Search

Käveltävyys kaikkine hyötyvaikutuksineen on yksi avaintekijä eläviin, kestäviin ja kilpailukykyisiin kaupunkikeskustoihin. Tämän diplomityön tavoitteena on vastata kysymykseen, miten maisemaarkkitehtuurin keinoin Espoon keskusta-alueita voidaan kehittää paremmin käveltäväksi ja samalla osaksi toimivaa urbaanin vihreän verkostoa. Työ koostuu viidestä osasta: kirjallisuuskatsauksesta, analyysista, työkaluista, suunnitelmasta ja johtopäätöksistä. Kirjallisuuskatsauksessa käveltävyyden eri osa-alueita ja niitä tukevaa viherrakennetta tarkasteltiin eri tieteenalojen tutkimusten pohjalta. Analyysiosassa havainnoitiin Espoon keskuksen, Tapiolan ja Leppävaaran kävelyalueita ja analysoitiin tarkemmin kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Havainnoinnin perusteella myös tarkennettiin mitoitusta ja tarkasteltiin viherrakenteen merkitystä. Lisäksi kolmen Espoon kaupunkikeskustan ja suunnittelun kohteena olevan Kivenlahden kävelyverkostoa analysoitiin sekä esitettiin reittityypit, jotta työkaluja voidaan soveltaa suunnittelussa entistä helpommin. Työssä esitetyt työkalut, eli keinot ja periaatteet käveltävyyden kehittämiseksi, pohjautuvat työssä tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen sekä hyväksi koettujen espoolaisten kävely-ympäristöjen havainnointiin ja arviointiin. Työkaluja testattiin esittämällä suunnitelma Kivenlahden kehittyvään aluekeskustaan. Diplomityö osoittaa, että maisema-arkkitehtuurin avulla voidaan kehittää käveltävyyttä lukuisin keinoin Espoossa. Työn keskeisenä tuloksena esitetyt työkalut tuovat esille, miten eri tavoilla ja eri suunnittelutasoilla voidaan vaikuttaa käveltävyyteen. Vaikka työ keskittyy Espooseen, työkaluja on mahdollista hyödyntää myös yleisemmin. Espoolaisessa käveltävyydessä ja urbaaniudessa viherrakenteella on tärkeä rooli – nyt ja tulevaisuudessa., Walkability is a key element in developing lively, sustainable and competitive urban centers. The aim of this Master’s Thesis is to answer the question how the local city centers of Espoo can be made more walkable and their green urban structure better functioning by using landscape architecture. This thesis consists of five parts – literature review, analysis, tools, a plan and conclusions. The literature consists of different aspects of walkability and the green infrastructure that supports it. The analysis part, which included observations in Espoon Keskus, Tapiola and Leppävaara confirmed that many parts of the literature review are also valid in Espoo and gave some specifications. Walkable networks were analyzed in four urban centers of Espoo and different route types were proposed so that the tools could be applied more easily. The presented tools which are ways and principles on enhancing walkability are based on the conducted literature review and observation of different walkable environments in Espoo. The toolkit was tested by making a walkability development plan for Kivenlahti center. This thesis shows that it was possible to assemble tools for enhancing walkability in Espoo by using landscape architecture. The tools show how different ways and different planning levels can influence walkability. Although the tools were developed for Espoo, it is possible to use the tools more generally. In urban Espoo, green infrastructure plays an important part - now and in the years to come.