Search

The potential for and environmental consequences of localising primary production of food were investigated by considering different food consumption patterns, based on conventional and organic production. Environmental impact was assessed according to agricultural land use and numbers of production animals, both of which depend on food consumption. The results were quantified in terms of nutrient balances, greenhouse gas and acid emissions and the diversity of crop cultivation, which indicate eutrophication of watersheds, climate change and landscape changes, respectively. The study region was able to satisfy its own needs for all farming and food consumption scenarios. Dietary choice had a marked impact on agricultural land use and on the environmental parameters considered. Organic farming for local food production resulted in higher greenhouse gas emissions. Compared with mixed diets, the vegetarian diet was associated with lower emissions and nutrient surpluses, but also with reduced crop diversity. The arable areas allocated to leys and pastures were also smaller. The study area represents a predominantly rural region and is a net exporter of agricultural produce. Therefore, only part of the environmental impact of food production results from local needs. Both the differences among the dietary options and the overall environmental benefit of localised primary food production were greatly reduced when considering total agricultural production of the region. Much of the negative impact of agriculture is due to food consumption in the densely populated urban areas, but the consequences are mainly felt in the production areas. The environmental impacts of localisation of primary food production for the rural areas are small and inconsistent. The results indicate the importance of defining ‘local’ on a regional basis and including the urban food sinks in impact assessment.

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden hoitoon ja suunnitteluun mittareita, joiden avulla voidaan kuvata (i) maiseman nykytila, (ii) maiseman muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana ja (iii) maiseman tärkeimmät kehittämiskohteet tulevaisuudessa. Tutkimus oli osa Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden seurantaindikaattorit -hanketta (VAMMI, Hietala-Koivu ym. 2006), joka toteutettiin yhdessä Helsingin yliopiston ja Museoviraston tutkijoiden kanssa. Kysely lähetettiin noin 800 asukkaalle Pernajanlahden ja Koskenkylänjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Kyselyssä olivat mukana 15–75-vuotiaat vakituiset asukkaat ja vapaa-ajanasunnon omistajat. Koskenkyläläiset kokivat alueensa maisemien parantuneen ja pernajanlahtelaiset huonontuneen viime vuosina. Maisemien yleisilmettä olivat eniten parantaneet perinteisten rakennusten ja pihapiirien kunnostus- ja hoitotyöt. Myös vesistöjen hoito, ympärivuotisen asutuksen lisääntyminen ja luonnonsuojelu olivat vaikuttaneet myönteisesti. Maisemat olivat kärsineet eniten pusikoitumisesta ja näkymien umpeenkasvusta. Myös uudet voimajohdot ja mastot sekä maa-aineksen otto olivat aiheuttaneet kielteisiä maisemamuutoksia. Vaikka tutkimusalue oli melko suuri, toimi maisema-arvojen kartoitusmenetelmä melko hyvin. Maisemallisesti miellyttävien ja epämiellyttävien kohteiden paikantaminen kartalle havainnollistaa sekä maisema-alueen vetovoimaiseksi koetut että maisemanhoitoa vaativat kohteet. Asukakyselyyn perustuvalla menetelmällä voidaan kerätä paikallistietoa maisemasta asiantuntija-arvion tueksi. Maisema-arvojen kartoitusmenetelmän soveltamista maaseutualueiden suunnitteluun tulisikin kehittää eteenpäin. Asukkaiden kytkeminen mukaan arvokkaiden maisema-alueiden hoitoon on tarpeellista maisemien laadun ylläpitämiseksi.