Search

Diplomityön tavoitteena on selvittää kuinka kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan parantaa suunniteltujen elinympäristöjen avulla. Tarkasteluun otettiin erilaiset rantatyypit sekä niiden kasvillisuuden potentiaali suunniteltuina elinympäristöinä. Suunnittelualueena toimii Hakaniemenrannan alue Helsingin kantakaupungissa, jonne on suunnitteilla uusia liikenneyhteyksiä ja asuinrakentamista. Tavoitteena on löytää Hakaniemenrannan kannalta sellainen ratkaisu, joka olisi toteutettavissa ja lisäisi luonnon monimuotoisuutta alueella. Ensimmäisessa osassa on tutkittu suunnittelualueella Hakaniemenrannassa vallitsevia olosuhteita, ja sitä miten Hakaniemenranta liittyy läheisiin viher- ja vesistöalueisiin sekä huomionarvoisiin luontokohteisiin. Toisessa osassa tutustutaan erilaisiin suunniteltuihin elinympäristöihin ja tapoihin, joiden avulla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta tukevia elinympäristöjä. Kolmannessa osassa tarkastellaan erilaisia rantatyyppejä ja perehdytään niiden erilaisiin monimuotoisuutta tukeviin elementteihin. Suunnitelmaosiossa sovelletaan aikaisempien osioiden tietoja Hakaniemenrannan biotooppien suunnitteluun. Työssä esitellään hiekka-, kivikko -ja kalliorantojen mahdolliset toteuttamisperiaatteet ja näiden rantatyyppien soveltuvuus Hakaniemenrantaan. Kunkin rantatyypin kohdalla tarkastellaan kuinka ranta ja sen eri vyöhykkeet muuttuvat merenpinnan noustessa sekä minkälaisia maa-aineksia halutunlainen ranta vaatisi toteutuakseen. Tarkempaan suunnitteluun nostetaan tervaleppäkorven ja sorarannan kokonaisuus, jossa edellä mainitut seikat selvitetään yksityiskohtaisemmin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suunniteltujen elinympäristöjen ja biotooppien toteuttaminen on mahdollista, ja niillä on potenttiaalia lisätä kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Nämä biotoopit vaativat kuitenkin huolellista suunnittelua ja pitkäjänteistä hoitoa toteutuakseen. Suunnitelluilla biotoopeilla on mahdollista muodostua ajan kuluessa itsenäisiksi ja toimiviksi uuselin, The objective of this thesis is to examine how urban biodiversity can be enhanced with the aid of designed ecosystems. Several types of coastal habitats and their potential as designed ecosystems is studied as well as their ability to increase biodiversity in an urban environment. Hakaniemenranta is chosen as a study site, as it is facing major transformation in the coming years. There are plans in place to build new bridges and planning on new housing is on its way. The aim is to find the best solution for Hakaniemnranta, that would be sensible put into practise and would also increase biodiversity. In the first section this thesis explores the current conditions at Hakaniemenranta and it s green and blue connections and nearby significant natural sites. In the second section a variety of designed ecosystems and methods are examined that can be used to enhance habitats that support biodiversity. Coastal habitats are researched in detail in the third part, and their potential for designed ecosystems in an urban setting is studied. In the design section knowledge form previous sections is applied to the design of Hakaniemenranta habitats. The paper draws inspiration from natural habitats and introduces possible principles of implementation of designed habitats for sandy, shingle, boulder and rock ecosystems as well as an alder fen habitat. For each coastal habitat, closer study examines how the habitats will evolve over time, how the different vegetation zones will shift as the sea level rises and what type of soil conditions are necessary for the designed ecosystems to develop. A more detailed design has been carried out on the alder fen and shingle habitats. In conclusion, the implementation of the designed ecosystems is feasible and crucial for biodiversity. However, these ecosystems require careful planning and long-term management for them to be realized. Designed habitats have the potential to become, over time, independent and functional novel ecosystems and s

Yhteiskunnan arvot ja toiminta heijastuvat muutoksina maisemassa. Tässä diplomityössä tarkastellaan entisen savenottoalueen kehittämissuunnitelman kautta jälkiteollisen maiseman muutosta virkistys- ja luontokohteeksi. Kohteena on virkistysalueeksi yleiskaavoitettu, noin 90 hehtaarin laajuinen alue Kouvolan Kuusankosken taajaman läheisyydessä, josta noin puolet on vesialtaiksi muutettuja savenottokaivantoja. Suunnitelman haasteena on moniarvoisen, teollisen käytön leimaaman ja ajoväylien halkoman kohteen kehittäminen virkistykseen soveltuvana kokonaisuutena. Suunnittelualueella on myös kaksi puhtaiden maiden läjitysaluetta sekä kaupungin vuokraamia maa-aloja maanviljelyyn, mullan lajitteluun, jousimetsästykseen ja kalankasvatukseen. Vuosikymmenten aikana muodostuneet vesialtaat, sekä kaivantojen ja maanläjitysalueiden ruderaattiniityt luovat otolliset olosuhteet linnustolle. Suunnittelualue on valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävä lintukohde, ja vesialtaat ovat muutenkin kiinnostava virkistyskohde keskellä maatalousvaltaista savilaaksoa. Lintuharrastajat sekä lähialueen asukkaat ulkoilevat alueella, mutta alueelle ei ole aiemmin laadittu virkistyskäytön suunnitelmaa. Savenotto, joka on luonut ja ylläpitänyt näitä erityisiä olosuhteita on hiljattain päättynyt, ja maisema metsittyy nopeasti hedelmällisen maaperän ansiosta. Diplomityön tilaaja on Kouvolan kaupunki, jonka tavoitteena on maisemanhoidolla sekä virkistyskäytön ohjaamisella säilyttää ja kehittää alueen luonto- ja virkistysarvoja, kuitenkin ilman mittavaa viherrakentamista tai istutuksia. Diplomityön tarkoituksena on ollut laatia koko annettua suunnittelualuetta koskeva kehittämissuunnitelma, jossa tavoitteena on ollut visioida monikäyttöisen alueen hahmottumista elämyksellisenä kokonaisuutena. Kaupungin tavoitteet ohjaavat suunnittelua. Diplomityössä esitetään työssä kerättyjä, suunnitelmaa taustoittavia lähtötietoja sidosryhmiltä, paikkatietoaineistoista ja muista dokumenteista sekä maastokäynne, The values and actions of societies are reflected as changes in the landscape. This master’s thesis examines the change of post-industrial landscape to a recreational nature site through a development plan for a site located in the vicinity of Kuusankoski population center in Kouvola, South-East Finland. The main challenge is the multi-dimensional, multi-functional nature of the site. The site is master planned as a recreation area with approximately 90 hectares, where almost half consists of former clay extraction pits converted to man-made ponds. In this site, there are also two landfills and areas rented by the city for farming, earth sorting, archery hunting and fish farming. Over time, both man-made ponds and the ruderal meadows in the extraction area and in landfills increased, all of which create favorable conditions for birds. The site is significant nationally and provincially for birdwatching and the ponds are also an interesting recreational destination in the middle of an agricultural valley. Birdwatchers and nearby residents are visiting the site, although there is no previous recreational plan for the area. The clay extraction that has created these values has recently terminated, and now the site is at risk of becoming forested. The City of Kouvola aims to maintain and develop the natural and recreational values of the site through landscape management and guidance of recreational use without large-scale landscaping or planting. Therefore, the City of Kouvola commissioned this thesis. The goal of the thesis is to formulate a development plan for the given area, visioning a multipurpose site that functions as a recreational whole. Aims of the City also guide the work. Collected and analyzed data from stakeholders, spatial data sets and other documents, as well as from site visits and interviews are represented to inform the plan. The plan is communicated with maps, plan views, sections, diagrams and visualizations. The landscape architectural means to

Tässä diplomityössä tutkitaan sosiaalisen median mahdollisuuksia kokemuksellisen tiedon välittäjänä. Osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää tullut sosiaalinen media tarjoaa osallisten ja kaikkien ympäristöä suunnittelevien tahojen kanssakäymiseen paljon erilaisia vuorovaikuttamisen ja osallistamisen keinoja. Samalla se on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia asukkaiden kokemusperäisen tiedon tarkasteluun, keräämiseen ja analysointiin. Sosiaalista mediaa on hyödynnetty maisema-, ympäristö- ja kaupunkisuunnittelun kentällä kuitenkin vasta suhteellisen vähän sen valtavaan potentiaalin nähden. Osallistamisen ja kokemuksellisen tiedon aihepiiri rajattiin työssä maisema- ympäristö- ja kaupunkisuunnitteluun ja edelleen koskemaan erityisesti luonto-, viher- ja virkistysympäristöjen viitekehystä. Työtä lähestyttiin erityisesti suunnittelijan näkökulmasta tavoitteena ymmärtää ja tavoittaa ihmisten kokemuksellista tietoa entistä paremmin. Työ laadittiin perehtymällä aihepiirin taustaan sekä sen ympärillä tapahtuvaan ajankohtaiseen tutkimukseen kirjallisuuskatsauksella ja haastatteluilla. Samalla kartoitettiin sellaisia uusia menetelmiä, joiden avulla ihmisten kokemuksellinen tieto varsinkin luontoympäristöistä voitaisiin tuoda entistä näkyvämmäksi ja näin vaikuttavammaksi osaksi laadukkaaseen elinympäristöön tähtäävää suunnitteluprosessia. Työssä keskityttiin pääasiallisesti sosiaalisessa mediassa jo olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen. Sosiaalisen median mahdollisuuksia kokemuksellisen tiedon siirtäjänä kokeiltiin työssä analysoimalla Porissa vireillä olevan Yyterinniemen osayleiskaavan alueelta kerättyä sosiaalisen mediaan, kuvapalvelun Instagramiin, tuotettua sisältöä. Tapaustutkimuksessa selvitettiin alueen virkistyskäyttöön liittyviä tekijöitä tutkimalla alueella tapahtuvaa virkistyksellistä toimintaa ja niiden ympäristöjä käyttäjien itse sosiaaliseen mediaan tuottaman sisällön kautta. Analyysin tulokset osoittivat selvästi sosiaalisen median käytön näkökulmasta Yyterinnie, The aim of this thesis is to explore the potential of social media as a transmitter of experiential knowledge. Social media has become a part of people’s daily lives and it offers various methods to improve interaction between the planners and all the different stakeholders involved in the city planning process. At the same time it has opened up new kinds of opportunities to observe, gather and analyze citizens’ experiential knowledge. Despite its popularity, in the fi eld of landscape and urban planning it has been relatively little used considering its potential. The topics of enabling participation and experiential knowledge were defined in this work to the framework of landscape and urban planning and even further to concern especially the natural environment, green spaces and recreational environments. The work was approached from a designer’s perspective, as the aim was to reach and understand people’s experiential knowledge better. The work includes a literature review that represents the current state and discussion concerning the topic at hand. In addition, interviews were conducted in order to get a more in-depth understanding of the topic. At the same time, new methods were scanned that can make experiential knowledge about the natural environment a more credible part of the planning processes of high-quality city and recreational environments. The research focused primarily on utilizing the already existing information on social media platforms.The potential of social media as a transmitter of experimental knowledge was investigated in this research by analyzing the content produced into a social media platform (Instagram) in the geographical area of the current Yyterinniemi general plan in Pori. A case study was conducted to better understand the recreational uses of the area and the underlying factors behind them by researching recreational activities and their environments through the user-generated social media content. The results of the analysis po

Käsittelen diplomityössäni luontokokemuksen hyvinvointivaikutuksia maisema- ja kaupunkisuunnittelun näkökulmasta. Työssäni esittelen luontokokemuksen hyvinvointivaikutusten tutkimustuloksia ja käsittelen luontokokemuksen roolia sekä merkitystä tiivistyvässä kaupungissa. Pohdin myös luontokokemuksen tutkimusmenetelmien luotettavuutta. Luontokokemus syntyy ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Se on aina yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa henkilön omat lähtökohdat. Niiden vähentyminen on ollut huolenaiheena viime vuosina, sillä luontokokemusten väheneminen heikentää ihmisten luontosuhdetta. Kokemukseen liittyvä toiminta voi olla luonnossa liikkumista, maisemien tai luonnonelementtien katselemista, kuuntelemista tai tunnustelemista. Kokemukseen liittyvä liikunta ja positiiviset sosiaaliset tilanteet lisäävät positiivisia hyvinvointivaikutuksia. Jo pelkästään ikkunasta avautuvan näkymän katselu voi olla luontokokemus. Luontokokemusten hyvinvointivaikutuksia on tutkittu meillä ja maailmalla jo useiden vuosikymmenten ajan. Tavallisesti käytössä on ollut subjektiivinen tutkimustapa, jossa osallistujat arvioivat tuntemuksiaan luontokokemuksen aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty enemmän myös objektiivisia tutkimuksia, joissa mitataan osallistujan fysiologisia toimintoja, kuten verenpainetta, sykettä ja kortisolitasoja. Tutkimustuloksia on koottu yhteen ja tulokset ovat samansuuntaisia. Tulokset osoittavat jopa lyhyen luontohetken muun muassa vähentävän stressiä, alentavan verenpainetta sekä lisäävän itsetuntoa ja henkistä hyvinvointia. Tutkijat ovat kehitelleet erilaisia teorioita luontokokemuksen vaikutusmekanismeista. Ympäristöistä on yritetty löytää tiettyjä ominaisuuksia, joiden vuoksi ne ovat erityisen miellyttäviä ja elvyttäviä. Esittelen työssäni näitä ominaisuuksia ja vaikutusmekanismeja. Jotkin luonnonelementit, kuten vaaralliset eläimet voivat myös aiheuttaa toisinaan pelkoa ja ahdistusta. Kaupungin rakennetut viheralueet vaikuttavat myös luontoal, My thesis is about the health benefits of nature experiences. I’m focusing on the subject in the landscape planner’s view. In the thesis I list some of the main research results about nature experience’s health benefits. I discuss about the role and meaning of nature experiences in the densifying cities today. I also bring out the question how reliable is it to research effects of nature experiences. The nature experience means the situation when human and nature are interacting. It is always personal experience for the person itself, and to it affects also the person’s own background. Nature experiences have been decreasing in the past years, and it has been a source of worry. Decreasment of the nature experiences weakens human’s relationship with nature. Recreation and sports are often included in the nature experience, and also listening or touching the nature elements. Exercising or socializing at the same time strengthens the health benefits. Even looking at the green scenery from the window can be a nature experience. These health benefits have been studied a lot for many decades and there is a lot of literature of it. Usually the research method has been subjective, where the participants estimate their feelings during the nature experience. During the past decade also objective research method has been used more often. Participant’s physiological effects can be measured, such as blood pressure, heart rate or cortisol levels. There are summaries of different study results, and the results seem to be similar. Even a short time in nature decreases stress, lowers blood pressure, increases self-esteem and mental wellbeing. These are only few affects to mention. The investigators have been creating different theories about the mechanisms of the affects nature experiences offer us. They have tried to find different characters in the environment, which make it especially good in restoration. In my work I discuss about these characters and mechanisms. Some nature ele

Diplomityön tavoitteena on tarkastella ekosysteemipalveluiden tuotantoa tiiviillä townhouse-talotyyppiin perustuvilla asuinalueilla. Aihetta lähestytään vihreän infrastruktuurin eri osien kautta. Vihreä infrastruktuuri eli viher- ja sinirakenteen muodostama toiminnallinen verkosto tuottaa erilaisia hyötyjä eli ekosysteemipalveluita, jotka ovat välttämättömiä myös rakennetussa ympäristössä. Diplomityö jatkaa kaupunkiympäristöjen vihreän infrastruktuurin tutkimusta tarkastelemalla aihetta kestävän ja energiatehokkaan townhouse-rakentamisen kannalta. Townhouse-ympäristöjen kestävyyttä arvioidaan työssä ekosysteemipalveluiden näkökulmasta, joka kattaa sekä ekologisia että kulttuurisia arvoja. Tutkimuspainotteisessa työssä kehitettiin aiempaan tutkimukseen perustuva vihreän infrastruktuurin luokittelutyökalu, joka havainnollistaa viherympäristön fyysisiä osia ja niiden roolia ekosysteemipalveluiden tuottajina. Työkalun avulla tarkasteltiin tyypillisten townhouse-kortteleiden ja -asuinalueiden vihreää infrastruktuuria korttelin ja lähiympäristön tasolla. Referenssikohteiden kautta arvioitiin asuinympäristön eri viher- ja vesielementtien merkitystä ekosysteemipalveluiden kannalta ja vertailtiin erityyppisten korttelirakenteiden muodostamaa viherrakennetta. Työkalua sovellettiin myös mallikortteliin, jonka kykyä tuottaa ekosysteemipalveluita arvioitiin tarkemmalla tasolla. Työn keskeisenä tuloksena havaittiin, että tiiviskin townhouse-kortteli on mahdollista toteuttaa vihreän infrastruktuurin kannalta niin monipuoliseksi, että se voi tuottaa korttelitasolla merkittävästi ekosysteemipalveluita. Tämä kuitenkin edellyttää vihreän infrastruktuurin osien sisällyttämistä korttelirakenteeseen ja niiden harkittua suunnittelua sekä tontti- että korttelitasolla. Olennaista korttelin ekosysteemipalveluiden kannalta on sen sijoittelu suhteessa ympäröivään viherrakenteeseen. Mahdollisuudet ekosysteemipalveluiden tuotantoon lisääntyvät merkittävästi, jos korttelin tonttipihat ja puistot, The aim of this thesis is to study ecosystem services in dense residential areas consisting mainly of townhouses. A key concept for this study is green infrastructure and its elements. Green infrastructure, i.e., a strategic, functional network of blue and green areas and elements, provides people with a number of benefits called ecosystem services. These services are necessary for society even in built environments, such as residential areas. This thesis examines green infrastructure in the context of sustainable and energy efficient townhouse areas. Sustainability of townhouse areas is studied from the perspective of ecosystem services which includes ecological and cultural aspects. In this research-oriented thesis, I developed a green infrastructure typology tool for townhouse areas. The typology describes the physical elements of green infrastructure and their roles in producing ecosystem services. The tool was applied to seven reference areas and a model townhouse block in order to assess their green structures and abilities to produce ecosystem services. The aim was to analyze which green infrastructure elements are essential for ecosystem services in townhouse areas. The thesis concludes that townhouse blocks can be planned in such a way that they contain enough diverse green infrastructure elements to benefit the residents and their environment significantly. However, this requires incorporating green infrastructure elements both at the building sites and elsewhere within the block with a well-considered design. Specifically, connections to larger green areas increase the blocks’ potential for ecosystem services greatly. In this thesis, I present a design and planning manual for sustainable townhouse blocks. The manual offers recommendations for planning as well as for block and site design, and a variety of means which may increase the block’s potential for ecosystem services.

Diplomityöni tavoitteena on selvittää minkälainen rooli maisema-arkkitehtuurilla on arkkitehtuurikilpailuissa. Arkkitehtuurikilpailu on tärkeä elinympäristön suunnittelun ideoinnissa ja suunnitelmien hankinnassa käytettävä työkalu, jota hallinnoi Suomen Arkkitehtiliitto SAFA. Elinympäristö ei muodostu pelkästään arkkitehtuurista, myös viher- ja virkistysalueet, julkiset ulkotilat, kadut ja muut ulkotilat ovat tärkeässä osassa. Maisema-arkkitehtuurin koulutus antaa valmiudet suunnitella ulkotilaa ja maankäyttöä kaikissa mittakaavoissa. Arkkitehtuurikilpailut voidaan jakaa kahteen muotoon, yleisiin kilpailuihin ja kutsukilpailuihin. Tässä työssä tarkastellaan yleisiä kilpailuja, jotka voivat olla luonteeltaan rakennus- tai aluesuunnittelupainotteisia. Yleensä rakennussuunnittelukilpailussa haetaan suunnittelijaa ja suunnitelmaa rakennukselle tai rakennusryhmälle (julkinen tai yksityinen taho). Aluesuunnittelukilpailussa yleensä haetaan ideoita maankäytön suunnitteluun, esimerkiksi asemakaavoituksen pohjaksi. Kilpailut käydään SAFA:n kilpailusääntöjen mukaisesti ja SAFA toimii myös tilaajan ja suunnittelijoiden välissä eräänlaisena viranomaisena sekä auttaa tilaajaa kilpailun järjestelyissä. Maisema-arkkitehtuurin aseman selvittämiseksi olen tutustunut kaikkiin vuosien 2003-2012 järjestettyihin yleisiin kilpailuihin. Tärkein yksittäistä kilpailua määrittelevä asiakirja on kilpailuohjelma, jossa määrätään mm. suunnittelutehtävä, annetaan alueen kuvaus, pohjatiedot ja suunnitteluohjeet sekä kerrotaan arvosteluperusteet. Toinen dokumentti on arvostelupöytäkirja, jossa kerrotaan kilpailun arvosteluvaiheesta, esitetään yleisarviointi, ehdotuskohtaiset arvioinnit sekä kilpailun tulos ja palkinto-lautakunnan suositus jatkotoimenpiteiksi. Työni keskeinen johtopäätös on, että maisema-arkkitehtuurilla on rooli arkkitehtuurikilpailuissa, mutta koulutuksen tarjoamaa asiantuntemusta ei käytetä hyödyksi johdonmukaisesti tai kokonaan. Tämä näkyy erityisesti aluesuunnittelukilpailuiss, The aim of my thesis is to define the role of landscape architecture in architectural competitions. An architectural competition is a significant for gathering general ideas and proposals for land use, buildings and built environment. Finnish Association of Architects SAFA is the main organizer for architectural competition in Finland and works as link between designers and the arranger as an authority. The environment that we live in does not form solely by architecture. Also green and recreational areas, parks, yards, public spaces and other outside areas are a significant part of a lived environment. The education of a landscape architect gives a person abilities to plan outside areas and land use in all its scales. Architectural competitions can be divided in two forms open competitions and invited competitions. In this thesis the focus is only in open competitions, which can be either building design or areal design competitions. Usually a building design competition’s aim is to find a designer and a plan for a certain building or group of buildings and the aim of areal design competition is to get ideas for land use, for example to be developed into a master plan. Competition process follows SAFA’s rules for architectural competition and SAFA’s officials help the arranger when needed. In order to find out what is landscape architecture’s role in these competitions I have reviewed all the open competitions held during years 2003-2012. The most important document is the competition program which defines the actual assignment, aims of the competition, gives sufficient knowledge about the area, planning instructions and also assessment criteria. Other important document is jury report in which the jury gives a general review about the competition, detailed review of proposals and results. My conclusion is that landscape architecture has a role in architectural competitions, but its full potential is not considered or taken in consideration. This applies especially

Diplomityön tavoitteena on soveltaa Sustainable Sites Initiative (SITES) -ohjelmaa Maskun Rivieran virkistysalueen kehittämissuunnitelmassa. SITES on Yhdysvalloissa kehitetty, ekologista maisemasuunnittelua tukeva ohjelma. SITES on systemaattinen työkalu, jonka avulla voidaan määrittää suunnitteluprojektin ympäristötavoitteet sekä arvioida ja seurata tavoitteiden ekologista toimivuutta projektin aikana ja sen jälkeen. SITES-ohjelma perustuu maisemasuunnittelun arviointijärjestelmään, jonka tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön laatua kestävyyden näkökulmasta. SITES-ohjelmaan osallistuvilla projekteille on mahdollista saavuttaa virallinen tunnustus eli sertifiointi ympäristönäkökohtien onnistuneesta huomioimisesta. Tässä työssä testataan SITES-arviointijärjestelmän käyttöä konkreettisesti suunnittelun tukena. Työssä pyritään noudattamaan arviointijärjestelmän ohjeistusta erityisesti suunnitteluratkaisuissa, mutta myös soveltuvilta osin suunnitteluasiakirjojen laadinnassa. Lisäksi työssä tutkitaan ja arvioidaan, miten arviointijärjestelmä soveltuu Suomen olosuhteisiin esimerkiksi ilmaston, lainsäädännön tai suunnittelukäytäntöjen näkökulmasta. Työn suunnittelukohteena oleva Rivieran virkistysalue on entinen soranottopaikka Maskun kunnassa, Varsinais-Suomessa. Soranoton loputtua 80-luvulla pohjavesialueella sijaitsevat kuopat täyttyivät vedellä. Nykyään Riviera on seudullisesti merkittävä virkistysalue, jolle kohdistuu kasvavia käyttöpaineita. Työn lähtökohtana on ollut tarve kehittää Rivieran virkistysaluetta toimivammaksi ja monipuolisemmaksi kokonaisuudeksi. Työssä tarkastellaan, miten SITES-arviointijärjestelmän käyttö vaikuttaa Rivieran suunnitteluratkaisuihin ja kehittämistavoitteisiin. Työn keskeinen johtopäätös on, että SITES-arviointijärjestelmä ei ole täysin sovellettavissa Suomessa ainakaan laajemmassa mittakaavassa. Suurimmat haasteet ohjelman käyttöön liittyvät Suomen ja Yhdysvaltojen erilaisiin ilmasto- ja ympäristöolosuhteisiin. Lisäksi SITES-se, The thesis aims to utilize the Sustainable Sites Initiative program (SITES) in planning the development of the Riviera recreational area in Masku, Finland. Developed in the United States, SITES is a program that aims to support sustainable land development and land management. SITES is a structured and systematic tool which facilitates the setting of ecological goals at the start of a project. SITES also provides procedures for assessing the attainment of these goals during and after a land development project. The SITES program is based on a comprehensive rating system designed to promote sustainability in land design and development. Participating projects can apply for a SITES certification, an official recognition of the sustainability of the project. This work tests the functionality of the program’s rating system as a planning aid during the planning phases of an actual development program. The aim is to adhere to SITES guidelines in the actual planning, and also in producing different planning documents and reports. Additionally this work aspires to test and evaluate the applicability of the SITES Rating System in Finnish natural and legal environments, and planning conventions. The land development project in question, the Riviera recreational area is a former gravel extraction site in the municipality of Masku, in Western Finland. After gravel extraction ended in the 1980s, depressions in the groundwater area filled with water. At the present time the area is a substantial recreational area with considerable pressures to be more extensively exploited. The need to develop the Riviera into a more functional and diverse recreational area forms the basis for this work. The work appraises how the use of SITES Rating System affects the planning process of the Riviera recreational area. The main conclusion is, that the SITES rating system is not wholly applicable in Finland, at least not to any larger degree. The main problems pertain to the different environmenta