Search

In critical social research the concept of employability is associated with the neoliberal imperative that every individual should become a self-responsible, self-improving and enterprising subject in the increasingly precarious labour markets. Despite the prominence of employability in policies governing young people’s intra-European migration, few studies examine migrants’ subjectivities in this context. Building on narrative data, this article adds to our understanding on how neoliberal subject formations function as an instrument for governing young EU migrants’ lives in conditions of precarious labour. Central to this understanding, it develops the concept of passion to depict young migrants’ quest for obtaining work with opportunities for self-development and self-realisation. This concept contributes to the study of highly qualified intra-EU migration by allowing critical analysis of meanings given to mobility in relation to work; by highlighting dynamics of (self-)precarisation in this context; and by advancing debates on social-structural inequality among EU migrants pursuing their quest for passion.

In this paper, we have used the exceptional circumstances created by the COVID-19 pandemic as a window for investigating the ambivalent, stereotypical and often-incongruent portrayals of exceptional vulnerability and resilient self-management that define the self-constructions available for older adults. From the onset of the pandemic, older adults were publicly and homogenously presented as a biomedically vulnerable population, and the implementation of restrictive measures also raised concerns over their psychosocial vulnerability and wellbeing. Meanwhile, the key political responses to the pandemic in most affluent countries aligned with the dominant paradigms of successful and active ageing that build on the ideal of resilient and responsible ageing subjects. Within this context, in our paper we have examined how older individuals negotiated such conflicting characterisations in relation to their self-understandings. In empirical terms, we drew on data comprising written narratives collected in Finland during the initial stage of the pandemic. We demonstrate how the stereotypical and ageist connotations associated with older adults' psychosocial vulnerability may have paradoxically offered some older adults novel building blocks for positive self-constructions as individuals who are not exceptionally vulnerable, despite ageist assumptions of homogeneity. However, our analysis also shows that such building blocks are not equally distributed. Our conclusions highlight the lack of legitimate ways for people to admit to vulnerabilities and voice their needs without the fear of being categorised under ageist, othering and stigmatised identities. publishedVersion

Young EU citizens are encouraged to enhance their ‘employability’ by taking advantage of intra-EU mobility, but, for many, moving to another EU country can instead generate disadvantages in the labour market. Drawing on a qualitative study on the experiences of university-educated young Nordics and southern Europeans working in precarious jobs in Brussels, we examine how their access to income support in the context of mobility shapes their access to financial independence. We argue that the variation in European welfare models regarding young peoples’ social entitlements impacts this access in multiple and complex ways. The article advances a tripartite approach that looks at the regulation and enforcement of conditionality of social entitlements on the levels of EU, their country of origin and their country of destination. The analysis shows how, in Belgium, precarious EU migrant citizens are denied access to income support due to the interplay between general welfare conditionality for all claimants and recently reinforced conditionality affecting EU migrant citizens in particular. In these situations, the de-familialising Nordic welfare models showed an aptitude for shielding their young citizens. The young southern Europeans, on the other hand, often had no access to income support in any country, which forced them to choose between family dependency and unfiltered exposure to precarity.

This dissertation is an investigation of young European Union (EU) citizens’ experiences of free mobility in precarious labour conditions. It seeks to understand situations in which young, university-educated Europeans move in search of work opportunities that would allow them to exploit their education, their skills and their passions, but who end up experiencing precarity. The research is located in a context in which young, educated workers across Europe face persistent difficulties in the labour markets and are disproportionately exposed to unemployment and precarious types of work. Meanwhile, various EU Member States have adopted policies that render EU migrants’ access to rights associated with EU citizenship increasingly conditional on their ability to demonstrate employment, self- sufficiency or ‘genuine’ employability. These policies resonate with workfarist welfare policies that stress the responsibility of individuals in managing the social and economic risks they confront in the labour market. However, they are in sharp conflict with the EU’s official discourse and policies, which seek to encourage mobility among young people by depicting it as a means to enhance their ‘employability’, while primarily focusing on unpaid labour options, such as internships and volunteering. The three articles that form the empirical foundation of the dissertation build on data obtained through narrative interviews in 2014-2015. Additionally, one of the articles also draws on a complimentary dataset based on answers to written questions the same participants were asked to respond to in 2018. The study is qualitatively comparative in a multi-contextual setting that includes one country of destination (Belgium) and four countries of origin, in which the institutional and economic conditions vary significantly. The empirical sample consists of 27 university-educated young adults originating from Italy (10), Spain (eight), Finland (seven) and Denmark (two). In order to maximise the study’s capacity to capture the effects of labour market precarity on mobility, the study focuses on the experiences of persons who had moved to Brussels to work but had subsequently experienced unemployment and worked under precarious arrangements. In the study, I adopt a cross-disciplinary approach in order to capture different dimensions of precarity in this specific context. The study combines theoretical insights from the fields of sociology of work, critical migration research, comparative welfare state research and governmentality studies, while also contributing to these fields of research. Whilst the articles draw on different theoretical discussions, they are interconnected, and all address the influence of neoliberal governance on precarity as experienced by young EU migrants. All three articles aim, from their distinct perspectives, to understand: (1) The reasons for which highly educated young EU migrants accept their precarious working and living conditions, and the implications of this acceptance. (2) The role of institutions in conditioning young EU migrants’ autonomy, independence and room for manoeuvre in precarious labour market conditions, and the possible inequalities emerging in this respect. A thorough contextualisation (i.e. a parallel reading of the legal and policy documents and the existing research addressing the legal-institutional environment etc.) formed an integral part of the analysis of the participants’ personal narratives. In Article I, I analyse the interplay of precarious employment, social and legal norms regulating EU citizens’ free movement, and the local bureaucratic implementation of these norms. The results point to a consequential role for administrations in producing precarious citizenship status for EU migrants in precarious work arrangements. Furthermore, in Article II, written jointly with Sirpa Wrede, we show how migration puts young EU citizens under the influence of several welfare models at the same time, making their access to social entitlements contingent not only on the conditionality of welfare and residence rights in their destination country, but also on the policies in their country of origin. Together, Articles I and II demonstrate how institutionally enforced barriers to rights and the uncertainty and temporariness of status often negatively impacted the participants’ room for manoeuvre in the labour market, thus further exposing them to precarious work. Finally, in Article III, I analyse the participants’ migration as an expression of self-developing, self- entrepreneurial subjectivity, showing how this neoliberal mode is encouraged by EU mobility policies. In this context, the article demonstrates that, while young migrants very often perceived their migration as a means to, or even as the prerequisite for, finding work corresponding to their passion, they could be compelled to tolerate highly precarious and even injurious working and living conditions. All in all, the dissertation is an illustration of the ambivalence of autonomy and compulsion in the context of presumably ‘free’ mobility. It shows how the participants’ room for making choices regarding mobility and for acting upon their precarious conditions is bound to hegemonic discourses and policies informed by neoliberalism. The study also identifies institutional drivers of inequality emerging between young EU migrants from different national and social origins, affecting their financial security and access to independence, their exposure to precarity, and their ability to use mobility to pursue their passion. By acknowledging the implications of precarity in this context, the study advances new conceptual tools and approaches for future critical research on EU migration. Tutkimukseni koskee nuorten Euroopan Unionin (EU) kansalaisten kokemuksia vapaasta liikkuvuudesta prekaarin, eli epätyypillisen ja epävarman työn oloissa. Tutkimuksessa pyrin ymmärtämään tilanteita, joissa nuoret yliopistokoulutetut eurooppalaiset muuttavat toiseen EU-maahan tavoitteenaan löytää työtä, joka tarjoaisi heille mahdollisuuden hyödyntää koulutustaan, osaamistaan ja vastaisi heidän ’intohimoaan’, mutta päätyvätkin ehdoiltaan heikkoihin ja epävarmoihin työsuhteisiin. Myös koulutettujen nuorten aikuisten työurien alkutaipaleet ovat usein sirpaleisia ja pitkittyneen epävarmuuden sävyttämiä. Samanaikaisesti sosio-ekonomisesta asemasta on tullut yhä keskeisempi ehto, joka määrittää ’vapaasti’ liikkuvien EU-kansalaisten oikeuksia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lukuisat EU-maat ovat omaksuneet käytäntöjä, joiden seurauksena kyvystä osoittaa olevansa vakaassa työmarkkina-asemassa, omillaan toimeentuleva tai ’aidosti’ työllistettävissä on tullut keskeinen kriteeri oikeudelle oleskella pidempiaikaisesti toisessa EU-maassa. Esimerkiksi Belgiassa oleskeluoikeus on evätty henkilöiltä, jotka eivät pysty esittämään kriteerit täyttävää työsopimusta, ja tuhannet EU-kansalaiset ovat saaneet 'määräyksen poistua maasta'. Tällaisella politiikalla on yhtymäkohtia EU-maissa viime vuosikymmeninä yleistyneeseen workfare-tyyppiseen hyvinvointipolitiikkaan sikäli, että molemmat korostavat yksilöiden henkilökohtaista vastuuta hallita itse työmarkkinoilla kohtaamiaan sosiaalisia ja taloudellisia riskejä. Vapaata liikkumisoikeutta rajoittamaan pyrkivä politiikka on kuitenkin voimakkaassa ristiriidassa EU:n virallisen liikkuvuuspolitiikan kanssa. Unioni kannustaa nuoria ihmisiä liikkuvuuteen, jonka se esittää keinona parantaa yksilön ’työllistettävyyttä’. Silti EU-ohjelmienkin puitteissa nuorille tarjotut liikkuvuusmahdollisuudet muodostuvat pääosin palkattomista työn muodoista, kuten harjoittelusta ja vapaaehtoistyöstä. Väitöskirjan empiirisen perustan muodostavat kolme artikkelia, jotka pohjaavat vuosina 2014-2015 keräämääni narratiiviseen, eli kerronnalliseen haastatteluaineistoon. Lisäksi yhdessä artikkeleista on hyödynnetty täydentävää aineistoa, joka muodostuu tutkimukseeni osallistuneiden vastauksista heille vuonna 2018 lähettämiini kirjallisiin kysymyksiin. Tutkimus on laadullisesti vertaileva. Monikontekstisen tutkimusasetelman muodostavat yksi vastaanottajamaa (Belgia) sekä neljä lähtömaata, joissa vallitsevat institutionaaliset ja taloudelliset olosuhteet eroavat merkittävästi toisistaan. Empiirinen otos koostuu 27:stä yliopisto-koulutetusta nuoresta aikuisesta, jotka ovat lähtöisin Italiasta (kymmenen), Espanjasta (kahdeksan), Suomesta (seitsemän) ja Tanskasta (kaksi). Tavoitteenani on ollut maksimoida tutkimuksen kyky tavoittaa työmarkkinoilla koetun epävarmuuden seuraukset liikkuvuuskontekstissa. Tästä syystä tutkimus keskittyy sellaisten henkilöiden kokemuksiin, jotka muuttivat Brysseliin työn perässä, mutta sittemmin kohtasivat työttömyyttä ja työskentelivät eri tavoin epävarmoissa ja epätyypillisissä työsuhteissa. Tutkimuksen lähestymistapa on poikkitieteellinen. Se yhdistelee teoreettisia näkökulmia eri tutkimusaloilta, mukaan lukien työn sosiologia, kriittinen maahanmuuttotutkimus, vertaileva hyvinvointivaltiotutkimus sekä hallinnan tutkimus. Samalla se edistää näiden tutkimusalojen keskusteluja. Tutkimuksen empiirisen perustan muodostavat artikkelit pohjaavat eri teoreettisiin keskusteluihin, mutta kytkeytyvät toisiinsa. Kaikki kolme artikkelia pyrkivät ymmärtämään, millaisista syistä korkeakoulutetut nuoret EU-maahanmuuttajat mukautuvat heikkoihin ja epävarmoihin työskentely- ja elinolosuhteisiinsa, ja millaisia seurauksia tällä on heidän työurilleen, elämänkuluilleen ja hyvinvoinnilleen. Artikkelit tarkastelevat myös, kuinka paikallisen, kansallisen ja EU-tason institutionaalisten toimijat säätelevät nuorten EU-maahanmuuttajien autonomiaa, itsenäisyyttä ja liikkumavaraa työmarkkinoilla. Artikkeleista ensimmäisessä analysoin, kuinka EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan politiikan muutokset Belgiassa ovat vaikuttaneet tutkimukseen osallistuneiden asemaan työmarkkinoilla. Tulokset osoittavat, kuinka erityisesti politiikkaa paikallistasolla toimeenpanevien viranomaisten rooli on merkittävä prosesseissa, joiden seurauksena prekaareissa työsuhteissa työskentelevät EU-kansalaiset jäävät kohdemaassaan vaille lakisääteistä asemaa ja tähän asemaan liittyviä sosiaalisia oikeuksia. Lisäksi toisessa, yhdessä Sirpa Wreden kanssa kirjoittamassamme artikkelissa osoitamme, kuinka liikkuvien EU-kansalaisten sosiaaliturva on riippuvaista, paitsi heidän oikeuksiinsa sovelletusta ehdollisuudesta vastaanottavassa maassa, myös sosiaaliturvaan sovelletusta ehdollisuudesta heidän lähtömaissaan. Yhdessä nämä artikkelit tuovat esiin, kuinka lakisääteisen aseman ja sosiaaliturvan epävarmuus, ehdollisuus ja määräaikaisuus vaikuttivat usein negatiivistesti tutkimukseen osallistujien liikkumavaraan työmarkkinoilla, ja olivat näin omiaan lisäämään heidän alttiuttaan päätyä uusiin prekaareihin työsuhteisiin. Lopulta väitöskirjan kolmannessa artikkelissa lähestyn osallistujien päätöstä muuttaa toiseen EU-maahan itsensä kehittämiseen panostavan yrittäjä-subjektiviteetin ilmauksena. Osoitan, kuinka EU:n liikkuvuuspolitiikka kannustaa tätä uusliberaalin minuuden muotoa. Artikkeli näyttää, kuinka tutkimuksen osallistujat, jotka usein mielsivät maahanmuuton edellytyksenä heidän osaamistaan ja 'intohimoaan' vastaavan työn löytymiselle, olivat valmiita sietämään erittäin heikkoja työskentely- ja elinolosuhteita jopa siinä määrin, että nämä olosuhteet vahingoittivat heidän hyvinvointiaan ja terveyttään. Tutkimukseni osoittaa, kuinka uusliberaalista ajattelusta kumpuavat hegemoniset diskurssit ja politiikkakäytännöt muovaavat ja rajaavat tutkimukseen osallistuneiden nuorten EU-kansalaisten mahdollisuuksia tehdä autonomisesti liikkuvuuttaan koskevia päätöksiä ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa työmarkkinoilla. Tutkimus tunnistaa ja nostaa esiin myös institutionaalisia tekijöitä, jotka kasvattavat epätasa-arvoa eri sosiaalisista ja kansallisista taustoista lähtöisin olevien nuorten EU-kansalaisten välillä. Nämä tekijät vaikuttavat heidän taloudelliseen turvaansa, mahdollisuuksiinsa itsenäiseen toimeentuloon ja elämään sekä heidän riskiinsä ajautua prekaariin työhön. Tämä kaikki vaikuttaa myös heidän edellytyksiinsä hyödyntää vapaata liikkuvuutta heidän etsiessään osaamistaan ja toiveitaan vastaavaa työtä. Nostamalla esiin prekaariuden seuraukset tässä kontekstissa tutkimukseni luo uusia käsitteellisiä työkaluja ja lähestymistapoja. Näin se edistää tulevaisuuden kriittistä tutkimusta EU:n sisäisestä maahanmuutosta.

This paper investigates transnational families’ experiences of the COVID-19 pandemic outbreak and the accompanying sudden and unexpected travel restrictions. Our data consist of written stories collected in April–June 2020 from migrants with ageing kin living in another country. For many respondents, the situation provoked an acutely felt urge for physical proximity with their families. By analysing their experiences of ‘not being there’, we seek to understand what exactly made the urge to ‘be there’ so forceful. Bringing into dialogue literature on transnational families with Jennifer Mason's recent theoretical work on affinities, we move the focus from families’ transnational caregiving practices to the potent connections between family members. We argue that this approach can open important avenues for future research on families—transnational or otherwise—because it sheds light on the multisensory and often ineffable charges between family members that serve to connect them.

The mounting backlash against intra-EU migration in various EU countries has triggered national policies seeking to restrict EU citizens’ social rights and freedom of movement. Building on and expanding Noora Lori’s work around this concept, the article examines intra-EU migrants’ increasingly unsettled legal statuses as potentially precarious citizenship. Focusing on the experiences of young university-educated intra-EU migrants in Brussels, the article claims that, in the absence of straightforward EU legislation and explicit government policies, administrative actors use their discretion to draw indeterminate boundaries enforcing conditionality and temporariness of status for EU citizens in precarious work arrangements, therefore often increasing the pressure on them to take further precarious jobs. The article argues that, under the conditions of precarious employment, not even migrants with privileged access to citizenship rights are protected from processes of boundary enforcement that institutionalise the ambiguity of statuses and produce precarious citizenship.

L’articolo argomenta che la costruzione istituzionale del processo di integrazione dell’Unione europea ha promosso la libera circolazione, producendo pero un effetto boomerang a causa delle dinamiche meccanicistiche che la caratterizzano. La reazione contro la liberta di movimento si manifesta nella riduzione dei diritti sociali riconosciuti ai cittadini , che a sua volta produce un incremento della precarieta dei migranti interni. Considerato l’elevato numero di cittadini UE mobili, limitare il loro accesso alla cittadinanza significa creare una vasta sottoclasse, poiche gli individui possono muoversi da un posto all’altro per lavorare, ma hanno un accesso differenziato ai diritti sociali in base al valore della loro forza lavoro nel mercato e alla loro relazione con il territorio in cui si trovano. La mancanza di diritti li rende piu vulnerabili e disponibili ad accettare paghe piu basse, producendo un inasprimento delle condizioni di lavoro per tutti i lavoratori. Di conseguenza, l’introduzione di limiti ai diritti sociali di cittadinanza, peggiora ulteriormente il problema che vorrebbe risolvere, poiche genera un processo di ri-mercificazione del lavoro di chi e escluso dall’affascinante sfera della cittadinanza sociale.

Tutkimuksessa selvitetään Suomessa asuvien maahanmuuttajien mediankäyttöä ja vertaillaan heidän ja syntyperäisten suomalaisten tulkintoja suomalaisista mediasisällöistä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa joukkoviestinnän merkityksestä kotoutumisen edistämiseksi ja valtaväestön ja muualta tänne muuttaneiden välisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Tutkimusta varten on haastateltu kyselylomakkeen avulla yli 400 Tampereen ja Helsingin seudulla asuvaa maahanmuuttajaa. Kysymykset koskevat television, radion, lehtien ja internetin käyttöä sekä tiedonsaantia niin Suomen kuin entisen kotimaan asioista.