Search

The scientific community is deeply concerned about the ongoing discussions on the EU’s Green Deal. Of particular concern are the current criticisms targeting the Sustainable Use Regulation (SUR) and Nature Restoration Law (NRL). We urge policy makers to continue the legislative procedure for the SUR and the NRL, and invite opponents of the Green Deal for a consultation with scientists. The call was led by 23 scientists and signed by 6000 scientists across EU Member States and 30 additional countries., This open letter is accompanied by signatures from 6000 scientists. The document has been adjusted and elaborated in response to comments on the initial versions of 7.6.2023, and two new claims and counter-claims, as well as introduction and discussion, were added.

The main role of flagship species in biodiversity conservation is to raise awareness and funds for conservation. Because of their marketing role, flagship species are often selected based on other than biodiversity related criteria, such as species charisma or aesthetic appeal. Nonetheless, funds raised through flagship species are often used to protect the species itself, making it important to evaluate the effectiveness of flagship species as conservation tools: For example, could superior fundraising ability outweigh the low biodiversity surrogate power of a flagship, justifying this ambivalent role in conservation? To assess flagship effectiveness from this dual perspective, we must synthesize evidence on a) the fundraising potential of flagship species vs. other conservation targets, such as ecosystems or biodiversity, and b) the biodiversity surrogate power of potential flagship taxa. We approached this broad topic through an overview of reviews on both subtopics. We found no evidence that charismatic flagship species were superior fundraisers over other conservation targets. In addition, studies evaluating the biodiversity surrogacy power of different taxa had mainly resulted in mixed findings, contesting the overall usefulness of the concept in conservation. The variability of study setups and methods made comparisons between studies difficult, highlighting the need to standardize future research (e.g., standardizing explanatory variables). Further possible reasons for lack of conclusive evidence on fundraising potential are the dominance of factors other than flagship identity (e.g., scope and conservation status) and differences in donor preferences. We recommend Environmental NGOs to develop and diversify their fundraising strategies based on best available knowledge, and rely less on mere species charisma.

To address the ongoing global biodiversity crisis, governments have set strategic objectives and have adopted indicators to monitor progress toward their achievement. Projecting the likely impacts on biodiversity of different policy decisions allows decision makers to understand if and how these targets can be met. We projected trends in two widely used indicators of population abundance Geometric Mean Abundance, equivalent to the Living Planet Index and extinction risk (the Red List Index) under different climate and land-use change scenarios. Testing these on terrestrial carnivore and ungulate species, we found that both indicators decline steadily, and by 2050, under a Business-as-usual (BAU) scenario, geometric mean population abundance declines by 18-35% while extinction risk increases for 8-23% of the species, depending on assumptions about species responses to climate change. BAU will therefore fail Convention on Biological Diversity target 12 of improving the conservation status of known threatened species. An alternative sustainable development scenario reduces both extinction risk and population losses compared with BAU and could lead to population increases. Our approach to model species responses to global changes brings the focus of scenarios directly to the species level, thus taking into account an additional dimension of biodiversity and paving the way for including stronger ecological foundations into future biodiversity scenario assessments.

One major reason for the global decline of biodiversity is habitat loss and fragmentation. Conservation areas can be designed to reduce biodiversity loss, but as resources are limited, conservation efforts need to be prioritized in order to achieve best possible outcomes. The field of systematic conservation planning developed as a response to opportunistic approaches to conservation that often resulted in biased representation of biological diversity. The last two decades have seen the development of increasingly sophisticated methods that account for information about biodiversity conservation goals (benefits), economical considerations (costs) and socio-political constraints. In this thesis I focus on two general topics related to systematic conservation planning. First, I address two aspects of the question about how biodiversity features should be valued. (i) I investigate the extremely important but often neglected issue of differential prioritization of species for conservation. Species prioritization can be based on various criteria, and is always goal-dependent, but can also be implemented in a scientifically more rigorous way than what is the usual practice. (ii) I introduce a novel framework for conservation prioritization, which is based on continuous benefit functions that convert increasing levels of biodiversity feature representation to increasing conservation value using the principle that more is better. Traditional target-based systematic conservation planning is a special case of this approach, in which a step function is used for the benefit function. We have further expanded the benefit function framework for area prioritization to address issues such as protected area size and habitat vulnerability. In the second part of the thesis I address the application of community level modelling strategies to conservation prioritization. One of the most serious issues in systematic conservation planning currently is not the deficiency of methodology for selection and design, but simply the lack of data. Community level modelling offers a surrogate strategy that makes conservation planning more feasible in data poor regions. We have reviewed the available community-level approaches to conservation planning. These range from simplistic classification techniques to sophisticated modelling and selection strategies. We have also developed a general and novel community level approach to conservation prioritization that significantly improves on methods that were available before. This thesis introduces further degrees of realism into conservation planning methodology. The benefit function -based conservation prioritization framework largely circumvents the problematic phase of target setting, and allowing for trade-offs between species representation provides a more flexible and hopefully more attractive approach to conservation practitioners. The community-level approach seems highly promising and should prove valuable for conservation planning especially in data poor regions. Future work should focus on integrating prioritization methods to deal with multiple aspects in combination influencing the prioritization process, and further testing and refining the community level strategies using real, large datasets. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on yksi vakavimmista tämän päivän ympäristöongelmista. Monimuotoisuuden vähenemisen pääasiallisia syitä ovat hyvänlaatuisten elinympäristöjen väheneminen ja pirstoutuminen. Tätä kehitystä vastaan voidaan toimia lisäämällä luonnonsuojelualueiden määrää. Luonnonsuojeluun tarjolla olevat taloudelliset resurssit ovat kuitenkin varsin rajalliset, joten niiden käyttö on suunniteltava huolellisesti jotta suurin hyöty saavutetaan. Systemaattinen suojelualuesuunnittelu on lähestymistapa joka kehitettiin tätä tarkoitusta varten. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ala on kehittynyt sekä menetelmällisesti että teoreettisesti kohti lähestymistapoja joissa huomioidaan erilaiset suojelutavoitteet, suojelun tuloksellisuus, taloudelliset tekijät (suojelun hinta ja epäsuorat kustannukset yhteiskunnalle) sekä sosio-poliittiset rajoitteet. Tämä väitöskirja käsittelee kahta laajempaa suojelusuunnitteluun liittyvää teemaa. Ensimmäisessä osassa tarkastelen lajien tai muiden monimuotoisuuden yksiköiden arvottamista. Lajien priorisointi voi perustua esimerkiksi niiden uhanalaisuuteen (valkoselkätikka vs. käpytikka), niiden evolutiivisen historian ainutlaatuisuuteen (neidonhiuspuu vs. leinikki) tai esimerkiksi niiden merkitykseen ekosysteemien toiminnalle. Suojelusuunnittelussa tulisi huomioida lajien eriarvoisuus. Suojeluresurssien kohdentaminen tiettyihin lajeihin voi tuottaa monimuotoisuuden kannalta kokonaisuudessaan paremman lopputuloksen kuin toisiin lajeihin keskittyminen. Samaan teemaan liittyen väitöskirjassa kehitetään suojelualuesuunnittelun menetelmiä biologisesti toimivampaan suuntaan. Menetelmissämme huomioidaan esimerkiksi se, että lajin säilymistodennäköisyys on suurempi silloin kun lajia esiintyy mahdollisimman monella suojelualueella, ja kun suojelualueverkoston yksittäiset alueet ovat suurempia. Toinen väitöskirjan teema on lajiyhteisötason mallinnusmenetelmien käyttö suojelusuunnittelussa. Tilastollisten mallinnus- ja laskentamenetelmien avulla voidaan päätellä minne luonnonsuojelualueita kannattaa sijoittaa silloin kun tarkkaa tietoa lajien levinneisyysalueista ei ole riittävästi saatavilla perinteistä lajipohjaista suunnittelua varten. On varsin yleistä, että lajitason tietoa on saatavilla vain joillekin lajiryhmille ja vain osalle todellista levinneisyysaluetta. Tällaisissa tilanteissa yhteisötason menetelmät auttavat saavuttamaan lajiston kattavan suojelualueverkoston puutteellisesta tiedosta huolimatta. Väitöskirjassani käsittelen ja vertailen olemassa olevia yhteisötason menetelmiä sekä esittelen uuden, aiempaa tehokkaamman menetelmän. Tämä väitöskirja edistää suojelualuesuunnittelun teoriaa ja menetelmiä kahdella toistaiseksi erillisellä osa-alueella. Tulevaisuuden haasteisiin kuuluu ennen kaikkea eri tekijöiden yhdistäminen samaan menetelmään ja käyttäjäystävälliseen tietokoneohjelmistoon, perimmäisenä tavoitteena se, että menetelmien käyttö yleistyisi käytännön luonnonsuojelutyössä.

My thesis combines conservation biology and conservation psychology to explore factors associated with environmental philanthropic behavior, and more specifically donating to conservation flagships aiming to improve their use in conservation marketing campaigns. Flagship species, usually charismatic and aesthetically appealing mammals and birds are used by environmental non-governmental organizations (ENGOs) in two ways: 1) when appealing to the potential donors to attract funds for conservation projects and 2) when raising conservation awareness of the public. In this thesis, I concentrate on flagship species’ usage from the conservation fundraising viewpoint. Because concentration on aesthetically pleasing species has also attracted criticism, there is a need to find additional ways to promote conservation projects. My aim is therefore to explore possibilities to use other donation targets in fundraising campaigns together with single species, as well as to find ways to help species and other targets, whose appearance is less attractive. This thesis builds upon a summary and four chapters. In Chapter I, I studied which kind of motivations and donor characteristics are associated with donating to ecosystems and species representing two taxonomic groups, mammals and birds. In the second chapter, I examined which flagship attributes are associated with the choices between flagships species and other flagship types including flagship fleets (a set of flagship species), ecosystems and biodiversity. The main aim of these two chapters was to study which kind of flagship types would be useful in fundraising campaigns, as well as to identify factors that make a conservation target appealing from the potential donors’ viewpoint. My goal was also to find out whether the potential donors can be divided into donor segments based on their preferences. Chapter III concentrates on real-life donation behavior. I measured both actual behavior by conducting a simple choice experiment and self-reported environmental philanthropic behavior by asking survey respondents questions about their past real-life donation behavior. The main aim was to study whether a variety of psychologic and sociodemographic variables are associated with donations of money and time, ENGO- membership and the amount donated. Chapter IV reviews literature on surrogacy analysis and willingness to pay studies of conservation flagships. The findings of my thesis emphasize the importance of segmenting environmental philanthropists based on their preferences. Common to all empirical studies in my thesis was that the potential donors favored both threatened targets as well as holistic flagship types that included biodiversity and ecosystems. According to these results, the range of donation targets in conservation fundraising campaigns could be wider than at present, although charismatic flagships also have their place as fundraising tools. Lippulaivalajit ovat luonnonsuojelujärjestöjen käyttämiä lajeja, jotka ovat yleensä ihmissilmää viehättäviä nisäkkäitä ja lintuja. Lippulaivalajeja käytetään luonnonsuojelumarkkinoinnissa kahdella tavalla: kun kerätään varoja suojeluprojekteja varten tai kun halutaan lisätä suojelutietoisuutta. Keskittyminen harvoihin esteettisesti vetovoimaisiin lajeihin voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, ja siksi on tärkeää tarkastella myös muita vaihtoehtoja luonnonsuojelumarkkinointia varten. Keskityn monitieteisessä väitöskirjassani lippulaivalajeihin varainkeruun näkökulmasta, ja selvitän lippulaivalajeille ja luonnonsuojeluun lahjoittamiseen liittyviä erilaisia tekijöitä. Tutkin sekä maksuhalukkuuteen yhteydessä olevia tekijöitä että oikeassa elämässä tapahtunutta lahjoittamiskäyttäytymistä. Tutkimukseni kohderyhmänä ovat potentiaaliset lahjoittajat, jotka muodostuvat sekä luonnonsuojeluun jo aiemmin lahjoittaneista henkilöistä että muista luonnonsuojelusta kiinnostuneista ihmisistä. Tärkeänä kohderyhmänä ovat verkon kautta lahjoituksia tekevät ihmiset, jotka muodostavat suhteellisen uuden joukon potentiaalisia lahjoittajia. Kolmessa ensimmäisessä osatyössä käytin kyselytutkimusaineistoja, jotka keräsin kolmesta eri maasta: Suomesta, USA:sta ja Isosta-Britanniasta. Tämän lisäksi käytin aineistona aiempaa lippulaivoihin liittyvää kirjallisuutta neljännessä osatyössä. Väitöskirjani kahdessa ensimmäisessä osassa selvitin minkälaiset lahjoituskohteet ovat varainkeruukampanjojen kannalta hyödyllisimpiä ja mitä ominaisuuksia voitaisiin painottaa suojelutarpeessa olevien esteettisesti vähemmän vetoavien kohteiden kohdalla. Toisen osatyöni selvitti myös mahdollisuutta jakaa lahjoittajat segmentteihin heidän mieltymystensä perusteella. Kolmannessa osatyössä selvitin toteutunutta lahjoittamiskäyttäytymistä ja erilaisten psykologisten ja lahjoittajaan liittyvien tekijöiden yhteyttä lahjoittamisen eri muotoihin sekä lahjoituskohteen valintaan erillisessä lahjoitustehtävässä. Neljäs osatyö oli kirjallisuuskatsaus aiemmista lippulaivalajien ekologiseen surrogaattivoimaan ja maksuhalukkuuteen liittyneistä meta-analyyseistä ja kirjallisuuskatsauksista. Väitöskirjani tulosten perusteella lahjoittajien mieltymykset eroavat toisistaan ja heitä voidaan segmentoida pienempiin ryhmiin niiden perusteella Potentiaaliset lahjoittajat suosivat sekä suojelutarpeessa olevia kohteita että holistisia kohteita, joihin lukeutuvat elinympäristöt ja luonnon monimuotoisuus. Suojelutarpeen korostaminen etenkin esteettisesti vähemmän vetoavien lajien kohdalla voisi auttaa näitä kohteita. Vaikka karismaattisia lajeja tarvitaan varainkeruussa, lahjoituskohteiden valikoima voisi tutkimusteni perusteella olla nykyistä laajempi.

Research and evaluation are crucial components of evidence-based policy, decision-making and effective conservation management. As research consumes the same limited resources that could be used for conservation, it should provide as valuable and useful information as possible. This requires framing research questions to be relevant to both researchers and users of the information. A general problem is that researchers may be detached from conservation policy and practice, and thus do not recognize information needs. Furthermore, measuring and predicting effects of conservation is not an easy task. The spatial scale considered, and whether the costs and side effects are taken into account, may affect the conclusions. Effective conservation has population-level effects, but accurately measuring population change requires adequate resources and both ecological and statistical expertise. In addition, as societal actions and change in human behaviour are needed to bring about the desired changes, interdisciplinary approaches are needed for finding solutions to conservation problems. In this thesis, I use the conservation of the Siberian flying squirrel (Pteromys volans) in Finland as a model case for developing more effective conservation research. As an arboreal species, the flying squirrel is threatened by forest habitat loss and degradation. I evaluate the ecological effectiveness of species protection regulation along with the side effects it has had on forest owner attitudes toward the species. I use species distribution modelling (SDM) to predict the occurrence probability of the species in Finland. I also evaluate the methods and results of the species monitoring scheme by using information from the SDM and modelled relationship between the species observed occurrence and abundance. I found that the effectiveness of the prior approval system for forest management on flying squirrel nest sites was low but made the species a symbol of broader socio-political disputes. Conservation ineffectiveness is partly due to insufficient restrictions for forest management, but also due to lacking occurrence information. I found that species occurrence probability is explained by several environmental variables, but the ability of SDM to predict occurrence at specific sites and years remains limited with available data. I also found that the design of the population monitoring scheme does not allow reliable inference of the change in population size from the collected occurrence data. To conclude, the effectiveness of both conservation measures and research related to the evaluation and monitoring of the effects of conservation − including the population monitoring scheme – have suffered from shortcomings. Certain relevant study questions have been ignored, the monitoring scheme suffers from methodological problems, available data are not analysed or synthetized, or results have not been provided in usable form. In addition, the connection between available information and conservation policy and practice is very weak: even the most usable and objectively relevant information may not have substantial instrumental value. Much stronger partnerships between policymakers, managers and researchers of various disciplines is needed to increase the effectiveness of conservation and conservation research. Tutkimus ja vaikutusten arviointi ovat keskeisessä osassa tehokkaan luonnonsuojelupolitiikan ja käytännön kehittämisessä. Tutkimus kuitenkin kuluttaa samoja rajallisia resursseja joita voitaisiin käyttää suojelutyöhön − siksi sen pitäisi tuottaa mahdollisimman hyödyllistä ja käyttökelpoista tietoa. Tämä edellyttäisi, että tutkimuskysymykset ovat merkityksellisiä sekä tutkijoille että tiedon käyttäjille. Tutkijoiden yhteys luonnonsuojelun käytäntöön on kuitenkin monesti heikko, eivätkä he siksi välttämättä tunnista todellisia tiedontarpeita. Suojelun vaikutusten arvioiminen on ylipäätään vaikea tehtävä. Alue jolla vaikutuksia mitataan ja se, huomioidaanko kustannuksia ja sivuvaikutuksia, saattaa vaikuttaa johtopäätöksiin. Tehokas suojelu vaikuttaa populaatiotasolla, mutta populaatiokoon muutosten mittaaminen vaatii riittäviä resursseja ja sekä ekologista että tilastotieteellistä asiantuntemusta. Luonnonsuojeluongelmien ratkaisu vaatii muutoinkin monitieteisiä menetelmiä, koska se perustuu yhteiskuntatason toimiin ja ihmisten toiminnan muuttamiseen. Väitöskirjassani pyrin kehittämään vaikuttavampaa luonnonsuojelubiologista tutkimusta käyttämällä esimerkkitapauksena liito-oravan (Pteromys volans) suojelua Suomessa. Liitooravaa uhkaavat sille sopivien metsäelinympäristöjen määrän väheneminen ja niiden laadun heikentyminen. Väitöskirjassani arvioin lajisuojelun ekologista vaikuttavuutta sekä suojelun sivuvaikutuksia metsänomistajien asenteisiin liito-oravaa kohtaan. Tuotan habitaattimallin avulla arvion lajin paikallisesta esiintymistodennäköisyydestä Etelä- ja Keski-Suomen alueella ja arvioin esiintymismallin sekä simuloitujen populaatioiden avulla lajin seurantaohjelman menetelmien ja tulosten luotettavuutta. Tulosten perusteella liito-oravan lajisuojelun toteutus on tehnyt lajista sosiopoliittisten erimielisyyksien symbolin, mutta suojelun ekologinen vaikuttavuus on jäänyt hyvin heikoksi. Ohjeistus lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaamiseksi metsien hakkuissa ei riitä turvaamaan hakkuiden uhkaamien pesäpaikkojen ekologista toiminnallisuutta. Koska esiintymistieto on hyvin puutteellista, suurta osaa pesäpaikoista ei huomioida. Vaikka lajin paikallista esiintymistodennäköisyyttä voidaan mallintaa siihen vaikuttavien ympäristömuuttujien avulla, ennustusten tarkkuus on vaatimaton suhteessa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelukäytäntöön, joka edellyttää tietoa käytössä olevien pesäpuiden sijainnista. En pystynyt arvioimaan luotettavasti Suomen liito-oravapopulaation muutosta lajin seurantaohjelman keräämästä aineistosta siihen liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Löysin kehitettävää sekä suojelukeinojen vaikuttavuudesta että suojelun vaikuttavuuden arvioinnista. Tutkimuksen suurimpia puutteita ovat se että joitain merkityksellisiä tutkimuskysymyksiä ei ole tarkastelu ollenkaan, seurantaohjelmassa on menetelmällisiä ongelmia, kaikkea saatavissa olevaa dataa ei ole hyödynnetty, kerättyä dataa ei ole analysoitu, siitä ei ole tehty yhteenvetoa tai tuloksia ei ole julkaistu käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi tiedon ja luonnonsuojelupolitiikan ja -käytännön välinen kytkös on tällä hetkellä hyvin heikko − edes käyttökelpoisella ja merkityksellisellä tiedolla ei välttämättä ole merkittävää instrumentaalista arvoa. Tutkimuksen ja luonnonsuojelun vaikuttavuuden lisääminen edellyttäisi huomattavasti nykyistä tiiviimpää yhteistyötä päätöksentekijöiden, virkamiesten ja eri alojen tutkijoiden välillä.