Search

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Vuoden 1920 oppivelvollisuuslain toimeenpanemisen jälkeen kansakoulu tuli pakolliseksi kaikille suomalaislapsille. Kansakoulun luominen liittyi väestöpoliittisen valtion muodostamisen projektiin, jossa kansalaisten elämään tulivat vaikuttamaan monet hankkeet ja huoltotoimenpiteet, jotka tähtäsivät kansan terveyden ja työkyvyn nostamiseen. Suomalaisessa kontekstissa voidaan tätä kansakunta-ajattelulle perustuvaa väestöpolitiikan projektia pitää 1920-40-lukujen väliselle ajalle ominaisena ilmiönä. Tutkielmassa tarkastellaan 1920-luvun kansakoululaisen kuvaa liikuntakasvatuksen kontekstissa, jossa lapset olivat kokonaisvaltaisen muokkauksen kohteina. Teoreettinen viitekehys perustuu Michel Foucault'n ajatukselle tuottavasta vallasta, joka rakentaa yksilön suostuttelemalla tämän sisäistämään yhteiskunnassa propagoidut terveet käyttäytymismallit ja normit subjektiutensa luonnolliseksi osaksi. Metodisena työkaluna on hyödynnetty Stuart Hallin identiteettikäsitystä seuraavaa diskurssianalyysin piiristä nostettua subjektiposition käsitettä. Sillä viitataan vallitseviin diskursseihin sisältyviin erilaisiin olemisen malleihin, joista identiteettiä rakentava yksilö joutuu omaksumaan itsekuvansa ainekset; siis siihen, keitä esimerkiksi koululiikunnan kontekstin toimijat olivat ja mitä heistä "tiedettiin". Identiteetti muokkautuu tässä mallissa jatkuvasti suhteessa niihin tapoihin, joilla yksilöitä representoidaan tai puhutellaan ympäröivässä kulttuurisessa järjestelmässä. Tutkielmassa eritellään sitä, miten kansakoululaisen hahmo asettuu vuosina 1918-1929 Kasvatus ja koulu -lehdessä ja Kisakenttä -lehdessä julkaistusta artikkeleista koostuvassa aineistossa kansakunnan rakentamisen projektiin, sekä sitä miten hahmottuva kuva sukupuolittuu aikakauden sukupuolieroa koskevien käsitysten mukaiseksi. 1920-luvun kansakoululaisuuteen sisältyi kaksi sukupuolittunutta subjektipositiota, 'tyttö' ja 'poika', joiden ominaisuudet määrittyivät erilaisiksi ja toisilleen vastakkaisiksi. Kansakoululaisuutta määritti myös ikä. Lapsuus ja nuoruus nähtiin kypsymiskausina, jotka asettivat kansakoululaiset kriittiseen asemaan kansakunnan rakentamisessa. Lapsissa ja nuorissa lepäsi kansakunnan tulevaisuus. Positioiden erot määrittyivät kansakuntadiskurssissa sen kautta, mitä velvollisuuksia sukupuolilla oli sen piirissä. Miespuolisuus oli normatiivista ja naispuolisuus jäsentyi siihen nähden synnytystehtävän merkitsemänä erona. Kansakoulutyttöjen ja -poikien ero määrittyi pitkälti edellisten tulevasta synnytystehtävästä johtuvana henkisenä ja fyysisenä heikommuutena jälkimmäisiin nähden. Terveyden projekti jäsentyi terveyden ja rappion käsitteillä. Terveydestä käyty keskustelu limittyi siveellisyyskeskustelun kanssa tavalla, jossa niiden ihanteet määrittyivät normaalin kehityksen lopputuloksiksi. Terveys viittasi kansakoululaisten kohdalla sekä ihanteelliseen ruumiillisuuteen, että terveisiin arvoihin ja toimintaan, rappio puolestaan vahvisti ihannetta määrittymällä sen ei-toivottuna vastakohtana: fyysisenä ja henkisenä jälkeenjääneisyytenä, sekä pahatapaisuutena. Tapa, jolla kasvatukselliset päämäärät, kansakoululaisista tiedetyt asiat ja terveyden edistämisen kansallinen projekti liittyivät yhteen, esiintyy modernille tyypillisenä vallan kenttänä. Siihen vaikutti esioletus kansakuntaa uhkaavan rappion vaarasta, joka lisäsi kiinnostusta kansakunnan tulevaisuudelle tärkeän voimavaran, kansakoululaisten, tutkimiseen ja kiinnittämiseen paikoilleen sekä diskursiivisin keinoin, että näiden konkreettisiin ruumiisiin kohdistuvien toimenpiteiden kautta kansakoulun liikunnanopetuksessa.