Search

Tutkielmassa käsitellään normatiivisen sukupuolen ja heteroseksuaalisuuden kuvausta Doris Lessingin viisiosaisessa romaanisarjassa Children of Violence (1954 1969). Lähestyn sukupuolen ja seksuaalisuuden konstruktioita queer-teoriassa paljon kritisoidun sex gender sexuality -jatkumon kautta. Kysyn yhtäältä, kuinka normatiivinen sukupuoli ja heteroseksuaalisuus rakentuvat teoksissa tekijyyden, kerronnan ja hahmojen, etenkin päähenkilö Marthan kautta, ja toisaalta, kuinka välittyvä kokonaismerkitys muodostuu ristiriitaisesti suhteessa realistisista ideologioista ammentavaan kerrontaan. Suurin metateoreettinen ihmetyksen aihe työssäni on se, kuinka vähän normien kumoamiseen keskittyvä queer-teoria on puuttunut yhden oleellisen normatiivisen tekijän, heteroseksuaalisuuden itsensä, tutkimiseen. Käsittelen heteroseksuaalisuutta pääosin institutionaalisena mutta myös halun kategoriana ja pyrin tähdentämään, ettei kaikki heteroseksuaalisuus ole heteronormatiivista. Esitän, että Lessingin romaanit implikoivat normatiivisen sukupuolen ja heteroseksuaalisuuden hegemonisia käytäntöjä ja instituutioita, siis heteromatriisia, vastustavia näkemyksiä. Teoksissa tiedostetaan heteroinstituution ja normatiivisen sukupuolen tuottamisen väkinäisyys, mutta subjektien kapinallista toisin tekemisen performanssia rajoittavat käsittämätön halu sekä realistisen kerronnan konventiot. Realistisen kerrontarakenteen hajotessa sarjan loppua kohti myös sen aiemmin julkituomat ideologiat näyttäytyvät uudessa valossa. Realistisen kerronnan ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden monoliitit ovat kietoutuneet yhteen, ja toistensa myötävaikutuksella ne myös kyseenalaistuvat. Todistamalla tämän pyrin myös osoittamaan, että Doris Lessing kirjailijana on itse asiassa feministi aikaansa edellä. Yhdistelen tutkielmassani feminististä ja queer-teoriaa sekä kertomuksen tutkimuksen välineistöä. Teoretisoin sukupuolen, heteroseksuaalisuuden ja romaanimuotoisen kerronnan ideologista rakentumista etenkin performatiivisuuden käsitteen kautta. Ensin käsittelen sukupuolen ja (hetero)seksuaalisuuden performansseja varsin temaattisesta ja hahmokeskeisestä näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastelen, kuinka heteroseksuaalisuuden performanssia tuotetaan romaanin ja autoraalisen kerronnan keinoin ja toisaalta, kuinka tämä kerrontarakennekin toimii performanssina. Osoitan, että ideologisuudessaan tämä kerronnan ja institutionaalisen vallan yhteenkietouma ei ole saumaton, vaan sallii myös kriittisempien kuvien ja merkitysten tulla julki. Lopuksi tutkin hahmon, kertojan ja tekijyyden suhteita auktoriteetin ja merkityksenannon näkökulmasta. Näytän, kuinka Lessingin romaaneista välittyy kerronnan muutoksen myötä myös heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden kumouksen mahdollisuus.

Nykyisiä miesten jalkapallon MM-kisoja voi kutsua keskitetyiksi mediaspektaakkeleiksi. Ne ovat myös merkittäviä vallankäytön areenoita. Kansainvälinen jalkapalloliitto, kisaisäntä ja televisio muodostavat jalkapallon MM-kisojen tuotanto- ja valtakoneiston. Miten valta toimii jalkapallon MM-kisoissa? Millaisia strategioita valtakoneistolla on rakenteiden uusintamiseksi ja omien etujensa ja intressiensä edistämiseksi? Mitä valta tekee näkyväksi ja mitä se jättää näkymättömäksi? FIFAn valtapeli on Suomen ensimmäinen väitöskirjatason tutkimus jalkapallon MM-kisoista. Se tarkastelee vuoden 2010 Etelä-Afrikan kisoja tuotantokoneiston näkökulmasta kriittisesti, monitieteellisesti ja erilaisia aineistoja yhdistellen. Tutkimuksen kuvaama vallankäyttö kiinnittyy FIFAn julkisivutyöhön, kisaisännän paikkabrändäykseen ja televisioinnin hegemonisoimaan maskuliiniseen ihanneruumiiseen. Kirjan keskeinen käsite on kameratietoinen performatiivisuus. Se viittaa tunteisiin vetoavan puhuttelemisen etukäteissuunnitteluun. Tutkimus osoittaa, kuinka asioiden suunnitelmallisen ja harkitun esillepanon tavoitteena on tuottaa valtakoneiston toivomaa kollektiivista muistia. Tällaisessa valtapelissä peitellään tapahtuman kyseenalaisia rakenteellisia ehtoja ja negatiivisia yhteiskunnallisia seurauksia.

Paikallislehden päätoimittajan työssä yhdistyy journalisti, esimies ja talousjohtaja. Päätoimittajan tehtävään kuuluu vastuu lehden sisällöstä, mutta monessa paikallislehdessä päätoimittaja kantaa myös taloudellista vastuuta. Työstä tekee erityisen haastavaa se, että paikallislehti on tiiviissä yhteydessä oman alueensa ihmisiin, eikä päätoimittaja pääse irti roolistaan edes vapaa-ajalla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan päätoimittajien suhtautumista omaan työhönsä. Aineisto kerättiin keväällä 2009 lomakekyselyllä, johon vastasi netissä 103 yhdestä kolmeen kertaan viikossa ilmestyvän paikallislehden päätoimittajaa. Kyselyllä selvitettiin päätoimittajan suhtautumista omaan työhönsä monivalinta- ja avointen kysymysten avulla. Lomakkeessa kysymykset oli jaoteltu neljään osa-alueeseen: taloudellinen valta ja vastuu, journalistinen valta ja vastuu, työssä viihtyminen sekä journalisti vai pomo. Päätoimittajat viihtyvät työssään hyvin. Työn vapaus, vaihtelevuus ja hyvä työyhteisö ovat tärkeimpiä syitä, miksi työssä viihdytään. Toisaalta kiire, luovan työn raskaus sekä se, ettei työstä pääse irti maitokaupassakaan, tekevät siitä raskaan. Kaksi kolmesta päätoimittajasta kokee olevansa enemmän journalisti kuin esimies. Valtaosa kyselyyn vastanneista päätoimittajista on ollut tilanteessa, jossa hänen journalistinen päätösvaltaansa on kyseenalaistettu. Raskaimpia ovat olleet tilanteet, joissa päätoimittaja kokee, ettei hänellä ole ollut esimiehensä tai lehden omistajan tukea. Lähes kaikilla paikallislehden päätoimittajista on myös taloudellista valtaa ja useimmat kokevat, että sitä on riittävästi. Lähes puolet kyselyyn vastanneista päätoimittajista kertoi talouteen liittyvien asioiden aiheuttavan heille stressiä. Päätoimittajia huoletti lehden levikin lasku sekä ilmoituseurojen väheneminen. Jotkut vastaajista olivat myös huolissaan siitä, että päätökset tehdään konsernitasolla eikä paikallisia olosuhteita oteta riittävästi huomioon.

Ranskalaisen filosofin ja oikeusoppineen Jean Bodinin (1529/30–1596) nimi on nykypäivänä monelle tuttu. Vaikka Bodin kirjoitti ja julkaisi laajalti eri aiheista, tutkijoiden mielenkiinto hänen kirjoituksiaan kohtaan on rajoittunut lähes yksinomaan Bodinin opus magnumiin, yli tuhatsivuiseen Les Six livres de la République -teokseen. Siinä Bodin esittää teorian koskien sitä, kenelle ylin valta valtiossa kuuluu ja mitkä tämän vallan tunnusmerkit ovat. Suvereniteetin käsite on nykypäivänä ohittamaton politiikan tutkimuksessa, mutta mikä sai Bodinin kirjoittamaan aiheesta 1500-luvun puolivälissä? Entä mistä lähteistä hän ammensi teoriansa perusosat? Artikkeli hakee vastausta näihin kahteen kysymykseen ja luo samalla laajemman katsauksen Bodinin kirjalliseen tuotantoon.

Tämä pro gradu tutkielma on etnografinen tutkimus lastensuojelulaitosten arjessa tapahtuvasta rajaamisesta. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut saada selville, millaista rajaaminen on lastensuojelulaitosten arjessa. Tutkimusaineisto on koottu havainnoimalla kahden lastensuojelulaitoksen elämää. Tutkimusaineistoon kuuluvat havainnointiaineiston lisäksi laitosten asukkaiden ja henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut, laitosten säännöt ja päiväjärjestykset sekä laitoksissa tehdyt rajoittamispäätökset, kiinnipitoraportit ja seuraamuspäätökset. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii hallinnan analytiikka. Hallinnan analytiikka on Michel Foucault´n valta-analytiikasta ammentava yhteiskuntatutkimuksen suuntaus, jonka pyrkimyksenä on tarjota konkreettisia välineitä erilaisten vallankäytön ilmiöiden tarkastelemiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelulaitoksissa tapahtuvaa rajaamista eräänlaisena vallankäytön muotona. Aineiston analysoinnissa on käytetty apuna hallinnan analytiikasta valittuja keskeisimpiä käsitteitä. Lastensuojelulaitoksissa tapahtuva rajaaminen näytti vaikuttavan lasten elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Laitoksissa oli paljon sopimuksia ja sääntöjä, joita kaikkien oli tarkoitus noudattaa. Sääntöjä ja sopimuksia oli sekä kirjallisessa että kirjaamattomassa muodossa. Sääntöjen ja sopimusten lisäksi, laitoksissa asuvien lasten elämää rajattiin erilaisilla päiväjärjestyksillä ja muilla aikatauluilla, tilaan ja paikkaan liittyvillä rajoitteilla sekä lastensuojelulain mukaisilla rajoituspäätöksillä. Laitoksissa tapahtuva rajaaminen on osa kokonaisvaltaista lasten elämän ja käyttäytymisen hallintaa. Hallinta, vallan harjoittamisen muotona, näkyy laitosten päivittäisessä toiminnassa. Erilaisia hallinnan muotoja käyttäen, lasten elämää ja käyttäytymistä pyritään laitoksissa muokkaamaan haluttuun suuntaan. Living in the rule of the jungle : ethnographic survey of delimitation happening in child welfare institutions everyday life This thesis is an ethnographic study about delimitation in child welfare institutions everyday life. The purpose of the study was to find out what kind of delimitation it can be found in child welfare institutions everyday life. The survey was conducted by observing living in two specific child welfare institutions. In addition of the observation material, the research consists of discussions with residents and staff, rules and daily routines of institutions together with restriction decisions made in institutions, holding reports and penalty decisions. Management analytics works as a theoretical frame of reference in this survey. Management analytics is a social research trend by Michel Foucault´s power of analytics which aim is to offer concrete tools to view different use of power effects. In this research, the delimitation in child welfare institutions is viewed as a form of exercise of power. The main concept of management analytics has been used as an aid to analyze the material. The delimitation in child welfare institutions seemed to influence to children´s life extremely comprehensively. Institutions had a plenty of contracts and rules which all had to comply. Rules and contracts were both in written and unwritten forms. In addition to contracts and rules, children living in institutions were restricted in different kind of daily routines and other schedules and also with different style of constraints related to place and child welfare law. The delimitation happening in institutions is part of a comprehensive possession of children´s life and behavior. Management as a form of the exercise of power can be seen in everyday life of institutions. Children´s life and behavior is attempted to shape in the desired direction by using a variety of forms of the management.

Artikkelin tavoitteena on ymmärtää valta, organisaatio ja propaganda käsitteiden välistä suhdetta. Tavoitteena on avartaa edellä mainittujen käsitteiden tulkintaa johtamis- ja organisaatiotutkimuksen sekä kuntahallinnon kentässä. Tutkimuksen kannalta teoreettisen kirjallisuuden merkitys on korkea, koska tutkimuksessa pyritään löytämään relevantteja näkemyksiä, joilla pyritään perustelemaan käsitteiden aiheuttamaa vaikutusta ympäristöönsä sekä mahdollisesti laajentaa niiden teoreettista pohjaa. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmetodina toimii tulkitseva käsitetutkimus. Tutkimuksessa pyritään selvittämään kolmen käsitteen yhteiskunnallista ilmenemistä, sosiaalista esiintymistä sekä teoreettista sisältöä. Tutkimus ei suoranaisesti pyri löytämään suoria faktoja tai tuloksia, vaan tavoitteena on paremminkin tulkita, ovatko käsitteet riippuvaisia toisistaan, vai ovatko ne mahdollisesti jopa toistensa alalajeja. Käsitteiden abstraktiuden vuoksi selvien ja varmojen faktojen saaminen on lähes mahdotonta, jonka syynä voidaan pitää sitä, että jokaista käsitettä kohden löytyy yhtä monta tulkintaa kuin on sen tutkijoitakin. Tutkimusaineistosta ilmenee, että propaganda ja organisaatio ovat kumpikin riippuvaisia vallasta ja sen eri olomuodoista, mutta yhtenä erikoisuutena nousee esiin se, että propaganda on riippuvainen organisaatioiden olemassa olemisesta, koska ne sosiaalisina yhteenliittyminä luovat valtaa. Tutkimuksessa vallan ilmentymänä tarkastellaan kunta-alaa, jossa ihmisten sosiaaliset yhteenliittymät toimivat vallan konkreettisena keskittymä. Vallan näkyminen ja esiintyminen on tärkeä osa kuntajohtamista ja kuntahallintoa, jossa julkisuuskuvan merkitys vallankäytössä korostuu. Erityisesti julkisuuskuvan eli imagon merkitys vahvistuu muutosta ja uudistamista vaativissa olosuhteissa, jolloin manipulaation hyödyntämisen keinot paranevat.

Kunnat ovat suuren muutoksen keskellä. Kuntarakenneuudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tulevat muuttamaan kuntien hallintoa merkittävästi. Kari Hakarin tutkimus tarkastelee yhden suuren kaupungin hallinnonuudistusta uuden julkisen hallinnan teorian näkökulmasta. Uusi julkinen hallinta on kunnallishallinnon uudistamisen kolmas vaihe, joka on kehittynyt perinteisestä julkishallinnosta ja tätä seuranneesta uudesta julkisjohtamisesta. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, onko uudesta julkisesta hallinnasta kuntien hallinnonuudistusten uudeksi suunnaksi. Tutkimuksella tuetaan myös kuntien käytännön kehittämistoimintaa. Tutkimuskohteena on Tampereen kaupungin toteuttama kokonaisvaltainen toimintamallin uudistus. Uudistus muodostuu kolmesta osasta: pormestarijärjestelmästä, tilaaja–tuottaja-mallista sekä asiakaslähtöisestä prosessiajattelusta. Tutkimustulokset osoittavat, että Tampereen muutosprosessi toteuttaa varsin hyvin uuden julkisen hallinnan mukaista ajattelua. Se ei kuitenkaan edusta tätä moderneimmillaan, vaan perustuu vahvasti sekä byrokraattisen organisaation rakenteisiin että uuden julkisjohtamisen mukaiseen markkinoistumisen tavoitteeseen. Näyttää siltä, että Tampereenkin toimintamalli kaipaa päivittämistä, jotta se pystyy vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin. Moderni uuden julkisen hallinnan kokonaisuus kuntien hallinnon kehittämisen näkökulmasta muodostuu 1) avoimesta kumppanuudesta asukkaiden, palvelutuottajien ja muiden sidosryhmien kanssa, 2) paikallisuuden ja yhteisöllisyyden korostamisesta, 3) monimuotoisesta suorasta ja edustuksellisesta demokratiasta, 4) asiakaslähtöisestä palvelujen kehittämisestä, 5) tulosperusteisesta palveluiden hankinnasta sekä 6) monimuotoisesta palvelutuotannosta. Muutos vallankäytössä on yksi uuden julkisen hallinnan ominaispiirre. Kunnan johtaminen edellyttää monimutkaistuvassa yhteiskunnassa uusia välineitä ja toimintatapoja. Tutkimuksen mukaan moderni kunnan johtaminen perustuu onnistuneelle yhdistelmälle pehmeää ja kovaa valtaa. Tutkimuksen mukaan uusi julkinen hallinta voi kehittyä kuntien hallinnonuudistusten perustaksi. Tätä tukee se, että uudessa julkisessa hallinnassa kehittämisperiaatteet muodostavat loogisen kokonaisuuden, jota voidaan käytännössä toteuttaa monin välinein erilaisissa tilanteissa. Lisäksi on olemassa ilmeinen tarve yhteiselle visiolle, jotta välttämättä edessä oleva kuntien hallinnonuudistus pystytään toteuttamaan. Uudet, isot reformit tarvitsevat aina mallin, johon muutos voidaan perustaa. Uuden julkisen hallinnan kehittymistä tukee myös se, että hallinnon kehittämisen käytännön toteutukset sekä kansainvälisesti että Suomessa toteuttavat jo monella tavoin uuden julkisen hallinnan mukaisia hallinnonuudistuksen kehityssuuntia. Tutkimus tuo uutta tietoa uuden julkisen hallinnan käytännön toteutuksesta suuressa suomalaisessa kaupungissa. Se näyttää myös suuntaa kuntien kehittämistyölle yhdistäen käytäntöä ja teoriaa ja tuo näin tietoa sekä käytännön kuntien kehittämistehtävissä toimiville että tutkijoille. Tampereen toimintamallin päivittämiselle se tarjoaa päämäärän, jota kohti edetä. The subject of this dissertation is the new public governance from the perspective of the local government management reforms. The research question is: how is the new public governance reflected in local government reforms? The research ques-tion will be examined from the perspectives of theory, practice and power relations. The empirical object of the study is the management reform of the City of Tampere, Finland. The reform includes three parts: the mayoral system, the purchaser-provider model and the customer-oriented process organization. The study also aims at the development of municipal operations, and presents new public governance as a comprehensive “theory of practice”, which combines theory and practice and allows municipalities to find perspectives, tools and a theoretical framework for their management reforms. The study consists of four separate published sub-studies and this summary. The first sub-study deals with the theory of new public governance within the framework of the management reform of the City of Tampere. The second and third sub-studies are concerned with a variety of practical implementations of new public governance in the City of Tampere management reform. The fourth sub-project addresses power relations. In this summary the results are presented from the perspective of a management model, networked service development and the change in the exercise of power. Questionnaires were the empirical basis of the first two sub-studies, the third examined written documents and used interviews with experts and fourth sub-study relied on theme interviews with directors. New public governance (NPG) represents the third wave of the management re-forms evolving from a traditional public administration, and that following the new public management. An essential feature of the new public governance is that it does not completely reject earlier administrative reforms, but rather complements them with new solutions. NPG is based on the view that the public administration is no longer able alone to control society, but the success of governance is based on the partnership with the private and third sectors as well as with the citizens. Within the framework of new public governance one can, at least to some extent, identify three distinct trends. The differences between the trends are mainly in emphasis placed on various matters. Discussion of the new public governance started in network governance. Next, the new public governance was discussed from the perspective of democratic decision-making and public participation. The third emphasis seems to be on the new public governance as a development of customer-focused services and co-production. The results show that the process of change of the City of Tampere can be imple-mented quite well within the new public governance paradigm. At the beginning of the process the new public management was a decided basis of the reform. In the phases of preparation and implementation constraints and international experiences of weaknesses were perceived in the new public management model. On the basis of this, the management model has been developed further so that issues of new public governance such as local democracy, participation, networks and transparency of government have become stronger. The management model of Tampere does not, however, represent the new public governance in its modern form. The Tampere model is built on a basis of democracy and regulation of traditional public administration as well as the quasi-markets of the new public management. The modern new public governance reform seems to be moving especially towards a customer-oriented service development. According to this study the change in the use of power seems to be one of the characteristics of society's growing complexity and new public governance. There is a need for new instruments for leadership and in the exercise of power in an in-creasingly complex society. The modern municipal leadership is based on a suc-cessful combination of soft and hard power. The growth of new public governance as the next paradigm of management re-forms can be justified from three different perspectives. First, the new public gov-ernance is a logical entity. It brings together coherent principles of management reform, which can be implemented in practice by a variety of techniques in different situations. Second, there is an obvious need for a common vision for local gov-ernment reforms. New, large-scale reforms always need a new paradigm in which a change can be set up. There is a need for a common vision for the municipalities and their functions in order to implement local government reform. The new public governance could be the entirety that can show the way for the necessary man-agement reform of municipalities in Finland. Third, the practical implementations of management reforms both internationally and in Finland are already realizing the trends of management reform of new public governance in a number of ways.

Tutkimuksen lähtökohtana oli perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon huhtikuussa 2009 alkanut Perusopetus 2020 -uudistamisprosessi. Prosessia varten perustetun työryhmän tehtävinä oli laatia ehdotukset perusopetuksen yleisiksi tavoitteiksi ja tuntijaoiksi sekä arvioida ehdotusten taloudelliset ja muut vaikutukset. Työryhmän mietintö jätettiin 31.5.2010. Mietintöön pyydettiin lausuntoja useilta eri tahoilta. Näistä lausunnoista tutkimukseen valittiin 61 eri tahon lausuntojen keskeiset sisällöt. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa kuvattiin monipuolisesti suomalaisen koulutuksen historian, opetussuunnitelmasuuntausten sekä yhteiskunnan välistä suhdetta. Lisäksi Perusopetus 2020 -prosessi kuvailtiin tarkasti, jotta tutkimuksen konteksti tulisi mahdollisimman näkyväksi. Teoriataustassa tarkasteltiin myös suomalaista koulutuspoliittista vaikutusketjua sekä luonnehdittiin, millä tavoin tieto, valta ja intressit vaikuttavat päätöksentekoon sekä opetussuunnitelman syntyyn. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusongelmia oli kaksi: 1) mihin aiheisiin lausunnoissa kiinnitettiin huomiota ja 2) millaisiin intresseihin eri tahojen lausunnot liittyvät. Lausunnoista löydettiin viisi teemaa, jotka ovat 1)tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 2)itsemääräämisoikeus 3)talous 4)suorat kannanotot opetussuunnitelman sisältöihin sekä 5)uusien oppiaineiden, aihealueiden tai osaamistarpeiden ehdotukset. Näistä aineistossa esiintyvistä teemoista voidaan todeta, että toisaalta opetussuunnitelmakeskustelun keskiössä ovat opetussuunnitelmien modernistiset rakenteet, kuten tuntijako, mutta toisaalta keskusteluun liittyy myös paljon taloutta koskevaa välillistä ja välitöntä keskustelua. Oppisisältöjen ja tulevaisuuden tavoitteiden pohdinta sen sijaan oli melko vähäistä ja ilmeni pääasiassa yksittäisten oppiaineiden tärkeyden perusteluissa. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeisin intressiristiriitoja tuottava teema on talous. Toinen intressi koski työllistymistä ja työllistämistä, johon liittyivät myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset intressit. Tutkimuksen perusteella opetussuunnitelmien taustoilta löytyy myös yhteiskunnallisia ja poliittisia lähtökohtia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää valta, organisaatio ja propaganda käsitteiden välistä suhdetta. Tavoitteena on kyetä avartamaan noiden käsitteiden tulkintaa johtamis- ja organisaatiotutkimuksen kannalta. Tutkimuksen kannalta teoreettisen kirjallisuuden merkitys on korkea, koska tutkimuksessa koetaan tarvetta laajentaa noiden kolmen käsitteen välistä teoreettista pohjaa. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmetodina toimii tulkitseva käsitetutkimus. Tutkimuksessa pyritään selvittämään kolmen käsitteen yhteiskunnallista ilmenemistä, sosiaalista esiintymistä sekä teoreettista sisältöä. Tutkimus ei suoranaisesti pyri löytämään suoria faktoja tai tuloksia, vaan tavoitteena on paremminkin tulkita, ovatko käsitteet riippuvaisia toisistaan, vai ovatko ne mahdollisesti jopa toistensa alalajeja. Käsitteiden abstraktiuden vuoksi suoranaisten faktojen saaminen on miltei mahdotonta, jota voidaan perustella sillä, että jokaisesta noista käsitteistä löytyy yhtä monta tulkintaa kuin on sen tutkijoitakin. Tutkimusaineistosta ilmenee, että propaganda ja organisaatio ovat kumpikin riippuvaisia vallasta ja sen eri olomuodoista, mutta yhtenä erikoisuutena nousi esiin se, että osaltaan propaganda on riippuvainen organisaatioiden olemassa olosta, koska ne sosiaalisina yhteenliittyminä luovat valtaa.

Yhtenä modernisaation tunnusmerkillisistä piirteistä on pidetty siirtolaisuutta, jota on useissa suomalaisissa sosiaalihistoriallisissa tutkimuksissa tulkittu maaseudun liikaväestön mobilisaationa. Kärjekkäimmillään väitteenä on ollut se, että siirtolaisuuden takana olisi ollut elintason romahtaminen. Tässä tutkimuksessa Amerikan siirtolaisuus toimii väestöllisen, taloudellisen ja mentaliteetin tarkastelun lähtökohtana. Etelä-Pohjanmaalta Amerikan siirtolaisuus oli noin kymmenkertaista Savoon verrattuna. 1900-luvun alkuun tultaessa mukana oli vahvasti edustettuina kaikki maalaisyhteiskunnan väestöryhmät. Voidaankin kysyä millaiset väestölliset ja taloudelliset suhteet vallitsivat juuri siirtolaisuuden kynnyksellä 1870-luvulla ja myöhemmin 1900-luvun alussa, kun siirtolaisuus oli suurimmillaan. Etelä-Pohjanmaa oli jo 1880-luvulla siirtynyt kapitalistiseen tuotantotapaan, jonka keskiössä oli karjatalous. Edelleen Etelä-Pohjanmaalla vallitsi jo 1800-luvun loppuvuosikymmeninä laajalle levinnyt rahatalous, kun taas Savossa maksettiin edelleen noin kolmasosa palkoista joko viljana tai rahan ja viljapalkan yhdistelmänä. Kaiken kaikkiaan elintaso Etelä-Pohjanmaalla oli korkeampi kuin Savossa. Alemman rahvaan osalta rahanhankintakeinot poikkesivat toisistaan. Etelä-Pohjanmaalla tilaton väestö suuntautui yhä enemmän mäkitupalaisuuteen, jolloin maataloustyön tilalle tai rinnalle tuli yhä useammin laillinen kotiteollisuus. Savossa tilaton väestö puolestaan hankki yhä enemmän rahaa metsätöillä sekä kausiluontoisilla maataloustöillä. Toisin kuin Etelä-Pohjanmaalla, Savossa tilaton rahvas suuntasi tarmoaan myös viinan laittomaan valmistukseen ja myyntiin. Tämä aikansa harmaa talous oli erittäin yleistä etenkin 1900-luvun alussa. Taloudellisen näkökulman ohella modernisaatiota voidaan tarkastella myös ihmisten ajatteluun liittyvien erojen kautta. Tässäkin suhteessa erot olivat merkittäviä. Etelä-Pohjanmaalla vuosipalvelus muodosti kasvatuksellisen perustan. Rengit ja piiat oppivat paitsi perinteistä maataloustyötä, myös kädentaitoja. Nämä kädentaidot saattoivat myöhemin muodostua kotiteollisuuden myötä tärkeiksi rahanansaintakeinoiksi. Työntekoa itseään tarkkailtiin hyödyn näkökulmasta. Isännät, mutta myös työntekijät kiinnittivät usein huomiota työnteon tehokkaan suorittamisen ehtoihin, ruumiinrakenteeseen, erilaisiin ruumiin vajavaisuuksiin sekä erilaisiin toivottaviin tai epätoivottaviin luonteenpiirteisiin. Savossa käsitys työstä ja työn teon laadusta olivat erilaisia. Työnteko ja asumismuoto kietoutuivat usein toisiinsa, jolloin oli vaikea sanoa, oliko kysymyksessä palkkasuhde vai yhteisöasumisen muoto. Työn tekemiseen laatuun tai ihmisen luonteenpiirteisiin kiinnitettiin vain harvoin huomiota. Vallalla oli traditionaalinen elämäntapa. Etelä-Pohjanmaan ja Savon kurijärjestelmät erosivat toisistaan radikaalilla tavalla. Etelä-Pohjanmaalla kurista oli 1800-luvun loppuun mennessä tullut yhä enemmän itsekuria. Kurin ohella huomiota kiinnitettiin entistä enemmän myös kykyihin. Yksilö valitsi tietyn polun, elämänsuunnitelman, jota noudattamalla hän saattoi päästä tavoitteeseensa. Kurista tuli yhä enemmän itsestäänselvyys ja jopa strateginen valtti taisteltaessa pätevyyksistä. Työntekijät valvoivat toisiaan ja itseään yhä tehokkaammin. Etelä-Pohjanmaa ja Savo modernisoituivat siis hyvin erilaisilla tavoilla. Etelä-Pohjanmaalla modernisaation ytimessä 1800-luvun loppupuolella olivat tehokkuus ja individualismi, jolloin rahalla oli merkittävä rooli tulevaisuuden muokkaajana. Osana tätä tulevaisuuteen suuntautunutta asennetta oli siirtolaisuus. Savossa puolestaan rahatalous vasta vakiinnutti asemiaan metsäkauppojen ja tukkiyhtiöiden maksamien rahapalkkojen kautta. Vaikka valtio 1800-luvun loppupuolella koetti erilaisin ohjelmin taivuttaa savolaista tilatonta rahvasta moderniin järjestykseen, ei näillä toimenpiteillä 1900-luvun alkuun tultaessa ollut kovinkaan suurta vaikutusta.

We examine the power that is manifested between interviewers and interviewees in research interviews. Our empirical examples are drawn from interviews conducted with: (a) a vocational teacher; and (b) a senior researcher. We analysed the manifestations of power both in the course of the interviews and across interviews. We found that power is exercised and distributed diversely and situationally between the interview participants (interviewer and interviewee) during the interviews. It appeared that in a given interview, the interplay between individual backgrounds and the interview setting was connected to the activities through which power was manifested, and that these activities played a role in shaping the subsequent course and content of the interview. Our findings contribute to discussion concerning the shifting significance of difference and sameness between interview participants with regard to power relations, what is conveyed in interviews, and the manner in which it is conveyed. peerReviewed

Isyydestä keskustellaan ikään kuin se olisi perhekohtainen tai yksityisen valinnan kysymys. Tässä kirjassa osoitetaan, että isyys on läpeensä poliittinen ilmiö, jonka määrittely on ollut yhteiskunnallisen kamppailun kohde. Keskeisin kiistakysymys 1990-luvun isyyskeskustelussa koski sukupuolta: millaisia rajoja isän ja äidin vanhemmuuden välille pitäisi vetää tai miten rajoja voisi purkaa ja millaisia miehiä isien tulisi olla. Tasa-arvopolitiikassa ja ajankohtaispuheenvuoroissa uudenlainen, hoivaava isyys esitettiin miesten suurena mahdollisuutena vapautua rajoittavista roolikahleista. Samanaikaisesti kuitenkin perheasiantuntijoiden kirjoittamissa suosituissa isyysoppaissa varoiteltiin miehiä ryhtymästä pienen lapsen hoitajaksi ja oltiin huolissaan miesten aseman rapautumisesta. Isyyden aika tarkastelee 1990-luvun isyyskeskustelua sekä julkisuudessa esitettyjen että ”tavallisten” ihmisten esittämien puheenvuorojen näkökulmista. Samalla valotetaan isyydestä käydyn kamppailun argumentointia ja avataan keskustelussa itsestäänselvyyksinä esitettyjä käsityksiä. Purkamisen kohteeksi tulevat esimerkiksi sellaiset aikalaiskäsitteet kuten perinteinen isyys, miehen malli ja isän rooli. Luotaamalla nykykäsitysten lähihistoriallisia juuria kirja näyttää, kuinka 1990-luvun keskustelun tematiikka, tavoitteet ja huolenaiheet kaikuvat edelleen 2010-luvulla.

Tutkimuksessa tarkastellaan Jyväskylän yliopistossa vuosina 2010 ja 2011 suoritettua tutkimuksen kokonaisarviointia. Tarkoituksena on selvittää, onko kokonaisarviointi ollut tasa-arvoinen, kun sitä tarkastellaan erilaisten tiedekulttuurien näkökulmasta. Tasa-arvoisuus on otettu kokonaisarvioinnissa yhdeksi johtavaksi periaatteeksi. Tutkimuksen aineistona on tutkimuksen kokonaisarvioinnin arviointiraportti, josta analyysin kohteeksi on valittu raportin yleinen ohjeistus sekä yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen arvioinnin osuus. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucalt’lta lähtöisin oleva hallinnallisuuden teoria. Teorian avulla huomio voidaan kiinnittää ensinnäkin ajattelun ja hallinnan suhteeseen. Tällöin voidaan tarkastella niitä historiallisia prosesseja, joiden myötä erilaiset arviointikäytännöt ovat saavuttaneet nykyisen asemansa länsimaisten yhteiskuntien hallinnassa. Toiseksi teorian avulla arviointikäytäntöjä voidaan tarkastella erityisinä hallinnan tekniikoina. Tällöin arviointia ei nähdä pelkästään toimintana, jolla mitataan sitä, kuinka hyvin arvioinnin kohde toimii määriteltyjen tehtävien mukaisesti. Sen sijaan kun arviointia tarkastellaan hallinnan tekniikkana, paljastuu sen aktiivinen rooli arvioinnin kohteena olevien instituutioiden, organisaatioiden ja yksilöiden muovaamisessa arviointikelpoisiksi. Teoreettista viitekehystä täydentää Tony Becherin teoria akateemisista heimokulttuureista. Becher jakaa akateemiset kulttuurit neljään eri heimoon, joita erottaa toisistaan niiden kognitiiviset ja sosiaaliset toimintatavat. Akateemisten kulttuurien avulla voidaan tutkimusaineistosta analysoida sitä, suosivatko arvioinnissa käytettävät tekniikat jotakin tiettyä tieteen tekemisen tapaa. Tutkimuksessa käy ilmi, että tutkimuksen kokonaisarvioinnin tavoitteissa korostetaan vahvasti kansainvälisyyttä, ja laitoksen arvioinnissa englanninkielistä artikkelimuotoista julkaisemista pidetään ensisijaisena indikaattorina tieteellisestä laadusta ja vaikuttavuudesta. Tästä voidaan päätellä, että arviointi suosii tiedekulttuuria, joka on ominainen koville tieteille, joita tyypillisesti edustavat luonnontieteet. Se, että arviointi ei ole tasapuolista, vaikuttaa myös siihen, minkälaista tieteen tekemisen tapaa pidetään ylipäänsä muita parempana. Tällä tavalla arviointi muokkaa laitoksen toimintakulttuuria arvioinnin suosimaan suuntaan, mikä voidaan nähdä uhkana tutkimuksen monimuotoisuudelle.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella esimiehen ja nuoren alaisen vuorovaikutussuhteen läheisyyden kytkeytymistä vallankäyttöön esimies-alaissuhteessa. Tutkimus tehtiin alaisten näkökulmasta. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään millaisia kokemuksia ja käsityksiä nuorilla työntekijöillä on läheisyydestä ja vallasta esimies-alaissuhteessa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten vuorovaikutussuhteen läheisyyden aste heidän käsitystensä ja kokemustensa mukaan liittyy esimies-alaissuhteessa ilmenevään valtaan ja vallankäyttöön. Tutkielman keskeinen ilmiö on valta. Konteksti, jossa valtaa tarkastellaan, on esimies-alaissuhde. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin syksyn 2011 aikana. Tutkimukseen haastateltiin yhdeksää alle 26-vuotiasta alaisasemassa työskentelevää henkilöä. Haastateltavat työskentelivät eri aloilla. Tutkimuksen perusteella läheisyys esimies-alaissuhteessa on nuorille alaisille tärkeää ja esimiehen toivotaan olevan mieluummin läheinen kuin etäinen. Valta käsitettiin tutkielman teoreettisen jaonkin mukaisesti interpersonaalisena ja institutionaalisena. Tulosten perusteella nuoret alaiset kokevat valtasuhteen muuttuvan suhteen läheisyyden asteen muuttuessa. Tulosten mukaan esimies-alaissuhteen lähentyminen voi johtaa vallan lisääntymiseen tai vähentymiseen esimies-alaissuhteen koetuista positiivisista tai negatiivisista piirteistä riippuen. Läheisessä suhteessa esimies saa nuorten alaisten mukaan kunnioitukseen ja auktoriteettiin liittyvää, interpersonaalista valtaa. Interpersonaalista valtaa ei vaikuttaisi juuri muodostuvan, mikäli esimies-alaissuhde jää tai muuttuu etäiseksi. Toisaalta liian läheinen suhde vaikuttaisi olevan nuorten alaisten mukaan ongelmallinen tarkoituksenmukaisen valtasuhteen kannalta ja saattavan johtaa esimiehen vallan vähenemiseen. Läheisyyteen ja valtaan liittyy esimiehen ja nuoren alaisen välillä monen tasoisia haasteita. Nuoret alaiset odottavat erityisesti esimiehen ymmärtävän syvällisesti läheisyyden asteen muuttumisesta johtuvien esimies-alaisvuorovaikutuksen ja valtasuhteen ongelmien ratkaisumahdollisuuksia.

Pro gradu -tutkielma käsittelee bysanttilaisen keisarin valtaa bysanttilaisen historiankirjoituksen kautta tarkasteltuna 300 - 1100 -luvuilla. Keisarin valtaa tarkastellaan ideologisella ja aatteellisella tasolla sekä keisarin valtaoikeuksia käytännössä. Bysanttilaisen keisarin valta oli yhdistelmä roomalais-hellenististä hallitsijaperinnettä sekä kristillistä arvomaailmaa. Keisarin vallan aatteellista puolta tarkastellaan esimerkiksi vallan legitimoinnin, valtaannousun ja vallanperimyksen kautta. Bysantin keisari oli hallitsijaideologian mukaan yksinvaltias: hän hallitsi valtakuntaansa sekä bysanttilaista kansainyhteisöä, sekä toimi idän kirkon johtohahmona. Keisarin vallalla oli kuitenkin haastajia, ja vallastasyrjäyttämiset olivat yleisiä.

On sanottu, että integroituvalla Euroopan yhteisöllä ei ole valmiiksi muotoutunutta poliittista kieltä, vaan sen täytyy keksiä sellainen. Yksi uuden kielen uusista sanoista on unionikansalaisuus. Uudissana otettiin virallisesti käyttöön samassa Maastrichtin sopimuksessa, jolla Euroopan unioni perustettiin vuonna 1992. Sopimuksessa myös kulttuuri virallistettiin yhdeksi EU:n politiikkalohkoksi. Tässä kirjassa kansalaisuutta tutkitaan EU:n kansalaisuus- ja kulttuuriohjelmien kautta. Kansalaisuusmuotoilut eri toimielinten asiakirjoissa ovat osa sitä käsitemurrosta, jossa Euroopan integraatio muokkaa uusiksi käsityksiämme valtiosta, hallinnosta, suvereniteetista – ja kansalaisuudesta. Keskiössä on kansalaisuuden yhteys kulttuuriin. Kansallisvaltiot muuttuvat globalisaation voimistuessa ja kulttuurisen moninaisuuden kasvaessa. Se on herättänyt kysymyksen, mitä tapahtuu kansalaisuuden ja kulttuurin suhteelle. Entä irtautuuko kansalaisuus tilasta? Politiikkaa, demokratiaa ja identiteettejä tarkastellaan nykyisin transnationaalisissa kehyksissä, ja Euroopan integraatio tuottaa uudenlaisia aluekonstruktioita ja rajanvetoja? Analysoimalla keskusteluja osallistumisesta, oikeuksista ja identiteetistä EU-asiakirjoissa Katja Mäkinen pyrkii selvittämään, millaiseksi ja kenen vallan välineeksi kansalaisuutta niissä muotoillaan ja miten unionikansalaisuudella vastataan EU:n demokratiavajeeseen ja legitimiteettikriisiin.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan, miten ja millaisena median valta representoituu Helsingin Sanomien teksteissä. Aineisto koostuu 43 tekstistä. Tekstit on julkaistu 15.9–15.10.2009 välisenä aikana, jolloin vaalirahakohu vauhditti keskustelua median vallasta. Aineisto sisältää pääkirjoituksia, mielipidekirjoituksia, kolumneja, keskustelupalstan tekstejä, uutisia sekä reportaaseja. Tutkimus on laadullinen, ja tutkimusmetodina on käytetty kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi pohjautuu osittain M.A.K. Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kielioppiin. Teksteistä on analysoitu, miten median toimintaa kuvataan, millaisia nimityksiä mediasta käytetään ja miten poliitikkojen, median ja yleisön suhteita toiminnan kautta määritellään. Vaalirahakohua voidaan pitää suomalaisen politiikan journalismin käytänteiden murroskohtana, mikä näkyy aineistossa mediakriittisyytenä sekä median ja poliitikkojen valtakamppailuna. Aineistosta on eriteltävissä neljä toistuvaa diskurssia, jotka ovat ajojahtidiskurssi, demokratiadiskurssi, valtakamppailudiskurssi ja taloudellisen hyödyn diskurssi. Ajojahtidiskurssissa valta on medialla. Poliitikkojen ja median suhde näyttäytyy median ajojahtina ja poliitikkojen asettumisena uhrin rooliin. Ajojahtidiskurssi kuuluu vahvimmin poliitikkojen äänessä. Valtakamppailudiskurssissa poliitikot ja media kamppailevat vallasta ja yleisö jää ulkopuoliseksi. Valtakamppailudiskurssi on vallitseva uutisissa, reportaaseissa ja pääkirjoituksissa. Demokratiadiskurssissa media ei käytä valtaa vaan hoitaa tehtäviään demokratian ylläpitämiseksi. Demokratiadiskurssi on vallitseva kolumneissa. Taloudellisen hyödyn diskurssissa uutisia tehdään rahan takia ja valta on markkinoilla sekä yleisöllä. Taloudellisen hyödyn diskurssia on ainoastaan yleisön teksteissä.

Kinnari, Ismo. MITÄ ON OIKEUDENMUKAISUUS OPETUSTILANTEESSA? Kasvatustieteen pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitos, 2012. 88 sivua. Julkaisematon. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä siitä, mitä on oikeudenmukaisuus koulutusjärjestelmässä ja kouluinstituutioiden käytänteissä yleensä. Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatussosiologista ja kasvatusfilosofista teoriaa sekä tutkimuksia, joiden pohjalta kehitellään kouluinstituutioita koskevaa oikeudenmukaisuuden teoriaa ja oikeudenmukaisen koulutusjärjestelmän periaatteellisia lähtökohtia. Koska kasvatussosiologiset tutkimukset osoittavat, että koulutusjärjestelmät ovat joiltakin osin epäoikeudenmukaisia, on merkityksellistä pyrkiä luomaan teoreettisia perusteita sille, miten kouluinstituutioita voidaan parantaa, jotta se olisi oikeudenmukaisempi. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa Nicholas Wolterstorffin määritelmän mukaan sitä, että jokaisella yksilöllä on oikeus nauttia niistä hyvyyksistä, jotka edesauttavat hänen elämänsä kukoistusta. Koulutusjärjestelmän tulisi siksi välittää sen sisältämiä hyvyyksiä mahdollisimman monelle oppilaalle. Yksilön sosiaalinen tausta, habitus ja kyvyt vaikuttavat kuitenkin oleellisesti siihen, kuinka helposti ja paljon oppilas saa koulutusjärjestelmässä vallitsevia ja sen mahdollistamia hyvyyksiä osakseen. Tämä johtaa yksilöiden epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Oikeudenmukaisuus koulutusjärjestelmässä ja kouluinstituutioiden käytänteissä on sitä, että jokainen oppilas voi habituksestaan riippumatta saada osakseen koulutusjärjestelmän ja kouluinstituutioiden mahdollistamat hyvyydet. Oikeudenmukaisuus edellyttää habitusvapautta.

”Miksi se haluaa olla opettaja, kun se ei näytä opettajalta?” Opettajat on mielletty tietynlaisen käyttäytymisen ja näyttäytymisen perusmalleiksi, ja siitä poikkeaminen voidaan kokea epäilyttävänä. Tässä tutkimuksessa opettajat ovat toistensa katseiden kohteena ja kertovat, miltä opettajat saavat heidän mielestään näyttää. Kuva opettajasta on moninainen, osin ristiriitainen. Kouluissa käydään symbolista valtataistelua siitä, minkä näköiset, kokoiset ja millä tavoin pukeutuneet opettajat saavat näkyä. Tutkimus tuo esiin opettajien mielikuviin vaikuttavat perinteet ja ajan kauneusideaalit. Käsitykset eivät ole vain koulumaailman asioita; ne kertovat aikakauden arvostuksista ja ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Marjo Kamila on tarkastellut aineistoaan muun muassa visuaalisen kulttuurin tutkimuksen, sosiologian ja sosiaalipsykologian keinoin. Tutkimus tuo näkyväksi opettajan ulkoasun merkityksen osana ammattia ja avaa uusia näkökulmia opettajana olemiseen. Teos kertoo teoreettisesti pätevästi mutta yleistajuisesti siitä, millä tavoin opettajat laittavat toisensa visuaalisesti järjestykseen pelkkien katseiden ja satuttavien sanojen kautta.

KOKEMUKSIA SOSIAALITOIMISTOJEN INSTITUTIONAALISESTA TODELLISUUDESTA Köyhyyskirjoituskilpailun kirjoittajien kokemuksia sosiaalityöstä, sosiaalityöntekijöistä ja sosiaalitoimistoista köyhyyskirjoitusten perusteella Laura Holmi Sosiaalityö Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Mikko Mäntysaari Kevät 2011 Sivumäärä: 112 sivua + 3 liitettä Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalityö, sosiaalityöntekijät ja -toimistot näyttäytyvät Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun (FSD2413, versio 4.0) köyhyyskirjoituksista rajatun aineiston 211 kirjoituksessa. Kilpailu on toteutettu vuonna 2006 ja sen ovat toimittaneet Meri Larivaara, Anna-Maria Isola ja Juha Mikkonen. Aineistoon on saatu käyttölupa Yhteiskuntatieteelliseltä tietoarkistolta. Tutkimuksen ta-voitteena on selvittää kirjoittajien subjektiivisia kokemuksia sosiaalityöstä Barney Glaserin ja Anselm Straussin (1967) grounded theory -menetelmän mukaisesti aineistolähtöisen analyysin avulla. Pyrkimyksenä on induktiivinen tutkimusote. Sekundaariaineisto muodostui 211 köyhyyskokemuskirjoituksen kappaleesta tai katkel-masta, joissa kirjoitettiin subjektiivisesta kokemuksesta sosiaalitoimistossa asioinnista, sosiaalityöntekijöistä tai avun hakemisesta sosiaalitoimesta. Aineiston hakukriteereinä on käytetty sosiaalityöhön ja toimeentulotukeen liittyviä hakusanoja sekä kirjoitusten sisällön perusteella tehtyä aineiston rajausta. Aineistosta muodostui grounded theory -lähestymistavalla aineistolähtöinen pääkäsite so-siaalitoimistojen institutionaalinen todellisuus, jota kirjoittajien kokemuksissa kuvaavat kolme yläkäsitettä kunnioitus, valta ja byrokratia. Laajimmaksi yläkäsitteeksi muodostui kunnioituksen käsite, joka sisältää sosiaalityön asiakkuuteen liittyviä riippuvuuden ja pär-jäämättömyyden kokemuksia. Kunnioituksen käsitteessä kirjoittajien kokemukset asiak-kuudesta piirtyvät pitkälti liberaali infantilismi -käsitteen mukaisesti, jossa riippuvuus näh-dään aikuisen elämän keskeneräisyytenä ja heikkoutena. Sosiaalityö ja sen tarve nähdään häpeää ja nöyryytystä tuottavana. Sosiaalityö ja -työntekijät näyttäytyvät myös kunnioitus-ta vastavuoroisesti asiakaskohtaamisissa jakavana ja auttavana tahona. Työntekijän ja sosi-aalitoimiston viranomaisvalta suhteessa asiakkaaseen korostuu etenkin vallan käsitteessä. Sosiaalityön säännöt, ohjeet ja joustamattomuus korostuvat puolestaan byrokratian käsit-teessä. Sosiaalityön institutionaalisessa todellisuudessa sosiaalityön asiakkaiden heikko asema ja köyhyys korostuvat kunnioituksen, vallan ja byrokratian kokemuksissa. Suoma-lainen sosiaalityö katutason byrokratiatyönä 1900-luvulta vuoteen 2006 asti sisältää edel-leen paljon yhteneväisyyksiä Michael Lipskyn (1980) katutason byrokratiatyön (Street-Level Bureaucracy) analyysin kanssa.

Analysoin tutkielmassani Cormac McCarthyn vuonna 1985 ilmestynyttä romaania Blood Meridian. Lähestyn teoksen luontosuhdetta useista näkökulmista, joista keskeisin on Friedrich Nietzschen vallantahdon käsitteen mahdollistama. Tarkastelen tapoja, joilla teoksen kertoja kuvaa luontoa ja toisaalta henkilöhahmojen retorisia luonnon haltuunottoja, yleistyksiä ja retoriikkaa – vallantahdon ilmenemismuotoja. Näen romaanin esimerkkinä historiallisesta modernistisesta fiktiosta, jossa kuvataan nopean yhteiskunnallisen muutoksen ja väliaikaisen kaaostilan luomaa epävarmuutta. Tämä epävarmuus ulottuu teoksen kertojaan, joka on tietoinen siitä ettei kykene tavoittamaan objektiivista todellisuutta. Blood Meridian sijoittuu 1800-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon rajavyöhykkeelle, Frontier-alueelle, joka oli jatkuvassa liikkeessä eikä itsestäänselvästi kuulunut minkään valtion maihin. Historiallisen kerronnan tason ohella romaanissa ovat keskeisiä kosminen ja mytologinen taso, joten romaani ylittää modernistiseen tyyliin välittömät kerronnalliset puitteensa useilla epäluonnollisillakin tavoilla. Teoria-aineistona käytän Gilles Deleuzen filosofiaa, erityisesti hänen Nietzsche-tulkintaansa, sekä ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen välineitä. Yksi keskeinen motivaatio työlle on pastoraalisen ja harmonisen luontokäsityksen kritiikki. Kritisoin tutkimuskohteeni valossa yleisiä kulttuurisia ja humanistisia taipumuksia nähdä luonto harmonisena ja staattisena ilmiönä, ja monin paikoin käytän abstraktin luonto-termin sijaan konkreettisempia, kuten erämaa (wilderness).

Vapauttava laulupedagogiikka on pro gradu -opinnäytetyö, jonka tavoitteena on määritellä laulupedagogista mallia yhdistelemällä oppilaslähtöisiä suuntauksia, kuten psykofyysistä musiikkipedagogiikkaa, Paulo Freiren kriittistä vapautuksen pedagogiikkaa, Eira Korpisen kokonaisvaltaista koulukasvatusmallia, sekä tutkivan opettajan ja oppilaan kokemuksia. Tutkimus on luonteeltaan narratiivinen. Johtopäätöksiä ja tutkimustuloksia ei pidä tulkita yleiseksi totuudeksi, vaan tutkijan subjektiiviseksi näkemykseksi. Lauluopettajien koulutuksessa ei anneta kovin paljon tietoa psykologisten seikkojen vaikutuksesta laulutekniikkaan ja opettamiseen. Tutkielma pyrkii tuottamaan tietoa näistä ilmiöistä esimerkkioppilaan vapautumistarinan muodossa. Pro gradussa kuvaamani Wilhelmiinan yhdeksän laulutunnin jakso keväällä 2010 laulua vapauttavine työkaluineen (esimerkiksi improvisaatio ja dialogisuus) edisti hänen laulamistaan. Sekä laulutekniikka, että suhtautuminen omaan laulamiseen vapautui. Tuloksissa tuli esiin myös, että oman opetuksen tutkiminen – käyttöteorian hahmottaminen ja oman opetuksen kriittinen pohtiminen – on hyödyllistä opettajalle.

Sosiaalinen stigma tarkoittaa yksinkertaistetusti merkkiä, josta muodostetun attribuution seurauksena henkilön sosiaalinen hyväksyttävyys ja status laskee. Tätä Erving Goffmanin kuuluisaksi tekemää käsitettä on 1960-luvulta alkaen käytetty paljon etenkin sosiaalitieteissä. Myöhemmin eri teoreetikot, kuten Jones ym. ja Link & Phelan ovat muodostaneet käsitteestä omia tulkintoja, joissa korostetaan muun muassa stereotypioiden ja valta-asetelman osuutta ilmiössä. Stigma-käsitteet asemoituvat yleensä symbolisen interaktionismin kenttään. Symbolisen interaktionismin teorioille on tyypillistä eräänlainen läsnäolon metafysiikka, jonka seurauksena ne eivät ota tarpeeksi kattavasti huomioon erilaisia viestintätapoja. Tarkastelen tässä tutkimuksessa kolmea merkittävää stigma-käsitettä erityisesti siitä näkökulmasta, miten ne soveltuvat teknologiavälitteisen kommunikaation analysoimiseen. Osoitan, että käsitteet eivät ota teknologiavälitteisten stigmojen mahdollisuutta huomioon ja osa niistä on jopa määritelmiltään ristiriidassa stigmojen teknologiavälitteisyyden kanssa. Jokainen käsitteistä kantaa mukanaan prototyyppistä käsitystä viestintätilanteesta, jossa sosiaalinen informaatio välittyy ainoastaan fyysisesti läsnä olevassa (body-to-body) sosiaalisessa kanssakäymisessä. Muodostan teoreettisen viitekehyksen teknologiavälitteisestä stigmasta, jossa korostuu stigmaan vaikuttavat eri informaatio osa-alueet. Tarkastelen edelleen miten informaation tallentumisessa, käsittelyssä ja välittymisessä tapahtuneet muutokset vaikuttavat stigma-ilmiössä. Analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin tapauksia, joissa informaatio- ja kommunikaatioteknologialla (ICT) on ollut keskeinen osa stigma-prosessissa. Tätä tarkoitusta varten keräsin sanomalehtien online-palveluista uutisaineistoja hakupalveluilla ja aktiivisen uutisluennan avulla. Tarkastelen stigman muodostumisen kannalta oleellisten informaatio-osa-alueiden tallen-tumista, käsittelyä ja välittymistä ICT:n kontekstissa ja vertailin ilmiön toteutumista aikaan ennen sähköisten tietoverkkojen ja mobiiliteknologian yleistymistä. Analyysini perusteella arvioin edelleen kunkin kolmen tarkastelussa olleen perinteisen stigma-käsitteen käyttökelpoisuutta teknologiavälitteisten stigmojen analysoimisessa.

nonPeerReviewed

Pitkän poliittisen uransa huipulla ollut ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui vuonna 2008 eroamaan skandaalin seurauksena. Kanervan kohtaloksi koituivat sadat, eroottiselle tanssijalle lähetetyt tekstiviestit. Audin myyntijohtaja Esko Kiesi taas menetti työnsä vuotta myöhemmin, kun hänen sovinistisiksi tulkitut kommenttinsa naisista herättivät suuttumusta erityisesti Internetin keskustelupalstoilla. Yhteistä näille tapahtumille oli se, että molemmissa tapauksissa medialla oli suuri rooli kohujen käynnistämisessä. Useat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että skandaalit viestivät poliittisen kulttuurin murroksesta Suomessa, poliitikkojen ja toimittajien valtasuhteiden muutoksesta sekä politiikan medioitumisesta. Tutkimuksen toisessa luvussa käydään läpi journalismin murroksia, jotka ovat lisänneet toimittajien vaikutusvaltaa, 1970-luvulta tähän päivään asti. Thompsonin skandaaliteoriaa ja draama-analyysia mukaillen tutkimuksen kohteena on skandaalien kaari, se, kuinka skandaali rakennetaan. Toimittajien kasvanut vaikutusvalta heijastui skandaalien kaareen. Kun media piti skandaaleja otsikoissa päivästä toiseen, tulkitsi tapahtumat skandaalin keskiöön joutuneelle vahingollisella tavalla ja muistutti näiden menneistä rikkeistä, ei syytetyille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erota. Itse rikkomus ei kummassakaan tapauksessa olisi välttämättä johtanut eroon, vaan pahinta oli julkisuus, joka johti maineen vaarantumiseen.

Sekä yleisessä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa on tapana ajatella, että suomalaisten vallankäyttäjien ja toimittajien välinen suhde olisi tasaisesti muuttunut 1980-luvulta lähtien etäisemmäksi ja kriittisemmäksi. Tämän artikkelin haastattelu- ja kyselyaineisto osoittaa, että huolimatta toimittajien ja päättäjien välisestä vastakkainasettelusta, suurella osalla päättäjistä on hyvin toimivia toimittajasuhteita. Näissä suhteissa vaihdetaan myös arkaluontoista ja luottamuksellista tietoa. Artikkelissa pohditaan toimittajien ja päättäjien välisen luottamuksen merkitystä ja sen rakentumisen mekanismeja. Toimittajien ja päättäjien vuorovaikutuksen tarkastelu tuo vivahteita myös yhteiskunnan ja päätöksenteon medioitumisesta käytyyn keskusteluun: medioituminen näyttäytyy toimittajien ja päättäjien vastavuoroisena professionalisoitumisena. Artikkelin aineiston muodostavat teemahaastattelut (N=60) ja kyselytutkimus (N=419), joissa seitsemän eri yhteiskuntasektorin päättäjät kertovat suhteestaan julkisuuteen, mediaan ja toimittajiin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Toista ihmistä on helppo kuvailla miehekkääksi tai naismaiseksi, mutta se mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan, riippuu ajasta, paikasta ja kulttuurista. Feminiiniset ja maskuliiniset piirteet ovat kulttuurisesti rakentuneita ja muodostuvat eri tekijöistä. Mielikuvien muodostumiseen vaikuttavat muun muassa ulkonäkö, käyttäytyminen, seksuaalisuus ja harrastukset. Perinteisiä länsimaisia sukupuoliin liittyviä stereotypioita löytyy loputtomasti ja niitä pidetään helposti niin itsestäänselvyyksinä, että kyseenalaistamista voidaan pitää turhana. Sukupuoliroolien rakentumista ja niiden muuttumista voidaan tutkia muun muassa lehtikirjoitusten avulla. Aineistoni koostuu 43:stä edesmenneen poptähti Michael Jacksonin henkilökohtaisesta haastattelusta tai hänestä kertovasta artikkelista. Michael Jackson oli ristiriitainen persoona, jossa yhdistyivät sekä maskuliiniset että feminiiniset piirteet riippuen siitä, mitä elämän osa-aluetta tarkastelu koski. Häntä pidettiin välillä lähes androgyyninä henkilönä, jonka sukupuoli ja seksuaalisuus olivat epäilyjen kohteena. Tutkielman tavoitteena oli etsiä aineistosta johdonmukaisesti toistuvia sukupuolta rakentavia tekijöitä diskurssianalyysimenetelmän avulla ja pohtia sitä, minkälaisten ominaisuuksien ja piirteiden perusteella miestä arvioidaan sukupuolensa edustajana, sosiaalisten suhteiden rakentajana ja yhteiskunnan jäsenenä. Diskurssianalyysi sopii sukupuolen rakentumisen analysoimiseen, koska sen avulla voidaan tutkia, miten teksti rakentaa todellisuutta. Tämä ajatusmalli tukee Judith Butlerin käsitystä performatiivisuudesta, jonka mukaan sukupuoli riippuu ajasta ja paikasta ja muuttuu tarpeen mukaan. Michel Foucault’n teoria pohtii valtaa, jota käytetään sosiaalisissa tilanteissa määrittämässä käyttäytymisnormeja. Media on yksi vallankäytön väline, jonka vaikutus yhteiskunnassa on huomattava. Median avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja identiteetin muodostumiseen luomalla yhteisöllistä painetta toimia kulttuurin arvojen mukaisesti. Aineiston perusteella sukupuolta rakentavat kolme diskurssia: fyysinen olemus, ryhmäjako ja normaalius. Ensimmäinen diskurssi sisältää ulkonäköön ja sen muokkaamiseen liittyvät tekijät sekä ulkoiseen olemukseen vaikuttavat luonteenpiirteet. Fyysinen olemus on ensimmäinen asia, mihin kiinnitetään huomiota, kun arvioidaan ihmistä oman sukupuolensa edustajana. Ryhmäjakodiskurssissa sukupuoli määrittyy tekemällä yleistyksiä ryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella. Ryhmäjakodiskurssi korostaa dikotomista jaottelua kahteen ryhmään: naisiin ja miehiin. Ryhmän jäsenillä oletetaan olevan yhteiset arvot ja odotukset. Normaaliusdiskurssissa sukupuoli määrittyy rajojen määrittämisen kautta. Toimintatavat, käyttäytyminen ja muut tekijät määritellään normaaleiksi tai epänormaaleiksi, sopiviksi tai epäsopiviksi sen perusteella, mikä rajojen puitteissa kuuluu tietylle sukupuolen edustajalle. Tämän perusteella voidaan arvioida, kuinka ”hyvä” sukupuolensa edustaja henkilö on.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan luonnontieteellisen tiedon roolia poliittisessa vallankäytössä Kosovon kriisin yhteydessä keväällä 1999, keskittyen erityisesti suomalaisista oikeuslääketieteen asiantuntijoista koostuneen EU-asiantuntijaryhmän suorittamaan Račak-tutkimukseen. Laajemmassa mielessä tutkimus liittyy yhä jatkuvaan keskusteluun tieteellisen tiedon auktoriteetista poliittisten toimien oikeuttamisessa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä oli EU-tutkimusryhmän tuottaman tieteellisen tiedon rooli Naton pommitusten oikeuttamisessa ja kuinka ryhmän työn tulokset ja työ itsessään nivoutuivat taustalla vaikuttaneeseen Lene Hansenin erittelemään Balkanizing Serbia -diskurssiin. Tutkimus pohjautuu Michel Foucault’n valta- ja yhteiskuntateoriaan sekä hänen käsityksiinsä tiedon, vallan ja totuuden yhteen kietoutumisesta vallan verkostossa. Diskurssianalyysi perustuu Siegfried Jägerin kehittämään metodiin, jota on käytetty työssä siihen soveltuvin osin tieteen diskurssitasoa edustavan aineiston erityislaadun analyysissa huomioon ottaen. Kriittisen diskurssianalyysin painopisteinä ovat oletukset toiminnan kontekstisidonnaisuudesta ja kielen käytön seurauksia tuottavasta luonteesta. Tutkielman laajempi viitekehys muodostuu Foucault’n lanseeraamasta ja Jägerin kehittämästä dispositiivin käsitteestä, jonka sisällä diskurssianalyysi sijoittuu osaksi suurempaa kokonaisuutta. Aineistona käytetään EU:n tutkimusryhmän johtaja tohtori Helena Rannan 17.3.1999 kirjoittamaa lehdistötiedotetta Račakin tapausta koskevien tutkimusten alustavista tuloksista. Lehdistötiedotetta on analysoitu painottaen retorista analyysia lehdistötiedotteen kontekstisidonnaisuuden ja ideologisia seurauksia tuottavan luonteen tutkimisessa. Aineiston analyysi pyritään sijoittamaan osaksi laajempaa viitekehystä sekä vallinnutta poliittista ja historiallista kontekstia tekemällä katsaus myös lehdistötiedotteen julkaisua edeltäneeseen aikaan ja siitä mediassa tehtyihin tulkintoihin. Lehdistötiedotteen diskurssianalyysi osoittaa, kuinka sidoksissa se on aikansa poliittiseen tilanteeseen ja taustalla vallinneeseen serbien väkivaltaisuutta korostaneeseen Balkanizing Serbia -diskurssiin. Lehdistötiedotteen kirjoittaja ja tutkimusryhmän johtaja Ranta näyttäytyy yhtä aikaa sekä vallan käyttäjänä että sen kohteena osana yhteiskunnan totuuspolitiikkaa. Račak-tuloksista raportoineiden sanomalehtien analyysi puolestaan paljastaa, kuinka tieteellisen tiedon auktoriteettiin voidaan nojata tietynlaisen politiikan oikeuttamiseksi ja kuinka tieteellinen tieto muuntuu alkuperäisestä muodostaan eri tulkintojen ja yksinkertaistumisen kautta voimakkaaksi kansainvälisen politiikan välineeksi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Kehitysyhteistyön kenttä on kulttuurien kohtauspaikka. Kulttuurisesti välittyneet käsitykset ja merkitykset koetaan yleensä itsestäänselvyyksiksi, joita on vaikea kyseenalaistaa. Kulttuurien kohdatessa omat tavat tulevat näkyviksi, ja jos ne ovat uhattuna, halu puolustaa omaa kulttuuria on suuri. Tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurin yhteyttä lastenkasvatukseen. Tutkimuskohteena on yksityinen ugandalainen orpokoti, joka toimii esimerkkinä kehitysyhteistyön kenttäprojektista. Tutkin kehitysyhteistyötä yksityisen ja vapaaehtoisen kehitysavun näkökulmasta. Tutkimustehtävänä on analysoida kulttuurien merkitystä orpokodissa tehtävään lastenkasvatustyöhön. Kulttuuri on tässä tutkimuksessa analyyttinen käsite, jonka avulla erittelen havaintojani. Tutkimusmenetelmänä on etnografinen toimintatutkimus. Aineistoina käytetään kenttäpäiväkirjaa, haastatteluja ja organisaation dokumentteja. Kentällä tein myös toimintatutkimusta, kun kehitin uusia työmenetelmiä orpokodin käyttöön. Se työ on osa aineistoa. Etnografisen aineiston analysoimiseen käytin kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Teoreettinen viitekehys muodostuu jälkikolonialistisesta teoriasta ja länsimaisesta kehitysyhteistyö- ja lapsitutkimuksesta. Keskeinen tutkimuskysymys on: Miten kulttuuri, valta ja kehitysyhteistyön historia vaikuttavat lastenkasvatustyöhön orpokodissa? Tutkimuksessa länsimainen ja afrikkalainen kulttuuritausta tulivat vertailupariksi, mikä näkyy myös analyysin tuloksissa. Lastenkasvatukseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin orpokodissa ennen kaikkea kulttuurisina tapoina. Työntekijät selittivät omia näkemyksiään kulttuuritaustaan vedoten. Keskustelut supistuivat usein oman kulttuurin puolustamiseen. Kulttuuridiskurssi oli myös tapa kyseenalaistaa organisaation valta-asemia. Kehitysyhteistyön historiassa syntyneitä valta-asemia korostetaan tämän päivän kenttätyössä, mikä johtaa siihen, että yhteisen ymmärtämisen löytäminen työssä voi olla vaikeaa. Tutkimuskohteessani työn etenemisen kannalta ongelmalliseksi muodostui valta-asetelma, jossa länsimaisen kulttuurin edustajat vähemmistöasemastaan huolimatta ottivat itselleen vallankäyttäjän aseman. Heillä oli valta määritellä, miten lasten kanssa tulee olla ja mitkä ovat hyväksyttyjä tapoja olla lasten kanssa. Länsimaalaiset työntekijät ottivat itse valtaa pitävän asemansa, mutta siihen heidät myös laitettiin. Tasavertaisen työskentelykumppanuuden löytämistä vaikeuttivat työyhteisössä liikkuvat juorut ja asenteet. Vaaleaihoisiin kohdistuvat ennakkoluulot merkitsivät sitä, että minun oli vaikea päästä työyhteisön jäseneksi. Monikulttuurisuuden sijaan työyhteisö jäi kahden laajan kulttuuripiirin, länsimaisen ja afrikkalaisen, kilpakentäksi, jossa yhteisistä kasvatuskäytännöitä sopimisen sijaan kilpailtiin oman kulttuurin puolesta.

Tutkielmani lähtökohta on eduskunnan lukujen valossa vaatimaton budjettivalta. Kolmen kuukauden prosessissa eduskunta lisää hallituksen alkuperäiseen esitykseen noin promillen suuruisen rahamäärän. Keskeinen kysymys kuuluu, toimiiko eduskunta tehottomasti. Perusteellisemmassa tarkastelussa nousee voimakkaasti esille myös parlamentin puhevalta. Tulevaisuuden tarpeiden korostaminen budjettipuheissa on keskeinen vallankäytön muoto. Se on eduskunnan kontrollivaltaa suhteessa hallitukseen. Teoreettisen kirjallisuuden lisäksi tutkimusaineistoni muodostuu vuonna 2009 eduskunnassa pidetyistä budjettipuheenvuoroista. Tekstin luentatapana pyrin käyttämään erottelujen, luokittelujen ja erilaisten puhujaroolien hahmottamista. Tässä yhteydessä keskeiseen merkitykseen nousee hallitus- ja oppositioasetelma. Tutkielmassa esittämäni näkökohdat eduskunnan budjettiprosessin nykytilasta, muuttumattomuudesta, kansainvälisissä reformeissa onnistumisesta, jatkuvasti voimistuvasta hallituksesta, virkamiesvallan kasvusta sekä kansanedustajien voimattomuuden valituksista puoltavat sitä päätelmää, että eduskunnan budjettiprosessia pitää korjata. Päädyn siihen, että uudistusta ei pidä lähteä etsimään eduskunnan salityöskentelystä eikä varsinkaan sen supistamisesta. Kaikki budjettipuheenvuorot luettuani totean, että istuntosalissa tapahtuva retorinen miekkailu on budjettiprosessin parasta antia. Päätelmissäni esitän niin ikään, että Suomessa pitäisi käynnistää puoluerajat ja vaalikauden ylittävä komiteatyö, jonka tavoitteena olisi yksittäisen kansanedustajan ja koko eduskunnan vaikutusvallan lisääminen erityisesti budjettiprosessissa. Eräänä mahdollisena uudistuksena voisi olla valiokuntien roolin vahvistaminen. Ranskan reformia mukailevassa mallissa valiokunnan jäsenten eli kansanedustajien valta kasvaisi valtioneuvoston, valtiovarainministerin ja ministeriöiden virkamiesten kustannuksella. Ruotsin esimerkin innoittamana esitän myös valtiovarainvaliokunnan itsenäisen ja keskeisen roolin korostamista.