Search

nonPeerReviewed

peerReviewed

Pääkirjoitus nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Utvecklingen på den nordiska bostadsmarknaden har den senaste tiden varit föremål för en rad analyser och rekommendationer från bland annat EU, OECD och IMF. Den första delen av 2000-talet var utvecklingen i de nordiska länderna ganska likartad där en kraftig högkonjunktur, relativt låga räntor, mer generösa låneformer på kreditmarknaden resulterade i stora ökningar i bostadspriserna. Sedan andra halvan av 2000-talet har emellertid utvecklingen skiljt sig åt markant mellan de nordiska länderna. År 2013 befinner sig bostadsmarknaden i de nordiska länderna i olika utvecklingsfaser med delvis olika ekonomiska och politiska utmaningar.Rapporten har framtagits inför det nordiska finansministermötet hösten 2013.

Fossil-fuel subsidies matter: for sustainable development, for government budgets, for the poor, for women, and for the environment. Subsidies amounted to $544 billion (2012) and are largest in MENA and Southeast Asia. Reforming and redirecting subsidies will be an important piece of the jigsaw if we are to solve the climate change puzzle. Savings enable governments to manage deficits, could be redirected at building energy networks, or targeted at social spending. This paper finds opportunities for Nordic countries to increase cooperation around reform and makes specific recommendations. The paper is part of the Nordic Prime Ministers' overall green growth initiative - read also more in the web magazine Green Growth the Nordic Way at www.nordicway.org

Pääkirjoitus nonPeerReviewed

Hyvälle talousjournalismille on tarvetta, sillä rahan liikkeet vaikuttavat ihmiskohtaloihin Pihtiputaalta Ateenaan. Millaista suomalainen talousjournalismi on, ja kenen ehdoilla sitä tehdään? Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, ketkä suomalaisessa talousjournalismissa pääsevät ääneen ja millaisissa rooleissa. Millaisia puhetapoja eli diskursseja puhujista käytetään? Analysoin työssäni Helsingin Sanomien, Keskisuomalaisen ja Etelä-Saimaan taloussivujen pää- ja kakkosjuttuja lokakuun 2010 ajalta. Työn teoreettisena viitekehyksenä kulkee kansalaisjournalistinen kritiikki. Se pyrkii journalismin lähdekäytäntöjen painopisteen vaihtamiseen. Taustalla on ajatus siitä, että journalismi lähinnä välittää kansalaisille eliitin sisäisiä keskusteluja. Se ei tarjoa tavallisille ihmisille mahdollisuutta aktiiviseen osallistumiseen muuten kuin äänestäjinä. Talousjournalismin puhujien tutkimisessa olen käyttänyt metodina määrällistä sisällön erittelyä. Työn laadullinen osuus, puhujien representaatioiden tulkitseminen, perustuu Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin yksinkertaistettuun mallin. Sisällön erittelyssä selvisi, että kaikissa kolmessa lehdessä ylivoimaisesti eniten ääneen pääsivät yritysjohtajat: Keskisuomalaisessa ja Etelä-Saimaassa noin kolmannes puhujista oli johtajia, Helsingin Sanomissa neljännes. Merkittävin ero lehtien väliltä löytyi suhtautumisessa yrittäjiin. Keskisuomalaisessa ja Etelä-Saimaassa yrittäjät olivat yksi isoimmista puhujaryhmistä, mutta Helsingin Sanomissa yrittäjien osuus lähteistä oli vain 0,7 prosenttia. Tavalliset ihmiset ja työntekijät pääsivät parhaiten ääneen Etelä-Saimaassa ja huonoiten Keskisuomalaisessa. Taloussivujen kirjoittelu painottui maakuntalehdissä oman maakunnan ja kotimaan talouteen, kansainvälisten asioiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Helsingin Sanomien talousjutuista puolestaan peräti reilusti yli puolet käsitteli kansainvälistä taloutta. Lähteisiin suhtauduttiin kaikissa lehdissä lähtökohtaisesti myönteisessä sävyssä. Ainoa kriittisempi puhetapa oli yritysjohtajista maalattu konnadiskurssi, joka sekin kohdistui ennen kaikkea ulkomaalaisiin johtajiin. Aineistostani löytyneet yrittäjyyden representaatiot olivat myönteisiä ja kunnioittavia. Yrittäjyys kehystettiin lehdissä unelmaksi, menestystarinaksi, vapaaksi ammatiksi, ylpeyden aiheeksi, omaksi valinnaksi ja kovaksi työksi. Tavalliset ihmiset nähtiin lehdissä kuluttajina, työntekijöinä, työpaikkojen puolustajina, vertailukohteina, mahdollisuuksiin tarttujina ja itsensä kehittäjinä. Yritysjohtajien diskurssit tiivistyivät vallan ja sen käytön ympärille. Johtajat nähtiin lobbareina, toimialansa asiantuntijoina, joukkueen kapteeneina ja roistoina. Työni osoittaa, että käsitys talousjournalismin eliittilähtöisyydestä pitää paikkansa. Tavallisten ihmisten haastattelemiseen liittyy edelleen hyvin vahvasti vaatimus siitä, että haastateltavalla täytyy olla henkilökohtainen kokemuksellinen suhde jutun aiheeseen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten yleisten kirjastojen toimintaa ja taloutta. Tutkimusaineisto koostui opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämistä vuoden 2012 kirjastotilastoista, joiden tietoja tarkasteltiin ja vertailtiin kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa sekä koko Manner-Suomessa. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, miten kirjastopalveluiden saatavuus, kirjastonkäyttö, kirjaston toimintaedellytykset ja kirjastotoiminnan taloudellisuus jakautuivat eri kuntaryhmissä. Toiseksi selvitettiin, miten toimintakulut olivat yhteydessä kirjastopalveluiden saatavuuteen ja henkilökunnan määrään ja kolmanneksi, miten toimintaedellytykset ja kirjastopalveluiden saatavuus olivat yhteydessä kirjastonkäyttöön. Aineistoa käsiteltiin Excel- ja SPSS-ohjelmistoilla. Muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin laskemalla niiden väliset lineaariset korrelaatiokertoimet ja analyysiä laajennettiin osittaiskorrelaatioilla ja lineaarisella regressioanalyysillä. Kirjastopalveluiden saatavuus painottui toimipaikkojen suhteen kaupunkeihin ja kokoelman koon suhteen maaseudulle. Taajaan asutut kunnat sijoittuivat näiden välille. Kirjastopalveluihin käytettiin suhteellisesti eniten rahaa maaseutumaisissa kunnissa. Taajaan asutuissa kunnissa sen sijaan käytettiin keskimäärin vähiten rahaa ja henkilötyövuosia kirjastopalveluiden tuottamiseen. Kirjastonkäyttö oli kaupungeissa hieman aktiivisempaa kuin muissa kuntaryhmissä. Verkkokäyntejä tehtiin kaikissa kuntaryhmissä lähes yhtä paljon kuin fyysisiä kirjastokäyntejä. Yleisesti ottaen kirjastotoiminta oli kaikkein taloudellisinta kaupungeissa ja hintavinta maaseudulla. Toimintakulut olivat yhteydessä kokoelmien suuruuteen, hankintojen määrään ja etenkin henkilötyövuosien määrään kaikissa kuntaryhmissä. Toimintakuluilla ei sen sijaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kirjastojen ja aukiolotuntien määriin tai kokoelman monipuolisuuteen. Kirjastonkäyttöön olivat vahvimmin yhteydessä asukaskohtaiset toimintakulut, multimedian osuus kokoelmasta sekä henkilökunnan määrä. Multimedia-aineiston osuus selitti kaikkien kirjastonkäytön muuttujien vaihtelua maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa sekä koko maassa, mutta ei kaupungeissa. Maaseudulla toimintakulujen suuruus selitti sekä lainauksen että fyysisten käyntien ja verkkokäyntien vaihtelua. Aikuisten tietokirjallisuuden osuus oli ainut muuttuja, joka ei regressioanalyysin perusteella selittänyt lainkaan kirjastonkäyttöaktiivisuuden vaihtelua.

Governance in the Eurozone has recently been reinforced following two different but complementary strategies. On the one hand, the passing of several legal acts of secondary EU law (known as the Six Pack and the forthcoming Two Pack) has strengthened the existing, but perceived as insufficient, coordination of national economic policies. On the other hand, a piece of international law has been signed by all but two of the Member States (the Treaty on Stability, Coordination and Governance in the Economic and Monetary Union) in order to install in their national legal orders the principles guiding European economic governance. This paper is particularly concerned with the legitimation mechanisms for these new arrangements. In previous research the author established a threefold scheme for studying different examples of governance in relation to democratic legitimacy. In particular, governance can be conceived (1) as fully respecting decisions adopted according to democratic legitimacy and emphasizing its efficient implementation; (2) as complementing democratic legitimacy, for instance by accepting or even integrating technical and expert advice in public decision-making; or (3) as an alternative to democratic legitimacy, as is the case when public decision-making relies on independent non-majoritarian agencies. The aim of this paper is to proceed with a democratic legitimacy assessment of recent developments in Economic and Monetary Union (EMU), in particular of the new governance mechanisms resulting from those two strategies. This task cannot be carried out without dealing with the underlying conceptions EMU is based on, and from which its particular features result. Hence, we will first describe and specify the theoretical models according to which the relationship between governance and democratic legitimacy can be assessed (I). In a second step, we will describe the main features of EMU as designed in Maastricht (II) and will compare that construction with the theoretical models (III). A description will follow of the development of governance in the European Union and, in particular, of the new governance mechanisms recently designed for EMU (IV). Then, we will assess them against the yardstick of our theoretical models (V). Finally, we will conclude by summarizing the main findings of the survey (VI).