Search

Tiivistelmä. Koronapandemian aikana kouluissa siirryttiin etäopetukseen, jolloin oppilaat opiskelivat kotona tietokoneen välityksellä. Siirtymä tapahtui nopeasti ja vaati opettajilta uudenlaista opetuksen järjestämistä. Etäopetuksessa oppilaiden tuli olla aiempaa omatoimisempia ja lisäksi se vaati oppilailta esimerkiksi pitkäjänteisyyttä, vaikeutti keskittymistä ja aiheutti haasteita oppilaiden opetellessa käyttämään erilaisia tietoteknisiä ohjelmia. Myös huoltajat joutuivat ottamaan enemmän vastuuta lasten opiskelusta, mikä lisäsi heidän paineitaan. Erityisen haastavaa etäopetus oli tuentarpeisille oppilaille. ADHD tarkoittaa neuropsykiatrista häiriötä, jolloin esiintyy pitkäaikaisia ja toimintakykyä haittaavia vaikeuksia keskittymisessä, aktiivisuuden säätelyssä ja impulssien hillinnässä. ADHD-oireisilla oppilailla on usein haasteita esimerkiksi pitkäjänteisyydessä ja keskittymisessä, mitä vaadittiin etäopetuksessa aiempaa enemmän. Aiemmin käytössä olleita tukimuotoja ei välttämättä voitu hyödyntää etäopetuksen aikana ja oppilas saattoi saada aiempaa vähemmän tukea. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on ADHD-oireisten oppilaiden etäopetuksesta sekä millaisia tukimuotoja etäopetuksen aikana käytettiin. Tutkielma on toteutettu laadullisena fenomenologisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella, joka julkaistiin luokanopettajille suunnatussa suljetussa Facebook-ryhmässä. Aineisto on kerätty tammikuun 2022 aikana ja se on analysoitu käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu 14 vastauksesta. Tutkielman tuloksista selvisi, että etäopetuksen aikana yleisimmin käytettyjä tukimuotoja olivat yhteistyö kodin kanssa, luokanopettajan antama tuki, erityisopettajan tai ohjaajan antama tuki sekä eriytetyt tehtävät. Osa oppilaista ei saanut erillistä tukea. Lähiopetukseen verrattuna yhteistyö kodin kanssa kasvoi merkittävästi. Luokanopettajien kokemuksissa painottuivat etäopetuksen haitat. Haasteita oli esimerkiksi teknologian kanssa, kotona keskittyminen ja tehtävien teko ajallaan oli haastavaa ja opettajien oli vaikea seurata oppilaiden edistymistä. Huoltajien vastuu oppilaiden tukemisessa korostui. Opettajat nostivat kuitenkin esiin myös positiivisia puolia. Joillekin oppilaille etäopiskelu sopi hyvin, sillä se mahdollisti itsenäisemmän opiskelun ja keskittyminen kotona oli helpompaa häiriöiden puuttuessa. Yleisesti opettajat kuitenkin kokivat, ettei etäopetus ole toimiva opetusmuoto ADHD-oireisille oppilaille, jotka tarvitsevat tukea oppimiseen.

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielman aiheena on ADHD-oireisen oppilaan koulunaloitus ja siinä tukeminen. Aluksi tutkielmassa esitellään koulun aloitukseen liittyviä muutoksia siirryttäessä esikoulusta perusopetukseen sekä vaatimuksia lapselle koulun alkaessa. ADHD-käsite määritellään ja avataan esimerkiksi diagnosoimista, hoitomenetelmiä ja liitännäisoireita. Seuraavaksi esitellään, mitä vaikeuksia ADHD-oireinen lapsi kohtaa koulun alkaessa ja annetaan konkreettisia neuvoja, miten opettaja voi tukea lasta tässä siirtymävaiheessa. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat: Mitä haasteita ADHD-oireinen oppilas kohtaa koulun aloituksessa? Miten opettaja voi tukea ADHD-oireista oppilasta koulun aloituksessa? Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Valittu aineisto sisältää laajasti sekä kotimaisia, että kansainvälisiä lähteitä. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö on neuropsykiatrinen häiriö, jonka keskeisimpiä oireita ovat vaikeudet aktiivisuuden säätelyssä, keskittymisessä ja impulssien hillinnässä. Koulussa se näkyy esimerkiksi levottomuutena, häiriöherkkyytenä ja vaikeutena tehdä tehtäviä. Usein siirtymätilanteet ovat erityisen haastavia ja luokan taustamelu häiritsee keskittymistä entisestään. Lapsen siirtyessä esikoulusta perusopetukseen hän kohtaa paljon muutoksia, jotka ovat ADHD-oireiselle lapselle tavallista haastavampia. Fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä toimintatavat muuttuvat ja lapselta odotetut vaatimukset kasvavat. Nivelvaiheessa on tärkeää, että yhteistyö esikoulun ja perusopetuksen välillä toimii ja tiedonsiirto onnistuu. Siirtymävaihetta helpottavat esimerkiksi tutustumiset tulevaan kouluun ja opettajaan. Opettaja voi tukea ADHD-oireista oppilasta koulun alussa esimerkiksi muokkaamalla fyysistä oppimisympäristöä mahdollisimman häiriöttömäksi, pitämällä tarkat rutiinit ja päiväjärjestyksen luokassa, kiinnittämällä huomiota ohjeidenantoon ja positiivisen palautteen antamiseen. Opetusta eriytetään tarpeen mukaan. Myös tiedonsiirto esiopetuksesta on tärkeää, jolloin hyväksi havaitut tukitoimet saadaan siirrettyä kouluun.

This study describes skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, and exclusive breastfeeding in accordance with the Baby-Friendly Hospital Initiative (BFHI) program. Furthermore, it addresses the connection of these factors in Finnish maternity hospitals and gathers information about the daily work of maternity ward staff, which is useful to develop ways to increase exclusive breastfeeding of infants and to plan the introduction of BFHI. The study uses a cross-sectional design that includes questionnaires. Random data came from mothers (n=111), midwives (n=272), and maternity ward staff (f=1554) in maternity hospitals during the spring of 2014. The questionnaires include background questions, questions concerning the implementation of skin-to-skin contact, initial breastfeeding, rooming-in, exclusive breastfeeding according to the BFHI, and open-ended questions about implementation barriers. The analysis used statistical methods to interpret the data and content specifications to explain the answers to open questions. In Finland, successful skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in results in multiparas and vaginally births women. After vaginally births, exclusive breastfeeding increases when skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in starts at an early stage. Rooming-in does not take place for many different reasons. Maternity staff state that 72% implement exclusive breastfeeding, and mothers state that 55% exclusively breastfeed. Primiparous mothers and those who underwent cesarean are the populations that least use exclusive breastfeeding mostly due to infant medical issues and to non-medical reasons. The results of the study bring to light that practices with skin-to-skin contact, initial breastfeeding, and rooming-in in Finnish maternity units are similar to BFHI steps. Exclusive breastfeeding during hospitalization, as well as implementation barriers, should receive special attention. Furthermore, maternity staff should have a clearer medical understanding. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien ja hoitohenkilökunnan näkökulmista ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumista Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä Suomen synnytyssairaaloissa. Tavoitteena oli tuottaa synnytysosastojen henkilökunnan päivittäiseen hoitotyöhön tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä menetelmiä vastasyntyneiden täysimetyksen lisäämiseen ja Vauvamyönteisyysohjelman käyttöönoton suunnitteluun. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, joka toteutettiin kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin satunnaisesti valituissa synnytyssairaaloissa äideiltä (n=111), synnytyssalikätilöiltä (n=272) ja vuodeosastojen hoitajilta (f=1554, f=hoitoraporttien/kyselylomakkeiden määrä) keväällä 2014. Kyselylomakkeessa oli taustatietokysymysten lisäksi ihokontaktin, ensi-imetyksen, vierihoidon ja täysimetyksen toteutumisesta Vauvamyönteisyysohjelman mukaisesti mittaavia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä niiden toteutumista estävistä tekijöistä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja avoimet kysymykset sisällön erittelyllä. Ihokontakti, ensi-imetys ja vierihoito toteutuivat Suomessa hyvin alateitse synnyttäneillä uudelleensynnyttäjillä. Täysimetys lisääntyi ihokontaktin ja ensi-imetyksen alkaessa varhain ja vierihoidon toteutuessa. Vierihoidon toteutumista estivät useat eri syyt. Täysimetys toteutui Suomessa hoitajien arvioimana 72 %:lla ja äitien arvioimana 55 %:lla. Se toteutui vähiten ensisynnyttäjillä ja keisarileikatuilla ja estyi enimmäkseen lääketieteellisistä syistä. Tutkimus osoittaa, että Suomen synnytyssairaaloiden hoitokäytännöt ihokontaktin, ensi-imetyksen ja vierihoidon toteutumisessa eivät poikkea suuresti Vauvamyönteisyysohjelman suosituksista. Täysimetys sairaalassa vaatii lisätarkastelua ja sen osalta sairaaloissa tulee kiinnittää huomiota lisäruoan antamisen syihin ja selkiyttää hoitohenkilökunnalle sen antamisen lääketieteellisiä syitä. Sammandrag Syftet med undersökningen var att beskriva hur hudkontakt, första amningen, samvård och helamning enligt programmet för amningsvänliga sjukhus har implementerats på finländska förlossningssjukhus ur mödrarnas och vårdpersonalens synpunkt samt faktorer som förknippas med dessa. Målet var att producera information för det dagliga vårdarbetet på förlossningsavdelningarna. Informationen kan användas för att utveckla metoder för ökning av helamning och för att planera hur programmet för amningsvänliga sjukhus ska implementeras. Undersökningen var en tvärsnittsstudie som genomfördes som en enkätundersökning. Materialet samlades in från mödrar på slumpmässigt utvalda förlossningssjukhus (n=111), barnmorskor i förlossningssalar (n=272) och skötare på vårdavdelningar (f=1554, f=antal vårdrapporter/enkäter) våren 2014. Förutom bakgrundsfrågor innehöll enkäterna frågor om hur hudkontakt, första amningen, samvård och helamning har implementerats enligt programmet för amningsvänliga sjukhus samt öppna frågor om faktorer som förhindrar implementeringen. Materialet analyserades med statistiska metoder och de öppna frågorna genom en kvantitativ innehållsanalys. Hudkontakt, första amningen och samvård har implementerats bra i Finland hos omföderskor som fött vaginalt. Helamningen ökade när hudkontakt och första amningen inleddes tidigt och när samvård tillämpades. Flera olika orsaker förhindrade samvård. Enligt vårdpersonalens bedömning var andelen mödrar som helammade 72 % och enligt mödrarnas bedömning 55 %. Andelen mödrar som helammade var minst bland förstföderskor och bland föderskor som genomgått kejsarsnitt. Helamning förhindrades främst av medicinska orsaker. Undersökningen visar att vårdpraxisen på finländska förlossningssjukhus inte avviker stort från rekommendationerna i programmet för amningsvänliga sjukhus när det gäller implementeringen av hudkontakt, första amningen och samvård. Helamning och användning av tilläggsmat på sjukhus kräver ytterligare granskning. De medicinska orsakerna till varför tilläggsmat ges borde klargöras för vårdpersonalen.

Interaction and communication have received remarkable attention within SLA research in recent years. The sociocultural learning approach implemented in Finnish comprehensive schools through the national curriculum also emphasises interaction and communication as key concepts in all learning. Thus, this qualitative, empirical case study investigates what role van Lier’s Interaction Types (1988) have in EFL learners’ willingness to communicate (WTC) in the language of the lesson, as well as EFL learners’ WTC in relation to the learners’ identities. The latter will be studied applying Zimmerman’s identity categories (1998). The participants of this study were two groups of 9th-graders in a Finnish comprehensive school, and the data was collected during two, 75-minute English as a Foreign Language (EFL) lessons using non-participatory observation. The analysis showed that WTC varies depending on the interaction type, but also that a variety of situational aspects within these categories, such as access to vocabulary in the second language and problematic situations, influence learners’ WTC. In addition, the analysis showed that when learners identify themselves as pupils, they show WTC in the language of the lesson, whereas if the learners communicate as themselves, they show WTC in their first language. It appears that the pupils’ selves are thus separate from their pupil and language learner identities. Possible practical implications stemming from this are encouraging the pupils to use English as themselves, with the language skills they have, but also providing them with appropriate tools to practice the language, such as providing access to appropriate vocabulary and giving enough time to prepare for tasks to come.Tiivistelmä. Vuorovaikutus ja kommunikaatio ovat saaneet merkittävää huomiota toisen kielen oppimista tutkivilla tieteenaloilla. Osana valtakunnallista opetussuunnitelmaa Suomen peruskouluissa noudatetaan sosiokulttuurista oppimiskäsitystä, joka painottaa vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin merkitystä oppimisessa. Tämä laadullinen, empiirinen tapaustutkimus tutkiikin englantia vieraana kielenä opiskelevien oppilaiden kielenkäyttöä oppitunneilla, erityisesti sitä, minkälainen yhteys on oppilaiden halukkuudella kommunikoida oppitunnin kielellä (WTC) ja van Lierin vuorovaikutustyypeillä (1988). Tämän lisäksi tutkimus pyrkii Zimmermanin identiteettityyppejä (1998) hyödyntämällä selvittämään, onko oppilaiden muuttuvilla identiteeteillä yhteys heidän halukkuuteensa kommunikoida. Tutkimukseen osallistui kaksi yhdeksäsluokkalaista ryhmää Suomalaisesta peruskoulusta, ja tutkimusaineisto kerättiin kahden 75-minuuttisen englanninkielen oppitunnin aikana havainnoimalla, osallistumatta oppitunnin kulkuun. Analyysissa ilmeni, että oppilaiden halukkuus kommunikoida vaihteli riippuen vuorovaikutustyypistä. Vuorovaikutustyyppien sisällä ilmeni lisäksi tekijöitä, kuten sanalistan käyttö ja ongelmalliset tilanteet, jotka vaikuttivat kommunikointikieleen. Tämän lisäksi havaittiin, että oppilaat osoittivat halukkuutta kommunikoida tunnin kielellä, jos he identifioivat itsensä oppilaiksi, kun taas kommunikoidessaan omina itsenään oppilaat kommunikoivat äidinkielellään. Vaikuttaa siis siltä, että oppilaiden minä on erillään heidän oppilas- ja kielenoppijan identiteeteistään. Mahdollisia käytännön seuraamuksia tästä on rohkaista oppilaita käyttämään englannin kieltä omina itsenään hyödyntäen juuri sitä kielitasoa, joka heillä on, sekä tarjota heille sopivat välineet kielen harjoittamiseen. Tällaisia välineitä tämän tutkimuksen perusteella ovat esimerkiksi sopivien sanalistojen tarjoaminen oppilaiden käyttöön sekä riittävä aika valmistautua tuleviin aktiviteetteihin.