Search

Denna handbok är ett bakgrundsdokument till övervakningsprogrammet i Finlands havsförvaltningsplan och omfattar hela beskrivningen av programmet. Den uppdaterar övervakningsprogrammet 2014-2020 och tillämpar från juli 2020 till juli 2026. Övervakningsprogrammet är en del av havsvårdsplaneringen, som ingår i verkställandet av lagen om vattenvårds- och havsvårdsförvaltningen (272/2011) och statsrådets förordning om havsvårdsförvaltningen (980/2011). Med lagen och förordningen genomförs EU:s ramdirektiv om en marin strategi nationellt (Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/56/EG om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder på havsmiljöpolitikens område, nedan MSD). I Finland kallas marina strategi för havsförvaltningsplan. Finlands övervakningsprogram består av 13 programhelheter med totalt 44 delprogram. Fyra nya delprogram lades till det uppdaterade övervakningsprogrammet, och flera delprogram reviderades antingen på grund av ändrade krav, mer avancerade metoder eller en förändrad operativmiljö. Nya krav under den andra havsförvaltningsperioden är uppdateringarna i bilaga 3 till ramdirektivet om en marin strategi (EU/2017/845) samt Europeiska kommissionens beslut EU/2017/848 om fastställande av kriterier och metodstandarder för god miljöstatus i marina vatten, specifikationer och standardiserade metoder för övervakning och bedömning. Övervakningshandboken består av tre delar: del I presenterar bakgrunden till övervakningsprogrammet, del II presenterar själva programmet och del III innehåller utvecklingsbehov, kostnader, övervakningens tillräcklighet och slutsatser. I enlighet med ekosystemansatsen omfattar övervakningsprogrammet olika variabler som dels beskriver vattnets egenskaper och kvalitet, dels ekosystemets delar och deras status samt mänsklig belastning på dessa. Handbokens presentationer av delprogrammen beskriver havsmiljöns egenskaper eller belastningar, övervakningsfrekvens, indikatorer för vilka övervakningsdata används, hantering av insamlade data och kopplingar till kvalitativa deskriptorer och kriterier för god miljöstatus enligt MSD.

nonPeerReviewed

Hansson et al. (2017) concluded that competition between fisheries and piscivorous mammals and birds exists in the Baltic Sea, based on the estimation of biomass of the fish species consumed in the ICES subdivisions. We compared their results to the data and scientific knowledge from the coastal waters of Finland and show that local differences in fisheries, fish assemblages and abundance of predators should be taken into account to reliably assess potential competition. Hansson et al. (2017) did not include the piscivorous fish in their analysis, but these may be the most important predators. In the Archipelago Sea, for instance, the consumption by fish predators is considerably larger than that of cormorants.

Kalavarojen käyttö ja hoito pysyvät kestävällä pohjalla, kun päätökset perustetaan mahdollisimman luotettavaan ja ajantasaiseen tietoon. Tietoa tarvitaan toiminnan kaikissa vaiheissa, mutta erityisesti silloin, kun asetetaan tavoitetilaa ja osatavoitteita sekä myöhemmin, kun on aika arvioida toimenpiteiden tuloksellisuutta. Tässä luvussa esitellään alueelliseen käyttöön soveltuvia tiedonhankintamenetelmiä sekä annetaan ohjeita aineistojen keruuseen ja tulosten tulkintaan. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

This thesis examines the optimal economic management of the Baltic Sea fisheries and contributes to the existing literature with its novel bioeconomic and game theoretic applications enhancing more holistic fisheries management than traditionally, and thus taking a step towards ecosystem-based management. Such management can be interpreted as integrated management of the ecosystem instead of concentrating on a single issue in isolation. This approach is fulfilled in four separate dimensions: Firstly, the thesis studies the optimal management of several species instead of focusing on only one species. Secondly, the focus is not only on management in a single country; instead, the thesis has a wider scope and analyse the prospects of cooperation among several countries. Thirdly, the problems are modelled by taking into account the long-term perspective, i.e., by maximising the resource rent over a long time period and by analysing the possible effects of climate change. Fourthly, this thesis applies a cross-sectoral approach and examines several sectors affecting the ecosystem (fisheries and energy sectors) instead of only focusing on one. This thesis highlights the importance of linking economics to biology and its significance to fisheries management. In fact, fisheries management based on society s profit maximising bioeconomic objectives with biologic constraints are often more conservative for a fish stock than management relying solely on biologic advice. The increased profitability of the fisheries industry could furthermore be improved by international coordination among fishing nations. The positive effects of bioeconomic management would be even greater when the fish stocks are weak, which may be the future in the Baltic Sea with the continuing effects of climate change. Additionally, this thesis takes into consideration the positive value of migratory fish for the recreational river anglers. When those values are included, it is often profitable from the society's point of view to enable the upstream migration even in regulated rivers producing hydropower. The optimal measures targeted to enhance the migration depend on the number of the dams in the river: the more dams, the more profitable to trap and transport fish over the dam instead of constructing fishways. Väitöskirjassa tutkitaan taloudellisesti optimaalista kalastuksen säätelyä Itämerellä bioekonomista mallinnusta ja peliteoriaa hyödyntäen. Ongelmaa tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin kuin mihin perinteisesti on tukeuduttu, ja täten väitöskirja vie kalastuksen hallinnan taloudellista tutkimusta kohti ekosysteemipohjaista lähestymistapaa, jossa ekosysteemi ja siihen vaikuttavat toiminnot otetaan laajasti huomioon. Väitöskirjassa ekosysteemipohjainen lähestymistapa toteutetaan monitahoisesti: 1) huomioimalla lajien väliset vuorovaikutussuhteet ja tarkastelemalla niiden merkitystä taloudellisesti optimaaliselle kalastukselle, 2) ottamalla huomioon pitkäaikaiset vaikutukset, kuten ilmastonmuutos, kalakannan taloudellisesti optimaaliselle säätelylle, 3) tarkastelemalla kalastussopimuksissa pysymisen mahdollisuuksia usean kalastusvaltion näkökulmasta sekä 4) huomioimalla useat toisiinsa vaikuttavat sektorit, tässä tapauksessa vaelluskalojen kalastus sekä vesivoiman tuottaminen, ja määrittämällä taloudellisesti kannattavimmat toimenpiteet näiden ristiriidassa olevien toimintojen yhteensovittamiselle. Väitöskirja korostaa taloudellisen näkökannan linkittämistä biologiaan ja sen tärkeyttä kalastuksen säätelyssä: tällaiseen bioekonomiseen optimiratkaisuun perustuva yhteiskunnan taloudellista voittoa maksimoiva säätely biologisen rajoitteen vallitessa johtaa usein suojelevampaan kalakantojen säätelyyn kuin pelkkään biologiseen suositukseen perustuva. Samalla se loisi paremmat taloudelliset edellytykset kalastuksen kannattavuudelle, jota kansainvälinen kalastusvaltioiden välinen koordinointi voisi yhä tehostaa. Bioekonomisen säätelyn kannattavuus korostuu kalakantojen tilan ollessa heikko, mikä voi olla tilanne ilmastonmuutoksen vaikutusten edetessä. Väitöskirja huomioi myös mereltä jokeen nousevien vaelluskalojen suuren arvon joen virkistyskalastajille, minkä vuoksi nousulle on usein kannattavaa luoda edellytykset rakennetuissa joissa. Vaelluskalojen nousuun tähtäävän toimenpiteen optimaalinen valinta sen sijaan riippuu vesivoimaa tuottavien patojen lukumäärästä: mitä enemmän patoja, sitä kannattavampaa on edistää nousua ylisiirtojen avulla kalateiden rakentamisen sijaan.