Search

The thesis aims to analyze the emergence of anticipatory governance in order to understand how adaptation to global change - defined as all anthropogenic environmental disturbances - transforms the governance of estuarine metropolises (based on the case of the Bordeaux metropolis). The politico-ecological footprint of these metropolises on the estuarine peri-urban and rural areas is exacerbated by the growing socio-ecological interdependencies to govern the risks of flooding, loss of biodiversity and drinking water supply. The rise in importance of these major issues, which constrains the sustained attractiveness of estuarine metropolises, promotes dedicated public policies that go beyond the metropolitan institutional scale, extending to its adjacent functional territories. These policies, which involve highlighting the socio ecological interdependencies between metropolitan areas and their estuarine hinterlands, compel local authorities and stakeholders to renew their approaches in terms of urban and territorial planning. The emerging paradigm shift in urban/rural relations is reinforced on the one hand by recent territorial reforms (MAPTPAM, GEMAPI, NOTRe), which confirm the influence of cities beyond their administrative territory, and on the other hand by the socio-ecological functions of hinterlands within a metapolitan territorial system. The sociological analysis of these issues is based upon an original theoretical framework of socio-ecological interdependencies able to link the territorial conditions associated with the emergence of anticipatory governance facing global change. Through various ways of exposure, these socio-ecological interdependencies reveal themselves as public problems and as strategies of actors in public and private decision-making arenas. Three case studies serve as an empirical basis for this thesis: flood-submersion risk management, metropolitan water drinking supply and, governance of urban biodiversity., Cette thèse vise à analyser l’émergence de la gouvernance anticipative pour saisir en quoi l'adaptation aux changements globaux – définie comme l’ensemble des perturbations environnementales d’origine anthropique – transforme la gouvernance des métropoles estuariennes (sur la base du cas de la métropole bordelaise). L'empreinte politico écologique de ces métropoles sur les zones périurbaines et rurales estuariennes est exacerbée par les interdépendances socioécologiques croissantes pour gouverner les risques d’inondation, de perte de biodiversité et d’approvisionnement en eau potable. La montée en puissance de ces enjeux majeurs qui contraint l’attractivité soutenue des métropoles estuariennes, promeut des politiques publiques dédiées qui dépassent l’échelle institutionnelle métropolitaine pour s’étendre vers ses territoires fonctionnels adjacents. Ces politiques, qui passent par une mise en visibilité des interdépendances socioécologiques entre aires métropolitaines et les hinterlands estuariens, obligent les collectivités et les acteurs à un renouvellement des approches en termes de planification urbaine et territoriale. Le changement de paradigme émergeant dans les relations urbain/rural est renforcé d’une part par les réformes territoriales récentes (MAPTPAM, GEMAPI, NOTRe), qui entérinent l'influence des villes au-delà de leur territoire administratif, et d’autre part par les fonctions socioécologiques des hinterlands au sein d’un système territorial métapolitain. L’analyse sociologique de ces enjeux fait appel à un cadre théorique original des interdépendances socioécologiques qui permet de retracer les conditions territoriales associées à l’émergence de modes de gouvernance anticipative des changements globaux. Les diverses formes de « mise en visibilité » de ces interdépendances socioécologiques les révèlent comme des problèmes publics et comme des stratégies d'acteurs dans les arènes de décision publiques et privées. 3 cas d’étude servent de base empirique à cette thèse : la gestion des risques d’inondation-submersion, l’approvisionnement métropolitain en eau potable et la gouvernance de la biodiversité urbaine.

Along with increasing significance of innovation in socio-economic development grows the need to utilize future-oriented knowledge in innovation policy-making. Foresight and road-map exercises are aimed at supporting planning and priority-setting of R&D and have become indispensable elements of policy-making. Besides technological development decision-makers need all-inclusive knowledge of future developments of society, economy and impacts of science and technology. When the worldwide competition is about the attractiveness of innovation systems, such knowledge is important for comparing the innovation performance of nations to other economies. Finland is among the countries improving her position in worldwide performance comparisons since the late 1990s and reached leading nations in early 2000s. This attainment raised national interest and critical debate of the reliability of the data basis and methodologies used in comparisons. In The Finnish Association of Graduate Engineers (TEK) this discussion led to a decision to develop an own comparative exercise together with VTT. In addition to performance analysis based on ex-post indicators the barometer includes the questionnaire of the views and visions of the future development by relevant national actors. The theoretical framework of the barometer is based on the evolution of economies from industrial development phase to sustainable knowledge society. The barometer has been undertaken in 2004, 2005 and 2007, and a wide interest and emerged discussion of barometer proves that a social interest and order exists for the barometer. The article presents the background, methodology and results of technology barometer, discusses its impacts on national discussion, and gives perspectives for the future development of barometer.

Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoa hyödyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioita tai vastaavia pitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityön toiminnalliselle hyödyntämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettävyyttä on vaikeuttanut asenne, jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita. Huomaamattaan tulevaisuudentutkijat ovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkoja ennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- ja ohjantajärjestelmän rakenne luo uuden näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys. Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuustietoutta organisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissä nousi välttämättömäksi eriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelu sekä tulosta hyödyntävän toimijan vaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seuraava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöiden rakennemuutokset ennakointimenetelmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissa kehiteltiin tapoja koordinoida toimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa sekä hyödyntämisessä. Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisen toteutusalustoja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joilla julkinen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa. Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avulla toimijat voivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Järjestelmän sisältämillä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täsmällisyyttä ja hyödynnettävyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jolloin hyödyntäjän on tehtävä ratkaiseva päätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joilla kehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviin toimintoihin osataan laittaa oikea panostus kehitystyön eri vaiheissa. Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aikavälin toimintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpi-vientitapa perustuu kestävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnan varaan. Paradigman mukainen tulevaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantuntija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukan strategian mukaan tehtävää tutkimusta.

Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoa hyödyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioita tai vastaavia pitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityön toiminnalliselle hyödyntämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettävyyttä on vaikeuttanut asenne, jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita. Huomaamattaan tulevaisuudentutkijat ovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkoja ennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- ja ohjantajärjestelmän rakenne luo uuden näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys. Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuustietoutta organisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissä nousi välttämättömäksi eriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelu sekä tulosta hyödyntävän toimijan vaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seuraava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöiden rakennemuutokset ennakointimenetelmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissa kehiteltiin tapoja koordinoida toimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa sekä hyödyntämisessä. Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisen toteutusalustoja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joilla julkinen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa. Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avulla toimijat voivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Järjestelmän sisältämillä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täsmällisyyttä ja hyödynnettävyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jolloin hyödyntäjän on tehtävä ratkaiseva päätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joilla kehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviin toimintoihin osataan laittaa oikea panostus kehitystyön eri vaiheissa. Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aikavälin toimintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpi-vientitapa perustuu kestävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnan varaan. Paradigman mukainen tulevaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantuntija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukan strategian mukaan tehtävää tutkimusta.