Search

The aim of this project was to prioritize from Finnish consumers��� perspective the food contaminants controlled under Regulation (EC) No 1881/2006 or referred to in the European Commission���s monitoring recommendations. This prioritization of contaminants was based on the seriousness of the health effects of each compound and the level of risk for high users. As the highest priority group were identified carcinogenic compounds (environmental toxins, mycotoxins or compounds formed during food processing), the exposure level of which is sufficient to make an increased incidence of cancers in the population probable. The most important contaminants that are harmful in a single dose were those that inhibit cellular respiration or slow down the heart rate, exposure to which could in the worst-case scenario be lethal to a consumer in an at-risk group. To support the planning of monitoring, the food groups in which monitoring and determination of contaminant concentrations would be the most essential nationally were also identified. In addition to a list of substance specific priorities, the factors taken into account in the assessment included the age and coverage of national data sets, concentrations of contaminants in different food groups, key sources of consumer exposure and whether concentrations measured in Finland differ clearly from EU averages. The report includes an English summary of the main findings., FI; PDF; efsafocalpoint@foodauthority.fi

Tämän työn tarkoituksena oli asettaa suomalaisen kuluttajan kannalta tärkeysjärjestykseen ne elintarvikkeiden vierasaineet, joiden pitoisuuksia valvotaan asetuksen (EY) N:o 1881/2006 nojalla tai jotka mainitaan Euroopan Komission monitorointisuosituksissa. Tärkeysjärjestys määräytyi aineen aiheuttaman terveyshaitan vakavuuden ja suurkuluttajalle koituvan riskin suuruuden perusteella. Tärkeimmiksi arvioitiin syöpävaaralliset aineet (ympäristömyrkyt, homemyrkyt tai prosessoinnissa syntyvät aineet), joille altistutaan siinä määrin, että syöpien lisääntyminen väestössä on todennäköistä. Kerta-annoksella haitallisista vierasaineista tärkeimmät olivat soluhengityksen salpaavat tai sydämen lyöntitiheyttä hidastavat vierasaineet, joille altistuminen saattaisi pahimmillaan johtaa riskiryhmään kuuluvan kuolemaan. Valvonnan suunnittelun tueksi kartoitettiin myös, mistä elintarvikeryhmistä kunkin vierasaineen pitoisuuksien seuranta ja määrittäminen olisi oleellisinta kansallisesta näkökulmasta. Arviossa otettiin huomioon ainekohtaisen prioriteettilistan lisäksi kansallisten aineistojen ikä ja kattavuus, vierasaineiden pitoisuudet eri elintarvikeryhmissä, kuluttajien suurimmat altistuslähteet sekä se, poikkeavatko Suomessa mitatut pitoisuudet selkeästi EU-keskiarvoista. Raporttiin sisältyy englanninkielinen yhteenvetoluku tärkeimmistä tuloksista.

Risk assessment of Finnish children’s exposure to polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH) in foods

Risk profile is based on survey data collected in an EU funded PlantLibra project concerning Finland and information from scientific litterature on composition of plant food supplements (PFSs), toxicity of the compounds they contain and possible pharmacokinetic interactions of these compounds or substances in PFS with medication. There were no significant direct toxicological risks related to substances in PFS. However, many substances in PFSs (especially ginger and Equisetum arvense) were related to potential interactions with medications, especially with medications which are metabolised through CYP3A4. Since medications which are metabolised through CYP3A4 are used frequently among PFS user, the risk of intercations may be significant – especially warfarin with narrow therapeutic window. However, there is no strong evidence o finteractions between these PFSs and medications, since there from litterature there is mainly in vitro studies available. It should also be noted that manny used PFSs contained several plant subtances and that PFSs were used with several medications simultaneously.

Riskiprofiili perustuu EU-rahoitteisessa PlantLibra-projektissa kerättyn kyselyaineiston Suomea koskevaan osuuteen sekä kirjallisuudesta saatuun tietoon kasviravintolisien koostumuksesta ja niiden sisältämien yhdisteiden toksisuudesta sekä ominaisiin aineisiin mahdollisesti liittyvistä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista lääkeaineiden kanssa. Tarkastelltuihin ominaisiin aineisiin ei liittynyt merkittävää suoraa toksisuutta käytetyillä annoksilla. Sen sijaan moniin ominaisiin aineisiin (erityisesti inkivääri, peltokorte) liittyy merkittävä yhteisvaikutusten potentiaali, etenkin CYP3A4:n välityksellä metaboloituviin lääkeaineisiin. Koska CYP3A4:n kautta metaboloituvia lääkkeitä käytetään paljon, yhteisvaikutusten riski korostuu. Erityistä huolta liittyy varfariiniin (metaboloituu CYP2C9 ja osittain CYP3A4:n kautta), sillä sen terapeuttinen ikkuna on kapea (pitoisuudet veressä voivat helposti olla liian pieniä tai suuria). On kuitenkin huomattava, että vahvaa näyttöä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista on vähän, sillä käytettävissä on lähinnä in vitro -tutkimuksia kasviravintolisien sisältämien ominaisten aineiden ja lääkeaineiden välillä. Lisäksi on huomattava, että useat kasviravintolisät sisälsivät useasta kasvista peräisin olevia ominaisia aineita ja että kasviravintolsien käyttäjät käyttivät usein useita valmisteita yhdessä lääkkeiden kanssa. Riskprofilen bygger på den del som gäller Finland av det enkätmaterial som samlats in inom det av EU finansierade projektet PlantLibra och på ur litteraturen erhållen information om de vegetabiliska kosttillskottens sammansättning och toxiciteten hos föreningarna som de innehåller och de farmakokinetiska samverkningarna med läkemedel som eventuellt hänför sig till de kännetecknande ämnena. Till de granskade kännetecknande ämnena hänförde sig inte någon betydande direkt toxicitet med de doser som användes. Till många kännetecknande ämnen (särskilt ingefära, åkerfräken) hänför sig däremot en betydande potential av samverkningar, i synnerhet med läkemedel som metaboliseras via CYP3A4. Eftersom det används en hel del läkemedel som metaboliseras via CYP3A4, understryks risken för samverkningar. Särskild oro väcker varfarinet (metaboliseras via CYP2C9 och delvis via CYP3A4) eftersom dess terapeutiska fönster är smalt (halterna i blodet kan lätt bli för låga eller höga). Det är ändå skäl att beakta att det endast finns blygsamma bevis på de farmakokinetiska samverkningarna, eftersom vi främst har tillgång till in vitro-undersökningar av samverkningarna mellan de kännetecknande ämnena som vegetabiliska läkemedel innehåller och läkemedlen. Det är också skäl att beakta att flera vegetabiliska kosttillskott innehöll kännetecknande ämnen som härstammar från flera växter och att de personer som använde vegetabiliska kosttillskott ofta använde flera preparat tillsammans med läkemedel. Risk profile is based on survey data collected in an EU funded PlantLibra project concerning Finland and information from scientific litterature on composition of plant food supplements (PFSs), toxicity of the compounds they contain and possible pharmacokinetic interactions of these compounds or substances in PFS with medication. There were no significant direct toxicological risks related to substances in PFS. However, many substances in PFSs (especially ginger and Equisetum arvense) were related to potential interactions with medications, especially with medications which are metabolised through CYP3A4. Since medications which are metabolised through CYP3A4 are used frequently among PFS user, the risk of intercations may be significant – especially warfarin with narrow therapeutic window. However, there is no strong evidence o finteractions between these PFSs and medications, since there from litterature there is mainly in vitro studies available. It should also be noted that manny used PFSs contained several plant subtances and that PFSs were used with several medications simultaneously.

Aromilla tarkoitetaan ainetta, jota ei ole tarkoitettu kulutettavaksi sellaisenaan, mutta jota lisätään elintarvikkeeseen antamaan tai muuttamaan elintarvikkeen tuoksua tai makua. EU:ssa on hyväksytty elintarvikekäyttöön noin 2 500 kemiallisesti yksilöityä aromiainetta. Näiden lisäksi EU:n aromiasetuksessa mainitaan aromivalmisteet, paistoaromit, savuaromit, aromin lähtöaineet ja muut aromivalmisteet ja niiden seokset. Tässä raportissa selvitetään aromeja koskevaan lainsäädäntöön, arviointiin, hyväksyntään, saantiin ja käytön turvallisuuteen liittyvät pääkohdat. Aromiaineiden käytöstä aiheutuva riski on yleisesti ottaen vähäinen, koska aromiaineiden käyttömäärät elintarvikkeissa ovat yleensä pieniä ja aineet ovat kemiallisesti melko yksinkertaisia yhdisteitä, joiden aineenvaihduntatuotteet tunnetaan. Monet aromiaineet ovat luonnossa esiintyviä aineita, joita ihminen saa luontaisesti ravinnostaan. Eräillä luonnosta saatavilla aromeilla voi kuitenkin olla haitallisia ominaisuuksia ihmiselle. Joidenkin aromien saanti voi olla suurta merkkiuskollisilla kuluttajilla tai aromia sisältävien tuotteiden suurkuluttajilla. Aromien ja aromiaineiden saannin arviointi on vaikeaa, koska käytettäviin menetelmiin liittyy paljon epävarmuutta ja tieto aromien ja aromiaineiden esiintymisestä ja pitoisuuksista elintarvikkeissa on niukkaa. Med arom avses ett ämne som inte är avsett att konsumeras som sådant utan som läggs till i ett livsmedel för att ge eller modifiera livsmedlets lukt eller smak. Cirka 2 500 kemiskt specificerade aromämnen har godkänts i EU för livsmedelsanvändning. Dessutom nämner EU:s aromförordning aromberedningar, värmereaktionsaromer, rökaromer, aromprekursorer och andra aromer eller blandningar av dessa. Denna rapport redogör för huvudpunkterna i lagstiftningen, bedömningen, godkännandet, tillgången och användningssäkerheten i fråga om aromer. Risken vid användning av aromämnen är allmänt taget liten, eftersom användningsmängderna av aromämnen i livsmedel i allmänhet är små och ämnena är kemiskt rätt enkla föreningar vars metaboliter är kända. Många aromämnen är naturligt förekommande ämnen som människan naturligt får från sin kost. Vissa aromer från naturen kan emellertid ha skadliga egenskaper för människor. Intaget av en del aromer kan vara stort hos märkestrogna konsumenter eller hos storkonsumenter av arominnehållande produkter. Att bedöma intaget av aromer och aromämnen är svårt, eftersom metoderna är mycket osäkra och kunskapen om förekomsten och halterna av aromer och aromämnen är knapp. Flavourings are products that are not intended to be consumed as such, but which are added to food in order to modify the odour or taste. Presently, about 2,500 chemically defined flavouring substances have been authorised in the EU. In addition to these, the EU regulation on flavourings includes flavouring preparations, thermal process flavourings, smoke flavourings, flavour precursors and other flavourings or mixtures. This report describes the main points on the legislation, evaluation, approval and safety of use of flavourings. The risk posed by flavouring substances is generally considered low because the amounts of flavouring substances used are usually low and many flavouring substances are simple compounds with known metabolites. Many flavouring substances are natural compounds and they are present, for instance, in traditional food. However, some natural flavourings may have adverse effects on human health. The intake of some flavourings may be high among brandloyal consumers or high users. Estimating the intake of flavourings is difficult because the methods used for intake estimates include large uncertainties and because information on the occurrence and concentrations of flavourings in food is scarce.

Lisäaineet ovat aineita, jotka EU on hyväksynyt käytettäväksi elintarvikkeissa mm. säilyvyyden parantamiseksi tai rakenteen, maun tai värin säätämiseksi. Osa niistä on elintarvikkeissa luonnostaan esiintyviä yhdisteitä, osa keinotekoisia. Kullekin lisäaineelle on käyttöhyväksynnän yhteydessä määritetty puhtausaste, muita laatutekijöitä sekä tehty toksikologisia tutkimuksia, jotka voivat johtaa jopa käytön kieltämiseen. Tämä riskiprofiili pyrkii kartoittamaan kuluttajien lisäainealtistuksen perustasoa kansallisen seurantajärjestelmän pohjaksi. Siinä tutkitaan kaikkia niitä lisäaineita, joille on olemassa EFSA:n määrittämä hyväksyttävän päiväsaannin enimmäismäärä (ADI). Kuluttajien altistumista arvioitiin karkeasti lisäaineasetuksessa sallittujen suurimpien käyttömäärien pohjalta. Populaatiotason arviota tarkennettiin tarvittaessa teollisuuden ilmoittamilla käyttömäärillä. Karkean altistusarvion perusteella lisäaineet jaoteltiin kahteen ryhmään: aineet, joiden saanti Suomessa on varovaisestikin arvioiden turvallisella tasolla; ja aineet joiden saantia on tarpeen tutkia tarkemmin. Jälkimmäiseen ryhmään valikoitui joitakin väri-, säilöntä- ja makeutusaineita, fosfaatteja sekä tiedon puutteiden vuoksi joitakin elintarvikkeen rakennetta muokkaavia aineita.

Yleisiä suomalaisissa viljoissa esiintyviä homeiden tuottamia Fusarium-toksiineja ovat deoksinivalenoli, zearalenoni, nivalenoli sekä T-2- ja HT-2-toksiinit. Fusarium-toksiineja esiintyy erityisesti kaurassa. EU:ssa on asetettu enimmäispitoisuusrajat deoksinivalenolille ja zearalenonille. T-2- ja HT-2- toksiinien lainsäädäntö on EU:ssa työn alla. Pitkäaikainen altistuminen Fusarium-toksiineille voi aiheuttaa terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten immuunijärjestelmän heikkenemistä. Kaikkia pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. Akuuteissa myrkytystapauksissa oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suomalaisten altistuminen Fusarium-toksiineille arvioitiin Evirassa yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Saannit ovat alle siedettävän päivittäisen enimmäissaantimäärän lukuun ottamatta T-2- ja HT-2-toksiineja, joita kauran suurkuluttajat voivat teoriassa saada raakaviljasta liikaa. Toksiinipitoisuudet vaihtelevat vuosittain erityisesti satokauden sään perusteella. Lisäksi viljan lajittelulla ja kuorinnalla voidaan vähentää toksiinien määrää merkittävästi. Viljoille asetettuja Fusarium-toksiinien enimmäispitoisuuksia on syytä valvoa jatkuvasti. Valvonnan kohdentamista suositellaan erityisesti kauralle ja kauravalmisteille, joissa esiintyy suurimmat pitoisuudet toksiineja.

Maksa sisältää runsaasti A-vitamiinia ja monia muita ravintoaineita. Vaikka maksa on monipuolinen ruoka-aine, sen käytössä on myös haittansa. A-vitamiini esiintyy maksassa retinoidimuodossa, mikä voi jatkuvina suurina annoksina aiheuttaa myrkytyksen. Liiallisen A-vitamiinin saannin ehkäisemiseksi maksaruokia ei vuodesta 1990 lähtien ole suositeltu alle 1-vuotiaille. Leikki-ikäisten lasten maksaruokien (jauhemaksa- ja maksapihvi, maksakastike, maksalaatikko), maksamakkaran ja –pasteijan käyttöä on neuvottu rajoittamaan pariin kertaan kuukaudessa. Suositusten tarpeellisuuden arvioimiseksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa tehtiin riskinarviointi suomalaislasten A-vitamiinin saannista maksaruokien välityksellä. Riskinarvioinnin tavoitteena oli arvioida 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten altistumista maksaruokien retinoidimuotoiselle A-vitamiinille sekä samalla selvittää, tuleeko lasten maksaruokien käyttöä edelleen rajoittaa. Riskinarvioinnissa käytettiin maksaruokien kulutustietoja (DIPP-ravintotutkimus) sekä resepti- ja retinoidipitoisuustietoja. Monte Carlo -simulaatiolla arvioitiin A-vitamiinin ja retinoidien saantia maksaruoista sekä ilman maksaruokien käyttöä. Altistusta arvioitiin pitkäaikaissaantina sekä altistuksena kerta-annoksesta. Simulointituloksia verrattiin saantisuosituksiin ja saannin ylärajoihin. Simulointimallin avulla arvioitiin myös maksaruokien turvallista annoskokoa ja syöntitiheyttä. Riskinarvioinnissa tehtiin seuraavat johtopäätökset: 1. Vaikka maksansyönti auttaa joitain lapsia A-vitamiinin saantisuositusten täyttymisessä, se voi altistaa toisia lapsia liian suurille retinoidipitoisuuksille. 2. Todellisten maksansyöjien osuus on hyvin todennäköisesti suurempi kuin kolmen päivän ruoankäyttötietojen perusteella voidaan olettaa. 3. Tarkasteltaessa maksaruokien pitkäaikaiskäytön turvallisuutta todetaan, että annoskoon lisäksi syöntitiheydellä on keskeinen merkitys. Yksivuotias voi turvallisesti syödä maksamakkaraa tai –pasteijaa ja kolme- ja kuusivuotias kaikkia maksaruokia, kunhan syöntitiheys ei ole liian suuri. Turvallinen annoskoko ja syöntitiheys riippuvat lapsen iästä ja maksaruuasta. Yleisesti maksamakkaraa ja –pasteijaa voi käyttää useammin kuin maksalaatikkoa, maksakastiketta tai maksapihvejä.

Maksa on monipuolinen ruoka-aine, mutta maksansyönnin turvallisuus raskauden aikana on askarruttanut pitkään niin kuluttajia kuin terveydenhuoltoakin. Maksa sisältää runsaasti retinoidimuotoista A-vitamiinia, joka suurina annoksina voi lisätä sikiövaurioiden ja keskenmenon riskiä. Lisäksi maksa voi sisältää runsaasti kadmiumia ja lyijyä, joilla voi olla haitallinen vaikutus sikiöön. Tämän vuoksi odottaville äideille suositellaan, että maksan syöntiä vältetään koko raskauden ajan. Maksaruokien käytön todellisista riskeistä raskauden aikana ei ole ollut tutkittua tietoa, ja syöntirajoituksen tarpeellisuudesta keskustellaan toistuvasti. Tämän vuoksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on tehty riskinarviointi hedelmällisessä iässä olevien suomalaisnaisten altistumisesta retinoideille maksaruokien välityksellä. Arvioinnissa tarkasteltiin riskiä suositukset ylittävälle retinoidien saannille, mikäli maksaruuat, tai vain jotkin niistä, säilyisivät osana raskauden ajan ruokavaliota. Työssä arvioitiin myös muiden kuin syöntirajoituksiin perustuvien toimenpiteiden vaikutusta retinoidien saantiin. Lisäksi arvioitiin maksaruokien kautta tapahtuvaa kadmium- ja lyijyaltistusta. Arvioinnin pohjana käytettiin maksaruokien kulutustietoja (Finravinto 2002 -tutkimus, KTL), maksaruokien reseptitietoja sekä tuoreita tietoja maksojen retinoidi-, kadmium- ja lyijypitoisuuksista. Arvioinnin välineeksi rakennettiin altistusta kuvaava matemaattinen simulaatiomalli. Altistusta arvioitiin pitkäaikaissaantina (keskimääräinen päivittäinen saanti), ja retinoidien osalta myös altistuksena kerta-annoksesta. Mallin tuloksia verrattiin olemassa oleviin saantisuosituksiin ja saannin ylärajoihin. Riskinarvioinnissa päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin: 1. Maksaruokien käyttö voi altistaa suuremmille retinoidiannoksille kuin mitä pidetään turvallisena raskauden aikana. Liikasaannin riski näyttäisi kuitenkin koskevan lähinnä pääruokana syötäviä maksaruokia, kuten maksalaatikkoa, jauhemaksapihviä ja maksakastiketta. Kohtuullinen maksamakkaran tai maksapasteijan syönti raskauden aikana ei näyttäisi altistavan sellaisille retinoidiannoksille, joiden voidaan katsoa lisäävän sikiövaurioiden riskiä. 2. Tehokkain keino retinoidien liikasaannin riskin vähentämiseksi on välttää etenkin pääruokina käytettyjen maksaruokien syöntiä raskauden aikana. Muiden tarkasteltujen skenaarioiden vaikuttavuus oli selvästi heikompi. Emakonmaksan elintarvikekäytön lopettamisella olisi vain vähäinen vaikutus retinoidien saantiin. Vastaavasti maksojen retinoidipitoisuuksien pitäisi vähentyä noin neljännekseen, jotta vaikutus vastaisi osittaisen syöntirajoituksen (ei pääruokana syötäviä maksaruokia) tehokkuutta. 3. Kun A-vitamiinin saantia tarkastellaan ravitsemuksellisesta näkökulmasta, maksansyönti auttaa saantisuositusten täyttymisessä. Maksa sisältää A-vitamiinin lisäksi myös monia muita tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja, kuten foolihappoa ja rautaa. Maksansyönnillä saavutettavat ravitsemukselliset hyödyt voitaneen kuitenkin korvata runsaasti kasviksia ja kohtuullisesti lihaa sisältävällä monipuolisella ruokavaliolla, jolloin retinoidien liikasaannin riskiä ei ole. 4. Maksaa syövillä naisilla kadmiumin ja lyijyn saanti maksaruokien välityksellä on melko vähäistä verrattuna altistukseen muista ravintolähteistä. Maksan sisältämä rauta saattaa vähentää kadmiumin ja lyijyn imeytymistä maksaruuista. Lever är ett mångsidigt födoämne, men tryggheten i att äta lever under graviditeten har länge varit en osäkerhetsfaktor för både konsumenter och hälsovårdspersonal. Lever innehåller höga halter av A-vitamin som retinoider, som i höga doser kan öka risken för fosterskador och missfall. Lever kan också innehålla höga halter av kadmium och bly som kan ha negativ inverkan på foster. Därför rekommenderas att gravida kvinnor undviker att äta lever under hela graviditeten. Inga forskningsresultat om de verkliga riskerna i användning av leverrätter under graviditeten har funnits, och det diskuteras gång på gång om behovet av att begränsa intaget. På grund av detta har Livsmedelssäkerhetsverket Evira gjort en riskbedömning över hur fi nländska kvinnor i reproduktiv ålder utsätts för retinoider via levermaträtter. I bedömningen betraktades riskerna att få mer än det rekommenderade intaget av retinoider, ifall leverrätterna, eller endast en del av dem, skulle fortsätta vara en del av graviditetsdieten. Under arbetet bedömdes även inverkningarna av andra åtgärder än begränsningar i dieten på intaget av retinoider. Dessutom bedömdes riskerna för intag av kadmium och bly via leverrätter. Som grund för bedömningen användes konsumtionsdata för leverrätter (Undersökningen Finravinto 2002, Folkhälsoinstitutet), receptdata för leverrätter samt färsk information om retinoid-, kadmium- och blyhalter i olika levertyper. Som redskap för bedömningen byggde man upp en matematisk simulationsmodell som beskriver intaget. Intaget bedömdes som långtidsintag (genomsnittligt dagligt intag), och för retinoidernas del även som intag per engångsdos. Resultaten från modellen jämfördes med existerande rekommendationer och övre gränser för intag. Vid riskbedömningen kom man till följande slutsatser: 1. Användning av leverrätter kan utsätta individen för större retinoiddoser än de som anses vara trygga under graviditeten. Risken för överdoser ser ändå ut att närmast gälla leverrätter som äts som huvudrätt, såsom leverlåda, leverfärsbiff och leversås. Ett rimligt intag av leverkorv eller leverpastej under graviditeten ser inte ut att utsätta kvinnor för sådana retinoiddoser som kunde anses öka risken för fosterskada. 2. Det effektivaste sättet att minska risken att få för mycket retinoider är att undvika att äta särskilt sådana leverrätter som används som huvudrätt under graviditeten. De övriga scenariernas inverkan var tydligt svagare. Att sluta använda sugglever som livsmedel skulle endast ha en liten inverkan på intaget av retinoider. På samma sätt borde retinoidhalterna i olika leversorter minska till ca en fjärdedel för att inverkan skulle motsvara effekten hos en partiell begränsning av intaget (inga leverrätter som huvudrätt). 3. Leverförtäring hjälper till att uppfylla rekommendationerna för intaget av A-vitaminer. Levern innehåller utom A-vitamin även många andra viktiga spårämnen och vitaminer såsom folsyra och järn. Näringsnyttorna som uppnås genom att äta lever kan troligen ändå ersättas med en mångsidig diet, som innehåller gott om vegetabilier och måttliga mängder kött, där ingen risk för överdos av retinoider fi nns. 4. Kadmium- och blyintaget hos kvinnor som äter lever är rätt litet via leverrätter jämfört med intaget från andra näringskällor. Järnet som fi nns i levern kan minska upptaget av kadmium och bly ur leverrätter. Liver is a good source of many nutrients, but safety of liver consumption during pregnancy has long plagued the minds of both consumers and healthcare personnel. Liver contains a lot of vitamin A in retinoid form, which can increase the risk of foetal malformations and miscarriages if ingested in large amounts. Liver may also contain high amounts of potentially toxic heavy metals like cadmium and lead. Therefore, it is recommended that pregnant women should not eat liver. There has been no assessment of the true risk, if any, of maintaining liver in the diet of a woman while pregnant, and the need of avoiding liver during pregnancy in present day is regularly discussed. To re-evaluate current recommendations, the Finnish Food Safety Authority Evira made a risk assessment of retinoid intake from liver foods among Finnish women of fertile age. The objectives of the risk assessment were to estimate the risk of intolerably high retinoid intake if all or some liver products were maintained in the diet of women during pregnancy. The effects of scenarios other than diet restriction to lower the retinoid intake were also studied. In addition, the intake of cadmium and lead via liver foods was estimated. Risk assessment was based on liver food consumption data (FINDIET 2002 study, KTL), obtained recipe information and recent results of vitamin A, cadmium and lead in liver. To estimate intake, a mathematic simulation model was designed. Intake was estimated as an average daily intake and for retinoids also as an intake from single liver meal. The simulation model results were compared with intake recommendations and upper intake limits. Based on risk assessment, the following conclusions were made 1. Liver consumption may predispose women to retinoid intakes higher than what is considered safe during pregnancy. However, the risk seems to pertain mainly to liver foods eaten as a main course (i.e., liver casserole, liver patties and liver stew). Safety thresholds are not likely to be exceeded if only liver sausage or pâté is eaten in moderate amounts. 2. The most effi cient way to manage the risk is for women to avoid main course liver foods during pregnancy. The effect of the other scenarios examined was notably smaller. Exclusion of sow livers from food production would have only a minor effect on retinoid intakes from liver foods. If effects similar to a restricted consumption scenario (no main course liver foods) were tried to achieve by reducing liver retinoid contents, the retinoid content of livers should be less than 25% of the present level. 3. When considering the total daily vitamin A intake from the nutritional point of view, liver consumption has a positive effect. In addition to vitamin A, liver contains also other benefi cial nutritional elements like folic acid and iron. However, the benefi ts of eating liver can probably be substituted by a well-balanced diet with plenty of vegetables and a reasonable amount of meat without the risk of an excess intake of retinoids. 4. Cadmium and lead exposure from liver foods is relatively low when compared with other dietary sources. The high iron content of liver may reduce the absorption of cadmium and lead from liver foods.

The dietary exposure of Finnish children to benzo[a]pyrene (BaP) and the sum of four EU marker polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH4) was estimated. In total, 154 analyzed samples and the literature data of 82 foodstuffs were included in our estimations. Food consumption data were based on a cross-sectional DAGIS study, which concerned Finnish preschool children (3–6 years of age). The Bayesian statistical model was used to assess the PAH4 exposures from multiple food products taking into account individual variation in food consumption. The analyte concentrations below the limit of detection (LOD) or between LOD and the limit of quantification (LOQ) were treated as censored data in the model to achieve optimum concentration estimates. The modeled total dietary mean exposures to BaP and PAH4 sum were 1,400 and 8,100 pg/kg bw/day, respectively. The respective 97.5th percentiles of exposure were to BaP 2700 and PAH4 sum 14,000 pg/kg bw/day. Bread and smoked ham contributed the most to PAH exposure. The corresponding total margin of exposures were for BaP 482,000 and for PAH4, 42,000. Based on our results, exposure to PAHs from studied foods does not pose a health risk to Finnish children aged 3–6 years.

The dietary exposure of Finnish children to benzo[a]pyrene (BaP) and the sum of four EU marker polycyclic aromatic hydrocarbons (PAH4) was estimated. In total, 154 analyzed samples and the literature data of 82 foodstuffs were included in our estimations. Food consumption data were based on a cross-sectional DAGIS study, which concerned Finnish preschool children (3–6 years of age). The Bayesian statistical model was used to assess the PAH4 exposures from multiple food products taking into account individual variation in food consumption. The analyte concentrations below the limit of detection (LOD) or between LOD and the limit of quantification (LOQ) were treated as censored data in the model to achieve optimum concentration estimates. The modeled total dietary mean exposures to BaP and PAH4 sum were 1,400 and 8,100 pg/kg bw/day, respectively. The respective 97.5th percentiles of exposure were to BaP 2700 and PAH4 sum 14,000 pg/kg bw/day. Bread and smoked ham contributed the most to PAH exposure. The corresponding total margin of exposures were for BaP 482,000 and for PAH4, 42,000. Based on our results, exposure to PAHs from studied foods does not pose a health risk to Finnish children aged 3–6 years.

Food additives are compounds accepted in the EU for use in foods, for example to improve preservability or modify the structure, taste or colour. Some food additives are naturally occurring substances, while others are man-made. During the acceptance of a food additive, requirements for purity and other quality factors are determined and toxicological studies ascertain its safety or may lead to nonacceptance for use. This risk profile aims to define the basic level of food additive exposure of consumers for the development of a national monitoring system. The study comprises all food additives for which an acceptable daily intake (ADI) value is determined by EFSA. The exposure of consumers was roughly estimated based on maximum use levels detailed in the regulations. This population-level assessment was adjusted if necessary with use level information from industry. Based on the rough exposure estimate, the additives were divided into two groups: compounds for which the exposure in Finland is at a safe level, even with conservative estimates, and compounds for which the exposure needs to be studied in the future with more accurate data. The latter group included some colours, preservatives and sweeteners, as well as, due to the lack of information, some compounds modifying the structure of foods., FI; fi; pdf; efsafocalpoint@evira.fi