Valkama, Kirsi, University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Helsingfors universitet, teologiska fakulteten, Lipschits, Oded, and Nissinen, Martti
This study presents the archaeological evidence dated to the time after the invasion of Judah by the Neo-Babylonian forces during the early sixth century BCE and before the appearance of the distinctive Persian Period material culture by the end of the same century. This is done in order to understand what the material culture reveals of the reality in Judah during the mid-sixth century BCE and why the material is interpreted in various ways by scholars. The aim of this study is to understand the process of the collapse and reconstruction of the society during the sixth century BCE in Judah. This process is approached using the model of post-collapse societies. Publications in which archaeological finds are dated to the mid-sixth century are used as source material. Thirteen sites and several possible sites are discussed. Most of the finds come from mixed contexts which are complicated to interpret. Stratified finds of this period are few. The archaeological finds clearly indicate that several sites were destroyed during the early sixth century but the occupation in the region continued in a diminished form. The material culture of Judah during the mid-sixth century reflects all the major features of a post-collapse society: decline of population, limited resources, little building activity and reorganization of the administration. The size of the population was reduced to a third of that of the previous period. The society was limited in resources and very little was built during this phase, but instead, old structures were modified. While the building traditions ceased, the local pottery was produced continuously even though there were few types and only very few indicative types can be recognized. No resources were invested in high quality pottery. Trade was minimal, bringing in few imports. The old capital, Jerusalem, was abandoned and the regions north and south of Jerusalem became the new central regions. Administrative centers like Tell en-Nasbeh and Ramat Rahel controlled their surroundings, attracting population to these areas. The central position of the region north of Jerusalem is reflected in the Hebrew Bible; otherwise, the realities of this period are not evident in the texts, only the reflections of the trauma of the destruction. Judah started to recover slowly only during the fifth century BCE. The Neo-Babylonian overlords did not invest in the region. This was one of the reasons which slowed down recovery. The little material evidence left from mid-sixth century BCE Judah has been interpreted as evidence of both continuity and discontinuity of the Iron Age II culture. Both interpretations are right concerning some aspects of the culture; others ceased while others continued through the sixth century but in a revised form. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan Juudan provinssia Babylonian imperiumin valta-aikana. Babylonian armeija hyökkäsi Juudaan useaan otteeseen 500-luvun alkupuolella eaa. Juudan pääkaupunki Jerusalem tuhottiin 586 eaa. ja Juudan väestömäärä romahti sodan ja pakkosiirtojen seurauksena. Tämä tutkimus osoittaa, että massiivisen tuhon kokeneiden yhteiskuntien tutkimus on hankalaa ja että tietyt kulttuurin osa-alueet jakavat olemassaoloaan uusissa olosuhteissa, kun taas varsinkin resursseja vaativat osa-alueet muuttuvat voimakkaasti tai katoavat. Tutkijoiden näkemykset Juudan yhteiskunnasta 500-luvun puolivälissä eaa. poikkeavat toisistaan. Arkeologista aineistoa on hyvin vähän tuhon jälkeiseltä ajalta ennen 400-luvun alkua eaa. ja siksi ajankohta on usein sivuutettu tutkimuksessa. Raamatuntutkimuksessa Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutumisen jälkeistä aikaa on tutkittu paljon ja monesta näkökulmasta, koska ajanjakso on vaikuttanut merkittävästi Vanhan testamentin syntyprosessiin ja juutalaisen uskonnon muokkautumiseen. Vanhan testamentin tutkimuksessa on osoitettu, että Juudan kuningaskunnan tuhoutumisen jälkeen alueelle jäi asutusta. Muutamat tutkijat ovat jopa päätyneet esittämään, että elämä Juudassa jatkui hyvin samantyyppisenä kuin ennen pääkaupungin tuhoutumista. Näin postitiivisiin tulkintoihin ei kuitenkaan arkeologisten löytöjen pohjalta ole perusteita. Tässä tutkimuksessa käydään läpi kaikki Juudan alueelta julkaistut arkeologiset löydöt, jotka on ajoitettu 500-luvun puoliväliin eaa. Tutkimuksessa selvitetään kuinka laajasti yhteiskunta tuhoutui ja minkälaisia yhteiskunnallisia oloja arkeologinen löytömateriaali heijastaa. Suurin osa löydöistä on kuitenkin hankalasti tulkittavia; niitä on vähän ja ne on löydetty useimmiten muiden aikakausien löytöjen joukkoon sekoittuneena. Suuri osa 500-luvun alun asutuksista joko tuhoutui tai hylättiin. Varmoja asutuksen merkkejä on löydetty ainoastaan kolmeltatoista asuinpaikalta. Arkeologiset löydöt 500-luvun puolivälin eaa. Juudasta heijastavat samoja piirteitä kuin muut merkittävästä tuhosta toipuvat yhteiskunnat: väestömäärä romahti, resurssit olivat pienet, rakennustoimintaa oli vähän ja hallinto järjestettiin uudella tavalla. Väestömäärän arviointi on vaikeaa, mutta todennäköisesti se supistui noin kolmasosaan edeltävästä aikakaudesta. Koska resurssit olivat pienet, ei uutta rakennustoimintaa juuri ollut, vaan vanhoja rakenteita ja hautoja kunnostettiin käyttöön. Materiaalinen kulttuuri oli vaatimatonta, mutta paikallinen käyttökeramiikan tuotanto jatkui. Tuontituotteita on löydetty erittäin vähän. Alueen uudeksi hallinnolliseksi keskukseksi tuli Jerusalemin pohjoispuolella sijaitseva Tell en-Nasbeh. Asutus keskittyi sen ja eteläisen keskuksen, Ramat Rahelin, ympärille. Jerusalemin pohjoispuolisen alueen merkitys tänä aikana tulee esille myös Vanhan testamentin teksteissä, jossa ajanjakson todellisuutta kuvataan hyvin niukasti. Enemmän tekstien joukosta löytyy niitä, jotka heijastavat tuhon aiheuttamaan traumaa. Juudan alue toipui hitaasti 500-luvun lopussa ja 400-luvun aikana eaa. Babylonian imperiumi ei näytä tukeneen provinssin toipumista millään tavoin.