Search

Den rationalisering som det svenska jordbruket genomgått under de senaste årtionden har i många fall medfört starkt specialiserad drift, stegrad produktion per arealhektar och insats av nya, verksammare och/eller billigare produktionsmedel. Detta har många gånger medfört oönskade konsekvenser. Bland annat har kväveläckage från jordbruksmark under de senaste årtiondena blivit ett påtagligt problem, speciellt på lätta jordar i Sydsverige. Det framstår därför helt nödvändigt att ändra odlingsmetoderna på ett eller annat sätt för att minska läckaget. Ett av de sätt som prövas är ekologisk odling där vanliga handlsgödselmedel inte används utan kvävetillförseln sker med hjälp av kvävefixerande baljväxter. Mineralkväveförsörjningen till "icke vallgrödor" baserar följaktligen till stor del på mineralisering av organiskt kväve från nedbrukade växtrester, gröngödslingsgrödor eller organiska gödselmedel. Många års forskning om kväveutlakning har dock visat att enbart reducering eller uteslutning av handelsgödselkväve inte i sig leder till några betydelsefulla förbättningar av situationen om en godtagbar produktionsnivå vill bibehållas. All erfarenhet tyder på att den helt övervägande delen av det kväve som läcker ut är mineralkväve som mineraliserats under årstider då den odlade grödans kväveupptag är litet eller det inte finns någon gröda alls på fältet (Lindén et al., 1993). Det ideala vore en kraftig kvävemineralisering under den period då nyttogrödan behöver kväve men som sedan på något sätt kunde strypas då kvävebehovet minskar. Tyvärr tycks detta vara möjligt att klara, åtminstone med de kunskaper och styrmöjligheter som finns idag. Intensiteten i mineraliseringen påverkas dock starkt, i alla fall kortsiktigt, av t.ex. jordbearbetning och nedbrytning av kväverikt organiskt material som gröngödslingsgrödor eller vid vallbrott (Gustafson & Torstensson, 1988; Torstensson et al., 1993). I denna rapport presenteras resultat från ett utlakningsförsök med ekologisk odling, som inleddes 1990 med odling av blandvallar, med tonvikt på effekter av vallbrottstidpunktens betydelse för utlakningrisker och kväveutnyttjande i efterföljande grödor.

INTRODUCTIONPseudorabies virus (PRV) is a neuroinvasive virus of the herpes family that has a broad host range but does not infect higher-order primates. PRV characteristically travels along chains of synaptically connected neurons and has been used extensively for elucidating neural circuits in the peripheral and central nervous system in vivo. The recombinant virus PRV369 is an attenuated retrograde tracer that encodes G-CaMP2, a fluorescent calcium sensor protein that is stable at physiological pH and mammalian temperature. This protocol describes the use of PRV369 to express G-CaMP2 in a neuronal circuit and to monitor its activity in a living animal, specifically in the submandibular ganglia (SMG), the peripheral parasympathetic ganglia that innervate the salivary glands. The procedure describes the delivery of PRV369 to the glands and shows how SMG neurons can then be imaged post-inoculation to explore connectivity and activity.

Legume-based leys form the basis for crop rotations in organic farming as they fix nitrogen (N) from the atmosphere for the succeeding crops. The age, yield, C:N, biological N fixation (BNF) and total N of red clover-grass leys were studied for their influence on yields, N uptake and N use efficiency (NUE) of the two sequential cereal crops planted after the leys. Mineral N in deeper soil (30-90 cm) was measured to determine N leaching risk. Altogether, four field experiments were carried out in 1994-1998 at two sites. The age of the ley had no significant effect on the yields and N uptake of the two subsequent cereals. Surprisingly, the residual effect of the leys was negligible, at 0–20 kg N ha-1yr-1. On the other hand, the yield and C:N of previous red clover-grass leys, as well as BNF-N and total-N incorporated into the soil influenced subsequent cereals. NUEs of cereals after ley incorporation were rather high, varying from 30% to 80%. This might indicate that other factors, such as competition from weeds, prevented maximal growth of cereals. The mineral N content deeper in the soil was mostly below 10 kg ha-1 in the sandy soil of Juva, but was 5-25 kg ha-1 in clayey soil of Mietoinen., Palkokasveja sisältävien nurmien viljely muodostaaluonnonmukaisen viljelykierron perustan. Palkokasvit sitovat ilmasta typpeä (N) Rhizobium –bakteeriensa avulla, ja tämä typpi lannoittaa seuraavia viljelykasveja. Tässä työssä tutkittiin puna-apilapitoisen nurmen jälkeisten kahden viljan sadon määrää, typenottoa sekä typenkäytön tehokkuutta nurmen esikasviarvon selvittämiseksi. Kahdella koepaikalla, Juva ja Mietoinen, tehtiin vuosina 1994 - 1998 yhteensä neljä kenttäkoetta, joissa oli erilaiset maalajit, viljelyhistoria ja ilmastoolosuhteet. Kokeissa oli syysrukiin, kevätvehnän ja kauran esikasveina 1-, 2- ja 3-vuotiset nurmet sekä viljan monokulttuuri. Nurmen iän sekä sadon määrän, C:N -suhteen, biologisen typensidonnan määrän ja kokonaistypen määrän vaikutusta seuraaville viljoille tutkittiin nurmen esikasviarvoon vaikuttavina nurmen ominaisuuksina. Lisäksi typen huuhtoutumisriskin selvittämiseksi maasta mitattiin liukoisen typen määriä nurmen muokkauksen jälkeen ja viljojen kasvaessa. Nurmen iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta seuraavien viljojen satoihin. Nurmien esikasviarvo oli viljoille 5–20 kg N ha-1 vuosittain. Viljojen typen käytön tehokkuus nurmen jälkeen oli 30–80 %. Maahan muokatun nurmibiomassan määrä, kokonaistypen ja biologisesti sidotun typen määrä sekä C:N –suhde vaikutti viljojen satoon, typen ottoon sekä typen käytön tehokkuuteen. Peltojen viljelyhistoria ja muut ominaisuudet, kuten maalaji ja multavuus on hyvä tietää, kun peltojen viljelytoimenpiteitä suunnitellaan, sillä ne vaikuttavat typen sitoutumiseen ja vapautumiseen maasta kasvien käyttöön. Nurmen kyntö keväällä vähensi typen huuhtoutumisriskiä verrattuna syyskyntöön, mutta vaikutus oli vain 1–3 kg ha-1, johtuen kaiken kaikkiaan alhaisista liukoisen typen pitoisuuksista. Typen huuhtoutumisriski oli Juvalla alhainen, sillä maan liukoisen typen määrät 30–90 cm syvyydessä olivat pääasiassa 10 kg ha-1 vuosittain, kun maahan muokattiin vain nurmen juuret, sänki ja kasvijätteet eikä peltoon lisätty karjanlantaa. Mietoisten savimaalla liukoisen typen pitoisuudet olivat jopa 25 kg ha-1. Jatkotutkimus olisi tarpeen selvittämään, miksi usean vuoden peräkkäisen viljanviljelyn jälkeen saavutettiin vähintään yhtä hyviä viljasatoja kuin nurmen jälkeen ja kuinka kauan tällainen tilanne voi jatkua.

Stable operation of a cylindrical Hall thruster has been achieved using a hot wire cathode, which functions as a controllable electron emission source. It is shown that as the electron emission from the cathode increases with wire heating, the discharge current increases, the plasma plume angle reduces, and the ion energy distribution function shifts toward higher energies. The observed effect of cathode electron emission on thruster parameters extends and clarifies performance improvements previously obtained for the overrun discharge current regime of the same type of thruster, but using a hollow cathode neutralizer. Once thruster discharge current saturates with wire heating, further filament heating does not affect other discharge parameters. The saturated values of thruster discharge parameters can be further enhanced by optimal placement of the cathode wire with respect to the magnetic field.

Highly purified vacuoles were isolated from protoplasts derived from green barley (Hordeum vulgare var. Numar) leaves, in order to determine their role as a NO(3) (-) storage sink. alpha-Mannosidase and acid phosphatase activities were used as markers to identify vacuoles, alpha-mannosidase being the more suitable. Nitrate and alpha-mannosidase, which were released from vacuoles destroyed during lysis of protoplasts, moved at unequal rates in the density gradient used for vacuole isolation. Purified vacuoles retained less NO(3) (-) than alpha-mannosidase during a single washing. Empirically determined corrections were used to account for NO(3) (-) movement in estimating the percentage of total cellular nitrate found in the vacuole. Vacuoles from plants grown in the presence of NO(3) (-) contained 58% of the total cellular NO(3) (-) and therefore represent a major NO(3) (-) storage pool.