Search

Artikkelissa tarkastellaan yhteenkuuluvuutta (belonging) päiväkodin ohikiitävässä hetkessä. Yhteenkuuluvuuden ymmärretään toteutuvan varhaiskasvatuksessa monimutkaisessa rakennelmassa, johon kuuluvat ihmiset, paikat, toiminta ja sen tarkoitukset (Stratigos, 2015). Aineistona on videotallenne, joka on kuvattu päiväkodin käytävässä patjakasan luona. Millaisia yhteen ja erilleen suuntautumisia tuossa hetkessä syntyy lasten, aikuisten, patjojen ja muun materiaalisen ympäristön kesken? Tutkimuksemme inspiroijina ovat filosofi Maurice Merleau-Pontyn ajatukset sekä posthumanistinen ja uusmaterialistinen tutkimusorientaatio. Yhteenkuuluvuus näyttäytyy tutkimuksessamme jatkuvana liikkeenä. Ihmiset, tilat, materiaalit, esineet, rakenteet ja toiminnat eivät ole staattisia, vaan niiden välillä tapahtuu liikahduksia toisiaan kohti ja toisista poispäin., This article focuses on belonging at a fleeting moment in a day care centre. Belonging is understood as a phenomenon that is realized in a complex structure, consisting of people, places, actions and their purposes (Stratigos, 2015). In the forefront of the article, there is a video-recorded situation, occurring around a heap of mattresses in a corridor. What kinds of becoming together and apart are created in the relations between the children, the researcher who is filming, the mattresses, and other material environment at that moment? Our study is inspired by the philosopher Maurice Merleau-Ponty's ideas as well as the post-human and new materialist research orientations. In the study, belonging appears as a constant movement. People, spaces, materials, items, structures, and actions are not static, but rather there are small flickers towards and away from each other.

Artikkelissa tarkastelemme kasvattajien kertomuksia kosketuksesta ammatillisessa varhaiskasvatuksessa. Kosketus on osa kasvatustyön ruumiillisuutta, johon kietoutuvat kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset ja kulttuuriset tavat koskea ja tulla kosketetuksi. Tutkimuksemme innoittajana on toiminut filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuuden filosofia. Aineiston muodostavat kaksi päiväkodin kasvattajien kanssa käytyä kerronnallista ryhmäkeskustelua. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelussa keskustelun virittäjinä toimivat kasvattajien päiväkotiarjesta kuvatut videoepisodit kasvattajan ja lapsen välisistä kosketushetkistä. Toiseen ryhmäkeskusteluun osallistuivat samat kolme kasvattajaa. Ryhmäkeskustelut osoittautuivat merkittäväksi ammatillisten kosketuskäytänteiden reflektoinnin keinoksi. Ryhmäkeskusteluissa korostuivat kosketuksen tiedostamaton luonne, lapsen ja kasvattajan henkilökohtaiset rajat kosketukselle, lapsi koskettavana ja kosketettavana sekä osallistava kosketus osana pedagogiikkaa. Tutkimuksemme osoittaa, että tulemalla tietoiseksi omista ja toisten tavoista koskettaa, kosketuksen merkitys kasvatussuhteessa syventyy ja siitä voi tulla osa ammatillisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa., This article focuses on the stories that practitioners tell about the touch in the context of professional early childhood education. Touch is a part of educational em-bodied practice to which personal experiences and cultural aspects intertwine. Our research is inspired by philosophy Maurice Merleau-Ponty’s philosophy of embodiment. Research data consists of two narrative group interviews. In the first group interview as a tuner of the discussion worked the video episodes’ which were filmed in practitioners’ everyday life in the day care center. These video episodes showed the moments where the practitioner and a child touched each other. In the second group interview participated the same three practitioners as in the first one. In the narrative group interviews the practitioners told and re-told their own experiences about the touch. This proved to be significant way to reflect one’s own professional habits to touch. In the group interviews the practitioners emphasized the unconscious character of the touch, the child’s and the practitioner’s personal boundaries to the touch, the child as a touching and being touched and participating touch as a part of the pedagogy. Our research shows that becoming aware of one’s own ways to touch, the meaning of the touch in educational relationships deepens and it can be part of pedagogy in professional early childhood education.

Artikkeli kohdistuu lasten hyvinvointiin päiväkotikontekstissa. Ymmärrämme hyvinvoinnin lasten arjessa sosiaalisesti rakentuvina kertomuksina. Olemme kiinnostuneita sekä kerronnan prosessista että kertomusten sisällöistä: Miten lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Mitä lapset kertovat hyvinvoinnistaan? Tutkimusaineistoa koottiin kolmessa päiväkotiryhmässä, joissa lapset olivat iältään 1-­7 ‐vuotiaita. Osallistuimme lasten päiväkotiarkeen, kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja tuotimme yhdessä lasten ja aikuisten kanssa monimuotoista aineistoa. Kerronnan prosessiin kohdistuva analyysi osoittaa lasten kerronnan kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja monikanavaisuuden. Kertomusten sisältöjä tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: 1) omistaminen ja aineelliset resurssit, 2) sosiaaliset suhteet sekä 3) osallistuminen ja itsensä toteuttaminen. Lopuksi arvioimme tutkimuksen tieteellistä laatua ja peilaamme tutkimuksen tuloksia filosofian piirissä käytyyn keskusteluun hyvästä elämästä., The article focuses on children’s well-­being in Finnish day care centres. We conceptualize well-­being as socially constructed stories in children’s everyday life. We are interested in the processes of narrating and the contents of the stories: How do children tell about their well-­being? What do children tell about their well-­being? The research material was collected in three groups of children ranging from one to seven years old. We participated in the everyday life of children, listened to their stories, and co-­constructed diverse research material together with children and adults. The analysis of the children’s narrating processes reveals their holistic, embodied, and multimodal nature. The contents of the stories are analysed from three perspectives: 1) possession and material resources, 2) social relationships, and 3) participation and the ability to fulfil oneself. Finally, we evaluate the scientific quality of our research and reflect the research findings with the philosophical discussions about good life.

This study explored how practitioners interpreted educational practicesfrom the perspective of values in Nordic preschools. Drawing data from groupinterviews in five Nordic countries (Denmark, Finland, Iceland, Norway andSweden), practitioners reflected on an observational episode about children dressingfor outdoor play in a Swedish preschool. The research material consisted of extractsfrom group interviews in ten preschools (two from each Nordic country). Theresearch questions included: How do values emerge in practitioners’ interpretations?What is the interpretive process like, especially in the context of crossculturalresearch? The research material was analysed nationally and cross-nationally.Using Gadamer’s concept of horizons, the study examined how practitionersmade sense of the dressing episode, including the horizons of the text thatattracted the practitioners’ attention and the co-construction of interpretations in the group dialogues. The practitioners employed indirect means more often than direct means to express their values. The group interviews contained themes that were connected to caring, disciplinary, competence and democratic values. The study provided evidence that practitioners shared some core pedagogical ideas and values across Nordic preschools. Differences were apparent between individual practitioners and preschools rather than between the Nordic countries.

This is a case study examines the introduction process of a strategic governance tool, Balanced scorecard, in the context of early childhood education in the city of Helsinki between 2004 and 2011. The scorecard was introduced to improve the control over the balance between the economy and the core tasks of early child-hood education. Examining the governance tools used in the early childhood education is important due to the increased performance-based management. This case study aimed to define the stages of the implementation process of the scorecard in early childhood education between 2004 and 2011. It is based on longitudinal information on the experiences of the implementation process of four professionals operating in different organisation levels of the early childhood education. The study consisted of five questionnaires between 2004 and 2006 as well as of interviews in 2011. Data were analysed as a dialogue between the theoretical pre-understanding and content analysis. The interview data were analysed using thematic analysis. Based on the analysis, the introduction process of the scorecard was possible to divide into partly overlapping five stages. To the subjects, the implementation of the scorecard appeared as a top-down directed process. At the stage of establishing the scorecard, its use appeared as continuing, long-term and permanent part of the daily work of the early childhood education according to the experiences of the subjects. This study provides two contributions to the earlier literature. First, it provides insight in the introduction and implementation of the scorecard as a long-term strategic governance tool. Second, it provides longitudinal multilevel user experiences of the scorecard. This study yields new points of view to studying performance-based management of the early childhood education. Keywords: Change, management by change, Balanced scorecard, experience, early childhood education Tämä tutkimus on kuvaileva tapaustutkimus strategisen ohjausvälineen, tuloskortin, käyttöönoton prosessista Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen kontekstissa 2004-2011. Tuloskortti otettiin käyttöön parantamaan talouden ja perustehtävän tasapainon välistä tarkastelua. Varhaiskasvatuksen ohjausvälineiden tutkiminen on tärkeää, koska tulosohjaus on lisääntynyt varhaiskasvatuksessa. Tällä tapaustutkimuksella selvitettiin: i) millaisia vaiheita varhaiskasvatuksen tuloskortin käyttöönottoprosessi sisälsi 2004-2011, ii) millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen neljällä eri organisaatiotasolla toimineilla henkilöillä oli muutoksen kohteista eri ajankohtina, ja iii) millaisia kokemuksia neljällä eri organisaatio-tasolla toimineilla oli tuloskortin käyttöönoton toimenpiteistä eri ajankohtina. Tutkimus koostui viidestä kyselystä vuosina 2004-2006 ja haastattelusta 2011. Kyselyaineisto analysoitiin teoreettisen esiymmärryksen ja teoriasidonnaisen sisällönanalyysin vuoropuheluna, ja haastatteluaineisto teemoiteltiin. Tuloskortin käyttöönottoprosessi voitiin jakaa viiteen vaiheeseen, jotka olivat osittain limittäisiä. Tutkimuksessa mukana olleille tuloskortti näyttäytyi ylhäältä annettuna ja ohjattuna prosessina. Tuloskortin vakiintumisen vaiheessa tuloskortin käyttö muutoksen ohjausvälineenä näyttäytyi kokemusten näkökulmasta jatkuvana, pitkäaikaisena ja pysyvänä osana sekä päivittäistä työntekoa. Tämä tutkimus tuo kaksi ensisijaista kontribuutiota suhteessa aiempaan kirjallisuuteen: ensinnäkin se lisää ymmärrystämme ohjausvälineiden käyttöönoton prosesseista sekä toiseksi tuloskortin käyttökokemuksia useamman vuoden ajalta. Tutkimus avaa uusia näkökulmia tulosohjauksen tutkimuslinjaan. Avainsanat: Muutos, muutosjohtaminen, tuloskortti, kokemus, varhaiskasvatus

This dissertation explored the role of active learning in Finnish comprehensive school teachers’ pedagogical thinking and in student teachers’ learning processess. In this study, active learning was defined as the will, skill and understanding of the teacher that leads to intentional transformation of behaviour and/or thinking. This study included data gathered from 68 teachers and 19 student teachers. Visual methods, retrospective narration and Critical Incident Technique were used inside the semi-structured interviews. The data was content analysed by using an abductive strategy. Study I focused on analysing active learning in teachers’ pedagogical thinking. The context dependency of teachers’ beliefs concerning pupils’ and teachers’ roles in different school interactions was also examined. The results showed that whilst active learning was included in teachers’ pedagogical thinking it manifested itself somewhat narrowly. Teachers’ beliefs were also strongly context dependent. The manifestation of active learning was dependent on the situation, the goal of the activity and persons involved. For the pupils’, active learning was typically enabled in informal settings of school outside the formal teaching-learning process. As for teachers’, active learning typically occurred in solving socially challenging situations between pupils where the teacher was needed in creating common understanding. However, teachers’ active learning in their professional community was rarely mentioned in their descriptions. Study II investigated student teachers’ meaningful learning experiences. The experiences were analysed with regards to their temporal and contextual location, quality and content. The results showed that the majority of the experiences were positive, and the first years were emphasised in students’ descriptions. Experiences were typically situated in Multidisciplinary studies in subjects, theoretical courses of the major subject and the teaching practise. The Bachelor’s or Master’s thesis process, volitional courses and informal discussions were less frequently identified as a context of learning. The majority of the experiences concerned a change in student’s pedagogical practical knowledge. Students also reported changes in pedagogical content knowledge and shifts in identity. However, the students’ descriptions were less often concerned with combining pedagogical practical knowledge and pedagogical content knowledge. Student learning was mostly assimilative. Active learning was most often described in experiences concerning identity and combining pedagogical practical knowledge and pedagogical content knowledge. Study III focused on student teachers’ multidimensional learning patterns. Four different kinds of patterns were identified: meaning-directed actor, undirected-inconsistent, disengaged passer-by and meaning-directed conformist. The results showed that active learning was included in student teachers’ learning. There where however differences in how extensively patterns reflected active learning. The results showed also that especially the skill dimension of active learning was challenging for every learning pattern. The dissertation contributes to research on teacher learning by revealing the nature of teachers’ and student teachers’ active learning. The results showed that even though active learning is a part of teachers’ pedagogical thinking and the learning of it , it’s the manifestation is still quite limited, and it is not yet systematically used in teachers’ and student teachers’ learning. Tutkimuksessa tarkasteltiin aktiivista oppimista suomalaisten opettajien pedagogisessa ajattelussa ja opettajaksi opiskelevien pedagogisen ajattelun oppimisprosessissa. Tutkimuksessa aktiivista oppimista jäsennettiin opettajan tahtona, taitona ja ymmärryksenä toiminnan ja ajattelumallien tavoitteelliseen ja uutta luovaan muokkaamiseen. Aineisto koostui 68 perusopetuksen opettajan haastattelusta ja 19 opettajaksi opiskelevan haastatteluista. Teemahaastatteluissa hyödynnettiin visuaalista menetelmää, retrospektiivistä narraatiota ja critical incidents -tekniikkaa. Analyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysinä. I osatutkimuksessa tarkasteltiin aktiivista oppimista perusopetuksen opettajien ajattelussa ja selvitettiin, varioivatko opettajien käsitykset koulun erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että aktiivinen oppiminen sisältyi opettajan pedagogiseen ajatteluun, mutta melko rajautuneesti. Aktiivisen oppimisen ilmeneminen oli vahvasti sidoksissa toimintaympäristöön ja toiminnan kohteeseen eli siihen, keiden kanssa opettaja toimi ja millaisesta toiminnasta oli kyse. Oppilaille aktiivinen oppiminen mahdollistui tyypillisesti koulun vapaamuotoisemmissa tilanteissa. Opettajille aktiivinen oppiminen puolestaan mahdollistui oppilaan kanssa mm. haastavia kasvatuksellisia tilanteita ratkottaessa, jolloin pyrittiin yhteisen näkemyksen rakentamiseen. Sen sijaan opettajan aktiivista oppimista ammatillisessa yhteisössä kuvattiin harvoin. II osatutkimuksessa analysoitiin opettajaksi opiskelevien merkittävien oppimiskokemusten laatua, ajallista sijoittumista, kontekstia ja sitä, minkä suhteen muutos tapahtui. Tulokset osoittivat, että suurin osa opiskelijoiden oppimiskokemuksista oli positiivisia ja ne painottuivat ensimmäisille opintovuosille. Kokemukset sijoittuivat erityisesti monialaisiin opintoihin, opetusharjoitteluun ja pääaineen teoriaopintoihin. Opinnäytetyön tekemiseen, sivuaineopintoihin tai informaaleihin tilanteisiin liittyen niitä raportoitiin vähemmän. Kokemusten sisältönä oli vahvimmin praktinen pedagoginen tietäminen. Myös pedagoginen sisältötieto ja identiteetin rakentaminen olivat oppimiskokemusten kohteena. Sen sijaan oppimisen kohteeksi määrittyi vain harvoin teorian ja käytännön yhdistyminen. Opiskelijoiden oppiminen oli pääsääntöisesti assimilaatiota. Aktiivista oppimista tapahtui lähinnä tilanteissa, joissa oppimisen kohteena oli identiteetti tai teorian ja käytännön yhdistyminen. III osatutkimuksessa tarkastelua laajennettiin eri osatekijöistä rakentuvien oppimisprosessiprofiilien tasolle. Opettajaksi opiskelevilla tunnistettiin neljä profiilia: merkitysorientoitunut aktiivinen, jäsentymätön, strateginen ja merkitysorientoitunut sopeutuva. Tulokset osoittivat, että aktiivinen oppiminen sisältyi opettajaksi opiskelevien pedagogisen ajattelun oppimiseen. Profiilit erosivat toisistaan kuitenkin sen suhteen, missä määrin ne ilmensivät aktiivista oppimista ja niitä voitiin tarkastella oppimisen aktiivisuuden suhteen jatkumona. Tulokset osoittivat myös, että erityisesti aktiivisen oppimisen taito -ulottuvuuden oppimisessa oli haasteita kaikkien profiilien kohdalla. Väitöstutkimuksen tulokset avasivat uusia näkökulmia aktiivisesta oppimisesta niin opettajien pedagogisen ajattelun osana kuin rakentajana. Tulokset osoittivat, että aktiivinen oppiminen sisältyi opettajien pedagogiseen ajatteluun ja opiskelijoiden pedagogiseen ajattelun oppimiseen, mutta melko rajautuneesti, eikä se vielä ole jäsentynyt systemaattiseksi toimintatavaksi heidän omassa oppimisessaan.

The aim of this thesis was to investigate early childhood professionals (ECP) stress regulation, work-related well-being and pedagogical work in kindergartens, as well as to determine whether these factors were connected. The demands that ECPs encounter at work and the resources available to them as well as the extent to which they experience engagement or burnout were analysed in order to increase understanding of the challenges involved in work that is simultaneously demanding and rewarding. In this thesis pedagogical work was seen as an indicator of ECP s job performance and quality of the early childhood education service. Furthermore, the focus was on physiological aspects relating to stress regulation. The goal was to enhance knowledge of working life in the field of early childhood education by utilising an interdisciplinary, integrative approach and multiple methodologies. The study was part of two larger projects undertaken by the Department of Teacher Education at the University of Helsinki and involved two separate data sets. The first set was collected in 2009 from 117 ECPs in 24 kindergartens in the Helsinki metropolitan area. Participants in the second study (2012) were 89 ECPs from 21 integrated special kindergarten groups in the city of Helsinki. Data were collected through salivary cortisol and alpha-amylase measurements, observational assessments of pedagogical work and surveys measuring work-related well-being. The results indicated that the ECPs generally found their work resources to be adequate, and, on average, their stress regulation was balanced. On average, the ECPs experienced high levels of work engagement, yet there were also participants who were less positive and showed moderate signs of burnout. In addition, the results demonstrated the importance of social support, especially the role of the supervisor, which proved to be one of the key factors positively enhancing well-being at work. The main findings demonstrated the close relationship between ECPs stress regulation and the quality of pedagogical work in teams. However, no associations between different biomarkers and work engagement and burnout were found. This study is novel in that it combines approaches from different disciplines to investigate work-related well-being among ECPs. The study highlights the importance of teamwork not only as fundamental to high-quality early childhood education, but also in supporting the well-being of ECPs. The findings can be applied in future studies and used to inform interventions intended to enhance working conditions in kindergartens. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää päiväkodin kasvattajien työssä jaksamista, stressin säätelyä ja pedagogisen työn laatua, ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kasvattajien kokemuksia varhaiskasvatustyön kuormittavista ja kannattelevista tekijöistä, ja millä tavoin he kokevat työssään työn imua tai uupumusta. Kasvattajien työssä suoriutumista lähestyttiin pedagogisen työn laadun kautta. Lisäksi kasvattajien stressin säätelyä tutkittiin selvittämällä heidän fysiologisia stressivasteitaan. Monitieteellisellä ja menetelmällisellä lähestymistavalla pyrittiin selvittämään moniulotteisesti päiväkodin kasvattajien kokemuksia varhaiskasvatustyöstä ja millaisia edellytyksiä heillä on tehdä pedagogisesti laadukasta työtä. Tutkimus oli osa kahta suurempaa tutkimushanketta, jotka toteutettiin Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella vuosina 2009 ja 2012. Ensimmäisen osatutkimuksen osallistujat (n=117) olivat päiväkodin kasvattajia kahdesta kunnasta pääkaupunkiseudulta. Toiseen osatutkimukseen osallistui päiväkodin integroitujen erityisryhmien kasvattajia (n=89) 21 päiväkodista Helsingistä. Aineisto kerättiin työn vaatimuksia ja voimavaroja sekä työn imua ja uupumusta mittaavilla kyselyillä, stressin säätelyä mittaavilla syljen kortisoli ja alfa-amylaasinäytteillä sekä havainnoimalla päiväkotiryhmien pedagogista laatua. Tulosten mukaan päiväkodin kasvattajat kokivat huomattavan paljon työssään työn imua ja he pitivät työnsä voimavaroja hyvinä. Keskimäärin kasvattajien stressin säätely oli tasapainossa, ja vain pienellä joukolla stressitasot olivat poikkeavat. Kuitenkin joukossa oli kasvattajia, jotka kokivat työssään kuormitusta ja lievää työuupumusoireilua. Voimavaroilla, erityisesti sosiaalisella tuella esimieheltä ja kollegoilta näytti olevan positiivinen yhteys kasvattajien stressin säätelyyn sekä pedagogisen työn laatuun. Myös työn imulla oli yhteyttä pedagogiseen työhön tiimeissä. Vaikka stressin säätely oli yhteydessä pedagogiseen työhön, sillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä työn imuun tai uupumukseen. Tutkimus vahvistaa käsitystä työyhteisön merkityksestä työssä jaksamiselle ja stressin säätelylle. Erityisesti esiin nousee tiimityöskentely, jolla ei ole ainoastaan merkitys laadukkaan pedagogisen työn kannalta vaan myös kasvattajien tiimin jäsenten hyvinvointia vahvistavana tekijänä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa, joissa pyritään selvittämään työyhteisön hyvinvointia vahvistavia mekanismeja. Lisäksi tuloksia voidaan soveltaa suunniteltaessa kehittämistoimenpiteitä varhaiskasvatuksen alalla työskentelevien työolojen parantamiseksi.

The study examines the kind of professional development catalysed by observation-based reflection in cooperation with a researcher in a Finnish daycare centre. More specific research questions were what kindergarten teachers reflect on, what kind of reflection teachers speech represents, and what kind of changes take place in the interpretative framework of the teacher. Four kindergarten teachers participated in this research project. Two of them were involved for two action research cycles (including evaluation, planning, improvement, and reflection), and two for three cycles. The goal of this research project was to support the professional development of kindergarten teachers by means of co-operation between the researcher, the kindergarten teachers and their teams, based on the quality of children s experiences in a kindergarten group of children aged 3 - 6 years. The data were produced by interviewing the teacher, discussing with her and her team, observing the involvement of the children and the engagement of the adult, and using various textual sources. The analysis of the data took place in two stages. In the first stage the analysis proceeded vertically,case by case. The second stage of the analysis was horizontal, with the emphasis on trying to find common meanings and the directions of change. A case description, drawing on the different types of data, summarises the process of each teacher and her group. The descriptions are based on the analysed interviews, the evaluation and reflection discussions carried out with the teachers, analysis of the systematic observation of adult engagement and the involvement of the children and of and analysis of the [textual] documents. In the second stage the cases were compared and examined horizontally. Firstly, the results show that observing the children catalysed new interpretations of the children s experiences and the adult s role in relation to them. Secondly, it was discovered that the children s peer relations explain in important measure their involvement an observation which prompted the teachers to reflect on the possibilities of adults affecting these relations in a constructive way. Thirdly, the research process led all the teachers to reflect holistically on their own role, and on the development of their working methods, in relationship to their earlier interpretations of the role of the adult and the idea of child-oriented pedagogy. As regards the quality of their reflection and how their ways of reflecting changed, the personal research-orientated approach of the teacher and her ability to connect her reflections to the experiences of the children were significant. Cooperation with the researcher led the teachers to reflect not only on shared research topics but also on various personal themes which arose from the individual experiences of the teachers and from the particularities of the different day-care settings. The objects of reflection and its quality are thus indicative, firstly, of the personal professional development of the teacher and what she considers meaningful and, secondly, more generally of the central questions of early childhood pedagogics. It is common to describe institutional development as a process in which abstract transformative speech slowly catalyses a real change. This study, however, shows that observation-based evaluation of children's experiences may trigger a profound professional learning process, during which the teacher has to reinterpret, and partly question, not only her own working methods but also the dominant pedagogical discourse and the unspoken rules and contracts affecting the day-care setting. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen siitä, millaista ammatillista kehitystä havainnointiin perustuva reflektio yhteistyössä tutkijan kanssa saa aikaan lastentarhanopettajissa suomalaisessa päiväkotiympäristössä. Eritellymmin kysyttiin, mihin lastentarhanopettajien reflektio kohdistuu,millaista reflektiota opettajan puhe edustaa sekä millaista muutosta tapahtuu opettajan tulkitsevassa viitekehyksessä. Tutkimukseen osallistui neljä lastentarhanopettajaa, joista kaksi oli mukana prosessissa kahden ja kaksi kolmen toimintatutkimuksellisen syklin (arviointi, suunnittelu, kehittäminen ja reflektointi)ajan. Tutkijan, lastentarhanopettajien ja heidän tiimiensä kanssa tehtävän yhteistyön keskeisenä sisältönä oli tarkastella lasten kokemusten laatua 3 - 6-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Tutkimusaineisto tuotettiin haastattelemalla sekä keskustelemalla opettajien ja heidän tiimiensä kanssa, observoimalla lasten ja aikuisen sitoutuneisuutta sekä käyttämällä hyväksi erilaisia kirjallisia aineistoja. Aineiston analyysi oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa analyysi eteni vertikaalisesti,tapauskohtaisesti, ja toisessa vaiheessa horisontaalisesti yhteisiä merkityksiä ja muutoksen suuntia etsien. Kunkin opettajan ja hänen ryhmänsä prosessi tiivistyi eri aineistoista kootuksi tapauskuvaukseksi. Kuvaukset perustuvat analysoituihin haastatteluihin sekä arviointi- ja reflektointikeskusteluihin, systemaattisiin lasten ja opettajan sitoutuneisuuden observointien määrällisiin arviointeihin sekä kirjallisten dokumenttien analyysiin. Toisessa vaiheessa tapaukset asetettiin rinnakkain ja niitä tarkasteltiin horisontaalisesti. Tulokset osoittivat, että lasten havainnoiminen tuotti uusia tulkintoja lasten kokemuksista ja aikuisen roolista suhteessa niihin sekä muutti ammatillisten keskustelujen sisältöä perustehtävän suuntaan. Toiseksi havaittiin, että lasten vertaissuhteet selittivät olennaisella tavalla lasten sitoutuneisuutta toimintaan, mikä herätti opettajat pohtimaan aikuisen mahdollisuuksia vaikuttaa vertaissuhteisiin rakentavalla tavalla. Kolmanneksi tutkimusprosessi johdatti kaikki opettajat tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti omaa rooliaan ja pohtimaan muutoksia työssään suhteessa omaan aikaisempaan tulkintaansa aikuisen roolista ja lapsilähtöisyydestä. Merkityksellistä reflektion laadun ja muutoksen kannalta oli, miten opettajat toteuttivat omakohtaista tutkivaa lähestymistapaansa ja kykenivät sitomaan reflektionsa lapsen kokemukseen. Yhteistyö tutkijan kanssa johdatti opettajat reflektoimaan yhteisten kohteiden lisäksi myös yksilöllisesti rakentuvia teemoja, jotka ovat sidoksissa opettajan henkilökohtaisiin ja päiväkotikontekstiin liittyviin tekijöihin. Reflektoinnin kohteet ja laatu kertovat siis yhtäältä opettajan ammatillisesta kehityksestä ja henkilökohtaisesta merkityksenannosta ja toisaalta laajemmin keskeisistä suomalaisen varhaispedagogiikan kysymyksistä. Tutkimus osoittaa, että havainnointiin perustuva lasten kokemusten arvioiminen voi sysätä liikkeelle syvällisen ammatillisen muutosprosessin, jossa lastentarhanopettaja joutuu oman ammatillisen toimintansa lisäksi osittain kyseenalaistamaan ja tulkitsemaan uudelleen makrotason vallitsevaa puhetapaa ja päiväkotikulttuurin ääneen lausumattomia sääntöjä ja sopimuksia.