Search

Objectives: Information on nurse educator education is scarce. The present study thus aims to provide an overview of the requirements for and standards of nurse educator education in six European countries in order to enable further reflection and promote discourse on the topic. Methods: A descriptive international cross-sectional comparative study was conducted across six European countries. Data were collected via an online questionnaire completed by experts in nurse educator education or in organisations with specialist knowledge about nurse educator preparation (n = 11). The data were analysed, compared, and condensed.Results: The participating countries differ in terms of their educational requirements and the working environments they provide for nurse educators. Formal nurse educator education is available in three of the six countries. Furthermore, in the countries with formal education for nurse educators, differences exist in terms of the regulation and implementation of the education. The educational requirements of nurse educators in higher education are mostly not specific to nursing and are instead general requirements for professional (tertiary) or higher education.Conclusions: The analysis reveals heterogeneous regulations, standards, and pathways in the education of nurse educators in the six different counties included in the study. Despite some formal and content-related similarities, no uniform picture of the educational requirements, programmes, or standards was identified. The results of this international comparative research confirm the need for further research that examines whether the education of nurse educators meets the global need both for skilled nurses and for more Europe-wide collaboration in nurse educator education.

Johdanto: Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan (soteku) toimintaympäristö on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä. Jotta pätevien opettajien saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa, tarvitaan jatkuvaa terveystieteiden opettajakoulutuksen uudistamista ja systemaattista sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisen kehittämistä. Tarkoitus: TerOpe-hankkeen tarkoituksena oli kehittää valtakunnalliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset soteku-opettajien osaamisvaatimukset, ja luoda osaamisen kehittämisen malli opettajien suunnitelmalliselle, uran aikaiselle osaamisen kehittymiselle. Lisäksi hankkeessa kehitettiin digipedagogiikan verkko-opintojakso ja digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille. Menetelmät: TerOpe-hanke oli kuuden yliopiston ja yhden ammatillisen opettajakorkeakoulun valtakunnallinen kärkihanke, jota rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö vuosina 2017–2019. Hanke toteutettiin neljässä vaiheessa: 1) Opettajien osaamismallin ja osaamisvaatimusten kehittäminen; 2) Opettajien osaamisen kehittämismallin rakentaminen; 3) ”Digipedagogiikan perusteet sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutuksessa 2 op” -verkko-opintojakson kehittäminen ja pilotointi; 4) Digitaalisen osaamisverkoston kehittäminen ja pilotointi. Tulokset: Hankkeessa kehitettiin näyttöön perustuvasti soteku-opettajien osaamismalli, osaamisvaatimukset, opettajien osaamisen kehittämisen malli, digipedagogiikan verkko-opintojakso sekä digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille. Lisäksi hankkeessa kehitettiin kolme itsearviointimittaria: Sosiaali-, terveys- ja sekä kuntoutusalan opettajan osaaminen (HeSoEduCo), Opettajan jatkuva ammatillinen kehittyminen (EduProDe) ja Opettajan digitaalinen osaaminen (DigCompEduF). Johtopäätökset: Soteku-opettajan osaamismallia ja osaamisvaatimuksia voidaan hyödyntää terveystieteiden opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien uudistamisessa valtakunnallisesti, ja yhteisopetuksen ja ristiinopiskelun kehittämisessä terveystieteiden opettajankoulutuksessa. Opettajien osaamisen kehittämismallissa kuvataan monitasoinen lähestymistapa, jonka pohjalta opettajien osaamisen kehittäminen tapahtuu opettajankoulutuksessa, koulutuspoliittisessa päätöksenteossa, koulutusorganisaatioiden strategisella tasolla, opettajien osaamisen lähijohtamisessa sekä yksittäisten opettajien ja opettajatiimien osaamista kehittävässä toiminnassa. Introduction: The operating environment in the social-, health care, and rehabilitation sector is continuously changing and evolving. In order to ensure the availability of qualified educators in the future, constant reform of health science teacher education and systematic development of competence in social-, health care, and rehabilitation is needed. Purpose: The TerOpe project aimed to develop national and internationally comparable competence requirements for social-, health care, and rehabilitation educators, and to create a competence development model for educators’ systematic career development. Besides, the project developed an online course in digital pedagogy and a digital competence network for educators, educators’ trainers and students in the field. Methods: The TerOpe project was part of nationwide government key projects. The project involved six universities and one university of applied sciences, funded by the Ministry of Education and Culture in 2017–2019. It was implemented in four phases: 1) development of the educator competence model and its requirements; 2) building an educator competence development model; (3) development and piloting of a digital course in digital education for social-, health care, and rehabilitation education; 4) development and piloting of a digital competence network. Results: The project developed an evidence-based model for the competence of social-, health care and rehabilitation educators. The project also developed competence requirements for the educators, a model of educator competence development, an online course in digital pedagogy, and a digital competence network for educators, educators’ trainers and students in the field. Besides, the project developed and tested three self-assessment instruments: The Health and Social Care Educator’s Competence (HeSoEduCo), Continuous Professional Development of Educators (EduProDe), and Digital Competence of Educators (DigCompEduF). Conclusions: The social-, health care, and rehabilitation educators’ model and competence requirements can be utilized to revise health science education curricula nationwide, and to develop collaborative and cross-curricular education. The educator competence development model describes a multi-level approach, based on which educator competence development takes place in teacher education, in education policy-making, at the strategic level of education organizations, in close-knit leadership of individual educators and in teams. nonPeerReviewed