Search

This dissertation examines the changes in pupils’ attitudes to choices as regards further education and occupation. Pupils’ guidance and control attitudes, which were deduced from the integration of the Self-determination theory, the Theory of planned behavior and the Expectancy-value model, were researched in the context of work-life orientation (WLO). A hypothetical model linking self-direction, part-time job willingness and apprenticeship choice was tested. Consequently, Study I explored pupils’ (N = 669 and N = 649) attitudes as learned dispositions, and the changes in their affective entry characteristics. Study II (N = 649) probed the pupil self-determination profiles of occupational and educational choices. Study III (N = 649) investigated a hypothetical descriptive behavioral model of ninth graders. Study IV, (N = 236 and N = 253) examined the convergent validity of this research and investigated regional differences in the efficacy of the work-life orientation periods. After completion of the work-life orientation periods, the pupils’ independence and flexibility had changed. Self-direction had not changed. The weight of peers’ opinions on occupation and further education, and the influence of peers’ occupational choice had decreased. Vacation and workweek flexibility, and interest in factors other than good wages had increased. The boys had gained the girls’ seventh-grade lead at the end of the ninth grade. Discussions at home strengthened the pupils’ certainty about both occupation and orientation to vocational education. Self-direction surfaced as a lasting attitude domain in connection with future educational and occupational choices: The indicators of interest in independence, showing initiative and desire for self-guidance did not change during the work-life orientation periods. The pupils’ stronger interest in independent work and showing initiative were found to predict stronger certainty of occupation. Their beliefs concerning initiative, independence and self- guidance correlated with apprenticeship. There was also a correlation between perceived independence and self-guidance evaluations and part-time job willingness. Desire for self- guidance had a statistically significant, directly positive relationship with apprenticeship. No major regional differences in pupils’ attitudes were seen. The differences in the industrial structure of the sample regions, or in the parents’ level of education had no effect on the efficacy of the work-life orientation periods. In conclusion, the results of this dissertation show the role of pupils’ attitudes in work-life orientation. I conclude that in order to improve the efficacy of work-life orientation, pupils´ metacognition in controlling, monitoring and regulating their attitudes should be enhanced by intensifying the role of consultative talks in guidance counseling. Approximately half of the ninth grade pupils in Studies I and IV wrote down that their work-life orientation periods had only little or no impact on their choices about their future education or occupation. Knowledge of the pupils’ individual attitudes would increase the efficacy of the educational-vocational intervention and would help both the individual and society at large. Pupils are to be assigned to workplaces in placement sessions in which educators and prospective employers provide them with support and professional help. The assignments should include discussions at home. Pupils in general upper secondary schools should be given opportunities to take part in work-life orientation periods on a voluntary basis. Keywords: Metacognition, self-direction, self-determination, self-efficacy, work-life orientation Perusopetuksen työelämään tutustuttamisjaksojen (TET- jaksot) vaikuttavuustutkimus luotasi 7. ja 9. luokkien oppilaitten ammatin- ja jatko-opintojen valinta-asenteita. Tutkimukseen osallistui 1138 yläkoulun oppilasta kahdeksasta kunnasta eri puolelta Suomea. Tutkimuksessa käytettiin itse laa-dittua käsitekyselyä. Havainnoinnin tavoitteena oli selvittää millä tavalla oppilaitten asenteet olivat muuttuneet seitsemännen vuosiluokan lähtötilanteesta yhdeksännen luokan päättötilanteeseen. Työelämään tutustumisjaksojen jälkeen oppilaiden itsenäisyys ja joustavuus olivat kasvaneet. Opiskelijatovereiden ammatteihin ja jatko-opintoihin sekä ammatinvalintaan liittyvien mielipiteiden painoarvot olivat vähentyneet. Lomiin ja työviikkoihin liittyvä joustavuus ja muuhun kuin hyvään palkkaan liittyvä kiinnostus olivat lisääntyneet. Molempien sukupuolten itsenäisyys ja joustavuus olivat kasvaneet, ja pojat olivat saavuttaneen tyttöjen alkutilanteessa osoittamia vahvempia asen-teita. Oppilaiden kotona käymät keskustelut vahvistivat oppilaitten ammatinvalintavarmuutta. Oppilaiden kiinnostus itsenäiseen työntekoon ja aloitekyvyn näyttämiseen viittasi vahvempaan ammatinvalinnanvarmuuteen. Oppilaitten itsesuuntautuneisuus oli pysyvä asenne jatko-opinto- ja ammatinvalinnoissa: itsenäisyyden, aloitekyvyn näyttämisen ja itseohjautuvuuden indikaattorit eivät muuttuneet työelämään tutustumisjaksojen aikana. Arviolta noin puolet yhdeksäsluokkalaisista oli kokenut työelämäjaksojen vaikuttaneen ei ollenkaan tai vähän heidän jatko-opinto- tai ammatinvalintaansa. Työelämään tutustumisjaksojen vaikuttavuudessa ei ilmennyt merkittäviä alueellisia eroja otosten välillä. Oppilaiden asuinalueiden teollisuusrakenteen eroilla ja vanhempien koulutustason eroilla ei ollut vaikutusta työelämään tututusmisjaksojen vaikuttavuuteen. Tutkimuksen tulokset toivat esiin oppilaiden asenteiden merkityksen työelämään tutustumisessa. Työelämäjaksojen vaikuttavuuden parantamiseksi on syytä edistää oppilaiden metakognitiota asenteiden kontrollin, tarkkailun ja säätelyn osalta ja vahvistaa opinto-ohjauksen konsultatiivisia keskusteluja. Tietoisuus oppilaitten yksilöllisistä asenteista lisää työelämään tutustumisen vaikutta-vuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Työpaikkoihin sijoittamisen tulisi tapah-tua sijoitustuokioissa, joissa oppilaat saavat opetushenkilöstön ja tulevien työnantajien asiantuntijatukea. Sijoitustuokioiden tulisi sisältää kotona käytävää keskustelua.