Search

Tutkielma käsittelee runouden opetusta, lukemista ja tulkintaa lukion suomi toisena kielenä (eli S2) -kontekstissa. Työssäni tutkin lukion suomenopettajien opetuskäytänteitä eli tapoja opettaa runoutta kakkoskielisille opiskelijoille sekä käsitellä sitä heidän kanssaan. Pyrin esimerkiksi selvittämään, miten opettajat runoutta opetuskäyttöön valitsevat ja käyttävätkö he opetuksessaan lyriikan käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän myös S2-opiskelijoiden tietämystä runoudesta tekstilajina sekä heidän lukutottumuksiaan ja suomenkielisen runouden vastaanottoa. Lisäksi tutkin, miten kakkoskieliset opiskelijat pystyvät ymmärtämään ja tulkitsemaan kahta suomenkielistä nykyrunoa, Juuli Niemen runoa ”Kuuntelin radiota” (2010) sekä Tomi Kontion runoa ”Sinusta ei koskaan tiedä” (2009). Tutkimukseni aineistona on viideltä lukion ja aikuislukion suomenopettajilta sekä viideltätoista Helsingin aikuislukion S2-opiskelijalta keräämiäni kyselylomakkeita. Runouden tulkintaa tutkin analysoimalla pienryhmäkeskusteluja, joissa tutkimukseeni osallistuneista opiskelijoista kaksitoista keskustelee kolmen hengen ryhmissä valitsemistani runoista. Teoreettisena taustana on tekstitaitotutkimus, toisella kielellä lukemisen tutkimus sekä kirjallisuuden vastaanoton tutkimus. Tutkimuksessa ilmeni, että suomenopettajat pitävät runouden opetusta lukion S2-opiskelijoille tärkeänä ja he pyrkivät käsittelemään sitä monipuolisesti. Lyriikan käsitteet ovat opetuksessa keskeisiä. S2-opiskelijoilden tietämys runouden lajipiirteistä oli melko kattava. Erilaisia runouden analyysikäsitteitä osattiin myös varsin paljon ja monialaisesti. Runoutta pidettiin kiinnostavana, joskin varsin vaikeasti ymmärrettävänä tekstilajina. Kohdekielisiä runoja osattiin tulkita ryhmäkeskustelutilanteessa melko hyvin. Keskustelua heräsi etenkin runojen tilanteesta sekä kielikuvallisuudesta. Runojen ymmärtämisen ja tulkinnan kannalta keskeisimpiä lukemiseen vaikuttavia tekijöitä olivat kielitaito, aiempi kokemus runouden lukemisesta sekä tieto runotekstien konventioista ja rakenteesta.

Tutkielma on monimuotogradu, joka koostuu S2-oppijoille laaditusta oppimateriaalista ja tutkielmaosasta. Oppimateriaali on laadittu Kaustisen murteella, ja se on tarkoitettu aikuisille S2-oppijoille. Oppimateriaali on tarkoitettu Eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitotasolle B1.2, joka on arkielämässä selviytymisen taito. Oppimateriaalin tavoitteena on auttaa S2-oppijaa omaksumaan myös paikallismurretta, koska se on osa suomen kielen todellisuutta ja haaste kielenoppijalle. Paikallismurteen oppiminen ja ymmärtäminen voi auttaa maahanmuuttajaa juurtumaan uuteen kotimaahansa paremmin ja nopeammin. Oppimateriaali koostuu dialogimaisista kappaleista, kielioppiosioista ja niihin liittyvistä tehtävistä. Jokaisen kappaleen lopussa on lista vieraimmista murresanoista yleiskielisen vastineen kanssa. Kappaleiden selostusosiot ovat yleiskielellä ja dialogit paikallismurteella. Kielioppiosioissa ja niihin liittyvissä tehtävissä käydään läpi tärkeitä kielioppiasioita sekä yleis- että paikallismurremuotoisina. Dialogien on tarkoitus edesauttaa ja nopeuttaa S2-oppijan kielen haltuun ottamista ja puhumista arkitilanteissa. Oppimateriaalissa on pyritty autenttisuuteen ja myös paikalliskulttuurin esille tuomiseen, koska kieli ja kulttuuri kuuluvat kiinteästi yhteen. Oppimateriaalin ulkoasu, selkeys ja niukahko materiaalimäärä kutakin kappaletta kohden ovat tarkkaan harkittuja ja laadittu opettamieni opiskelijoiden palautteen tuloksena. Oppimateriaalin pääteoriana on L.S. Vygotskin kielenoppimiskäsitys, joka painottaa kielen oppimista sosiokulttuurisena prosessina. Konstruktivismi pohjautuu laajalti juuri Vygotskin näkemyksiin.

Kirja-arvio Arvioitu teos: Inkeri Lehtimaja: Puheen suuntia luokkahuoneessa. Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla. Helsinki: Helsingin yliopisto 2012. 246 s. ISBN 978-952-10-7582-7 (nid.), 978-952-10-7583-4 (pdf). nonPeerReviewed

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisina kirjalliset tekstitaidot ja niiden harjoittelu näyttäytyvät kahdessa aikuisille maahanmuuttajille tarkoitetussa suomen kielen oppikirjassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten kyseiset oppikirjat peilaavat ja tukevat Yleisten kielitutkintojen perusteiden (2002), Eurooppalaisen viitekehyksen (2001) ja Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksen (2007) tavoitteita tekstitaitojen näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuksen aineistona on kaksi aikuisille maahanmuuttajille tarkoitettua suomen oppikirjaa, joiden tavoitteiksi on määritelty Yleisten kielitutkintojen keskitaso ja/tai Eurooppalaisen viitekehyksen taitotaso B1. Toinen oppikirjoista noudattelee myös kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmasuositusta. Vertailuaineistona on yksi aiemmin ilmestynyt oppikirja. Oppikirjoista on kartoitettu, millaisia autenttisia tekstejä niissä on tarjolla ja mitä tekstien kanssa oppikirjoissa tehdään. Tutkimuksessa on myös kartoitettu, millaisia tekstilajeja oppijoita ohjataan kirjojen kirjoitustehtävissä tuottamaan. Sekä tarjolla olevien että tuotettavien tekstien sisältöjä ja taitotasoja on verrattu YKI:n, EVK:n ja OPS:n sisältöihin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on tekstitaitoihin ja genrepedagogiikkaan liittyvä tutkimus ja menetelmällisenä lähtökohtana laadullinen sisällönanalyysi. Uudemmissa oppikirjoissa on enemmän autenttisia tekstejä ja kirjoitustehtäviä kuin vanhemmassa oppikirjassa. Toisessa uudemmassa oppikirjassa erilaiset todellisen elämän tekstilajit ovat sekä oppimisen kohteena että kielenoppimisen apuna, ja erilaiset tekstit liitettään arjen tilanteisiin. Tekstilajeja käsitellään osana laajempia teemoja ja niitä yhdistetään toisiinsa mm. viestintä- ja toimintaketjuissa. Toisessa oppikirjassa ei paneuduta tekstilajien oppimiseen, vaikka eri tekstilajeja tuotetaankin. Kirjoittamista ja lukemista lähestytään toisistaan ja muista kielen osa-alueista irrallisina taitoina. Molemmissa oppikirjoissa kielen oppiminen erilaisten tekstilajien kautta on suhteellisen vähäistä. Etenkin opetussuunnitelmasuositusta noudattelevan oppikirjan tekstit limittyvät sekä EVK:n sisältöihin ja taitotasokuvauksiin sekä YKI-perusteiden funktioihin ja aihealueisiin. Opetussuunnitelmasuositus puolestaan on korostanut työelämään liittyvien tekstien osuutta kirjassa. Toisessa oppikirjassa korostuvat YKI-perusteiden aihealueet eikä esimerkiksi EVK:n kuvaamia strategioita huomioida. Molempien oppikirjojen kirjoitustehtävät ovat saaneet mallinsa YKI-testin tehtävistä. Lisäksi toinen oppikirjoista noudattelee rakenteessaan testin osa-aluerakennetta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää oppimateriaalien suunnittelussa sekä kielen ja kirjoittamisen opetuksen kehittämisessä. Viitteet oppimateriaalin ja YKI-testin yhteyksistä antavat aihetta jatkotutkimukselle YKI-testin palautevaikutuksesta niin oppimateriaaleihin kuin opetukseenkin.

Tiivistelmä – Abstract Työperusteisen maahanmuuton määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaista sosiaalista kielenoppimista informaatioteknologian alan työyhteisössä tapahtuu ilman formaalia kielikoulutusta. Lisäksi tutkitaan, miten suomen kielen taidon taso vaikuttaa elämään, millaisena suomenkieliset työtoverit näkevät maahanmuuttajien suomen kielen taidon ja oman roolinsa sen kehittymisessä, sekä millaisia ovat maahanmuuttajien asenteet suomen kieltä ja sen oppimista kohtaan. Tutkimukseni koostuu kuudesta noin puolen tunnin mittaisesta yksilöhaastattelusta ja yhdestä ryhmähaastattelusta. Tutkimuksessa vertaillaan kahta työyhteisöä, joista toisessa työkielenä on suomi ja toisessa englanti. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin sosiokulttuurisessa ja dialogisessa viitekehyksessä. Perusanalyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Tulokset osoittavat, että haastateltujen maahanmuuttajien suomen kielen taito on usein parempi, kuin mitä heidän työtoverinsa tai edes he itse olettavat. Kielitaitoa on, mutta se jää näkymättömiin. Työympäristö tarjoaa kyllä otollisia tilaisuuksia kielitaidon kehittämiseen, mutta niitä ei juuri käytetä. Syitä tähän ovat muun muassa varovaisuus, kohteliaisuus ja englannin kielen käytön helppous. Tutkimuksesta käy ilmi, että haastateltaville ei muodostu voimakasta tarvetta suomen kielen oppimiseen. Suomessa puhutaan englantia hyvin ja työasiat on sekä nopeinta että yksinkertaisinta hoitaa englanniksi. Tulokset kuitenkin osoittavat, että kielitaidon puute jättää maahanmuuttajat usein ulkopuolisiksi sosiaalisesta elämästä. Kieli ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä, eikä sosiaalisia suhteita työpaikan ulkopuolella ilman kielitaitoa muodostu helposti. Eniten maahanmuuttajat olisivat kaivanneet sellaista kielitaitoa, josta olisi ollut hyötyä nimenomaan vapaa-ajalla ja työpaikan vapaamuotoisemmissa tilanteissa, kuten kahvitauoilla. Pro gradu –tutkielma on aloitettu osana Suomi työkielenä –tutkimusta, joka kuului Jyväskylän yliopiston Dialogues of Appropriation: Dialogical perspectives to language and teaching –tutkimushankkeeseen. Hanketta rahoitti Suomen Akatemia vuosina 2008-2010. Tutkielma on päätetty Suomi työkielenä: Sosiokognitiivinen näkökulma maahanmuuttajien ammatilliseen kielitaitoon –hankkeen piirissä.

peerReviewed

Toisen kielen opettamisen tulisi seurailla oppijan oppimisprosessia ja vastata niihin kielellisiin haasteisiin, joita oppija luokan ulkopuolella kohtaa. Tässä artikkelissa pohdimme, millainen oppimisympäristö sitten voimauttaisi oppijaa toimimaan kieliyhteisön jäsenenä, millaiset oppimistehtävät ja -tilanteet mahdollistavat tehokkaan oppimisen ja miten sitouttaa oppija oppimisprosessiin (omistajuus, tekijyys, identiteettityö, vuorovaikutuksellisuus). Pohdimme S2-opetuksen pedagogista kehittämistä erittelemällä toisen kielen opetuksessa ja tutkimuksessa taustalle jääneitä näkökulmia: sosiokulttuurista näkökulmaa oppimisympäristöihin, funktionaalista oppimiskäsitystä sekä oppimistehtäviä osallistavana ja tavoitteellisena toimintana. Keskitymme rakenteiden opettamiseen ja tarkastelemme S2-opetusperinteessä tyypillisiä tehtävätyyppejä siitä näkökulmasta, mitä oppijat ohjataan tehtävissä tekemään ja millaiseen kielen prosessointiin tehtävät heitä ohjaavat. Pohdimme, miten oppimistehtävät voisivat tehokkaammin valmentaa oppijaa kohtaamaan luokan ulkopuoliset kielenkäyttötilanteet. Lähtökohtana on konstruktioajattelu: rakenteiden kuvauksen ja opetusjärjestyksen tulisi nojata kielen käyttöön ja siinä taajaan esiintyviin kielen käytön malleihin, kaavoihin. Oppijaa voisi ohjata tekemään havaintoja kommunikoivassa ympäristössä niin, että kielen muoto, merkitys ja käyttö ovat tasapainossa. Parhaimmillaan oppimistilanteet rakentuvat autenttiselle, oppijalle merkitykselliselle tekemiselle, jolloin ne tarjoavat välineitä kommunikoida ja sosiaalistua kieliyhteisöön. --- Abstract The methods used in the teaching of a second language should closely follow the students’ learning process and respond to the linguistic challenges that the student will face outside the classroom. In this article, the authors consider what kind of learning environments will empower students and help them become a member of their linguistic community; what kinds of exercises and learning situations will best help the student learn effectively; and how best to encourage the student to invest in the learning process itself, focusing in particular on the elements of ownership, agency, identity, and interaction. The authors examine the pedagogical development of the teaching of Finnish as a second language by identifying a number of aspects which have hitherto often been overlooked in the field and its associated research: the socio-cultural perspective on learning environments; the notion of functional learning; and the use of learning exercises as participatory and goal-oriented action. The authors focus on the teaching of linguistic structures and examine exercise models typical in the tradition of teaching Finnish as a second language from the perspective of what these exercises ask students to do and on what linguistic levels students are expected to focus in their language processing. The article also considers the ways in which exercises can be constructed in order more effectively to prepare students for linguistic situations outside the classroom. The principle behind this is one of constructive thought: descriptions of linguistic structures and the order in which these structures are taught should focus on language use and on the models and patterns that recur most frequently in common usage. The student should be taught to make his / her own observations in a communicative environment in such a way that the form, meaning and use of the language are properly balanced. Ideally, learning situations should be constructed around authentic actions that will be of relevance to the student. Only then can they provide students with the tools that enable them to communicate and interact in a linguistic community. peerReviewed

Kirja-arvio Silfverberg, Leena & White, Leila: Supisuomea nonPeerReviewed

Kirja-arvio Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja (toim.): Iso suomen kielioppi peerReviewed

Kirja-arvio Latomaa, Sirkku & Hämäläinen, Eila: Mitä kuuluu? Suomen kielen kuuntelu- ja ääntämisharjoituksia Kangasniemi, Heikki: Suomen kielen sanastoharjoituksiaBessonoff, Salli-Marja & Hämäläinen, Eila: Kielitaitoa kirjoittamalla. Kirjoitusharjoituksia suomea toisena ja vieraana kielenä opiskeleville nonPeerReviewed

Kirja-arvio Lehtinen, Tuija: Oppia kieli kaikki. Maahanmuuttajalasten suomen kielen kehitys ja kaksikielisyys peruskoulun ensimmäisellä luokalla peerReviewed

This article discusses an experiment which we are conducting in the field of Finnish as a second language. We are developing an Internet-based program that learners of Finnish can use to assess their own writing skills. The program code originally comes from the DIALANG project, which is developing a diagnostic language assessment system for 14 languages for the Internet. We selected two new writing tasks for the program, and constructed related sets of benchmark performances to enable the learners to assess their own abilities. In the article, we first discuss the concepts of learner autonomy and self-assessment, in other words the theoretical framework that underlies the program. This is followed by a description of how the program works and a discussion of the process and outcomes of a pilot experiment with one learner. peerReviewed

peerReviewed

In recent years, learner-initiated actions have started to attract more and more attention in research on classroom interaction. It has been recognized that by taking the initiative and by actively contributing to the interaction learners take responsibility of their own learning processes. This article focuses on studentinitiated question sequences in a classroom of young adult immigrants studying mathematics in their second language (Finnish). The data consist of 12 videotaped lessons, and the main method of analysis is conversation analysis. The results show that while students are active in asking questions they rarely ask questions that explicitly deal with language. The analysis illustrates the challenges the students face in learning mathematical content through their second language and demonstrates how language and subject content are intertwined. peerReviewed

This dissertation focuses on Finnish language learning opportunities in cleaning work, which is the most common job for immigrants in Finland. The study investigates what opportunities and constraints there are for Finnish language learning in cleaning work, how a work community supports language learning, and what factors facilitate or constrain investment in language learning at work. Language learning opportunities are explored from an ecological approach as affordances – the reciprocal relations between an individual and his/her social and physical environment. The study also explores the scaffolding provided by the work community and investment in second language learning. Nexus analysis based on the research traditions of critical discourse analysis, linguistic anthropology, and interactional sociolinguistics is applied as the methodological framework of the study. The data were generated ethnographically in two cleaning workplaces and they consist of interviews, observations, fieldnotes, photographs and audio- and video-recorded interaction situations. The findings of the four sub-studies are reported in four research articles. The findings show that Finnish language learning opportunities in cleaning work are limited because cleaning is routine-like and the structures of outsourced cleaning services restrict cleaners’ language use. The availability of affordances and their pedagogical value depend largely on the work community, which plays a crucial role in providing verbal and embodied scaffolding to workers who speak Finnish as a second language. This study did, however, identify a virtuous circle that enables second language learning: learning requires perceiving and utilising meaningful affordances, more affordances are opened up with the scaffolding provided by the work community, and learners’ positive positioning and meaningful career plans motivate them to invest in work-related language learning. On the other hand, because immigrants are often positioned in manual work in low-paid sectors, their opportunities to invest in developing professional language skills are limited. Providing meaningful education and career trajectories would support the goal-oriented language learning of immigrants.

Venäjää äidinkielenään puhuvat ovat suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa. He ovat myös suurin yksittäinen kieliryhmä (40 %) ’Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason tutkintoon’ osallistujista. Venäjänkieliset osallistujat ovat pääosin alle 40-vuotiaita, ja heistä enemmistö on naisia. Venäjänkieliset ovat myös tyypillisesti hyvin koulutettuja, sillä noin 40 %:lla on yliopistotason koulutus. Kuitenkin vain 37 % oli oman kertomansa mukaan tutkintohetkellä työssä. Työllistyminen korkeampaa koulutusta vastaaviin tehtäviin luonnollisesti asettaa myös kielitaidolle suurempia vaatimuksia. ’Yleisten kielitutkintojen suomen keskitason tutkintotodistusta’ tavoitellaan pääasiassa Suomen kansalaisuuden hakemista varten. Kielitestissä venäjänkieliset menestyvät hyvin. Verrattuna muihin tutkintoon osallistuviin kieliryhmiin venäjänkieliset ovat menestyneet kaikissa osakokeissa (tekstin ymmärtäminen, puheen ymmärtäminen, kirjoittaminen ja puhuminen) muita ryhmiä paremmin. nonPeerReviewed

Artikkelissa paneudutaan tilanteisiin, joissa lääkäri kysyy yhden sekvenssin sisällä samaa asiaa useaan kertaan. Tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa kysymys esitetään uudestaan, millaisia muutoksia kysymyksiin tehdään ja mitä uudelleenmuotoilu kertoo suuntautumisesta meneillään olevaan vuorovaikutukseen. Aineisto koostuu viidestäkymmenestä yleislääkärin vastaanotosta, joissa joko lääkäri tai potilas puhuu suomea toisena kielenä. Metodina on keskustelunanalyysi. Lääkärit uudelleenmuotoilevat kysymyksensä, kun kysymys–vastaus-vieruspari ei toteudu odotuksenmukaisesti, vaan kysymystä seuraa 1) lääkärin tulkinnan mukaan epärelevantti vastaus, 2) tauko tai 3) potilaan esittämä korjausaloite. Itsekorjauksen näkö­kulmasta katsottuna uudelleenmuotoilu tapahtuu siis joko kolmannessa posi­tiossa, siirtymävaiheessa tai keskustelukumppanin aloitteesta. Kahdessa jälkimmäisessä tyypissä lääkäri siirtyy suoraan kysymyksen uudelleenmuotoiluun, mutta epärelevanttia vastausta seuraava kolmannen position korjausvuoro alkaa usein samanmielisyyttä ilmaisevalla minimipalautteella joo tai niin, jota seuraa kontrastia osoittava partikkeli mutta. Kaavan joo mutta avulla lääkäri välttää potilaan vastauksen kumoamisen ja yllä­pitää potilaan roolia oman itsensä asiantuntijana mutta ohjaa samalla keskustelun takaisin haluamaansa suuntaan. Lääkärit näyttävät olevan kielellisen epäsymmetrian suhteen valmiustilassa: kun kysymystä ei seuraa odotetunlainen vastausvuoro, lääkärit eivät tyydy ainoastaan toistamaan kysymystä vaan muokkaavat sen sanastoa, rakennetta, kieliasua ja prosodiaa helpommin ymmärrettäviksi sekä havainnollistavat kysymystään elein ja selityksin. Toisaalta ymmärrysongelmat pyritään peittämään ja ratkaisemaan implisiittisesti, jotta keskustelunkulku pysyy sujuvana eikä kieli nouse huomion kohteeksi. How physicians modify their questions? Physician’s reformulated questions in multicultural primary-care consultations Focusing on conversation analysis, this article examines sequences in multicultural primary-care consultations in which the physician asks the same question more than once. The aim is to examine why the question is asked again, how the questions are reformulated, and what the changes reveal about the physicians’ orientation to the conversation. The data consists of 50 consultations in which either the physician or the patient speaks Finnish as a second language. Question reformulation occurs when the question is not followed by a relevant answer turn but one of the following: 1) the patient’s answer is considered unsuitable in relation to the question, 2) there is a pause after the question, and 3) the patient responds with an open-class repair initiator. From the viewpoint of self-correction, questions are reformulated in the third position, in the transition space, or after an overt request for repair. In the third position, the question turn often starts with joo mutta (‘yeah but’). This article proposes that joo mutta is a way to avoid overruling the patient’s answer while redirecting the conversation. The changes in the questions indicate that physicians often acknowledge the linguistic asymmetry in the conversation. They modify the vocabulary, syntactic structure, and prosody of their questions, and illustrate their modified questions with gestures and explanations. However, to ensure progressivity, any possible linguistic problems are handled implicitly in the reformulation.

Ulkomaalaisen terveydenhoitoalan henkiloston ammatillinen kielitaito on herattanyt julkista keskustelua Suomessa, mutta alalle kouluttautuvat maahanmuuttajataustaiset opiskelijat kielitaitoineen ovat olleet vasta vain tieteellisen keskustelun kohteena. Tassa artikkelissa tarkastelen, mita odotuksia Suomessa englanninkielisessa koulutusohjelmassa sairaanhoitajiksi opiskelevilla maahanmuuttajilla on kielitaidostaan ja tulevaisuudestaan ja kuinka odotukset nakyvat motivoituneisuutena tyoharjoitteluissa. Motivaatiota lahestytaan kompleksisena, identiteettiin nivoutuvana ilmiona, jonka ytimessa on toimijuus. Tutkimus sijoittuu sosiokognitiiviseen viitekehykseen, jossa kieli ja motivaatio nahdaan jaettuina, dynaamisina ja tilanteittain varioivina ilmioina. Analyysin kohteena ovat neljan opiskelijan suulliset narratiivit ja kuuden tyoharjoitteluohjaajan haastattelut, joiden tarkastelussa sovelletaan narratiivista analyysia ja dialogista kasitysanalyysia. Tulokset osoittavat, etta tulevaisuuden minuuksilla on vaikutus opiskelijan suomen kielen opiskeluun sitoutumiseen, mutta ympariston oppimismahdollisuudet on myos havaittava ja niihin on paastava osalliseksi. Tyoyhteisolta ja muulta kieliymparistolta saatu tuki on tarkeaa: se lisaa toimijuutta ja siten motivaatiota. DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV23.16

Tässä luvussa teen kielen oppimisen näkökulmasta hieman tarkemman katsauksen lasten ja nuorten oppitaipaleeseen päiväkodista peruskoulun päättövaiheeseen. Keskiössä ovat maahanmuuttajataustaiset lapset ja erityisesti suomen kielen kehittyminen, mutta on syytä muistaa, että - parhaimmillaan - näissä instituutioissa myös suomenkieliset juuriltaan suomalaiset kylpevät sekä kulttuureissa että kielissä. Tarkemmin ja konkreettisemmin luvussa keskitytään kuudesluokkalaisiin helsinkiläisiin koululaisiin ja heidän tilanteeseensa esimerkkitapauksena. peerReviewed

As many European countries have language proficiency requirements for obtaining citizenship, language testing is a possible source of social inequality. The ‘Broken Finnish’ project has been set up to ensure test fairness by addressing the proficiency rating in the National Certificates of Language Proficiency (NCLP) test for Finnish in Finland, with a special focus on perceptions of pronunciation and ‘accent’ in relation to the examinee’s L1 and how the raters recognise them. We explore if and how these perceptions affect the proficiency ratings. We are also interested in studying where the perceptions might arise from. In this paper, we present results from one L1 group: Thai speakers nonPeerReviewed

Sanasto on kommunikaation peruskivi: ymmärtämisen ja itseilmaisun väline. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sanastolliset taidot ovat vahvasti yhteydessä yksilön kokonaiskielitaitoon ja tärkeä akateemisen menestyksen selittäjä. Siksi mahdolliset yksilölliset erot lasten sanastollisessa tiedossa ja taidossa ovat merkityksellisiä. Suomessa kouluikäisten lasten sanaston hallintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei kuitenkaan ole aiemmin laajamittaisesti tutkittu. FM Mari Hongon väitöstutkimus kohdistuu alakouluikäisten lasten sanastolliseen tietoon ja taitoon. Seurantatutkimuksen kohteena olivat sekä Suomessa syntyneet tai Suomessa pitkään asuneet maahanmuuttajataustaiset lapset (laajennettu toinen sukupolvi) että suomea äidinkielenään puhuvat ikäverrokit. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui yli 500 lasta. Sanaston hallintaa selvitettiin laaja-alaisesti sekä kieliaineistojen että kyselytiedon avulla. Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista oli, että maahanmuuttajataustaisilla, Suomessa syntyneilläkin lapsilla on vielä alakoulun päättövaiheessa huomattavasti verrokkiryhmää useammin puutteita tavanomaisen suomen kielen sanaston hallinnassa. Vaikka molemmissa kieliryhmissä oli sanastollisilta resursseiltaan vahvoja oppilaita, yksittäisten oppilaiden väliset taitoerot olivat toisen sukupolven oppilaiden ryhmässä huomattavasti verrokkiryhmää suuremmat. Yksilölliset erot sanastonhallinnassa osoittautuivat kolmen vuoden seurantajaksolla pysyviksi, sillä seurantajakson alussa (vuosiluokilla 2–3) sanastollisilta taidoiltaan vahvoilla lapsilla oli voimakas taipumus säilyttää ryhmän sisäinen asemansa vertailussa kolme vuotta myöhemmin (vuosiluokilla 5–6). Näin oli siitä huolimatta, että kaikkien lasten sanastollinen tieto ja taito kehittyvät kouluvuosina monialaisesti ja voimakkaasti. Ymmärtämis- ja tuottamistaidot olivat vahvasti toisistaan riippuvaisia. Vahvuudet yhdellä osa-alueella, kuten käytetyn sanaston monipuolisuudessa, yhdistyivät tyypillisesti vahvuuksiin muilla osa-alueilla – esimerkiksi sanavaraston laajuuteen tai sanaston käytön sujuvuuteen tai tarkkuuteen. Kieliaineistojen tutkimisessa hyödynnettiin ja arvioitiin leksikaaliseen frekvenssiin eli sanojen yleisyyteen perustuvia menetelmiä. Samalla arvioitiin kielenkäyttöaktiivisuuden ja -ympäristöjen vaikutusta sanastollisen tiedon ja taidon kehittyneisyyteen. Frekvenssipohjainen metodi osoittautui tutkimuksessa monella tapaa toimivaksi. Sanojen yleisyys suomen kielessä oli yhteydessä niiden osaamiseen testitehtävissä ja käyttöaktiivisuuteen kirjoittamistuottamisessa. Omassa tuottamisessa sanastollinen toisteisuus väheni kielellis-kognitiivisen kehityksen myötä. Samalla harvinaisten sanojen käyttö lisääntyi, mutta toisen sukupolven ryhmässä vain suhteessa tuottamisen runsastumiseen. Tutkimuksessa kerättiin tietoa myös maahanmuuttajataustaisten lasten oman äidinkielen käytöstä ja taidosta. Suomen kieli oli alakoulun loppuvaiheessa usein jo sekä laajemmin käytetty että taidollisesti vahvempi kieli. Vanhemmilta opittu kieli oli useimmissa perheissä kuitenkin ollut lapsen ensimmäinen aktiivisesti käyttämä kieli ja säilyttänyt asemansa etenkin perheen aikuisten ja lasten välisenä käyttökielenä. Toiminnalliseen monikielisyyteen ohjaaminen saa tutkimushavainnoista voimakkaan tuen: aktiivinen ja monipuolinen kielenkäyttö yhdistyvät kielestä riippumatta vahvaan kielitaitoon, ja vahva oman äidinkielen taito yhdistyy vahvaan suomen kielen taitoon. Koska sanaston hallinta on tärkeä osa kaikkea kielenkäyttöä, tutkimuksessa havaituilla eroilla voidaan arvioida olevan vaikutusta mm. lasten itseilmaisun kykyyn sekä kykyyn omaksua uusia oppisisältöjä suomenkielisessä kouluopetuksessa. Sanastollisen tiedon ja taidon kehittymisen tukemiseen sekä sanojen yleisyyteen liittyvän tiedon hyödyntämiseen niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin on Suomessa jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Lexical knowledge and skills can be regarded as the core of all language use. Linguistic communication cannot succeed without a shared understanding of both word meanings and the main principles of how different words behave in a specific language (e.g. inflectional systems and the conventions of combining lexical units). Individual areas of lexical knowledge and skills such as lexical diversity and the size of the mental lexicon have been extensively studied, especially among learners of English as a second language. However, previous research has rarely combined a critical validation of its methods with proficiency level, time of exposure and the status of each language. This large-scale study on the lexicon of primary school pupils fills the gap left by earlier studies; research focusing on the lexicon of second language learners as well as native speakers of Finnish is rare in Finland. This study stems from the need to obtain specific information about the mastery of the Finnish lexicon from both L1 (Finnish as a first language, n=360) and L2 (Finnish as a second language, n=199) primary school children, and about the relationship between the mastery of the lexicon and other areas of language skills and use. A longitudinal study covering a three-year period (2nd–3rd grades to 5th–6th grades) also enables the tracking of the development of individual skills – and the persistence of differences in these skills – within the group. In this study the L2 group is limited to the widened second generation only, which denotes both children born in Finland to immigrant parents and children who immigrated to Finland before primary school. In contemporary public discussion, the language skills and social contexts of language use by second generation immigrants are repeatedly considered identical with those of the children who only use Finnish as their home language. In order to ground any claims, linguistic arguments should be presented and comprehensive studies should be conducted. In addition, a more precise definition of the concept of second generation language learners is required. Theoretically, the study is based on the usage-based framework of language learning. In this study, linguistic knowledge and skills are primarily defined by the opportunities to use the language, and not by the learner status (L1/L2) or the dominant language of the community. The usage-based model is applied to data analysis in two ways. First, the linguistic analysis of the learner vocabulary is strictly limited to contexts where the language has been used. Second, the methodological emphasis of data analysis is based on measurements of lexical frequency. Lexical frequency is defined, investigated and assessed both at the level of language (general input frequency) and at the level of individual texts (specific output frequency). The material of the study consists of a) vocabulary tasks concentrating on a verb lexicon from different frequency bands, b) written narratives, and c) extensive background questionnaires that were sent to pupils, their guardians and both L1 and L2 teachers. Statistical analyses were used to establish correlations between linguistic characteristics, background information and general variables (such as the informant’s age, gender and language group). Accordingly, this study has produced information about the validity of the frequency-based method in assessing the lexicon of primary school children. Frequency-based methodology and analysis, as well as the ample data itself, strongly bind this study to the field of corpus study. Lexical tasks measuring productive and receptive lexical skills were consistent at the individual level; lexical knowledge and skills increased during the three-year followup. In written narratives, lexical diversity expanded and the usage of rare words increased from grades 2–3 to 5–6. In the written narratives, the structural complexity of the words and density of long words grew even though writing was generally more accurate. Different parts of the lexicon interact with each other; mastering one particular area is usually connected with a good knowledge of the others. An extensive lexicon is typically connected to strengths in the quality of lexical knowledge and in the ability to adjust lexicon to usage. Even so, the development was not identical in different (language or gender-based) informant groups. In written tasks, boys tended to perform worse than girls, which also correlates with the results of productive-emphasized assignments when assessing vocabulary. The differences between the L1 and L2 groups of this study were considerable: in the L2 group, lexical knowledge and skills developed with a few years’ delay in comparison with the L1-peer group. This was manifested, for example, in a lower rate of rare words, less lexical diversity and a significantly weaker mastery of vocabulary tasks. Active, varied use of the language during – and especially outside – school hours, in addition to enthusiasm for learning the language, strongly supports the development of the lexicon. At the same time, difficulties in language learning and use are related to a deficient lexicon. The results of the study also offer arguments against an assumption of the advantages of replacing L1 with L2 in immigrant families. Active use or a high proficiency level of L1 was not observed to harm the learning of Finnish. On the contrary, a high proficiency level of L1 correlates positively and significantly with a high proficiency level of L2 when measured in school grades. This finding is in accordance with the results of previous studies focusing on the different languages of multilingual individuals; languages support each other. One of the main findings of this dissertation is that the frequency-based method functions well. The frequency band (fb) that best suits different points of learning varies according to informant groups (L1/L2, gender) and type of task (e.g. productive/receptive task). Already during the primary school, it typically settles at level a little higher than fb 1000. These thousand words, on the other hand, cover most of the lexical items children spontaneously produce regardless of modality, text type or even topic. This explains why problems in lexicon can go unnoticed for a long time, even at school. The comparison of frequency-based methods showed that the most reliable indicator of lexicon development was a structured vocabulary test that combines different kinds of tasks demanding both receptive and productive skills. What strengthens this kind of assignment is that the tested items can be chosen from various frequency bands to modify the difficulty of the test. Due to the large and heterogeneous informant group of the study, many other factors and measurements also reflected salient variables fairly well, and at significant levels. Nevertheless, when drawing conclusions on lexical knowledge and skills at the individual level, these tools did not achieve sufficient accuracy. According to the vocabulary tests, the relative permanence of the individual proficiency level tends to be very high, and higher than according to other individual variables discussed (rS=0.84, p

Tässä raportissa selvitetään, millaisia suomen kielen ääntämisvaikeuksia esiintyy seitsemää eri lähtökieltä edustavilla aikuisilla maahanmuuttajilla. Tiedosta on apua suomen ääntämisopetuksessa. Puhujien äidinkielet ovat arabia, kiina, somali, tagalog, thai, venäjä ja vietnam. Raportissa mukana olevat lähtökielet ovat osa Proof-korpusta, jota varten äänitettiin 72:n pääkaupunkiseudulla asuvan 10:tä eri äidinkieltä puhuvan maahanmuuttajan lukupuhuntaa ja keskusteluja. Vastaavat puhenäytteet kerättiin myös kontrolliryhmältä, johon kuului 23 syntyperäistä suomenkielistä. Tässä alustavassa tutkimuksessa kolme tutkijaa kuunteli ääninäytteitä ja teki havaintoja ensin itsenäisesti, lopuksi yhdessä. Puhujien lähtökielten todettiin monin tavoin heijastuvan suomen ääntämiseen, vaikka yksilöllisiä eroja oli runsaasti. Yleisesti ottaen suomen konsonantit olivat helppoja lukuunottamattA /ŋ/:ää ja /h/:n allofoneja. Harvinaisimmat vokaalit ja diftongit olivat monille vaikeita. Lähtökielestä riippumatta äänteiden kestojen tuottaminen oli monelle vaikeaa, mutta ongelmien luonne vaihteli kielten ja puhujien välillä. Erityisesti /pitkät/ konsonantit lyhenivät. Myös äänteiden fonologisen pituuden ja painotuksen riippumattomuus tuotti ongelmia. Erityisesti painottomien tavujen /pitkät/ vokaalit sekä sananalkuiset painolliset /lyhyet/ vokaalit olivat vaikeita. Poikkeamat eivät aina liity selkeästi yksittäisiin äänteisiin tai tavuihin, vaan ääntämisen kokonaisvaltaisempiin piirteisiin. Esimerkiksi monille aasialaisille puhujille oli tyypillistä kauttaaltaan kireä äänenlaatu. Avainsanat: lähtökieli, maahanmuuttajat, ääntäminen, ääntämisopetus Keywords: immigrants, L2 Finnish, pronunciation, pronunciation training

peerReviewed

This dissertation focuses on the development of the agency and professional Finnish language skills of international nursing students studying in an English-medium degree program in Finland. The study draws on sociocognitive and ecological perspectives to examine the social nature of language and its use. This ethnographic theoretical-methodological orientation helps to analyze both subjectively experienced and collectively emergent factors. This longitudinal, multidisciplinary, and multimethodological study examines how the professional language skills and agency of international nursing students develop during their practical training. More specifically, the focus is on the situated and experienced development. The focus is also on the interrelation of the key concepts: agency, professional language skills, positions and the resources of the environment. Relevant pedagogical issues are also discussed. The findings of the four substudies are reported in four research articles. The data of my substudies consist of media texts, as well as interviews with international nursing students, teachers, and hospital staff. Interaction data between the student and the mentors are also included. The data are analyzed using dialogical analysis of beliefs, narrative analysis, nexus analysis, and dialogical interaction analysis. The findings show that professional language skills are embodied, distributed, and stratified in time and space. Professional language skills are situational skills to perceive and use the affordances of the work environment. The development of professional language skills is seen as an expansion of the operational environment. However, weak labor market positions as well as positioning in interaction affect the students’ opportunities to exercise agency and promote professional Finnish language skills. Therefore, positions are closely linked to the development of agency and professional language skills. In order to support students’ second language agency, flexible study plans and guidance practices should be established. The study is a part of the project Finnish as a work language: a sociocognitive perspective to work-related language skills of immigrants (University of Jyväskylä).