Search

Vaikka kaupunkien, teollisuuden ja maatalouden jätevedenpuhdistamot ovat olleet vesiensuojelun tärkeimmät välineet kaikissa teollisuusmaissa, ei yhdenkään suuren teollisuusmaan vesiensuojelun ympäristöhistoriasta ole tehty monitieteistä ja kattavaa kansallista tutkimusta. Tämä koskee myös Neuvostoliittoa. Useimmat tutkimukset käsittelevät Neuvostoliiton ympäristöteemoja laajasti, jolloin suurtenkin yksittäisten sektoreiden, kuten vesiensuojelun, esittelyt ovat jääneet pinnallisiksi. Tästä syystä artikkelimme tavoitteena on pyrkiä luomaan ensimmäinen, suomeksi kirjoitettu yleiskuva Neuvostoliiton vesiensuojelun ympäristöhistoriasta vuosina 1917–1991. Keskitymme kolmeen alateemaan: vesistöjä koskevan lehdistökeskustelun, vesistöjen luonnontieteellisen tutkimuksen ja jätevedenpuhdistuksen kehityksen ympäristöhistoriaan. Esittelemme myös vesiensuojelun normatiivisen ohjauksen päävaiheita. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi olemme käyneet läpi luonnontieteilijöiden ja insinöörien ammatillisia raportteja, artikkeleita ja kirjoja sekä neuvostolehdistöä (Pravda ja Izvestija). Metodologisesti tutkimuksemme edustaa autoritaaristen yhteiskuntien ympäristöhistorian tutkimuksen uutta koulukuntaa, jonka tavoitteena on tarkastella eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavia maita monitieteisten lähestymistapojen ja empiiristen lähdeaineistojen avulla aiempaa avoimemmin. Ilmeisistä ongelmista huolimatta vesistöjen saastumisesta muotoutui Neuvostoliiton varhaisin ja merkittävin yleisesti tunnustettu ympäristöongelma ja vesiensuojelusta tuli sen ympäristönsuojelun vanhin, laajin ja ehkä tehokkain sektori. Although urban, industrial and agricultural wastewater treatment plants have been the main instrument for water protection in all industrialised countries, no multidisciplinary and comprehensive national study has been conducted on the environmental history of water protection in any of the major industrialised countries. This also applies to the Soviet Union. Most studies deal extensively with Soviet environmental themes, leaving presentations of even large individual sectors, such as water protection, superficial. For this reason, the aim of our article is to try to create the first overview, written in Finnish, of the environmental history of water protection in the Soviet Union in 1917–1991. We focus on three sub-themes: the press debate on water pollution and protection, the environmental history of scientific research on water pollution, and the construction of wastewater treatment plants. We also present the main stages of the normative control of water protection. In addition to research literature, we have reviewed professional reports, articles and books by natural scientists and engineers, as well as the Soviet press (Pravda and Izvestiya). Methodologically, our research represents a new school of thought on the study of the environmental history of authoritarian societies, with the goal of looking more openly at countries representing different social systems through multidisciplinary approaches and empirical source data. According to our results, water pollution became the most significant and widely recognised environmental problem in the Soviet Union, and water protection became its oldest, largest, and perhaps most effective sector of environmental protection., Our article is the first attempt to build a general understanding of the environmental history of water protection in the Soviet Union, which has not previously been studied on a national level. Previous research has been scarce and ideologically biased, although more objective research can be found at a local level. We examine the social and societal significance of water protection and the historical layers and turning points of water protection and wastewater treatment plant construction through three broader chronological periods. In addition to previous research, the sources of this article include scientific Soviet publications, articles of scientific communities focusing on the water theme, and articles published by the most important Soviet newspapers, Pravda and Izvestia. With urbanization, industrialization, and agricultural development, the Soviet Union faced the same environmental problems as the Western countries. However, the Soviet Union's efforts to solve these problems were shaped by the communist system.

Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti innovaatioita koskevia valtavirtanäkemyksiä nyky­kapitalismille ominaisina ajatusmuotoina. Esitys nojautuu ns. Projekt Ideologie-Theo­rien (PIT) kehittelemään ideologiateoreettiseen näkökulmaan ja käsitteistöön. Ideologia­teoreettisesta perspektiivistä innovaatiota voi luonnehtia ”ideologiseksi arvoksi”, johon eri ideologiset mahdit vetoavat pyrkiessään organisoimaan hegemoniaansa. Artikkelissa käydään aluksi läpi hallitsevia tapoja ymmärtää innovaatioita. Tarkastelen yhtäältä suo­malaisen innovaatiopolitiikan kehitystä ja toisaalta taloustieteellisesti suuntautuneen in­novaatiotutkimuksen päälinjoja. Tätä seuraa kuvaus siitä, miten teknologisen innovoin­nin asemaa kapitalismissa on lähestytty marxilaisessa tutkimusperinteessä, minkä jälkeen analysoin innovaatiopuhetta kapitalismin uusliberaalille suhdanteelle ominaisena ilmiönä. Artikkelini keskeisenä väitteenä on, että valtavirtaisella innovaatiopuheella on poliittisesti ja ideologisesti merkittävää populaaria vetovoimaa, joka perustuu sen loihtimille mieliku­ville luovuudesta, yrittäjyydestä, kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Ne muodostavat posi­tiivisen markkinaliberaalin vastinparin uusliberalismin autoritaarisille ja kurinalaistaville piirteille. Artikkelin lopussa pohdin sitä, uhkaako uusliberalismin nykyinen ”orgaaninen kriisi” hallitsevien markkinavetoisten innovaationäkemysten asemaa sekä tarkastelen sitä, minkälaisia vaihtoehtoja niille on esitetty.

Donna J. Drucker: Contraception. A Concise History.The MIT Press Essential Knowledge series. The MIT Press, 2020, 264 sivua, ISBN: 9780262538428 Non

Thomas Pikettyn edellisen Pääoma 2000-luvulla -teoksen (2016, alkuteos Le capital au XXI siècle 2013) keskeinen väittämä oli, että pääoman tuoton kasvu taloudellista kasvua nopeammin johtaa vääjäämättä pääoman nopeaan kasautumiseen ja jyrkkien varallisuus- ja tuloerojen kasvuun. Monet taloustieteilijät kiirehtivät kiistämään tämän Pikettyn ”rautaisen” pääoman kasautumislain sekä teoreettisesti että empiirisesti, arvostelemalla sekä sen perusoletuksia että Pikettyn käyttämää, sinänsä ainutlaatuista empiiristä aineistoa (ks.esim. Kosonen 2015). Eräs vasta-argumentti oli, että varallisuuden nopea kasvu viime vuosikymmeninä kehittyneissä maissa johtuu pääosin asuntoihin ja kiinteistöihin sijoitetun pääoman kasvusta, jota on pidettävä paremminkin kulutukseen liittyvänä kuin varsinaisena voittoja tuottavana pääomana. Kukaan ei kuitenkaan liene osoittanut, etteivätkö tuloerot ja etenkin eniten tuloja saavan väestön kymmenyksen tai yhden prosentin osuus kaikista tuloista olisi kasvanut 1980-luvulta lähtien selvästi ja vastaavasti vähiten ansaitsevan väestön puoliskon osuus pienentynyt sekä USA:ssa että monissa Euroopan maissa, joista on saatavilla suhteellisen luotettavia tilastotietoja. Tulos ei sinänsä ole uusi (ks. esim. Atkinson 2000 ja 2015), mutta perusteellisuudessaan ja kattavuudessaan Pikettyn tutkimukset ovat ainutlaatuisia

Käsitteen pääoma käyttö on laventunut historian saatossa merkittävästi. Yhä useampi asia, ominaisuus ja yhteiskunnallinen suhde on nimetty pääomaksi. Käsitteen muutokset kuvastavat osittain pääoman reaalisia muutoksia. Kyse on suurelta osin kuitenkin käsitteen epämääräistymisestä eli saman termin käytöstä yhä uusissa asiayhteyksissä. Käsitteen merkitys on korostunut viime vuosien tulo- ja varallisuuserokeskusteluissa. Keskusteluista on kiittäminen suurelta osin Thomas Pikettyä, jonka teokset Capital in the Twenty-First Century ja Capital and Ideology ovat synnyttäneet maailmanlaajuista väittelyä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Piketty on soveltanut työssään laajaa ja abstraktia pääomakäsitettä. Pikettyn pääoma on varallisuutta riippumatta sen käyttötarkoituksesta. Hänen pääomakäsitteensä laveus heijastaa sen epämääräistymistä. Laveuden seurauksena on Pikettyn selitysmallin empiirinen paikkansapitämättömyys ja heikko selitysvoima. Tämä katsausartikkeli osoittaa, että Pikettyn ongelmat voidaan palauttaa suurelta osin epämääräistyneeseen pääomakäsitteeseen. Artikkeli osoittaa myös, että Pikettyn työn empiiristä paikkansapitävyyttä on kyseenalaistettu laajalti. Lopuksi katsaus pohtii, minkälainen pääomakäsite voisi soveltua pääoman analysointiin Pikettyn laajaa käsitettä paremmin. Non

Kirja-arvostelu. Arvosteltu teos: Sensible Footwear: A Girl’s Guide / Kate Charlesworth. - Myriad, 2019. 320 s. Non

Kirja-arvostelu. Arvosteltu teos: Varma : pienestä eläkekonttorista suureksi työeläkeyhtiöksi / Matti Hannikainen. - Helsingissä : Otava, 2020. 479 s. ISBN 978-951-1-35606-6. Non

The Human-Forest Relationship in Creating Sustainable Forest Culture The forest is part of Finnish culture, and forest-related culture is forest culture. In a broader sense, forest culture is interaction between man and the forest as it was in the past and as it will be in the future. Forest culture, i.e. the concepts and practices concerning forest nature, also manifests individual forest relationships. This interactive relationship between man and the forest – the forest relationship – plays a significant role in cultural sustainability of the forest. The interaction and adaptability of forest relationships and forest culture is the key to cultural sustainability of the forest. Cultural sustainability of the forest involves the recognition and unbiased assessment of different forest-related values, attitudes and power relationships as well as forest-related cultural practices – i.e. different forest relationships – and their inclusion in local forest-related decision-making. Participation is therefore a key feature of cultural sustainability of the forest – the opportunity to have “one's own forest relationship” on an equal footing with “the forest relationships of others” – along with an open and unbiased attitude towards different alternatives and conflicting, even opposing, views. In the debate about values related to forests, the values of different communities, organisations and ordinary citizens meet and may clash. Disagreement creates tensions and may escalate into disputes and conflicts in which there are attempts to try to influence power relations in different ways. In terms of cultural sustainability of the forest, it makes a difference whether these situations are perceived as "forest wars" or as natural and necessary, even desirable, ways of developing forest relationships in a democratic society. At their best, debates formulate and define what Finnish forests should be like, what they are used for and what meanings are attached to them. In the context of cultural sustainability of the forest, the diversity of forest relationships is thus seen as an asset and a resilience that enhances the ability of communities and society as a whole to anticipate and respond to changes in forests. Sustainable forest culture is an on-going assessment of what cultural traits are thought to follow the principles of sustainable development and to support the changes in forest culture towards sustainability. In a sustainable forest culture, forest relationships contribute to cross-generational sustainability, which is the main, perhaps the only, way to address current environmental challenges. A sustainable forest culture also gives different generations an equal opportunity to cherish, use and enjoy the immaterial and material benefits of forests.

Non

Artikkelissa tarkastellaan ensin antroposeenia koskevaa luonnontieteellistä todistusaineistoa, ja sitä kuinka sen perusteella voidaan väittää antroposeenin olevan ekologinen ja yhteiskunnallinen hätätila. Toiseksi artikkelissa tutkitaan kriittisesti niin kutsuttua virallista antroposeenikertomusta ja pohditaan, mistä sille tyypilliset universalisoiva ja vääjäämättömyyttä korostava historiakäsitys ovat seurausta. Artikkelissa väitetään, että tällainen historiakäsitys häivyttää antroposeeniin väistämättä kuuluvat eroavaisuudet ja sumentaa ymmärrystä antroposeenin hätätilasta. Tämän jälkeen tarkastellaan, millaisista lähtökohdista voisi rakentua antroposeenin vaihtoehtoinen historia. Havainnollistavana esimerkkinä käytetään fossiilikapitalismin syntyä koskevaa historiankirjoitusta. Artikkelin lopuksi pohditaan, kuinka antroposeeniehdotus muuttaa käsityksiä historiallisesta ajasta ja siihen olennaisesti liittyvästä edistyksen ajatuksesta.

Lektio. Non

Artikkeli tarkastelee liike-elämän, erityisesti Elinkeinoelämän valtuuskunnan eli EVAn, poliittista vaikuttamista 1970–1980-lukujen Suomessa. Tuolloin yritysmaailman edustajat ryhtyivät ensin puolustustaisteluun ja sitten hyökkäykseen yhteiskunnallisen vaikutusvaltansa puolesta. Konsensuspolitiikan ja kriisipuheen avulla liike-elämä sai juurrutettua kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouden tosiasiat suomalaisen päätöksenteon keskiöön. Nykymaailmassa, jossa talouden voimat ja logiikka asettavat politiikanteolle tiukat raamit, menestyneet yritysjohtajat vaikuttavat uskottavilta myös poliitikkoina, kuten esimerkit Suomesta ja maailmalta osoittavat.

Tervanpoltto muokkasi 1800-luvun Kainuusta kapitalistisen maailmantalouden rajaseudun ja sosio-ekologisen monokulttuurin. Kainuulaista tuotantoa, työvoimaa ja luontoa hallittiin Oulusta ohjatulla velkajärjestelmällä. Velkakierre yhdessä veronmaksupakon kanssa ohjasi talonpojat ”maansyöväksi” osoittautuneeseen intensiiviseen tervanpolttoon. Kun tervavelkaantuminen kytkeytyi isojaon jälkeiseen uuteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, muuttuivat myös maakunnan omistus- ja valtasuhteet nopeasti.

Non

Book review. Reviewed work: Capitalism in the web of life : ecology and the accumulation of capital / Jason W. Moore. - London : Verso, 2015. Non

Kirja-arvostelu. Arvosteltu teos: Ihmiskone töissä : sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa / Mona Mannevuo. - Helsinki : Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-086-8. Non