilot- ja täyden mittakaavan kokeina. Täyden mittakaavan kokeina testattiin ojien vuoraamista paperitehtaan sivulietteellä, OPA-sakalla, sekä niin kutsuttua neutralointikaivoa, jossa neutralointimateriaalina oli granuloitu kalsiumhydroksidi. Hankkeessa julkaistiin myös opas happamien sulfaattimaiden kartoittamiseen turvetuotantoalueilla.

Tässä työssä arvioitiin vesistöön tulevan typpi-, fosfori- ja kiintoaineskuormituksen pidättymistä matkalla mereen. Laskennassa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen WSFS-Vemala mallia, joka on yhdistetty hydrologiaa ja vedenlaatua kuvaava malli. Ravinteiden pidättymistä arvioitiin 3. jakovaiheen vesistöalueiden tarkkuudella. Mallilla laskettiin kultakin alueelta lähtevän kuormituksen muutoksen vaikutus ainevirtaamiin alapuolisissa järvissä ja lopulta mereen päätyvässä virtaamassa. Tulokset esitetään taulukkona 3. jakovaiheen alueille ja lisäksi koko Suomen karttana.

Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto marraskuussa 2012 oli paikallinen, mutta suuri ympäristöonnettomuus. Suomen ympäristökeskus (SYKE) vastasi vuodon aiheuttamiin kyselyihin ja tiedon tarpeeseen kartoittamalla ympäristökuormitusta ja tiedottamalla onnettomuuden aiheuttamista vaikutuksista vesiympäristöön. Raportissa on esitetty arvioinnissa käytetyt mittaustiedot, arvioitu vuodon vaikutuksia lähijärvissä ja tarkasteltu vuodon alueellista laajuutta vuoden 2012 lopulla käytettävissä olleen tiedon perusteella. Välitöntä vesistökuormitusta arvioitiin ympäristömittaustulosten ja mallinnuksen avulla. Raportissa on kuvattu kipsisakka-altaan vuodon aiheuttama kuormitustilanne ja arvioitu sen vesistövaikutuksia. Lisäksi on kuvailtu lyhyesti vesien tilaa ennen jätevesivuotoa, sekä metallien, happamuuden ja suolojen vesistövaikutuksia. Raportissa on myös ehdotuksia lisäselvitystarpeiden ja seurannan osalta, sekä kaivosalaan liittyvään tutkimus- ja kehitystoimintaan Suomessa. Onnettomuuden seurauksena Talvivaaran kaivosalueen ulkopuolelle purkautui huomattavasti jätevettä. Eteläisiin lähivesiin (Lumijoki – Kivijärvi) purkautui noin 200 000 m3 jätevettä ja pohjoiseen, Oulujoen vesistön latvaosaan (Salminen – Kolmisoppi), noin 20 000 m3. Ympäristöön joutui kaivoksen tavanomaiseen kuormitukseen verrattuna moninkertainen määrä haitallisia aineita. Luonnossa metallien myrkyllisyydessä on yleensä kyse niiden yhteisvaikutuksista. Eri metallit voivat joko suoraan lisätä toistensa myrkkyvaikutuksia tai yhdessä aiheuttaa suuremman häiriön eliöiden tasapainotilaan. Kalojen ja muiden eliöiden kannalta oleellisia ovat ääri-ilmiöt eli happamuuden ja metallipitoisuuksien maksimiarvot sekä niiden nopeat muutokset. Eliöihin vaikuttavan pitoisuustason ylittivät selvimmin alumiini, nikkeli ja sinkki, mutta myös uraani ja kadmium. Seuraukset alueen vesieliöstöön selviävät kuitenkin vasta seuraavan kesän kasvukaudella ja sen jälkeen, koska eliöiden lisääntymisen onnistuminen ja ravintoketjun mahdollinen häiriintyminen nähdään vasta pidemmällä aikavälillä.

Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää Nokian Renkaiden kotimaan jakelujärjestelmää asiakasnäkökulmaa painottaen. Asiakasohjautuvien toimintojen tärkeys toimitusketjussa on nykyään yhä merkittävämmässä roolissa laajentuneiden toimitusverkostojen sekä vaativan liiketoimintaympäristön myötä. Työssä tarkasteltiin kohdeyrityksen tilaus-toimitusprosessin rakenteellisia toimintoja ja toimintojen välisiä rajapintoja, jotka toimivat perustana jakelujärjestelmän ongelma- ja kehityskohteiden selvittämiselle. Tutkimus koostui kirjallisuuskatsauksesta ja yksittäisestä tapaustutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin toimitusketjun hallinnan eri näkökulmia painottaen erityisesti asiakasohjautuvuutta ja sen vaikutusta toimitusketjun toimintoihin ja osapuoliin. Tapaustutkimuksessa data kerättiin sekä henkilökunta- että asiakashaastatteluiden avulla. Tapaustutkimuksen tarkoituksena oli löytää kohdeyrityksen toiminnoista konkreettinen kehityskohde ja tarkastella tämän vaikutuksia toimitusprosesseihin. Tapaustutkimuksen kautta kehityskohteeksi valittiin toimituspuutteiden ja -virheiden vähentäminen jakelujärjestelmässä. Ensisijaisesti puutteita ja virheitä toimituksissa voidaan vähentää asiakaslavalähetyksiä lisäämällä. Asiakaslavalähetyksien käsittelykerrat jakeluketjussa ovat erittäin vähäiset, joten tätä kautta on mahdollista vähentää jakeluketjun aikana aiheutuneita toimitushäiriötä. Kaikkia tilauksia ei voida kuitenkaan toimittaa asiakaslavoina tilauksen koon vuoksi. Jotta myös pienempien tilauksien toimitusvarmuus saataisiin samalle tasolle asiakaslavalähetyksien kanssa, toimitetaan ne määräterminaalikohtaisina lähetyksinä. Tuotteiden määräterminaalikohtainen lajittelu tehdään terminaalin sijaan jo logistiikkakeskuksessa keräilyn yhteydessä, joka mahdollistaa yhden tuotteiden käsittelykerran jättämisen pois jakeluketjusta. Työn tuloksena selvisi, että asiakasohjautuvan jakelujärjestelmän kehittämisellä on vaikutusta niin asiakastyytyväisyyteen, toimitusvarmuuteen kuin toimitusketjun joustavuuteenkin. Nämä ominaisuudet ovat osa synkronoitua toimitusverkostoa, joiden avulla kohdeyrityksen on helpompi mukautua sesonkiluonteiseen kysynnän vaihteluihin sekä varmistaa, että myös asiakkaan on mahdollista toimia omalla liiketoiminnanalueellaan parhaimmalla mahdollisella tavalla.