Search

This thesis studies the language attitudes of 13–15-year-old Finnish adolescents. The aim is to provide new information on the attitudes of this age group, as it is a topic that has not been studied recently. The focus is on the experiences, beliefs, and emotional evaluations adolescents have on languages used in Finland. In addition to filling a gap in the field of attitude research, this study aims to discuss what kind of implications language attitudes have for language education. The research questions are: 1.How do adolescents perceive the status of English in Finland? 2.What are the adolescents’ attitudes towards English? The data were gathered with a questionnaire, which was created in the LimeSurvey online survey system. The questionnaire form consisted mainly of multiple choice questions and statements that were put on Likert scale. Thus, the collected data were quantitative. The data were analysed with descriptive statistical methods. The informants invited to the study were pupils of the Tampere University Training School. There were in total 159 respondents, of which 64 were 7th graders, 45 were 8th graders, and 50 were 9th graders. The results show that adolescents see English as a lingua franca that nearly everyone is expected to be able to speak in Finland. Moreover, English is strongly present in the lives of adolescents: they use it nearly daily and in multiple different contexts, such as interactions with their friends, media consumption, and searching for information. Despite this, adolescents’ use of English is mainly limited to contexts that favour informal language. Because of this, it is possible adolescents are less familiar with the formal register, even if they otherwise were proficient users of informal English. In addition to this, the results show that in spite of the wide prevalence of English, adolescents do not see the language or its status as a threat to Finnish. However, English may marginalise other foreign languages that are spoken in Finland: adolescents do not think the ability of speaking foreign languages is a necessary skill, but instead consider it as a marker of one’s social class. Based on the results, it is apparent hat the attitudes of Finnish adolescence towards English are strongly positive. They assign English both instrumental and intrinsic value, and they regard the influence of English on Finnish mostly in positive light. However, the study detects a difference between males and females in terms of their attitude strength. Male adolescents emphasise standard English as the model of correct language more than female adolescents, and female adolescents are more tolerant of non-standard grammar and pronunciation than male adolescents. Furthermore, the results suggest the language attitudes change and develop between the ages 13 to 15. The strong positive attitude towards English weakens as adolescents age, while at the same time the positive attitude towards the status of English in Finland becomes stronger. An interesting contradiction in the development of attitudes is also observed: regardless of the gender, adolescents’ attitudes towards non-standard English becomes more tolerant at the same time as adolescents adopt the language ideology that emphasises standard English as the only grammatically correct language variety. These findings on language attitude development indicates that the secondary school can be a propitious time for discussions on language attitudes if the aim is to increase language awareness and support the development of positive attitude towards languages and multilingualism. Although the study succeeds in producing new information on Finnish adolescents’ language attitudes, further research is needed to complete the findings. Follow-up studies could, for example, investigate what kind of factors affect the formation of adolescents’ attitudes towards foreign languages, how adolescents explain and argue for their language attitudes, or how the ideology of standard language coexists with adolescents’ positive attitudes towards non-standard language. Tämä tutkielma tarkastelee 13–15-vuotiaitten suomalaisnuorten kieliasenteita. Työn tavoitteena on tuottaa uutta tietoa tämän ikäluokan asenteista, joita ei viime aikoina ole tutkittu. Keskiössä on nuorten kokemukset, käsitykset sekä emotionaaliset arviot Suomessa käytettyjä kieliä kohtaan. Sen lisäksi, että tutkielma täydentää asenteiden tutkimuskentässä olevaa aukkoa, se pyrkii myös tarkastelemaan, millaisia vaikutuksia kieliasenteilla on kieltenopetuksen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: 1.Millaisena nuoret näkevät englannin kielen aseman Suomessa? 2.Millaisia asenteita nuorilla on englannin kieltä kohtaan? Tutkimuksen aineisto kerättiin Internet-kyselylomakkeella, joka laadittiin LimeSurvey-järjestelmällä. Lomake koostui lähinnä monivalintakysymyksistä sekä Likert-asteikolle asetetuista väittämistä. Näin ollen aineisto oli laadultaan kvantitatiivista. Aineisto analysoitiin deskriptiivisen analyysin metodein. Tutkimukseen kutsutut informantit olivat Tampereen yliopiston normaalikoulun oppilaita. Tutkimukseen osallistui yhteensä 159 vastaajaa, joista 64 oli seitsemäsluokkalaisia, 45 kahdeksasluokkalaisia ja 50 yhdeksäsluokkalaisia. Tulokset osoittavat, että englanti näyttäytyy nuorille lingua francana, jota kaikkien odotetaan osaavan Suomessa. Englannin kieli on myös vahvasti läsnä nuorten elämässä: he käyttävät sitä liki päivittäin ja useissa erilaisissa konteksteissa, kuten ystävien kanssa keskustellessa, viihdettä kuluttaessa sekä tiedonhaussa. Tästä huolimatta nuorten englannin käyttö rajoittuu lähinnä epämuodollista kieltä suosiviin konteksteihin. Tämän vuoksi on mahdollista, että muodollinen rekisteri jää nuorille vieraaksi, vaikka he muutoin olisivatkin taitavia kielenkäyttäjiä informaalin englannin saralla. Lisäksi tulokset osoittavat, että englannin laajasta levinneisyydestä huolimatta nuoret eivät pidä englantia tai sen asemaa uhkana suomen kielelle. Sen sijaan englanti saattaa marginalisoida muita Suomessa puhuttuja vieraita kieliä: nuoret eivät koe vieraiden kielten kielitaitoa kenellekään välttämättömänä kykynä, vaan he mieltävät laajan kielitaidon kertovan siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan yksilö kuuluu. Tutkimustulosten perusteella on ilmeistä, että suomalaisnuorten asenne englannin kieltä kohtaan on vahvasti positiivinen. He näkevät englannilla olevan sekä väline- että itseisarvoa, ja he suhtautuvat englannin suomen kieleen tuomaan vaikutukseen pääosin myönteisesti. Tutkimuksessa havaitaan kuitenkin, että sukupuolten välillä on eroja asenteiden vahvuudessa. Pojat korostavat standardienglantia mallina oikeakielisyydestä tyttöjä vahvemmin, kun taas tytöt suhtautuvat ei-standardinmukaiseen kielioppiin ja ääntämykseen poikia sallivammin. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet muuttuvat ja kehittyvät ikävuosien 13–15 aikana. Vahvasti positiivinen asenne englannin kieltä kohtaan heikkenee nuorten vanhetessa, mutta samalla myönteinen asenne englannin Suomessa saavuttamaa asemaa kohtaan vahvistuu. Asenteiden kehityksessä havaitaan myös kiinnostava ristiriita: sukupuolesta riippumatta asenne ei-standardinmukaista englantia kohtaan muuttuu hyväksyvämmäksi samalla kun nuoret omaksuvat kieli-ideologian, joka korostaa standardienglantia ainoana oikeakielisenä kielimuotona. Nämä havainnot kieliasenteiden kehityksestä osoittavat, että yläkoulu on todennäköisesti otollista aikaa kieliasenteita koskeville keskusteluille, jos tarkoituksena on vahvistaa kielitietoisuutta ja tukea myönteisen asenteen kehittymistä kieliä ja monikielisyyttä kohtaan. Vaikka tämä tutkimus onnistuukin tuottamaan uutta tietoa suomalaisnuorten kieliasenteista, lisätutkimuksia tarvitaan tulosten täydentämiseksi. Jatkotutkimukset voisivat esimerkiksi pyrkiä selvittämään sitä, mitkä taustatekijät vaikuttavat kieliasenteiden kehitykseen, millaisia perusteluita nuoret antavat asenteilleen tai miten oikeakielisyysideologia asettuu rinnakkain ei-standardinmukaista kieltä koskevien asenteiden kanssa.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tarkastella englannin opettajaopiskelijoiden näkemyksiä englannin opettamisen tapoja ja tavoitteita. Kielen opettamista säädetään ja määritellään kansallisissa opetussuunnitelmissa, joita uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Englanti on Suomessa eniten opiskeltu vieras kieli ja tavoitteet englannin opettamiselle ovat korkeat. Suomessa opiskelijat yltävät kirjallisissa taidoissa korkeisiin tavoitteisiin, mutta taidot kommunikoinnissa koetaan jäävän tavoitteista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tavoitteena oli selvittää kuinka englannin opettajaopiskelijat kokevat englannin opettamisen tavoitteiden asettelun sekä niihin yltämisen. Tutkimuksen kannalta erityisen mielenkiintoista oli selvittää opettajaopiskelijoiden omaa kielikäsitystä ja millaisia tavoitteita he englannin opettamiselle asettavat. Tutkielman aineisto koostuu ryhmähaastattelusta, jossa oli viisi osallistujaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä ja keskiössä oli haastateltavien omat kokemukset kielen opiskelijoina, sekä tulevina opettajina. Haastattelu oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osiossa tarkasteltiin haastateltavien omia koulukokemuksia. Toinen osa keskittyi haastateltavien havaintoihin nykyisestä kielenopetuksesta, sekä ajatuksista siitä, kuinka he haluaisivat englannin opetusta tulevaisuudessa toteuttaa. Tutkimustulokset osoittavat, että kommunikaatio nousee tavoitteissa keskeisimmäksi taidoksi opettajaopiskelijoiden mielestä. Suullisen kielitaidon opettaminen koetaan haasteelliseksi. Opiskelijoiden välinen kuilu taitotasoissa yläkoulussa ja lukiossa koetaan huolestuttavaksi ja haastateltavat haluaisivat löytää keinoja jokaisen opiskelijan motivoimiseen kielten opiskeluun. Keskeisenä tavoitteena on löytää jokaiselle into opiskella itseään varten, omat tavoitteet ja lähtötaso huomioiden. Opetuksessa tulisi huomioida opiskelijoiden mielenkiinnon kohteet sekä koulun ulkopuolinen englannin kielen käyttö.

Lähes kaikki suomalaiset osaavat englantia ja sitä pidetään suuressa arvossa niin tieteen, tekniikan, kaupan kuin populaarikulttuurin aloilla. Internetissä englanti on ollut aina tärkeä valtakieli, vaikkakin on nähtävissä, että pienemmät kielet saavat enemmän tilaa erityisesti sosiaalisen median suosion ansiosta. Sosiaalinen media on etenevässä määrin tärkeä osa myös suomalaisten jokapäiväistä elämää. Vuonna 2006 Yhdysvalloissa perustettu Twitter on sosiaalisen median sovellus, joka kerää suosiota jatkuvasti ympäri maailmaa. Suomalaisten käyttäjien määrä kasvaa koko ajan ja Twitter on nykyään näkyvä osa niin suomalaisessa mediassa kuin arkipäivän keskusteluissa. Englannin kieleen liittyviä asenteita ja kielenkäyttöä muissa ympäristöissä on tutkittu jo melko laajalti, mutta suomalaisten englannin kielen käyttö sosiaalisessa mediassa on vielä suhteellisen harvinainen tutkimusala. Tämä tutkielma pyrki laajentamaan jo olemassa olevaa tutkimusta analysoimalla suomalaisten englannin kielen käyttöä Twitterissä. Joukko suomalaisia Twitterin käyttäjiä valikoitui tutkimukseen ja heiltä kerättiin yhteensä 478 twiittiä (engl. tweet) sekä 93 profiilitekstiä, joiden kielenkäyttö analysoitiin laadullisesti. Tutkimukseen liittyi myös määrällistä analysointia, jonka perusteella pystyttiin määrittelemään kuinka yleistä englannin kielen käyttö oli tutkittavien joukossa. Tuloksista ilmeni, että englantia käytetään suomen kielen ohella niin itsenäisesti eri twiiteissä kuin myös koodinvaihtelussa. Noin neljässäkymmenessä prosentissa twiiteissä esiintyi vähintään joitain englanninkielisiä elementtejä ja noin neljäsosa twiiteistä oli kirjoitettu kokonaan englanniksi. Profiiliteksteistä ilmeni kuitenkin, että englantia käytetiin niissä huomattavasti laajemmin kuin twiiteissä. Suurin osa profiiliteksteistä oli kirjoitettu kokonaan englanniksi ja vain 18 prosenttia niistä sisälsi pelkästään suomea. Twiiteissä englantia käytetiin monilla luovilla tavoilla niin koodinvaihtelun osapuolena kuin itsenäisesti. Koodinvaihtelua ilmeni twiiteissä niin lauseen sisäisinä kuin ulkoisina vaihteluina sekä lisäksi käännöksissä ja lainauksissa. Lyhenteet sekä erityisesti Twitterille tyypilliset tunnisteet (engl. hashtag) esiintyivät myös aineistossa usein. Tutkimuksessa ilmeni myös, että englantia käytetiin erityisesti, kun puhe oli kansainvälisistä aiheista, kun taas suomea suosittiin, kun puhuttiin paikallisista aiheista. Henkilökohtaisista aiheista puhuttaessa käytetiin melko tasaisesti kumpaakin kieltä.