Author: "Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta" - Searchworks@Jio Institute Digital Library Search Results

Your search keyword '"Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta"' showing total 3,295 results

Start Over Author "Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta"

3,295 results on '"Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta"'

1. Sosiaalisten tilanteiden pelon ja yleistyneen ahdistuneisuuden yhteys lukiolaisten opiskeluvaikeuksiin

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Tiirikainen, Kati, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Tiirikainen, Kati
Abstract: Ahdistuneisuushäiriöt ilmenevät usein nuoruusiässä ja voivat johtaa merkittävään toimintakyvyn heikkenemiseen. Nuorten ahdistuneisuushäiriöistä kliinisesti tärkeimpiä ovat sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joiden oireista monet saattavat olla olennaisia nuoren koulunkäynnin kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, onko näillä kahdella häiriöllä yhteyttä lukiolaisten kokemiin opiskeluvaikeuksiin. Lisäksi tutkitaan, onko yhteys voimakkaampi häiriöiden esiintyessä samanaikaisesti, ovatko yhteydet samankaltaisia lukiolaispojilla ja -tytöillä sekä kuinka paljon vanhempien koulutustaso, vanhempien työttömyys, perherakenne ja nuoren koulumenestys selittävät mahdollisia yhteyksiä. Tutkimuksessa käytetty aineisto perustui vuoden 2015 Kouluterveyskyselyyn ja sisälsi lomakevastaukset 37 905 lukiolaiselta. Akateemisia ja vuorovaikutuksellisia opiskeluvaikeuksia kuvaavat muuttujat muodostettiin eksploratiivisen faktorianalyysin perusteella. Ahdistuneisuusoireiden yhteyttä opiskeluvaikeuksiin tutkittiin logistisen regressioanalyysin avulla erikseen pojilla ja tytöillä. Kutakin yhteyttä tarkasteltiin kolmen eri mallin avulla, joissa kussakin selitettävänä oli akateemisten tai vuorovaikutuksellisten vaikeuksien kokeminen ja selittäjinä oli ahdistuneisuusoireiden kokeminen sekä 1, 4 tai 5 taustamuuttujaa. Sekä sosiaalisten tilanteiden pelolla että yleistyneellä ahdistuneisuudella oli yhteys lukiolaisten kokemiin opiskeluvaikeuksiin. Riski kokea opiskeluvaikeuksia oli oireettomiin nuoriin verrattuna huomattavasti suurempi niillä nuorilla, joilla oli sosiaalisten tilanteiden pelon tai yleistyneen ahdistuneisuuden oireita. Ahdistuneisuusoireiden yhteys vuorovaikutuksellisiin vaikeuksiin oli voimakkaampi, kun häiriöt esiintyivät samanaikaisesti. Tällöin riski oli yli viisinkertainen oireettomiin nuoriin verrattuna. Sen sijaan akateemisia vaikeuksia oli todennäköisimmin yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivillä nuorilla, olipa heillä lisäksi s, Anxiety disorders typically onset in adolescence, often resulting in significant impairment. Social anxiety disorder (SAD) and generalized anxiety disorder (GAD) are among the clinically most important anxiety disorders in adolescents and may have a significant effect on schoolwork. The aim of this study was to explore the associations of perceived difficulties in schoolwork with SAD and GAD. It also aimed at determining if the comorbidity between SAD and GAD is associated with higher rates of school difficulties than seen in SAD or GAD without comorbidity. The study also assessed if the associations are different for boys and girls, and whether parental education level, parental unemployment, family structure, and school performance explain the possible associations. The study data was based on the School Health Promotion Study of 2015 and included survey data from 37 905 Finnish upper secondary school students. Exploratory factor analysis was used to determine indicators for academic and social difficulties in school. Logistic regression analysis was used to examine the multivariate associations between anxiety symptoms and perceived difficulties in schoolwork, conducted separately for both genders. Three different logistic models were formed for each association, academic and social difficulties each being the dependent variable in turn. Each model had 1, 4, or 5 independent background variables, in addition to self-reported anxiety symptoms. The main finding of this study was that both social anxiety and general anxiety were associated with perceived difficulties in schoolwork in upper secondary school students. Adolescents with SAD or GAD had a significantly increased risk for difficulties in schoolwork. The comorbidity between SAD and GAD was associated with significantly higher rates of social difficulties than non-comorbid SAD or GAD. In academic difficulties, GAD especially increased the risk significantly whether or not it was comorbid with SAD. The associ
Published: 2017

2. Vitamin D and Type 1 Diabetes

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Hjelt-instituutti, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Hjelt-institutet, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health, The National Institute for Health and Welfare, Miettinen, Maija, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Hjelt-instituutti, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Hjelt-institutet, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health, The National Institute for Health and Welfare, and Miettinen, Maija
Abstract: Type 1 diabetes is an autoimmune disease, in which insulin-producing β-cells in the pancreas are destroyed leading to a life-long external insulin-dependency. Finland has the highest incidence of type 1 diabetes in the world, increasing almost 5-fold since the 1950s. The reasons for this increase are not known, therefore it is not possible to delay or prevent the disease. Identifying the factors that can modify the disease risk and interfere with the disease process is highly important, since despite advances in disease management, the life expectancy of patients with type 1 diabetes is estimated as more than 10 years shorter than that of the normal population. Type 1 diabetes develops as a result of complex interactions between genetic and environmental factors. While more than 50 genetic loci associated with type 1 diabetes risk have been identified the strongest risk is conferred by the human leukocyte antigen (HLA) gene region. The environmental factors, however, remain unknown. Epidemiological evidence suggests an association between vitamin D and type 1 diabetes, but information on the actual vitamin D status (serum 25-hydroxyvitamin D (25OHD) concentration) during pregnancy or childhood prior to diagnosis is scarce. Genes in the metabolic pathway of vitamin D are associated with type 1 diabetes, but the interaction between vitamin D status, vitamin D related genetic factors and type 1 diabetes is poorly known. We investigated the association between vitamin D and type 1 diabetes by determining maternal vitamin D status in a retrospectively case control study setting, when it was already known which of the children later developed type 1 diabetes. We utilised a unique sample collection, the Finnish Maternity Cohort (FMC) that collects serum samples of almost every pregnancy in Finland. We evaluated the association between single nucleotide polymorphisms (SNPs) in the metabolic pathway of vitamin D and type 1 diabetes. Furthermore, we investigated the relations, Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa insuliinia tuottavat haiman β-solut tuhoutuvat. Tämä johtaa elinikäiseen ulkoisen insuliinin tarpeeseen. Suomessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on viisinkertaistunut viidessä vuosikymmenessä ja on korkeampi kuin missään muualla maailmassa. Syitä ilmaantuvuuden kasvuun ei tunneta ja täten taudin ehkäisy ei ole vielä mahdollista. Taudin syntyyn vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on tärkeää, sillä vaikka tyypin 1 diabeteksen hoito on kehittynyt, potilaiden eliniänodotteen on arvioitu olevan edelleen yli 10 vuotta normaaliväestöä alhaisempi. Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttaa sekä perinnöllinen alttius, ympäristötekijät että näiden yhteisvaikutus. Taudin riskiin vaikuttavia perinnöllisiä tekijöitä tunnetaan yli 50, joista suurin vaikutus on HLA-geenialueella. Ympäristötekijöitä ei ole vielä pystytty varmuudella tunnistamaan. D-vitamiinin ja tyypin 1 diabeteksen yhteydestä on epidemiologista näyttöä, mutta diagnoosia edeltävistä D-vitamiinitasoista (seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini; 25OHD) on vain vähän tietoa. Tietyt D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvat geenit ovat yhteydessä tyypin 1 diabetekseen. D-vitamiinitason, D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien ja tyypin 1 diabeteksen vuorovaikutus tunnetaan kuitenkin vielä huonosti. Tavoitteemme oli tutkia äidin raskaudenaikaisen D-vitamiinistatuksen yhteyttä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen jälkikäteen, kun jo tiesimme ketkä lapsista myöhemmin sairastuivat ja ketkä eivät. Meillä oli mahdollisuus käyttää ainutlaatuisen Finnish Maternity Cohort (FMC) näytekokoelman näytteitä. FMC-seerumipankkiin on kerätty näyte lähes kaikilta raskaana olevilta suomalaisilta vuodesta 1983 alkaen. Tutkimme myös useiden D-vitamiinin aineenvaihduntaan osallistuvien geenien pistemutaatioiden (single nucleotide polymoprhisms; SNPs) yhteyttä tyypin 1 diabetekseen. Lisäksi tutkimme HLA-geenialueen ja D-vitamiinistatuksen yhteyttä. Diabeetikoiden ja terveide
Published: 2017

3. Physical health of patients with schizophrenia: findings from a health examination study

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Eskelinen, Saana, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, and Eskelinen, Saana
Abstract: Patients with schizophrenia have an increased risk of comorbid somatic diseases compared to the general population. Their life expectancy is reduced by ca. 15 years, mostly due to premature deaths from physical conditions. Regular evaluation of physical health is recommended in the schizophrenia treatment guidelines. However, the overall picture of somatic problems emerging in a comprehensive health examination is not clear. This study investigated the range of somatic health care needs among Finnish outpatients with schizophrenia. In the study, a GP performed a comprehensive health examination of 275 patients. The structured examination consisted of a review of medical records, visit to a nurse, basic laboratory tests and measurements, assessment of the medical history and physical examination. The mean age of the participants was 45 years. Of the participants, 45% reported distressing somatic symptoms interfering with daily life, 81% received lifestyle counselling and 88% were in need of somatic interventions (i.e. additional treatment, examinations, monitoring, prescriptions). Obesity and smoking were associated with increased need for any type of somatic intervention. Of the participants, 59% were diagnosed with metabolic syndrome. Clozapine use doubled the risk for metabolic syndrome whereas regular physical activity reduced the risk. One in three of the participants had constipation and one in four had dyspepsia. Clozapine use was associated with a fivefold risk of constipation. Also paracetamol use and living in sheltered housing increased the risk of constipation. The risk for dyspepsia was increased by use of non-steroidal anti-inflammatory drugs and antidiabetic medication. Cerumen impaction was common among the participants, and living in sheltered housing was associated with increased risk for it. Based on the findings of this study, health examinations for people with schizophrenia are necessary. In the health checks, it is essential to obtain informati, Yleislääkärin tekemissä terveystarkastuksissa skitsofreniaa sairastavilla runsaasti fyysisiä oireita ja piilevää sairastavuutta Väitöstutkimuksessani selvitin skitsofreniaa sairastavien potilaiden fyysisiä terveysongelmia ja niihin liittyviä hoidon ja ennaltaehkäisyn tarpeita. Tutkin 275 skitsofreniaa sairastavan avohoitopotilaan fyysisen terveydentilan perusteellisella terveystarkastuksella. Ennen lääkärintarkastusta potilaat kävivät laboratoriossa ja hoitajan vastaanotolla, jossa kartoitettiin terveydentilaa haastattelulla ja mittauksilla, sekä vastasivat terveyttä ja elintapoja koskevaan kyselyyn. Terveystarkastuksen tulosten perusteella annoin potilaille elintapaohjausta sekä tarpeen mukaan suosituksia jatkoseurantoihin tai hoitoon. Jälkikäteen analysoimme havaittuihin terveysongelmiin liittyviä taustatekijöitä tilastollisin menetelmin. Lähes puolella potilaista oli päivittäistä haittaa aiheuttavia fyysisiä oireita. Yleisimpiä olivat tuki- ja liikuntaelimistön, hermoston ja ruoansulatuskanavan vaivat. Terveystarkastuksessa tuli esiin moninaisia fyysisiä terveysongelmia, ja niistä johtuvia jatkoseurannan tai -hoidon tarpeita oli 88% tutkituista. Lihavuus ja tupakointi lisäsivät jatkotoimenpiteiden tarvetta. Elintapaohjausta sai 81% potilaista. Neuvonta koski useimmiten painonhallintaa, liikkumisen lisäämistä ja tupakoinnin lopettamista. Osallistujien keski-ikä oli 45 vuotta, ja tutkituista 55% oli miehiä. Diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin altistava metabolinen oireyhtymä oli yli puolella tutkimukseen osallistuneista. Ummetus ja närästys sekä korvakäytävän tukkiva vahatulppa olivat yleisiä. Klotsapiinilääkitystä käyttävillä oli suurempi metabolisen oireyhtymän ja ummetuksen riski. Väitöstutkimukseni antaa kokonaiskuvan suomalaisten skitsofreniapotilaiden fyysisten terveysongelmien laajuudesta ja monimuotoisuudesta. Fyysisen oireilun ja terveystarpeiden yleisyyden perusteella voi suositella säännöllisiä terveystarkastuksia skitsofreniapotilaille. Fyysist
Published: 2017

4. Hereditary Gelsolin Amyloidosis : Skin and cranial nerve involvement, grading, and plastic surgical treatment

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Helsinki University Hospital, Department of Plastic Surgery, Pihlamaa, Tiia, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Helsinki University Hospital, Department of Plastic Surgery, and Pihlamaa, Tiia
Abstract: Hereditary gelsolin amyloidosis (HGA), also known as Meretoja disease, is a dominantly inherited deposition disease that belongs to the Finnish disease heritage. The main symptoms and signs are progressive facial paresis, looseness of skin and lattice corneal dystrophy type 2. Patients with HGA have multiple functional and cosmetic problems, resulting in psychosocial distress. The most important daily problems are caused by the descent of forehead, brow and upper eyelids into the field of vision, ectropion of lower eyelid, dryness of eyes and mouth, and weakness of mouth area, which disturbs speaking and eating. The purpose of this study was to investigate the indications, methods, results and complications of plastic surgical treatment in patients with HGA operated on in Töölö Hospital during the years 1984 to 2004, and to investigate the involvement of cranial nerves and skin, plastic surgical treatment, and the structure of skin and subcutaneous tissue in patients with HGA operated on in Töölö Hospital during the years 2004 to 2010. There were 35 and 29 patients in the retrospective and prospective series, respectively. This is the most comprehensive study concerning the symptoms and treatment of patients with HGA. The study showed that the extent of cranial nerve involvement in patients with HGA is wider than previously known, and is progressive with advancing age and disease severity. The study verified the earlier findings of slowly progressive facial nerve paresis, always spreading bilaterally from cranial to caudal facial nerve branches with time. Based on these findings and the clinical neurophysiology studies, we designed a grading system for facial paresis in HGA. The study also showed that there is a progressive accumulation of amyloid material in the skin of patients with HGA along with structural skin changes. The skin becomes thin, stretches more, and forms folds that are loosened from the underlying structures. In surgery, an abnormal fragility was n, Perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi (PGA) eli Meretojan tauti on vallitsevasti periytyvä kertymäsairaus, joka kuuluu suomalaisen tautiperimän sairauksiin. Pääoireina havaitaan etenevä kasvohermohalvaus, poikkeava ihon löysyys ja silmän sarveiskalvon verkkomainen samentuma. Näihin liittyen potilailla esiintyy runsaasti toiminnallisia ja ulkonäöllisiä ongelmia, joista seuraa myös psyykkistä kuormitusta ja sosiaalisen elämän rajoittumista. Tärkeimpinä päivittäisinä ongelmina havaitaan otsan ja kulmien sekä yläluomen ihon laskeutuminen näkökenttään, alaluomien irtoaminen silmän pinnasta, silmien ja suun kuivuminen sekä suun toiminnan heikkeneminen siten että puhe ja syöminen vaikeutuvat. Tässä väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin Töölön sairaalassa aiemmin vuosina 1984-2004 leikattujen PGA-potilaiden kirurgisen hoidon indikaatioita, menetelmiä, tuloksia ja komplikaatioita; sekä vuosina 2004-2010 leikattujen PGA-potilaiden hermostollista ja iho-oireistoa, kirurgista hoitoa ja kudostason poikkeavuutta. Tutkimuksen takautuvassa osuudessa oli 35 ja etenevässä osuudessa 29 potilasta. Tämä on laajin PGA-potilaiden oireista ja hoidosta tehty tutkimus. Tutkimus osoitti, että PGA-potilailla on laaja aivohermojen toiminnanhäiriö, joka etenee iän ja taudin vaikeusasteen lisääntyessä. Lisäksi tutkimus osoitti, että PGA-potilaiden ihon rakenteisiin kertyy lisääntyvästi amyloidimateriaalia, niiden toiminta häiriintyy ja ihon rakenne muuttuu. Samalla potilaiden iho muuttuu ohueksi, venyväksi ja muodostaa allaolevista rakenteista irtoavia poimuja. Kirurgisesti havaittiin poikkeava hauraus merkkinä ihon ja ihonalaiskudosten vaurioitumisesta. Hoidon tueksi kehitettiin luokittelutyökalu sekä kasvohermohalvauksen vaikeudelle että yleiselle taudin vaikeusasteelle. Tutkimus osoitti, että PGA-potilaat tarvitsevat toistetusti kirurgista hoitoa taudin edetessä. Kirurgiaan liittyy paljon komplikaatioita, ja se ei aina ratkaise kaikkia ongelmia, mutta potilaista suurin osa on tyytyväisiä saamaa
Published: 2017

5. Hätätoimenpiteet Meilahden sairaalan leikkausosastolla

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Nurminen, Nelli, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Nurminen, Nelli
Abstract: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Meilahden sairaalassa tehdään tuhansia päivystysleikkauksia vuosittain. Meilahden leikkausosaston kiireellisyysluokitukseen tuli 1.1.2016 sairaalan ohjausryhmän päätöksellä uusi luokka, violetti, ilmaisemaan hätäleikkausta. Kansainvälisten ja sairaalan sisäisten ohjeistusten perusteella hätäleikkauksia suositellaan tehtäväksi potilaille, joilla on vuotosokki. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Meilahdessa vuonna 2016 neljän ensimmäisen kuukauden aikana tehtyjen hätäleikkausten ja hätäleikattujen potilaiden tiedot. Hätäleikattuja potilaita oli tarkastelujakson aikana yhteensä 79. Hätäleikkaukseen johtaneissa diagnooseissa ja tehdyissä toimenpiteissä oli runsaasti vaihtelua. Tutkimuksen perusteella yleisimmät hätätoimenpiteeseen johtaneet diagnoosit olivat toimenpiteiden vuotokomplikaatiot (16,7%) sekä repeytynyt vatsa-aortan aneurysma (9,0%). Tutkimuksen perusteella potilaat, joille hätätoimenpide Meilahden sairaalassa tehdään, ovat pääsääntöisesti vakavasti sairaita ja tarvitsevat toimenpiteen jälkeen runsaasti tehohoitoa. Sairaalakuolleisuus hätätoimenpiteiden jälkeen on tämän tutkimuksen perusteella huomattava.
Published: 2017

6. Vakava ja pitkäkestoinen laihuushäiriö

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kullas, Laura, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kullas, Laura
Abstract: Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat potilaat ovat pitkään jääneet hoidon ulkopuolelle, koska ei ole tiedetty miten heitä tulisi hoitaa. Viime aikoina asiaa on alettu tutkia. Suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on kuitenkin erittäin vähäistä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on koota yhteen vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä käsittelevä kirjallisuus ja tutkimustieto. Katsausta varten tehtiin systemaattinen tiedonhaku Medline –tietokannasta. Lisäksi tehtiin käsihakuja ja tunnistettiin aiheeseen liittyviä artikkeleita lähdeluetteloista sekä uutuusvalvonnasta. Vakavaa ja pitkäkestoista laihuushäiriötä sairastavat voivat parantua tai ainakin oirekuva voi helpottua. Laihuushäiriön taudinkulussa ei ole tunnistettu kohtaa, jossa hoidosta ei enää olisi apua. Tutkimusnäyttöä on psykoterapioiden, erityisesti kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian, tehosta. Hoidossa on syytä pyrkiä elämänlaadun parantamiseen ja tämän toteutuu parhaiten nostamalla painoa ja vähentämällä syömisoireita ja muita psyykkisiä oireita. Tarvitsemme kuitenkin lisää laadukkaita satunnaistettuja vertailututkimuksia, joiden avulla voimme rakentaa potilaille laadukasta ja näyttöön perustuvaa hoitoa. Lisäksi tarvitsemme yhtenäisen määritelmän vakavalle ja pitkäkestoiselle laihuushäiriölle, jotta tutkimukset olisivat vertailukelpoisia.
Published: 2017

7. Viisaudenhampaan poistodiagnoosi terveyskeskuksessa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kautto, Arja, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kautto, Arja
Abstract: Viisaudenhampaat aiheuttavat monenlaisia ongelmia ja siksi niiden poisto koskettaa lähes jokaista suomalaista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää viisaudenhampaiden poistoihin johtavien diagnoosien yleisyyttä, poistotapaa, potilaan ikää poistohetkellä ja sukupuolten välisiä eroja. Tutkimuksen aineistona oli Helsingin kaupungin terveyskeskuksen potilastietojärjestelmästä Efficasta aikaväliltä 1.1.2013 - 8.12.2014 viisaudenhampaiden poistoihin liittyvät tiedot: hampaan numero Dd.18, 28, 38, 48, ICD-10 tautiluokituksen mukainen poistodiagnoosi, EBA-alkuinen toimenpidekoodi, potilaan ikä poistohetkellä ja sukupuoli. Tutkimusaineisto koostui 8436 poistetusta viisaudenhampaasta (51 % miesten hampaita, ikähajonta 10-99 vuotta). Aineisto analysoitiin Excelissä. Ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khi toiseen -testillä. Yleisimmät poistodiagnoosit jakautuivat seuraaviin luokkiin: K05 Hampaiden kiinnityskudosten sairaudet (23 %), K04 Hammasytimen ja hampaan juuren kärkeä ympäröivien kudosten sairaudet (20 %) sekä K02 Hammaskaries (18 %). Leikkaamalla poistettiin vain 27 % kaikista viisaudenhampaista, joista 81 % oli alaleuan hampaita ja joiden yleisimpänä poistodiagnoosina oli pitkäaikainen perikoroniitti (16 %). Yleisin poistoikä oli 20-29 vuotta (34 %). Miehiltä poistettiin viisaudenhampaita keskimäärin 38 vuoden ikäisenä ja naisilta 35,3-vuotiaina. Johtopäätöksenä todetaan, että viisaudenhampaita poistetaan terveyskeskuksessa yleisten biofilmisairauksien takia ja suurin osa tehdään tavanomaisina poistoina. (167 sanaa)
Published: 2017

8. Oxygen Delivery and Utilization during Acute Dynamic Exercise: Effects of Polycystic Ovary Syndrome, Type 1 Diabetes, and Exercise Training

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Liikuntalääketieteen yksikkö (Department of Sports and Exercise Medicine), Rissanen, Antti-Pekka, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Liikuntalääketieteen yksikkö (Department of Sports and Exercise Medicine), and Rissanen, Antti-Pekka
Abstract: Oxygen Delivery and Utilization during Acute Dynamic Exercise: Effects of Polycystic Ovary Syndrome, Type 1 Diabetes, and Exercise Training Cardiovascular risk is increased in polycystic ovary syndrome (PCOS) and type 1 diabetes (T1D). Peak pulmonary O2 uptake (V̇O2peak) is a strong and independent predictor of cardiovascular risk. This thesis aimed at studying O2 delivery and utilization (i.e., integrated components of V̇O2 response to exercise) during acute dynamic exercise in healthy individuals and individuals with PCOS or T1D. The adaptations induced by long-term exercise training were also examined in individuals with and without T1D. Data on 22 healthy adult men (Study I), 15 adult overweight or obese women with and 15 without PCOS (Study II), seven adult men with and 10 without T1D (Study III), and eight adult men with and eight without T1D (Study IV) were analyzed. The groups were matched for age, anthropometry, and leisure-time physical activity (II, III) or baseline V̇O2peak (IV). PCOS women and men with T1D had no clinically overt cardiovascular disease. The subjects performed maximal incremental treadmill (I) or cycling (II-IV) exercise tests, and in Study IV the subjects did so both before and after a 1-year individualized exercise training intervention. Alveolar gas exchange (I-IV), arterial O2 saturation (I-IV), heart rate (I-IV), cardiac pump function (II, III), and active leg muscle deoxygenation (I, III, IV) and blood flow (III) (near-infrared spectroscopy [NIRS]), were monitored during the exercise tests. In Study IV, peak O2 pulse was calculated to reflect cardiac pump function. Blood volume (III), hemoglobin concentration (I-IV), and glycosylated hemoglobin A1c (III, IV) were determined. Reduced V̇O2peak, reduced peak systemic O2 extraction, and a pronounced cardiac response to increasing V̇O2 but otherwise intact systemic O2 delivery were observed in overweight and obese PCOS women. Reduced peak cardiac pump function, being associated with red, Sydän- ja verenkiertosairauksien varhaisten ennusmerkkien etsintää liikunnan avulla Väitöstutkimuksessani havaitsimme munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome PCOS)- ja tyypin 1 diabetes (T1D) -potilailla alentuneen maksimaalisen hapenottokyvyn. Havaitsimme myös, että pitkäaikainen liikuntaharjoittelu parantaa T1D-potilaiden maksimaalista hapenottokykyä ja sydämen pumppaustoimintaa mutta ei heidän luustolihaksen mikroverenkierron häiriöitä eikä pitkäaikaista verensokeritasapainoa. Sydän- ja verenkiertosairauksien riski on kohonnut PCOS:ssä ja T1D:ssa. Sydän- ja verenkiertosairauksien riskiä ennustaa vahvasti ja itsenäisesti maksimaalinen hapenottokyky, joka kuvaa hengitys-, sydän- ja verenkiertoelimistön sekä luustolihasten toiminnallista kapasiteettia. Maksimaalinen hapenottokyky ja sen osatekijöitä voidaan mitata nousujohteisen maksimaalisen kuormituksen aikana. Väitöstutkimuksessani tutkimme hapenottokyvyn eri osatekijöiden käyttäytymistä akuutin fyysisen kuormituksen aikana sekä PCOS- ja T1D potilailla että terveillä verrokeilla. Tutkimme myös vuoden mittaisen liikuntaharjoittelun vaikutuksia T1D-potilaisiin ja terveisiin verrokkeihin. Tulostemme mukaan PCOS-potilaiden alentuneen maksimaalisen hapenottokyvyn taustalla ei ole heikentynyt sydämen pumppaustoiminta vaan hapenkulutusta alentavat muutokset happea käyttävissä kudoksissa, erityisesti luustolihaksissa. T1D-potilaiden alentuneen maksimaalisen hapenottokyvyn taustalta havaitsimme alentuneen veritilavuuden ja siten alentuneen sydämen pumppaustoiminnan. Havaitsimme myös T1D-potilaiden työskentelevän luustolihaksen maksimaalisen mikroverenvirtauksen alentuneeksi sydämen toiminnasta riippumattomasti. Mitä huonompi verensokeritasapaino T1D-potilailla oli, sitä enemmän tarkastelemamme osatekijät maksimaalista hapenottokykyä heillä rajoittivat. Maksimaalinen hapenottokyky ja sydämen pumppaustoimintaa kuvaavat muuttujat paranivat liikuntaharjoittelun myötä T1D-potilailla samassa määrin kuin te
Published: 2017

9. Korva-, nenä- ja kurkkutautien opetusvastaanotto 2017

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Tötterman, Magnus, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Tötterman, Magnus
Abstract: Korvaklinikalla on vuonna 2015 tehty syventävä tutkielma(1), jossa on perehdytty älypuhelimeen liitettäviin mobiileihin endoskooppiratkaisuihin. Opetushenkilökunnalle on tutkielman pohjalta syntynyt ajatus nykytekniikan paremmasta hyödyntämisestä opetusvastaanotolla. Tämän syventävän työn tarkoituksena on käsitellä opetusvastaanotolla käytettävän välineistön ja siitä muodostuvan kokonaisuuden uudistamisvaihtoehtoja. Pääpainopisteinä ovat vanhan laitteiston uudistaminen perinteisiä laitetoimittajien tarjoamia vaihtoehtoja halvemmalla, käytettävyyden ja kannettavuuden parantaminen ja lisäksi opiskelijoiden parempi osallistaminen tutkittavaan asiaan.
Published: 2017

10. Isien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskosena syntyneiden lastensa kanssa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Heino, Wilma, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Heino, Wilma
Abstract: Tausta ja tavoitteet. Ennenaikainen syntymä voi aiheuttaa haasteita vauvan ja vanhemman väliselle varhaiselle vuorovaikutukselle. Varhainen vuorovaikutus luo pohjan lapsen kielelliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, joten vanhempien rooli keskosvauvan kehityksen tukemisessa on merkittävä. Varhaisesta vuorovaikutuksesta ei juuri ole tutkimustietoa isien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata isien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskosena syntyneiden lastensa kanssa ja tarkastella lapsen ennenaikaisen syntymän vaikutusta isyyden kokemukseen. Aineisto ja menetelmät. Aineiston muodostivat neljä ennenaikaisesti syntyneen lapsen isää ja kahdeksan täysiaikaisena syntyneen lapsen isää. Keskoslapset olivat syntyneet raskausviikoilla 30+4–33+6 ja syntymäpainojen vaihteluväli oli 1 400–2 900 grammaa. Tutkimushetkellä lapset olivat korjatulta iältään 2–7 kuukautta. Verrokkiryhmän isien lapset olivat syntyneet täysiaikaisina ja olivat iältään 1–6 kuukautta. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelun teemat muokattiin tätä pro gradu -tutkielmaa varten pohjaten aiempaan keskosuutta ja vanhemmuutta sekä varhaista vuorovaikutusta käsittelevään tutkimukseen. Menetelmä pilotoitiin ennen aineiston keruuta. Tutkimushaastattelut toteutettiin syksyllä 2016. Aineisto analysoitiin laadullisesti teoriasidonnaisen sisällönanalyysin sekä teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Isät kertoivat lapsen ennenaikaiseen syntymään liittyneen stressaavia ja pelottavia kokemuksia. Nykyisten tukitoimien kuvailtiin olevan suunnattu lähinnä äideille. Isien kokemukset erosivat ryhmien välillä eniten liittyen lapsen syntymän jälkeiseen sairaala-aikaan, alkuvaiheessa koettuun lapsen haurauteen ja passiivisuuteen, huoleen lapsen äidistä sekä vauva-ajan kuormittavuuteen. Leikkityylit olivat samankaltaisia molemmissa ryhmissä. Keskoslasten päiväunirytmissä ja katsekontaktissa oli täysiaikaisia lapsia enemmän vaihtelua. Tulosten p, Objective. Preterm birth can cause challenges for early interaction between parent and infant. Early interaction is the basis for language and cognitive development, so parents play an essential part in supporting the development of their preterm child. Very little research of early interaction has been made from the fathers’ point of view. The aim of this study was to depict fathers’ experiences of early interaction with their prematurely born infants and examine the effect premature birth has on fatherhood. Participants and methods. The participants were four fathers of prematurely born infants and eight fathers of full-term infants. The prematurely born children were born between 30+4–33+6 weeks of gestation and weighed between 1 400–2 900 grams at birth. At the time of the study the premature infants were between 2–7 months of corrected age. The full-term children were between 1–6 months of age at the time of the study. The method of this study was semi-structured interview. The themes were composed for this study, based on previous research on premature birth, parenthood and early interaction. A pilot interview was carried out prior to the research interviews. The research interviews were conducted in autumn 2016. A theory-based content analysis and theme identification was carried out. Results and conclusions. The fathers described feelings of stress and anxiety, but felt that most of the support available for parents of premature children was focused on the mothers. The fathers’ experiences differed most with the time spent in the hospital, the perceived fragility and passivity of the child, the concern over the well-being of the mother and the strain of childcare. Similar types of play were used in both groups. The premature infants had more variation in sleep and eye-contact. The results indicate there should be more support available for the fathers of prematurely born children.
Published: 2017

11. Vuorovaikutuksen tukeminen Alzheimerin taudissa. Tapaustutkimus ryhmämuotoisesta epäsuorasta puheterapiasta.

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Aho, Petra, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Aho, Petra
Abstract: Tavoitteet. Uusia muistisairaustapauksia ilmaantuu Suomessa vuosittain noin 14 500. Muistisairauksista yleisin on Alzheimerin tauti (AT). AT:in liittyy monia sellaisia muutoksia, jotka vaikeuttavat sairastuneen henkilön osallistumista vuorovaikutukseen. Suomalaista tutkimusta muistisairauksiin liittyvästä kielen ja vuorovaikutuksen arvioinnista, kuntoutuksesta ja tukemisesta ei toistaiseksi kuitenkaan juuri ole tehty, eikä tällaista kuntoutusta myöskään ole Suomessa kovin laajasti saatavilla. Tämän tutkielman tarkoitus on esitellä yksi ryhmämuotoinen muistisairaiden henkilöiden puolisoille suunnattu epäsuora puheterapiainterventio, ja tutkia sen vaikuttavuutta tutkittavien käyttämien vuorovaikutusstrategioiden sekä vuorovaikutusta koskevien käsitysten ja tyytyväisyyden osalta. Lisäksi tarkastellaan osallistujien omia kokemuksia interventiosta ja sen hyödyllisyydestä. Samalla tutkielma sivuaa myös tuoreen, vuonna 2015 suomennetun HOKEVA-menetelmän soveltuvuutta muistisairaiden henkilöiden ja näiden läheisten välisen vuorovaikutuksen arviointiin. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui kolme pariskuntaa, joiden toisella osapuolella oli diagnosoitu AT. Tutkimuksen kohteena ollut interventio koostui kuudesta pariskuntien terveille osapuolille tarkoitetusta, ryhmämuotoisesta tapaamisesta. Tutkimusaineistoa kerättiin kolmessa mittauspisteessä videoaineiston analyysiin perustuvalla HOKEVA-menetelmällä ja kyselylomakkeella, sekä intervention päättyessä palautelomakkeella. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa havaittiin, että intervention osallistujat omaksuivat ja ottivat käyttöön yksittäisiä intervention aikana käsiteltyjä strategioita. Muutokset eri tutkittavien kohdalla olivat yksilöllisiä. Interventio vaikuttaa kuitenkin tasaavan tutkittavien välisiä eroja käytettyjen vuorovaikutusstrategioiden määrässä. Kaikki tutkittavat pitivät interventiota hyödyllisenä, ja kokivat sen vaikuttaneen omaan toimintaansa, mutta vain yhden tutkittavan tyytyväisyys vuorovaikutukseen kasv, Objectives. There are approximately 14,500 new cases of dementia-associated diseases each year in Finland. The most common cause of dementia is Alzheimer’s disease (AD). There are many changes associated with AD that affect the person’s ability to participate in interaction. Until now only very few Finnish studies have been conducted on assessing, treating and supporting language and interaction in dementia-associated diseases, and this type of treatment is not widely available in Finland. The purpose of this study is to introduce one indirect group speech therapy intervention aimed at the spouses of persons with AD, and to study its effectiveness in the interaction strategies they apply as well as their perceptions and satisfaction regarding interaction. The participants’ experiences of the intervention and its usefulness are also examined. The study also touches the applicability of a recently translated method for assessing the interaction between persons with AD and their spouses. Method. Three couples participated in the study, all of whom had one partner diagnosed with AD. The studied intervention consisted of six group meetings aimed at the healthy spouses. Data was collected at three separate occasions using VNVIS-CG – a method based on analyzing video-recorded material – and a questionnaire. The participants also filled out a feedback form at the end of the intervention. Results and conclusions. The study found that the participants adopted and implemented some of the strategies that were addressed during the intervention. The changes observed in the behavior of the participants were individual. However, the intervention seems to even out the differences in the number of strategies used by the participants. All of the participants found the intervention useful, and felt that it had affected their behavior, but only one of the participants reported greater satisfaction with the couple’s interaction after the intervention. The participants’ perceptions of int
Published: 2017

12. Memory functions in adults with a history of prenatal hyperglycaemia and/or neonatal hypoglycaemia

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Järvinen, Ilkka, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Järvinen, Ilkka
Abstract: Sekä syntymää edeltävä hyperglykemia (joka liittyy raskaudenaikaiseen diabetekseen) että vastasyntyneen hypoglykemia ovat riskitekijöitä lapsen neurokognitiiviselle kehitykselle: Äidin raskaudenaikaisen diabeteksen on raportoitu olevan yhteydessä häiriöihin jälkeläisten muistitoiminnoissa, aina nuoruusikään asti. Vastasyntyneen hypoglykemian on myös raportoitu olevan yhteydessä hermoston kehityksen häiriöihin, samoin nuoruusikään asti. Syntymää edeltävän hyperglykemian yhteyttä muistin ongelmiin ei kuitenkaan tietääksemme ole aiemmin tutkittu aikuisilla. Vastasyntyneen hypoglykemian yhteyttä muistin ongelmiin ei puolestaan ole tietääksemme tutkittu missään ikävaiheessa. Myöskään näiden riskitekijöiden erillisiä ja yhteisvaikutuksia ei ole aiemmin suoraan vertailtu. Hypoteesimme oli, että nämä riskitekijät, yhdessä ja erikseen, olisivat vielä keski- iässäkin yhteydessä lieviin muistiongelmiin. Tutkimme muistitoimintoja vuosina 1971–1974 syntyneen kohortin seurantatutkimuksessa. Kohorttia oli seurattu prospektiivisesti syntymästä lähtien. Tutkimuksen osallistujat olivat altistuneet syntymää edeltävälle hyperglykemialle (n = 22), vastasyntyneen hypoglykemialle (n = 14) tai molemmille (n = 7). Tutkimukseen osallistui myös kontrolleja, joilla ei ollut varhaisia riskitekijöitä (n = 40). Kartoitimme kattavasti osallistujien muistitoimintoja, mukaan lukien työmuistia sekä kielellisen ja näönvaraisen aineksen välitöntä ja viivästettyä mieleenpalautusta. Havaitsimme yhdysvaikutuksen varhaisen riskin ja työmuistia mittaavan numerosarjatehtävän tyypin välillä: erot numerosarjatehtävien välillä vaihtelivat ryhmien välillä. Kuitenkaan mitkään parittaiset erot ryhmien välillä eivät olleet merkitseviä. Siten interaktio ei liittynyt mihinkään tiettyihin ryhmiin eikä luultavasti myöskään ollut kliinisesti merkittävä. Interaktio ei ollut merkitsevä, kun gestaatioikä ja syntymäpaino kontrolloitiin. Tutkimamme varhaiset riskit eivät olleet yhteydessä muiden muistitehtävien tuloksiin. Hy, Both prenatal hyperglycaemia (caused by maternal diabetes mellitus) and neonatal hypoglycaemia pose a risk to the neurocognitive development of the child: Maternal diabetes mellitus in pregnancy has been reported to be associated with impairments in memory functions of the offspring up to adolescence. Also, an association has been reported between neonatal hypoglycaemia and neurodevelopmental impairments in childhood and adolescence. However, to our knowledge, the association of prenatal hyperglycaemia with memory impairments has not previously been studied in adulthood. As for the possible association of neonatal hypoglycaemia with memory impairments, it has not, to our knowledge, been studied at any age. Furthermore, the separate and combined sequelae of the two risk factors are yet to be directly compared. We hypothesized that the two risk factors, separately and combined, would still in middle age be associated with subtle memory impairments. We assessed memory functions in a follow-up study of a cohort born during 1971–1974 and prospectively studied from birth. The sample included participants exposed to prenatal hyperglycaemia (n = 22), neonatal hypoglycaemia (n = 14), or both (n = 7). It also included controls with no early risks (n = 40). We assessed the participants’ memory functions comprehensively, including working memory and immediate and delayed recall of both verbal and visual material. We found an interaction of early risk with the type of digit span task, a measure of working memory: The differences between span task scores varied between the groups. However, no pairwise between-group differences were significant. Thus, the interaction was not specific to any particular groups and likely to be clinically irrelevant. The interaction was non-significant when gestational age and birth weight were controlled for. The early risks were unassociated with scores on other memory tasks. Against our hypotheses, our results suggest that prenatal hyperglycaemia
Published: 2017

13. Valikoivan puhumattomuuden puheterapeuttinen arviointi ja kuntoutus Suomessa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kuusio, Laura, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kuusio, Laura
Abstract: Tiedekunta – Fakultet – Faculty Lääketieteellinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Laura Kuusio Työn nimi – Arbetets titel – Title Valikoivan puhumattomuuden puheterapeuttinen arviointi ja kuntoutus Suomessa Oppiaine – Läroämne – Subject Logopedia Työn ohjaaja(t) – Arbetets handledare – Supervisor Suvi Stolt Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tausta ja tavoitteet. Selektiivinen mutismi, eli valikoiva puhumattomuus on usein lapsuudessa alkava häiriö, jonka pääoireena on kyvyttömyys puhua tietyissä tilanteissa, vaikka toisissa puhuminen onnistuu. Häiriö asettuu lasten psykiatrian ja logopedian rajapintaan, mutta aihetta ei vielä ole Suomessa tutkittu puheterapian kontekstissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää: 1. Kuinka paljon suomalaiset puheterapeutit kohtaavat valikoivasti puhumattomia henkilöitä työssään? 2. Minkälaisia menetelmiä suomalaiset puheterapeutit käyttävät valikoivasti puhumattomien henkilöiden arvioinnissa ja kuntoutuksessa? 3. Minkälaista on valikoivan puhumattomuuden puheterapeuttisen kuntoutuksen tuloksellisuus Suomessa? 4. Mikä on puheterapeuttien kokemus omasta osaamisestaan valikoivan puhumattomuuden kuntoutuksessa? Menetelmät. Tutkimus oli kyselytutkimus. Lomake laadittiin tätä tutkimusta varten Helsingin yliopiston E-lomake -ohjelmalla ja levitettiin 23.8.2016 sähköpostitse Puheterapeuttiliiton kautta kaikille liiton varsinaisille jäsenille (n=1207). Lopullinen vastausprosentti oli 12,1 %. Aineiston analyysiin käytettiin tilastollisia menetelmiä, ja se toteutettiin IBM SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Tulokset ja johtopäätökset. Arvioitujen valikoivasti puhumattomien asiakkaiden esiintyvyys aineistossa oli 0,94 % ja kuntoutettujen 0,80 %. Arviointimenetelmistä suosituimpia olivat vapaa havainnointi ja strukturoimaton haastattelu, harvinaisin taas strukturoitu haastattelu. Myös logopedisiä testejä oli käytetty. Kuntoutusmenetelmistä suosituimpia olivat vanhempien sekä päiväkodin tai koulun henkilökunnan ohjaaminen, vähiten suosit
Published: 2017

14. Use of Molecular Methods in Biothreat Preparedness

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Medicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Centre for Military Medicine, Research and Development Department, University of Helsinki, Doctoral Programme in Microbiology and Biotechnology, Koskela, Katja, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Medicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Centre for Military Medicine, Research and Development Department, University of Helsinki, Doctoral Programme in Microbiology and Biotechnology, and Koskela, Katja
Abstract: A biological threat is an epidemic or its threat caused by a microbe or biological material of a magnitude that would overwhelm healthcare services due to the contagiousness or wide distribution of infections. A biological threat can be naturally occurring, such as the West African Ebola epidemic of 2014-2016, or the consequence of an intentional release of a microbe or toxin. The aim of this thesis was to develop and use molecular methods in order to reliably and rapidly identify potential biological threat agents. The focus was on the detection and typing of biological threat agents, whether they are naturally occurring or intentionally released. Different molecular methods were used: polymerase chain reaction (PCR) to detect and differentiate pathogenic from non-pathogenic bacterial strains, 16S ribosomal RNA (rRNA) gene sequencing to investigate polymicrobial samples, and Clustered Regularly Interspaced Short Palindromic Repeats (CRISPR) spacer comparison for bacterial strain typing. Cholera, a disease caused by Vibrio cholerae bacterium, is a major public health problem worldwide and a potential bioterrorism agent, according to the Centers for Disease Control and Prevention (CDC). In this thesis, an accurate PCR-based method was developed to detect V. cholerae strains: one assay for pathogenic strains and another for all V. cholerae strains. In addition, three different PCR platforms were compared. The PCR assays proved to be suitable for the reliable identification and differentiation of V. cholerae strains. The PCR platforms gave identical results, which indicate that the assays can be transferred between the platforms while maintaining sufficient sensitivity and specificity. Two 16S rRNA gene-based detection methods, using Sanger sequencing or pyrosequencing, were employed to study the presence of bacterial residues in carotid artery tissue samples and in livers of splenomegalic voles. The objectives were to observe the utility of the two methods and compare, Mikrobin tai biologisen materiaalin aiheuttamaa epidemiaa tai sen uhkaa kutsutaan biologiseksi uhkaksi, silloin kun tauti ei tartuntavaaransa vuoksi ole yhteiskunnan normaaliresurssein hoidettavissa tai kun kyseessä on laaja epidemia, jonka hallitsemiseen tavanomaiset resurssit eivät riitä. Biologinen uhka voi olla luonnollinen, kuten esimerkiksi Länsi-Afrikan laaja ebolaepidemia vuosina 2014-2016, tai tahallinen mikrobin tai toksiinin levittäminen. Väitöskirjan tavoitteena oli kehittää ja hyödyntää molekyylibiologisia menetelmiä biologisten uhka-agenssien nopeaa ja luotettavaa tunnistamista varten. Työn tarkoituksena oli tunnistaa ja tyypittää biologisia uhka-agensseja, olivat ne sitten luonnollisia ja tahallisesti levitettyjä. Työssä hyödynnettiin polymeraasiketjureaktiota (PCR) bakteerien tunnistamisessa sekä tautia aiheuttavien ja vaarattomien bakteerikantojen erottelussa toisistaan. Lisäksi käytettiin hyväksi 16S ribomaalisen RNA (rRNA) -geenin sekvensointia tutkittaessa polymikrobisia näytteitä, ja Clustered Regularly Interspaced Short Palindromic Repeats (CRISPR) -geenialueiden vertailua bakteerien tyypityksessä. Kolera, Vibrio cholerae -bakteerin aiheuttama tauti, on maailmanlaajuisesti suuri kansanterveydellinen ongelma. Lisäksi Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC (Centers for Disease Control and Prevention) on luokitellut V. cholerae -bakteerin yhdeksi potentiaaliseksi biouhka-agenssiksi. Työssä kehitettiin kahteen polymeraasiketjureaktioon perustuva V. cholerae -bakteerin tunnistusmenetelmä. Toisen menetelmän avulla pystytään tunnistamaan kaikki V. cholerae -kannat ja toinen havaitsee vain tautia aiheuttavat kannat. Lisäksi työssä vertailtiin kolmea eri PCR-laitetta. Työssä kehitetyt tunnistusmenetelmät osoittautuivat käyttökelpoisiksi ja luotettaviksi tunnistettaessa ja eroteltaessa V. cholerae -kantoja. Käytetyt PCR-laitteet antoivat samanlaiset tulokset, mikä mahdollisti tunnistusmenetelmän siirtämisen laitteiden välillä ilman, että sillä oli vaikutu
Published: 2017

15. EARLY DETECTION OF BILIARY NEOPLASIA IN PRIMARY SCLEROSING CHOLANGITIS

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Medicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Department of Pathology, Department of Gastroenterology, Boyd, Sonja, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Medicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Medicum, Department of Pathology, Department of Gastroenterology, and Boyd, Sonja
Abstract: Primary sclerosing cholangitis (PSC) is particularly common in the Nordic countries. Most (70-80%) PSC patients have concomitant inflammatory bowel disease (IBD). The majority of patients are male. Increased levels of serum cholestasis markers in IBD patients lead to PSC suspicion, and diagnosis is verified with magnetic resonance cholangiopancreatography or endoscopic retrograde cholangiography (ERC). PSC patients usually become symptomatic over time, and PSC may lead to liver fibrosis and finally to cirrhosis. Cholangiocarcinoma (CCA) develops in 7-13% of PSC patients. The prognosis of CCA is poor. Dysplasia of the bile ducts is thought to precede the development of CCA. Liver transplantation (LT) may be performed in end-stage PSC cirrhosis, but premalignant biliary changes may also be a partial indication for LT even if the patient is asymptomatic. At Helsinki University Hospital, PSC patients regularly undergo systematic dysplasia surveillance with ERC and brush cytology (BC) to detect dysplastic changes of the bile ducts and to determine disease progression. ERC changes are graded according to the modified Amsterdam ERC score. If suspicion of dysplasia is repeatedly seen in BC, patients are referred to liver surgeons for consideration of LT. Our aims were to evaluate the relevance of the screening protocol at PSC diagnosis and later during the disease course to identify risk factors for biliary neoplasia, and to evaluate the utility of ERC, BC and ploidy analysis of biliary epithelium in detecting biliary neoplasia. In their first, diagnostic ERC (n=261), 81% of PSC patients were asymptomatic, but 43% already had advanced ERC changes. Seven percent had malignancy or malignancy suspicion in BC. Those who had elevated liver enzymes and advanced ERC changes were most likely diagnosed with biliary neoplasia during follow-up. Female patients had milder ERC changes and a lower cumulative risk of biliary neoplasia. During the follow-up period (median 4.7 years), 2.7%, Primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) on erityisen yleinen Pohjoismaissa. Useimmilla PSC-potilailla on myös tulehduksellinen suolistosairaus. Kolestaattisen potilaan PSC-diagnoosi varmistetaan magneettikolangiografialla tai endoskooppisella retrogradisella kolangiografialla (ERC). PSC voi johtaa maksakirroosiin, ja lisää kolangiokarsinooman riskiä. Elinaikainen kolangiokarsinooman riski PSC-potilailla on 7-13%, ja jopa puolet kolangiokarsinoomista todetaan jo diagnoosivaiheessa. Sappitiehytdysplasiaa pidetään kolangiokarsinooman esiasteena. Kirroosivaiheen PSC:n hoitona käytetään maksansiirtoa, mutta myös sappitieneoplasian epäily voi olla indikaatio maksansiirrolle. Helsingin yliopistollisessa sairaalassa PSC-potilaille tehdään diagnoosivaihessa systemaattinen seulonta sappitieneoplasian löytämiseksi ERC:n yhteydessä otettavalla sytologisella harjanäytteellä sappiteistä. ERC:n avulla tutkitaan sappiteiden ahtaumia ja määritetään taudin vaikeusaste. Samassa yhteydessä otetaan myös näyte ploiditeettianalyysia varten edennyttä PSC:tä sairastavilta. ERC-muutokset luokitellaan modifioidulla Amsterdam-luokituksella. Tutkimuksessa todettiin, että diagnoosivaiheessa 81% PSC-potilaista oli oireettomia, mutta 43%:lla oli ERC:n perusteella jo edennyt tauti. Seitsemällä prosentilla oli diagnoosivaiheen seulonnassa otetussa harjasolunäytteessä epäily sappitieneoplasiasta tai varma maligniteetti. Seurannassa (mediaaniaika 4.7 vuotta) todettiin kolangiokarsinooma 2.7%:lla potilaista ja sappitiedysplasia poistetussa maksassa 3.1%:lla potilaista. Diagnoosivaiheen maksan ulkoisten sappiteiden ERC-muutokset, epäilyttävä sytologia ja kohonnut ALAT-arvo olivat riskitekijöitä seurannassa todettavalle sappitieneoplasialle. PSC-potilaiden seurannassa (mediaaniaika 6 vuotta) 3.8%:lla todettiin kolangiokarsinooma ja 5.1%:lla sappitiedysplasia poistetussa maksassa. Kolangiokarsinooman riskitekijöitä olivat miessukupuoli, edenneet ERC-muutokset, kohonneet maksaentsyymit ja seerumin tuumor
Published: 2017

16. Blood leucocyte signaling and trypsinogen-3 in severe acute pancreatitis

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, kirurgia, Department of Bacteriology and Immunology University of Helsinki, Oiva, Jani, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, kirurgia, Department of Bacteriology and Immunology University of Helsinki, and Oiva, Jani
Abstract: Acute pancreatitis (AP) is common disease with a wide range of clinical manifestations. In most cases it is a self-limiting local inflammation. However, about 20-30% of the patients develop a more severe form of the disease (moderately severe or severe AP), which is complicated by systemic inflammation, organ dysfunction (OD) and possibly pancreatic necrosis. To prevent mortality, it would be crucial to identify at admission the patients at risk to develop a more severe form of AP, and to provide them with maximal supportive care. The present studies were designed to delineate the blood leucocyte signaling profiles in patients with AP and OD, and to investigate whether circulating trypsinogen-3 is associated with AP. The study consisted of four parts, in all of which the patients were admitted to hospital because of AP, and treated in the Intensive Care Unit for AP complicated by OD and immunosuppression. Studies I-III consisted of a cohort of 13 patients (with additional three patients in study II) and study IV of 82 patients. Phosphorylation of nuclear factor-κB (NFκB), mitogen-activated protein kinases (MAPK) p38 and extracellular signal-regulated kinases 1/2 (ERK1/2), and signal transducers and activators of transcription (STATs) 1,3,5,6 were studied from appropriately stimulated and non-stimulated blood samples using phospho-specific whole blood flow cytometry. In addition, transmigration of monocytes and polymorphonuclear leucocytes (PMNLs) were investigated using cells of an endothelial cell line. Trypsinogen-3 was measured with a new specific sandwich-type immunoassay to investigate it s clinical utility as a diagnostic and predictive tool in AP. We found that in AP patients monocytes have impaired NFκB and STAT1 activation, which may increase susceptibility to secondary infections. p38 activation is normal and STAT3 activation is depressed, which may contribute to the maintenance of systemic inflammation. ERK1/2 activation is impaired which may depress mono, Äkillinen haimatulehdus on suhteellisen yleinen sairaus. Valtaosalla potilaista sairaus on lievä ja itsekseen rajoittuva. Kuitenkin jopa 20-30%:lle kehittyy vaikea-asteinen haimatulehdus, johon liittyy määrityksen mukaan systeeminen tulehdusvaste, eri elinten toimintahäiriöt ja haiman kuolio. Vaikeaan haimatulehdukseen liittyvää korkeaa kuolleisuutta voitaisiin ehkäistä tunnistamalla hyvissä ajoin ne potilaat, joilla on selvästi kohonnut riski kehittää taudin vaikea muoto. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tutkia vaikeaa haimatulehdusta sairastavien potilaiden veren valkosolujen solunsisäisten signalointireittien mahdollisia muutoksia sekä soveltuuko verinäytteestä määritettävä trypsinogeeni-3 entsyymi kliinisesti käyttökelpoiseksi merkkiaineeksi haimatulehduksen diagnosoinnissa. Väitöskirjatutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta. Kaikki osajulkaisuissa tutkitut potilaat olivat hoidettavana Meilahden sairaalassa haimatulehduksen vuoksi. Osajulkaisujen I-III potilailla (yhteensä 16 potilasta) oli kaikilla vaikea haimatulehdus ja siihen liittyvä immuunivasteen heikkeneminen. Heiltä otetuista verinäytteistä määritettiin virtaussytometrialla tiettyjä veren valkosolujen solunsisäisiä signaalireittejä, joita verrattiin terveen verrokin vastaaviin näytteisiin. Osajulkaisun IV potilasryhmässä (yhteensä 82 potilasta) oli sekä lieviä että vaikeita äkillisiä haimatulehduksia. Heiltä otetuista verinäytteistä määritettiin trypsinogeeni-3 entsyymin pitoisuus uudella tekniikalla. Pitoisuuksia verrattiin terveiden verrokkien ja kontrolliryhmän (muusta syystä kuin haimatulehduksesta johtuva äkillinen vatsakipu) vastaaviin pitoisuuksiin. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että vaikeaa haimatulehdusta sairastavilla potilailla tapahtuu useita muutoksia eri valkosolujen solunsisäisissä signalointireiteissä (NFκB, STAT, ERK1/2, p38). Havainnot ovat uusia ja ne voivat osaltaan selittää vaikeaa haimatulehdusta sairastavien potilaiden alttiuden saada hankalahoitoisia bakteeritulehdu
Published: 2017

17. The search for genetic factors in hand osteoarthritis

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Public Heatlh, Finnish Institute of Occupational Health, Hämäläinen, Satu, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Public Heatlh, Finnish Institute of Occupational Health, and Hämäläinen, Satu
Abstract: Osteoarthritis (OA) is the most common joint disease and a frequent cause of pain and disability, with the joints of the hand being the most frequently affected site. OA is a complex disorder that results from the interplay of genetic and environmental factors. It becomes more prevalent with age, and after the age of 50 a higher proportion of women are affected than men. We examined some possible genetic risk factors of hand OA with consideration of previously proposed risk mechanisms, namely: loading of cartilage structure, inflammation, and overweight. We also attempted to replicate previously found associations between hand OA and susceptibility genes, and to analyse in our material the findings of earlier publications that reported associations of gene variants with OA in joint sites other than the hand. The participants in this study were 542 dentists and teachers from the Helsinki metropolitan region. The single nucleotide polymorphism (SNP) in the COL2A1 gene, which encodes for the main collagen present in normal cartilage, and was previously associated with generalised OA, was also associated with OA in the hand; among dentists the risk was doubled in carriers of this allele compared with those with the major allele. A history of repetitive hand loading tasks combined with carrying the minor allele further increased the risk. Minor alleles of the pro-inflammatory TNFα SNPs, and their haplotype, were associated with an increased risk of hand OA. Further, interactions between TNFα, IL4R, and IL10 SNPs were found, which suggest that the effect of the TNFα polymorphisms on hand OA was modified by the IL4R and IL10 gene variants. Minor alleles of the adipokine RETN SNPs, and the haplotype containing these minor alleles, decreased the risk of ROA. The association of the haplotype with the decreased risk of hand OA was stronger in overweight women. In contrast, the RARRES2 SNP minor allele and LEPR haplotype increased the risk of hand OA. The LEP haplotype, however, Nivelrikko on nivelten yleisin sairaus ja useimmin sitä esiintyy sormien nivelissä. Se aiheuttaa kipua ja toiminnanrajoitteita ja voi heikentää työkykyä kättä paljon kuormittavissa tehtävissä. Nivelrikko on monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttaa yksilöllinen geneettinen herkkyys yhdessä ympäristötekijöiden kanssa. Nivelrikon riski kasvaa iän myötä ja yli 50-vuotiailla sitä esiintyy enemmän naisilla kuin miehillä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sorminivelrikon mahdollisia geneettisiä riskitekijöitä aiemmin tunnettujen riskimekanismien pohjalta, joita ovat nivelruston epäedullinen kuormitus, tulehdus ja ylipainoon tai lihavuuteen liittyvät tekijät. Lisäksi tarkasteltiin aiemmin löydettyjen sorminivelrikon alttiusgeenien sekä muiden nivelten nivelrikon alttiusgeenien yhteyttä sorminivelrikkoon. Tutkimusaineistona oli 542 naishammaslääkäriä ja naisopettajaa pääkaupunkiseudulta. Nivelruston yleisimmän kollageenin COL2A1-geenin monimuotoisuuskohdan (SNP) muuntunut alleeli lisäsi sorminivelrikon riskiä. Hammaslääkäreillä sorminivelrikon riski oli kaksinkertainen verrattuna muuntumattomaan alleeliin, ja kun tähän yhdistyi työtehtävien vähäinen vaihtelu työhistorian aikana, sorminivelrikon riski kasvoi entisestään. Myös tulehdukseen liittyvän TNFα:n SNP:t lisäsivät sorminivelrikon riskiä. Lisäksi löytyi yhteisvaikutus tiettyjen TNFα-, IL4R- ja IL10-geenien SNP:ien välillä, mikä viittaa siihen, että IL4R ja IL10 muokkaavat TNFα:n ja sorminivelrikon välistä yhteyttä. Adipokiinigeeni RETN:n SNP:ien muuntuneet alleelit sekä näiden haplotyyppi vähensivät riskiä sorminivelrikkoon selvemmin ylipainoisilla/lihavilla kuin normaalipainoisilla. RARRES2:n muuntunut alleeli ja LEPR-geenin haplotyyppi puolestaan lisäsivät sorminivelrikon riskiä. LEP:n haplotyyppi oli yhteydessä vähentyneeseen sorminivelrikon riskiin vain ylipainoisilla naisilla. Tulokset viittaavat siihen, että BMI muokkaa adipokiinigeenien monimuotoisuuskohtien ja sorminivelrikon välistä yhteyttä. Toistotutki
Published: 2017

18. DEVELOPING METHODOLOGY OF MEASURING SOCIOECONOMIC EQUITY IN HEALTH CARE USING REGISTER DATA

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Hjelt-instituutti, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Hjelt-institutet, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health, National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland, Lumme, Sonja, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Hjelt-instituutti, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Hjelt-institutet, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health, National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland, and Lumme, Sonja
Abstract: In most countries, the health care system aims to achieve equity as one of its primary goals. However, evident and persistent inequities in health care exist despite the improvement in the overall level of morbidity, health care performance and health care technology. This thesis develops statistical methods to evaluate socioeconomic equity in health care using register data. Moreover, this thesis provides information on socioeconomic equity in health care in Finland between 1992 and 2010 from several viewpoints. This thesis utilises two outcomes the use of coronary revascularisations and mortality amenable to health care interventions as empirical examples of the use of individual-level register data. Coronary revascularisation is a common invasive procedure and provides a good indication of health care system performance. Amenable mortality refers to causes of death that should be avoided in the presence of timely and effective health care interventions. It serves as an indirect measure of performance and the quality of health care. Data on revascularisations were obtained from the Care Register for Health Care and data on amenable deaths from the National Causes of Death statistics. These datasets were individually linked to population registers maintained by Statistics Finland to obtain sociodemographic data. This thesis develops a method to compare regional differences in socioeconomic equity in health care. The method takes dependence of observations within regions into account and its advantage is in overcoming the problems associated with random error in small regions. Additionally, it takes into account the effect of variation in the population size by age and socioeconomic position in regions in addition to different needs for health care. The existing methods measuring absolute differences do not provide solutions for evaluating absolute inequity in health care while taking the need for care into account. This thesis proposes a non-numerical approach to e, Useimmissa maissa terveydenhuoltojärjestelmän yksi keskeisimpiä tavoitteita on terveyspalveluiden oikeudenmukainen jakautuminen väestöryhmien välillä. Vaikka väestön yleinen terveydentila on parantunut sekä terveydenhuollon toimintakyky ja teknologia on huomattavasti kehittynyt viime vuosikymmeninä, palvelut jakaantuvat sosiaalisen aseman mukaan epäoikeudenmukaisesti. Tämän väitöskirjan tavoitteena on kehittää tilastollisia menetelmiä terveyspalveluiden käytön sosioekonomisen oikeudenmukaisuuden arviointiin. Väitöskirja antaa lisäksi tietoa monesta eri näkökulmasta terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden tilasta Suomessa vuosien 1992 ja 2010 välillä. Tutkimukset perustuvat yksilötasoisiin rekisteriaineistoihin ja empiirisinä esimerkkeinä oikeudenmukaisuuden arvioinnissa käytetään sepelvaltimotautitoimenpiteitä sekä vältettävissä olevia kuolemia. Pallolaajennukset ja ohitusleikkaukset ovat yleisiä toimenpiteitä sepelvaltimotaudin hoidossa ja niiden käytön jakaumat tarjoavat hyvän esimerkin terveydenhuoltojärjestelmän toiminnasta. Vältettävissä olevilla kuolemilla tarkoitetaan kuolemia, joita ei pitäisi tapahtua, jos terveyspalvelut ovat vaikuttavia ja oikea-aikaisia. Niiden avulla voidaan epäsuorasti mitata terveydenhuollon toimintaa ja laatua. Tiedot sepelvaltimotautitoimenpiteistä saatiin terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä ja tiedot vältettävissä olevista kuolemista kuolemansyyrekisteristä. Nämä aineistot yhdistettiin Tilastokeskuksen rekistereihin, joista saatiin henkilöiden sosiodemografiset tiedot. Väitöskirja esittelee menetelmän, jonka avulla voidaan vertailla alueellisia eroja sosioekonomisessa oikeudenmukaisuudessa terveydenhuollossa. Metodi ottaa huomioon alueiden väliset riippuvuudet, sekä iän, sosioekonomisen aseman ja alueiden mukaan vaihtelevat hoidon tarpeet ja väestöryhmien koot. Menetelmän etuna on välttyä pienten alueiden satunnaisvaihtelun aiheuttamilta ongelmilta. Käytössä olevat menetelmät absoluuttisten erojen mittaamisessa eivät tarjoa rat
Published: 2017

19. Psykoosioireiden yhteys sosiaaliseen toimintakykyyn, sosiaaliseen tukeen ja sosiaaliseen pääomaan: englantilainen väestöotos

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Sinkkonen, Tara, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Sinkkonen, Tara
Abstract: Psykoosioireiluun tiedetään liittyvän sosiaalisen toiminnan häiriintymistä. Matalamman sosiaalisen toimintakyvyn ja vähäisemmän sosiaalisen tuen on aiemmin havaittu liittyvän sekä psykoosihäiriöihin että subkliinisiin psykoosioireisiin. Sosiaalista pääomaa ei kuitenkaan juuri ole tutkittu psykoosioireilun yhteydessä. Harvoissa tutkimuksissa on myöskään tutkittu, eroavatko sosiaalisten tekijöiden yhteydet eri psykoosioireiden välillä eikä sosiaalista toimintakykyä, sosiaalista tukea ja sosiaalista pääomaa ole tutkittu samoissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, eroavatko sosiaalisen toimintakyvyn, sosiaalisen tuen ja sosiaalisen pääoman yhteydet eri psykoosioireiden sekä psykoosihäiriön esiintymisen välillä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007 -väestötutkimusta, joka on edustava otos yksityisissä kotitalouksissa asuvista yli 16-vuotiaista englantilaisista (n = 7 403). Psykoosioireita mitattiin Psychosis Screening Questionnaire (PSQ) -mittarilla. Tarkasteltuja psykoosioireita olivat hallusinaatiot, vainoharhaisuus, (hypo-)mania, ajatusten häirintä ja oudot kokemukset. Sosiaalista toimintakykyä mitattiin Social Functioning Questionnaire (SFQ) -mittarilla. Sosiaalisen tuen osalta mitattiin kahta osa-aluetta: sosiaalisen verkoston kokoa Interview Measure of Social Relationships (IMRS) -haastattelulla ja koettua sosiaalista tukea Health and Lifestyle Survey -kyselyllä. Myös sosiaalisen pääoman osalta mitattiin kahta osa-aluetta: sosiaalista koheesiota ja luottamusta sekä sosiaalista osallistumista. Sosiaalisten tekijöiden yhteyttä psykoosioireiden ja psykoosihäiriön esiintymiseen tarkasteltiin logististen regressiomallien avulla lisäämällä askeltaen selittäjiksi sosiaalinen toimintakyky, sosiaalinen tuki ja sosiaalinen pääoma. Sosiaalinen toimintakyky oli itsenäisesti yhteydessä jokaiseen psykoosioireeseen sekä psykoosihäiriön esiintymiseen. Hallusinaatioiden, (hypo-)manian ja ajatusten häirinnän kohdalla mat, Psychotic symptoms are known to be associated with deficits in social functions. Previous research has shown that lower social functioning and less social support is associated with both psychotic disorders and subclinical psychotic symptoms. Social capital, however, has barely been studied in relation to psychotic symptoms. Also, few studies have investigated whether the associations of social factors differ between different psychotic symptoms and no study has examined social functioning, social support and social capital in the same study. The aim of the current study is to investigate whether social functioning, social support and social capital have differing associations to different psychotic symptoms and to the prevalence of a psychotic disorder. The data of this study was the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007, a representative community sample of over 16-year-olds living in private households in England (n = 7 403). Psychotic symptoms were assessed with the Psychosis Screening Questionnaire (PSQ) and consisted of hallucinations, paranoia, (hypo-)mania, thought interference and strange experience. Social functioning was assessed with the Social Functioning Questionnaire (SFQ). Assessment of social support consisted of two sections: social network size assessed with the Interview Measure of Social Relationships (IMRS) and perceived social support assessed with the Health and Lifestyle Survey. Social capital also consisted of two sections: social cohesion and trust, and social participation. The associations of the social variables to different psychotic symptoms and to a psychotic disorder were analyzed using logistic regression, entering social functioning, social support and social capital stepwise as predictors. Social functioning was independently associated with every psychotic symptom as well as with the prevalence of a psychotic disorder. For hallucinations, (hypo-)mania and thought interference lower social functioning was the only predictor. Fo
Published: 2017

20. Rikollisen käyttäytymisen yhteys moraaliseen irtautumiseen nuorilla rikollisilla

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Haikonen, Helena, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Haikonen, Helena
Abstract: Tavoitteet. Moraalinen irtautuminen kuvaa kognitiivisia prosesseja, joiden kautta yksilö voi välttää moraalinvastaisen toiminnan ennakoidut kielteiset sisäiset seuraukset, kuten häpeän ja syyllisyyden tunteet. Moraalisen irtautumisen mekanismit aktivoidaan valikoiden osana moraalisen päättelyn prosessia. Taipumuksessa aktivoida moraalisen irtautumisen mekanismeja ajatellaan olevan yksilöllisiä eroja. Taipumus moraaliseen irtautumiseen ennustaa eriasteista moraalinvastaista ja epäsosiaalista käyttäytymistä, esimerkiksi rikollisuutta. Yhteyksien mahdollinen kaksisuuntaisuus on jäänyt toistaiseksi vähälle huomiolle. Tutkimuksen tarkoituksena on laajentaa käsitystä siitä, miten taipumus moraaliseen irtautumiseen kehittyy toistuvan rikollisen käyttäytymisen seurauksena. Lisäksi tarkasteltiin, onko rikostyypillä vaikutusta moraalisen irtautumisen kehittymiseen. Menetelmät. Tutkimuksen otos (n= 1289) oli osa Yhdysvalloissa toteutettua Pathways to Desistance -pitkittäistutkimusta, jossa 14-17-vuotiaita nuoria rikollisia seurattiin seitsemän vuoden ajan. Moraalista irtautumista arvioitiin The Mechanisms of Moral Disengagement -kyselyllä ja rikollista käyttäytymistä SRO -kyselyllä (Self-Report of Offending) yhteensä 11 aikapisteessä 6/12 kk välein. Rikollisen käyttäytymisen ja myöhemmän moraalisen irtautumisen välistä yhteyttä tarkasteltiin muodostamalla monitasomalleja. Erikseen muodostettiin myös mallit, joissa moraalista irtautumista ennustettiin väkivaltarikosten ja omaisuusrikosten lukumäärällä. Tulokset ja johtopäätökset. Rikollinen käyttäytyminen ennusti myöhempää moraalista irtautumista. Selitysosuudessa ei ollut eroa väkivaltarikosten ja omaisuusrikosten välillä. Tulokset tukevat ajatusta siitä, että yhteydet moraalinvastaisen käyttäytymisen ja moraalisen irtautumisen välillä kulkevat molempiin suuntiin. Moraalisen irtautumisen määritelmää sekä tapahtumaketjua, jossa moraalisen irtautumisen mekanismien toistuvan käytön ajatellaan johtavan pysyvämpään taipumukseen akt, Purpose of the study. Moral disengagement is a cognitive ante hoc process which as a part of moral reasoning enables the individual to disengage self-sanctions (such as feelings of guilt and shame) from immoral conduct. Mechanisms of moral disengagement are activated selectively and it’s presumed there are individual differencies in the disposition to morally disengage. Dispositional moral engagement has been connected to a variety of immoral and antisocial behaviors, e.g. criminal behavior. Reciprocial connections between immoral conduct and moral disengagement have been previously hypothesized but so far the question has been mostly ignored. Purpose of this study is to extend current research and to test whether criminal behavior has an effect on subsequent moral disengagement. The effect of two different crime types is also examined. Design. The sample (n=1289) is a part of the longitudinal Pathways to Desistance study conducted in United States in which adjudicated youth (14-17 years old at baseline) were followed for seven years. Moral disengagement was measured with Mechanisms of Moral Disengagement scale and criminal behavior with SRO scale (Self-Report of Offending) in baseline and 10 follow-up points with a 6/12 month interval. The effects of criminal behavior on subsequent moral disengagement were modeled with multilevel models. The effects of two different crime types (aggressive vs. property) were examined separately. Results and conclusions. Criminal behavior predicted subsequent moral disengagement. Both aggressive crimes and property crimes predicted moral disengagement to the same degree. The results support the importance of studying the reciprocal relationships between immoral conduct and moral disengagement. It is pointed out that both the definition of moral disengagement and the presumed causal sequence in which repeated moral disengagement practices lead to individual disposition to morally disengage, and further to morally disengaged attitudes
Published: 2017

21. Personality and Depression: Relationship Between Five-Factor Personality Traits and Depressive Symptoms

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Junni, Jussi, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Junni, Jussi
Abstract: Tiivistelmä Johdanto: Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä. Sen suhde persoonallisuuteen on ollut kiinnostuksenkohteena sekä historiassa että modernissa tutkimuksessa. Tieto persoonallisuuspiirteiden ja masennuksen välisestä yhteydestä auttaa kehittämään sopivia malleja masennuksen hoitamiseen. “Viiden suuren” persoonallisuuspiirteen malli (the Five-Factor Personality Model, FFM, ns. Big Five) on yksi vakiintuneimmista persoonallisuusteorioista. Sen mukaan persoonallisuus koostuu viidestä piirteestä – neuroottisuudesta, ekstraversiosta, avoimuudesta, tunnollisuudesta ja myöntyvyydestä. Neuroottisuuden ja ekstraversion yhteys depressioon tunnetaan hyvin nykyisessä tutkimuksessa, mutta muiden piirteiden ja depression yhteydestä ei ole yhdensuuntaisia tuloksia. Korkea neuroottisuus vaikuttaisi olevan masennusjaksojen taustalla oleva riskitekijä, mutta muiden persoonallisuuspiirteiden lieventäviä vaikutuksia tulisi tarkastella syvemmin. Lisäksi on saatu vaihtelevia tuloksia siitä, onko sukupuolella piirteistä riippumatonta vaikutusta masennukseen. Tavoitteet: Käsillä oleva tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Mikä on viiden suuren persoonallisuuspiirteen yhteys depressioon? 2. Miten neuroottisuus toimii depression riskitekijänä? 3. Millaista persoonallisuuspiirteistä riippumatonta vaikutusta sukupuolella on depressioon? Menetelmät: Tutkimusaineisto on tuotettu Lasten Sepelvaltimotautien Riskitekijät (LASERI, The Cardiovascular Risk in Young Finns) -hankkeessa, joka on alkanut vuonna 1980. Hankkeen 27. vuoden seuranta toteutettiin vuonna 2007, jolloin osallistujilta mitattiin persoonallisuuspiirteet sekä masennusaste. Tulokset saatiin 1 714 henkilöltä tutkimuksessa alun perin mukana olleilta 3 596 henkilöltä. Persoonallisuuspiirteet mitattiin NEO-FFM-M-testillä ja masennustason mittaamisessa käytettiin BDI II -testiä. Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään neuroottisuuden ja ekstraversion mediaaniarvo, Background: Depression is one of the most prevalent disabling mental disorders worldwide. Its relation to the personality of the patient has been a topic of interest both in history and modern research. Understanding the relationship between personality traits and depression will help to develop suitable models of treatment for depression. The Five-Factor Personality Model (FFM, a.k.a. Big Five) is one of the most established scientific personality models, with its traits, namely neuroticism, extraversion, openness, conscientiousness and agreeableness. Connection between neuroticism and depression as well as between extraversion and depression is well known in modern scholarship, but no unambiguous results of connections between other traits and depression exist. High neuroticism seems to function as a risk factor that has a strong connection with Major Depression Episodes, but the moderating effects of the other personality traits are to be studied more deeply. In addition, there have been diverse results whether sex/gender has or has not a trait-independent role in predicting the se¬verity of depression. Aims: Thus, the present study strives for answering the following questions: 1. What is the correlation between individual five-factor personality traits and depression? 2. How does neuroticism trait function as a risk factor for depression? 3. How does sex/gender covariate with the depression? Methods: The data of the present study has been obtained from The Cardiovascular Risk in Young Finns study (Lasten Sepelvaltimotautien Riskitekijät, LASERI). The project has begun in 1980 and its 27-year follow-up was performed in 2007, when five-factor personality traits and depression score were measured as well. Personality traits and the depression score from 1,714 of the original 3,596 subjects were measured with NEO-FFI-M and BDI II. The participants were divided into four groups on the basis of the median values of neuroticism and extraversion traits. Result
Published: 2017

22. Itsearvioidun ja objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteys ahdistuneisuuteen

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Virolainen, Tuuli, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Virolainen, Tuuli
Abstract: Tavoitteet. Ahdistuneisuus ja liian vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä ongelmia, jotka aiheuttavat haittaa sekä yhteiskunnallisesti että yksilötasolla. Fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan yhteydessä ahdistuneisuuteen terveillä, kroonisesti sairailla ja eri ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä potilailla. On myös kasvavaa näyttöä siitä, että liikunta on tehokas, muihin empiiristä tukea saaneisiin hoitomuotoihin verrattavissa oleva ahdistuneisuuden hoitokeino. Fyysistä aktiivisuutta on aiemmissa tutkimuksissa mitattu enimmäkseen itsearviointiin perustuvilla menetelmillä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden yhteyttä ahdistuneisuuteen ja tarkastella säilyykö yhteys, kun painoindeksin, masennuksen ja yleisen terveydentilan vaikutus kontrolloidaan. Lisäksi tarkasteltiin, vaikuttaako tuloksiin se, käytetäänkö fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen itsearviointia vai objektiivista mittaria. Menetelmät. Tutkimuksen otos (n = 284, 54.9 % naisia, keski-ikä = 54,4 vuotta) oli osa yhdysvaltalaisen Midlife Development in the United States (MIDUS) seurantatutkimuksen aineistoa. Fyysistä aktiivisuutta arvioitiin aktiivisuusrannekkeella ja itsearviointikyselyllä kerättyjen tietojen avulla. Ahdistuneisuutta arvioitiin käyttämällä STAI-mittarin trait-osiota. Fyysisen aktiivisuuden ja ahdistuneisuuden yhteyttä tarkasteltiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä itsearvioidun eikä objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden ja ahdistuneisuuden välillä. Vähäisempi keskiraskaan liikunnan määrä ennusti kuitenkin lähes merkitsevästi korkeampaa ahdistuneisuutta. Tämä yhteys ei säilynyt, kun painoindeksin, yleisen terveydentilan ja masennuksen vaikutus kontrolloitiin. Yhteys objektiivisesti mitatun ja itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden välillä oli heikko. Tutkimuksen tulos on ristiriidassa aikaisempien tutkimuksien kanssa, joissa fyysisen aktiivisuuden ja ahdistuneisuude, Objectives. Anxiety and physical inactivity are associated with significant personal and societal disadvantages worldwide. Previous research suggests that physical activity is associated with decreased symptoms of anxiety among healthy adults, adults with a chronic illness, and individuals diagnosed with an anxiety disorders. Increasing amount of studies also suggests that physical exercise can be an evidenced-based intervention for anxiety symptoms among people with anxiety disorders. Few studies have used direct measures of physical activity instead of self-report measures. The objective of this study was to determine the association between regular physical activity and anxiety and examine if the relationship remains after controlling possible moderating variables, BMI, depression and health status. In addition, the aim was to examine how using self-report measures and direct measures affects to these results. Method. The study sample (n = 284, 54.9 % women, mean age = 54,4 years) was a part of the Midlife Development in the United States follow-up study material. Physical activity was assessed by Actiwatch activity monitoring system and by self-report measures. Anxiety was assessed by the trait version of the State-Trait Anxiety Inventory (STAI). The relations between physical activity and anxiety were examined using linear regression. Results and conclusions. There were no significant relationship between physical activity and anxiety. However, low moderate exercise predicted higher anxiety levels almost significantly. This relation didn’t remain after controlling the effects of the possible moderating variables, BMI, depression and health status. Relationship between direct and self-report measures of physical activity was weak. Results found in this study are conflicting with the information from previous studies in which significant relationship between physical activity and anxiety has been found. However, small sample size, limitations regarding the measur
Published: 2017

23. Etiopathogenesis and Treatment of Localized Provoked Vulvodynia

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Obstetrics and Gynecology, Tommola, Päivi, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Obstetrics and Gynecology, and Tommola, Päivi
Abstract: Localized provoked vulvodynia (LPV), a subset of vulvodynia, is associated with pain induced by touch to the vulvar vestibular mucosa in the absence of any other recognizable disease. This results in severe dyspareunia. LPV mostly affects young fertile-aged women, with an incidence of 8-15%. LPV severely impairs a patient s quality of life, and can even result in infertility since women with the most serious symptoms have to abstain from sexual activity. Details of the etiopathogenesis of LPV have remained unknown. Studies on individual medical treatment options show that some patients, though not all, benefit from conservative management. Surgery has shown to be effective in refractory patients. The objective of this study was to investigate short-term and long-term results of surgical treatment and to compare the long-term well-being of LPV patients treated either conservatively or by surgery. The second aim was to characterize immune and neural details of the diseased vestibular mucosal tissue in order to explain the pain mechanism. The study material consisted of 97 patients with severe LPV who had been treated according to a multidisciplinary treatment algorithm at Helsinki University Hospital Vulva Clinic between 1995-2007. We analyzed short-term well-being and complications of surgery in the 70 surgically-treated patients, and long-term well-being in 57 surgically-treated and in 27 conservatively-treated patients. Dyspareunia was evaluated by the visual analogue scale (VAS) and vestibular tenderness by cotton swab testing. Sexual well-being and overall patient satisfaction were evaluated by validated instruments and face-to-face interviews. To investigate the etiopathogenesis of LPV, we analyzed the removed vestibular mucosal tissues of 27 surgically-treated patients by immunohistochemical methods. As comparison we had vestibular mucosal tissue specimens from 15 healthy controls. The multidisciplinary treatment algorithm, including guidance of a gentle vulvar, Ulkosynnyttimien kiputilan eli vulvodynian yleisin muoto on kosketuskipuna oireileva vestibulodynia. Vestibulodyniassa emättimen aukkoa välittömästi ympäröivän emättimen eteisen eli vestibulumin limakalvon tuntohermotus on muuttunut siten, että kevytkin kosketus tuottaa voimakkaan kipuaistimuksen. Tyyppioire on voimakas yhdyntäkipu. Tästä kärsivät yleensä nuoremman ikäryhmän naiset. Esiintyvyys vaihtelee 8 15% välillä. Vulvodynia kaikissa muodoissaan kuormittaa naisen henkistä hyvinvointia, heikentää pariskunnan seksuaaliterveyttä ja yleistä elämänlaatua. Pahimmillaan kosketuskipu estää sukupuolielämän kokonaan ja aiheuttaa lapsettomuutta. Vulvodynia on yhä edelleen huonosti tunnettu oirekokonaisuus. Vain pieni osa potilaista saa ajoissa oikean diagnoosin ja siksi hoitoon pääsy viivästyy. Tuntoaistimuksen muuntumisen tarkka syntymekanismi on selvittämättä ja siksi hoito on haasteellista. Osa potilaista hyötyy konservatiivisista hoidoista eli limakalvojen hyvästä hoidosta, hiivatulehduskierteen katkaisemisesta, lantionpohjan lihasten fysioterapiasta, seksuaaliterapiasta sekä kipulääkityksestä. Jos konservatiivinen hoito ei auta, voidaan turvautua kirurgiaan, emättimen eteisen limakalvon poistoon eli vestibulektomiaan. Tässä tutkimuksessa selvitin vestibulektomian turvallisuutta ja tehoa sekä vertasin vaikeaoireisten, pelkällä konservatiivisella hoidolla pärjänneiden ja leikkaushoitoon päätyneiden potilaiden pitkäaikaistyytyväisyyttä 4.5 vuoden kuluttua hoidosta. Lisäksi tutkin olisiko immuunisolujen ja tuntohermosäikeiden esiintymisessä vestibulumin limakalvossa eroa vestibulodynia potilailla ja terveillä verrokeilla. Tutkimusaineistona olivat Helsingin Naistenklinikan Vulvapoliklinikalla vuosina 1995 2007 eri tavoin hoidetut 97 potilasta sekä heistä 27:ltä leikkauksessa otetut kudosnäytteet. Molemmissa ryhmissä n. kolmannes potilaista raportoi täydellisen ja 90% vähintään osittaisen vasteen. Vähäisiä välittömiä haittatapahtumia esiintyi 21%:lla leikatuista potilaist
Published: 2017

24. RECONSTRUCTION OF SURGICAL MAXILLOMANDIBULAR DEFECTS: A clinical study

Author: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Plastic Surgery, Department of Oral and Maxillofacial Surgery Helsinki University Hospital Faculty of Medicine, University of Helsinki, Wilkman, Tommy, Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum, Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, Clinicum, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Plastic Surgery, Department of Oral and Maxillofacial Surgery Helsinki University Hospital Faculty of Medicine, University of Helsinki, and Wilkman, Tommy
Abstract: Introduction The treatment of oral cancer may cause significant morbidity, with a wide-ranging impact on the patient given how central the area treated is to a variety of functions. These include mastication along with dentition, tongue functioning and the ability to swallow, as well as maintenance of the airway, breathing and the production of speech. Furthermore, the importance of a socially acceptable aesthetic appearance cannot be ignored. Primary healing represents the first goal in reconstructive surgery. In cancer patients, possible postoperative oncological treatment is postponed until primary healing is obtained. Primary healing also impacts an individual s mobilisation, nutritional status as well as psychological wellbeing. Such patients are often older and have general comorbidities. Prolonged hospitalisation is associated with secondary morbidity such as infections and pulmonary and cardiovascular events. Secondary osseous integration and the quality of the transferred bone are essential for dental rehabilitation with prostheses or implants and, ultimately, the quality of life. The treatment aim in reconstruction focuses on offering every patient the best option for his/her specific problem. Aim of the study This study aims to evaluate the outcomes of reconstructive methods used in maxillofacial reconstruction through four substudies: 1. Examination of the scapular chimeric flap in maxillofacial reconstruction; 2. Comparison of complications and results across the most frequently used free osseous flaps that is, flaps of the fibula, the scapula and the deep circumflex iliac artery (DCIA); 3. Examination of remodelling or resorption of the fibula, the scapula and DCIA osseous microvascular flaps during the follow-up period; 4. Analysis of the latissimus dorsi (LD) musculocutaneous pedicular flap using a transpectoral route. Patients and methods This study included patients who underwent microvascular free tissue or pedicular tissue reconstructive surgery, Kasvojen alueen kirurgisten kudospuutosten rekonstruktio . Kasvojen alueen kudospuutoksia syntyy kasvainkirurgiassa sekä korkeaenergisten vammojen yhteydessä. Tärkein yksittäinen tekijä on suuontelon levyepiteelisyöpä. Kasvaimen leikkaus tuottaa usein kudospuutoksen, jota ei voida sulkea suoraan vaan se vaatii kudossiirteen. Lisäksi tämän keskeisen alueen ablatiivisen leikkauksen vaikutus potilaaseen on laaja-alainen. Kasvojen ja leukojen alueen kudospuutos vaikuttaa puheen tuottoon, syömiseen, hengittämiseen sekä sosiaalisesti hyväksyttävään ulkonäköön. Kudospuutoksen rekonstruktio tulisi siten korvata sekä syntynyttä kudospuutosta että palauttaa menetettyä funktiota. Parhaat tulokset saavutetaan mikrovaskulaarisella monikudos siirteellä. Leikkausalueen sekä kudossirteen ottokohdan paraneminen ilman komplikaatioita on potilaan toipumisen edellytys. Jotta potilaan leikkauksen jälkeinen onkologinen hoito voidaan toteuttaa, paraneminen ilman viiveitä ja komplikaatioita on keskeinen tavoite hoidossa. Potilaat ovat usein sekä monisairaita että iäkkäitä ja sairaalassa hoitoaika vaikuttaa merkittävästi komplikaatioiden syntyyn. Siirretyn kudoksen luuosan paraneminen ja luutuminen ilman infektioita vaikuttaa keskeisesti suun toimintaan sekä mahdolliseen implanttikantoisen protetiikan toteuttamiseen ja elämän laatuun. Hoidon tavoitteena on tarjota jokaiselle potilaalle hänelle sopivin kudosrekonstruktio huomioiden sekä ottokohdan että rekonstruktioalueen vaatimukset. Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on analysoida kasvojen alueen eri rekonstruktiomenetelmiä neljässä osajulkaisussa: 1. Lapaluukielekkeen (scapula) käyttö monikudossiirteenä kasvojen ja leukojen rekonstruktiossa. 2. Käytetyimpien luu-monikudoskielekkeiden vertailu tulosten ja komplikaatioiden suhteen kasvojen ja leukojen rekonstruktiossa, eli suoliluuharjanteen (DCIA), pohjeluun (fibula) sekä lapaluun (scapula)mikrovaskulaarikielekkeiden vertailu. 3. Luun tilavuuden ja määrän vertailu suoliluuharj
Published: 2017

25. FEES as a second-stage tool in patients with dysphagia

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Björkman, Kajsa, Pietarinen, Petra, Mäkitie, Antti, Markkanen-Leppänen, Mari, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Björkman, Kajsa, Pietarinen, Petra, Mäkitie, Antti, and Markkanen-Leppänen, Mari
Abstract: Background: Fiberoptic endoscopic evaluation of swallowing (FEES) is an established non-invasive and radiation-safe evaluation method of the pharyngeal swallowing function. The focus is in the diagnosis of dysphagia, consideration of its treatment and in finding compensation techniques for impaired swallowing. We aimed at investigating the feasibility and outcome of FEES at our institution. Patients and Methods: The study group comprised all the 117 patients who had a FEES performed during the years 2011 and 2012 at the Department of Otorhinolaryngology – Head and Neck Surgery, Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland. Results: Patients who were considered otherwise healthy prior to FEES presented significantly more often with globus symptoms compared with patients with a neurological disorder (p=0.009) or those diagnosed with a head and neck (HN) malignancy (p=0.011). Patients with a neurological disorder had significantly more aspiration (p=0.014), suffered more from swallowing initiation difficulties (p=0.031) and more often had a pneumonia (p<0.005) compared to the patients who had been considered healthy. Aspiration and pneumonia correlated with the underlying disease (r=0.382 p<0.005), as well as with the degree of dysphagia. Conclusions: FEES served well as a second-stage diagnostic tool for dysphagia in a multidisciplinary environment. Patients with no obvious underlying cause for dysphagia presented more often with globus, compared to patients with a diagnosed malignant tumour in the head and neck region, or with a neurological diagnosis. Aspiration, pneumonia and the degree of dysphagia correlated with the underlying cause of dysphagia.
Published: 2017

26. Auricular keloids — Comparison of patient characteristics and treatment modalities in different populations

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Ruutala, Henri-Mikael, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Ruutala, Henri-Mikael
Abstract: BACKGROUND: An auricular keloid is an atypical progressively growing scar on the visible part of the ear, which is usually caused by piercing. Surgery, contact cryo, laser or radiofrequency ablation (RFA) combined with injection, compression and sometimes even radiation therapy are used for treatment with varying results. OBJECTIVE: The skin pigmentation and genetics are known risk factors for keloid formation. The purpose of this retrospective study was to determine whether the fair and fairly genetically isolated Finnish population differed demographically from other populations with ear keloids. Additionally we compared the effectiveness of the RFA to surgery. MATERIALS AND METHODS: 150 auricular keloid patients of the Helsinki University Hospital were categorized by demographical data and analyzed using chi-square statistics. A literature search was done resulting in 12 studies. RESULTS: The Finnish population from our patient series seemed to be demographically comparable to other populations based on our own data and literature search. The RFA was not inferior in comparison with surgery.
Published: 2017

27. Performance on Word List Memory and Category Fluency tasks in the Finnish general population aged 30 years and over

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Alenius, Minna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Alenius, Minna
Abstract: Tavoitteet – maailmanlaajuinen ikääntyminen etenee. Ikääntymiseen liittyy voimakkaasti kognitiivisen heikentymisen ja dementian riski, jolla on toteutuessaan suuri yhteiskunnallinen kustannusvaikutus. Alzheimerin tauti on dementian merkittävin syy. Suomessa suuret ikäluokat kasvattavat piakkoin 2020-luvulla vanhinta (>=75 vuotta) ikäryhmää huomattavasti. CERADn (Consortium to Establish a Registry for Alzheimer’s Disease) neuropsykologista tutkimusta (CERAD-nb) käytetään dementia-arvioinnin aputyökaluna ja Suomessa se otettiin käyttöön 1999 perusterveydenhuollossa muistiongelmien seulontaan. Tulossa olevien kasvavien seulontamäärien vuoksi tarvittaisiin dementian/varhaisen kognitiivisen heikentymän seulontatyökalujen, -normien ja -menetelmien toimivuuden tarkistus ja mahdollinen päivitys. Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida yleisesti väestötason suoriutumista valituissa CERAD-nb:n muuttujissa ja suoriutumisen suhdetta aiemmin julkaistuihin suomalaisiin katkaisurajoihin. Menetelmät – tutkimuksen tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen maanlaajuiseen Terveys 2011-tutkimukseen. Tämän tutkimuksen otos koostui alunperin 4544 suomalaisesta 30-100-vuotiaasta henkilöstä, joiden koulutustasot olivat alin, keski- tai korkein koulutusluokka. Kognitiiviseen suoriutumiseen vaikuttavista terveystekijöistä johtuen hyödynnettiin lääketieteellisiä poissulkukriteerejä koko otokselle ja iäkkäimpien korkean dementiariskin vuoksi lyhyttä kognitiivista seulontatestiä yli 55-vuotiaille. Lopullinen otoskoko oli 4174 henkilöä. Koska Terveys 2011- painokerrointa hyödynnettiin, tilastoanalyysit (painotettu n=3389) ovat väestötason ominaisuuksien arvioita. Otoksen henkilöille tehtiin CERAD-nb:n osatesteistä eläinkategorian sanasujuvuus (VFA), sanalistan oppiminen (WLM), sanalistan palautus (WLR) ja laskettiin sanalistan säilyminen (WLS). Tulokset – Suurin ja selkein demografisten taustamuuttujien kokonaisvaikutus oli WLM:llä (30%) ja WLR:llä (27%) kuten myös iän itsenäinen v, Objectives – Ageing is progressing worldwide. Cognitive decline and dementia are highly associated with age and have significant economic impacts. Alzheimer’s disease (AD) is the major cause of dementia. In Finland the ’baby boomer’ generation (born 1945-1949) shall already during the 2020s increase the amount of the very old substantially. The CERAD (The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer’s Disease) neuropsychological battery (nb) is used as an evaluation tool for dementia. In Finland, CERAD-nb was introduced in 1999 and has been used in primary health care as a screening instrument to detect memory deficits. The continuum would benefit of updated clinical dementia/MCI assessment tools, norms and methodologies for the larger scale cognitive screening as the amount of the very old is soon growing remarkably. The main focus of this study is the overall performance of general population on selected CERAD-nb variables and how it fits to previously established Finnish cut-off scores. Materials and Methods – The study data is derived from the Finnish nationwide Health 2011 health examination survey (Health 2011), which was carried out in 2011. The study population consisted of a sample (n=4544) of Finnish subjects aged from 30 to 100 years belonging to either the lowest, middle or highest education class. Because of health-related factors possibly affecting cognitive performance, medical exclusion criteria were used and due to the high prevalence of dementia at older age, a cognitive status-screening test was used for subjects aged 55 and over. The final sample size was 4174 subjects. A weighted variable was used and thus the statistical analyses (weighted n=3389) prepared are estimations of population quantities. The sample underwent a CERAD-nb investigation for variables Verbal Fluency Animal Category (VFA), Word List Memory (WLM), Word List Recall (WLR) and Word List Savings (WLS) as a part of a wider Health 2011 examination procedure. Results – The tota
Published: 2017

28. Lapsuudessa ja aikuisena arvoidun ADHD-oireilun yhteys päihdehäiriöihin

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Majonen, Tiina, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Majonen, Tiina
Abstract: Tavoitteet. Päihdehäiriöt aiheuttavat merkittävää yksilöllistä ja yhteiskunnallista haittaa maailmanlaajuisesti. Niiden on todettu olevan melko vahvasti perinnöllisiä, mutta lisäksi erilaiset yksilöön ja ympäristöön vaikuttavat tekijät vaikuttavat päihdehäiriöiden kehittymiseen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (engl. Attention Deficit Hyperactivity Disorder, ADHD) on yksi aiemmissa tutkimuksissa tunnistetuista riskitekijöistä päihdehäiriön kehittymiselle. ADHD on yksi yleisimmistä lasten kehityksellisistä häiriöstä ja ilmenee merkittävää haittaa aiheuttavina tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden ongelmina. ADHD:ta esiintyy eniten lapsuudessa, mutta osalla henkilöistä oireet jatkuvat nuoruuteen ja aikuisuuteen. Lapsuuden ADHD-oireilun on todettu lisäävän päihdehäiriöiden riskiä varsinkin nuoruusiässä ja olevan erityisesti merkittävä riskitekijä huumausaineiden käyttöhäiriöille ja myös aikuisilla ADHD-oireilu lisää samanaikaisen päihdehäiriön riskiä. Enimmissä seurantatutkimuksissa ADHD-oireilua on kartoitettu kouluiässä ja seuranta on päättynyt ennen aikuisuutta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin alle kouluikäisenä ilmenneen ADHD-oireilun aiheuttamaa riskiä päihdehäiriölle noin 25 vuoden iässä, sekä aikuisiän ADHD-oireilun yhteyttä päihdehäiriöihin samassa iässä. Lisäksi selvitettiin sukupuolten välisiä eroja ja mahdollisia eroja tarkkaavuusoireiden ja yliaktiivisuusoireiden yhteydessä päihdehäiriöihin. Menetelmät. Koehenkilöt olivat mukana Arvo Ylppö -pitkittäistutkimuksessa, jossa kerättiin tietoa raskaudenaikaisten tekijöiden ja varhaislapsuuden kehityksen vaikutuksesta terveyteen aikuisena. Tässä tutkimuksessa käytettiin kahta otosta, lapsuuden ADHD-oireilun osalta otos muodostui 433 henkilöstä ja aikuisuuden ADHD-oireilun osalta 706. Lapsuuden ADHD-oireilua arvoitiin 56 kuukauden iässä vanhemman täyttämän arvion perusteella, aikuisiän ADHD-oireilua itsearviolla ja päihdehäiriöitä strukturoidulla haastattelulla. ADHD-oireilua arvoitiin jatkuvana muuttujana, joka, Objectives. Substance use disorders (SUD) cause significant personal and social harm worldwide. They have been found to be fairly hereditable but different personal and environmental factors influence the development of SUD. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder has been recognized as a risk for SUD in previous studies. ADHD is one of the most common childhood developmental disorders and it causes significant problems of attention and activity. ADHD is most common in childhood but for some the symptoms continue to cause harm in adolescence and adulthood. Childhood ADHD is known to increase the risk of developing SUD particularly in adolescence and it especially increases the risk of abusing illegal drugs. Adult ADHD has also been found to increase the risk of simultaneous SUD. In many longitudinal studies ADHD symptoms have been assessed in school aged children and the studies have failed to follow the participants past adolescence. This study used ADHD symptoms assessed before school age to predict SUD in about 25-year-old participants and ADHD symptoms assessed in adulthood to predict simultaneous SUD. In addition, gender and the specific role of inattention and hyperactivity symptoms in risk of developing SUD were considered. Method. Participants of the current study were part of Arvo Ylppö Longitudinal Study (AYLS) which collected data from prenatal and early childhood development to assess the influence of different factors in health in adulthood. Two samples were used in this study, the sample used to assess childhood ADHD symptoms in development of SUD consisted of 433 participants and the sample used to assess adult ADHD symptoms in predicting SUD consisted of 706 participants. Childhood ADHD symptoms were measured at the age of 56 months by parent-assessment, data of adult ADHD symptoms was collected by self-assessment and SUD was assessed by structured interview. ADHD symptoms were considered as a continuous variable that represented the number of sympt
Published: 2017

29. Puhetehtävän vaikutus neurogeeniseen änkytykseen

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kaasalainen, Iina, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kaasalainen, Iina
Abstract: Tavoitteet. Neurogeenisellä änkytyksellä tarkoitetaan änkytystä, joka syntyy aivojen vaurioitumisen seurauksena. Aiemmissa tutkimuksissa neurogeenisen änkytyksen vaihtelusta eri tehtävien välillä on saatu ristiriitaisia tuloksia. Kotimaista tutkimustietoa neurogeenisestä änkytyksestä on toistaiseksi vain vähän ja yhtenäiset käytännöt neurogeenisen änkytyksen tutkimuksessa puuttuvat tutkijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda uutta tietoa neurogeenisestä änkytyksestä ja siihen liittyvistä muista puheen sujuvuuden piirteistä aivovamman saaneilla henkilöillä. Menetelmät. Tutkimusryhmä koostui viidestä aivovamman saaneesta henkilöstä, joilla oli vammautumisen jälkeen diagnosoitu neurogeeninen änkytys. Verrokkiryhmä koostui viidestä aivovamman saaneesta henkilöstä, joilla ei ollut todettu neurogeenistä änkytystä vammautumisen jälkeen. Puhetehtävinä käytettiin sarjakuvakerronnan tehtävää sekä spontaanin puheen tehtävää. Aineisto analysoitiin mittaamalla puhe- ja artikulaationopeus, sujumattomien taukojen prosentuaalinen osuus, taukojen kesto sekä yleisimmin esiintyvä taukotyyppi. Lisäksi änkytyksen määrällisiä ja laadullisia piirteitä arvioitiin laskemalla jokaisesta aineistosta änkytysprosentit, änkytyksen keskimääräiset kestot ja luokittelemalla änkytystyypit. Tulokset ja johtopäätökset. Puhe- ja artikulaationopeus olivat hitaampia sarjakuvakerronnassa kuin spontaanipuheen tehtävässä. Sarjakuvakerronnassa taukojen kestot olivat pitempiä ja sujumattomia taukoja esiintyi enemmän kuin spontaanipuheessa. Yleisin taukotyyppi molemmissa tehtävissä oli dysrytminen tauko. Sarjakuvakerronnassa esiintyi enemmän änkytystä kuin spontaanissa puheessa. Spontaanipuheen tehtävässä änkytysten ajalliset kestot olivat pitempiä sarjakuvakerrontatehtävään nähden. Tässä tutkimuksessa puhetehtävällä oli vaikutusta puheen sujuvuuden määrällisiin ja laadullisiin piirteisiin neurogeenisesti änkyttävillä henkilöillä., Aim. Neurogenic stuttering typically starts after brain injury. In previous research the variation of neurogenic stuttering between different tasks has been contradictory. There is a lack of domestic research on neurogenic stuttering and foreign material is similarly limited. Also, consistent practices between investigations are absent from the literature. The purpose of this study is to provide new information on neurogenic stuttering and other aspects of fluency in patients who have brain injuries.Methods. Five people with a brain injury and diagnosis of neurogenic stuttering after injury took part in this research. The control group consisted of five participants with a brain injury but without neurogenic stuttering. Speech tasks included cartoon narra-tion and spontaneous speech. The data was analyzed by calculating speech and articu-lation rates, the total amount of pauses, non-fluent pauses, pause durations and pause types most commonly occurring for each task. In addition, quantitative and qualita-tive characteristics of stuttering were evaluated by calculating percentages and aver-age duration of stuttering and by classifying different types of stuttering. Results and conclusions. The speech and articulation rate were slower in cartoon nar-ration task in comparison to spontaneous speech. The durations of pauses were longer and more non-fluent pauses existed in cartoon narration task than spontaneous speech. In both tasks the most common type was the dysrytmic pause. In cartoon nar-ration task, there was more stuttering whereas in spontaneous speech the durations of stuttering were longer in comparison to cartoon narration task. In this research speech task had influence on the variation of quantitative and qualitative characters of speech fluency on neurogenic stutterers.
Published: 2017

30. Kudosnäytteet ja niiden käsittely histologisessa prosessissa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Pyy, Sanna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Pyy, Sanna
Abstract: Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli perehtyä kudosnäytteisiin ja niiden käsittelyyn histologisessa proses-sissa sekä koota tietopaketti ammatti-ihmisille histologisen prosessin selventämiseksi. Tarkoituksena oli auttaa kliinikkoa ymmärtämään, mitä tapahtuu kudoksen prosessoinnissa ja sitä kautta selkeyttää kudosnäytteenottoa. Osana tutkielmaa selvitettiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioiden toimintaa suupatologisten kudos-näytteiden osalta kahden kuukauden ajalta. Lisäksi selvitettiin, kuinka paljon hitaasti prosessoitavia kovakudos-näytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana ja millaisia diagnooseja niille annetiin. Materiaalit ja menetelmät: Teoriatietoa koottiin kirjallisuuskatsauksen avulla ja teoriaosuutta varten kudoskäsit-telyprosessin eri vaiheet valokuvattiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioissa. Laboratoriossa tutkitta-vista näytteistä kerättiin tietoa Q-PATI-tietojärjestelmästä. Selvitettiin, kuinka paljon suupatologisia näytteitä saa-pui laboratorioon, mistä kohdista suuonteloa näytteitä oli otettu ja millaisia diagnooseja näytteille oli annettu. Aineistoa analysoitiin SPSS- tilasto-ohjelmalla ja sen avulla tehtiin erilaisia tilastoja, havainnollistavia taulukoita sekä kaavioita. Suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon kahden kuukauden aikana 392 kappaletta. Neljä yleisintä näyt-teenottokohtaa olivat järjestyksessä suun limakalvo (45,7 %), alaleuka (18,7 %), yläleuka (16,4 %) ja kieli (13,2 %). Kovakudosnäytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana 162 kappaletta. Näytteistä valtaosa oli hampaita (72,2 %). Tämän jälkeen kolme yleisintä näytteenottokohtaa olivat hammaskuoppa (6,2 %), alaleuka (4,3 %) ja luukudos (3,1 %). Tulokset: Suupatologisille näytteille annettiin 599 diagnoosia, joihin sisältyi 110 erilaista diagnoosia. Kahdeksan yleisintä diagnoosia järjestyksessä olivat hyperplasia fibroepithelias (7,2 %), hyperkeratosis (5,1 %), ei kasvain-kudosta (5,1 %), cysta radicularis (4,7 %), hyperplasia epihe
Published: 2017

31. Anti-inflammatoristen bakteereiden vaikutus suolistoläpäisevyyteen ja nivelreumaan

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Vilén, Mikael, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Vilén, Mikael
Abstract: Monissa sairauksissa suoliston seinässä voidaan havaita tulehdus, läpäisevyyden kasvu ja mikrobiston muutoksia verrattuna terveisiin verrokkeihin. Tästä syystä suoliston mikrobiston muokkaamisella ja anti-inflammatorisilla bakteerilajeilla on potentiaalia kyseisten sairauksien hoidossa sekä preventiossa. Tulehduksen hoidossa tehokkaaksi menetelmäksi on osoittautunut mm. ulosteensiirrot, mutta sen anti-inflammatorisesta vasteesta vastaavat mekanismit ovat vielä osittain epäselviä. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin suoliston mikrobiston ja läpäisevyyden häiriöiden vaikutuksia terveyteen ja erityisesti nivelreumaan. Nivelreumapotilailla on tyypillisesti kohonnut suoliston läpäisevyys, mutta sen merkitys sairauden etenemisessä ja patogeneesissä on vielä tuntematon. Suoliston mikrobiston häiriöt ja läpäisevyyden muutokset saattavat aiheuttaa immuunireaktion, joka voi johtaa nivelen rakenteisiin kohdistuvan autoimmuniteetin puhkeamiseen. Kokeellisessa osiossa tutkittiin suolistosta eristettyjen potentiaalisesti anti-inflammatoristen Propioni acnes –bakteerin ja toistaiseksi tuntemattoman linjan (27cc1) bakteerin vaikutuksia suoliston läpäisevyyteen. Koe suoritettiin Caco2-enterosyyttisolulinjalla ja sen muodostaman epiteelin läpäisevyyttä arvioitiin TER (transepithelial electrical resistance) -mittauksilla. Valituilla bakteereilla ei havaittu kokeissa merkittävää vaikutusta epiteelin läpäisevyyteen in vitro. (138 sanaa)
Published: 2017

32. Verbiprosessit Alzheimerin tautia sairastavan henkilön päiväkirjateksteissä. Tapaustutkimus.

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Pystynen, Johanna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Pystynen, Johanna
Abstract: Muistisairauksiin liittyvää kirjoittamiskyvyn heikkenemistä ei ole vielä tutkittu laajalti suhteessa niiden yleisyyteen. Esimerkiksi Alzheimerin tautiin liittyvää kirjoittamisen heikentymistä on tutkittu suomen kielellä erittäin vähän. Kielen osa-alueista semantiikka ja pragmatiikka heikentyvät Alzheimerin taudin alkuvaiheessa. Kirjoittamiskyvyn heikentymistä esiintyy jo Alzheimerin taudin varhaisvaiheessa, ja kirjoittamisen ongelmat voidaan nähdä taudin varhaisena merkkinä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia Alzheimerin tautia sairastavan henkilön verbiprosessien käytössä ilmenee. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä on semanttisen muistin häiriön vuoksi vaikeuksia käsitellä verbeihin liittyviä semanttisia rooleja, eikä verbien tuoton vaikeus ole yhteydessä verbien syntaktiseen rakenteeseen. Tutkimusaineisto koostui vuonna 1932 syntyneen Alzheimerin tautia sairastavan naisen päiväkirjateksteistä. Aineistoon tutustuminen, tutkimuksessa hyödyntämisen suunnittelu, aineiston litterointi sekä lopullisen tutkimusaineiston rajaus tehtiin yhteistyönä kolmen logopedian oppiaineen pro gradu -opiskelijan ja yliopistonlehtorin kesken. Lopullinen tutkimusaineisto koostui lähtöpistevuoden 1986 lisäksi vuosittaisista tarkastuspisteistä: 1991, 1996, 2001, 2006, 2008, 2010 ja 2012 kesäkuussa kirjoitetuista teksteistä. Luokittelin henkilön käyttämät verbit laadullisesti Hallidayn (2004) systeemis-funktionaalisen teorian prosessityyppien mukaan, ja laskin prosessityyppien suhteelliset osuudet kunkin tarkastuspisteeksi valikoituneen vuoden kohdalla. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että Alzheimerin tauti näkyy henkilön kirjoituksessa verbiprosessien käytön muuttumisena. Etenkin kolmen pääasiallisen prosessityypin suhteelliset osuudet tasoittuivat hieman viimeisinä kirjoitusvuosina: materiaalisten prosessien osuus laski, relationaalisten prosessien pysyi melko muuttumattomana ja mentaalisten prosessien osu, There has been little research on writing impairment due to memory illness compared to how common memory illnesses are. For instance, extremely few studies on writing impairment due to Alzheimer’s disease have been conducted in Finnish. The effects of AD can often first be noticed in semantic and pragmantic skills. Writing impairments emerge in the early stage of AD, and writing problems can be perceived as early signs of AD. The aim of this research was to study, what kind of changes emerge in the use of verb processes of a person with AD. Previous studies have shown that persons with AD have difficulties processing semantic roles related to verbs due to impairment of semantic memory. In AD the difficulty of generating verbs is not related to syntactic structures of verbs. Research material consisted of diary texts written by a woman with AD. She was born in 1932. Familiziaring with the research material, transcribing and narrowing of the research material was a collaboration between three students writing their Master’s Thesis and a University Lecturer. The final research material consisted of texts written in June of 1986, 1996, 2001, 2006, 2008, 2010 and 2012. The verbs were categorized as belonging to Halliday’s (2004) five primary process types and then the process types’ percentages within the inspection points were calculated. As a result it was noted that the use of verb processes changes in AD. Especially the proportions of the three main process types levelled slightly during the last years of writing: the percentage of material processes declined, the percentage of relational processes remained relatively unchanged and the percentage of mental processes increased. The writer used verbal processes seldom throughout the years, and finally they vanished altogether. Levelling of percentages can be a sign of a fading recount ability in AD when the understanding of complex language and the awareness of incidents that recently happened to self or other incident
Published: 2017

33. Autismiopetuksen henkilöstön kokemuksia puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käytöstä

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Järvinen, Heli, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Järvinen, Heli
Abstract: Tiedekunta - Fakultet - Faculty Lääketieteellinen tiedekunta Laitos - Institution – Department - Tekijä - Författare - Author Järvinen Heli Marjukka Työn nimi - Arbetets titel Autismiopetuksen henkilöstön kokemuksia puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käytöstä Oppiaine - Läroämne - Subject Logopedia Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare – Level/Instructor Pro gradu -tutkielma/ Kaisa Launonen Aika - Datum - Month and year Huhtikuu 2017 Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 89 s. + 4 liitettä Tiivistelmä - Referat – Abstract Autismin kirjon häiriöillä viitataan eritasoisiin sosiaalisen vuorovaikutuksen, viestinnän ja käyttäytymisen poikkeavuuksiin. Koska tehokkaan viestinnän ja vuorovaikutuksen toteutumista pidetään oppimisen edellytyksenä, voidaan myös puhetta tukevien ja korvaavien keinojen hyödyntäminen opiskeluympäristöissä nähdä tarkoituksenmukaisena. Opetushenkilöstön työntekijöiden puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttöön liittyvien kokemusten ja asenteiden on nähty olevan yhteydessä siihen, miten hyvin he tukevat viestinnän apuvälineitä käyttävien oppilaidensa viestintätaitojen kehitystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata autismiopetuksen henkilöstön kokemuksia puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käytöstä. Aihetta tarkastellaan opetushenkilöstön keinojen käyttöön liittämien hyötyjen ja haasteiden pohjalta sekä kuvataan erilaisia keinojen onnistuneen käytön ja oppilaiden viestintätaitojen kehityksen taustalla olevia tekijöitä. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää eri opetusalan ammattilaista, jotka työskentelivät helsinkiläisten peruskoulu-jen autismiopetuksen luokissa ja iltapäivätoiminnassa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatte-luina, joissa keskusteltiin puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käytöstä autismin kirjon häiriöiden oppilaiden parissa. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisesti teemoitellen. Lopuksi kunkin tutki-muskysymyksen teemoja verrattiin toisiinsa, Faculty Faculty of Medicine Department - Author Järvinen Heli Marjukka Title Autism education professionals’ experiences in the use of augmentative and alternative communica-tion methods Subject Logopedics Level/Instructor Master’s Thesis / Kaisa Launonen Month and year April 2017 Number of pages 89 pp. + 4 appendices Abstract Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative com-munication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals’ per-spectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to de-scribe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of com-munication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the devel-opment of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school’s afternoon activi-ties in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more
Published: 2017

34. Voimauttavalla vuorovaikutuksella kontaktiin: kosketus osana syvästi kehitysvammaisen ihmisen ja osaavan kumppanin vuorovaikutusta

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Jenni, Ohtonen, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Jenni, Ohtonen
Abstract: Tutkimuksen tarkoitus. Vaikeimmin kehitysvammaiset ja monivammaiset ihmiset kommunikoivat varhaisten keinojen avulla. Johtuen fyysisen kehon ja psyykkisten ominaisuuksien sekä aistitoimintojen toiminnan rajallisuudesta, tuntoaistilla ja kosketuksella on merkittävä rooli heidän kommunikatiivisessa toiminnassaan muiden ihmisten kanssa. Voimauttava vuorovaikutus (engl. Intensive Interaction) on toimintatapa, jossa keskitytään kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen tukemiseen ilman välineitä. Toimintatapa perustuu kumppaneiden väliselle luonnolliselle vuorovaikutukselle ja se soveltuu kaikille ihmisille, jotka toimivat varhaisten keinojen avulla. Sen tavoitteena on vahvistaa kommunikoinnin perustaitoja. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kosketuksen merkitystä vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen ja osaavan kumppanin, puheterapeutin vuorovaikutuksessa, kun osaava kumppani systemaattisesti hyödyntää Voimauttavan vuorovaikutuksen keinoja osana vuorovaikutusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös osaavan kumppanin roolia mielekkään vuorovaikutuksen rakentamisessa sekä Voimauttavan vuorovaikutuksen toimintatapaa vuorovaikutuksen mahdollistajana. Menetelmä. Tapaustutkimuksen aineisto saatiin Kehitysvammaliiton Tikoteekistä. Aineisto koostui 36 videosta, jotka kerättiin vuoden ajalta 2014–2015 osana osaavan kumppanin, puheterapeutin Intensive Interaction Coordinator -koulutusta. Videoissa oli tallennettu kahden tutkittavan, syvästi kehitysvammaisen henkilön ja osaavan kumppanin, välisiä vuorovaikutushetkiä, joissa osaava kumppani hyödynsi Voimauttavan vuorovaikutuksen keinoja. Aineistoa käsiteltiin taulukoinnin ja teemoittelun avulla. Tutkittavaa ilmiötä tarkasteltiin litteroinnin avulla soveltaen keskustelunanalyysin käytänteitä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston määrällinen analyysi toteutettiin Excel -ohjelmalla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus tekee näkyväksi sen, millainen merkitys kosketuksella voi olla vaikeim-min keh, Aims. People with profound and multiple learning disabilities (PMLD) communicate with pre-verbal communication techniques. They have severe difficulties in interaction with other people and building up relationships. Due to the limitations of the physical and mental capacities and the limitations sense organs, sense of touch is a meaningful way to interact with other people. Intensive Interaction is a technique of communication with people who communicate with pre-verbal communication techniques. Intensive Interaction is based on natural interaction between people. Its main goal is to create meaningful interaction and strengthen the basic skills in communication. The purpose of this study is to find out what role does touch play in the interaction between a person with PMLD and a skilled communication partner when the skilled partner uses Intensive Interaction methods. Method. The data of this study were collected in the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities and Tikoteekki. The data were total 36 videos and collected dur-ing Intensive Interaction -Coordinator training process. This study had two participants whose interaction sessions were monitored. The skilled partner used Intensive Interaction methods during these sessions. The data were studied with a large table and transcriptions. The data were analyzed with qualitative and quantitative means. Results and conclusions. The most interesting result of this study was the touching between the partners as it became more complex during the intervention session. Touching was a way to orientate towards communication partner, take turns in interaction, participate in shared activities and strengthen the relationship between the communication partners. The results suggest that when used systematically, Intensive Interaction can help build meaningful inter-action with people with PMLD. Role of the skilled partner is crucial in this meaningful interaction.
Published: 2017

35. Investigating the differential expression of sirtuins and microRNA in cardiac tissue of neonatal mice

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Yoo, Bo Ram, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Yoo, Bo Ram
Abstract: Cardiovascular disease is one of the leading causes of mortality worldwide. Upon myocardial infarction, billions of cardiomyocytes are lost, a fibrotic scar forms, and the heart’s contractile function is compromised. Mammalian cardiomyocytes lose most of their proliferative capacity shortly after birth. This decline in proliferative capacity is associated with a switch from glycolysis to oxidative phosphorylation, yielding more ATP, but also inevitably forming reactive oxygen species (ROS). Therefore, finding a way to extend the proliferative window seems crucial to cardiac repair. microRNAs (miRNAs) are short, single-stranded noncoding RNAs that repress gene expression after transcription by binding to their target mRNAs. SIRT1-7, mammalian homologs of the Sirt2 protein in yeast, have been implicated in the regulation of metabolic homeostasis, cell proliferation, cardiac hypertrophy, and aging. The objective of our research was to investigate the differential expression of SIRT1-7 between day 1 and day 7 neonatal mice. Since cells continue to divide until day 7, we wanted to compare the differences in sirtuin expression during the two time points. By doing so, we hoped to gain insight into ways we could regulate sirtuin protein expression by manipulating miRNA and sirtuin gene expression in diseased hearts, thereby promoting the fetal gene program and inducing cells to reenter the cell cycle. Proteins were isolated from whole cell lysates of cardiac tissue of day 1 and day 7 neonatal mice, and western blotting technique was used to analyze SIRT1-7 expression. Expression of SIRT3 and 7 was significantly higher in day 7 as opposed to day 1 in at least two of the three runs, with SIRT7 levels being higher in day 7 in all three runs. Our study provides a basis for carrying out more quantitative analysis to validate gene and protein expression and protein activity, since expression is different at the gene and protein levels and does not necessarily translate into activ
Published: 2017

36. Estrogen receptors in ovarian granulosa cell tumors

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Mäkinen, Lotta, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Mäkinen, Lotta
Abstract: Granulosa cell tumor (GCT) is a rare ovarian malignancy, which is considered to be of low malignant potential but has a tendency to recurrence. In this study, we studied the variation of estrogen receptors in adult type GCTs in correlation with clinical data. A tumor tissue microarray containing 194 AGCT tumor samples was immunostained with antibodies against ER-β and GPER1. 93% of the tumors expressed ER-β in either their nucleus (47%) or cytoplasm (78%), and 94% of tumors expressed GPER1. The cytoplasmic expressions of ER-β and GPER1 correlated positively. Nuclear expression of ER-β was more abundant than cytoplasmic expression in tumors from premenopausal women, when compared to tumors from postmenopausal women. Overall survival tended to be worse for patients with high GPER1 expression. On the basis of these findings, we prove that AGCTs have different estrogen receptor profiles that may have an impact on clinical findings.
Published: 2017

37. A new framework for assessing psychological obstacles in higher education. Integrating educational and occupational psychology.

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Nurttila, Suvi, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Nurttila, Suvi
Abstract: Tavoitteet. Opiskeluun liittyvien ongelmien tutkimuksessa voidaan hahmottaa kaksi keskeistä viitekehystä: kasvatuspsykologia ja työpsykologia. Molempien puitteissa on saatu yhteneviä tuloksia esimerkiksi heikon opintomenestyksen ja opintojen keskeyttämisen riskitekijöistä. Tutkimusnäytön perusteella voidaan ajatella, että viitekehyksissä tarkastellaan samoja ilmiöitä eri operationalisointien avulla, mutta tätä yhtenevyyttä ei ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen päätavoite olikin rakentaa mittausmalli yhdistämällä kaksi mittaria: MED NORD (Medical Education in Nordic countries) kasvatuspsykologisesta viitekehyksestä ja sen kiinnostuksen puutetta sekä säätelyn puutetta mittaavat osiot, sekä SBI (School Burnout Inventory) työpsykologian viitekehyksestä joka mittaa uupumusta, kyynisyyttä ja arvottomuuden tunnetta. Hypoteesina oli, että näistä voitaisiin muodostaa Study Problem Model-malli (SPM), jonka kolme ulottuvuutta olisivat: Merkityksen puute koostuen MED NORDin kiinnostuksen puutteesta ja SBI:n kyynisyydestä, Energian puute koostuen SBI:n uupumuksesta sekä Pystyvyyden puute koostuen MED NORDin säätelyn puutteesta ja SBI:n arvottomuuden tunteesta. Myös SPM:n yhteyksiä opintomenestykseen tarkasteltiin. Menetelmät. Tutkimushenkilöt (n=1254) olivat helsinkiläisiä korkeakouluopiskelijoita (iän ka 23.78, 65.1 % naisia, 94.4 % ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijoita). Kyselyaineisto kerättiin osana Mind the Gap-tutkimusprojektia. Tämän lisäksi opintorekisteristä kerättiin suoritustiedot (suoritettujen opintopisteiden määrä ja opintojen keskiarvo kuluneelta vuodelta) 1064 osallistujan osalta. Opiskelun ongelmien latentin struktuurin löytämiseksi ja tulosten ristiinvalidoimiseksi aineisto jaettiin satunnaisesti kahteen osaan (n=627) joista toiselle suoritettiin eksploratiivinen, toiselle konfirmatorinen faktorianalyysi. Tämän jälkeen SPM:n yhteyksiä opintomenestykseen tarkasteltiin koko aineistossa rakenneyhtälömallin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistoon, Aims. There are two main frameworks to approach disengagement in studying: educational psychology and occupational psychology. Both frameworks have gathered analogous results on the problems in studying and their risks for low success, drop out and ill-being. However, there is no research on the hypothesis that these frameworks investigate same phenomena with different concepts. Thus, the main aim of this study was to construct a measurement model by combining two inventories: firstly, MED NORD (Medical Education in Nordic countries) from educational psychology framework measuring lack of interest and lack of regulation, and secondly, SBI (School Burnout Inventory) from occupational psychology framework measuring exhaustion, cynicism and inadequacy. Hypothesis was that a three-dimensional Study Problem Model (SPM) could be constructed, consisting of Lack of relevance combining MED NORD lack of interest and SBI cynicism, Lack of energy including SBI exhaustion and Lack of efficacy combining MED NORD lack of regulation and SBI inadequacy. To further validate the model, its’ relations to academic success were investigated. Method. The participants (n=1254) were higher education students from Helsinki area (mean age 23.78, 65.1 % female, 94.4 % first or second year students). The data were collected by questionnaire as a part of Mind the Gap research project, and achievement data (ECTS and GPA per year) for 1064 of the participants were gathered from the universities’ archives. To find the latent structure of problems in studying and to cross- validate the results, EFA and CFA were used on two different randomly divided subsamples (for both, n=627), and based on these results the SPM was constructed. After this SEM was used on the whole data to look at the relationships between the SPM and academic achievement. Results and conclusions. The results suggested that a three-factor model would fit the data best, and the three dimensions of SPM emerged as follows: 1) Lack of
Published: 2017

38. Ikääntyminen ja suunterveys – haaste vai mahdollisuus? Opas ikäihmisen parempaan suunhoitoon

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kauhaniemi, Mari, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kauhaniemi, Mari
Abstract: Tämän päivän Suomessa ikääntyneiden suunterveydessä ja terveystottumuksissa on parannet-tavaa, ja hammashoidon tarve ikäihmisillä on korkea. Monet ikäihmiset kuuluvat suu- ja hammassairauksien riskiryhmään ja suusairaudet yleistyvät ikääntyneen väestön keskuudessa. Jatkossa ikääntyneille tulee järjestää entistä enemmän ja monipuolisempia suunterveyden-huollon palveluja ja painottaa entistä enemmän suusairauksien ennaltaehkäisyä ja varhaishoi-toa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tuottaa opas ikääntyneiden suunhoidosta. Tutkielmaan si-sällytettiin myös kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden suunterveydestä, jonka tarkoituksena oli luoda teoreettista pohjaa tuotettavaa opasta varten. Kirjallisuuskatsaus vastaa pääosin tavoiteltuihin kysymyksiin. Sisällöllisesti myös tuotettu opas vastaa asetettuihin tavoitteisiin. Opas tarjoaa tietoa ikääntymisen tuomista muutoksista suunterveyteen ja antaa käytännön ohjeita ikäihmisen suun omahoitoon. Opas on tarkoitettu sekä ikäihmisen itsensä että hänen hoitoonsa osallistuvien kotihoidon- tai muun hoitohenki-lökunnan käyttöön. Tutkielman valmistumishetkellä oppaan julkaisufoorumi jää vielä avoi-meksi, ja näin ollen on mahdollista, ettei opas tavoita kohderyhmäänsä.
Published: 2017

39. Parodontiitin ennuste ja hoitovaste

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Halonen, Sanna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Halonen, Sanna
Abstract: Parodontiitin hoito edellyttää hammaskohtaisten hoitoennusteiden määrittämistä hoidon alussa. Katsauksessa tarkastellaan potilaskohtaisia ja suun paikallisia tekijöitä, joiden on esitetty heikentävän hampaiden hoitovastetta. Tavoitteena on selvittää, kuinka eri tekijät tulisi huomioida hammaskohtaisissa ennusteissa ja kuinka täsmällinen hoitoennuste on suhteessa toteutuneeseen hoitovasteeseen. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon valittiin tutkimukset otsikon ja tiivistelmän perusteella MEDLINE-tietokannasta seuraavilla hakusanoilla: periodontal disease, tooth loss, prognosis, treatment outcome, prognostic model. Aineisto koostuu pitkän aikavälin retrospektiivistä tutkimuksista, joissa ylläpitohoitojakson keskimääräinen pituus on yli viisi vuotta. Hoitovaste on yksilöllistä ja jopa hammaskohtaista. Ikä, parodontiitin alkuperäinen diagnoosi, tupakointi ja huono hoitomyöntyvyys ovat tekijöitä, joilla on osoitettu olevan yhteyttä hampaiden menettämisen kanssa. Edelleen kaivataan kuitenkin lisää tutkimusnäyttöä myös isännänvasteesta, mikrobitekijöistä sekä potilaan psykososiaalisesta asemasta ja geneettisistä tekijöistä, joiden rooli parodontiitin kehittymisessä ja etenemisessä on vielä epäselvä.
Published: 2017

40. Ahdistusoireilun, kognitiivisen päättelykyvyn ja koulusuoriutumisen yhteydet varhais- ja myöhäisnuoruudessa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Åkerfeldt, Annika, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Åkerfeldt, Annika
Abstract: Tavoitteet. Aiempi tutkimustieto on osoittanut kognitiivisen päättelykyvyn ja ahdistuneisuuden sekä koulusuoriutumisen ja ahdistuneisuuden olevan yhteydessä toisiinsa, mutta tulokset yhteyksien tarkemmasta luonteesta ovat olleet ristiriitaisia. Toisaalta on ajateltu, että tunteiden säätelyn optimaalinen kehittyminen vaatii kognitiivisia taitoja ja hyvä koulusuoriutuminen voisi suojata ahdistuneisuudelta esimerkiksi lisääntyneen kompetenssin tunteen kautta. Toisaalta ahdistuneisuuden voidaan nähdä häiritsevän kognitiivista suoriutumista viemällä tarkkaavaisuuden negatiivisiin tunteisiin ja heikentävän koulusuoriutumista esimerkiksi poissaolojen kautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ahdistuneisuuden, kognitiivisen päättelykyvyn ja koulusuoriutumisen yhteyksiä 12- ja 17-vuotiaana sekä ahdistuneisuuden ja kognitiivisen päättelykyvyn muutosta viiden vuoden seurannassa. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostui Glycyrrhizin in Licorice (GLAKU) -seurantatutkimuksen 12-vuotiaiden ja 17-vuotiaiden seurantaan osallistuneista nuorista (N = 451). Nuorten ahdistuneisuutta arvioitiin 12-vuotiailla vanhemman täyttämällä Achenbachin Child Behavior Checklist (CBCL) -kyselylomakkeella ja 17-vuotiailla nuoren itsensä täyttämällä Achenbachin Youth Self Report (YSR) -kyselylomakkeella. Nuorten kognitiivista päättelykykyä arvioitiin Wechslerin älykkyystestin kahdella kielellisen päättelyn ja kahdella visuaalisen päättelyn osatestillä. Koulusuoriutumisesta saatiin tietoa vanhemman arvioista. Ahdistuneisuuden, kognitiivisen päättelykyvyn ja koulusuoriutumisen yhteyksiä tutkittiin negatiivisilla binomiregressio-, logistisilla regressio- ja lineaarisilla regressiomalleilla. Tulokset ja johtopäätökset. Aiempien tutkimusten moninaisten ja osittain ristiriitaistenkin tuloksien tapaan tässä tutkimuksessa havaittiin kognitiivisen suoriutumisen ja ahdistuneisuuden välisten yhteyksien kompleksisuus: toisaalta vähäisempi ahdistuneisuusoireilu oli yhteydessä parempaan kognitiiviseen suoriut, Objectives. Previous research has found associations between both cognitive ability and anxiety and school performance and anxiety. The nature of these associations is not yet clear however. On one hand, it has been speculated that the optimal development of emotion regulation requires cognitive skills and that performing well at school could protect one from anxiety e.g. through increased feelings of competence. On the other hand, anxiety may interfere with cognitive performance by directing attention to negative thoughts and impair school performance e.g. through absences from school. The objective of this study was to investigate the associations between anxiety, cognitive ability and school performance in 12- and 17-year-old youth. Of additional interest were the longitudinal changes in anxiety and cognitive ability in a 5-year follow-up. Methods. The data in this study consisted of the youth who participated in the 12- and 17-year follow-ups (N = 451) of the longitudinal study of Glycyrrhizin in Licorice (GLAKU). Anxiety was assessed using an Achenbach Child Behavior Checklist (CBCL) questionnaire completed by parents when the participants were 12. When participants were 17, they completed an Achenbach Youth Self Report (YSR) questionnaire. The cognitive ability of the participants was assessed using two subtests of verbal reasoning and two subtests of visual reasoning of Wechsler Intelligence Scale. Information about school performance was gained from parent evaluations. The associations between anxiety, cognitive ability and school performance were examined with negative binomial, logistic and linear regression models. Results and conclusions. In accordance with the diverse and partly controversial results of previous research this study also found the complexity of the associations between cognitive ability and anxiety: On one hand, lower anxiety was associated with better cognitive ability in cross-sectional designs. On the other hand, higher anxiety at the
Published: 2017

41. “En aseta sitä mun osaamisen tielle” Korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ja ajatuksia lukivaikeudestaan

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Kanerva, Henna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Kanerva, Henna
Abstract: Tavoitteet. Aiemmassa tutkimuksessa lukivaikeutta on tarkasteltu lähinnä tyypillisestä poikkeavan kielellisen prosessoinnin kautta, samalla kun sen kokemuksellinen ja kontekstuaalinen ulottuvuus on jätetty vähemmälle huomiolle. Tässä tutkimuksessa annetaan korkeakouluopiskelijoiden itse kertoa, miten he näkevät lukivaikeutensa. Lisäksi tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä vaikeuksia näillä opiskelijoilla on ja minkälaisia vahvuuksia heillä on opiskeluun. Aiheen tutkiminen voi tuoda uutta näkökulmaa sekä purkaa ennakkoluuloja lukivaikeutta kohtaan. Menetelmä. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jossa edettiin keskeisten teemojen avulla. Teemat valittiin aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa korkeakouluopiskelijaa. Kuusi haastateltavista opiskeli yliopistossa, kaksi ammattikorkeakoulussa. Haastattelut nauhoitettiin ja sen jälkeen litteroitiin. Litteraatit käytiin läpi laadullisen, induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Analyysin avulla haastatteluista nousi esiin paljon aspekteja, joita voidaan arvioida positiivisiksi. Monet osallistujista kertoivat olevansa avoimia lukivaikeudestaan. He olivat myös tottuneet tarkastelemaan oppimistaan ja löytäneet paljon hyviä keinoja oppia. Monet prosessoivat oppimaansa syvällisesti, olivat selviytyneet monista vaikeuksista ja uskoivat itseensä. Haasteet taas näkyivät etenkin suurten tietomäärien hallinnassa ja asioiden organisoimisessa sekä vieraiden kielten käyttämisessä. Useat osallistujista kertoivat opiskelun olevan melko hidasta. Lukivaikeus näyttäytyi tässä tutkimuksessa pohdittavana ilmiönä, ei automaattisesti suurena rajoitteena. Kaikilla opiskelijoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, riippumatta siitä onko heillä lukivaikeutta vai ei., Objective. The previous studies have focused mainly on deviant linguistic processing regarding dyslexia, while people´s experiences and contextual factors have received less attention. This study gives voice to the dyslexic students who can tell about their own experiences about dyslexia. Additionally, the objective of this study is to examine what kind of difficulties the students face while studying and which strengths they have. This study can bring a new perspective and decrease prejudices towards dyslexia. Method. Focused interview was used as a method of this study. The interviews consisted of questions inspired by the previous literature. Eight students were interviewed, six of them were studying at the university and two of them were studying at the university of applied sciences. The interviews were recorded and transcribed. The transcriptions were analysed with qualitative content analysis. Results and conclusion. On the basis of the analysis the interviews included several positive aspects. Many of the participants told they were quite open about their own dyslexia. They were also used to observe their learning and they had found several useful ways to learn. Many of them used deep learning as their learning method. They had also coped several difficulties and they believed in themselves. Especially organizing big amount of information, learning foreign languages and organizing different studying was challenging for them. Several participants reported that their learning was quite slow. In this study dyslexia was a phenomenon, not only a limitation. All the students have their strengths and limitations, regardless if they have a dyslexia or not.
Published: 2017

42. NSTEMI - Hoidon laatutekijät

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Lyly, Lauri, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Lyly, Lauri
Abstract: Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen johtava kuolinsyy länsimaissa. Tämän tutkielman aihe, ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI), kuuluu akuutin koronaarisyndrooman kirjoon yhdessä ST-nousuinfarktin (STEMI) ja epävakaan angina pectoriksen (UAP) kanssa. Hoidosta on sekä Euroopan kardiologiyhdistyksen että Suomen Käypä Hoito -työryhmän suositus. Tutkielmassa tarkastellaan hoitosuositusten toteutumista HUS-alueella FinnHeart-ohjelman piiriin kuuluvista kardiologisista korteista ajalta 9/2012 - 8/2016 yhdistettynä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ajanvaraustietoihin. Menetelmänä on tilastollinen analyysi rakenteellisista sairauskertomuksista käymättä läpi jatkuvatekstisiä sairauskertomuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on hoitosuositusten toteutuminen hoidon viiveen, pallolaajennuksen ja lääkehoidon osalta. Lisäksi tarkastellaan kuolleisuutta sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, aiemmin todettujen sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksen ja pallolaajennuksen suhteen. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat aineistossa kohtalaisen hyvin ja kestävät myös kansainvälisen vertailun huomattavasti suurempaan aineistoon ruotsalaisesta SCAAR-rekisteristä.
Published: 2017

43. Helsingin oikeuslääkäriaseman seksuaalirikostutkimukset vuosina 1952-2002

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Ruskola, Jasmine, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Ruskola, Jasmine
Abstract: Seksuaalirikostilastot, jotka perustuvat viranomaisten tietoon tulleisiin raiskauksiin, ovat pitkään olleet noususuuntaiset, mutta edustavat ainoastaan murto-osaa kaikista raiskauksista. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää muutoksia raiskauksiin liittyvissä tekijöissä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja näiden mahdollista yhteyttä viranomaisten tietoon tulleiden raiskausten määrän nousuun. Aineistosta kerättiin tietoa laajalti itse tapahtumaan sekä uhriin ja tekijään liittyen. Tiedot kerättiin kaikista Helsingin oikeuslääkäriasemalle seksuaalirikostutkimuksiin tulleista joka kymmenenneltä vuodelta vuodesta 1952 vuoteen 2002. Aineistomme koostuu 378 tapauksesta. Vuodesta 1982 eteenpäin uhrien iässä on nähtävissä selkeä painopisteen siirtymä alle 16-vuotiaista 17-32-vuotiaisiin. Vuotta 2002 lähestyttäessä alati kasvava osa uhreista on tapahtumia edeltävästi käyttänyt alkoholia ja raiskauksia tapahtuu öisin aiempaa useammin. Aineistossamme on kyselytutkimuksiin verrattuna yliedustettuna tapaukset, joissa tekijä on uhrille tuntematon. Tilastoitujen raiskausten määrän nousu liittynee enemmän muutoksiin raiskaukseen suhtautumisessa ja ilmoitusherkkyyden lisääntymiseen kuin raiskausten olosuhteiden muutoksiin.
Published: 2017

44. The effect of sleep deprivation on cortical excitability – a neuromagnetic approach.

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Rekola, Lauri, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Rekola, Lauri
Abstract: Despite decades of study, no ironclad conclusion has been reached concerning the biological function of sleep in humans. Recent theories have proposed that sleep might play a role in maintaining cortical excitability at safe levels by downregulating excessive intersynaptic connections accumulated during a waking episode. In line with this theory, sleep deprivation has been shown to increase cortical excitability in studies using transcranial magnetic stimulation (TMS) and electroencephalography (EEG). In this pilot study (N=4) we used magnetoencephalography (MEG) to study the effects of 24 hours of sleep deprivation on somatosensory evoked fields (SEFs). Sleep deprivation increased the amplitude of primary somatosensory P35m component by 36%. Our preliminary findings confirm and delineate the previous EEG findings of enhanced somatosensory activation after sleep deprivation, thus indicating increased cortical excitability following sleep loss.
Published: 2017

45. The role of a malignancy in the treatment of a venous thromboembolism and superficial thrombophlebitis

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Taanila, Anette, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Taanila, Anette
Abstract: Cancer patients have a manifold risk of suffering from both thrombotic events and anticoagulation-related bleeding complications. For this reason, knowledge of their adequate medication is crucial. The aims of this study were to find out are guidelines being followed regarding the treatment of venous thromboembolisms. The emphasis was on the anticoagulation therapy of cancer patients, but also non-cancer patients were analyzed as controls. Data was collected from the clinical information system Uranus CGI. All patient records (with the diagnostic codes I26.0, I67.6, I74.3, I80*, I81*, I83*, K55, N28.0, 022.3) in the hospital district of Helsinki and Uusimaa (Jorvi, Meilahti, Peijas, Lohja, Porvoo, Tammisaari and Hyvinkää hospitals) during the time period 1.1.2014- 29.4.2016 were reviewed. Statistical analysis was performed using the IBM SPSS Statistics and Microsoft Excel computer softwares. The study included 1667 patients, out of whom 163 (9.8%) had active cancer. The recommendation of using low molecular weight heparins as the primary anticoagulants for patients with malignancies has been practiced. More research is necessary in order to find the optimal duration for treatment of, especially, isolated calf muscle venous thromboses and cancer patients’ superficial thrombophlebitides.
Published: 2017

46. Kliniska resultat och behov av permanent pacemaker efter kateterburen inplantation av en ny självexpanderande aortaklaffprotes

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Saloranta, Andreas, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Saloranta, Andreas
Abstract: Denna studie utvärderar det kliniska resultatet och det postoperativa behovet av permanent pacemaker hos patienter som undergått transfemoral kateterburen aortaklaffinplantation (TAVI) med den självexpanderande klaffprotesen Symetis ACURATE neo TF. Metod: Mellan juni 2015 och mars 2017 undergick 213 patienter (ålder 82,5 ± 5,7 år, 62,4 % kvinnor, STS score 4,20 ± 2,40) TAVI med ACURATE neo på Helsingfors universitetssjukhus, kantonssjukhuset i Lucerne, Karolinska sjukhuset i Stockholm och universitetssjukhuset i Odense. Data analyserades retrospektivt utgående från Valve Academic Research Consortium-2-rekommendationen. Resultat: Ingreppet lyckades i 93,9 % av fallen. Pacemaker inplanterades åt sex patienter (3,11 %). En patient (0,47 %) dog inom uppföljningen (30 dagar). Nytt vänstersidigt skänkelblock konstaterades hos 9,84 %, neurologiska komplikationer uppkom hos 3,29 %, vaskulära komplikationer hos 15,0 % och stora blödningar hos 6,57 %. Diskussion: TAVI med ACURATE neo är ett ingrepp med låg dödlighet och gott hemodynamiskt resultat som associeras med liten postoperativ risk för pacemakerinplantation.
Published: 2017

47. Suun alueen lävistykset ja niiden aiheuttamat komplikaatiot

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Rautio, Pilvi, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Rautio, Pilvi
Abstract: Suun alueen lävistykset ovat yleistyneet länsimaissa. Lävistyksen hankkimisen on epäilty olevan yhteydessä muuhun riskikäyttäytymiseen. Kieli- ja huulilävistys ovat yleisimmät lävistystyypit. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on keskitytty kyseisten lävistysten aiheuttamiin ongelmatilanteisiin. Lävistysten komplikaatiot voidaan jakaa välittömiin sekä pitkän aikavälin komplikaatioihin. Yleisimpiä lävistysten aiheuttamia haittoja ovat paikallinen tulehdus sekä ajan kuluessa paikalliset ienvetäymät. Myös kielikorun aiheuttamat hampaiden kiillevauriot ovat tavallista. Haittojen esiintyvyyttä voidaan vähentää huolellisella suuhygienialla, lävistyksen asettamisella anatomisesti sopivaan kohtaan sekä välttämällä korun kanssa leikkimistä suussa. Lävistyksen vuoksi ensiapuun hakeudutaan useimmin paikallisen tulehduksen vuoksi. Tulehdus voi estää potilasta itse poistamaan lävistyksen. Koru voidaan jättää dreeniksi, mikäli tulehduskohtaan kehittyy märkää. Harvinaisempia komplikaatioita ovat systeemiset infektiot, hermon tai verisuonen vaurioituminen, allergiset reaktiot sekä paikallinen parodontiitti. Vakavimmat komplikaatiot ovat liittyneet kielilävistyksiin. Arviot komplikaatioiden yleisyydestä ovat vaihtelevia ja asian määrittäminen vaatii lisää seurantatutkimuksia.
Published: 2017

48. Alle kahden vuoden iässä arvioidun sosiaalisen, kielellisen ja motorisen kehityksen yhteys autistisiin piirteisiin aikuisuudessa

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Parkkila, Minna, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Parkkila, Minna
Abstract: Tavoite: Autismikirjoon yhdistetään erilaisia sosiaaliskommunikatiivisia vaikeuksia ja rajoittuneita toimintatapoja, joita voidaan pitää äärimmäisenä ilmenemismuotona autistisista piirteistä. Autismikirjon häiriötä lievempiä autistisia piirteitä on havaittu esiintyvän väestötasolla jatkumossa, eikä tarkkaa rajaa kliinisesti merkittävien ja sitä lievempien piirteiden välille ole kyetty määrittämään. Autismikirjoon on yhdistetty laajalti erilaisia kehityksellisiä vaikeuksia jo alle kahden vuoden iässä. Kehityksen hitautta tai poikkeavuutta on havaittu muun muassa sosiaalisten, kielellisten ja motoristen taitojen alueilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ilmeneekö näiden taitojen kehityksessä ja normaaliväestössä esiintyvien autististen piirteiden välillä yhteyttä. Menetelmä: Tämä tutkimus on osa Arvo Ylppö -pitkittäistutkimusta. Arvo Ylppö -tutkimus seuraa Helsingin ja Uudenmaansairaanhoitopiirin alueella vuosien 1985 - 1986 välillä syntyneitä lapsia, jotka ovat tarvinneet sairaalahoitoa ensimmäisen 10 päivän sisällä tai kuuluvat ryhmään saman ajan sisällä syntyneitä verrokkeja, jotka eivät ole tarvinneet sairaalahoitoa ensimmäisen 10 päivän sisällä (n = 2193). Tähän tutkimukseen valikoitui 841 henkilöä, joille oli tehty 20 kuukauden iässä kehitysarvio Griffith'n kehitysasteikolla ja jotka olivat 24˗27 vuoden iässä täyttäneet autistisia piirteitä arvioivan Autism Spectrum Quotient -kyselyn (AQ). Griffith'n eri taito-osioiden yhteyttä autististen piirteiden määrään tarkasteltiin lineaarisella ja logistisella regressioanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella varhaiset sosiaaliset ja kielelliset taidot ovat yhteydessä autististen piirteiden määrään aikuisuudessa, niin että heikommat taidot yhdistyvät runsaampaan piirteiden määrään. Motoriset taidot arvioitua karkea- tai hienomotoriikan osa-alueilla eivät olleet tässä tutkimuksessa yhteydessä aikuisuuden piirteisiin. Tulos nostaa esiin, että myös autismikirjoa lievemmät piirte, Objectives: Autism spectrum disorder is characterized by social, communication, and behavioral deficits which are proposed to lie at the extreme end of a continuum of autistic traits. Milder manifestations of these traits are continuously distributed across the general population. A clear cut-off between subclinical traits and the clinical spectrum is found difficult to define. A broad range of early developmental abnormalities are associated with autism spectrum. Slow acquisition of social, language and motor skills are widely recognized in the clinical spectrum. This study aims to clarify if similar developmental difficulties is associated with milder autistic traits. Methods: This study is part of the Arvo Ylppö Longitudinal Study. The study cohort consisted from 2193 infants born between 1985 - 1986 in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. The majority of the cohort compromised of infants who needed to be admitted to the neonatal intensive care unit within 10 days of birth, and a smaller part of infants who were born between the same time period but did not need hospital care within 10 days of birth. The current sample was selected from participants who were assessed by Griffiths Mental Developmental Scales at the age of 20 months and who completed Autism Spectrum Quotient (AQ) at the follow-up between the ages of 24 - 27. Association between Griffiths sub-scales and autistic traits were analyzed using linear and logistic regression. Results and conclusions: An association was found between early social and language development and the amount of autistic traits at the follow-up in early adulthood. Lower performance in both sub-scales were associated with higher amount of autistic traits. No association were found between early fine or gross motor skills and autistic traits. The results indicates that early development of social and language skills are associated with mild autistic traits in adulthood in the general population.
Published: 2017

49. Factors influencing job satisfaction – a comparison between three theoretical models

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Seppänen, Olli, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Seppänen, Olli
Abstract: Tavoitteet. Henkilöstön työtyytyväisyys on tärkeää organisaatioille, koska tyytymättömyys vaikuttaa suoraan yrityksen taloudelliseen tulokseen mm. työntekijöiden vaihtuvuuden, huonon työn laadun ja ongelmien peittelemisen kautta. Työtyytyväisyys on määritelty suhteena työntekijöiden työlle asettamien odotusten ja odotusten subjektiivisesti havaitun täyttymisen välillä. Tutkimuksessa arvioidaan työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä vertailemalla kolmea työtyytyväisyyteen liittyvää teoreettista mallia. Työn vaatimukset – työn hallinta –mallin mukaan työtyytyväisyyteen vaikuttaa työn asettamat vaatimukset. Työn hallinta ja esimiehen ja työtovereiden tuki voi pienentää vaatimusten vaikutusta työtyytyväisyyteen. Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta –mallin mukaan työtyytyväisyyttä selittää se, ovatko työn vaatimukset ja työstä saadut palkkiot oikeassa suhteessa toisiinsa. Työn vaatimukset ja resurssit –mallissa eri työtehtäviin liittyy erilaisia negatiivisia (vaatimukset) ja positiivisia asioita (resurssit). Malli korostaa erilaisten töiden välisiä eroja ja esittää, että vaatimuksilla on vaikutusta työstressiin mutta ei työtyytyväisyyteen, kun taas resurssit vaikuttavat suoraan työtyytyväisyyteen. Menetelmät. Mallien erojen ja empiiristen tutkimustulosten pohjalta johdettiin 11 hypoteesia, joita testattiin käyttämällä laajaa kyselyaineistoa. Aineiston 2 195 työntekijää edustivat 13 osastoa yhdeksästä organisaatiosta. Riippuvana muuttujana oli työtyytyväisyys ja riippumattomina muuttujina työn vaatimuksiin, työn hallintaan, palkkioihin sekä esimiehen ja kollegoiden tukeen liittyviä muuttujia. Tilastoanalyysissä käytettiin lineaarista sekamallia, jotta voitiin verrata eri muuttujien vaikutusten eroa eri organisaatioissa. Tulokset ja johtopäätökset. Tärkeimmät työtyytyväisyyteen liittyvät tekijät olivat uralla etenemisen mahdollisuudet, mahdollisuus käyttää ja kehittää taitoja ja varmuus työn jatkumisesta. Vanhemmat työntekijät olivat tyytyväisempiä työhönsä. Työn lisään, Objectives. The job satisfaction of employees is important to organizations, because dissatisfaction impacts directly the economic results of the company, e.g. through increased employee turnover, poor quality of work and hiding problems. Job satisfaction has been defined as a relationship between the expectations for a job by an employee and the subjectively perceived fulfilment of those expectations. In this research, factors influencing job satisfaction are investigated by comparing three theoretical models related to job satisfaction. According to the Job Demands – Job Control model, demands of the job affect job satisfaction. Better job control or support from supervisor or peers can decrease the impact of demands on job satisfaction. According to the Effort – Reward Imbalance model, job satisfaction can be explained by investigating whether the rewards received from the job are commensurate with the effort required by the job. In the Job Demands and Resources model, different jobs have different demands and resources which are important. The model emphasizes the difference between jobs and assumes that demands impact job stress but not job satisfaction, whereas resources are mainly associated with job satisfaction. Methods. Based on the three models and previous empirical research results, 11 hypotheses were created and tested by using a large survey sample. The sample included 2 195 employees which represented 13 departments from nine organizations. The dependent variable was job satisfaction, and independent variables were associated with job demands, job control, rewards, and support by supervisor and peers. Linear mixed models were used as the statistical method because of its ability to compare the possibly different impacts of various resources and demands in different organizations. Results and conclusions. The most important factors associated with job satisfaction were opportunities to advance, possibility to use and develop skills and job security. O
Published: 2017

50. Kaksikielisten päiväkoti-ikäisten lasten kielellisten taitojen dynaaminen arviointi - pilottitutkimus

Author: Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, Rantanen, Eveliina, Helsingin yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, University of Helsinki, Faculty of Medicine, Helsingfors universitet, Medicinska fakulteten, and Rantanen, Eveliina
Abstract: Tavoitteet. Kaksikielisten lasten kielellisten taitojen arvioiminen ja tyypillisen kaksikielisen kehityksen erottaminen kehityksellisistä kielellisistä vaikeuksista on haastavaa soveltuvien arviointimenetelmien ja normien puuttuessa. Perinteisten arviointimenetelmien rinnalle on esitetty dynaamista arviointia, jossa lapsen hallitsemien taitojen sijaan arvioidaan hänen oppimisvalmiuksiaan. Asteittaiseen johdatteluun perustuvan dynaamisen arvioinnin aikana lasta autetaan tehtävän suorittamisessa ennalta määriteltyjen vihjeiden avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa suomen kieltä toisena kielenä omaksuvien lasten kielellisten taitojen dynaamisesta arvioinnista erotusdiagnostiikan välineenä. Menetelmät. Tutkimuksessa muokattiin suomen kielelle ja pilotoitiin dynaaminen arviointimenetelmä kaksikielisten lasten kielellisten taitojen arviointiin. Pilottitutkimukseen osallistui kahdeksan 4–6-vuotiasta, kaksikielistä lasta, joiden kotikieli oli muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Puolet lapsista oli kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä ja puolet lapsia, joilla epäiltiin tai oli todettu kehityksellisiä kielellisiä vaikeuksia. Menetelmällä arvioitiin lasten suoriutumista ja oppimisvalmiuksia ymmärtävää ja tuottavaa sanastoa sekä lauseiden tuottoa mittaavissa tehtävissä. Lasten testipistemääriä tarkasteltiin ryhmä- ja paritasolla määrällisesti ja lisäksi vihjeiden vaikutusta heidän tuottamiinsa lauseisiin tarkasteltiin laadullisesti. Lisäksi tarkasteltiin menetelmän käytettävyyttä ja soveltuvuutta kyseisten lasten arviointiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat sanaston arvioinnin dynaamisessa osuudessa hieman paremmin kuin lapset, joilla epäiltiin tai oli todettu kielellisiä vaikeuksia. Vastaavaa eroa ei havaittu staattisessa alku- eikä loppuarvioinnissa eikä lauseiden tuoton arvioinnissa. Sanaston arvioinnin tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia dynaamisen arvioinnin mahdollisesta soveltuvuudesta erotusdiagnostiikka, Objectives. Assessment of language development and differential diagnosis between typical bilingual language development and developmental language disorders in bilingual children is difficult due to lack of appropriate diagnostic tools and norms. Dynamic assessment has been proposed as a complementary method in which learning potential is assessed instead of current language skills. Graduated prompting as dynamic assessment method involves helping children with the tasks by presenting graduated prompts. The aim of the study was to add information about the dynamic assessment of language skills in preschool-age children acquiring Finnish as their second language and its applicability in the differential diagnosis. Methods. A dynamic assessment method was translated and adapted into Finnish and piloted with eight bilingual children aged between 4 to 6 years whose home language was not Finnish, Swedish or Sami language. Half of the children were typically developing bilinguals and half were bilinguals with diagnosed or suspected developmental language impairment. Children’s language skills and learning of receptive and expressive vocabulary as well as sentence production were assessed. Test scores were analyzed quantitatively and compared between groups and matched pairs. The usefulness of the prompts was analyzed qualitatively. In addition, the usability and the suitability of the method for the assessment of bilingual children were examined. Results and conclusions. The typically developing children scored slightly higher in the dynamic measures of vocabulary. In the static pre- or post measures of vocabulary or in the measures of sentence production no such difference was found. The results of the vocabulary assessment were in line with previous studies stating dynamic assessment having potential as a differential diagnostic tool. Score differences were minor and the sample was small, thus the results cannot be generalized. The assessment method is short enough to
Published: 2017

Catalog

Books, media, physical & digital resources

See catalog results

Searchworks

Select search scope, currently: Articles Catalog books, media & more in Jio Institute collections Articles journal articles & other e-resources

Search

Search Constraints

Refine your results

Search Limiters

Topic

Publication Year Range

Language

Publication Type

Journal

Database

Publisher

3,295 results on '"Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta"'

Search Results

Catalog

Select search scope, currently: Articles

Catalog

books, media & more in Jio Institute collections

Articles

journal articles & other e-resources