Search

Sharing photographs and photo-chatting are common practices in doing family at a distance. This study looks at the processes of the production and circulation of photographs within the family network, analysing participants’ narratives about their image-based communication in WhatsApp. The data was collected as an ethnographic enquiry into the digitally mediated (transnational) family communication of five Polish women and their children living in Finland. It consists of five auto-driven visual elicitation interviews with an interactive collage, three elicitation interviews, with the participant’s smartphone used for fast reference to their in-app chats, and one semi-structured interview. The in-app photographs are explored as ‘imagetext’, that is, visual and verbal representations that create the WhatsApp ‘iconology’ of family visual communication. In participants’ narratives, photographs are regarded as an obligation (always to be sent to somebody), evidence (of being somewhere or achieving something), or a form of visual co-presence with living-apart relatives. Photo-chatting entertains (images of pets), provides expertise (snaps of medication), or is used to show off (photos taken at competitions). Photo-chatting helps to maintain family relationships by showing affection, comforting, and caring over a distance. peerReviewed

Koronapandemia pakotti yliopistot ympäri maailman muuttamaan toimintatapojaan ja siirtymään etäopetukseen sukupolvelle ennennäkemättömässä laajuudessa. Erityisesti kokeellisen fysiikan kurssien osalta pakotettu etätyöskentely tuli useimmille fysiikan laitoksille puskista, eikä valmista toimivaa ratkaisua kokeellisen työskentelyn tekemiseen muualla kuin kampuksen laboratoriotilassa ollut. nonPeerReviewed

Online shopping addiction can be defined as an Internet-based behavioural addiction which may lead to economic problems. Even though shopping is increasingly common through mobile devices, the effects of smartphone use on online shopping addiction are underexamined. Following a survey of 1000 18 to 29-year-olds in Finland, we examined young adults' online shopping addiction and economic problems from the perspective of self-regulation and problems in regulating smartphone use. The results indicated that low self-regulation in an online environment facilitates online shopping addiction, which further leads to dissatisfaction toward personal money management through indebtedness. Moreover, we illustrated how distractive stimuli of digital environments can act as primers for addiction by showing how problems in regulating smartphone use facilitates online shopping addiction for young adults with generally low self-regulation. We conclude our article by offering guidance on how the teaching of self-regulatory strategies as well as financial and information communications technology skills may decrease the tendency for online shopping addiction. peerReviewed

Informaatioteknologian rajun kehittymisen myötä on kaikkien ihmisten käden ulottuville saatu älylaite ja sen suomat mahdollisuudet. Yksi kehittyneistä teknologioista on lisätty todellisuus, joka mahdollistaa käyttäjän näkevän virtuaalisia objekteja oikeaan maailmaan liitettynä esimerkiksi älylaitteen kameran avulla. Tämän lisäksi turismin yleistyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia ja haasteita, joita voidaan tukea ja ratkaistua erinäisten lisätyn todellisuuden sovelluksien avulla. Näitä voivat olla erilaiset turistioppaat tai opasteet, mutta myös kohdemaan kulttuuriin liittyviä sovelluksia, jotka voivat esimerkiksi avustaa ruokapaikkojen löytämisessä ja ruoan valitsemisessa. Tässä tutkielmassa pureudutaan lisätyn todellisuuden turismiin liittyvien sovelluksien käyttäjäkokemustutkimuksiin. Tutkielmassa selvitetään kirjallisuusanalyysin avulla, minkälaisia sovelluksia on tehty, miten niitä on tutkittu ja minkälaisia mahdollisia ongelmia näissä tutkimuksissa on tullut vastaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan lisätyn todellisuuden sovelluksien käyttäjäkokemukseen liittyviä tutkimuksia kirjallisuuskatsauksen keinoin. Yhteensä artikkeleita tutkielmaan valikoitui 6 kappaletta. Artikkeleissa oli laajalla skaalalla erinäköisiä sovelluksia ja toteutuksia ja niiden käyttäjäkokemusta oli tutkittu usein eri keinoin. Näitä keinoja olivat muun muassa teemahaastattelut, kyselyt, jälkikyselyt, kyselyt sekä kokeen jälkeiset haastattelut. Artikkeleiden tutkimuksissa saavutettiin käyttäjäkokemukselle positiivisia tuloksia. Yleisesti ottaen käyttäjät olivat kiinnostuneita sovelluksista ja osoittivat olevansa potentiaalisia käyttäjiä tulevaisuudessa, jos artikkelissa käytetty sovellus tulisi saataville. Tutkimuksissa ilmeni jonkin verran haasteita, jotka liittyivät koetilanteen mahdolliseen autenttisuuteen. Haasteita olivat muun muassa autenttisten tutkimustilanteiden luonti, sekä miten niitä voitaisiin ylläpitää. Myös osallistujien autenttisuudessa ilmeni ongelmia, koska koehenkilöiden taustat eivät täysin täsmänneet oikeaa käyttötilannetta. Esimerkiksi koehenkilöryhmät eivät olleet aina riittävän heterogeenisiä.

nonPeerReviewed

Core Ideas • Smartphones allow a rapid and repeatable measurement of vegetation cover. • The interpretation of results depends on weather conditions, the camera, and canopy height. • Measurements can classify vegetation density but cannot be compared across devices. Smartphone-based visual assessment of vegetation cover is a promising, fast, and repeatable approach that allows land managers to compare measurements on their farm with other farms. This study determined the influence of the smartphone device on green cover measurements on several crops. The hypothesis was that different smartphones would provide similar green cover (reflectance) for management purposes (i.e.

The scholarship on digital inequality and divides has relied mainly on quantitative data and such general criteria for digital inequality as access, motivation, skills, and the autonomy of use to measure the empowering effects of internet access. This chapter develops a novel way to understand digital inequality based on ethnographic fieldwork on smartphone use in rural and urban India among low-income and little-educated people. It analyses digital inequality through the concept of digital relatedness exploring how people’s digital media use is embedded in social relationships and how media use serves to refashion relationships and hierarchies. The chapter argues that the focus on autonomous uses can leave unacknowledged a great variety of digital practices, which users can find valuable and even transformative. It also demonstrates how even seemingly autonomous media use is embedded in social relationships in the sense that people usually learn their uses from others. peerReviewed

Parkinson’s disease (PD) is an incurable neurodegenerative disorder. It is estimated that more than 9 million individuals globally suffered from PD in 2020, and the number of patients is predicted to exceed 12 million by 2040. PD is the fastest growing neurological disorder, with the ageing population being a fundamental driver. PD motor and non-motor symptoms have a significant impact on patients’ life. From the patient’s perspective, the three most prevalent symptoms are tremors, slowness, and stiffness in the early stages, and varying medication effect (“wearing-off”) in the later stages. Self-care is an essential part of living with a chronic condition. Self-care refers to all actions that aim to minimise the disease’s impact on daily life. Self-care activities can be categorised into maintenance, monitoring, and management. The objectives of this thesis were to create new applications for supporting daily life with PD, i.e. enhancing self-care on all three categories. First, we implemented a mobile application, STOP, to enable patients’ self-assessment and aid in medication adherence. STOP is evaluated with PD patients. The STOP application provides a medication journal to support medication-timely adherence. We demonstrate that accelerometer data from STOP are useful for tremor detection. In relation to this, we introduce the Tremor Intensity Parameter (TIP), calculated with the metrics characterising the accelerometer signal in the time-frequency domain. We digitised the traditional spiral drawing used in the assessment of PD and extended it with a square drawing task. We found the drawing performance differed with PD patients and age matching controls. We found PD patients receptive to digital tools — such as STOP — to track their medication intake and symptoms. The possibility of sharing the data with medical personnel to improve and assist their own care would motivate the use of digital tools. In future, we assume the use of digital monitoring tools will increase among PD patients if care personnel utilise the collected data, which requires interoperability with medical databases and standardised data formats. As a second application, we collected and assessed community-contributed self-care techniques, and established and evaluated an open online repository, the PDCareBox, for PD self-care practice data. The peer-provided data is actionable and understandable, and in a daily life context, supplement clinical information of PD. The PDCareBox provides an organised way to share and discover the knowledge gained by the experience of living with PD. Tiivistelmä Parkinsonin tauti on parantumaton hermostoa rappeuttava sairaus. Vuonna 2020 maailmanlaajuisesti arvioitiin olevan yli 9 miljoonaa Parkinsonia sairastavaa, ja määrän ennustetaan ylittävän 12 miljoonaa vuoteen 2040 mennessä. Väestön ikääntymisen myötä Parkinsonin taudista on tullut nopeimmin yleistyvä neurologinen sairaus. Taudin motoriset ja ei-motorisiset oireet vaikuttavat merkittävästi potilaan elämänlaatuun. Taudin alkuvaiheessa kolme yleisintä oiretta ovat vapina, hitaus ja jäykkyys, ja myöhemmissä vaiheissa vaihtelu lääkevasteessa. Itsehoito on tärkeä osa elämää kroonisen taudin kanssa. Toimia, joilla yritetään vähentää sairauden vaikutuksia päivittäiseen elämään, kutsutaan itsehoitokeinoiksi. Keskitason teoria kroonisen sairauden itsehoidosta jakaa itsehoidon kolmeen osa-alueeseen: ylläpitoon, seurantaan ja hallintaan. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli löytää uusia sovelluksia tukemaan Parkinsonin potilaiden arkea, eli tehostaa itsehoitoa näillä kolmella osa-alueella. Kehitimme mobiilisovelluksen STOP oireiden itsearviointiin ja lääkityksen aikataulun seurantaan. Sovellus evaluoitiin Parkinsonin potilaiden käytössä. Osoitimme, että kiihtyvyysanturin dataa voidaan käyttää vapinan havainnointiin. Määrittelimme aika- ja taajuustason tunnuslukujen avulla laskettavan Tremor Intensity Parameter (TIP) -parametrin kuvaamaan vapinan voimakkuutta. Teimme digitaalisen version perinteisestä spiraalin piirtotehtävästä, jota käytetään Parkinsonin taudin arvioinnissa. Sovellus tarjoaa myös neliön piirtotehtävän. Parkinsonin potilaiden ja vastaavan ikäisten verrokkien suoritus piirtotehtävissä eroaa. Tutkimuksessa saatiin selville, että Parkinsonia sairastavat ovat valmiita käyttämään digitaalisia työkaluja, kuten STOP, lääkityksen ja oireiden seurantaan, ja ovat halukkaita jakamaan kerätyt tiedot hoitohenkilöstön kanssa hoidon laadun parantamiseksi. Uskomme, että tulevaisuudessa Parkinsonia sairastavat käyttäisivät enemmän digitaalisia seurantatyökaluja, jos hoidossa hyödynnettäisiin kerättyä dataa. Tämä vaatisi yhteensopivuutta potilastietokantojen kanssa ja standardoituja dataformaatteja. Toinen kehittämämme sovellus on avoin online-työkalu PDCareBox Parkinsonin itsehoitokeinojen hakuun. Työkalun itsehoitokeinot on kerätty ja vertaisarvioitu Parkinsonin potilailta joukkoistamalla. Vertaistuotettu data on toimintakelpoista, ymmärrettävää ja arkipäivän kontekstissa, ja se täydentää lääketieteellistä tietoa Parkinsonista. PDCareBox tarjoaa organisoidun tavan kokemusperäisen tiedon jakamiseen.

Tarkastelen tutkielmassani nuorten aikuisten joukossa yleistyvää pyrkimystä rajoittaa älypuhelimen käyttöä arjessa. Tätä mutkikkaasta älypuhelinsuhteesta kielivää ilmiötä lähestyn irtikytkennän (engl. disconnection) käsitteen avulla. Irtikytkentä toimii tutkielmassani paitsi teoreettisena viitepisteenä myös metodologisena linssinä, jonka kautta pyrin ymmärtämään osallistujieni älypuhelinsuhdetta. Lähestyn aihettani myös empiirisesti erittelemällä kolmivaiheisessa tutkimusasetelmassa, mitä merkityksiä ikäryhmään kuuluvat antavat älypuhelimen roolille arjessaan, millaisia käsityksiä heillä on ihanteellisesta tavasta elää älypuhelimen kanssa, sekä millaisten käytänteiden kautta he pyrkivät kontrolloimaan laitteen käyttöä. Irtikytkeytymisilmiön taustoituksessa suuntaan huomioni nyky-yhteiskuntaa läpäisevään sosiotekniseen kytköksisyyteen ja sitä jäsentäviin valtasuhteisiin. Teoreettisesti suhteutan arjen mikrotasoiset irtikytkennän käytänteet laajempaan kytköskulttuuriin, jossa ihmisten älypuhelimen käyttö ja sosiaaliset suhteet lomittuvat medioitunutta toimintaympäristöä muokkaaviin materiaalisiin tekijöihin. Irtikytkennän käsitteen ja aiemman irtikytkentätutkimuksen avulla lähestyn yksilöiden irtikytkeytymisiä arjen elämäntyylipoliittisina valintoina, jotka nivoutuvat vastavuoroisesti yhteiskunnan uusliberalistiseen toimintalogiikkaan. Tutkielman empiiristä osuutta varten haastattelin kahteen kertaan kahdeksaa 20–30-vuotiasta nuorta aikuista, jotka itse halusivat vähentää älypuhelimen käyttöään. Puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen välissä osallistujat pyrkivät vähentämään älypuhelimen käyttöä itse määrittelemillään tavoilla kuukauden aikajaksolla, jonka kuluessa he kirjasivat kokemuksiaan havaintopäiväkirjaan. Kolmivaiheisesti tuotettu laadullinen haastattelu- ja havaintopäiväkirja-aineisto avaa monivivahteisen näkymän tutkielmani ydinproblematiikkaan tekemällä näkyväksi älypuhelinsuhteeseen liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja. Aineiston teemoittelevassa analyysissa erotin toisistaan osallistujien älypuhelinsuhteen arkiset merkityksenannot, älypuhelimen käyttöä koskevat ihanteet, sekä käytänteet, joiden kautta laitteen asemaa arjessa neuvotellaan uudelleen. Tutkielmani osoittaa, että yritykset hallita omaa älypuhelimen käyttöä limittyvät elimelliseksi osaksi nuorten aikuisten jokapäiväistä itsen hallintaa ja sen keinovalikoimaa. Tässä prosessissa hallinnan käytänteet näyttävät myös normalisoituvan rationalisoiduksi osaksi yksilön arjen hallintaa. Laitteiden käyttöä hallitaan teknisesti ja toiminnallisesti sopeuttaen omaa toimintaa laitteen ja sen taustalla vaikuttavien teknotaloudellisten ja materiaalisten rakenteiden asettamiin reunaehtoihin. Itsen hallinta koetaan välttämättömäksi osaksi laitteen kanssa elämistä; samalla on kuitenkin ilmeistä, että jatkuva hallinnan tavoittelu aiheuttaa myös kyllästymistä ja turhautumista. Kaikkiaan nuoret aikuiset antavat älypuhelimelle ristiriitaisia merkityksiä, joista monet juontuvat eri tavoin latautuneisiin sosiaalisiin prosesseihin. Älypuhelimen ja käyttäjän välinen suhde on vastavuoroinen molempien vaikuttaessa toiseen. Tästä huolimatta käsityksissä ihanteellisesta älypuhelinsuhteesta korostuu välineellisyyden ja neutraaliuden tavoittelu. Tutkielmani pohjalta esitän, että ristiriitaisuus omien älypuhelimen käyttötapojen ja sitä koskevien ihannekäsitysten välillä tuottaa ja ylläpitää halua irtikytkeytyä. Pohdinnassani kyseenalaistan, että tämä ristiriita olisi kuitenkaan ratkaistavissa nykyisen kytköskulttuurin asettamissa puitteissa. Päätelmäni on, että niin nuorten aikuisten tapauksessa kuin laajemminkin älypuhelin- ja teknologiasuhteen tutkimuksessa vaaditaan lisää kriittistä ja monisyistä otetta, jonka lähtökohdaksi otetaan havainto ihmisen ja teknologian suhteen vastavuoroisuuden sen kaikessa ambivalentissa monitasoisuudessa ja mutkikkuudessa.

Liikkumistottumuksista tietoa tuottava teknologia voi parantaa ihmisten elämänlaatua ja tuoda säästöjä yhteiskunnalle. nonPeerReviewed

peerReviewed

Cotutelle -yhteisväitöskirja Älypuhelimia käytetään usein myös keskellä kasvokkaisia kohtaamisia. Uussanat kuten ”phubbing” ja ”technoference” ovat lyöneet läpi niin mediassa kuin tutkimuskirjallisuudessakin. Niistä ei kuitenkaan ole sellaista analyyttistä hyötyä, jota tieteellisiltä käsitteiltä voisi odottaa. Aiemman tutkimuksen mukaan älypuhelimen käytöstä muiden seurassa on laajoja haittoja. Huoltajien älypuhelimen käytöllä on yhteys lapsen käytöshäiriöihin ja pariskuntien älypuhelimenkäyttö ennakoi parisuhdeongelmia. Vähemmän tutkimusta on tehty kuvaamaan kasvokkaisten tilanteiden kulkua, joissa älypuhelimenkäyttö tapahtuu. Tämä väitöskirja on älypuhelimen käytön vaikutuksista kasvokkaisissa tilanteissa, ja siinä hyödynnetään etnometodologista keskustelunanalyysiä, sisällönanalyysiä ja kvantitatiivisia menetelmiä. Siinä esitellään kolme uutta käsitettä. Tahmea medialaite kuvaa vuorovaikutuksen takkuisuutta silloin, kun puhuja vuorovaikuttaa samanaikaisesti puhelimensa ja toisen henkilön kanssa. Sivustakatsojan pimento avaa kuinka älypuhelimen käyttöä sivusta seuraavilla ei ilman erillistä selontekoa ole pääsyä siihen mitä ma miksi laitetta käytetään. Tämä johtaa epäselvyyteen tilanteesta ja sen tapahtumista, sillä tapahtumat saavat merkityksensä tilanteen kautta. Puhelinasennot esittelevät menetelmän älypuhelimen käytön erittelylle perustuen käyttäjän kehonasentojen tarkasteluun. Älypuhelimet tuovat uusia haasteita kasvokkaisen yhteisymmärryksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi edellyttämällä sellaisten vuorovaikutusresurssien osoittamista älypuhelimelle, jotka voivat olla tarpeen myös kasvokkaisissa tilanteissa. Älypuhelimet kuitenkin tarjoavat myös uusia välineitä kasvokkaisenkin yhteistoiminnan hallitsemiseksi puhelinasentoja vaihtamalla. Niillä voi muuttaa vuorovaikutuksen osallistumiskehikossa ja esimerkiksi pitää kiinni puhujanroolista toisen pyrkiessä puhumaan päälle. Puhelinasennoilla älypuhelimista voidaan hetkellisesti tehdä ensisijainen keskittymisen kohde ja niillä voidaan myös ehdottaa paluuta takaisin keskittyneeseen keskusteluun. Tutkielma osoittaa yhteyden sosiaalisen älykkyyden ja älypuhelimen käytön välillä, antaen vihiä mahdollisuudesta ehkäistä älypuhelinkonflikteja kehotietoisuutta ja sosiaalista älykkyyttä kehittämällä. Smartphone use is common also during face-to-face encounters. Portmanteaus like “phubbing” and “technoference” often feature in media and research, though they offer little more than the meanings of the words comprising them (i.e. phone & snubbing, technology & interference). Previous research suggests negative consequences resulting from smartphone use in social situations. Parental smartphone use predicts child behavioral problems and partner phubbing relationship problems. Less research has been done on how smartphones are engaged with in social situations. No systematization of embodied smartphone engagement previously existed. Less is also known of what, if anything, makes smartphones different than other potential distractions. This dissertation studies smartphone use in collocated encounters with ethnomethodological conversation analysis, quantitative techniques, and content analysis. It introduces three new concepts. Sticky media device depicts how smartphone use can lead to delays and pauses in conversation, and how relates to mutual understandings. Bystander Inaccessibility details how bystanders to smartphone use typically have no epistemic access to why, how, and for how long the device is being used. This obscures shared shared meaning, as meaning of each interactional event forms through its current context—of which the activity of the smartphone user is part of. Smartphone Moves presents a toolkit for analyzing embodied smartphone engagement, and its impact on interaction. Smartphones may challenge the formation of intersubjectivity by requiring finite interactive resources to be distributed between face-to-face and face- to-screen interactions. Gaze, conscious evaluation, and corporal orientation are at times relevant in both. Smartphone is a hub for more activities than any other daily object, yet its use typically gives the least cues on the activity being done with it. Adjustments of embodied smartphone engagement, however, also adjust conversational engagement, making multiple concurrent engagements intelligible. The dissertation suggests a negative correlation between phubbing and social intelligence, the improvement of which, might mitigate phubbing-related conflicts.

Pursuing a broad range of learning objectives, effective physics laboratory courses need conducive-to-learning, motivating, and engaging experimental tasks. The Covid-19 pandemic has further increased the demand for quality experimental tasks which can also be used in online learning scenarios. The EU-funded DigiPhysLab-project meets this need by developing a set of 15 competence-centred experimental tasks which can be implemented by instructors effortlessly in their own lab courses, independent of whether they are held on-campus or in distance learning. For this, the project utilizes the broad availability of digital technologies like smartphones which allow an inexpensive data collection and analysis also outside a traditional laboratory. The developed tasks are characterized by a framework for design principles of experimental tasks derived from literature. In this conference proceedings, the general rationale and outline of the DigiPhysLab-project are described and exemplified by an experiment that is already developed, i.e., the Slamming Door experiment. peerReviewed

In the literature and media, the treatment of the dangers and exposures posed by smartphones has generally focused on information security or privacy concerns. There have also been reports of fires, explosions, electric shocks, or loss of phone functionality due to faulty design or manufacture. This article provides an overview of acute physical and physiological dangers of smartphones that could be induced or triggered by a third party. It proposes a categorical discussion framework to describe and define the dangers in terms of attack vectors, effects on the smartphone, harms, and potential culprits/instigators. Counterfeit smartphones are themselves a significant potential threat in this context. Finally, some possible solutions and mitigation are suggested as preventive measures. Some templates for threat assessment forms are also proposed. peerReviewed

Open Access funding provided by the IReL Consortium. This research was partly funded by Huawei Technologies, Finland. RA and BC are partly funded by Science Foundation Ireland (12/RC/2289_P2). PMG and FBO are supported by grants from the MINECO/FEDER (DEP2016-79512-R) and from the University of Granada, Plan Propio de Investigacion 2016, Excellence actions: Units of Excellence; Scientific Excellence Unit on Exercise and Health (UCEES); Junta de Andalucia, Consejeria de Conocimiento, Investigacion y Universidades and European Regional Development Funds (ref. SOMM17/6107/UGR). JT and JS are partly funded by the Research Council of Norway (249932/F20). AG is supported by a European Research Council Grant (grant number 716657)., Background Consumer wearables and smartphone devices commonly offer an estimate of energy expenditure (EE) to assist in the objective monitoring of physical activity to the general population. Alongside consumers, healthcare professionals and researchers are seeking to utilise these devices for the monitoring of training and improving human health. However, the methods of validation and reporting of EE estimation in these devices lacks rigour, negatively impacting on the ability to make comparisons between devices and provide transparent accuracy. Objectives The Towards Intelligent Health and Well-Being Network of Physical Activity Assessment (INTERLIVE) is a joint European initiative of six universities and one industrial partner. The network was founded in 2019 and strives towards developing best-practice recommendations for evaluating the validity of consumer wearables and smartphones. This expert statement presents a best-practice validation protocol for consumer wearables and smartphones in the estimation of EE. Methods The recommendations were developed through (1) a systematic literature review; (2) an unstructured review of the wider literature discussing the potential factors that may introduce bias during validation studies; and (3) evidence-informed expert opinions from members of the INTERLIVE network. Results The systematic literature review process identified 1645 potential articles, of which 62 were deemed eligible for the final dataset. Based on these studies and the wider literature search, a validation framework is proposed encompassing six key domains for validation: the target population, criterion measure, index measure, testing conditions, data processing and the statistical analysis. Conclusions The INTERLIVE network recommends that the proposed protocol, and checklists provided, are used to standardise the testing and reporting of the validation of any consumer wearable or smartphone device to estimate EE. This in turn will maximise the potential utility of these technologies for clinicians, researchers, consumers, and manufacturers/ developers, while ensuring transparency, comparability, and replicability in validation., IReL Consortium, Huawei Technologies, Science Foundation Ireland, European Commission 12/RC/2289_P2, Spanish Government DEP2016-79512-R, University of Granada, Plan Propio de Investigacion 2016, Excellence actions: Units of Excellence; Scientific Excellence Unit on Exercise and Health (UCEES), Junta de Andalucia, European Commission SOMM17/6107/UGR, Research Council of Norway 249932/F20, European Research Council (ERC) 716657

Smartphones have been integrated into nearly every aspect of human life. Because of them, being entertained, communicating with others, and finding information has never been easier. Even though such possibilities are positive on the surface, the versatile nature of smartphones has also created issues, such as people using them compulsively or excessively. By collecting and analyzing data from 30 semistructured interviews, we explored how users may experience craving unstoppable/uncontrollable desire to use, despite the negative consequences) that make them use smartphones compulsively or excessively. Such use may eventually lead to technostress, which is stress caused by technology use. We present three levels of craving (stimuli, sensation, and content) and discuss how they affect smartphone use and technostress. We contribute to research by discussing craving in the context of technostress. As a practical implication, different stakeholders could use our results to address the issues relating to stress caused by smartphone use. publishedVersion

nonPeerReviewed

Media on tavalla tai toisella läsnä nykyihmisen elämän jokaisessa hetkessä. Sen lisäksi, että altistumme jatkuvasti monenlaisille mediasisällöille, olemme tiiviisti tekemisissä erilaisten medialaitteiden kanssa. Erityisesti älypuhelin on kasvanut hyvin kiinteäksi osaksi ihmistä yhtäältä mahdollistaessaan mobiilin viestinnän, toisaalta toimiessaan avaimena moniin muihin laitteisiin ja palveluihin. Älypuhelimesta on tullut itsestäänselvyys ja välttämättömyys, jota voi hyvin perustein kutsua ihmiskehon ulkoiseksi ruumiinosaksi tai sellaisen jatkeeksi. Suuntaan teoreettisessa tutkielmassani huomion älypuhelimen, ihmisen ja muistin suhdekimppuun. Pohdin, millainen ihmisen bio-orgaanisen muistin jatke älypuhelin on ja mitä asioita ihminen voi tähän laitteeseen niin sanotusti ulkoistaa. Älypuhelimen esine- ja laiteominaisuuksien tarkastelun avulla valotan, miten ihmismuistia on mahdollista puhelimeen laajentaa ja millaista mahdollista toimijuutta älypuhelimella itsellään tässä toiminnassa on. Älyteknologian merkityksellisyyttä muistin problematiikan kannalta käsittelen tarkastelemalla puhelimen laitehistoriaa alkaen ajalta ennen digitaalisuutta ulottuen aina 2020-luvun alkuun. Tutkielmani hyödyntää mediatutkija Marshall McLuhanin sekä ihmisen ekstrageneettisestä kehityksestä kirjoittaneiden paleoantropologi André Leroi-Gourhanin ja filosofi Bernard Stieglerin ajatuksia teknologisesti itseään ja olemistaan laajentavasta ihmisestä. Puhelimen historiaa lähestyn media-arkeologisesta näkökulmasta soveltaen erityisesti media-arkeologi Wolfgang Ernstin tutkimusotetta sekä arkeologi Andrew Jonesin ajatuksia ihmisen, materiaalisen todellisuuden ja muistin välisestä suhteesta. Keskeisin päätelmäni tutkielmassa on, että 2020-luvun älypuhelin toimii ihmisen ulkoisena muistina sekä ihmisen tahtoa noudattaen että omaa laitelogiikkaansa toteuttaen. Älypuhelimen kyky toimia sekä manuaalisena muistin tallennuspaikkana että autonomisena sisällön tallentajana tekee laitteesta monipuolisen mutta samalla arvaamattoman ihmismuistin jatkeen. Huomionarvoista on erityisesti se, että vaikka älypuhelin on miellettävissä ihmisen bio-orgaanisen kehon ulkopuoliseksi ruumiinosaksi, puhelimen käyttäjä ei voi hallita siihen ulkoistamansa tiedon järjestystä tai materiaalista sijaintia. Toisaalta älypuhelin ei itsessäänkään rajoitu omaan fyysiseen esineeseensä, vaan ihmismuistin lailla myös puhelimen muisti on laajentunut sen oman ”organismin” ulkopuolelle. Koska on epätodennäköistä, että älypuhelimista enää luovutaan, jatkossa olisi hedelmällistä tutkia, miten laitteen kaikinpuolinen hallinta olisi mahdollista siirtää puhelimen käyttäjä-omistajalle. Toisaalta media-arkeologisesta näkökulmasta olisi mielenkiintoista tarkastella, miten muiden digitalisoituneiden esineiden, kuten esimerkiksi kirjan, kokema muodonmuutos on vaikuttanut kirjan ja ihmisen suhteeseen.

Aim of this study was to test the reliability and validity of the life-space measures and walking speed delivered by the MOBITEC-GP app. Participants underwent several supervised walking speed assessments as well as a 1-week life-space assessment during two assessment sessions 9 days apart. Fifty-seven older adults (47.4% male, mean age= 75.3 (±5.9) years) were included in the study. The MOBITEC-GP app showed moderate to excellent test-retest reliability (ICCs between 0.584 and 0.920) and validity (ICCs between 0.468 and 0.950) of walking speed measurements of 50 meters and above and of most 1-week life-space parameters, including life-space area, time spent out-of-home, and action range. The MOBITEC-GP app for Android is a reliable and valid tool for the assessment of real-life walking speed (at distances of 50 metres and above) and life-space parameters of older adults. Future studies should look into technical issues more systematically in order to avoid invalid measurements., Geriatric Nursing, 48

Background Engagement with digital interventions is a well-known predictor of treatment outcomes, but this knowledge has had limited actionable value. Instead, learning why engagement with digital interventions impact treatment outcomes can lead to targeted improvements in their efficacy. Objective This study aimed to test a serial mediation model of an Acceptance and Commitment Therapy (ACT) smartphone intervention for smoking cessation. Methods In this randomized controlled trial, participants (N=2415) from 50 US states were assigned to the ACT-based smartphone intervention (iCanQuit) or comparison smartphone intervention (QuitGuide). Their engagement with the apps (primary measure: number of logins) was measured during the first 3 months, ACT processes were measured at baseline and 3 months (acceptance of internal cues to smoke, valued living), and smoking cessation was measured at 12 months with 87% follow-up retention. Results There was a significant serial mediation effect of iCanQuit on smoking cessation through multiple indicators of intervention engagement (ie, total number of logins, total number of minutes used, and total number of unique days of use) and in turn through increases in mean acceptance of internal cues to smoke from baseline to 3 months. Analyses of the acceptance subscales showed that the mediation was through acceptance of physical sensations and emotions, but not acceptance of thoughts. There was no evidence that the effect of the iCanQuit intervention was mediated through changes in valued living. Conclusions In this first study of serial mediators underlying the efficacy of smartphone apps for smoking cessation, our results suggest the effect of the iCanQuit ACT-based smartphone app on smoking cessation was mediated through multiple indicators of engagement and in turn through increases in the acceptance of physical sensations and emotions that cue smoking. Trial Registration Clinical Trials.gov NCT02724462; https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT02724462

Background Physical inactivity is a preventable risk factor for several chronic diseases and one of the driving forces behind the growing global burden of disease. Recent evidence has shown that interventions using mobile smartphone apps can promote a significant increase in physical activity (PA) levels. However, the accuracy and reliability of using apps is unknown. Objective The aim of our review was to determine the accuracy and reliability of using mobile apps to measure PA levels in young people. We conducted a systematic review guided by PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses). Methods Studies published from 2007 to 2020 were sourced from 8 databases—Ovid MEDLINE, Embase (Elsevier), Cochrane Library (Wiley), PsychINFO (EBSCOhost), CINAHL (EBSCOhost), Web of Science (Clarivate), SPORTDiscus (EBSCOhost), and IEEE Xplore Digital Library database. Studies were conducted in young people aged 10-24 years and without chronic illnesses, who evaluated a mobile app’s ability to measure PA. Primary outcomes included validity, reliability, and responsiveness of the measurement approach. Duplicate screening was conducted for eligibility, data extraction, and assessing the risk of bias. Results were reported as a systematic review. The main physical activity measures evaluated for each study were the following: total PA time (min/day or min/week), total moderate to vigorous PA per week, daily step count, intensity measure (heart rate), and frequency measure (days per week). Results Of the 149 identified studies, 5 met the inclusion criteria (322 participants, 176 female; mean age 14, SD 3 years). A total of 3 studies measured criterion validity and compared PA measured via apps against PA measured via an Actigraph accelerometer. The 2 studies that reported on construct validity identified a significant difference between self-reported PA and the objective measure. Only 1 of the 5 apps examined was available to the public, and although this app was highly accepted by young people, the app recorded PA to be significantly different to participants’ self-reported PA. Conclusions Overall, few studies assess the reliability, validity, and responsiveness of mobile apps to measure PA in healthy young people, with studies typically only reporting on one measurement property. Of the 3 studies that measured validity, all concluded that mobile phones were acceptable and valid tools. More research is needed into the validity and reliability of smartphone apps to measure PA levels in this population as well as in populations with other characteristics, including other age groups and those with chronic diseases. Trial Registration PROSPERO CRD42019122242; https://www.crd.york.ac.uk/prospero/display_record.php?RecordID=122242

The purpose of this study is to provide a comprehensive updated review and analysis of mobile retailing adoption. Although research on mobile channel utilization has increased significantly in recent years and many new studies on this topic have been published, research has not yet provided a clear structure regarding how consumers’ expectations have advanced in relation to mobile retailing adoption. Thus, this study synthetizes the mobile retail adoption literature and develops a framework for it. Our systematic literature review analyzed 94 scientific articles that were published between 2010 and 2018 to determine customers’ different expectations and demands during different mobile channel adoption stages. Our findings enhance the understanding of how retailers can serve customers in each stage. In addition, our framework provides opportunities and provokes questions for further research as well as shifts the focus from technology adoption-oriented topics toward customer journeys. peerReviewed

peerReviewed

Of the 12 different tools and platforms that are used in citizen science activities, the top three were websites, smartphones and databases. Respondents to a survey conducted by the CS Track project indicated that they used technology primarily for gathering scientific data and knowledge as well as for communication and dissemination of information with other enthusiasts and researchers. nonPeerReviewed

Tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana -hankkeen loppuraportissa esitetään 16–30-vuotiaille suunnatun medialaitteiden, -sovellusten ja -sisältöjen käyttöä koskevan verkkokyselyn tulokset, kuvataan tulevaisuuden media-arjen kuvittelemiseen tarkoitetun työpajamenetelmän kehittämistä ja työpajojen toteutusta, arvioidaan työpajamenetelmää ja lopuksi esitetään tutkimushankkeen keskeiset tulokset. Hankkeessa kehitetty kuvittelutyöpajan malli, Media/arki 2030, on raportin liitteenä. Tutkimuksen ja työpajatyöskentelyn lähtökohtana oli vuorovaikutuksellinen ja nuoria kuuntelemaan pyrkivä ote; nuorten tulevaa koskeville käsityksille, toiveille ja peloille haluttiin antaa erityistä painoarvoa, sillä tulevaisuus koskee oleellisesti juuri heitä. Erityisesti hankkeessa pyrittiin kehittämään keinoja, jotka auttaisivat nuoria pohtimaan, millaista (digitaalista) media-arkea he haluavat elää. Sekä verkkokyselyssä että työpajoissa kävi ilmi, miten nuoret kokevat tarvetta tasapainotella median laajan tarjonnan äärellä ja etenkin älypuhelimen sekä sosiaalisen median käytölle rakentuneissa puitteissa. Tämä ilmenee tutkimusaineistossa monisävyisenä pohdintana hallinnan tarpeesta ja rajojen vetämisen keinoista. Tulevalta media-arjeltaan nuoret toivovat erityisesti yksityisyyden turvaamista ja tietoturvan parantamista sekä (digitaalista) hyvinvointia, turvallisia verkkotiloja ja ympäristön huomioon ottavaa teknologiaa. Työpajamallin kehittelyssä ja pilotoinnissa havaittiin, että kuvittelua voidaan kehittää jo lyhyessä työpajassa. Vaihtoehtojen kuvitteleminen nykyisen media-arjen nurjille puolille ei kuitenkaan ole helppoa, koska nykyinen mediamaisema laitteineen, käytänteineen ja reunaehtoineen tulee mukaan kuvittelua rajaamaan. Työpajaan sisältyvän kuvittelupelin aikana nuoret loivat mielikuvituksellisia ja mullistaviakin kohtauksia tulevaisuudesta, mutta kun keskusteluissa palattiin takaisin nykyiseen media-arkeen ja erityisesti älypuhelimeen, vaihtoehdottomuus ja jopa alistuneisuus suhteessa nykymedia-arkeen nousivat vahvasti pinnalle. Tutkimushanke toteutettiin Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnan Comet-tutkimuskeskuksen ja Aalto-yliopiston Informaatioverkostojen koulutusohjelman yhteistyönä. Hankkeen yhteistyökumppanit olivat Yleisradio ja Turun Sanomat, ja hanketta rahoitti Media-alan tutkimussäätiö osana Nuoret ja media -hakuaan.

This study investigates how boundary communication mediates the effects of smartphone use for work after hours on work-life conflict and organizational identification. It draws upon boundary theory, work-family border theory, and a structurational view of organizational identification. The research site was a large Scandinavian company operating in the telecommunications industry, with 367 employees responding to a survey at two time periods. In contrast to many studies, the use of information and communication technologies (here, smartphones) for after-hours work was not associated with work-life conflict, but was positively associated with organizational identification. However, communication about family demands with one’s supervisor mediated the relationship between smartphone use and work-life conflict, whereas communication about work demands with family did not. Similarly, the association between smartphone use and organizational identification was positively mediated by communication with one’s supervisor about family demands on work, but not through communication with family about work demands on family. peerReviewed

Älypuhelimen käyttöä ja sen yhteyttä lasten ja nuorten liikkumiseen on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti vielä varsin vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin 15–19-vuotiaiden nuorten älypuhelimen käytön määrää ja sen yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimukseen osallistui 105 opiskelijaa neljästä eri lukiosta. Älypuhelimen käyttöä mitattiin objektiivisesti siihen tarkoitetun sovelluksen avulla kuuden vuorokauden ajan. Lisäksi osallistujat vastasivat fyysistä aktiivisuutta koskevaan kyselyyn. Aineiston analysoinnissa käytettiin monisuuntaista ja toistettujen mittausten varianssianalyysiä, Pearsonin korrelaatiokertoimia ja LOESS-mallinnusta. Lukiolaisista 11,5 prosenttia kertoi liikkuvansa liikuntasuositusten mukaan vähintään tunnin päivittäin siten, että syke nousee ja hengästyy. Älypuhelinta käytettiin keskimäärin neljä tuntia ja 40 minuuttia vuorokaudessa. Lukiolaisten kolme käytetyintä sovellusta olivat Snapchat, Instagram ja YouTube. Snapchatia käytettiin vuorokaudessa keskimäärin lähes kaksi tuntia. Älypuhelimen arkikäyttö oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen naisopiskelijoilla sekä tavallisella viikolla (r=-0,28, p=0,017) että edeltävällä viikolla (r=-0,25, p=0,03). Erityisesti 15–16-vuotiailla naisilla sekä älypuhelimen arki- (r=-0,64, p=0,001) että viikonloppukäyttö (r=-0,54, p=0,005) korreloi negatiivisesti fyysiseen aktiivisuuteen. Naisopiskelijoilla yli neljän tunnin päivittäinen älypuhelimen käyttö näytti viittaavan vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen. Miesopiskelijoilla älypuhelimen käyttöajan ja fyysisen aktiivisuuden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Havaitut yhteydet naisopiskelijoiden älypuhelimen käytön ja fyysisen aktiivisuuden välillä ovat suuntaa-antavia, sillä suhteellisen pieni otoskoko sekä mahdollisten sekoittavien tekijöiden puuttuminen analyyseista rajoittavat tulkintaa. Tulos on kuitenkin kiinnostava, koska useissa aiemmissa kyselyihin perustuneissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ole löydetty. Älypuhelimen käytön säätely voi olla nuorille tärkeä fyysistä aktiivisuutta ja hyvinvointia edistävä taito. The use of smartphones and its association with the physical activity of children and adolescents have been researched quite little in Finland, and internationally. This study investigates 15– 19-year olds high school students’ smartphone usage and its associations with their physical activity. Altogether 105 students from four high schools participated in the study. The participants’ smartphone usage was measured objectively during six days by using smartphone applications that measure and report how and when a smartphone is being used. In addition, participants responded to a questionnaire on physical activity. The data was analysed by using a univariate and repeated measures ANOVA, Pearson correlation coefficients and LOESS-regression model. Only 11.5 per cent of the respondents stated that they were physically active for at least one hour each day as recommended to youth in physical activity guidelines (physical activity causing and increased heart rate or momentary shortness of breath). Smartphones were used for an average of four hours and 40 minutes per day. The top three applications used by high school students were Snapchat, Instagram and YouTube. Snapchat was used on an average for almost two hours during one day. Smartphone usage in everyday life was associated to lower physical activity in female students both during a normal week (r=-0,28, p=0,017) and the preceding week (r=-0,25, p=0,03). Both everyday usage of a smartphone (r=-0,64, p=0,001) as well as smartphone usage during the weekend (r=-0,54, p=0,005) had a negative correlation to physical activity among 15 to 16-year old female students specifically. In female students, using a smartphone for more than four hours per day seemed to suggest lower physical activity. In male students, no statistically significant associations were found between physical activity and smartphone usage. The observed associations between smart phone usage and physical activity in female students are suggestive as the relatively small number of samples as well as the lack of potential covariates limits the analysis of the results. The results are however interesting as many previous questionnaire-based studies have found no association. Being able to regulate one’s smartphone usage can be an important skill for young people for enhancing physical activity and well-being. peerReviewed

The ageing population is a growing priority area for policy makers and healthcare providers worldwide. Life expectancy is improving, but at the same time, insufficient physical activity threatens older age. Thus, an important question arises: how to improve the probability of people living a healthy and active life in older age. One potential solution to support physical activity and healthy aging is digital wellness technologies. However, digital wellness technologies are still typically designed for younger populations, yet a growing need and potential also among aged people is prevalent. Aged people are a user group with distinct needs and challenges. The main purpose of this study was to identify challenges and suggest solutions for implementing digital wellness applications into use among aged people. The focus was on the implementation phase. This study was based on a research program where groups of aged people implement into use a digital wellness application that is meant for tracking, following, and supporting physical activity and exercise. In total, 14 main challenges in implementing digital wellness applications into use among aged people were identified. These challenges are categorised into 1) technology-based challenges, 2) physical activity-based challenges, and 3) participant-related challenges. In addition, possible solutions for each challenge are suggested. The findings of this study provide both researchers and practitioners with insights on aspects that would be beneficial to be taken into account in designing digital wellness applications and building digital wellness interventions for aged people. peerReviewed

Diplomityön tavoitteena on lisätä tietoisuutta etävalvonnasta ja innostaa turvallisesti kokeilemaan erilaisia älypuhelimen sovelluksia arjen tukena. Kiinnostus etävalvontaa kohtaan on kasvanut, koska maailmassa joka kolmas sekunti joku meistä sairastuu dementiaan. Kustannustehokas kotihoito on mahdollista markkinoille tulleiden sovellusten ja käyttöjärjestelmien avulla. Työssä tutkitaan, miten video etävalvontaa ja pilvipalvelualustaa voidaan hyödyntää dementiaa sairastavan kotona asumisen mahdollistamiseksi. Työssä testattiin etänä hallittavan pilvipalvelun kautta toteutetun videon ja kaksisuuntaisen äänikontakti valvontajärjestelmän käytettävyyttä omaishoidon tukena. Etävalvonnassa käytettiin internetiin yhteydessä olevaa uuden sukupolven älykkäiden IoT alustaista valvontajärjestelmää. Käytetyt kamerat sisälsivät äänen ja liikkeen havaitsemisen. Etävalvonnassa käytetty sovellus oli helppo ottaa käyttöön, mikä tukee positiivista asennetta älypuhelimen sovelluksen käyttökokemukseksi. Pilvipohjaisella valvottujen tapahtumien tallennusalustalla luodaan käyttäjälle näkyvyyttä ja tehokkaita keinoja valvoa, seurata ja olla reaaliajassa yhteydessä mistä tahansa sijainnista, jossa on langaton yhteys tai matkapuhelinverkkoyhteys. Teknologian hyödyntäminen arjen tukena ja henkilöstön toiminnan apuna on nostettu omaksi iäkkäiden ihmisten palveluiden laatusuosituksessa. Viime vuosina myös hallituksen kärkihankkeisiin on sisältynyt ikäihmisten kotihoidon kehittäminen. On kehitetty ja testattu ratkaisuja, joilla kotona asuvan turvallisuutta, hyvinvointia ja omatoimisuutta pystytään tukemaan. Etävalvontalaitteiden laajamittainen käyttö edellyttää luotettavaa tietoliikenneyhteyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja tekoälyn robotiikkaohjelmassa yhtenä keskeisenä osana on Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistelussa oleva kansallinen digitaalinen infrastruktuurin strategia, se sisältää Suomen laajakaistatavoitteen vuodeksi 2025 sekä keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Tutkimuksen tuloksena koettiin kokoaikainen valvonta moraalisesti ja eettisesti arveluttavaksi, kun taas toisaalta videovalvonta mahdollisti turvallisen kotona asumisen dementiapotilaalle. Työssä pohdittiin muun muassa voisiko videokuvan sijasta näkyä valvottava toisenlaisessa ei-tunnistettavassa muodossa? Lisäksi työssä nähtiin tulevaisuudessa olevan hyvät mahdollisuudet tarttua suuriin ja nopeasti kasvaviin kotona asumisen tukemisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin erilaisilla älypuhelimen sovelluksilla ja tehokkailla luotettavilla tietoliikenneyhteyksillä. Etänä valvontajärjestelmän käyttäjällä havaittiin tiedon hallintaan liittyviä huolia, koska etävalvoja ei voinut hallita koko valvontajärjestelmää tai sen fyysisiä laitteita. Palveluntarjoaja antaa asiakkaan käyttöön tietyt välineet ja rajapinnat. Kriittisellä hetkellä toimimaton sovellus tai järjestelmä voi aiheuttaa sietämättömän tilanteen, kun kyse on vastuullisesta valvontatoiminnasta. Etävalvonnan avulla voidaan seurata muistisairasta kotonaan päivittäisissä toimissaan. Valvonnan tulee tapahtua nykyhetkessä, jotta mahdollinen vaaratilanne tai avuntarve huomataan heti. Uusien sovelluksien, tuotteiden ja teknologioiden merkitys on nähtävä kykynä vastata ihmisten tarpeisiin. Etänä valvottaessakin on muistettava, että ikääntyvän arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu aina itsemääräämisoikeuden toteuttaminen eli oma näkemys voimavaroistaan, turvallisuus ja toimintakykyä edistävä hoivatyö. The goal of the master's thesis is to raise awareness of remote monitoring and to safely inspire the experimenting of a variety of smartphone applications to support everyday life. Interest in remote monitoring has become an increase, because every three seconds in the world one of us will get the diagnosis of dementia. Cost-effective home care is possible through applications and operating systems that have entered the market. The work explores how video remote monitoring and the cloud platform can be used to enable people with dementia to live at home. The work tested the availability of video and two-way voice contact through a remotely managed cloud service to support informal care. Remote monitoring used a new generation of intelligent IoT platform monitoring system connected to the Internet. The cameras used included sound and motion. The application used for remote monitoring was easy to deploy, which supports a positive attitude as a smartphone app experience. The cloud-based monitored event storage platform creates visibility for the user and powerful ways to monitor and communicate in real time from any location with a wireless or cellular network connection. The use of technology to support everyday life and the operation of personnel has been raised to its own quality recommendation for the services of older people. In recent years, the government's top projects have also included the development of home care for older people. Solutions have been developed and tested to support the safety, well-being and self-help of the home occupants. A reliable communication connection is required for the widespread use of remote monitoring devices. One of the key elements of the Ministry of Social Affairs and Health's Robotics Program is the national digital infrastructure strategy in preparation at the Ministry of Transport and Communications, it includes Finland's broadband target for 2025 and the means to achieve it. As a result of the study, full-time supervision was morally and ethically dubious, while video surveillance enabled safe living at home for a dementia patient. The work was one of the questions that could be monitored in a different non-recognizable form rather than video? In addition, the work saw good opportunities in the future to tackle the major and rapidly growing challenges of supporting living at home and the possibility of a variety of smartphone applications and efficient reliable communication connections. Remotely, data management concerns were detected by the monitoring system user because the remote administrator was unable to manage the entire monitoring system or its physical devices. The service provider provides the customer with certain tools and interfaces. An application or system that is not operating at a critical time may cause an intolerable situation in the case of responsible control activities. Remote monitoring allows you to monitor a memory sick person at home in their daily activities. The authority must take place in the present moment so that any incident or need for assistance is immediately detected. The importance of new applications, products and technologies must be seen as a capacity to meet the needs of people. Even when monitoring remotely, it must be clear in mind that the fundamental old age of an ageing age always involves the exercise of sovereignty, i.e. its own vision of its resources, safety and functional care.

The smartphone has become a ubiquitous mobile communication tool that plays a crucial role in the daily lives for Malaysian older adults. However, it is not easy for older adults to learn new interaction modes and adopt the smartphone user interface. In this paper, we aim to examine the affordances of a smartphone user interface and its usage by older adults through the lens of Norman’s execution/evaluation action cycle (EEAC) framework. A mobile-user interaction study was administered with four tasks. A paired sample t-test was conducted to analyze the affordance gap between different levels of expectation. The results revealed that three tasks (making phone calls, adding contacts, and using WhatsApp) were statistically different; the exception was installing mobile apps. The results underscore the importance of mobile apps designers incorporating older adults’ needs and expectations as a means to reduce the affordance gap. peerReviewed

Design guidelines and checklists are suggested as a useful tool in the development and evaluation of interface design of mobile phones for older adults. Given the intense evolution of mobile phone design, understanding how the design guidelines and checklists have taken into account the advances in mobile phone usability for older adults is important for their correct application and future development. Thus, this study explores the usability dimensions of mobile phone design for older adults and the related changes in terms of time and the type of device (feature phones vs. smartphones) based on an expert coding of the eight mobile phone design guidelines and checklists for older adults published between 2006 and 2014. The results of the expert coding show that design guidelines and checklists most frequently deal with visual and haptic issues (e.g., high contrast, button type, and button size), whilst they hardly ever address various elements of textual interface (e.g., ease of text entry, a button’s feedback, and font type). Over time, the design guidelines and checklists have become more complex in terms of the average number of included usability categories and dimensions. For smartphones, the guidelines, on average, put more emphasis on the screen, touchscreen, text, and exterior related issues, whereas the design guidelines for feature phones stress the usability of the keypad and menus. Besides revealing potential usability dimensions that could be further expanded in the guidelines, this study also highlights the need for research that would empirically validate the design guidelines and checklists in the future. peerReviewed

Smartphone popularity is increasing due to the technological advances that mean manufacturers can make more sophisticated devices, and telecommunication companies can provide better connections. Gartner reported that 403 million smartphones were sold in the fourth quarter of 2015, a 9.7% increase over the same period in 2014. It is a common perception that users tend to utilise advanced technology to increase productivity. However, there are studies indicating quite opposite or alternatively slow rates of adoption. To avoid this, companies invest in studying consumer behaviour. The purpose of the study is to examine the effects of drivers and cultural differences on smartphone acceptance in three representative groups from Uzbekistan, South Korea and Turkey. Past cross-cultural studies suggest that the main factor differentiating the formation of intention among groups would be cultural differences. The results showed that cultural differences did indeed play an important role in intention formation. The significance of constructs affecting behavioural intention varied in each group, and collectivism/individualism moderated these relationships. When obtaining unified results from UTAUT and the cultural perspective, it is easier to compare group behaviours and analyze the differences. This is a good guide for managers to consider business activities for each group they target. peerReviewed

This thesis explores different ways of leveraging mobile sensing to understand how end users use and interact with their smart technologies, namely smartphones and smartwatches. These topics are extensively explored in other parallel research; however, numerous gaps still exist within the literature. The use of mobile sensing to collect quantified ground-truth information of device use in-the-wild is critical to collect unbiased experiences and usage traces. This thesis covers three main themes: (a) the way our affect influences our smartphone use, and how our smartphone usage can also be analysed from our usage habits; (b) revealing quantified exploration of smartwatch usage traits, and how these relate to smartphone use, and (c) novel ways to mitigate interruptions during smartphone or smartwatch use. The thesis begins by explaining the related work and the overall theme of mobile sensing and how device usage influences attention; it then proceeds to elaborate on the contribution of each included article to the overall scope of the thesis. The thesis then concludes with a summary of how the presented articles tie together in a broader scope. Considering the vast amount of research in this field by this thesis’ author as well as other researchers, this type of work can potentially improve the use of novel wearable technologies in the future. By the end of the thesis, the reader should have a broad understanding of what mobile sensing is, and how it can be applied to comprehensively uncover technology use as well as leveraging mobile sensing to enhance the use of technology. Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tarkastellaan erilaisia tapoja hyödyntää mobiilikäytön tunnistamista ymmärtääkseen, miten loppukäyttäjät käyttävät ja ovat vuorovaikutuksessa älykkäiden teknologioidensa, esimerkiksi älypuhelimien ja älykellojen kanssa. Näitä aiheita tutkitaan laajasti muissa rinnakkaisissa tutkimuksissa, mutta kirjallisuudessa on vielä lukuisia aukkoja. Matkaviestinnän käytöstä kerätään kvantitatiiviset tiedot, jotka koskevat laitteen käyttöä luonnossa. Tämän tiedon kerääminen on kriittistä jotta voidaan kerätä puolueettomia kokemuksia ja käyttöjälkiä. Tässä työssä käsitellään kolmea pääteemaa; i) miten älypuhelinkäyttöömme vaikuttaa meidän mielialamme ja miten älypuhelinkäyttöämme voidaan analysoida käyttötapojen perusteella, ii) paljastaa älykellon käyttöominaisuuksien määrälliset tutkimukset ja miten nämä tulokset heijastuvat älypuhelimen käyttöön ja iii) uusia tapoja lieventää katkoksia älypuhelimen tai älykellon käytön aikana. Työ aloittaa selittämällä siihen liittyvää työtä ja mobiilin tunnistamisen yleistä teemaa ja sitä, miten laitteen käyttö vaikuttaa huomiokykyyn, ja jatkuu sitten yksityiskohtaisesti jokaisen mukana tulevan artikkelin osuuden yleiseen käsittelyyn. Työssä päädytään yhteenvetoon siitä, miten esitetyt artikkelit sitovat yhteen laajemman kokonaisuuden ja ottavat huomioon tämän alan tekijän ja muiden tutkijoiden tämän alan tutkimukset, ja miten tällaista työtä voitaisiin mahdollisesti parantaa edelleen tulevaisuudessa käyttämällä uusia tekniikoita. Työn päätyttyä lukijalla on laaja käsitys siitä, mitä mobiili-tunnistaminen on ja miten sitä voidaan soveltaa sekä teknologian käytön kattavaan paljastamiseen että mobiilidatan tunnistuksen hyödyntämiseen teknologian käytön tehostamiseksi.

Smartphone technology has changed how mobile phones are perceived and used in daily life. In 2015, global smartphone sales reached 1.4 billion units, representing an increase of 14.4 percent from 2014. Despite this popularity, penetration rates vary significantly across countries, with a global median of 43%. The main purpose of this research is to examine smartphone adoption in Uzbekistan and South Korea based on the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology (UTAUT) and to categorize constructs according to the Kano model. The findings indicate significant differences between South Korea and Uzbekistan in terms of technology adoption as a whole and perception of UTAUT constructs.

acceptedVersion

International audience; Smartphone use has grown rapidly, but the ways it shapes concurrent face-to-face interaction remains scarcely studied. In our research we have formulated two new concepts to depict this: 1) Sticky media device illustrates situations in which a person using a screen media device is difficult to get fully involved with ongoing face-to-face conversation. Their attention is not easily removed from the "sticky" device or returns to it quickly even if it is momentarily removed. This article adds to the theoretical underpinnings of the concept that we previously described mainly empirically. By 2) bystander inaccessibility we mean the difficulty of a bystander to a smartphone user to be aware of what kind of action the user is undertaking with the device and what the phase of the activity is. Our research is based on the theory of ethnomethodology. In addition to ethnomethodological analysis of interaction, we also apply other reseach methods. We illustrate the phenomena of sticky media device and bystander inaccessibility by analyzing 1) naturalistic video data, 2) written role playing materials and 3) quantitative data, all of which concentrate on the overlapping of smartphone use and face-to-face conversation.; Älypuhelimen käyttö on lisääntynyt nopeasti. Se on henkilökohtainen esine ja kulkee yleensä aina mukana. Siksi sen käyttö voi sijoittua keskelle melkein mitä tahansa vuorovaikutuskontekstia, varsinkin kun laite usein myös kutsuu äänen, värinän tai visuaalisten efektien avulla omistajaansa. Jatkuvasti käsillä olevat älypuhelimet ovat vaikuttaneet myös kasvokkaisen keskustelun käytänteisiin. Tarkastelemme artikkelissamme, miten älypuhelinten käyttö muokkaa samaan aikaan tapahtuvaa kasvokkaista vuorovaikutusta ja millaisia uusia aspekteja se siihen tuo. Olemme luoneet kaksi uutta käsitettä kuvaamaan näitä aspekteja: 1) tahmea medialaite ja 2) sivustakatsojan pimento. Tahmea medialaite kuvastaa tilanteita, joissa älypuhelinta käyttävää henkilöä on hankala saada mukaan tai pitää mukana kasvokkaisessa keskustelussa. Hänen huomionsa ei helposti irtoa "tahmeasta" laitteesta, tai se palaa siihen nopeasti takaisin. Sivustakatsojan pimennolla tarkoitamme sitä, että sivustakatsojan on vaikea tietää, mitä älypuhelimen käyttäjä pieniruutuisella laitteellaan tekee tai sitä, missä vaiheessa tekeminen on ja onko hänen toimintaansa soveliasta keskeyttää. Tutkimuksemme perustuu etnometodologiaan ja etnometodologiseen vuorovaikutuksen analyysiin, mutta sovellamme tutkimuksissamme myös eläytymismenetelmää ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Asiasanat: etnometodologia, kasvokkainen vuorovaikutus, sivustakatsojan pimento, tahmea medialaite, älypuhelin This is the accepted manuscript of the article, which has been published in Sosiologia. 2019, 56(3), 282-299. https://www.sosiologia.fi/.

Jyväskylän yliopistossa pilotoidaan uudenlaista täydennyskoulutusta aikuisten maahanmuuttajien opettajille ja ohjaajllle. Verkkopainotteisen koulutuksen aikana osallistujat rakentavat yhdessä tietoa luku- ja kirjoitustaidon, matemaattisten ja tietoteknisten taitojen sekä opiskelutaitojen opetuksesta. Kerromme artikkelissamme ensin Perustaidot haltuun -täydennyskoulutuskokonaisuudesta. Sen jälkeen pohdimme sitä, millaista monilukutaitoa luku- ja kirjoitustaitoa opiskeleva aikuinen tarvitsee erityisesti käyttäessään älypuhelinta. Lopuksi pohdimme aikuisen lukutaito-oppijan kielitaitotarpeita. nonPeerReviewed

Aikuiset lukutaito-oppijat käyttävät älypuhelimia näppärästi ja ovat erilaisten sovellusten keskellä kuin kotonaan. Mitä nämä opiskelijat kertovat puhelimen käytöstään vapaa-ajalla? Entä miten tätä tietoa ja taitoa voisi hyödyntää opetuksessa? nonPeerReviewed

Besides motorists, also motorcyclists need safer user interfaces to interact with useful applications on the road. In this paper, distraction effects of in-vehicle tasks conducted with a head-up display (HUD) for motorcyclists were compared to smartphone tasks with 24 participants in a driving simulator. Compared to the smartphone tasks, the head-up display tasks decreased the percentage of inappropriately long glances by 45 percent. The head-up display tasks were also experienced as less demanding than the smartphone tasks. Additionally, the use of head-up display for navigation did not lead to gaze concentration effects compared to baseline driving. The head-up display is concluded to be a safer option for the tested tasks for motorcyclists than a smartphone. Based on earlier research, we assume that the use of peripheral vision allowed drivers to better maintain situational awareness during the head-up display tasks compared to the head-down smartphone tasks. In addition, the easy-to-learn haptic design of the head-up display handlebar controller could be used without vision. peerReviewed

We present results from a naturalistic study that tracked how Finnish drivers use their smartphones while on the move. We monitored 30 heavy in-car smartphone users in Finland during June–September 2016, recording the times that they used their phones, the application used at the time of touch (calls excluded), the location and driving speed. Touches per time unit were used as a proxy for estimating visual-manual distraction due to visual-manual tasks. Our data set allows the determining of whether drivers use their phones differently on varying road types (highway, main road, local rural road, urban road). We found that the road type has an effect on phone use but the effect is contrary to what we expected. Drivers produced more touches per hour on urban roads, yet the use instances tend to be shorter than on the highway or main roads. We also collected statistics on the applications that were used. By far the highest overall rankings in the number of drivers using, number of uses, and duration per use instance was associated with the WhatsApp messaging service. One instance of WhatsApp use had a median of 8 touches, and had a median duration of 35 s. In contrast, navigation application use included a median of 3 touches and lasted for 11 s. The findings suggest that the Finnish smartphone heavy-users do not decrease their phone use when the demands of the traffic conditions increase and that the greatest risk from smartphone use may be currently caused by messaging applications. peerReviewed

The study examines smart phone usage by millennials based on different criteria of operating system, Wi-Fi, text messaging, internet surfing and social media. The study used quantitative methodology and data were gathered with online questionnaires with 391 young smartphone users in Finland. The Millennial were clustered into five levels. The results reveal the prominent status of profiling in a developed market and how marketers in emerging markets can apply segmentation and targeting strategies using instant messaging, text messages, email, mobile app, gamification and social media based on the profile of each segment. Nigerian policy makers should adopt a framework to make smartphone affordable for people as it constitutes a goldmine for marketing professionals on their segmentation and targeting strategies. peerReviewed

nonPeerReviewed