Search

Abstract Background Electronic health records (EHRs) are an elementary part of the work of registered nurses (RNs) in healthcare. RNs are the largest group of healthcare workers, and their experiences with EHRs and their informatics competence play a crucial role in a fluent workflow. The present study examined EHR usability factors and nurses’ informatics competence factors related to self-reported time pressure and psychological distress. Methods A nationwide survey was conducted for working-age registered nurses in 2017. The study sample included 3607 nurses (5% men) in Finland. The association of age, sex, employment sector, EHR usability factors, and nurses’ informatics competence factors with time pressure and psychological distress were examined with analyses of covariance. Results The EHR usability factors that were associated with high time pressure were low EHR reliability and poor user-friendliness. Regarding the nurses’ informatics competence factors, only low e-Care competence was associated with time pressure. Of the EHR usability factors, low EHR reliability and low support for cooperation were associated with high psychological distress. Of the nurses’ informatics competence factors, low e-Care competence was associated with high psychological distress. Conclusions Unreliability and poor user-friendliness of EHRs seem to be prominent sources of time pressure and psychological distress among registered nurses. User-friendly EHR systems and digital tools in healthcare are needed. Nurses’ competence to use eHealth tools to tailor patient care should be strengthened through organizational and regional actions. For example, house rules about how to use eHealth tools and instructions on common practices in cooperation with other organizations could be useful.

Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat sairaanhoitajien työssä keskeisiä työvälineitä. Artikkelissa selvitettiin, missä määrin eri asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat sairaanhoitajien työtä eri toimintaympäristöissä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kansallisen tiedonhallinnan strategian täyttymisestä ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksista palautteeksi tietojärjestelmätoimittajille. Tiedonkeruu sairaanhoitajien tietojärjestelmäkokemuksista toteutettiin keväällä 2020 kyselynä. Kyselyyn vastasi 3912 sairaanhoitajaa, joista pääosa työskenteli julkisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa, sosiaalialalla tai yksityissektorilla. Yleisimmin käytettyjä asiakas- ja potilasjärjestelmiä olivat yleisyysjärjestyksessä Lifecare asiakas- ja potilastietojärjestelmä (Lifecare), Uranus, Pegasos, Apotti (tuotemerkki: Epic), Effica terveydenhuolto (Effica), Mediatri, Esko, DynamicHealth ja DomaCare. Kyselyn väittämistä raportoitiin teemoja, jotka koskevat tietojärjestelmien kykyä tukea vuorovaikutusta (4), hyötyjä (4), käytettävyyttä (2), teknistä toimivuutta (3) sekä paperin ja faksin käyttöä (1), tietojärjestelmille annettavia kouluarvosanoja (1) ja järjestelmätoimittajille suoraan annettavaa palautetta (30). Kysely tehtiin sairaanhoitajille toista kertaa, ja pohdinnassa tarkasteltiin muutoksia vuoteen 2017 nähden. Tulosten mukaan tietojärjestelmien tuki sairaanhoitajien työlle parantui tai pysyi ennallaan monien muuttujien osalta. Tulokset vaihtelivat asiakas- ja potilastietojärjestelmien tuotemerkkien ja toimintaympäristöjen välillä ja myös samojen tuotemerkkien välillä eri toimintaympäristöissä. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä etenkin tietojärjestelmien kykyyn tukea yhteistyötä ja tiedonkulkua sairaanhoitajien kesken organisaation sisällä sekä sairaanhoitajien ja lääkärien välillä. He myös kokivat, että tietojärjestelmät tuottavat hyötyjä asiakkaiden ja potilaiden hoitoprosessille. Toisaalta organisaatioiden välisessä tiedonkulussa turvauduttiin edelleen paperiin ja faksiin. Lisäksi vastaajat tunnistivat asiakas- ja potilastietojärjestelmissä enemmän työtä hankaloittavia kuin hyvin toimivia ominaisuuksia. Vaikka tietojärjestelmien kehityssuunta vaikutti positiiviselta, eivät ne kaikilta osin edelleenkään tukeneet sairaanhoitajien työtä riittävällä tasolla ja näin ollen tietojärjestelmien systemaattista seurantaa on syytä jatkaa.

Sairaanhoitajien kokemuksia potilas- ja asiakastietojärjestelmistä kartoitettiin nyt toiseen kertaan valtakunnallisella kyselytutkimuksella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kansallisessa Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta yhden osa-alueen (Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät) osalta sairaanhoitajien näkökulmasta. Näitä strategian osatavoitteita mukailevat tutkimuskysymykset ovat: Miten asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat hoitajien työtehtäviä, yhteistyötä ja tiedonkulkua? Minkälaiseksi hoitajat arvioivat nykyisen käyttökokemuksensa, koulutuksensa, perehdyttämisen toimintatapojen muutokseen sekä lisäkoulutustarpeensa? Miten hyödylliseksi hoitajat arvioivat asiakas- ja potilastietojärjestelmät työssään? Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä hyödyntäen Sairaanhoitajaliiton, Tehyn sekä Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n (TAJA) jäsenrekistereitä keväällä 2020. Kyselyyn vastasi hyväksyttävästi 3 610 sairaanhoitajaa, kätilöä tai terveydenhoitajaa, jotka toimivat julkisessa terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa tai yksityisellä sektorilla. Vastaajat olivat kokeneita asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttäjiä. Valtaosa heistä kirjautui vähintään yhteen järjestelmään päivittäin, osa jopa viiteen tai sitä useampaan järjestelmään. Tulosten mukaan vastaajat eivät olleet tyytyväisiä järjestelmien tukeen niiden käytön vaatiman pitkän perehdytyksen vuoksi. Tiedonkulkuun hoitajien välillä omassa organisaatiossa oltiin tyytyväisiä, mutta tiedonkulussa eri organisaatioissa toimivien hoitajien välillä sekä hoitajien ja potilaiden välillä koettiin puutteita. Enemmistö vastaajista koki tietotekniset perustaitonsa, taitonsa tehdä kirjaukset asiakas- tai potilastietojärjestelmään, taitonsa tehdä potilaan hoidon kirjaus hoitotyön prosessin mukaisesti sekä tietosuojan ja tietoturvan periaatteiden hyödyntämisensä päivittäisessä työssä hyviksi tai erinomaisiksi kaikissa toimintaympäristöissä. Yli puolet vastaajista ei ilmoittanut lisäkoulutustarpeita. Kuitenkin hoitajat toivoivat työnantajiltaan enemmän täydennyskoulutusta. Vastaajat kokivat ongelmalliseksi järjestelmien kyvyn tai toiminnallisuuden koostaa yhteenvetonäkymiä. Yhteenvetona voidaan todeta sairaanhoitajilla olevan hyvät tai erinomaiset taidot käyttää asiakas- ja potilastietojärjestelmiä, mutta perehdytystä tarvitaan tukemaan digitaalisten palvelujen tuottamissa työprosesseissa. Hoidon jatkuvuus, laatu ja potilasturvallisuus ovat erityisesti hyötyjä, joita tietojärjestelmien käytöllä jo saavutetaan.

Abstract Background Among the important stress factors for physicians nowadays are poorly functioning, time consuming and inadequate information systems. The present study examined the predictors of physicians’ stress related to information systems (SRIS) among Finnish physicians. The examined predictors were cognitive workload, staffing problems, time pressure, problems in teamwork and job satisfaction, adjusted for baseline levels of SRIS, age, gender and employment sector. Methods The study has a follow-up design with two survey data collection waves, one in 2006 and one in 2015, based on a random sample of Finnish physicians was used. The present study used a sample that included 1109 physicians (61.9% women; mean age in 2015 was 54.5; range 34–72) who provided data on the SRIS in both waves. The effects of a) predictor variable levels in 2006 on SRIS in 2015 and b) the change in the predictor variables from 2006 to 2015 on SRIS in 2015 were analysed with linear regression analyses. Results Regression analyses showed that the higher level of cognitive workload in 2006 significantly predicted higher level of SRIS in 2015 (β = 0.08). The reciprocity of this association was tested with cross-lagged structural equation model analyses which showed that the direction of the association was from cognitive workload to SRIS, not from SRIS to cognitive workload. Moreover, increases in time pressure (β = 0.16) and problems in teamwork (β = 0.10) were associated with higher levels of SRIS in 2015, whereas job satisfaction increase was associated with lower SRIS (β = − 0.06). Conclusions According to our results, physicians’ cognitive workload may have long-lasting negative ramifications in regard to how stressful physicians experience their health information systems to be. Thus, organisations should pay attention to physicians workload if they wish physicians to master all the systems they need to use. It is also important to provide physicians with enough time and collegial support in their system-related problems, and in learning new systems and system updates.

Abstract Background Poorly functioning, time-consuming, and inadequate information systems are among the most important work-related psychosocial factors causing stress in physicians. The present study examined the trend in the perceived stress that was related to information systems (SRIS) among Finnish physicians during a nine-year follow-up. In addition, we examined the associations of gender, age, employment sector, specialization status, leadership position, on-call burden, and time pressure with SRIS change and levels. Methods A longitudinal design with three survey data collection waves (2006, 2010 and 2015) based on a random sample of Finnish physicians in 2006 was used. The study sample included 1095 physicians (62.3% women, mean age 54.4 years) who provided data on SRIS in every wave. GLM repeated measures analyses were used to examine the associations between independent variables and the SRIS trend during the years 2006, 2010, and 2015. Results SRIS increased during the study period. The estimated marginal mean of SRIS in 2006 was 2.80 (95% CI = 2.68–2.92) and the mean increase was 0.46 (95% CI = 0.30–0.61) points from 2006 to 2010 and 0.25 (95% CI = 0.11–0.39) points from 2010 to 2015. Moreover, our results show that the increase was most pronounced in primary care, whereas in hospitals SRIS did not increase between 2010 and 2015. SRIS increased more among those in a leadership position. On-call duties and high time-pressures were associated with higher SRIS levels during all waves. Conclusions Changing, difficult, and poorly functioning information systems (IS) are a prominent source of stress among Finnish physicians and this perceived stress continues to increase. Organizations should implement arrangements to ease stress stemming from IS especially for those with a high workload and on-call or leadership duties. To decrease IS-related stress, it would be important to study in more detail the main IS factors that contribute to SRIS. Earlier studies indicate that the usability and stability of information systems as well as end-user involvement in system development and work-procedure planning may be significant factors.

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia potilastietojärjestelmistään on maailmanlaajuisesti kartoitettu vähän, vaikka käyttäjäkokemukset ovat keskeinen osa järjestelmien kehitystä ja arviointia. Sairaanhoitajien kokemusten valtakunnallinen kartoitus tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa alkuvuodesta 2017. Kohteena olivat työikäiset sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt Sairaanhoitajaliiton ja Tehyn jäsenrekisteristä. Vastaava tutkimus on tehty lääkäreille vuosina 2010, 2014 ja 2017. Menetelmänä oli lääkärikyselyn pohjalta muokattu sähköinen kyselylomake, jonka Sairaanhoitajaliitto ja Tehy lähettivät jäsenilleen. Yhteensä 3607 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Vastaukset ryhmiteltiin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian aihealueen ”Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät” tavoitteiden mukaisiin osa-alueisiin. Kaikissa osa-alueissa todettiin eroja sekä potilastietojärjestelmien tuotemerkkien että vastaajien toimintaympäristöjen välillä. Yksi keskeisimpiä korjattavista ongelmista oli saman asian kirjaaminen moneen paikkaan. Sen voidaan katsoa altistavan virheille ja osoittavan huonosti onnistunutta tietojärjestelmäintegraatiota. Kehittämiskohteiksi nousivat myös tietojärjestelmien käyttökatkot, jotka on aiemmassa kirjallisuudessa todettu riskiksi potilasturvallisuudelle. Tutkimuksessa löytyi eroja tuotemerkkien välillä tietojärjestelmien käytettävyydessä ja potilaan hoidossa tarvittavan, ajantasaisen ja laadukkaan tiedon saamisessa paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Vastaajat kokivat tietojärjestelmien edellyttämien toimintatapojen muutosten käyttökoulutuksen riittämättömäksi. Tietojärjestelmien kehittämistyöhön aktiivisesti osallistuvat antoivat muita paremman kouluarvosanan tietojärjestelmälleen. Tätä selvitetään tarkemmin erillisessä artikkelissa. Osallistuminen tietojärjestelmien kehittämistyöhön ja koulutus vievät alkuun aikaa asiakas- ja potilastyöltä, mutta hyvän käytettävyyden ja käyttötaidon voidaan myöhemmin odottaa säästävän ammattilaisten aikaa tietojärjestelmien käytöltä suoraan asiakas- ja potilastyöhön. Tunnistetut erot potilastietojärjestelmien käytettävyydessä ja tuessa työlle sekä hoidon laadulle auttavat tunnistamaan hyviä käytäntöjä eri toimintaympäristöissä sairaanhoitajan ajankäytön tehostamiseksi ja potilasturvallisuuden ja yhteistyön lisäämiseksi. Sairaanhoitajia on kuultava paremmin tietojärjestelmiä kehitettäessä. Organisaatioiden on syytä suunnitella tietojärjestelmäkoulutukset niin, että ammattilaisten osaaminen pysyy ajan tasalla tietojärjestelmien ja niiden käyttötapojen kehittyessä. Myös sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalveluiden strategia korostaa digiosaamista ja kehitystyöhön osallistumista.

Potilastietojärjestelmien toimivuus on terveydenhuollon ammattilaisten työn sujuvuuden kannalta tärkeää. Tutkimme fokusryhmähaastattelujen avulla ammattilaisten työprosesseja, tietojärjestelmien käyttökokemuksia ja stressaavuutta, sekä niiden vaikutuksia työhyvinvointiin. Haastattelujen analyysi toteutettiin käyttäen sisällön analyysiä. Tekniset ongelmat kuten käyttökatkokset ja hitaus, moniin järjestelmiin vaadittava kirjautuminen ja monien järjestelmien yhtäaikaiskäyttö aiheuttivat terveydenhuollon ammattilaisille stressiä. Organisaatioiden välistä yhteistyötä hidasti sähköisen potilastiedon puuttuminen. Puutteelliset lääkitysmerkinnät aiheuttivat stressiä työntekijöille sekä huolen potilasturvallisuudesta. Potilastiedon kirjaamiseen ei aina tuntunut riittävän aikaa, jolloin yritettiin kirjata lyhyesti tai työvuoron päätteeksi. Työn keskeytysten ja eri näkymien välillä hyppelyn koettiin häiritsevän kirjaamista. Ohjelmien välisiä toiminnallisuuksia toivottiin lisää, jotta kirjaamiseen käytetty aika vähenisi ja kertakirjaaminen riittäisi. Kokonaisuudessaan tietojärjestelmiä ja niihin kirjaamista ei kuitenkaan pidetty työn suurimpana stressitekijänä, vaan potilastyöstä tai ajoittaisesta työryppäästä aiheutuva rasitus oli monen työntekijän kohdalla ensisijaista. Erääksi työhyvinvoinnin parantamismahdollisuudeksi nimettiin koulutus, joka antaisi valmiuksia muuttuvaan digityöhön. Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että palautteen antamisen mahdollisuudet tietojärjestelmistä olivat vähäiset. Työn sujuvuuden (tehokkuuden ja laadun) ja alan houkuttelevuuden kannalta olisi keskeistä, että terveydenhuollon työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehdittaisiin poistamalla tunnistettuja stressitekijöitä: parantamalla tietojärjestelmien vakautta, kehittämällä kertakirjautumista sekä tiedonhaun ja kirjaamisen käytettävyyttä, tarjoamalla kirjaamiseen rauhallinen työympäristö ja parantamalla luotettavan, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuutta muista organisaatioista. Ammattilaisten antaman palautteen tulisi näkyä järjestelmien kehittämisessä, ja järjestelmien käyttötaitoa ja digityötapoja pitäisi kehittää organisaatioissa systemaattisesti. Jatkotutkimuksissa on tarpeen seurata terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia organisaatioiden välisen tiedonkulun kehittymisestä.

The promises of ICT have been poorly redeemed in health care; many projects have failed. This article conceptualizes the co-construction of services and technologies in order to help future practitioners in the field to understand and find solutions to the challenges in ICT-enhanced service change. The conceptualization is created by structuring the findings of a case study with the help of theoretical concepts. The conceptualization then is implemented in another case to study its potential for finding challenges and suggesting solutions. Both cases demonstrate challenges for codevelopment that contributed to poor project outcomes. Participants in eHealth projects need a better understanding of development as the parallel shaping of multiple objects. They need better skills in managing the change process and a better understanding of methods for collaboration throughout the development. The projects would benefit from networking with actors who have adequate understanding of the process as a whole and of methods of codevelopment.

Suomessa on käytössä monia sähköisiä potilaskertomusjärjestelmiä ja näissä muodostettavat ja käsiteltävät potilastiedot tallennetaan keskitetysti Potilastiedon arkistoon. Arkistoon tallennettavan rakenteisesti kirjatun kertomustiedon laatua tai kattavuutta ei ole kuitenkaan arvioitu tai siihen ei ole toteutettu seurantaa. Rakenteisuuden systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla haluttiin selvittää kansainvälinen tilanne: millaisia rakenteita potilaskertomuksissa käytetään, miten niitä on arvioitu ja millaisia vaikutuksia niiden käytöstä on havaittu. Katsauksen tuloksia voidaan soveltaa myös suomalaiseen kehitystilanteeseen. Kertomustiedon laadun arvioimiseksi ja sen seurannan pohjaksi toteutettiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus 12-vaiheisella Cochrane-menetelmään pohjautuvalla tutkimusprotokollalla THL:ssä vuosien 2011–14 aikana. Aineistohaut tehtiin 15 tietokantaan, ja sen tuloksena saatiin 680 alkuperäisartikkelia vuosilta 1975–2012, jotka jaettiin abstraktien perusteella kolmeen potilastiedon käyttäjäryhmään: kliininen työ, hoitotyö ja potilastiedon toisiokäyttö. Tässä paperissa katsausaineisto käsittää toisiokäyttöryhmään valitut artikkelit (85 kappaletta). Tämän paperin tarkoituksena on tarkastella, millaisia vaatimuksia kertomustietoon kohdistuu toisiokäyttönäkökulmasta. Potilastiedon kirjaamisen lisäksi tiedon rakenteisuutta voitiin soveltaa toisiokäyttötarkoitukseen monin tavoin, kuten tiedon syöttämisen kehittämiseen, tiedonhakuun, päätöksentukeen ja resurssienhallintaan sekä tilasto- ja rekisteritoimintaan sekä tutkimukseen. Tiedon soveltamistapojen osalta toisiokäytön osuudessa otettiin mukaan myös vapaamuotoisena tekstinä tallennettu tieto, jota voitiin hyödyntää tekstin- ja tiedonlouhinnan avulla. Toisiokäytön näkökulmasta kertomusrakenteita arvioitiin tiedon laadun ja hyödyntämisen, järjestelmien kehittämisen ja hankinnan, tilasto-, rekisteri- ja tutkimustoiminnan sekä palvelun laadun ja kustannusten näkökulmista. Kertomustietoon kohdistuvia selkeitä vaatimuksia toisiokäytön näkökulmasta ovat tiedon kirjaamiseen käytettävän rakenteen kattavuus ja soveltuvuus käyttöympäristöönsä sekä tiedon palauttamisen ja hakemisen kannalta rakenteiden avulla käsitellyn tiedon kattavuus ja luotettavuus. Vaikka katsaus ei anna ristiriidatonta kuvaa kertomusrakenteiden vaikutuksista potilaan parempaan hoitoon, selvää on, että rakenteiden käyttö paransi kertomustiedon kattavuutta ja luotettavuutta.

Sähköisten palveluiden käyttö on lisääntymässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kansalaisten ja palveluja käyttävien asiakkaiden rooli on myös muuttumassa aktiivisemmaksi ja palvelujen vuorovaikutteisuus lisääntymässä. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön yleisyydestä, käyttäjäkokemuksista, käytön esteistä ja tarpeista tarvitaan tietoa tilanteessa, jossa uusi SOTE-tieto hyötykäyttöön 2020-strategia on juuri valmistunut ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus käynnistymässä. Näihin kysymyksiin keskittyvä valtakunnallinen kyselytutkimus toteutettiin touko- ja elokuussa 2014. Väestörekisterikeskuksesta otettiin ositettu satunnaisotos (n=15000) Suomessa asuvista suomea, ruotsia tai venäjää äidinkielenään puhuvista henkilöistä, joille postitettiin paperikysely. Vastaukset painotettiin Suomen väestöä edustavaksi iän, sukupuolen, maakunnan ja kielen mukaan. Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 4 015 vastausta (vastausaste 27 %). Tässä artikkelissa analysoidaan kroonisen sairauden omaavien ja terveiden eroja vastauksissa. Tekniset edellytykset sähköiseen asiointiin olivat käytössä valtaosalla vastanneista. Niiden puute oli yhteydessä korkeaan ikään, vähäiseen liikuntaan ja krooniseen sairauteen. Kroonisen sairauden omaavat käyttivät sähköisiä palveluita odotusarvoa merkitsevästi harvemmin. Huonomman terveydentilan ja kroonisen sairauden omaavat, apua tarvitsevat, useita lääkemääräyksiä saaneet ja palveluita paljon tarvitsevat kokivat odotusarvoa merkitsevästi useammin, että heidän tarvitsemansa palvelu ei ole saatavilla sähköisesti. Kroonisesti sairaat kaipasivat sähköisesti käyttöönsä etenkin omien mittaustulosten seurantatietoa, pääsyä katsomaan reseptejä ja tekemään lääkemääräysten uusintapyyntöjä, pääsyä katsomaan kokeiden ja tutkimusten tuloksia, tietoturvallista yhteyttä ammattilaisiin ja hoitotahdon ilmaisemista sähköisesti. Valtakunnalliset sähköiset palvelut voivat tukea palvelurakenneuudistusta ja auttaa turvaamaan kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämiseen ja sellaisiin peruspalveluihin, jotka eivät edellytä fyysistä käyntiä. Monia kroonisesti sairaiden tarvitsemia palveluita ollaan jo kehittämässä Omakantaan. Muiden osalta tulokset antavat tukea SOTE-tieto hyötykäyttöön 2020-strategian toimeenpanoon. Perinteiset palvelukanavat on kuitenkin jatkossakin turvattava niille, jotka eivät pysty sähköisiä palveluita hyödyntämään tai kantamaan niiden edellyttämää vastuuta omasta terveydestään ja hoidostaan. Hyötyjen realisoituminen edellyttää myös, että palveluntuottajan asiointiprosessit uudistetaan uutta teknologiaa hyödyntäviksi, ja kehitystyötä eri alueilla koordinoidaan valtakunnallisen strategian tavoitteiden suuntaisesti.

Sähköisen potilaskertomuksen tietorakenteita on kehitetty ja käytetty potilaskertomuksissa jo pitkään Suomessa ja ulkomailla. Suomessa sähköinen kertomustieto on osin rakenteista, mutta pitkälti vielä narratiivista tietoa. Tiedon rakenteisuuden avulla voidaan yksittäistä potilasta koskevaa tietoa koostaa, yhdistellä ja jakaa esimerkiksi eri kertomusnäkymiin potilastietojärjestelmien tai hoitoon osallistuvien organisaatioyksiköiden välillä. Rakenteista tietoa voidaan hyödyntää myös potilaan hoidon laadun ja potilasturvallisuuden varmistamiseen. Rakenteistamisen hyödyistä on kuitenkin toistaiseksi vähän tutkimusnäyttöä. Toteutimme systemaattiseen kirjallisuuskatsauksen Cochrane-katsauksen protokollan mukaisesti kertomustiedon rakenteistamisesta ja rakenteiden vaikutuksista. Haut toteutettiin 15 eri tietokannasta vuoden 2011 lopulla, ja ne tuottivat yhteensä 680 uniikkia artikkelia. Hakutulokseen sisältyneet aiemmat katsaukset analysoitiin omana ryhmänään sen selvittämiseksi, mitä näyttöä on jo koostettu ja onko mahdollista päivittää jotain aiempaa katsausta. Aiempia katsauksia analysoitiin yhteensä seitsemän. Tässä artikkelissa kuvataan oma tutkimusprotokollamme toteutus ja raportoidaan aikaisempien katsausten löydökset. Kolmessa aiemmassa katsauksessa koodistot, luokitukset ja terminologiat liittyivät parantuneeseen tiedon laatuun. Lomakerakenteet paransivat kertomusjärjestelmän laatua yhdessä katsauksessa, tiedon laatua kahdessa katsauksessa, hoitosuositusten noudattamista kahdessa katsauksessa sekä diagnostista tarkkuutta yhdessä katsauksessa. Rakenteistamiselta odotettuja vaikutuksia terveydenhuollon tuloksiin ei ollut arvioitu lainkaan (esimerkiksi potilasturvallisuus tai kansalaisen osallistuminen). Aiempien katsausten toteutusprotokollat oli kuvattu vaihtelevalla tarkkuudella, eikä niihin sisältynyt katsauksia, jossa olisi arvioitu erilaisia rakenteistamisen menetelmiä. Aikaisemmissa katsauksissa ei myöskään rajattu tutkimusnäkökulmaa rakenteistamisen menetelmien arviointiin riippumattomana muuttujana (interventiona). Näistä syistä yksikään aikaisemmista katsauksista ei soveltunut omiin tavoitteisiimme. Empiiristen artikkelien analyysien tulokset tullaan raportoimaan erillisissä artikkeleissa hoitotyön, kliinisen työn sekä toisiokäytön näkökulmasta.

Terveydenhuollon tietojärjestelmien onnistumista mittaavien indikaattoreiden määrittely ja vertailujen tekeminen yleistyvät nopeasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Indikaattorien määrittely perustuu harvoin läpinäkyvään metodologiaan. Pohjoismaiden Neuvosto muodosti vuonna 2012 tutkimusverkoston yhteispohjoismaisten eHealth indikaattorien luomiseksi. Tutkimusverkosto soveltaa eHealth‐indikaattorien muodostamiseksi läpinäkyvää metodologiaa, joka on julkaistu Medical Informatics Europe ‐konferenssiartikkelina vuonna 2012. Työn tulokset osoittavat, että pohjoismaissa on hyvin samanlaisia tavoitteita terveydenhuollon tietojärjestelmille, vaikka tavoitteiden painotukset käytetyn aineiston valossa vaihtelevatkin. Ensimmäisiksi yhteisten tavoitteiden saavuttamista mittaaviksi yhteispohjoismaisiksi indikaattoreiksi määriteltiin menetelmän avulla potilaskertomusjärjestelmän, sähköisen tiedonvaihdon ja sähköisten asiakaspalveluiden näkökulmasta potilaan sähköisen lääkityslistan, sähköisen reseptin ja sähköisen ajanvarauksen saatavuus ja käyttöaste. Työ osoitti, että saatavuuden vertailtavuus edellyttää tuntemusta järjestelmän tai tiedon laadusta, mm. alueellisesta kattavuudesta. Määrittelytyö osoitti, että menetelmän jokaisen askeleen soveltaminen on tärkeää vertailukelpoisten indikaattorien tuottamiseksi. Artikkeli perustuu käsikirjoitukseen raportista, joka julkaistaan Pohjoismaiden Ministerineuvoston toimesta.

STM ja THL käynnistivät marraskuussa 2008 puolivuotisen hankkeen valtakunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalvelujen (ns. KanTapalvelut) arvioinnin suunnittelemiseksi (KaTRI-hanke). Pohjaksi suunnittelulle analysoitiin tietojärjestelmäpalveluille asetettuja kansallisia tavoitteita ja ennakoituja vaikutuksia asiakastietolain ja eReseptilain perustelumuistioista. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten jäsentämisessä hyödynnettiin kirjallisuutta tietojärjestelmäpalvelujen arvioinnista. Analyysi tuotti arvioinnin pohjaksi kymmenen arvioinnin ulottuvuutta (kehitystyö, vaatimuksenmukaisuus, käyttöönotto, prosessi- ja toimijamuutokset hoito- ja arkistointityössä, muutokset valvonta-, tilastointi- ja tutkimustyössä, muutokset hoito- ja arkistointitoiminnan laadussa, tuottavuudessa ja vaikuttavuudessa, tavoitteet sosiaalialalle sekä tulevaisuuden palvelumallit). Ulottuvuuksiin liittyvien osatavoitteiden täsmällisempi jaottelu edellyttäisi spesifejä kirjallisuuskatsauksia ulottuvuuksittain ja kahden arvioijan riippumatonta analyysiä.