Search

The focus of this research is centered on leadership and practices related to it. Irrespective of organization, similar dimensions of leadership are shared amongst them. The operational environment, the core mission of the organization and regional cultural differences all provide their own nuances to leadership. In the case of expert organizations, leadership is focused on professional identity. The vicar operates, based on their theological substance, to fulfil the core spiritual mission of a parish. In this qualitative case study research, leadership has been examined in the context of the Evangelical Lutheran Church of Finland and from the perspective of leadership of a local parish. The research has been conducted by interviewing 32 vicars of parishes. The results of this research have been grouped according to two larger entities. These are the views of the vicar on pastoral leadership and the vicar’s role as a pastoral leader. The deep structures of pastoral leadership have been resolved by inquiring of the interviewees’ views on priesthood, spiritual identity, the Bible and leadership. The vicars have also highlighted the changes happening in the operational environment which reflect upon pastoral leadership. One of the research results is a model of pastoral leadership entity. The model encapsulates the vicars’ understanding of pastoral leadership and the vicar’s views and role as a pastoral leader. Pastoral leadership represents the vicar’s leadership role in a local church so that the church’s core spiritual mission would be fulfilled. Comparable examples are the pedagogical leadership task of a headmaster and the medical leadership task of a medical director. The outcome of the study supports the discussion of general leadership theory. It can be used to examine leadership in expert organizations in which leadership is based on professional identity. The research results can be especially utilized in the development of leadership education in churches. At the same time, it gives individual leaders the possibility to reflect on their own leadership and deep structures related their leadership using the Pastoral Leadership Model as a basis. This model can be utilized in ecumenical interchurch discussion concerning priesthood and other elements of pastoral leadership. Feelings of loneliness arose as new research themes in the diverse leadership roles of a vicar. This research theme/topic needs further research in order to map out the burdens of a vicar’s position. Conflicts within the church and work community were found to be challenging by vicars. Prevalent structural changes within the church, as well as, differences in opinion in spiritual matters and ethical conflicts brought additional pressure to the position. In addition to this theme, the ongoing transformation in work culture in the church is a matter worth investigating. It would be interesting to expand the qualitative research study with a quantitative section investigating the views of vicars in the Finnish Lutheran church on leadership. An additional aspect to pastoral leadership would be provided by an ecumenical study in which Lutheran vicars would be joined by vicars from the Orthodox and Roman Catholic churches as well as parish leaders from the Pentecostal church in a Finnish context. Tämän tutkimuksen kärki on kohdistunut johtamiseen ja siihen liittyviin käytäntöihin. Organisaatiosta riippumatta johtamista yhdistää monet samanlaiset ulottuvuudet. Toimintaympäristö, organisaation perustehtävä ja alueelliset kulttuurierot tuovat johtamiseen oman vivahteensa. Asiantuntijaorganisaatioissa ammatilliseen identiteettiin liittyvä johtaminen on keskuksessa. Kirkkoherra toimii teologisen substanssinsa pohjalta seurakunnan hengellisen perustehtävän toteuttamiseksi. Tässä kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa johtamista on tarkasteltu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa ja paikallisen seurakunnan johtamisen näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla 32 kirkkoherran virassa toimivaa henkilöä. Tutkimustuloksia on ryhmitelty kahden suuremman kokonaisuuden avulla. Nämä ovat kirkkoherran näkemykset pastoraalisesta johtamisesta sekä kirkkoherran rooli pastoraalisena johtajana. Pastoraalisen johtamisen syvärakenteita on selvitetty kysymällä haastateltavien näkemyksiä pappeudesta, hengellisestä identiteetistä, Raamatusta ja johtamisesta. Kirkkoherrat ovat myös nostaneet esille niitä toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia, jotka heijastuvat pastoraaliseen johtamiseen. Yksi tutkimustuloksista on malli pastoraalisen johtamisen kokonaisuudesta. Mallissa tiivistyy kirkkoherrojen ymmärrys pastoraalisesta johtamisesta sekä heidän näkemys kirkkoherran roolista pastoraalisena johtajana. Pastoraalinen johtaminen kuvaa kirkkoherran johtamistehtävää paikallisseurakunnassa, jotta seurakunnan hengellinen perustehtävä tulisi toteutettua. Muissa organisaatioissa verrannollisia käsitteitä ovat esimerkiksi rehtorin pedagogisen johtamisen, upseerin sotilasjohtamisen tai johtavan lääkärin lääketieteellisen johtamisen tehtävä. Tutkimuksessa saatu tieto palvelee yleistä johtamisteoreettista pohdintaa. Sen kautta voidaan tarkastella johtamista asiantuntijaorganisaatioissa, joissa johtamista toteutetaan professionaalisen taustan perustalta. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää erityisesti kirkkojen johtamiskoulutusten kehittämisessä. Samalla se antaa yksittäisille johtajille mahdollisuuden reflektoida omaa johtamista ja siihen liittyviä syvärakenteita muun muassa Pastoraalisen johtamisen kokonaisuus – mallin pohjalta. Tätä mallia voidaan hyödyntää kirkkojen välisissä ekumeenisissa keskusteluissa, kun puhutaan pappeudesta ja muista pastoraaliseen johtamiseen kytkeytyvistä elementeistä. Uusina tutkimusteemoina nousi esille kirkkoherran monipuolinen johtamistehtävä, jossa koetaan yksinäisyyttä. Tämä teema kaipaisi lisätutkimusta kirkkoherran viranhoidon kuormittavuuden kartoittamiseksi. Kirkkoherrat kokivat ristiriidat seurakunnassa ja työyhteisössä vaikeina. Kirkossa vallitsevat rakennemuutokset, näkemyserot hengellisissä kysymyksissä sekä eettisissä kiistoissa toivat lisäpainetta viranhoitoon. Tämän teeman lisäksi kirkossa meneillään oleva työkulttuurin muutos on selvitettävän arvoinen asia. Kvalitatiivisen tutkimuksen laajentaminen kvantitatiivisella osiolla luterilaisten kirkkoherrojen johtamisnäkemysten selvittämiseksi olisi mielenkiintoinen. Lisäsävyä pastoraaliseen johtamiseen toisi ekumeeninen tutkimus, jossa suomalaisessa kontekstissa luterilaisten kirkkoherrojen lisäksi olisivat mukana kirkkoherrat ortodoksisesta ja roomalaiskatolisesta kirkoista sekä seurakuntajohtajat helluntaikirkosta.

“Avaa suusi, Herra puhuu!” Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen (SRK) suviseurasaarnojen 1960 – 1979 kielellinen, opillinen ja kirkollisyhteiskunnallinen sisältö. “Open your mouth, the Lord speaks!” The linguistic, doctrine and ecclesiastic-societal contents of the 1960-1979 Summer Service sermons of the Conservative Laestadian revivalist movement Erkki Lampinen The University of Helsinki, Finland The hypothesis of the research paper was to form a general view of the contents of the Conservative Laestadian (CL) sermon, as well as study the societal breakthrough and the effects of internal crises within the CL-movement during the decades of research. The aim of this study was to depict the contents of the sermons with the help of three research topics. The dimensions of the research were: 1. The usage of religious language, imagery, metaphors, and rhetorical devices in the religious communication of the sermons. 2. The doctrine emphasis of the sermons in a time-historical context. 3. The Conservative Laestadian revivalist movement in relation to society and the Evangelical Lutheran church at the time of research. The source material of the research consisted of 562 sermons. The sermons and their examples were selected by topic into either dogmatic pieces or ones considering society and church relations. The research involved homiletics and homiletical analysis which included both systematic, dogmatic, and church historic aspects. The research unfurled the sermon and sermon culture of the Conservative Laestadian revivalist movement. The explanations of the sermons’ biblical texts were upheld with religious and non-religious metaphors as well as imagery. The recurring themes of the sermons, such as descriptions of sin, mercy, God’s kingdom, the Gospel, the End Times, and eternity, formed into the core metaphor of the research. One of the most meaningful topics regarding the core metaphors of the Conservative Laestadian revivalist movement was the Gospel’s declaration of absolution that, according to research, seems to have been included in every sermon. Mentions of the internal crises of the revivalist movement remained minimal in the sermons. The 1961 dispersion is only mentioned in a few speeches. However, the dispersion was doctrinally more extensive and eventually culminated into congregational teaching. Sermons regarding congregational teaching gave an impression of an exclusive congregational perception. When moving to the 1970s topics of television, ale, child restraint and so-called treatment convent topics like “Canon law”, sports and culture as well as “spiritual teaching” and “room governing teaching” (fin. huoneenhallitusoppi). From single topics the television gained significant attention in the 1970s sermons. The sermons also talked about righteousness and confession. The authorities’ relationship of the Conservative Laestadian movement is a respectful allegiance. Politics weren’t discussed in the sermons, but the topic does get recognized in the CL-movement. Religion and politics wanted to be kept separate, but the obscurity of the resources put into anti-leftist work and the effects on the sermon activities eventually became harmful. The relations to the Evangelical Lutheran church are seen as ambivalent because the movement wanted to be a part of the church, but the exclusive congregational perception caused tension between the church and the CL-movement. Ecumenism, the principles of which weren’t accepted in the movement, was also talked about in the sermons. Sermons and their language have been under constant modification. The research gave an idea of this change even though the transition time from the 1960s to the 1970s is short in this analysis. The change of generations in preachers seems to have influenced the linguistic expressions of the sermons. The language became more mundane and factual instead of the poetic imagery that were seen especially in the transcendent description of 1960s sermons. In conclusion and as a result we can note: the main focus of the sermons was declaration of the Gospel as well as encouragement for bettering oneself, which was meant as an invitation for those outside the movement. This focus stayed consistent to the Conservative Laestadian teachings from one sermon to another. Not the CL-movement’s internal crises nor the harmful societal influences from the movements point of view seemed to sideline this declaration of the sermons’ main focus. Tutkimuksen hypoteesi oli muodostaa kokonaiskuva vanhoillislestadiolaisen (SRK) saarnan sisällöstä sekä tutkia yhteiskunnallisen murroksen että vl-liikkeen sisäisten kriisien vaikutusta saarnojen opetukseen ja julistukseen tutkimusvuosikymmeninä. Tutkimustehtävänä oli kuvata saarnojen sisältöä kolmen tutkimusaiheen avulla. Tutkimuksen dimensiot olivat: 1. Uskonnollisen kielen, kielikuvien, metaforien ja retoristen tehokeinojen käyttö saarnojen uskonnollisessa viestinnässä. 2. Saarnojen opilliset painotukset aikahistorillisessa kontekstissa. 3. Vanhoillislestadiolaisen herätysliikeen suhde yhteiskuntaan ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutkimusajankohtana. Tutkimuksen lähdeaineisto sisälsi 562 saarnaa, joista tutkija teki tutkimuspäiväkirjaan lyhyet referoinnit sekä jakoi saarnat neljään puhelajiin. Tutkimuspäiväkirjasta valikoitiin saarnaesimerkit opetus- ja kehotuspuheita sekä parannussaarnoja käsitteleviin tutkimuskappaleisiin. Saarnan kokonaiskuvan täydentämisesksi kokonaisia saarnoja tutkimusanalyysiin otettiin neljä. Saarnat valikoituivat aiheiden mukaisesti dogmaattiseen tai yhteiskunta- ja kirkkosuhdetta käsitteleviin kappaleisiin. Tutkimusmetodina käytettiin temaattista sisällönanalyysia. Tutkimusmetodiikka sisälsi geneettis-deskriptiivisen ja tätä tutkimusta varten laaditun metodin, joilla toteutettiin ainestolähtöistä sisällönanalyysiä. Taulukoita ja kuvia käytettiin havannoinnin lisäämiseksi. Käytännölliseen teologiaan kuuluva tutkimus oli homiletiikan ja homileettisen analyysin sisältävää tutkimusta, joihin kuuluivat sekä systemaattinen, dogmaattinen että kirkkohistoriallinen aspekti. Tutkimuksen tukena käytettiin sekä viestintä-, että saarnateorioita ja muuta tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus avasi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vuotuisen suviseuratapahtuman saarnojen sisältöä uskonnollisen viestinnän näkökulmasta katsoen monipuolisesti. Vl-liikkeen saarnakulttuuri sisälsi tutkimusvuosikymmeninä lestadiolaista saarnaperinnettä ja poeettisia, luonnosta ja elävästä elämästä poimitttuja kielikuvia. Saarnojen Raamatun tekstien selitystä tuettiin uskonnollisilla ja ei- uskonnollisilla metaforilla. Puhujat elävöittivät saarnojaan retorisilla tehokeinoilla, joilla myös korostettiin vl-liikkeen yhteisöllisyyttä. Saarnojen toistuvista teemoista, kuten kuvailut synnistä, armosta, Jumalan valtakunnasta, evankeliumista, lopunajoista ja iankaikkisuudesta, muodostivat tutkimuksen ydinmetaforat. Saarnojen ydinmetaforien muodostumisien perustana olivat puhujien valitsemat Raamatun tekstit sekä ydinmetaforien, sanojen ja sanaparien esiintymistiheys saarnoissa. Ydinmetaforat kiinnittyivät saarnateksteihin ja johdattivat puhujia käsittelemään kyseisiä teemoja. Vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle merkittävimpien ydinmetaforien sisältöön liittyvä aihe oli evankeliumin, synninpäästön julistus, joka tutkimuksen mukaan näyttää kuuluneen jokaiseen saarnaan. Herätysliikkeen sisäisten kriisien käsittely saarnoissa jäi vähäiseksi. Alkuaan maallikoiden ja pappien sakramenttien käyttöä koskeva erimielisyys johti vl-liikkeen hajaantumiseen vuonna 1961. Tästä hajannuksesta mainitaan vain muutamassa puheessa, joista tutkimuksessa käsiteltiin yhtä Kaarlo Pelkosen saarnaa. Tässäkin saarnassa aihe oli vain ”sivujuonne”. Kasteen sakramenttia sen sijaan käsiteltiin useammassa saarnassa. Hajaannus oli kuitenkin opillisesti laajempi ja kulminoitui lopulta seurakuntaoppiin. Tutkimukseni avasi tätä aihetta Einari Lepistön saarna-aiheen avulla. Lepistön ja muidenkin puhujien seurakuntaoppia käsittelevät saarnat antoivat vaikutelman eksklusiivisestä seurakuntakäsityksestä sekä avasivat vanhurskauttamisoppiin liittyvää opetusta vl-liikkeen itseymmärryksen mukaan. Siirryttäessä 1970-luvulle saarna-aiheisiin nousivat televisio, keskiolut, lapsirajoitus ja niin kutsutut hoitokokousaiheet ”Kristuksen kirkkolaki”, urheilu ja kulttuuri sekä ”henkioppi” ja ”huoneenhallitusoppi”. Televisio yksittäisistä aiheista sai merkittävän huomion 1970-luvun saarnoissa. Muista hoitokokousaiheista niin kutsuttuun ”henkioppiin” liittyvä ”väärä henki”, eri nimillä mainittuina, tuomittiin saarnoissa yksimielisesti vahingollisiksi. Kuva ”henkiopista” jäi kuitenkin yksipuoliseksi ja epäselväksi, koska sen perusteita, syntyä ja ominaisuuksia ei saarnoissa käsitelty. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen esivaltasuhde oli kunnioittava kuuliaisuussuhde. Aihetta käsiteltiin Niilo Hintikan saarnassa. Politiikkaa ei saarnoissa käsitelty, mutta sen vaikutus vl-liikkeessä on tunnistettu. Uskonto ja politiikka haluttiin pitää erillisinä, mutta vasemmistovastaiseen työhön käytettyjen varojen epäselvyys ja vaikutus saarnatoimeen koituivat lopulta haitallisiksi. Suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon oli ambivalentti, koska kirkkoon haluttiin kuulua, mutta eksklusiivinen seurakuntaoppi aiheutti jännitystä kirkon ja vl-liikkeen välille. Onni Majavan saarna käsitteli myös ekumeniaa, jonka periaatteita ei vl-liikkeessä hyväksytty. Saarna ja sen kieli on elänyt muutoksessa. Tutkimus antoi kuvan tästä muutoksesta, vaikka siirtymäaika tässä tarkastelussa 1960-luvulta 1970-luvulle onkin lyhyt. Saarnaajasukupolven vaihtuminen näyttäisi vaikuttaneen saarnojen kielelliseen ilmaisuun. Saarnakieli muuttui arkisemmaksi ja asiapitoisemmaksi runollisten kielikuvien sijaan, joita esiintyi erityisesti 1960-luvun saarnojen transendenttisisissä kuvauksissa. Yhteenvetona ja tutkimustuloksena voitiin todeta: Saarnojen pääfokus oli evankeliumin julistus sekä kehoitus parannukseen, joka tarkoitti kutsua liikkeen ulkopuolisille. Tämä fokus säilyi vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaisena saarnasta toiseen. Tätä saarnojen pääfokuksen julistusta eivät näyttäneet syrjäyttävän vl-liikkeen sisäiset kriisit eivätkä liikkeen näkökulmasta yhteiskunnassa esiintyneet haitalliset vaikutteet. Avainsanat: saarna, puhujat, suviseurat, vanhoillislestadiolaisuus (SRK), metafora, ydinmetaforat, kielikuvat, retoriikka, seurakuntaoppi, eriseura, hoitokokous, ”henkioppi”, ”huoneenhallitusoppi”, evankeliumi, Jeesuksen nimessä ja veressä, esivalta, evankelis-luterilainen kirkko, seurakunta, kansankirkko, ekumenia, jumalanpalvelus