Search

In this article, we scrutinize the use and institutionalization of the concept of ‘dialogue’ in the cultural politics of the European Union. Our focus is on how dialogue is understood in the context of the European Union’s flagship heritage action, the European Heritage Label, that aims to strengthen citizens’ sense of belonging to the Union. Since heritage has gained increasing prominence in the European Union international relations, we also discuss how ‘dialogue’ is institutionalized in the European Heritage Label as part of the European Union’s heritage diplomacy. We approach dialogue in the context of the European Heritage Label as a floating signifier; an ideal seldom explicitly defined and never fully achieved but actively used to organize society and power relations. The empirical data consist of official European Heritage Label reports and interviews conducted with European Union officials and members of the European Heritage Label panel in charge of the selection and awarding of European Heritage Label sites.

This article examines the role of the media in the EU freedom of movement debate through the lens of high-circulation German and UK newspapers during the first half of 2014. It explores how the media problematised migration from Eastern European member states and its influence on national host country labour markets and welfare systems. It also analyses how different media outlets positioned themselves in relation to relevant policies or policy proposals. The findings show that most articles in our sample present low-skill, low-wage working European Union (EU) migrant class referred to as “poverty migrants” as a problem to be addressed at the policy level in contrast with the economically self-sufficient migrant with marketable skills. The article contributes to discussions on work, welfare, and mobility in the EU by cross-fertilising the literature on migration policy, freedom of movement, social rights, and the media.

Pääkirjoitus 2/2022.

Global trends influence the approaches and mindset for using natural resources and technological capacities. Participatory scenario methods have proven useful in long-term foresight. However, country-level foresight studies often ignore the broader trends affecting international markets and setting frames for economic development. This study envisions which global trends could occur and how the resulting European policies might affect the Finnish forest sector’s development in 2040. We applied a Futures Wheel approach, where stakeholder groups consisting of policy-, economic- and social sustainability-, technology-, and climate sustainability -experts in the field of forestry and interlinking industries created three future scenarios in a workshop: (1) biodiversity and regulated economy, (2) circular economy, and (3) era of social connection. The scenarios assumed growing resource scarcity as a result of climate change, as well as over-consumption and increasing inequality problems globally. Thus, European-level policies focused on the circular economy and resource-use restrictions. Finnish industries should invest in wood-based side stream and waste utilization to increase added value and decrease virgin wood uses to succeed in these scenarios. However, this would require investments in non-wood energy sources to release these secondary wood flows from energy uses. peerReviewed

Käsittelen tässä kirjoituksessa matkustamista koskevia valintoja poliittisina, pelivaraa sisältävinä ja kiistanalaisina tekoina. Niiden poliittisuus ei rajoitu ympäristö- tai elintapakysymyksiin, vaan analysoin niitä tässä ensisijaisesti matkustajan vapauden näkökulmasta, erityisesti Quentin Skinnerin esiin nostaman ”uusroomalaisen” vapauden ja riippuvuuden vastakohtaa korostavan näkemyksen kannalta. nonPeerReviewed

The potential power of think tanks is based on knowledge production. Various think tanks have used this potentiality to disseminate neoliberalism since the 1970s. This article explores if the think tanks of today follow this tradition by analyzing the views of the most influential economic policy think tanks in Brussels – Chatham House, Center for European Policy Studies and Bruegel – on the resolutions of the financial crisis and the eurozone crisis. The crises would have been an opportunity to question the neoliberal paradigm. After determining the definition of a think tank and its power, the article uses discourse analysis to identify the use of neoliberal nodal points in the texts of the three think tanks from years 2008 and 2012. The analysis reveals that the think tanks did not challenge the neoliberal paradigm. Instead, they reproduced the paradigm, but not in a one-sided manner. The think tanks’ biggest contradiction to the theory is their emphasis on surveillance, coordination, and regulation of economy. However, the think tanks adhere to the core neoliberalist concepts. Furthermore, the previous enforcement of neoliberalism has strengthened the state power as well. While the think tanks are more critical than expected, they participate in cementing neoliberalism. Especially as they frequently propose that the expansion of regulation should be conducted by new constitutionalist means. This article indicates that the most influential think tanks in Brussels still seek to disseminate the neoliberal doctrine that is at least suitable for ordoliberalism.

Ajatuspajojen valtapotentiaali perustuu tiedon tuottamiseen. Tätä valtapotentiaalia käyttämällä osa niistä on ollut avainasemassa uusliberalismin levittämisessä 1970-luvulta alkaen. Tämä artikkeli tarkastelee, pyrkivätkö ajatuspajat edelleen uusliberalismin levittämiseen analysoimalla Brysselin vaikutusvaltaisimpien talouspolitiikasta kirjoittavien ajatuspajojen, Chatham Housen, Center for European Policy Studiesin ja Bruegelin, näkemyksiä finanssi- ja eurokriisin ratkaisuista. Nämä kriisit olisivat olleet mahdollisuus kyseenalaistaa uusliberalismin paradigma. Ajatuspajojen määritelmän ja vallan käsittelyn jälkeen artikkeli analysoi diskurssianalyysin avulla vuosien 2008 ja 2012 ajatuspajojen tekstien uusliberalismin kiinnekohtia, jotka osoittavat, että ajatuspajat eivät haastaneet vaan uusinsivat uusliberalismia – mutta eivät yksioikoisesti. Ajatuspajojen ristiriita suhteessa teoriaan on talouden valvonnan, koordinaation ja sääntelyn korostamisessa. Ajatuspajat kuitenkin pitävät uusliberalismin ydinasioista kiinni, ja aiemminkin uusliberalismin täytäntöönpano on kasvattanut valtiovaltaa. Vaikka ajatuspajat ovat olettamuksia kriittisempiä, osallistuvat ne uusliberalismin lujittamiseen, esimerkiksi tavoittelemalla sääntelyn lisäämistä uuskonstitutionalismisin keinoin. Artikkeli kuitenkin osoittaa, että Brysselin vaikutusvaltaisimmat ajatuspajat pyrkivät edelleen levittämään uusliberalistisia, ainakin ordoliberalismiin sopivia, oppeja., The potential power of think tanks is based on knowledge production. Various think tanks have used this potentiality to disseminate neoliberalism since the 1970s. This article explores if the think tanks of today follow this tradition by analyzing the views of the most influential economic policy think tanks in Brussels – Chatham House, Center for European Policy Studies and Bruegel – on the resolutions of the financial crisis and the eurozone crisis. The crises would have been an opportunity to question the neoliberal paradigm. After determining the definition of a think tank and its power, the article uses discourse analysis to identify the use of neoliberal nodal points in the texts of the three think tanks from years 2008 and 2012. The analysis reveals that the think tanks did not challenge the neoliberal paradigm. Instead, they reproduced the paradigm, but not in a one-sided manner. The think tanks’ biggest contradiction to the theory is their emphasis on surveillance, coordination, and regulation of economy. However, the think tanks adhere to the core neoliberalist concepts. Furthermore, the previous enforcement of neoliberalism has strengthened the state power as well. While the think tanks are more critical than expected, they participate in cementing neoliberalism. Especially as they frequently propose that the expansion of regulation should be conducted by new constitutionalist means. This article indicates that the most influential think tanks in Brussels still seek to disseminate the neoliberal doctrine that is at least suitable for ordoliberalism.

peerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission harjoittamaa energiapolitiikka Jean-Claude Junckerin kaudella 2015–2019. Astuessaan virkaan komissio asetti EU:n energiaunionin luomisen yhdeksi kauden prioriteeteista. EU-instituutioita lähestytään työssä diskursiivisen institutionalismin näkökulmasta, jossa eri instituutioiden toimijuuden katsotaan kumpuavan niiden kyvystä luoda, toisintaa ja levittää ideoita. Komission strategiadokumentteja ja lainsäädäntöehdotuksia tarkastellaan kehysten ja kehystämisen teorian sekä menetelmällisten lähtökohtien avulla. Kehyksiä analysoimalla kartoitettiin keskeisiä ideoita, joiden varaan komissio EU:n energiapolitiikkaa rakentaa. Analyysissä havaittiin kolme osittain toisiaan tukevaa, mutta myös ristiriitoja sisältävää kehystä. Energian tuontiriippuvuus Venäjästä kehystetään toistuvana ongelmien aiheuttajana. Ukrainan sotaa seuranneeseen kaasun toimitusten epävarmuuteen vedoten, komissio ehdotti energiaunionia koskevassa strategiassa ilmastonmuutoksen ja vapaiden markkinoiden näkökulmasta ristiriitaisiakin hankkeita energiavarmuuden takaamiseksi. Komissio pitäytyi kuitenkin itse edistämästä muuhun kuin maakaasun toimituksiin liittyvää politiikkaa, joka voisi heikentää EU:n ilmastotavoitteita. Toinen havainto oli, että lähes kaikki komission aktiivisesti edistämä energiapolitiikka liittyy ilmastonmuutoksen hillintään, mutta sen toteuttamiseksi tarvittava teknologia kehystetään myös keskeisenä talouskasvun ajurina. EU:n harjoittamaa sääntelyä ja tukipolitiikkaa myös oikeutetaan tällä perusteella. Komission energiapolitiikassa talouskasvu ja ilmastonmuutoksen torjunta ovatkin yhdistyneet selväksi vihreän kasvun kehykseksi. Turvallisuus- ja ilmastopolitiikan lomassa ja oikeutuksella komissio on systemaattisesti ajanut eteenpäin yhteiseurooppalaisten energiamarkkinoiden toteutumista. Energiaunionia koskevan strategian alla tehty politiikka ei kuitenkaan muodosta koherenttia energiapolitiikkaa, vaan komissio jatkaa lainsäädäntöehdotuksillaan olemassa olevien poliittisten mekanismien hienosäätöä, mikä järjestelmän monimutkaistuessa luo myös itse omia ongelmiaan.

Understanding politics as a contingent and controversial activity, politicisation refers to those activities that create or make visible the political quality in the phenomena in question. Parliamentarisation is a distinct strategy of politicisation. In this chapter, parliament refers to a certain procedural and institutional ideal type of acting politically. The parliamentary way of politicising acting and thinking forms a Gedankenbild, a mental image. It is an ideal type that one-sidedly accentuates and intensifies the political way of thinking. The parliamentary way of proceeding politically transcends the given polity: ‘parliament’ is not primarily a parliament ‘of’ a unit, such as the nation state, but concerns any polity level, from city councils to the worldwide institutions. The chapter discusses different analytically and historically relevant dimensions of parliamentary politicisation. peerReviewed

In this book, Tuuli Lähdesmäki, Katja Mäkinen, Viktorija L. A. Čeginskas, and Sigrid Kaasik-Krogerus scrutinize how people who participate in cultural initiatives funded and governed by the European Union understand the idea of Europe. The book focuses on three cultural initiatives: the European Capital of Culture, the European Heritage Label, and a European Citizen Campus project funded through the Creative Europe programme. These initiatives are examined through field studies conducted in 12 countries between 2010 and 2018. The authors describe their approach as ‘ethnography of Europeanization’ and conceptualize the attempts at Europeanization in the European Union’s cultural policy as politics of belonging. peerReviewed

Koulutuspolitiikka ei subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti kuulu Euroopan unionissa EU:n vaan jäsenmaiden toimivaltaan. Euroopan unionilla on kuitenkin niin sanottua pehmeää sääntelyvaltaa, joka toteutuu yhteistyön ja verkostoitumisen eli informaatio-ohjauksen tai pehmeän ohjailun kautta. Unioni onkin viime vuosikymmeninä kasvattanut rooliaan koulutuspolitiikassa, suoraan esimerkiksi erilaisten liikkuvuusohjelmien avulla, ja epäsuoraan muun muassa Bolognan prosessissa, jonka kautta Euroopan unioni on voinut välillisesti vaikuttaa eurooppalaiseen korkeakoulupolitiikkaan yli oman alueensa rajojen. Euroopan unionin vaikutus eurooppalaiseen koulutuspolitiikkaan ei siis rajaudu vain sen omiin jäseniin. Tarkastelemme tässä artikkelissa tätä EU:n joskus ristiriitaiseltakin näyttävää roolia ja vaikutustapoja yhtäällä eurooppalaisessa, toisaalta suomalaisessa koulutuspolitiikassa erityisesti korkeakoulupolitiikan, korkeakoulujen arvioinnin, ja kansainvälisten liikkuvuusohjelmien ja yhteistutkintojen näkökulmasta. nonPeerReviewed

This chapter investigates how peace is used in attempts to build a collective identity for the European Union in the context of the European Heritage Label (EHL), a central instrument in the EU’s cultural heritage policy. The official EHL documents and the websites of the EHL sites are analysed using a conceptual approach that particularly focuses on the interconceptualizations between peace and Europe. The ways peace is discussed can be divided into four thematic categories: treaties, institutions, practices, and symbols related to peace. The chapter concludes that heritage related to peace is mainly discussed in a non-contradictory manner, with little space for dissonance.

nonPeerReviewed

This chapter excavates Bourdieu’s theoretical insights concerning political sociology to develop a theory of transnational structuration processes. The early Bourdieu implicitly imagined the state as a nationally bounded actor. Only later in his career did he begin to grapple with issues such as globalization, transnationalism, and neoliberalism; and it is this later germ of ideas that this chapter develops. Transnational social fields, this chapter argues, are not reducible to institutional or organizational structures. They require a more holistic analysis of institutions and their underpinnings. To provide an example of how Bourdieu’s political sociology can be extended to transnational spaces, this chapter considers the case of the European Parliament. peerReviewed

Content and language integrated learning (CLIL) is a term used especially in Europe for forms of bilingual education where an additional language, in most cases English, is used as the language of instruction in non‐language school subjects. This chapter outlines the development of CLIL, embedded both in European level policies and in growing awareness of the new orientations to language learning introduced, for example, in language immersion research. Because of its potential to serve as a context for meaningful language use and situated language learning, CLIL has been regarded by EU institutions as an important instrument to foster European citizens’ bi‐ and multilingualism, to be offered alongside regular foreign language teaching for students in mainstream education. This chapter introduces the main strands of CLIL research that have revealed a great deal of the possibilities and challenges that CLIL as an educational approach entails, for both students and teachers. Overall, there has been a shift in emphasis in research from studies orienting to effects of CLIL on language learning outcomes to studies that point towards the need to adopt a truly integrated view on language and content, and to explore the potential that CLIL has in supporting the development of subject literacies. peerReviewed

1. JOHDANTO: UUDEN HALLINNAN MONET KASVOT, Kari Kulovaara & Marko Nousiainen – 7 2. UUSI HALLINTA MANAGERIALISMINA, Kari Kulovaara – 22 3. KOKEMUSASIANTUNTIJUUS OHJAAVANA JA VOIMAANNUTTAVANA HALLINTANA, Taina Meriluoto – 65 4. OSALLISTUMINEN LÄHENTÄMISEN JA YHTEISÖNRAKENTAMISEN VÄYLÄNÄ EU:N KANSALAISUUSPOLITIIKASSA, Katja Mäkinen – 97 5. HANKEPERUSTAINEN KAUPUNKIPOLITIIKKA JA KANSALAISOSALLISTUMINEN, Kanerva Kuokkanen –125 6. OSALLISTAVAN KÄÄNTEEN LYHYT HISTORIA, Marko Nousiainen – 158

Maatalous on EU:n pisimmälle integroitu toimiala ja politiikanala. Yhteisen maatalouspolitiikan tarina 1960-luvulta nykyaikaan kuvaa muuttuvia ja monipuolistuvia yhteiskunnallisia haasteita, joihin politiikkatoimenpiteillä on vastattu. Alkuaikoina päähuomio oli elintarvikehuollossa ja viljelijöiden toimeentulossa, mutta ajan myötä mukaan on tullut vahvoja alueellisia, ympäristöllisiä ja myös kulttuurisia painotuksia. Kestävän kehityksen käsittein tarkasteltuna yhteinen maatalouspolitiikka on muuttunut moniulotteisemmaksi. Viimeisimmillä uudistuksilla on tavoiteltu kestävyyden sekä taloudelliseen, ympäristölliseen, sosiaaliseen että kulttuuriseen ulottuvuuteen liittyviä muutoksia. Kestävä kehitys ei ole ollut eksplisiittisesti uudistusten perusta, mutta lukuisilla maatalouspolitiikan omilla käsitteillä on kuvattu ja tavoiteltu kestävän kehityksen ideaalia. Kestävän kehityksen viitekehys voi olla hyödyllinen ratkaistaessa yhteiskunnassa kulloinkin ongelmallisina pidettyjä maatalouteen ja ruokahuoltoon liittyviä kysymyksiä, koska se ohjaa systemaattisesti asettamaan esimerkiksi tavoitteet, arvioimaan käytettäviä keinoja ja ennakoimaan vaikutuksia yhtä aikaa sekä taloudellisen, ympäristöllisen, sosiaalisen että kulttuurisen ulottuvuuden osalta.

Vuoden 2008 kesäkuussa EU:n jäsenmaat hyväksyivät kompromissiehdotuksen yhteisestä maahanmuuttopoliittisesta laista, jota kutsutaan palautusdirektiiviksi. Direktiivin tarkoituksena oli harmonisoida jäsenmaiden säännöt laittomien maahanmuuttajien säilöönotolle ja palautukselle lähtö- tai kauttakulkumaihin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisena ilmiönä laiton maahanmuutto näyttäytyy kahdessa espanjalaisessa sanomalehdessä. Aihetta lähestytään palautusdirektiivin kontekstin kautta, ja tutkimuskohteina toimivat niin palautusdirektiivistä rakentuvat diskurssit kuin sen kohteet, eli laittomat maahanmuuttajat. Tutkimusaineiston muodostavat El Mundo ja El País -lehtien yhdeksän artikkelia. Direktiivin diskurssien ja laittomien maahanmuuttajien representaatioiden tulkinta perustuu yksityiskohtaiseen tekstianalyysiin tekstin tuottamisen näkökulmasta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty Norman Fairclough´n kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysi käsittää tekstin lingvistisen-, diskurssiivisen- ja kulttuurisen kontekstin tason. Tutkimusaineistosta rakentui viisi erilaista tapaa kuvata palautusdirektiiviä. Näitä ovat demonisoiva, halveksuva, trivialisoiva, todentava ja oikeuttava diskurssi. Diskursseja hallitsivat halveksuva ja todentava diskurssi. Nämä diskurssit sijoittuivat demonisoivan ja oikeuttavan marginaalidiskurssin apudiskursseiksi, joiden kulttuuriset kontekstit olivat vastakkaisia. Laittomia eteläamerikkalaisia maahanmuuttajia representoitiin työn käsitteen avulla. Työn käsite symbolisen identiteetin rakentajana on perua toisen maailmansodan jälkeisestä työperäisestä maahan- ja maastamuutosta. Hallitsevin tapa kuvata laittomia maahanmuuttaja oli laittomuuden käsitteen välttäminen, korvaaminen tai kumoaminen. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että uuden maahanmuuttomaan asema toisaalta vanhana maastamuuttomaana ja toisaalta uutena maahanmuuttomaana, luo monenlaista todellisuutta laittomasta maahan- muutosta. Tästä ovat todisteena marginaali-, apu- ja välidiskurssit, joissa laittomien maahanmuuttajien representaatiot vaihtelevat symbolisesti laillistetusta laittomasta maahan- muuttajasta laittomaan maahanmuuttajaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Euroopan unioni ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot neuvottelevat uusia talouskumppanuussopimuksia (Economic Partnership Agreements), joiden tarkoituksena on yhdistää kauppa- ja kehityspolitiikkaa. EU:n kehityspolitiikka ei ole tuottanut haluttuja tuloksia, ja nykyiset kauppasopimukset ovat ristiriidassa Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa. EPA-sopimusten perusteet on linjattu Cotonoun sopimuksessa vuonna 2000. Tutkielma keskittyy EU:n ja Länsi-Afrikan neuvotteluryhmän välisiin sopimusneuvotteluihin, joita tarkastellaan epätasapainoisten kansainvälisten neuvottelujen näkökulmasta. Länsi-Afrikan neuvotteluryhmän maista suurin osa on hyvin köyhiä LDC-maita ja alue on riippuvainen EU:n kehitysavusta. Teoreettisena viitekehyksenä on William I. Zartmanin teoria heikon osapuolen neuvottelustrategioista. Teorian mukaan kansainvälinen neuvottelu institutionaalisena rakenteena tasaa osapuolten välistä epätasapainoa. Heikommalla neuvotteluosapuolella on käytettävissään strategioita, joiden avulla se voi saavuttaa tavoitteitaan neuvotteluissa. Euroopan toimintaa EPA-neuvotteluissa käsitellään lisäksi uusgramscilaisen hegemoniateorian näkökulmasta. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, joka nojaa monipuoliseen tekstiaineistoon. Virallisten neuvotteluasiakirjojen ja neuvottelujen ympärillä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun analyysilla pyritään tasapainoiseen, eri näkökulmat huomioivaan lähestymistapaan. Aineisto on vuosilta 2004–2007, jolloin neuvottelut olivat meneillään ja erityisesti EU pyrki intensiivisesti saamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä. Analyysi pureutuu osapuolten prioriteetteihin, kansallisen kehityspolitiikan asemaan uudessa kumppanuudessa ja heikomman osapuolen neuvottelustrategioihin. Euroopan unionin tärkein tavoite EPA-neuvotteluissa on luoda Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukainen kauppasopimus kun taas ECOWAS:lle tärkein kysymys on köyhyyden vähentäminen. Kehityspolitiikka jää uudessa järjestelyssä valtioiden omalle vastuulle, mutta tila kansallisen politiikan toteuttamiseen tulee talouden liberalisoinnin ja sopimuksen ehtojen seurauksena olemaan kapea. ECOWAS on parantanut omaa asemaansa neuvotteluissa lainaamalla valtaa Euroopan parlamentilta, joka on antanut sille moraalista tukea ja painostanut Euroopan komissiota. Sopimuksen allekirjoittamatta jättäminen EU:n vaatiman aikataulun mukaisesti on osoittanut, että ECOWAS:lla on EPA-neuvotteluissa itsenäistä päätösvaltaa ja että se on kykenevä ja halukas käyttämään valtaansa. Euroopan toimintaa suhteessa AKT-maihin voidaan pitää alueellisen hegemonian rakentamisena: EU käyttää taloudellista, institutionaalista ja ideologista valtaa mutta ei täysin dominoi kumppaneitaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee Euroopan unionin jäsenmaiden mahdollisuutta säätää tai säilyttää EU:n ympäristönsuojelunormeja tiukempia kansallisia ympäristölakeja. Työssä tarkastellaan jäsenmaiden liikkumavaraa ympäristöpolitiikassa Euroopan unionin integraation syventyessä. Ympäristöpolitiikka on kiinnostava tutkimuskohde, koska sen saralla EU-lainsäädännön lisääntyminen on politiikan alueista ollut poikkeuksellisen nopeaa ja suoraviivaista. Tutkimusaiheen ajankohtaisuutta lisää se, että itälaajentumisen yhteydessä unioniin liittyi joukko ympäristölainsäädännöltään kehittymättömiä maita, mikä saattaa hidastaa EU:n ympäristölakien säätämistä ja siten vahvistaa tiukan ympäristönsuojelun kannalla olevien jäsenmaiden tarvetta pitää yllä tai kehittää kansallisesti korkeaa ympäristönsuojelun tasoa. Euroopan unioni on nostanut ympäristönsuojelun korkean tason yhdeksi yhteisön tavoitteista. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka EU suhtautuu jäsenmaan pyrkimykseen toteuttaa tätä yhteisön tavoitetta ”paremmin” kuin yhteisö itse. Kun tapauksessa on kyse EU:n jo harmonisoimasta elämänalueesta, on jäsenmaan oman tiukan ympäristölainsäädännön salliminen usein ristiriidassa EU:n keskeisen tavoitteen eli sisämarkkinoiden vapaan kilpailun kanssa. Työssä selvitetään Euroopan unionin suhtautumista tutkimusaiheeseen tarkastelemalla, kuinka EY-tuomioistuin on ratkaissut joukon oikeustapauksia, joissa jäsenmaa on pyrkinyt rajoittamaan sisämarkkinoiden toimintaa alueellaan ympäristösyihin vedoten. EY-tuomioistuimen rooli tai osuus asiassa on hyvä tarkastelukulma sen vuoksi, että tuomioistuin tunnetaan Euroopan unionin piirissä integraation syventämisen vahvana ”moottorina” ja sille on annettu viime kädessä oikeus tulkita EU-lakeja epäselvissä tilanteissa. Tutkielmassa lähestytään EY-tuomioistuimen roolia tutkimusaiheeseen testaamalla tutkimusaineiston (edellä mainitut oikeustapaukset) avulla kahta hypoteesia. Toinen niistä on omaksuttu Fritz Scharpfilta, joka väittää hyvinvointivaltion säilyttämiseen liittyvän tutkimuksensa yhteydessä, että EY-tuomioistuin toimii aina negatiivisen integraation asialla pyrkien poistamaan kaikki esteet vapaan kilpailun tieltä EU:n sisämarkkinoilla. Toinen hypoteesi on tutkimuskirjallisuudesta suodatettu väite, jonka mukaan heltymättömänä integraation kannattajana tunnettu EY-tuomioistuin suosisi ratkaisuissaan ympäristönsuojelun edistämistä eli se sallisi niihin liittyvissä oikeustapauksissa jäsenmaalle enemmän kansallista liikkumavaraa kuin muulloin. Tutkimustulos on se, että vaikka EY-perustamissopimuksessa jäsenmaan mahdollisuutta säätää tai säilyttää EU-lakia tiukempaa kansallista ympäristönormistoa säädellään mm. artikloilla EY 95, EY 176 ja EY 30, niin viime kädessä asiasta päättää poliittisen kontrollin ulottumattomissa oleva EY-tuomioistuin. Tutkimusaineiston mukaan EY-tuomioistuin näyttää päällisin puolin katsottuna asettuvan enemmistössä tapauksista tukemaan jäsenmaan halua pyrkiä ankarampaan ympäristönsuojeluun kuin EU. Syvempi aineiston tarkastelu kuitenkin monimutkaistaa kuvaa, mm. koska suuri osa aineiston tapauksista liittyy alueisiin, joita EU ei oikeusjutun nostamisen hetkellä ollut vielä harmonisoinut ja tällaisilla alueilla jäsenmaan liikkumavara on luonnostaan suurempi kuin täysharmonisoiduilla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on toimia tapaustutkimuksena valtiosuvereniteetin kaupallistumisesta sekä uusliberaalista ideologiasta Euroopan unionissa. Tapaukseksi tutkimuksessa on valittu internet-rahapelimarkkinoiden liberalisaatio Euroopan unionissa. Offshore-alueet ja kommunikaatioteknologian kehitys ovat mahdollistaneet sen, että veroparatiisivaltiot ovat suostuneet luomaan tiettyä maksua vastaan omalla lainsäädännöllään ”sopivan” juridisen sääntelykehyksen yhteistoiminnassa yksityisten rahapeliyhtiöiden sekä näitä edustavien tilintarkastusorganisaatioiden kanssa. Muutos rahapelitaloudessa sekä sitä koskevassa sääntelyssä on tapahtunut, kun uusliberaali ajattelutapa on saanut lisääntyvissä määrin jalansijaa valtioiden sisällä Euroopan unionin uusliberaalien normistojen ja periaatteiden vuoksi, jolloin valtion suhde markkinoihin on tulkittu uudella tavalla. Euroopan unionin jäsenmaiden haluttomuus käsitellä teknologista kehitystä rahapelien osalta ”eurooppalaisena kysymyksenä” on johtanut siihen, että rahapelitalouden sääntelyvajetta on kehittynyt täyttämään erilaisia itsesääntelymuotoja, kuten eettisiä periaatteita. Tutkimuksen päätelmien mukaan valtion roolin muutos hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioksi on edelleen kesken. EY-tuomioistuimella on tällä hetkellä suurin valta vaikuttaa siihen, ohjataanko unionin ja unionin jäsenmaiden kehitystä uusliberaalimpaan suuntaan, jossa valtiot joutuvat kilpailemaan keskenään alentamalla verotustaan ja sääntelyään.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen sitä, onko yhtenä Euroopan unionin Kioton sopimuksen tukemisen motiivina yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan identiteetti muodostuu suhteesta toiseen ja sitä on jatkuvasti rakennettava ja vahvistettava teoilla ja puheilla. Tutkimuksessa käsitellään ympäristöuhkien ja arvojen merkitystä yhtenäisen eurooppalaisen identiteetin rakennukselle perehtyen myös EU:n johtajuuspyrkimyksiin Kioton sopimuksen edistämisessä. Tutkimuksessa keskitytään eurooppalaisen identiteetin rakentamiseen ja vahvistamiseen eliittilähtöisestä näkökulmasta. Keskeisimmässä osassa tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä ovat Alexander Wendtin, David Campbellin ja Erik Ringmarin teoriat identiteetin muodostumisesta. Tutkimuksen aineiston muodostavat EU:n komissaarien Kioton ympäristösopimusta käsittelevät puheet, jotka on pidetty vuosina 1996-2000. Aineiston analyysin metodeina käytetään luokittelua ja retoriikan analyysia. Luokittelun avulla aineistoa selkeytetään ja järjestetään ja siitä nostetaan tarkempaan analyysiin kolme esimerkkipuhetta. Näihin esimerkkipuheisiin sovelletaan Chaïm Perelmanin teorian mukaista retoriikan analyysia, jossa argumentaatiotekniikkoja tutkimalla voidaan puheista päätellä argumentaation taustalla olevia puhujien motiiveja. Merkittävänä toisena ja identiteetin peilauksen kohteena EU:lle toimii aineiston mukaan erityisesti Yhdysvallat. Tutkimuksessa valotetaan EU:n näkökulmaa siitä, miksi EU:n vakaumus Kioton sopimuksen ratifioimiseksi ja noudattamiseksi on niin erilainen kuin Yhdysvalloilla. Aineistosta paljastuu näkökulmia siitä miten Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan korostamalla retoriikan keinoin EU:n ja Yhdysvaltojen erilaista ympäristöpolitiikkaa, ja painottamalla EU:n johtajuusasemaa ja arvojen paremmuutta. Retoriikan perusteella voidaan todeta Euroopan olevan identiteettipolitiikassaan murrosvaiheessa, jossa vanhat identiteettirakenteet horjuvat ja uudet saavat tilaa kasvaa ja kehittyä. Tutkimuksen päätelmissä todetaan, että ympäristönsuojelullisten ja taloudellisten motiivien ohella eurooppalaisen identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen on tärkeä taustamotiivi Euroopan unionin aktiivisuudelle maailmanlaajuisessa ympäristöpolitiikassa. Tutkimustulosten syvempi analyysi kuitenkin osoittaa, että tutkimuksen kohteena oleva ja komissaarien harjoittama eurooppalaisen identiteetin eliittilähtöinen rakentaminen on yksipuolista ja tehotonta. Tällöin ei myöskään komissaarien motiivina oleva eurooppalaisen identiteetin rakentaminen kanna käytännön tasolle vaan jää helposti pelkäksi retoriikaksi. Aidon eurooppalaisen identiteetin muotoutuminen vaatisi vastaparikseen myös kansalaisten joukosta nousevaa, alhaalta ylöspäin rakentuvaa eurooppalaisuutta. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan yhtenäisen ympäristöpolitiikan saattavan alustaa yhteistyötä muilla politiikan aloilla. Murrosvaiheen identiteettien joustavuuden seurauksena eurooppalaisella identiteetillä on mahdollista nousta eliitin puheiden retoriikasta käytännön tietoisuuteen myös Euroopan kansalaisille. Tällöin, motiivin kasvaessa käytännön teoiksi, lisääntynyt poliittinen yhteistyö ja käsitys yhteisistä arvoista toimisivat edistäjinä yhtenäiselle eurooppalaiselle identiteetille.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Euroopan unioni otti käyttöön vuonna 2000 käynnistetyn Lissabonin strategian toimeenpanemiseksi uuden yhteistyömenetelmän, jota kutsutaan avoimeksi koordinaatiomenetelmäksi. Menetelmän avulla eurooppalaista yhteistyötä voidaan tehdä aloilla, joilla EU:lla ei ole omaa toimivaltaa. Avoimessa koordinaatiomenetelmässä yhteisten tavoitteiden asettaminen ja seuranta tapahtuu Euroopan tasolla, mutta jäsenmaat voivat itse päättää, miten haluavat tavoitteisiin pyrkiä. Uudessa verkostomaisessa hallintatavassa korostetaan osallistumista, hajautettua lähestymistapaa ja oppimista. Avoimella koordinaatiomenetelmällä katsotaan olevan edellytyksiä kehittää eurooppalaista hallintatapaa, mutta sen käyttöön liittyy myös varauksellisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata avointa koordinaatiomenetelmää käsittelevän empiirisen tutkimuksen tarpeeseen. Avointa koordinaatiomenetelmää tarkastellaan hallintatutkimuksen näkökulmasta, joka nähdään EU:n tutkimuksessa perinteisiä integraatioteorioita täydentävänä tutkimussuuntauksena. Tapaustutkimuksessa keskitytään koulutuspolitiikkaan ja erityisesti ammatillisen koulutuksen EU-yhteistyöhön. Tarkoituksena on kartoittaa niitä yhteistyöprosesseja ja -käytäntöjä, joita avoin koordinaatiomenetelmä on koulutussektorille muodostanut. Uusien yhteistyökäytäntöjen yksityiskohtaisen kuvaamisen jälkeen tutkimuksessa arvioidaan hallintatavan toimintaa hyvän hallinnon näkökulmasta. Tällöin kysytään, kuinka hyvin komission (KOM 2001/ 428 lopullinen) muotoilemat hyvän hallinnon periaatteet, avoimuus, osallistuminen, vastuun selkeys, tehokkuus ja johdonmukaisuus, toteutuvat uutta hallintatapaa sovellettaessa. Tehokkuuteen liittyen tutkimuksessa keskitytään avoimessa koordinaatiomenetelmässä muodostuvaan oppimisprosessiin. Tutkimusaineisto- ja menetelmät ovat laadullisia. Kartoitettaessa uuden yhteistyömenetelmän toimintaa koulutuksen alalla tutkimusaineistona hyödynnetään koordinaatiomenetelmän soveltamisen ohessa tuotettuja Euroopan unionin ja Suomen opetusministeriön asiakirjoja. Syntynyttä näkemystä syvennetään haastattelemalla koulutusalan suomalaisia asiantuntijoita opetusministeriöstä ja opetushallituksesta. Aineisto rajaa tutkimusta siten, että kansallisen tason toimintaa tarkastellaan lähinnä Suomen näkökulmasta. Avoin koordinaatiomenetelmä toimii koulutuksen alalla rinnakkain perinteisen yhteisömetodin kanssa. Koordinaatiomenetelmä on tuonut alan yhteistyölle kokonaisvaltaisen kehyksen, jonka puitteissa toimijat luovat toisiinsa yhteyksiä monin tavoin. Yleiskuva hyvän hallinnon toteutumisesta on varovaisen myönteinen. Avoin koordinaatiomenetelmä on selvästi aktivoinut koulutuspolitiikan toimijoita ja tuonut yhteistyöhön niin ennakoitavuutta kuin ryhtiäkin. Maiden kiinnostus muilta oppimiseen on kasvanut, ja kokemusten vaihto katsotaan hyvin antoisaksi. Vaikka koordinaatiomenetelmän mukaista seuranta- ja oppimisprosessia leimaa vahva virkamieskeskeisyys, on ammatillisen koulutuksen alalla myös erittäin hyviä kokemuksia tavoitteiden toimeenpanon avoimesta valmistelusta ja ruohonjuuritason toimijoiden osallistumisesta. Hallintatavan suurimmat ongelmat koskevat läpinäkyvyyttä. Hallintapa on yhtäältä joustava, koska sen toiminnasta ei ole määrätty säännöin. Toisaalta sääntöjen puuttuminen tekee yhteistyöstä vaikeasti lähestyttävää ulkopuolisille. Roolijako toimijoiden välillä on selvä, joskin koordinaatiomenetelmä on tuonut joitakin muutoksia rooleihin. Uuden hallinnan keskeisimpiä ongelmia on se, että perinteistä säädöstyötä tekevät parlamentaariset elimet jäävät siitä helposti sivuun.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Lokakuussa 2003 alkanut Euroopan unionin hallitusten välinen konferenssi (HVK) poikkesi edellisistä konferensseista siinä, että sitä edelsi erityisen tulevaisuuskonventin työskentely. Kyseisen valmistelukunnan tehtävänä oli määrittää Euroopan unionin tulevaisuuden ydinkysymykset ja tehdä niitä koskevia suosituksia. Yksi sopimuksen aiheista oli turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Tutkielman kohteena on Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen HVK-neuvotteluissa syksyllä 2003 keskeisten suomalaisten poliittisten päättäjien neuvotteluissa todetun toiminnan kautta hahmoteltuna. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus Euroopan unionin yksittäisestä neuvotteluprosessista Suomen näkökulmasta. Erityisesti konventin ehdotuksen sisältämä osuus suljetun puolustusytimen muodostamisesta rakenneyhteistyön muodossa sekä jäsenmaiden kesken solmittava ns. turvatakuuvelvoite olivat Suomen kannalta ongelmallisia. Ennen neuvotteluiden alkua Suomi asettui vastustamaan suljettujen ydinten ja turvatakuuvelvoitteen virallistamista konventin ehdottamassa muodossa. Suomen pääneuvottelijoiden toimintaympäristön analysointiin käytetään Robert D. Putnamin teoriaa two-level games. Se on tässä yhteydessä suomennettu kahden tason peliksi. Teorian avulla voidaan selvittää poliittisten päättäjien toimintaa ja päätöksiä neuvottelutilanteessa, jossa heidän pitää ottaa huomioon sekä kansallisen, että kansainvälisen poliittisen kentän toimijoiden vaatimukset. Putnamin teorian avulla voidaan selittää Suomen kannan muodostumista syksyllä 2003 sekä lopullista puolustusydintä ja turvatakuulauseketta koskevaa neuvottelutulosta samana vuonna joulukuussa. Kansainvälinen on tässä neuvotteluprosessissa HVK. Kansallinen taso käsittää EU-päätöksenteossa mukana olleet kansalliset toimielimet. Tutkielman aineistona ovat aikaisempi tutkimus, virallisasiakirjat, selonteot, raportit, tiedotteet ja viestintävälineiden kirjoitukset. Suomen pääneuvottelijat ilmoittivat Suomen saavuttaneen neuvottelutavoitteensa joulukuussa 2003. Puolustusyhteistyö säilyi avoimena ja turvatakuulausekkeessa otettiin huomioon liittoutumattomien maiden erityisasema. Tekijän arvion mukaan Putnamin teoria ei täysin selitä Suomen pääneuvottelijoiden toimintaa kyseisessä neuvotteluprosessissa. Suomen pääneuvottelijat eivät esimerkiksi käyttäneet hyväkseen kansallisen tason poliittisia erimielisyyksiä puolustuspolitiikan suhteen. Mahdollisia syitä tähän ovat Suomen poliittinen kulttuuri ja konsensushakuinen EU-politiikka. Tärkeimmät käytetyt lähteet: Putnam, Robert D.(1988): Diplomacy and domestic politics: the Logic of two-level games. International Organization 42, 427-460. Stubb, Alexander (2002): Negotiating Flexibility in the European Union. Palgrave, Great Britain.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on Euroopan unionin (EU) kansainvälisen identiteetin konstruointi unionin virallisessa diskurssissa. EU:n on perinteisesti esitetty olevan siviilivalta, mutta sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan aloittaminen on joidenkin tutkijoiden mielestä tehnyt siviilivaltamallin käyttökelvottomaksi. Konstruoidaanko EU:sta edelleen siviilivaltaa? Vai olisiko unionin kansainvälistä identiteettiä siviilivalta-sotilaallinen valta -jaottelun sijaan hedelmällisempää tarkastella ns. normatiivisen vallan mallin avulla? Normatiivinen valta näkee tärkeänä vallan resurssina kyvyn määrittää "normaali" kansainvälisissä suhteissa. Normatiivisena valtana pidetty toimija mm. korostaa arvojen merkitystä ulkopolitiikassa ja levittää normejaan myös kolmansiin maihin. Tutkimusaineistona ovat EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan vuonna 2006 pitämät puheet sekä muutamat keskeiset Euroopan unionin neuvoston eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (ETPP) koskevat asiakirjat. Aineistoa käsitellään diskurssianalyysiin pohjautuvan tekstianalyysin keinoin. Teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan kieli paitsi kuvailee todellisuutta, myös luo sitä. Tutkielmassa käydään analyysin pohjustukseksi lyhyesti läpi EU:n kriisinhallinnan kehitystä ja eurooppalaisen identiteetin tutkimusta. Aineiston analyysissa käy ilmi, että EU:sta konstruoidaan lisääntyneestä sotilaallisesta kapasiteetista huolimatta edelleen siviilivaltaa. Toinen hegemoninen diskurssi konstruoi unionista normatiivisen vallan mallin mukaista kansainvälistä toimijaa. EU:n kansainvälisen identiteetin tarkastelu normatiivinen vallan mallin avulla katsotaan tutkielman johtopäätöksissä siviilivalta-sotilaallinen valta -jaottelua hedelmällisemmäksi. Tällöin EU:ta ei verrata yhtä vahvasti valtioon, eikä unionin identiteetti määrity yksinomaan resurssien perusteella. Aineistosta nostetaan esiin myös ETPP:n taustatekijöitä sekä EU:n vahvuuksia ja kehitystarpeita ETPP:n saralla kuvaavia diskursseja. Aineistosta löytyi normatiivisen diskurssin kanssa kilpaileva diskurssi, joka näkee ETPP:n motiiveiksi Euroopan oman turvallisuuden ja intressit. Tämä diskurssi ei kuitenkaan noussut esiin yhtä vahvana kuin normatiivinen diskurssi. ETPP:n menestystarinana tai EU:n kansainvälisen roolin vahvistajana esittävät diskurssit eivät ole ristiriidassa normatiivisen diskurssin kanssa. Ainutlaatuisuusdiskurssin mukaan EU:n vahvuus on sen harvinaisen kattava kriisinhallintavälineistö, ja unionia pidetään "ei-uhkaavana" toimijana. Multilateralismia pidetään aineistossa sekä EU:n vahvuutena että kehitystarpeena. Kriisinhallinnan alalla kehittämistarvetta nähdään myös yhtenäisyyden ja nopeuden suhteen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Kylmän sodan päätyttyä Suomi on luopunut puolueettomuuspolitiikastaan ja liittynyt Euroopan unionin jäseneksi. Maan uutta turvallisuuspoliittista linjaa ryhdyttiin 1990-luvun alussa kutsumaan sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi. Suomen EU-jäsenyyden aikana unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kuitenkin kehittynyt ennalta arvaamattoman nopeasti, ja myös sotilaallisen liittoutumattomuuden tulkintaa on jouduttu supistamaan. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on vuodesta 2004 lähtien esitetty ristiriitaisia näkemyksiä niin siitä, onko Suomi EU:n jäsenvaltiona enää sotilaallisesti liittoutumaton kuin siitäkin, mitä sotilaallinen liittoutumattomuus ylipäätään tarkoittaa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Keskustelu on saanut virikettä erityisesti ratifiointia odottavasta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen turvatakuulausekkeesta. Kun sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteestä ja merkityksestä ei ole yhteistä mielikuvaa, puhuvat osapuolet kuitenkin helposti toistensa ohi eikä keskustelu etene. Tutkielma pohjautuu ajatukseen, että yksi tieteellisen keskustelun tehtävistä on yhteiskunnallisen keskustelun lähtökohtien purkaminen ja analysointi. Työn tavoitteena on muodostaa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden merkityksestä kokonaiskuva kolmesta eri tietoteoreettisesta näkökulmasta: objektiivisesta, subjektiivisesta ja intersubjektiivisesta. Objektiivisen näkökulman materiaalina käytetään EU:n perussopimuksia, kun taas subjektiivinen näkökulma perustuu Suomen hallituksen selontekoihin ja pääministerin ilmoituksiin. Kolmas näkökulma pohjautuu Iso-Britannian, Ranskan, Saksan ja Viron turvallisuuspoliittisten vaikuttajien haastatteluihin. Kaikista kolmesta perspektiivistä katsoen Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden nykymerkitys on suppea. Subjektiivisesta näkökulmasta se on kuitenkin edelleen keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikkaa kuvaava määre. Toisaalta EU-näkökulman tarkastelussa huomataan, että EU täyttäisi perustuslaillisen sopimuksen myötä jo sotilasliiton määritelmän eikä Suomi ole hankkinut erivapauksia sopimuksesta. Sotilaallisen liittoutumattomuuden diskurssin jatkaminen Suomessa ja muissa liittoutumattomissa jäsenvaltioissa on ollut mahdollista, koska intersubjektiivisessa keskustelussa ei ole koettu tarvetta haastaa jäsenvaltioiden subjektiivisia tarinoita. Suomen EU-kumppanit eivät näe sotilaallisen liittoutumattomuuden tuottavan lisäarvoa, mutta ne eivät myöskään koe sen haittaavan maan osallistumista EU:n puolustusyhteistyöhön. Päinvastoin: Suomen koetaan olevan esimerkillinen ja aktiivinen kumppani Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. EU:n puolustusyhteistyön tiivistyminen saattaa kuitenkin asettaa tulevaisuudessa Suomen pyrkimyksen pysyä integraation eturintamassa ristiriitaan sen sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa. Tekijän arvion mukaan tällaisessa tilanteessa Suomi tinkii mieluummin liittoutumattomuudestaan kuin vaikutusvallastaan.

Euroopan unioni on murroksessa. Unionin laajeneminen uusiin jäsenmaihin edellyttää siltä kykyä uudistaa poliittisia rakenteitaan järjestelmän demokraattisuuden ja toimivuuden varmistamiseksi. Laajentuvassa unionissa jäsenmaiden yksimielisyyttä – ja niiden kansalaisten tukia – edellyttävien uudistusten läpivienti käy kuitenkin alati vaikeammaksi. Euroopan unionista tulee oman historiansa ja historiallisten rakenteidensa vanki.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan siviilivallan käsitteen ja kansainvälisen politiikan tutkimuksen konstruktivistisen teorian valossa Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia Afrikassa. Tutkimus rajautuu käsittelemään Euroopan unionin paikallistumista Kongon demokraattisen tasavallan konfliktissa. Tarkoitus on selvittää, missä määrin Euroopan unionin harjoittama politiikka Afrikassa on ollut siviilivallan politiikkaa ja mitä muutoksia Euroopan unionin sotilaallisen aspektin kehittäminen on tuonut siihen tapaan, miten unioni representoi itsensä ulkopoliittisena toimijana alueella. Siviilivallan käsite on ollut alusta lähtien sidoksissa Euroopan yhteisöön ja sen integraatioprosessiin. Siviilivalta on toimija, joka politiikallaan pyrkii edistämään rauhanomaisia arvoja ja periaatteita, joista keskeisimpiä ovat demokratia, ihmisoikeudet, monenvälinen yhteistyö sekä sitoutuminen yleisesti hyväksyttyihin normeihin ja kansainvälisiin regiimeihin. Siviilivallan toimintakeinot perustuvat poliittiseen ja taloudelliseen vaikuttamiseen, jolloin sotilaallisen voiman käyttöä keinona ratkaista konflikteja pyritään rajoittamaan. Teoreettinen viitekehys nidotaan empiiriseen analyysiin ottamalla tarkastelun alle Euroopan unionin näkemykset turvallisuuspoliittisesta roolistaan Afrikassa vuosina 1995–2005. Tutkielma on rajattu käsittelemään Euroopan unionin turvallisuuspoliittista paikantumista yleisesti Afrikassa ja erityisesti Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi. Aineisto koostuu Euroopan unionin neuvoston sekä komission asiakirjoista sekä korkean edustajan Javier Solanan puheista tutkimuksen kattamalta ajanjaksolta. Analyysin tuloksena voidaan sanoa, että aineistosta löydettyjen diskurssien valossa EU näyttäytyy vahvasti siviilivaltana, ja sen sotilaalliset keinot kriisinhallinnassa eivät ole saaneet korostettua osaa, vaan ne nähdään vain yhtenä tehokkaan konfliktinehkäisyn osana. Kriisinhallinnan merkitys - sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan - on kuitenkin suuri EU:n käsitykselle uskottavuudestaan. Analyysin keskeinen johtopäätös oli se, että EU:n kattava keinovalikoima mahdollistaa sen, että unioni pystyy esittämään itsensä merkittävänä globaalina toimijana YK:n rinnalla rauhanturvaamisessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani on poliittisen viestinnän alaan kuuluva tutkimus, jossa tarkastelen kansallisen edun käsitteelle annettuja sisältöjä Euroopan unionin perustuslaista käydyssä julkisessa keskustelussa. Perustuslaki on merkittävä käännekohta Euroopan unionille, minkä lisäksi se vaikuttaa jäsenmaihin kansallisella tasolla. Perustuslaista ja lakia valmistelleesta hallitusten välisestä konferenssista käytiin Suomessa keskustelu, jossa jännite kansallisten etujen ja hvk:n päätösten välillä oli vahvasti esillä. Kansallinen etu oli läsnä kaikissa keskustelun käänteissä, minkä vuoksi käsitteen avaaminen oli perusteltu tutkimuksen kohde. Poliittisessa kielessä on paljon kansallisen edun kaltaisia, itsestään selviltä näyttäviä käsitteitä, joiden merkitykset ovat kuitenkin moniselitteisiä ja kiistanalaisia. Tutkimalla näitä merkityksiä teemme kieltä ymmärrettävämmäksi ja havainnoimme poliittisia valtarakenteita. Tutkimusaineistokseni valitsin noin 195 uutis- ja mielipidekirjoitusta, jotka oli julkaistu heinäkuun 2003 ja helmikuun 2004 välillä suurimmissa kotimaisissa sanomalehdissä. Teoreettisesti työni perustuu aiempiin tutkimuksiin "kansallisen" käsitteestä sekä geopoliittisen kamppailun teoriaan. "Kansallinen" on useimmiten liitetty kansallisen identiteetin ja kansallisen kulttuurin kysymyksiin. Omassa tutkimuksessani kansallisen edun sanaparista kuitenkin hahmottui selvästi poliittinen käsite, jonka yhteys kansallisen määritelmiin on siinä, että molemmat käsitteet ovat kiistan- tai jopa kamppailunalaisia. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa määritin kansallisen edun sisällöt teema-analyysin avulla. Merkitykset syntyivät toimijoiden vastakkaisista kannoista perustuslakiin liittyvissä kysymyksissä. Sisällöiksi hahmottuivat mm. realismi, kansalaisten oikeudet ja demokratian säilyttäminen, turvallisuuden lisääminen ja unionin yhteinen etu. Tärkeimmäksi syvämerkitykseksi hahmottui pyrkimys valta-asemien vahvistamiseen. Toisessa vaiheessa testasin sekä Sami Moision esittämää jakoa Suomen EU-jäsenyyskiistassa vaikuttaneista ryhmittymistä että ryhmittymien käyttämiä geopoliittisia argumentteja. Kontekstina olivat kansallisen edun määritelmät ja metodina Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian dissosiatiiviset tekniikat eli kontrastiparit. Kontrastiparit, joilla kansallista etua määriteltiin, olivat: 1) Venäjä-Euroopan unioni, 2) itä-länsi, 3) pieni maa - suuret maat, 4) ulkopuolella-ytimessä, 5) passiivisuus-aktiivisuus sekä 6) menneisyys-nykyisyys. Argumentaatioanalyysini johtopäätöksenä on, ettei jako lännettäjiin, traditionalisteihin ja varovaisuuslinjalaisiin enää riitä, sillä keskustelussa on muitakin toimijoita. Lisäsin asetelmaan neljännen ryhmittymän, EU-pragmatistien joukon. Geopoliittiset argumentit eivät myöskään yksin riittäneet kuvaamaan kansallisen edun argumentointia, vaikka erityisesti lännettäjät käyttivät niitä paljon. Tällaisia argumentteja olivat muun muassa Venäjän läheisyys, Suomen syrjäisyys sekä reunavaltioistumisen. Eniten kansallista etua määriteltiin kuitenkin pienen maan argumentilla eli Suomen pieni koko unionin jäsenenenä vaikuttaa toimijoiden mukaan eniten kansallisen edun toteutumiseen. Keskustelu oli kautta linjan kansalliseen näkökulmaan ankkuroitunutta. Perustuslakikeskustelua kävi harvalukuinen eliitti, joka nosti esille vain muutamia perustuslakiin liittyviä kysymyksiä. Kansalaisten osuus keskustelussa oli vähäinen. Hvk-neuvottelujen kariutuminen joulukuussa 2003 johti keskustelijat uudelleenarvioimaan Suomen EU-politiikan suuntaa. Tutkimukseni dokumentoi eräänlaista hämmennyksen aikaa, jolloin keskustelua käyvä eliitti pohti voimakkaasti Suomen asemaa ja mahdollisuuksia Euroopan unionissa.

Eurooppalainen integraatio on perustamisestaan 1950-luvulta lähtien muodostanut huomattavan haasteen tieteelliselle tutkimukselle. Päällimmäiset ongelmat juontavat juurensa integraation omintakeiseen luonteeseen. Kyseessä on valtiorakenteita niiden yhteensulauttamisen kautta olennaisesti muuttava hanke, jonka poliittisesta lopputuloksesta ei keskeisten osapuolten välillä vallitse yksimielisyyttä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on Euroopan unionin laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Tavoitteena tutkielmassa on hahmottaa itälaajentumisesta käytyä ajankohtaista keskustelua ja tarkastella laajentumisen vaikutuksista esitettyjä arvioita, ennusteita ja laskelmia. Näkökulmaksi on valittu laajentumisen vaikutusten tutkimus EU:n kannalta. Tällöin tutkielman viitekehyksen muodostavat laajentumisen problematiikka ja keskeiset käsitteet, jolloin tarkastellaan laajentumisen vaikutuksista esitettyjä arvioita politiikan, talouden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Empiirisessä osuudessa tuodaan esille tilannetta KIE-maissa, jolloin tapauksena käsitellään Tshekin tasavaltaa. Tällöin tarkastellaan, minkälaisia haasteita liittyminen Euroopan unioniin merkitsee Tshekille ja pohditaan, minkälaisia ongelmia Tshekki on kohdannut viime vuosina sopeutuessaan EU-jäsenyyteen. Tarkasteltasessa laajentumiseen poliittisia haasteita havaitaan, että EU:n instituutioiden uudistaminen on välttämätöntä, jotta laajentuminen ylipäätään voi olla mahdollista. Merkitseehän laajentuminen EU:n muuttumista entistä heterogeenisemmäksi. Arvioiden mukaan laajentuminen merkitsisi nykyisellään EU:n päätöksenteossa jäsenmaiden valtasuhteiden pienentymistä, jolloin pienet maat (esimerkiksi Tshekin tasavalta) hyötyisivät laajentumisesta. Myös sekä jäsenmaiden että hakijamaiden kansalaisten asenteet laajentumisprosessia kohtaan ovat tärkeitä koko prosessin legitimiteetin kannalta. Tarkasteltaessa Tshekin tasavaltaa voidaan havaita, että kommunistit, jotka vastustavat avoimesti EU-jäsenyyttä, ovat mielipidetiedustelujen mukaan lisänneet kannatustaan. Kaiken kaikkiaan EU-skeptisyys on Tshekissä kasvanut viime vuosina, jolloin maassa suhtaudutaan EU-jäsenyyten kielteisemmin kuin muissa hakijamaissa. Myös Tshekin kehitys kohti EU-jäsenyyttä on hidastunut viime vuosina. Arvioitaessa laajentumisen taloudellisia haasteita törmätään laajentumiskeskustelussa kysymykseen, miten laajentuminen rahoitetaan. Itälaajentumisen vaikutukset heijastuvat arvioiden mukaan EU:n budjettiin ennen kaikkea maatalouspolitiikan ja rakennerahastojen menojen kasvun kautta. Berliinissä vuonne 1999 käydyissä Agenda-neuvotteluissa päästiin ratkaisuun vuosien 2000-2006 budjettisopimuksesta, EU:n maatalousuudistuksesta sekä laajentumisen rahoituksesta. Agenda-ratkaisussa varattiin laajentumista varten 80 miljardin euron pesämuna, jota useat asiantuntijat ovat ehtineet epäillä riittämättömäksi. Arvioiden mukaan laajentumisten vaikutukset sekä EU:n että KIE-maiden vaikutukset talouskasvuun ovat positiivisia. Myöskään työvoiman joukkomuutot idästä länteen eivät arvioiden mukaan toteudu. Laajentuminen merkitsee unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikalle merkittäviä haasteita, koska uudet jäsenmaat tuovat oman maantieteellisen sijaintinsa sekä historialliset kokemuksensa unioniin. Ehkä laajentumisprosessin merkittävimpänä ulko- ja turvallisuuspoliittisena vaikutuksena pidetään sitä, että EU-jäsenyys on tapa tasoittaa elintasoeroja Euroopassa ja luoda sitä kautta vakautta. Aineiston perusrungon muodostavat Euroopan unionin laajentumisesta ja KIE-maista julkaistu runsas tieteellinen kirjallisuus sekä erilaiset artikkelit ja lehdet. Myös EU:n komissio on julkaissut ajankohtaisia raportteja KIE-maiden edistymisestä. KIE-maiden kansalaisten asenteista EU-jäsenyyttä kohtaan voi löytää tietoa Eurobarometri-tutkimuksesta. Mielenkiintoisen lisän tutkielmaan ovat tuoneet asiantuntijoiden haastattelut, joita on käytetty tutkielmassa taustamateriaalina.