Search

Lesotho, in Southern Africa, has long been neglected in communication research. To address this void, the present study investigates what traditional values and traditional rituals exist in today’s Lesotho, how important these are respectively to the young and old generation of Basotho, and how traditional values and practices help the formation of cultural identities of old and young people of Lesotho. The theory behind this study was cultural identity theory by Collier and Thomas (1988), a theory which had mostly been used in the context of ethnic minority research. To expand the use of this theory, through 18 qualitative interviews of both older and younger Basotho, this study found respect, sharing, and gender roles to be the prevalent values. Funeral rituals, marriage customs, and ancestor rites were also important. Through thematic analysis, this study found differences between the old and the young generation in the perception of importance of most traditions, indicating an age-related cultural identity. At the same time, most participants avowed a national cultural identity, which used traditions to stress cohesion. This study shows how fluid cultural identities can be, and, thanks to its novel context, it presents a valuable addition to cultural identity research. Because of the non-generalizability of this study, the results will need to be confirmed by future research.

Päiväkodeissa ja päivähoidon piirissä toimitaan tiettyjen asiakirjojen ohjaamina, mistä tärkeimpinä mainittakoon varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Jotta voidaan ymmärtää ja tarkastella nykyistä toimintaa varhaiskasvatuksessa, on syytä perehtyä myös varhaiskasvatuksen historiaan ja siihen, mistä toiminta on lähtenyt muotoutumaan, siihen mitä se tänä päivänä on. On tärkeää miettiä kysymystä, miten tähän on tultu ja miksi päiväkodeissa toimitaan tietyillä tavoilla. Tärkeää on myös pohtia sitä, näkyykö tämän päivän toiminnassa samankaltaisuutta verrattuna historiaan. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen ja lastentarhan historiaa maassamme. Tavoitteena oli kuvata Ebeneserin lastentarhan toimintaa 1900-luvun alkupuoliskolla silloisten lastentarhalaisten muistoissa, selvittämällä millaisia toimintaa lastentarhassa oli ja miten nämä toiminnat koettiin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 1920–1950-luvuilla lapsina Ebeneserin lastentarhassa olleet nykyiset aikuiset. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella, mikä ilmenee niin aineiston laadullisuudessa kuin aineiston analyysissäkin. Aineistona, joka voidaan määritellä muistitietoaineistoksi, oli Ebeneserin lastentarhaa 1920–1950-luvuilla käyneiden henkilöiden litteroidut haastattelut. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että Ebeneserin lastentarhassa oli monipuolista toimintaa, jossa mukana oli hyvin paljon Fröbel -pedagogista ajattelua. Toiminnan taustalla korostui myös kristillisyys. Toimintaan lastentarhassa kuului rutiinit, joista haastatelluilla oli muistoja liittyen päivärytmiin, siisteyteen ja hygieniaan, ruokailuun ja lepoon. Lisäksi lastentarhassa oli erilaista toimintaa sisällä, joka käsitti leikki, laulu- ja satuhetket, askartelut ja kädentaidot sekä työkasvatuksen. Myös toiminta ulkona kuului lastentarhan toimintaan, josta muistettiin ulkoiluvälineet ja ulkoleikit eri vuodenaikoina, työtehtävät sekä karkailut ulkoilusta. Lisäksi muistoja oli retkistä ja juhlista. Haastatellut muistivat ja olivat kokeneet toiminnan yksilöllisesti eri tavoin; pääasiassa muistot ja kokemukset olivat myönteisiä. Haastattelut etenivät vapaasti ja painottuivat eri tavoilla, joten yleisesti ottaen muistoista ei pystynyt koostamaan yksiselitteistä, yhtenäistä ajatusta toiminnasta. Usein muistamista varjostamassa oli myös unohtaminen. Asiasanat: varhaiskasvatuksen historia, Ebeneserin lastentarha, lastentarhan toiminta, muistitietotutkimus, muisti, muistelu

Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena on Rauhan mielisairaalan evakuoiminen ja sen vaikutukset sijoitussairaaloihin toisen maailmansodan aikana. Rauhan mielisairaala sijaitsi Joutsenossa, Kaakkois-Suomessa. Vaikka Joutseno ei ollut varsinaisella sotatoimialueella eikä alue joutunut alueluovutusten kohteeksi, sairaala evakuoitiin kuitenkin kolme kertaa. Tavoitteena on tutkia evakuointeihin vaikuttaneita syitä, evakuointien käytännön toteutusta sekä piirimielisairaaloiden toimintaa sota-aikana, koska Rauhan sairaala oli piirimielisairaala ja potilaiden sijoitussairaalat olivat myös hoidollisesti samantasoisia sairaaloita. Potilaiden hoitoa vaikeuttivat sairaaloiden tilanahtaus, sillä sairaansijoja oli jouduttu luovuttamaan sotasairaaloiden käyttöön, hoitohenkilökunnan määrä ja koulutustaso olivat alhaisemmat kuin normaaliaikana, korttiannokset vastasivat alle puolta potilaiden päivittäisestä energian tarpeesta eikä erikoishoitoja pystytty toteuttamaan samassa mittakaavassa kuin rauhan aikana. Tutkielman teoreettinen näkökuma on aate- ja marginaalihistoriallinen. Lähteistä saatuja havaintoja analysoidaan käyttämällä laadullista tutkimusotetta ja sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimusmateriaali koostuu sekä alkuperäislähteistä että tutkimuskirjallisuudesta. Osiossa, jossa käsitellään Rauhan sairaalan evakuoinnin käytännön toteutusta, tärkein lähdeaineisto on peräisin Rauhan sairaalan arkistosta.Mielisairaaloiden toiminnasta sota-aikana lähteinä ovat kyseisten sairaaloiden historia ja historiikit sekä sota vuosien vuosikertomukset. Sota-aikaa käsittelevät yleisteokset, joissa oman alansa asiantuntijat ovat kirjoittajina, tuovat esille sodan vaikutuksen ihmisten arkiseen elämään kotirintamalla. Tutkielmassa tuodaan esille evakuointi yleensä. Rauhan sairaalan evakuointeihin johtaneet syyt,koska sotatilanne oli jokaisen evakuoinnin aikana erilainen. Evakuoinnin toteutustavat poikkesivat myös toisistaan. Kaikki evakuoinnit suoritettiin rautateitse. Rauhan sairaala sekä potilaiden sijoitussairaalat toimivat samojen rajoitusten ja säännöstelyn alaisina. Potilaat pyrittiin hoitamaan niin hyvin kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista. Rauhan potilaat olivat sijoitussairaaloissaan sairaalan omien potilaiden joukossa, joten he saivat samanlaista hoitoa kuin sairaalan omat potilaat. Rauhan henkilökuntaa oli sijoitussairaaloissa työvoimana, joten tämä ehkä lisäsi Rauhan potilaiden turvallisuuden tunnetta. Vaikka evakuoinnit koettelivat sekä Rauhan potilaita ja hoitohenkilökuntaa että sijoitussairaaloiden väkeä, niin kaikilla oli tavoitteena toipua koettelemuksista mahdollisimman nopeasti, kun rauha oli tullut.

Tutkimuksessa tarkasteltiin perheliikunnan organisoimista ja edistämistä kolmannen sektorin kattojärjestöissä. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaista perheliikuntaa kolmannen sektorin järjestöt organisoivat ja edistävät, millaisia syitä perheliikuntatyön taustalla on, sekä millaisena perheliikunnan tulevaisuus näyttäytyy haasteineen ja mahdollisuuksineen järjestöissä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksalla teemahaastattelulla. Haastateltavat järjestöt olivat liikunta- ja urheilujärjestöjä tai sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Haastateltavista kahdeksasta järjestöistä viisi kuului Liikkujan polku -verkoston perheliikunnan teemaryhmään. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto purettiin litteroimalla, jonka jälkeen aineistoon syvennyttiin lähiluvulla. Tämän jälkeen aineisto teemoiteltiin. Teemat muodostuivat haastattelurungon mukaisiksi. Teemoiteltu aineisto tyypiteltiin tarkemmiksi aiheryhmiksi. Lopuksi aineistosta yhdisteltiin tiiviimmäksi ennen tulosten kirjaamista. Aineiston tulkinta kulki mukana koko analysointiprosessin ajan. Haastatteluista kävi ilmi, että perheliikuntaa organisoivat ja edistävät järjestöt tekevät perheliikuntatyötä monilla eri tavoilla. Kattojärjestöt tukevat aina omia jäsenjärjestöjään perheliikunnan organisoimisessa esimerkiksi tarjoamalla valmista perheliikuntakonseptia järjestöille, järjestämällä koulutuksia ja levittämällä hyväksi havaittuja ideoita. Järjestöt myös edistävät perheiden omaehtoista perheliikuntaa muun muassa tiedonjaon ja erilaisten kannustavien sosiaalisen median kampanjoiden avulla. Myös Perheliikuntatapahtumien järjestäminen on suosittu keino edistää perheliikuntaa. Kaikilla järjestöillä suurimmat syyt organisoida perheliikuntaa olivat yleishyödyllisiä syitä, kuten lasten sosiaalistaminen liikuntakulttuuriin ja perheiden yhteisen ajan lisääminen. Liikunta- ja urheilujärjestöissä korostuivat myös lajia hyödyttävät tavoitteet kuten uusien harrastajien ja seuratoimijoiden rekrytointi perheliikunnan kautta. Järjestöt kertoivat organisoidun perheliikunnan olevan hyvin suosittua ja suosion vain kasvavan. Perheliikunnan organisoimiseen ja edistämiseeen koettiin tuovan haastetta perheiden eriarvoistuminen ja liikuntatottumusten polarisoituminen sekä yksittäiset käytännön ongelmat. Järjestöt toivovat yhteistyön tiivistyvän entisestään perheliikuntaa organisoivien järjestöjen kesken. Yhteistyöllä toivotaan kehitettävän perheliikunnan markkinointia ja pystyttävän tarjoamaan entistä moinipuolisempaa perheliikuntaa yhä useammalle perheelle. Kaikki haastatellut järjestöt toivovat, että perheliikunta pysyy helposti lähestyttävänä, edullisena tai ilmaisena matalan kynnyksen liikuntamuotona. Järjestöt kokevat, että matalan kynnyksen perheliikunnan tarjoaminen on kolmannen sektorin järjestöjen tehtävä. The aim of this study was firstly to analyze how parent organizations at the third sector organize and develop family sport offerings. Secondly, the aim was to reveal the reasons which influence the organization of family sport in different organizations. Finally, the aim was to study how the organizations see the future of family sport in their organizations with its’ possibilities and challenges. The research is a qualitative study. The research data was collected by eight semi-structured interviews. The organizations which were interviewed were both physical activity- and sports organizations and social- and health organizations. Five out of the eight organizations were also members of the “Liikkujan polku” family sport group networks. The interviews were recorded and transcribed. After this the data was read in more detail. Then the data was categorized in themes. The themes followed the structure of interviews. The themes were divided into more specific subject groups. Before writing down the final study results, the different subject categories were furthermore combined into more precise classes. Interpretation of the data was included during the whole analyzation process. The study results indicated that the organizations organize and execute family sport in many different ways. The parent organizations always support their bottom organizations to organize family sport. For example, family sport concepts are offered for all bottom organizations to use and provide education about how to organize family sport, as well as to give ideas about good practices in family sport. Parent organizations also promote families’ spontaneous physical activity for example by giving knowledge and using social media to motivate families to do sport together. The family sports events are also popular ways to promote family sport. All organizations emphasized that the most important reason to organize and support family sport was overall benefits for the public. These benefits include socializing children into sport and physically active life style, support and increase of the time families spend together. The organizations also mentioned family sport can benefit different sports. For example, family sport can bring and encourage new members and volunteers to join different sport clubs. According to the interviews the parent organizations consider that family sport is really popular and will be even more popular in the future. The organizations emphasized that the polarization of families’ socioeconomical status and peoples’ physical activities, as well as practical problems, are the main challenges for the promotion of family sport . The organizations want more collaboration between different organizations for promoting family sport. Good collaboration helps organizations to plan and execute marketing more effectively and offer a wide range of family sport. All organizations expressed that family sport should remain as an easy going, cheap or free grass root level sport. Family sport should be a grass root level sport and organizations consider that it’s the third sector’s task to offer easy going and grass root level family sport.

Teoreettisen tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa musiikkiterapeutin narsimin haasteita. Taustalla on Kimmo Lehtosen esittämä ajatus kolminkertaisesta narsimin haasteesta. Hänen mukaansa ammatissamme yhdistyy ihmisen, terapeutin sekä muusikon narsismi. Yhtenä tavoitteena on ollut tutkia tuota väitettä ja löytää lisäargumentteja puolesta ja vastaan. Katseet suuntautuivat alkuvaiheessa muihin läheisiin ammattiryhmiin sillä oman alan ammattikirjallisuudesta ei tahtonut löytyä mainintoja musiikkiterapeutin narsismista. Ammattikirjallisuudesta löytynyttä ainestoa peilataan psykoanalyyttisen teorian narsismikäsitteeseen. Yksi löytö tästä on ollut se, että ammattikirjallisuudessamme on käsitelty lähinnä ns. grandioottista narsismia. Teorialle musiikkiterapeutin kolminkertaisesta narsimin haasteesta löytyi hyvät perusteet, kun narsismin käsitettä lähestytään psykoanalyysin näkökulmasta mm. sisäisten jännitteiden ja psyykkisen tasapainon käsittein. Psykoanalyyttinen teoria on luonteeltaan dynaaminen. Niinpä myös narsismi muuntuu ja kehittyy erilaisten sisäisten ja ulkoisten paineiden ristiaallokossa, läpi elämämme. Psyykeemme on rakentunut varhaisen vuorovaikutuksen näyttämöillä ja se on identiteetin muototumiseen asti altis ulkoisille vaikutteille. Narsistisia vaurioita voidaan korjata terapian avulla aina vanhuusikään asti. Jokaisella ihmisellä on siis oma persoonallinen narsistinen ekonomiansa. Raportin alkupuolella perehdytään narsimin käsitteeseen ja valotetaan sen kehitystä psykoanalyyttisessa teoriassa. Mukaan on otettu myös kehityspsykologinen näkemys, sillä se valoittaa suuren asiakaskuntamme, lasten ja nuorten narsimin kehityksen lainalaisuuksia. Samalla tutkiskellaan narsimikäasitteen kulttuurista paikkaa mm. psykiatrisessa diagnostiikassa ja laajemmin yhteiskunnallisessa diskurssissa. Terapeutin narsimille on omistettu oma lukunsa. Siinä pyritään valottamaan terapeutin henkilökohtaisten sekä kulttuuristen jännitteiden haasteita terapeutin roolista käsin. Mukaan on otettu eri teoreetikoiden ajattelua ja joitakin aiheeseen liittyviä läheisiä peruskäsitteitä on nostettu esille, kuten ideologioiden vetovoima, vastatunteiden narsistiset haasteet sekä terapeutin omaan haluun liittyvät kysymykset Lacanin ajattelun mukaisesti. Esimerkkeinä ideologioiden narsistisesta vetovoimasta on nostettu freudilaisuus sekä Freudin ja Lacanin persoonat, joita on paljon kritisoitu. Viimeisessä luvussa paneudutaan oman ammattikirjallisuuden antiin ja pyritään kartoittamaan mitä terapeutin narsimista on kirjoitettu. Aineisto on hyvin kirjavaa. Tutkimuksen puoleta mukaan on otettu yksi AMK-tasoinen lopputyö, Gradu-tutkielmia sekä väitöstason tutkimuksia. Pohdintaosuuden päätteeksi pyritään hahmottamaan kokonaisnäkemystä musiikkiterapeutin narsismin haasteista ja mietitään tämän tiedon soveltamismahdollisuuksia. Tutkielman tulokset esitetään lähinnä kysymysten muodossa, mutta mukana on myös konstruktio kahdesta musiikkiterapeutin prototyypistä. Ammatilliselle kehittämistyölle esitetään sekä koulutuksellinen että tutkimuksellinen haaste.

Leikin suoja on Hanna Brotkinin ja Heidi Pasasen laadullinen tutkielma, jossa analysoimme yhdessä omia kokemuksiamme vuorovaikutteisesti teoriaan peilaten. Nostamme tutkimuksessamme esiin niitä näkökulmia, jotka puhuttelevat meitä leikkiin ja leikillisyyteen liittyen. Tutkielman alussa oletimme, että leikki voi olla monitasoinen työkalu taidekasvattajalle. Tutkimusoletuksemme oli, että leikillä on suoja ja se voi lisätä hyvinvointia. Tutkimustehtävänämme oli selvittää, onko leikin suoja olemassa. Tutkielmassa asetimme teorian ja kokemuksemme subjektiiviset tulkinnat leikillisissä tilanteissa esimerkkiemme avulla vuoropuheluun keskenään. Näin rakensimme uutta ymmärrystä kokemiamme asioita analysoiden. Tutkimuksessa annoimme tulkinnan määräytyä kokemistamme leikin suojaan liittyvistä tapahtumista. Näiden kokemusten avulla suuntasimme katseemme tutkimusoletukseemme, peilaten sitä Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen ajatteluun. Teimme tutkimusta parityönä, joten olimme avoimia toistemme näkemyksille, suhteutimme näkemyksiämme molempien kokemuksiin ja vertasimme niitä kokonaisymmärrykseemme aiheesta ja tarkastelimme tätä kaikkea leikin suojan näkökulmasta. Tutkimuksemme osoittaa, että leikillä on suoja ja leikki voi olla moniulotteinen työkalu kameleonttikasvattajalle. Leikin suoja syntyy erityisessä leikin tilassa ja toteutuu konkreettisissa leikkielämyksissä. Toteutuakseen leikin suoja vaatii leikillisen asenteen. Leikin suojassa voi oivaltaa ja tuoda näkyväksi asioita, jotka muuten jäisivät piiloon. Käsitteen luomisen rinnalla on syntynyt leikin suojan filosofia, jonka tiedostaminen tukee kameleonttikasvattajaa työssään. Leikin suojan filosofiasta on muodostunut osa ajattelutapaamme ja tutkimuksemme on vahvistanut oletuksiamme leikin suojan hyvinvointivaikutuksista. Leikin suoja luo hyvinvointia. Tutkielman aihe on ajankohtainen ja leikin merkityksellisyys yhteiskunnassa kiinnostaa tällä hetkellä monia muitakin tutkijoita. Olemme rekisteröineet Leikin suoja®:n tavaramerkiksi ja työ sen parissa jatkuu. Potential play is Hanna Brotkin’s and Heidi Pasanen’s qualitative study in which we analyze our own experiences in interaction with each other and in comparison with a theory. We emphasize those points of views that speak to us in relation to play and playfulness. In the beginning of the study, we presumed that play can be a multifaceted tool for an art pedagogy and our research hypothesis was that potential play exists and can increase one’s wellbeing. Our mission as researchers was to investigate if potential play exists. In the present study, with the help of our examples we placed the theory and the subjective interpretations of our experiences in playful situations in interaction with each other. In this way, we built new understanding by analyzing our own experiences. In addition, we let our interpretation be defined by the events related to potential play. With the help of these experiences, we then re-valuated our hypothesis and compared it with Hans-Georg Gadamer’s hermeneutic view. We conducted our study as a pair work and hence, we were open towards each other’s views and considered experiences by both authors when formulating our views. We also compared our views with our overall understanding of the topic as well as examined all this from the potential play´s viewpoint. Our study showcases that play can provide shelter and can be a multilateral tool for a chameleon pedagogy. Potential play comes into existence in a special potential space for play and actualizes itself in actual play experiences. To become real, potential play requires a playful attitude. Within potential play, one can recognize and make visible things that normally would remain hidden. In addition to creation of the term ‘potential play’, also the philosophy behind this concept has been developed. Familiarizing oneself with this philosophy supports chameleon pedagogy´s work. The philosophy behind potential play has become part of our way of thinking and the present study has confirmed our presuppositions on positive effects that potential play has on wellbeing. In sum, potential play creates wellbeing. Our topic is also contemporary, and the meaningfulness of play in society is a current interest of many other researchers as well. Furthermore, we have registered Leikin suoja® (Potential play) as our trademark and we will continue to work on the concept.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia koulukuntoisuutta tukevia elementtejä sairaalakoulujen opettajat käyttävät työssään, ja miten niitä voisi näiden opettajien kokemuksen mukaan hyödyntää yleisopetuksen ympäristöissä. Tutkimuksella oli nuorten mielenterveyden tukemiseen ja opettajuuden kehittämiseen tähtäävä tavoite. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sairaalakouluissa työskennelleiltä opettajilta teemahaastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa havaittiin ensimmäiseen tutkimuskysymykseen liittyen, että sairaalaopetuksessa koulukuntoisuuden tukeminen mahdollistuu sairaalaopetuksen taustalla vallitsevien arvojen ja yleisopetuksesta eroavien ominaispiirteiden kautta. Näiden taustatekijöiden varaan rakentuu sairaalaopetuksen koulukuntoisuutta tukeva pedagogiikka, joka ilmenee oppimisympäristöihin, opiskelutapoihin ja oppisisältöihin liittyvinä ratkaisuina. Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen nousi esiin, että sairaalakoulujen opettajien kokemuksen mukaan yläkouluissa tulisi kehittää opettajien tietoutta, vallitsevaa asenneilmapiiriä ja rakenteellisia piirteitä. Näitä kaikkia seikkoja voitaisiin kehittää erityisesti ensiksi mainitun tietouden kautta – opettajankoulutuksen muutosten ja lisäkoulutuksen myötä.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee päiväkodin eettistä johtamista, ja sen haasteita vuoropäiväkotien johtajien kuvaamana. Lisäksi johtajien kuvauksista etsitään eettisen ajattelun malleja, jotka yhdistävät johtajia. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella, ja aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta päiväkodin johtajaa. Haastatteluissa johtajien eettisiä toimintamalleja selvitettiin Vigneteillä, jotka kuvasivat eettisesti hankalia tilanteita. Tulosten mukaan vuorohoidon eettisissä kysymyksissä korostuu kolme eettistä johtajuutta vaikeuttavaa tekijäryhmää: lait ja asetukset, henkilöstöresurssit sekä eri osapuolien ristiriitaiset tarpeet ja odotukset. Lakien ja asetusten rooli oli keskeisin, sillä ne säätelevät myös henkilöstöresursseja, mutta myös eri osapuolien oikeuksia sekä tarpeeseen vastaamista. Johtajien vastauksista hahmottui kolme eettisen ajattelun mallia: viisauden asenne, toimeenpanotaito ja kohtuullisuuden käsite. Johtajien eettisessä ajattelussa välittyi oma halu- ja taito toimia oikein sekä välittäminen. Nämä ovat eettisessä johtamisessa tarvittavia taitoja, jotka auttavat johtajia vuorohoitoyksiköiden eettisissä haasteissa ja erilaisessa osaamisessa. Tutkimustuloksista käy ilmi, että johtajat olivat tietoisia oman esimerkkinsä voimasta mutta myös yhteistyön tärkeydestä eettisessä toiminnassa. Työyhteisössä ratkottiin yhteistyössä eettisiä pulmatilanteita ja sovittiin yhteiset eettisen toiminnan pelisäännöt. Yhteisesti sovittavia pelisääntöjä tarvitaan myös asiakasperheiden kanssa, lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yhteisten pelisääntöjen haasteena on tiedonkulku niin perheiden kanssa kuin myös työyhteisön sisällä.

Tämä tutkielma käsittelee sotilaiden päihteiden käyttöä toisen maailmansodan aikana. Lähdeaineistona on käytetty muistelmateoksia sekä Kansa taisteli -lehden artikkeleita. Työssä on myös siteerattu sotaa käsittelevistä kaunokirjallisista teoksista Sotaromaania, Sissiluutnanttia ja Unohdettua sotilasta. Tarkastelu on tapahtunut sosiaalihistorian näkökulmasta hyödyntäen uuden sotilashistorian sekä muistihistorian näkökulmia. Päihteillä oli oma osansa toisessa maailmansodassa. Tämä tutkielma selvittää syitä miksi päihteitä käytettiin ja mihin tapahtumiin tai tapauksiin päihteiden käyttö liittyi. Käsiteltävät päihteet ovat alkoholi sekä huumeista morfiini, heroiini ja amfetamiinivalmiste Pervitin. Tutkielma selvittää millaisia eroja näiden päihteiden käytössä on ollut päihteen käyttäjän näkökulmasta. Käsiteltävät käyttäjäryhmät ovat rintamamiehet, kaukopartiot, upseeristo, lentäjät ja päämajan henkilöstö sekä lääkintähenkilökunta. Naisten päihteiden käyttöä ei ole käsitelty erikseen omassa luvussaan, vaan heidät on sisällytetty päämajan henkilöuntaan sekä lääkintähenkilökuntaan. Sotatoimiin aktiivisesti osaa ottaneet naiset olivat suurimmaksi osaksi lottia, mutta mukana oli myös sairaanhoitajia ja apusisaria. Aineistona olleiden muistelmateosten pohjalta tutkimus selvittää kokemuspohjaista sotahistoriaa ja samalla tarkastelee, miten sotaa on käsitelty muistelmissa sekä kaunokirjallisuudessa ja miten tämä käsittely on muuttunut vuosien varrella. Näkyvissä on myös sotaan ja sen muisteluun liittyneet eri vaiheet ja suhtautumisen muutokset. Nämä muutokset ovat havaittavissa muistelmien lisäksi niin kaunokirjallisuudessa kuin tutkimuskirjallisuudessa. Työ hahmottaa myös sitä millainen osa päihteillä ja etenkin alkoholilla on ollut sodan aikaisessa mielenmaisemassa. Esille nousevat erilaiset ilmiöt siinä, miten alkoholia hankittiin ja missä tilanteissa niitä nautittiin. Huumeiden kohdalla väärinkäytöstä puhuttaessa kyseessä on marginaalinen ilmiö ja työ tarkastelee huumeiden käyttöä lähinnä lääkinnällisestä näkökulmasta. Tutkielmasta käy ilmi myös erilaiset painotukset käyttäjäryhmien välillä siinä minkä aineen käyttö on korostunut ja mistä sitä on hankittu.

This study examines whether the perception of Finnish citizens with a foreign background has changed in the wake of the refugee crisis. To analyse the situation, focus groups with a total of 18 participants with both Finnish citizenship and a foreign background were conducted to establish whether they felt the treatment towards them had changed over the last years. Berry’s model of acculturation and the Interactive Acculturation Model by Bourhis et al. were used to analyse the results and explain acculturation strategies and orientations. The study resulted in two key findings: Finnish citizens with a migration background felt that the perception towards them had changed, but this did not impact their acculturation strategies. Furthermore, most participants felt at home in Finland, but also felt like they were not accepted as Finns by the larger society. These findings indicate that while majority members influence acculturation strategies, they are less likely to impact them after some form of long-term adaptation has been achieved.

The aim of this study is to question meaning-making and how individuals’ narrate around it based on a 10 day intensive programmes. Inside out - Outside in: Building bridges with diversity in teacher education project was the focused of research, based on the collaboration of eight universities invested in teacher education that took place in the University of Jyväskylä. Thirty-two participants’ were involved sharing their experiences and stories based on two sets of data; 1) pre-questionnaire and, 2) a final reflective essay in response to the programme. A thematic analysis was used for the first data set, and a dialogic analysis was used for the second set of data. Four major themes emerges out of the first data set in correspond to participants’ meaning-making of previous learning experiences and understanding of diversity, suggesting an experience in reference to ‘habits’ or ‘authenticity’ – dialogic. Second data set highlights elements of ‘internally persuasive’ and ‘externally authoritative’ discourse involving the participants’ meaningful experiences and final reflective essay. The overall findings of both data suggest that the relationship between theory and practice is problematic. Moreover, learning is an ongoing process that reshapes our perspectives and beliefs. During this process, participants’ attach meanings to their experiences which correspond with their dialogic and monologic nature with regard to the notion of meaning-making. To conclude, this study presents a dialogic approach towards recognising the participants’ meaning-making journey, in addition a meaningful inside concerning pre-service teacher education in relation to repertoires, awareness and understanding of diversity within the education systems.

TIIVISTELMÄ MIKSI SOSIAALITURVALUPAUS PETTÄÄ? Työllisyyden asiantuntijoiden näkökulma pitkäaikaistyöttömien väliinputoamiseen palvelujärjestelmässä Minttu Lämsä Sosiaalityö/Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Tapio Litmanen ja Kati Närhi Kevät 2017 Sivumäärä: 93 sivua + 1 liite Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten palvelujärjestelmän työntekijät ymmärtävät pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvän väliinputoamisen ja sen ehkäisemisen? Tarkoituksena on tarkastella pitkäaikaistyöttömän asiakkaan väliinputoajuutta palvelujärjestelmässä työvoimahallinnon, aikuissosiaalityön ja työllistävien järjestöjen näkökulmista. Kyseessä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen aineiston muodostavat pitkäaikaistyöttömien parissa työskentelevien työntekijöiden kuusi teemahaastattelua, jotka ovat toteutettu yksilöhaastatteluina. Tutkimustulokseni esitän jakamalla aineiston yksilö- yhteisö- ja yhteiskunnallisen tason tekijöihin. Väliinputoaminen näyttäytyy aineistoni mukaan toistuvan poissulkemisen seurauksena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että poissulkemisen yksilötason seurauksiin liittyvät asiakkaiden kokemat sitoutumisen, itsetunnon ja syyllistämisen ongelmat. Poissulkemisen yhteiskunnallisella tasolla asiakkaaseen vaikuttavia seurauksia ovat resurssipula, priorisointi ja segmentointi sekä polkuriippuvuus. Väliinputoamisen yksilötason syihin liittyvät moniongelmaisuus, taloudellinen köyhyys, terveydelliset ongelmat ja elämänhallinnan puutteet, kouluttamattomuus ja työttömyys. Väliinputoamisen yhteisötason syitä ovat muutokset sosiaalisissa suhteissa, verkostot ja elämäntavan periytyminen sukupolvelta toiselle. Väliinputoamisen yhteiskunnallisella tasolla tulee esiin palvelujärjestelmän puutteet. Jako mikro- ja makrotasolle ei ole selkeä ja yksiselitteinen, sillä useat syyt voidaan nähdä sekä yksilöstä että yhteiskunnasta johtuvina. Yksilötasolla väliinputoamisen ehkäisemiseen ja asiakkaan tukemiseen liittyvät henkilökohtainen asiointi ja yhdessä tekeminen, aito ymmärrys ja kuunteleminen, työskentelyn arvot ja etiikka sekä suunnitelmallinen työskentelyprosessi. Yhteisötasolla asiakkaan tukemiseen liittyvät sosiaalinen ympäristö sekä palveluohjaus ja verkostoyhteistyö. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että väliinputoaminen on usean eri tekijän summa, jossa ongelmat ovat yhteydessä toisiinsa ja kasautuessaan niistä tulee entistä vaikeampia ratkaista. Väliinputoamisen ja poissulkemisen yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Väliinputoamisessa on kyse yksilön ja yhteiskunnan välisistä suhteista sekä tilanteesta, jossa tarpeet eivät kohtaa toisiaan. Pohtimalla ilmiöiden syitä ja seurauksia, voidaan paremmin luoda tarkoituksenmukaisia palveluita, jotka vastaisivat yksilön tarpeisiin. Avainsanat: poissulkeminen, väliinputoaminen, pitkäaikaistyöttömyys, palvelujärjestelmä

Tutkimus tarkastelee hyvinvointi- ja palvelualan opiskelijoiden kokemuksia digitaalisesta osaamisesta ammatillisissa opinnoissa, joihin on sisältynyt tavoitteellista työssäoppimista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä digitaalisen osaamisen mahdollisuuksista ammattitaidon ylläpitämisessä ja kehittämisessä sekä digitaalisen osaamisen merkitystä ammatillisen kasvun rakentumisen tukena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä tarkasteltiin työelämää ja osaamista digitaalisessa yhteiskunnassa. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin kymmenessä teemahaastattelussa. Osallistujat olivat 19‒58-vuotiaita opiskelijoita Pohjois-Suomen alueella. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Opiskelijoiden digitaalinen osaaminen osoittautui heterogeeniseksi ja koulutusalasidonnaiseksi. Päätelaitteita käytettiin päivittäin. Tvt-opinnoissa korostuivat koulun tietojärjestelmät sekä koulutusalakohtaiset ohjelmat. Aikuisopiskelijoiden henkilökohtaistamisen tarve korostui. Tietoteknisen osaamisen koettiin vastaavan työelämän vaatimuksia. Tietoa haettiin tietoverkoista, ja etenkin tiedonhakuun toivottiin lisäohjausta. Sosiaalinen media toimi vertaistukena. Digitaalisen osaamisen kehittyminen rakentui onnistumisista ja positiivisista kokemuksista työpaikalla, mikä motivoi ja vahvisti opiskelijoiden ammattitaitoa. Vuorovaikutuksen ja ihmisläheisyyden nähtiin säilyvän digitalisaation lisääntymisestä huolimatta. Digitaalisen osaamisen merkitys osana ammattitaitoa näyttäisi muodostuvan työssäoppimispaikan toimintamalleista ja omakohtaisista kokemuksista sekä koulutuksen ns. teoriaopinnoista. Digitaalinen osaaminen käsitteenä kaipaa selkeyttämistä käytännön toimenpiteiksi erilaisissa oppimisympäristöissä.

Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastellaan Ylöjärven kaupungin sivistystoimen johtoryhmän kollektiivisen työskentelyn ilmapiiriä ja dialogisuutta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaiset johtoryhmän kollektiivisen työskentelyn ilmapiirin tekijät vaikuttavat johtoryhmän menestymiseen? Lisäksi selvitetään millaista on Ylöjärven kaupungin sivistystoimen johtoryhmän vuorovaikutus ja ryhmäilmapiiri? Viitekehyksenä on johtoryhmätyöskentelyn dialogisuutta ja ilmapiiriä tarkasteleva kehys. Tutkimuksen viitekehys on muodostettu tutkimuskirjallisuudesta varsinkin Isaacsin dialogia käsittelevää tutkimusta, jaetun johtamisen tutkimusta ja Scharmerin U-teoriaa hyväksikäyttäen. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty taltioimalla videolle Ylöjärven kaupungin sivistystoimen johtoryhmän kaksi kokousta huhtikuussa 2017. Johtoryhmän ilmapiiriä on analysoitu ensin kvantitatiivisesti vuorovaikutteisena toimintana. Seuraavassa vaiheessa johtoryhmän ilmapiirin merkityksellisyyttä ja symbolisuutta on tulkittu kvalitatiivisesti. Videolle taltioidut johtoryhmän kokoukset on litteroitu tekstiksi ja niitä analysoimalla on selvitetty johtoryhmän jäsenten vuorovaikutuksen laatua ja dialogisuutta. Kvalitatiivisessa analyysissä johtoryhmän kollektiivista ilmapiiriä ja sen merkityksellisyyttä on tulkittu viitekehyksen käsitteiden ryhmän kollektiivisen älykkyyden, psykologisen turvallisuuden ja ryhmäajattelun pohjalta. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista ja kvantitatiivista menetelmää, jotta tuloksista saataisiin mahdollisimman kattavia ja luotettavia. Johtopäätöksistä ilmenee, että vuorovaikutteisen toiminnallisen ja symbolisen ilmapiirin tekijöillä ja tuloksellisuudella voidaan katsoa olevan yhteys ja vaikutusta johtoryhmän viitekehyksen menestystekijöihin. Johtoryhmän työskentely ja sen ilmapiiri vaikuttavat vuorovaikutuksen laatuun.

Tämän maisterintutkielman tarkoitus on tutkia yleisöpuhetta yrityskontekstissa. Tutkimuksen tavoite on kuvata ja ymmärtää puhuja-alan ammattilaisten yleisöpuheeseen liittämiä arvoja ja merkityksiä tarkastelemalla suomalaisten puhetapahtumien järjestäjien ja puhujien välittäjien näkemyksiä yritystoiminnan tavoitteista, yleisöpuheen funktioista, puhujaihanteesta ja suomalaisesta puhujakulttuurista. Tutkimuksen pyrkimyksenä on tarkastella laajaa ilmiötä ja muodostaa kokonaiskuva sekä tuottaa uutta ymmärrystä yleisöpuheen merkityksestä yrityskontekstissa. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui seitsemän puhetapahtumien järjestäjänä ja puhujien välittäjänä työskentelevää alan ammattilaista. Haastateltavat edustavat kuutta alalla toimivaa organisaatiota, joissa heidän työnkuvansa ovat melko samankaltaiset ja kaikki heistä työskentelevät läheisesti ammattipuhujien kanssa. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkielman keskeisin havainto on, että yleisöpuheella nähdään olevan merkittävä vaikutus suomalaisten yritysten menestyksen ja yrityskulttuurin kehityksen kannalta niin yksilön ja organisaation kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Yleisöpuhe liitetään vahvasti vaikuttamiseen, johtamiseen ja muutoksen aikaansaamiseen ja sillä nähdään olevan inhimillisiä piirteitä sosiaalisen median ja teknologiavälitteisen viestinnän valtakaudella. Tutkimus osoittaa, että omalla yritystoiminnallaan puhetapahtumien järjestäjät ja puhujien välittäjät pyrkivät tuomaan puhumista suomalaisessa kulttuurissa enemmän esille, rikkomaan puhumiseen liittyviä negatiivisia käsityksiä ja vanhoja uskomuksia, ja rohkaisemaan suomalaisia puhumaan rohkeammin ja avoimemmin. Tulosten mukaan oppikirjamaiset ohjeistukset puheen rakentamiselle ja puheen esittämiselle tulisi haastaa, sillä hyvän puhujan katsotaan olevan erityisesti aito, persoonallinen ja asiaansa intohimoisesti suhtautuva oman alansa asiantuntija. Lisäksi painoarvoa annetaan tulosten mukaan enemmän puheen sisällölle ja merkityksellisyydelle, kuin puhujan henkilökohtaisille taidoille ja ominaisuuksille. Suomalaisen puhujakulttuurin kehityksen nähdään olevan nousussa, ja etenkin nuoren sukupolven puhumiseen liitettävien taitojen ja asenteiden nähdään mahdollisesti vaikuttavan kehitykseen positiivisesti. Tämä tutkielma tarjoaa uutta ymmärrystä ja näkemystä yleisöpuheesta ja siihen liittyvistä merkityksistä niin yrityskontekstin kuin suomalaisen kulttuurin näkökulmasta. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi yleisöpuheeseen keskittyvässä koulutuksessa ja antavat eväitä myös puhujakulttuurin kehittämiseen liittyvään yritystoimintaan. Tutkielma herättää toivottavasti puhetta puheesta – tuosta inhimillisestä vallan välineestä.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää lahjakkaiden oppilaiden omia näkemyksiä heidän alisuoriutumisestaan koulussa. Tutkielmassa selvitettiin, mitkä tekijät aiheuttavat heidän mukaansa alisuoriutumista, mitä vaikutuksia alisuoriutumisella on myöhempään elämään sekä kuinka alisuoriutumista voisi estää koulussa. Tutkielma toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä verkkokyselyllä. Tutkielmaan osallistui 43 henkilöä, iältään 7—65-vuotiaita, jotka kokivat olevansa lahjakkaita itse määrittelemällään osa-alueella sekä tunsivat alisuoriutuneensa koulussa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Syitä alisuoriutumiseen löytyi niin koulupäivän sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Koulupäivän sisällä alisuoriutumiseen vaikutti oppituntien haasteettomuus ja hidas eteneminen, opettajan lannistava vaikutus tai ymmärryksen puute sekä vertaisiin liittyvä sosiaalinen paine. Myös koulupäivän ulkopuolisilla tekijöillä oli vaikutusta alisuoriutumiseen, kuten vanhempien vähäisellä tuella, lahjakkaiden omilla asenteilla koulua kohtaan sekä aikaa vievillä harrastuksilla. Tulokset osoittivat, että lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutumiseen on syytä kiinnittää entistä parempaa huomiota. Alisuoriutuminen koulussa voi aiheuttaa vaikeuksia myöhemmässä elämässä, kuten jatko-opinnoissa sekä niihin hakeutuessa. Alisuoriutuminen oli helposti kiinnittyvä tapa toimia, eikä opiskelutaitoja oltu opittu. Opiskelutaitojen opettaminen myös lahjakkaille oppilaille on siis erityisen tärkeää tulevaisuuden kannalta. Alisuoriutumisen estämiseksi opettajien toivottiin tunnistavan alisuoriutuminen ja huomioivan yksilölliset tarpeet opetuksessa sekä arvioinnissa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkoulun erityisluokanopettajien näkemyksiä erityisluokkaopetuksen merkityksestä psyykkisesti oireilevien oppilaiden kuntoutuksessa sekä heidän kokemuksiaan omasta roolistaan osana oppilaan kuntouttavia tukitoimia moniammatillisissa verkostoissa. Tutkimuksen viitekehyksenä voidaan pitää oppilaan kuntoutumiseen tähtäävää kasvatuksellista kuntoutusta, jota kutsuttiin tässä tutkimuksessa kuntouttavaksi erityisluokkaopetukseksi. Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä yläkoulun erityisluokanopettajaa eri puolelta Suomea. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustulosten mukaan erityisluokanopettajat kohtasivat ja tunnistivat työssään psyykkistä oireilua. He myös asettivat psyykkisesti oireileville oppilailleen ja erityisluokkaopetukselleen tavoitteita. Oppilaiden suurimmat tuen tarpeet koskivat vuorovaikutusta ja elämänhallintaa, mikä myös hankaloitti heidän integroitumistaan yleisopetukseen. Erityisluokanopettajat ottivat erityisen tuen oppilaat kokonaisvaltaisesti huomioon ja opetuksen tavoitteissa tuli esille sekä ryhmämuotoista että yksilöllistä opetukseen ja kasvatukseen liittyvää tukea. Opetuksen toimintatavat ja tavoitteet olivat kuntouttavia, mutta oman roolinsa tutkittavat kokivat ristiriitaisesti. Erityisluokanopettajien työhön kuului myös moniammatillista yhteistyötä, jonka haasteiksi koettiin yhteistyön ja hoitoketjujen toimimattomuus. Yhteistyön kehittämistarpeet koskivat roolien selkeyttämistä sekä moniammatillisten asiantuntijoiden jalkautumista kouluihin.

Tutkielmassa tarkastelen Visual Thinking Strategies -menetelmän soveltamista maahan muuttaneiden kielenopetukseen. VTS eli keskusteleva kuvan tarkastelu on yksinkertainen, keskusteluun perustuva taiteen tarkastelun menetelmä, jossa edetään osallistujien lähtökohdista, esitetään avoimia kysymyksiä ja sanallistetaan näköhavaintoja. Toisen kielen eli enemmistön äidinkielen oppimista pidetään yhtenä onnistuneen kotoutumisen edellytyksistä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten keskusteleva kuvan tarkastelu auttaa aikuisia maahanmuuttajia oppimaan suomea ja siten kotoutumaan. Laadullisen tutkimuksen strategiana on toimintatutkimus ja kohteena maahanmuuttajille suunnattu Keskustellaan kuvista -kurssi, jossa itse toimin ohjaajana. Aineisto koostuu osallistujien täyttämistä kyselyistä, vapaamuotoisista kirjoitelmasta ja kurssipalautteesta sekä tutkijan työpäiväkirjasta. Yhdistäessäni aineistot toteutan aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jossa on teoriaohjaavuuden piirteitä. Tulokset kertovat, että Visual Thinking Strategies -menetelmä auttoi aikuisia maahan muuttaneita kielenoppimisessa ja tuki kotoutumista myös rohkaisemalla heitä käyttämään kieltä ja ilmaisemaan ajatuksiaan. Keskeisiä oppimista ja kotoutumista edistäviä elementtejä näyttivät olevan toiminta ryhmässä, taide tarkastelun kohteena sekä menetelmän toimintatavat. Osallistujat kokivat suomalaisen taiteen tarkastelun, moniäänisen dialogin ja vierailut taidemuseossa merkityksellisiksi ja kokivat oppivansa paitsi suomea, myös kuvanlukutaitoa ja ajattelua. Tutkielman tuloksista voi päätellä, että VTS-menetelmä ja suomalainen taide soveltuvat hyvin osaksi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen kielenopetusta. Taide, keskustelu monikulttuurisessa ryhmässä ja erilaiset tulkinnat voivat edistää kotoutumista ja kulttuurista monimuotoisuutta.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää mikä motivoi työntekijöitä noudattamaan tai jättämään noudattamatta hyviä tietoturvakäytänteitä. Tavoitteena oli olemassaolevaan kirjallisuuteen pohjustaen, nostaa esiin teemoja liittyen tietoturvakäyttäytymiseen ja löytää selittäviä tekijöitä sekä hyvälle, että huonolle käyttäytymiselle. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin teemahaastatteluja. Haastattellut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja tulosten analysointi tapahtui aineistolähtöistä teemoittelua hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset korostavat erityisesti oppimisen, tietoturvatietoisuuden ja työpaikan kulttuurin merkitystä tietoturvakäyttäytymiseen. Jotta työntekijät saataisiin paremmin huomioimaan tietoturva jokapäiväisessä työssään, on erityisen tärkeää, että he ymmärtävät mitä riskejä tietoturvan huomioimatta jättämiseen liittyy ja mtien he omalla toiminnallaan voivat edesauttaa yrityksen tietoturvan parantamisessa. Tärkeää on myös istuttaa tietoturvallinen ajattelu osaksi organisaation kulttuuria, jotta tietoturva olisi jatkuvasti läsnä jokapäiväisessä työssä eikä vain puheenaihe joka nostetaan esille, kun jotain menee pieleen. The objective of this thesis was to find out what motivates employees to comply or fail to comply with good information security practices. Based on earlier liter-ature, the objective was to bring up themes about security behavior, and to find how both good and bad information security can be explained. The empirical part of the research was carried out as a qualitative research utilizing theme in-terviews. Interviews were conducted as individual interviews and the analysis of the results was done by theme based analysis. The results of the study empha-size in particular the importance of learning, awareness and workplace culture. In order to get employees to better consider information security in their day-to-day work, it is especially important that they understand the risks associated with ignoring it and how they themselves can contribute to improving it. It is also important to implement information security way of thinking into the cul-ture of an organization so that it is constantly present in everyday work and not just a topic that is brought up when something goes wrong.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää absoluuttisen sävelkorvan hyötyjä ja haittoja musiikin opetuksessa niin oppilaan kuin opettajankin kannalta. Tutkimuksessa perehdytään siihen, kuinka opettaja voisi huomioida musiikin opetuksessa erilaisia oppijoita, kuten henkilöitä, joilla on absoluuttinen sävelkorva. Absoluuttisen sävelkorvan tutkimus on keskittynyt suurelta osin absoluuttisen sävelkorvan laatuun ja luonteeseen, mutta aiheen pedagoginen näkökulma on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän vuoksi haastattelin tähän laadulliseen tapaustutkimukseeni opettajaa ja oppilasta, joilla molemmilla on jonkinasteinen absoluuttinen sävelkorva. Lisäksi peilasin haastateltujen henkilöiden kokemuksia omiin kokemuksiini sekä aiempiin tutkimuksiin absoluuttisesta sävelkorvasta. Teemahaastattelut toteutettiin Itä- ja Keski-Suomessa marras-joulukuussa 2016 ja maaliskuussa 2017. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, josta nousi esille yhteisiä piirteitä tutkimukseen osallistuvien henkilöiden kesken. Tulosten mukaan keskeisimpiä hyötyjä absoluuttisesta sävelkorvasta musiikin opiskelussa ja opettamisessa ovat sävelten nimeämiskyky, harmoniataju, säveltapailun ja musiikin kirjoittamisen helppous sekä intonaatio. Suurinta hyötyä absoluuttisesta sävelkorvasta koettiin laulamisessa. Haittaa absoluuttisesta sävelkorvasta koettiin transponoimisessa, intervallien hahmottamisessa ja viritykseen liittyvissä seikoissa. Opetustilanteissa nousi keskeisiksi teemoiksi muun muassa viritysten huomioiminen ja sävellajien valinta. Opettajan tulisi huomioida erilaisia oppijoita omantasoisilla tehtäviä ja haasteilla mahdollisuuksien mukaan. Tulokset olivat suurelta osin yhteneviä aiempiin tutkimuksiin, mutta tutkimukseni vahvisti käsityksiä absoluuttisen sävelkorvan monimuotoisuudesta ja erilaisuudesta eri ihmisillä. Koska henkilö, jolla on absoluuttisen sävelkorva, hahmottaa musiikillista maailmaa eri tavalla, olisi tärkeää, että opetuksessa ymmärrettäisiin erilaisia oppijoita ja oppilaiden erilaisia lähtökohtia.

Tämän laadullisen maisterintutkielman tavoitteena oli kuvata verkossa tehtävän nuorisotyön vuorovaikutusta sosiaalisen tuen näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla videolle tallennettuja nuorten ja aikuisten ohjaajien käymiä verkkokeskusteluja. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin ja kvantifioinnin avulla. Keskusteluissa haettiin sosiaalista tukea kertomalla omasta tilanteesta, kysymällä ja suoraan pyytämällä. Keskustelussa annettiin eniten tiedollista tukea, emotionaalista tukea ja arvostuksen osoittamiseen liittyvää tukea. Välineellistä tukea ja verkostotukea esiintyi huomattavasti vähemmän. Tiedollinen tuki on ehdotuksia ja neuvoja, lähettämistä edelleen, tilanteen arviointia, opettamista sekä omien kokemusten kertomista. Emotionaalinen tuki on välittämisen ilmaisua, fyysisen affektion ilmaisemista, sympatian osoittamista, tilanteen ymmärtämisen esiin tuomista ja rohkaisua. Arvostuksen osoittamiseen liittyvää tukea on vahvistuksia, kohteliaisuuksia ja syyllisyyden helpottamista. Välineellinen tuki liittyy suoraan apuun, epäsuoraan apuun ja auttamisen halukkuuden ilmaisemiseen. Verkostotuki on läsnäolon ilmaisua ja sitä, että voi esitellä tuen saajan uusille ihmisille. Ohjaajien osoittama sosiaalinen tuki ilmeni rohkaisuna ja kannustuksena. He tukivat omien kokemuksien kautta, kertomalla olevansa läsnä ja jakamalla tietoa. Vertaisten osoittama sosiaalinen tuki oli omien kokemusten kertomista ja käsitteli syvällisiä aiheita käsitteleviä asioita. Nuorten ilmaisema tuki ei aina ollut tarkoituksenmukaista tuen saajan tilanteeseen nähden. Keskusteluissa annetussa sosiaalisessa tuessa näkyy ohjaajien ja nuorten välinen erityinen vuorovaikutussuhde: se on aina asymmetrinen, mutta siinä on ystävyyssuhteen piirteitä. Keskusteluun osallistuneilla nuorilla oli usein samanlaisia kokemuksia ja he tukivat toisiaan tilanteissa, joita olivat itsekin kokeneet. Anonyymiys voi madaltaa kynnystä sanoa jotain, mikä ei ole tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa toinen nuori tarvitsisi tukea. Tulosten avulla voidaan kehittää verkkonuorisotyötä tai muuta verkkokeskustelua, johon osallistuu vertaisten lisäksi ohjaajia.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää sekä oppilaiden että opettajien käsityksiä oppiainerajat ylittävästä oppimisesta eli eheyttämisestä toiminnallisesti ruotsin kielessä. Tutkimusta varten luotiin kaksi erilaista toiminnallista oppituntia, toinen seitsemäsluokkalaisille ja toinen lukiolaisille, joissa yhdistettiin ruotsia muihin oppiaineisiin ja jotka toimivat lähtökohtana itse tutkimukselle. Tutkimus toteutettiin oppilaiden osalta kyselytutkimuksena, ja siihen osallistui yhteensä 40 oppilasta. Lisäksi kahta ruotsinopettajaa haastateltiin. Materiaali analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimukseen osallistuvat oppilaat pitivät oppituntia pääosin positiivisena kokemuksena ja hauskana oppituntina, joka loi vaihtelua tavalliseen koulupäivään. Suurin osa toivoisi myös lisää vastaavanlaisia toiminnallisia oppitunteja, jotka yhdistävät eri kouluaineita. Oppilailla ja opettajilla oli vain vähän aiempaa kokemusta ainerajat ylittävästä oppimisesta ruotsin kielessä. Oppiainerajat ylittävän oppimisen hyvinä puolina pidettiin sen motivoivuus, mahdollisuus oppia paremmin ruotsia erilaisissa tilanteissa ja uusien kokemuksien saaminen. Huonoina puolina taas mainittiin oppiaineiden sekoittuminen ja oppimisen vaikeutuminen sekä oppilaiden rajallinen ruotsin kielen taito. Jatkossa aihetta voisi tutkia lisää sekä opettajien että oppilaiden näkökulmasta ottaen huomioon sekä lyhyet, yksittäiset eheyttämiskokeilut että pidempiaikaiset, useita oppiaineita ja opettajia sisältävät monialaiset oppimiskokonaisuudet. Lisäksi olisi mielenkiintoista kartoittaa, oppivatko oppilaat paremmin perinteisillä ainejakoisilla menetelmillä vai työskennellen yli oppiainerajojen.

Jurvanen, Sirja. 2015. Media merkitysten välittäjänä – Lasten tulkintoja Risto Räp-pääjä –elokuvien naisista. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia Risto Räppääjä -elokuvien lapsille välittämää naiskuvaa lasten tulkintojen kautta. Tutkielman aluksi käsittelen mediaa kasvuympäristönä sosiokulttuurisen tausta-ajattelun kautta. Sosiokulttuurisessa näkökulmassa oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena prosessina, jossa ympäristöllä, kuten medialla on vaikutusta ihmiseen ja ihmisellä ympäristöön. Media vaikuttaa moneen seikkaan, kuten käyttäytymiseen, tunteisiin ja identiteettiin. Käsittelen lisäksi lasten aktiivista median tulkintaa, johon vaikuttavat esimerkiksi kasvuympäristö, kokemukset ja sosi-aalinen tilanne. Toteutin laadullisen tutkimuksen aineiston keruun teemahaastattelulla ja avoi-mella kyselylomakkeella. Osallistujina olivat kuudennen ja ensimmäisen vuosiluokan oppilaat. Aineistossa lapset kertoivat tulkintojaan katsomistaan Risto Räppääjä-elokuvien naishahmoista. Ensimmäisen vuosiluokan oppilaat kertoivat myös omia käsityksiään kotinsa sukupuolirooleista. Tutkimus analysoitiin aineistolähtöisellä sisäl-lönanalyysillä. Tutkimuksessa yksinhuoltaja Rauha nähtiin toisaalta kiireisenä ja stressaavana naisena, joka ei osaa pitää hauskaa lapsensa kanssa ja toisaalta alistuvana ja rauhallise-na kasvattajana. Keski-ikäinen sinkkunainen Elvi taas nähtiin tiukkana, pelottavana ja aggressiivisena hahmona. Poliisinainen tulkittiin sanavalmiiksi, älykkääksi ja voima-kastahtoiseksi. Aineiston mukaan lasten tulkinnat elokuvan sukupuoliroolikäsityksistä ovat stereotyyppisiä. Lasten omat käsitykset sukupuolirooleista olivat joustavia. Vanhemmat osallistuvat kodinhoitoon ja hoivaamiseen tasapuolisesti. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että Risto Räppääjä -elokuvien tulkinnoista vä-littyy stereotyyppistä naiskuvaa ja vanhentuneita sukupuolirooleja. Tämä voi vaikuttaa samaistumiskokemusten kautta identiteettiin ja lasten asenteisiin naiseudesta. Kuitenkaan elokuvalla ei ole suoraa vaikutusta lapseen, vaan merkitykset muodostuvat aktiivisen tulkintaprosessin kautta.

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja ymmärtää vuorovaikutusverkostojen ilmiötä ja haastateltavien niille antamia merkityksiä. Yleistämisen sijaan pyrkimyksenä on tuottaa ilmiöstä tietoa haastateltaviksi valikoituneen joukon käsitysten pohjalta. Haastateltaviksi valittiin parhaillaan työelämässä olevia asiantuntijoita, jotka kertoivat sekä ammatillisista että vapaa-ajan verkostoistaan. Tutkimus suoritettiin laadullisin keinoin käyttäen teemahaastattelua. Haastateltavat (9kpl) tavoitettiin lumipallo-otantaa hyödyntämällä. Verkostoja ja vuorovaikutusverkostoja on tutkittu paljon myös viestinnän alalla. Tämän tutkimuksen lähestymistapa tuo kuitenkin uutta tietoa vuorovaikutusverkostoihin, negatiivisiin verkostoihin ja verkostoitumisen edellytyksiin liittyen. Tutkimusasetelma tarjoaa aiemmasta tutkimuksesta poiketen tietoa esimerkiksi suljetuista, negatiivisista verkostoista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että vuorovaikutusverkostot ymmärretään tärkeäksi osaksi sekä työelämää että vapaa-ajan elämää. Haastateltavien voidaan nähdä olevan enemmän tietoisia työelämän kuin vapaa-ajan verkostojensa rakentumisesta, mikä voi johtua verkostojen erilaisista tavoitteista. Haastateltavien mukaan vuorovaikutusverkostojen rakentaminen sisältää sekä taitoperustaisia että piirre ominaisia edellytyksiä. Näiden edellytysten lisäksi haastateltavat kertovat maineen vaikuttavan heidän verkostoitumishalukkuuteensa. Verkoston huono maine tai omaan toimenkuvaan sopimaton imago voi tehdä verkostosta negatiivisen. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa vuorovaikutusverkostoa tai siihen kuuluvia henkilöitä ei haluta osaksi omia verkostoja ikävien seuraamusten tai vaikutusten pelossa. Verkosto voi myös muuttua negatiiviseksi sen jäsenten toiminnan myötä. Haastateltavat kertovat pohtivansa verkostojen ja niiden toiminnan eettisiä puolia. Tämä pohdinta voi vaikuttaa suuresti haastateltavien verkostoitumishalukkuuteen. Tulokset osoittavat, että haastateltavien voidaan myös huomata punnitsevan mahdollisia vuorovaikutussuhteesta ja verkostosta saatavia hyötyjä ja kuluja verkostoja luodessaan Tutkielman tulokset auttavat ymmärtämään vuorovaikutusverkostojen merkitystä työ- ja vapaa-ajan elämässä sekä verkostoitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tulokset tarjoavat mahdollisuuksia jatkotutkimukselle esimerkiksi negatiivisten verkostojen ja korruptioverkostojen tarkastelulle interpersonaalisten suhteiden näkökulmasta. Tuloksia voidaan soveltaa käytännön verkostoitumisen opetuksessa sekä tätä kautta hyödyntää esimerkiksi työelämävalmennuksen kehittämisessä.

TIIVISTELMÄ MINNE MENET, TYÖHYVINVOINTI? Diabeetikkona työhyvinvointia kokemassa Meiju Haapoja Yhteiskuntapolitiikka Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Teppo Eskelinen Kevät 2016 Sivumäärä: 79 + 2 liitettä Tutkielman tarkoituksena on tutkia työelämässä, erityisesti asiakaspalvelussa, mukana olevien tyypin 1 diabeetikoiden kokemuksia työhyvinvoinnista. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Miten diabeetikkotyöntekijät kokevat oman työhyvinvointinsa? Mitkä tekijät vaikuttavat diabeetikoiden työhyvinvointiin heidän omasta mielestään? Ja minkälaisena tekijänä sukupuoli näyttäytyy työhyvinvoinnin kannalta? Teoreettisessa viitekehyksessä avataan työelämän muutoksia ja uutta työtä, työhyvinvointia, diabetesta sekä sukupuolten roolia. Aineisto on kerätty tätä tukien: aineistona toimii kymmenen asiakaspalvelussa työskentelevän tyypin 1 diabeetikon haastattelut. Aineisto on kerätty maaliskuun ja huhtikuun aikana, vuonna 2016. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä, yhdistellen aineistolähtöisyyttä sekä teoriaohjaavuutta. Haastatteluissa esiintyi vahvasti työhyvinvoinnin kokemisen sekä diabeteksen hallinnan suhde. Mitä paremmin työpäivän aikana on mahdollista huolehtia diabeteksesta, sitä voimakkaammin koetaan työhyvinvointia. Työn säännöllisyys ja rytmitys olivat myös tekijöitä, joilla koettiin olevan positiivista yhteyttä työhyvinvointiin. Lisäksi johtaminen nousi esiin myönteisenä työhyvinvoinnin kokemista lisäävänä tekijänä. Diabeteksessa myös hoitomuoto esiintyi vaikuttavana tekijänä. Esimiehen ymmärrys diabetesta kohtaan lisäsi työhyvinvoinnin kokemista ja insuliinipumppu toi kaivattua joustoa. Työhyvinvointia heikensivät lisääntynyt kiire sekä vähäiset henkilöstöresurssit. Fyysinen työhyvinvointi loi pohjan, jonka päälle rakentui sosiaalisten ja henkisten hyvinvointitekijöiden vaikutus. Työyhteisön hyvä henki ja sukupuolten välinen tasa-arvo esiintyivät työhyvinvointia vahvistavina tekijöinä. Diabetes nähtiin työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, mutta samalla se koettiin vain yhdeksi osa-alueeksi, eikä sen kautta haluttu erottautua muista työntekijöistä. Oma ura oli tärkeä ja työelämässä haluttiin pysyä kiinni. Diabeteksen mahdolliset liitännäissairaudet esiintyivät huolenaiheena tulevaisuutta miettiessä. Mikäli diabetes pysyy tasapainossa, ei työelämän jatkon suhteen nähty ongelmia.

Koljonen, Eveliina. 2016. ”Ku talvella ei paista aurinko ni pittää syyä salaattia ni siitä saa vitamiineja”. 5. ja 9. luokkalaisten ruokatottumukset, ruokavalinnat ja tiedonlähteet. Kasvatustieteen ja terveystiedon pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Terveystieteiden laitos. 109 sivua. Tämä tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yleisesti nuorten ruokatottumuksia sekä vertailla 5. ja 9. luokkalaisten sekä tyttöjen ja poikien välisiä eroja. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, millaisia asioita nuoret kokevat merkityksellisiksi ruokavalinnoissaan, mitä lähteitä nuoret käyttävät etsiessään tietoa ravitsemuksesta sekä pitävätkö he käyttämiään lähteitä luotettavina. 5. ja 9. luokkalaisten (n=4007) ruokatottumuksia selvitettiin WHO-Koululaistutkimuksen kvantitatiivisen aineiston avulla. Aineisto kerättiin vuonna 2014. Nuorten välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö-testillä selvitettiin niiden tilastollista merkitsevyyttä. Ruokavalintoja ja tietolähteiden käyttämistä sekä niiden luotettavuuden arviointia selvitettiin kvalitatiivisella aineistolla, joka kerättiin haastattelemalla 5. luokkalaisia tyttöjä (n=4) ja poikia (n=3) sekä 9. luokkalaisia tyttöjä (n=3) ja poikia (n=3). Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia noudattaen. Tutkimuksesta ilmeni, että tytöt söivät yleisemmin hedelmiä ja vihanneksia kuin pojat. Pojat joivat yleisemmin limsoja ja energiajuomia kuin tytöt. Yhdeksäsluokkalaiset söivät harvemmin vanhempien kanssa sekä söivät yleisemmin karkkia ja harvemmin kalaa kuin viidesluokkalaiset. Maku, nälkä ja terveellisyys olivat tärkeimmät tekijät ruokavalinnoissa. Suosituimmat tiedonlähteet olivat omat vanhemmat ja internet. Vanhempia pidettiin pääasiassa luotettavana lähteenä. Televisiota pidettiin luotettavampana lähteenä kuin internetiä, johon suhtauduttiin pääasiassa kriittisesti. Koulun tulisi tehdä enemmän vanhempien kanssa yhteistyötä nuorten ravitsemuskasvatuksessa, koska ruokatottumukset vakiintuvat jo nuorena. Lisäksi tässä tutkimuksessa ilmenneeseen poikien vähäiseen hedelmien ja vihannesten syömiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, kuten myös tyttöjen harvempaan aamiaisen syömiseen. Ruokailuhetket pitäisi pyrkiä rauhoittamaan sekä koulussa että kotona, esimerkiksi asettamalla aikarajan, jota ennen pöydästä ei saa nousta. Koulun tulisi kehittää systemaattisesti kaikkia terveyden lukutaidon komponentteja. Näiden komponenttien kehittäminen onnistuu esimerkiksi tutkivaa oppimista noudattavien projektien avulla, jotka myös tukevat oppilaan oppimista muissa oppiaineissa.

In this large-scale study, higher education teachers’ descriptions of their own learning were examined with qualitative analysis involving application of principles of phenomenographic research. This study is unique: it is unusual to use large-scale data in qualitative studies. The data were collected through an e-mail survey sent to 5960 teachers at universities of applied sciences in Finland. The number of respondents was 1622. Four hierarchically structured categories of learning were found: individual learning, collegial learning, team learning and innovative partnership learning. The role of teachers in higher education demands innovative partnership learning: being active at the societal level with workplaces and international partners. peerReviewed

Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää Suomen Punaisen Ristin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottotoiminnassa työskentelevien näkemyksiä viestintä- ja vuorovaikutuseettisistä periaatteista. Tutkielmassa keskityttiin SPR:n kahteen eri piiriin. Tarkoituksena oli saavuttaa ymmärrys siitä, millaisia viestintää ja vuorovaikutusta ohjaavia periaatteita työntekijät kokevat SPR:llä ja heillä itsellään olevan, millaisena he näkevät niiden merkityksen ja kuinka ne käytännössä ilmenevät. Tämän lisäksi pyrkimyksenä oli saada tietoa työntekijöiden näkemyksistä koskien SPR:n vastaanottotoiminnan ja heidän oman työnsä viestintä- ja vuorovaikutuseettisiä haasteita ja niiden ratkaisukeinoja. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa henkilöä, jotka kaikki työskentelevät tai ovat työskennelleet SPR:n turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan piirissä joko palkattuina tai vapaaehtoisina työntekijöinä. Aineistonanalyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella työntekijöillä on monipuolisia näkemyksiä viestintä- ja vuorovaikutuseettisistä periaatteista. Työntekijöiden mukaan heidän vuorovaikutustaan työssään ja SPR:n toimintaa ohjaavat monet periaatteet, ne ovat merkityksellisiä organisaation olemassaolon ja toiminnan kannalta ja ne ilmenevät vuorovaikutuksessa useilla tavoilla. Työntekijät kuvaavat kohtaavansa työssään useita viestintä- ja vuorovaikutuseettisiä haasteita, jotka usein liittyvät joko organisaation toimintaympäristöön tai organisaation sisäisiin käytänteisiin. Työntekijöiden mukaan he omaavat myös erilaisia viestintä- ja vuorovaikutuseettisten haasteiden ratkaisukeinoja. Tulosten pohjalta voidaan sanoa, että eettisyydellä on suuri rooli SPR:n vastaanottotoiminnan viestinnässä ja vuorovaikutuksessa, ja että viestintä- ja vuorovaikutuseettisyys on sen keskeinen työkalu. Näin ollen voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tulisi selkeyttää eettisiä periaatteitaan ja nostaa ne viestintänsä ja vuorovaikutuksensa keskiöön. Viestintä- ja vuorovaikutuseettisten periaatteiden avulla voittoa tavoittelemattomat organisaatiot pystyvät kehittämään toimintaansa ja vastaamaan eettisiin haasteisiin.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka kuluttaja toimii hakeutuessaan vaativaan leikkaukseen. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään kuluttajan motivaatioita, emooti-oita ja vaikeita valintoja lihavuusleikkauksen ostopolulla. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat kuluttajan ostopäätösprosessiin, erityisesti konstruktiiviseen päätös-prosessiin sekä emootioihin liittyvät teoriat ja aiempi tutkimus. Ylipainoiseen kuluttajaan, lihavuusleikkaukseen sekä terveyspalvelujen valintaan liittyvät tiedot ja teoriat muodos-tavat ostopolun maiseman. Tutkimuksessa haastateltiin 17 suomalaista kuluttajaa, joille oli suoritettu lihavuusleik-kaus. Haasteltaviksi valittiin sekä julkisen terveydenhuollon että yksityissairaaloiden asi-akkaita. Tutkimusstrategiaksi valittiin laadullinen tutkimusmenetelmä sekä aineiston ke-ruun että aineiston analysoinnin osalta. Aineiston keruu suoritettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, jonka antia täydennettiin ostopolkua kuvaavalla visualisointitehtä-vällä. Analyysi nojasi aineistolähtöiseen induktiiviseen päättelyyn. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että leikkaukseen hakeutumisen taustalla ovat sekä ter-veydelliset että sosio-kulttuuriset syyt. Prosessin käynnistävänä tekijänä toimi toisen on-nistujan esimerkki tai terveydenhoitohenkilökunnan antama suositus. Ostopolun alku on negatiivisten emootioiden sävyttämä: kuluttaja tuntee syyllisyyttä ja häpeää. Tieto uu-desta ratkaisusta herättää positiivisia emootiota, toivoa ja helpotusta. Leikkaukseen val-mistauduttaessa tasapainotellaan pelon ja toivon välillä. Prosessin lopuksi koetaan pää-sääntöisesti positiivisia emootioita, kuten iloa ja ylpeyttä. Tutkimuksen tulokset osoittavat jonkin verran eroja julkisen ja yksityisen hoitopolun välillä, erityisesti prosessin kestoon ja kuluttajan aktiivisuuden määrään liittyen. Molempien palveluntarjoajien leikkaamat kuluttajat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväisiä lopputulokseen. Prosessin ku-luessa ilmenneet epäkohdat eivät kanavoituneet reklamaatioiksi. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että lihavuusleikkauksen lääketieteellisten kriteerien ohella kuluttajalle merkityksellisiä ovat sosiaaliset ja kulttuuriset vaikuttimet. Ostopolku on konstruktiivinen prosessi, joka herättää vahvoja, keskenään ristiriitaisia emootiota ja sisältää fyysisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin riskeihin liittyviä vaikeita valintoja.

Tämän puheviestinnän maisterintutkielman tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa siitä, miten ja mihin tarkoitukseen suomalainen kansalaisjärjestö käyttää Facebookia. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimustavoitetta lähestyttiin analysoimalla, millaisia vuorovaikutuksen funktioita löytyi kansalaisjärjestön julkiselta Facebook-sivulta ja suljetusta ryhmästä sekä sitä, miten niistä löydetyt tulokset erosivat toisistaan. Tutkimuskohteena oli suomalainen kansalaisjärjestö, jonka jäseninä on kaikenikäisiä suomalaisia. Julkisen sivun viestien avulla kansalaisjärjestö pyrki yleisimmin saamaan ihmisiä toimimaan järjestön hyväksi. Viestien yleisin tavoite oli saada seuraajat ostamaan järjestön myymä tuote. Julkisen sivun kommenteissa puolestaan mielipiteen vaihtaminen korostui selvästi, mielipiteitä jaettiin aina enemmän kuin pyydettiin. Suljetun ryhmän puolella niin viesteissä kuin kommenteissakin vaihdettiin yleisimmin informaatiota. Julkisella sivulla ja suljetulla ryhmällä vaikuttikin olevan hyvin erilaiset funktiot kansalaisjärjestön viestinnässä. Tulosten perusteella kansalaisjärjestön Facebookin käyttö ei vaikuta kovinkaan strategiselta, vaikka pääasiassa julkisella sivulla julkaistuilla viesteillä pyrittiin saamaan ihmisiä toimimaan järjestön hyväksi, mikä on positiivista. Kansalaisjärjestö ei kuitenkaan julkaise viestejä julkisella sivulla säännöllisesti, eikä jaa informaatiota omasta toiminnastaan. Informaatiota kyllä vaihdetaan paljon suljetun ryhmän puolella, mutta julkisella sivulla sitä ei esiinny. Viestintä Facebookissa ei ole kovinkaan vuorovaikutteista, sillä kansalaisjärjestö ei reagoi julkisella sivulla seuraajiensa kommentteihin, eikä pyri aktiivisesti vuorovaikutukseen seuraajien kanssa. Tämän tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa siitä, miten suomalainen kansalaisjärjestö käyttää Facebookia. Tulosten avulla on mahdollista kehittää kansalaisjärjestöjen Facebookin käyttöä entistä strategisempaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada lisää tutkimustietoa niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin järjestöjen sosiaalisen median käytöstä, sillä palvelut kehittyvät ja muuttuvat todella nopeasti, joten myös tutkimustieto vanhenee lyhyessä ajassa.

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee esiopetusikäisten lasten ryhmässä toteutetun taideprojektin aikana esiin nousseita tarinoita unista. Työ pyrkii löytämään vastauksia lasten kerronnan tapoihin ja muotoihin. Työssä keskeiseksi nousee tutkimusta varten kehitetty käsite unitarina. Unitarina on luova- ja kollektiivi-nen prosessi, jonka kautta lapset kertovat tarinoita näkemistään unista monin eri menetelmin. Tutkimus lähestyy kysymyksiä unitarinan synnystä, sen olemuksesta ja tavoista joilla unet tarinallistuvat ja sanallis-tuvat lasten puheessa ja piirustuksissa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Siihen osallistui yhteensä 14 lasta. Aineiston keruu to-teutettiin eräässä kaksikielisessä Etelä-Suomen esikouluryhmässä taideprojektin avulla. Taideprojekti koostui neljästä osasta: satutuokiosta, ryhmähaastattelusta, piirustustuokiosta ja sadutuksesta. Haastat-teluna toimi teemahaastattelu. Piirustustuokion tehtävänä oli piirtää kuva, joka käsittelee nukkumista ja/tai nukahtamista. Aihesadutuksessa lapset kertoivat tarinan piirtämästään kuvasta. Aineistoksi kertyi kaksi ryhmähaastattelua, 17 kuvaa ja 15 sadutusta. Tutkimuksen aluksi rakennetaan teoriaviitekehys unitarina-käsitteelle. Pohjana toimivat sadut ja narratii-visuus, tarinankertojuus, tarinallinen muistelu sekä kollektiivisuus. Viitekehys muodostuu hyvin poikki-tieteellisestä taustasta, jonka keskuksessa toimii unien tuoma mielikuvituksen vapaus ja luovuus, sekä taidekasvatuksellinen näkökulma. Toisen tärkeän aineiston kirjallisuuden ohella muodostavat lasten tuottamat dialogit, kuvat ja sadut. Niiden kautta päästään lähemmäksi konkreettisia unitarinoita. Aineis-to rakentaa kuvaa lasten luovista kertojankyvyistä ja unitarinoiden jakamisen tavoista ja muodoista. Unitainat ovat kertomuksia, jotka koostuvat unen muistikuvista. Ne käyttävät apunaan mielikuvitusta täyttääkseen muistin tyhjät kohdat. Tutkimuksessa korostuu, miten unitarinat ovat tiiviisti liitoksissa hetkeen ja paikkaan.

The education system in Indonesia, based on Ministry of National Education, has been performing instructional leadership as a major part of the effective school leaders’ behavior. One of the goals of instructional leadership implementation is to increase the learning outcomes of students. However, many of international student assessments have shown that Indonesia’s education system was among the incompetent countries. The purpose of the study is to analyze the implementation of instructional leadership phenomenon as the basic concept of effective leadership. This study was designed to investigate both principals and teachers about the role of principals’ instructional leadership. A qualitative method with inductive approach was used by the researcher to gather the data. The data was gathered by interviewing three principals and three teachers from three different schools in Indonesia. By conducting this study, the researcher has found the pros and the contras during the implementation of the principal’s instructional leadership. The findings of the study indicated that most principals and teachers supported the enforcement of instructional leadership in Indonesian education system intensively. In conclusion, the principal’s instructional leadership ran effectively, when, in practice, the leadership was followed and guided by a clear formulation instructional objective and good collaboration among principals, teachers, students and all stakeholders.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka maahanmuuttajataustainen, suomea toisena kielenä opiskeleva oppilas vuorovaikuttaa natiivioppilaan kanssa kollaboratiivisissa tehtävätilanteissa. Tutkittavina oli kolme yleisopetukseen integroitua S2-oppilasta. Kaksi heistä oli 2.-luokkalaisia ja yksi oli 6.-luokkalainen. Aineisto kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla ja työparien kanssa tehtävätilanteista käydyillä keskusteluilla. Tutkimusta varten laadittiin sekä 2.-luokkalaiselle että 6.-luokkalaiselle työparille kaksi kollaboratiivista tehtävää. Toinen oli geometrinen peilipeli ja toinen parilukutehtävä. Työparin työskentelystä otettiin kuvia ja videonpätkiä, joiden pohjalta oppilaat palauttivat mieleensä toimintaansa tutkijan kanssa käydyissä keskusteluissa stimulated recall -menetelmän mukaisesti. Keskustelut analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Analyysin avulla tutkittiin oppilaiden keskustelusta nousevia puhesiirtymiä ja sisältöjä. Tulokset osoittavat, että kukin tutkittava maahanmuuttajataustainen oppilas osallistui työskentelyyn itselleen ominaisella tavalla. Tältä osin tulokset vahvistavat edellisten tutkimusten löydöksiä, joiden mukaan oppilaan oma persoona ja asenne ovat maahanmuuttajataustaa määrittävämpiä tekijöitä. Toisaalta oli havaittavissa, että peilipeli sitoutti kaikkia oppilaita parilukutehtävää enemmän niin kognitiivisesti, behavioraalisesti kuin emotionaalisestikin. Arvioitaessa tehtävien asetelmaa uudelleen nousi esille, että peilipeli vaati oppilailta enemmän yhdessä ajattelua ja teki vuorovaikutuksesta sujuvaa mahdollistamalla vuorovaikutuksen jatkuvuuden kielen ulkopuolisten symboleiden avulla. Vuoden 2016 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuorovaikutteisuus korostuu kantavana toimintaperiaatteena. Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että tuloksellisen vuorovaikutuksen virittäminen S2-oppilaan ja natiivioppilaan välille on mahdollista. Tehtäväasetelmaa suunniteltaessa on tärkeää tähdätä dialogiseen oppimisprosessiin ottamalla huomioon oleellisia taustatekijöitä, kuten oppilaalle tyypillisen sosiaalisen roolin.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää musiikkia opettavien opettajien ja teknologiapainotteisen ryhmän luokanopettajaopiskelijoiden musiikkikasvatusteknologisia valmiuksia ja miten musiikkikasvatusteknologiaa on käytetty musiikinopetuksessa. Tavoitteena on myös selvittää minkälaisen merkityksen opettajat ja opiskelijat antavat musiikkikasvatusteknologialle peruskoulun musiikinopetuksessa. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. 16 hengen luokanopettajaopiskelijaryhmälle toteutettiin kysely, jonka perusteella haastatteluun valikoitiin viisi opiskelijaa. Vertailun mahdollistamiseksi myös musiikkia opettavia opettajia valikoitiin harkinnanvaraisella otannalla haastatteluun viisi henkilöä. Aineiston analyysissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja fenomenografista analyysia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että molemmat ryhmät olivat saaneet musiikkikasvatusteknologista koulutusta, mutta valmiuksien kehittämiseksi haluttiin vielä täydennyskoulutusta. Myös vapaa-ajalla tutustuttiin teknologian mahdollisuuksiin. Musiikkikasvatusteknologiaa hyödynnettiin monipuolisesti musiikinopetuksessa, ja sen koettiin soveltuvan musiikinopetuksen tavoitteiden toteuttamiseen. Musiikkikasvatusteknologia koettiin helpottavana, auttavana, joustavana ja motivoivana opetuksen ja oppimisen työvälineenä. Sekä opettajat että opiskelijat painottivat, että teknologia ei kuitenkaan saa olla opetuksen itseisarvo. Sekä opettajilla että opiskelijoilla on hyvät valmiudet käyttää musiikkikasvatusteknologiaa musiikinopetuksessa. Tulosten perusteella teknologiapainotteista opettajankoulutuksen muotoa suositellaan jatkettavaksi. Täydennyskoulutuksissa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti pedagogiseen osaamiseen. Kattava opetuskäyttö edellyttää sitä, että musiikkikasvatusteknologiaan tutustutaan myös itseopiskelun kautta.

Työrauha on koulumaailmassa asia, jonka jokainen opettaja kohtaa päivittäisessä työssään. Opettajan auktoriteetti eri muodoissa, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat tutkimusten mukaan työrauhan rakentamisen ja ylläpitämisen avaintekijöitä. Niistä opettaja saa koottua itselleen sopivimmat työkalut työrauhan luomiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin opettajat luovat ja ylläpitävät työrauhaa luokassaan sekä millaisia haasteita he näkevät työrauhan ylläpitämisessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksemme aineisto koostuu Opettaja-lehden keskustelupalstalla vuosina 2000–2015 työrauhaa käsittelevistä mielipidekirjoituksista (n=41). Analysoimme kerätyn aineiston käyttämällä metodi-triangulaatiota. Ensiksi analysoimme aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja tämän jälkeen Gadamerin hermeneuttisen analyysin avulla. Tulkintamme mukaan opettaja pystyy rakentamaan työrauhan auktoriteetin, vuorovaikutuksen ja yhteistyön avulla. Auktoriteetti-teeman alle syntyi kolme merkitysverkostoa: opettajan oman auktoriteetin kehittyminen, auktoriteetin käyttäminen työrauhan luomiseksi ja ylläpitämiseksi sekä haasteet auktoriteetin puuttuessa. Vuorovaikutus koostui kolmesta pääluokasta, jotka ovat luottamus, turvallisuus ja työskentely. Yhteistyö-teeman sisälle muodostui pääluokiksi yhteistyö, yhteistyön puute sekä kollegiaalinen tuki ja osallistaminen. Opetus tapahtuu pääosin luokkatiloissa, joten auktoriteetti on opettajien kirjoitusten perusteella työrauhan rakentamisen olennaisin asia. Opettajat pitävät tärkeänä työrauhan rakennusaineena myös vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Työrauhaa ei heidän mielestään saavuteta pidemmällä aikavälillä pelkän komentamisen tai pelon avulla. Oppilaiden, vanhempien ja koulun henkilökunnan kanssa tehtävän yhteistyön koetaan tukevan oppilaiden ja opettajan luottamussuhteen rakentumista ja samalla edistävän työrauhan saavuttamista. Päädyimme siihen johtopäätökseen, että työrauha eteen on tehtävä töitä joka päivä. Opettajat kokevat työrauhan eri tavoin, joten he myös tavoittelevat sitä erilaisin keinoin. Opettajalla on työrauhan rakentajana oltava langat käsissään, jotta hän saa luotua luokkaan turvallisen ja sosiaalisen oppimisympäristön.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Jyväskylän yliopiston ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia hyvinvointiopetuksesta ja -oppimisesta. Tutkimuksen kohteena olevat opiskelijat toteuttivat hyvinvointiopetustunteja lukuvuoden aikana kolmella keskisuomalaisella koululla. Tutkimukseni on tyypiltään laadullinen. Tutkimuksessa etsitään vastauksia kahteen eri tutkimuskysymykseen. Ensinnäkin tarkoituksena on selvittää, millaisia opiskelijoiden käsitykset hyvinvointioppimisesta ovat. Toisekseen tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia kokemuksia luokanopettajaopiskelijat saivat lukuvuoden aikana toteuttamiltaan hyvinvointiopetustunneilta. Aineistonani ovat opiskelijoiden aivan opintojensa alussa laatimat hyvinvointioppimisen käsitekartat sekä kolmessa koulujen mukaan jaetussa ryhmässä toteutetut ryhmähaastattelut. Kukin ryhmä haastateltiin kahdesti: tammikuussa ja huhtikuussa 2015. Tutkimustulokset osoittavat opiskelijoilla olleen heti opintojensa alkutaipaleella monipuolinen ja kokonaisvaltainen käsitys hyvinvoinnista ja sen oppimisesta. Käsityksistä kumpuaa halu tehdä eroa omaan kouluaikaan ja tuoda hyvinvointioppimista suomalaiseen kouluun entistä enemmän. Opiskelijoiden opetuskokemuksissa korostuivat sen sijaan teoreettisen tiedon merkitys opetukselle, toiminnalliset menetelmät, vuorovaikutuksen laatu sekä oppimisen ohjaus ja tuki. Tutkimuksen mukaan opiskelijat kokivat haasteiksi erityisesti oman tiedon ja aiemman opetuskokemuksen vähäisyyden. Vuorovaikutukseen liittyviin kokemuksiin latautui hyvin paljon sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Tutkimuksesta on selkeästi havaittavissa opiskelijan omien koulutusta edeltäneiden kokemusten, kulttuurisesti muotoutuneiden hyvän opettajuuden käsitysten sekä opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen merkitys kokemuksille hyvinvointiopetuksesta.

Solar PV mini-grid electrification application has been introduced in Ghana to provide electricity for some rural areas that are located disproportionately beyond the reach of the national grid. Through the Renewable Energy Act (832) enacted in 2011, the government of Ghana has developed policy plan to vigorously increase the share of renewable energy sources in the generation mix to 10% by the year 2020. In accordance with the policy, the Ghana Energy Development and Access Project (GEDAP) under the Ministry of Energy (MoE) have undertaken the goal to deploy solar PV mini-grid systems to supply electricity to the rural island communities on the Volta Lake. By virtue of their locations, the island communities have existed for many years without access to electricity. This is because reaching these communities through the conventional grid appears highly impractical. Qualitative research, case study method was used to examine the potential socio-economic and environmental impacts of the solar PV mini-grid project on the local communities, specifically Pediatorkope and Atigagorme. Three research questions were answered using qualitative content analsysis approach. Generally, the findings show that the solar PV mini-grid electricity is an ideal energy alternative for the island communities on the Volta Lake in Ghana. However, there are variations regarding the socio-economic and environmental impacts of the project on the communities. In terms of economic impact, given the energy level or capacity provided, the electricity fulfills the provision of light to boost and extend hours of petty trading and selling activities at night in the communities. The capacity does not support higher applications such as refrigerators, which could help improve the economic conditions of the fishing communities. Government intervention in the form of subsidies will be necessary to sustain the electricity services so as to extend its impact on the communities. Ultimately, the solar PV mini-grid electricity is likely to yield much social impact on the communities than any of the dimensions revealed in the study. Finally, positive environmental impact of the project on the communities will be achieved when majority of the inhabitants are eventually connected to the solar PV mini-grid electricity. There is a challenge concerning recycle and disposal of systems components such as batteries and PV cells after end-of-life. The study concludes that electricity supply in rural areas should bring more than just light to initiate improvement in the quality of life of rural dwellers.

TIIVISTELMÄ Forsberg, T. & Lassila, P. 2016. Kohti yhteistoiminnallista koulua. Jyväskylän yli-opisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kasvatustieteen pro-gradu tutkielma. 63 s. Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää fyysisen oppimisympäristön yhteyttä yhteistoiminnalliseen oppimiseen sekä rakentamisen että koulutuksen näkökulmasta. Tutkimme miten opettajat saivat osallistua uuden koulun suunnitteluprosessiin. Tutkimuksen kohteena oli vastavalmistunut keskipohjalainen uuden aikakauden monitoimikoulu, joka on suunniteltu yhteistoiminnallisuuden perusperiaatteita noudattaen. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla koulun rakentamiseen osallistuneita henkilöitä, yhteistoiminnallisuuden kouluttajaa sekä koulussa toimivia luokanopettajia. Tutkimusaineistomme olemme analysoineet teemoittelemalla aihealueet tutkimuskysymysten yhteydessä. Tutkimus on taustateorialtaan fenome-nologis-hermeneuttinen. Uutta koulua suunniteltaessa osa opettajista oli jaettu erilaisiin työryhmiin, jotka miettivät uuden koulun visiota sekä tilaratkaisujen, että pedagogiikan osalta. Arkkitehdin aloittaessa työnsä opettajien osuus koulusuunnittelussa jäi hyvin vähäiseksi, vaikka joitakin mahdollisuuksia heille tarjottiinkin suunnitelmien työstämisvai-heessa. Opettajat kokivat kuitenkin uudet koulun tilat onnistuneiksi sekä pedagogi-sesti että rakennusteknisesti. Koulun soluratkaisu koettiin hyvin toimivaksi, se loi tiloihin kyläkoulun tuntua. Erityisesti kouluruokala koettiin akustiikaltaan hyvin onnistuneeksi. Liikuntasalissa akustiikkaa jouduttiin parantelemaan jälkeenpäin. Opettajien mielestä yhteistoiminnallisen oppimisen koulutukset koettiin hyvin tarpeellisiksi ja pedagogiikka oli jo osin siirtynyt koulun käytänteisiin. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että arkkitehtien ja koulun suunnitteluun osallistuneiden asiantuntijoiden visiot olivat samassa linjassa keskenään. Vaikka arkkitehdeillä ei ole pedagogista taustakoulutusta heidän asiantuntijuutensa ja työl-lensä omistautuneisuutensa ilmenevät uudessa koulussa selkeästi. Koulusta tuli opettajien mielestä jopa parempi kuin he alussa osasivat odottaakaan. Opettajat olivat ottaneet yhteistoiminnallisen toimintamallin melko hyvin käyttöönsä. Opettajat pyrkivät kaikella toiminnallaan edistämään oppilaiden parasta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sosiaalialan ammattilaisten käsityksiä alansa korkeakoulujen opiskelijavalinnasta sekä soveltuvuuskokeen tarpeesta osana opiskelijavalintoja. Tarkoituksena on myös tutkia sitä, miten opiskelijoiden ja työntekijöiden soveltumattomuus tai hyvä soveltuvuus alalle näyttäytyy koulutuksen aikana ja myöhemmin työelämässä. Sosiaalialan korkeakouluilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutusta sekä yliopistojen sosiaalityön koulutusta, joista ensin mainitussa opiskelijoiden soveltuvuuden testaamisella on ollut pitkään vakiintunut asema. Tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa aiheesta, jota varsinkin Suomessa on tutkittu vähän mutta josta keskustelu viime vuosina on ollut vilkasta. Tutkimusotteenani on Ference Martonin kehittämä fenomenografia, jonka tavoitteena on tunnistaa tutkittavien ymmärrystä, kokemuksia ja käsityksiä tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Tutkimuksen kohteena ovat neljän eri kaupungin sosiaalialan käytännön ammattilaiset ja heidän käsityksensä aiheesta. Tutkimusaineisto kerättiin laadullisella kyselyllä, johon vastasi 35 työntekijää. Kyselyn vastaukset analysoitiin monimenetelmäisesti käyttäen sekä fenomenografista analyysimenetelmää että aineiston määrällistä kuvailua. Tutkimuksen tulosten mukaan 69 % kyselyyn vastanneista sosiaalialan ammattilaisista kannattaa soveltuvuuskokeen järjestämistä osana alan korkeakoulujen opiskelijavalintaa. Soveltuvuuskokeen avulla uskotaan saatavan valikoitua alalle parhaiten soveltuvat henkilöt ja vastaavasti karsittua soveltumattomat pois arvioimalla esimerkiksi hakijan sosiaalisia ja ryhmätyöskentelytaitoja, persoonallisuutta, motivaatiota, odotuksia alalta, arvoja, asenteita sekä opiskeluvalmiuksia. Myös opiskelijan taustatietojen, kuten elämäntilanteen, terveydentilan, koettujen elämänkriisien sekä mahdollisen rikosrekisterin selvittämistä ennen opintojen aloittamista esitettiin. Kyselyyn vastanneista 60 % kertoi vaihtelevista kokemuksista opiskelijoiden soveltuvuuteen liittyen. 31 % vastanneista oli havainnut eroja yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden soveltuvuudessa alalle ja kuvannut ammattikorkeakoulun opiskelijoiden olevan alalle soveltuvampia ominaisuuksiltaan verrattuna yliopisto-opiskelijoihin. Sosiaalialan ammattilaisista 77 % kuvasi havainneensa soveltuvuuteen liittyviä ongelmia työyhteisössään.

The importance of heuristics in terms of strategy work is highlighted in many existing studies. However, little is known about how the ability to utilize heuristics develops during novice top management team’s first internationalization. Utilizing qualitative and inductive grounded theory building methods this study aims to increase knowledge about the role of heuristics during top management team’s first SME internationalization and the role of experience in utilization of heuristics and decision-making process. The findings contribute to literature of strategy and its microfoundations by showing four stages of development process and highlighting the various roles of relevant experience in the process. The findings increase understanding of heuristics affecting managers’ decision-making and the experience’s impact on the heuristics in context of SME internationalization.

Mental health issues are more common among people with intellectual disabilities than among others. Therefore, more research is needed on this topic. The main concepts of the present study – intellectual disability, mental disorders, and music therapy – are defined. The aim of this qualitative semi-structured interview study was to discover how the mental health issues of people with intellectual disabilities affect their daily life. Furthermore, the objective was to find out, whether the mental health issues persons with intellectual disabilities suffer from could be eased by using music therapy, and what music therapy methods are used when treating this group of clients. Music therapists working with people with intellectual disabilities were interviewed, and a grounded theory analysis was applied to the interview data. The results reveal that as people with intellectual disabilities develop mental health issues, their overall ability to function decreases. The difficulties occurring due the mental health problems persons with intellectual disabilities face, affect their self-esteem negatively, and can isolate them from the society. In addition, their quality of life deteriorates alongside with their ability to work and lead independent lives. There are various ways in which the condition of people with intellectual disabilities suffering from mental health problems can be improved by music therapy. The methods used when treating this group of clients are unique syntheses of several methodical approaches, and are chosen and adapted in a way that ensures that every client’s individual needs are taken into consideration. Since mental health issues so thoroughly affect the life of people with intellectual disabilities, decreasing its overall quality, more attention needs to be paid to improving the recognition and the treatment of mental health problems persons with intellectual disabilities suffer from. ____________________________________________________________________________________________ Koska mielenterveysongelmat ovat yleisempiä kehitysvammaisten kuin muun väestön keskuudessa, aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta. Tämän tutkielman alussa määritellään keskeiset käsitteet: kehitysvammaisuus, mielenterveyshäiriöt ja musiikkiterapia. Tämän laadullisen, puolistrukturoidun haastattelututkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten mielenterveysongelmat vaikuttavat niistä kärsivien kehitysvammaisten päivittäiseen elämään. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voiko musiikkiterapian avulla auttaa näistä ongelmista kärsiviä, ja millaisia musiikkiterapiamenetelmiä mielenterveysongelmista kärsivien kehitysvammaisten parissa käytetään. Tutkimusta varten haastateltiin musiikkiterapeutteja, jotka työskentelevät kehitysvammaisten kanssa. Haastatteluista koostuva tutkimusaineisto analysoitiin grounded theory -menetelmän avulla. Tulokset osoittavat, että kehitysvammaisten toimintakyky laskee mielenterveysongelmien vaikutuksesta. Mielenterveysongelmien mukanaan tuomien haasteiden myötä kehitysvammaisten itsetunto heikkenee, mikä yhdessä muiden tekijöiden kanssa voi eristää heidät yhteiskunnasta. Mielenterveysongelmien seurauksena alentuneen työkyvyn ja kyvyn asua itsenäisesti myötä myös kehitysvammaisten elämänlaatu heikkenee. Musiikkiterapiassa on monia menetelmiä, joiden avulla mielenterveysongelmista kärsiviä kehitysvammaisia voidaan auttaa. Käytetyt menetelmät ovat useimmiten yhdistelmiä monista eri musiikkiterapiamenetelmistä, ja ne valitaan ja muokataan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että koska mielenterveysongelmat heikentävät merkittävästi kehitysvammaisten elämänlaatua, lisää huomiota tulisi kiinnittää kehitysvammaisten mielenterveysongelmien tunnistamisen ja hoidon kehittämiseen.

Tutkimus on kvalitatiivinen mediatekstejä hyödyntävä tutkimus, jonka tavoitteena on tarkastella lastensuojelun representaatioita ja argumentoinnin tapoja, joita Helsingin Sanomien mediakirjoituksissa esiintyy. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kriittisesti lastensuojelun nykytilaa ja lähihistorian tuomia muutoksia oikeudellistumisen ja ammatillisen etiikan viitekehyksessä sekä osallistua ajankohtaiseen keskusteluun lastensuojelun sosiaalityöstä yhteiskunnassa. Tutkimusaineisto koostu Helsingin Sanomissa vuosina 2014-2015 julkaistuista mediateksteistä, jotka käsittelevät lastensuojelua. Helsingin Sanomia on hyödynnetty myös aikaisemmin suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa, mutta ei juuri lastensuojelun representaatioiden ja argumentoinnin tapojen tutkimisen näkökulmasta. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin soveltuvin osin diskurssien tutkimuksessa käytettyjä analysointimenetelmiä ja retorista analyysia. Aineiston analysointi tapahtui pääosin aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tulokset jakautuivat lastensuojelusta käytettyihin representaatioihin ja argumentoinnin tapoihin. Lastensuojelusta käytettyjä representaatioita tutkimustuloksissa olivat: on otettu opiksi, huostaanotto ratkaisuna, lastensuojelun kriisi ja pirstaloitunut palvelujärjestelmä. Argumentoinnin tapoja olivat sijoituksen puolesta, lastensuojelu lukuina, lapsen etuun nojaaminen ja asiakkaiden ongelmiin nojaaminen. Tutkimustulokset pitivät sisällään vilkasta keskustelua lastensuojelutyön ammatillisuuteen ja oikeudellistumiseen liittyen. Tutkimustuloksissa oli keskeistä, kuinka lastensuojelun kriisiintyneellä tilalla pyrittiin mediassa vaikuttamaan järjestelmän muutoksiin ja mediahuomiolla todennäköisesti myös edistettiin sosiaalihuoltolakia ja lastensuojelulakia koskeneita nopeita lakimuutoksia sekä kehitettiin lastensuojelutyön toimintamalleja. Tutkimustulosten perusteella voidaan nähdä, että lapsi- ja perhesurmien luoman mediapaineen johdosta on tehty merkittäviä uudistuksia perheiden palveluihin ja lastensuojeluun. Uudistukset ovat keskittyneet sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistamisen sijaan käytännön työn sääntelyyn ja menetelmäosaamiseen virheiden välttämiseksi.

Tutkimuksessa tarkastellaan hybridisaation ilmiötä kolmannen sektorin organisaatiossa tapaustutkimuksen kautta. Tutkimuskohteena on Jyvässeudun Työllistämisyhdistys ry. Tutkimuksen aineisto muodostuu pääosin yhdistyksen vuosien 1993–2013 toimintakertomuksista ja yhdistyksen toimihenkilöille, työllistetyille ja jäsenille suoritetuista teemahaastatteluista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu David Billisin muotoilemaan teoriaan organisaatioiden hybridisaatiosta. Billisin mukaan jokainen organisaatio rakentuu seuraavista viidestä elementistä: hallinto, omistajuus, toiminnan lähtökohta, henkilöresurssit ja muut resurssit. Tutkimuksen analyysi on jaettu näiden elementtien mukaisesti. Billis tunnistaa, että organisaatiot eroavat toisistaan sen mukaan, noudattavatko ne elementeissään julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin toimintalogiikkaa. Billis on kuitenkin havainnut, että tarvittaessa organisaatiot soveltavat toiminnassaan myös muille sektoreille ominaisempia logiikoita eli niiden toiminta ei nojaa ainoastaan yhteen sektoriin. Tällöin on kyse hybridiorganisaatiosta, ja hybridisaatiolla viitataan kehitykseen hybridiorganisaatioksi. Tutkimus osoittaa JST ry olevan hybridiorganisaatio, joka soveltaa toiminnassaan niin kolmannen, yksityisen kuin julkisen sektorin logiikoita. Selkeimmin hybridisaatio ilmenee JST ry:ssä sen henkilöresurssien ja muiden resurssien elementeissä, joissa se noudattaa yksityisen sektorin logiikkaa. Myös yhdistyksen toiminnan lähtökohdan elementissä on havaittavissa julkisen sektorin logiikan piirteitä. Tutkimuksen perusteella JST ry:n toiminta on muuttunut työttömien vapaaehtoisesta, yhteisöllisestä toiminnasta enemmän ylhäältä päin johdettuun ammattimaiseen työllistämistoimintaan. Tutkimuksen perusteella hybridisaatio vaikuttaa tarjoavan tavan selittää erityisesti kolmannella sektorilla tapahtuvaa muutosta, jonka seurauksena osa yhdistyksistä suuntautuu enenevässä määrin yksityiseen palveluntuotantoon perinteisen edunvalvonta- ja intressitoiminnan heikentyessä samanaikaisesti. Yhdistykset voivat itse tietoisesti muuttaa toimintaansa ja muuttua hybridiorganisaatioksi, mutta usein tuo kehitys tapahtuu tiedostamatta. Tutkimus osoitti myös tarpeen selvittää muilla sektoreilla tapahtuvaa hybridisaatiota, jotta eri sektoreiden logiikoiden väliset erot selkiintyisivät.

Asikainen, A. & Kalkkila, P. 2016. Viidennen luokan oppilaiden viihtyminen seikkailupäivässä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakasvatuksen laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma. 78 sivua. 3 liitettä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koululaisten viihtymistä koulupäivän aikana järjestetyssä seikkailupäivässä. Tavoitteena oli kuvata, selittää ja ymmärtää oppilaiden kokemuksia ja merkityksellisinä pitämiä asioita. Lisäksi haluttiin selvittää, onko sukupuolella merkitystä seikkailutoiminnassa viihtymiseen. Tutkimus on tutkimukselliselta luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Siinä käytettiin fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa. Tutkimukseen osallistui Pirkanmaalta erään alakoulun viidennen luokan 23 oppilasta, joista tyttöjä oli 10 ja poikia 13. Seikkailupäivä järjestettiin syksyllä 2015 oppilaiden koulupäivän aikana. Aineisto koostui oppilaiden kirjoittamista ainekirjoituksista, tutkijoiden tekemistä havainnoinnista seikkailupäivän aikana sekä luokan opettajan haastattelusta. Oppilaat kirjoittivat aineen otsikolla ”Minun seikkailupäiväni”. Aineisto analysoitiin laadullisella, teorialähtöisellä sisällönanalyysillä ja teemoittelulla. Taustateoriana käytettiin Decin ja Ryanin (2000) itsemääräämisteoriaa. Oppilaat kuvasivat ainekirjoituksissaan ennen kaikkea sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mutta he kirjoittivat runsaasti myös pätevyyden kokemuksista. Ainekirjoituksissaan oppilaat eivät maininneet autonomiaa. Luokan opettaja ja tutkijat havaitsivat seikkailupäivässä paljon sosiaalista yhteenkuuluvuutta, koettua pätevyyttä, mutta myös autonomiaa. Sekä tytöt että pojat kirjoittivat seikkailupäivästä myönteisesti. Tytöt kirjoittivat poikia enemmän sosiaalisista rooleista sekä tehtävien haastavuudesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että viidesluokkalaiset viihtyivät hyvin seikkailupäivässä. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että seikkailutoiminta sopii kouluopetukseen. Seikkailu- ja elämyspedagogiikan avulla näyttäisi olevan hyvä mahdollisuus opettaa liikunnan lisäksi myös muita kouluaineita. Avainsanat: seikkailu- ja elämyspedagogiikka, itsemääräämisteoria, laadullinen tutkimus, sisällönanalyysi Asikainen, A. and Kalkkila, P. 2015. Fifth grade pupils’ enjoyment in an adventure day. Department of Sport Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 78 pp, 3 appendices. The purpose of this study was to study how elementary school pupils enjoyed themselves in an adventure day that was held on their school day. The aim was to describe, explain and understand the students’ experiences and things they felt were meaningful. The aim was also to find out if gender was a factor behind a pupil’s enjoyment in an adventure day. The present study is a qualitative case study. Hermeneutic phenomenological research approach was used to explore the narrative identities of the participants, who were pupils from a certain Finland elementary school. There were 23 pupils, of which 10 were girls and 13 were boys. The adventure day was held on October 2015. The data was generated from the instructors’ observations and the pupils’ essays that they wrote the day after the adventure day. The topic of the essay was “My adventure day”. The data was analyzed using qualitative content analysis and thematic analysis. Background theory used was Deci’s and Ryan’s (2000) self-determination theory. The pupils described especially experiences of relatedness and they also wrote a lot about competence. The instructors’ observations were likewise. The pupils did not mention autonomy but the instructors observed a lot of it. Girls and boys wrote about the day in an almost similar way. Both girls and boys were highly positive about adventure sports. Girls wrote more about different roles and boys less about tasks being difficult. The findings of the present study suggest that adventure sport is fits well into the schools’ physical education. Pupils have good possibilities to enjoy adventure sports, therefore it is possible to add other school subjects to be a part of adventure sports. Key words: adventure education, self-determination theory, qualitative research, content analysis

Yrityksillä on valtavat määrät dataa, josta saadaan analytiikan avulla arvokasta informaatiota, jota yritykset käyttävät päätöksenteon tukena. Tässä tutkielmassa tutkitaan miten laajasti suomalaiset yritykset hyödyntävät big datasta saatavaa informaatiota. Kiinnostavaa on tietää miten kauan dataa on hyödynnetty, mitä käyttöönottoon liittyy ja miten merkittävänä big dataa pidetään. Lisäksi tutkitaan big datan vaikutusta johdon laskentatoimeen. Tutkimus on kvalitatiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivinen osuus. Metodi on tapaustutkimus. Aineisto koostuu kyselytutkimuksesta ja viidestä haastattelusta. Osa suomalaisista yrityksistä on hyvin alkuvaiheessa datan hyödyntämisessä, osa on jo pidemmällä. Osa yrityksistä on suunnitteluvaiheessa ja osa ei hyödynnä dataa lainkaan. Tämä tutkimus osoittaa, että yritykset eivät ole hyödyntäneet dataa vielä kovin kauaa, sen painoarvo on huomattu monien yritysten kohdalla vasta viime vuosina. Dataa hyödynnetään sekä operatiivisella tasolla että johdon ja strategisten päätösten tukena. Asiakaslähtöiset yritykset, jotka ovat suoraan kuluttajien kanssa tekemisissä hyödyntävät big datasta saatavaa informaatiota eniten, sillä heillä on usein paljon dataa saatavilla. Yritykset hyödyntävät sitä eri tavoin, riippuen toimialasta ja tavoitteista. Merkittäviä osa-alueita ovat ennustaminen, strateginen kontrolli, toiminnan tehostaminen ja monitorointi sekä budjetointi. Myynti, markkinointi ja asiakashallinta ovat myös merkittäviä osa-alueita. Big datan merkitys on kasvanut vauhdilla viimeisen vuoden aikana. Nykytilanteessa tukeudutaan usein eniten perinteiseen laskentainformaatioon, mutta lähitulevaisuudessa datasta saatavan ja ei-rahamääräisen tiedon merkitys korostuvat yritysten jokaisella osa-alueella. Talousjohtajien työnkuvasta tulee IT-painotteisempi ja työtehtävät tulevat sisältämään myös analytiikkaa. On tärkeää, että koko organisaatio toimii datalähtöisesti. Osaamisvaatimuksena on liiketoimintaprosessien ymmärtäminen käytännössä sekä kyky tulkita tuloksia ja tehdä päätöksiä niihin pohjautuen. Companies have massive amounts of data, which becomes valuable when analytics are applied and information is extracted from it. Big data enables companies to base their decisions facts instead of assumptions. The purpose of this study is to find out do companies in Finland utilize big data and to what extent. Implementation, application areas and experiences in decision-making context are under scrutiny. Additionally, this thesis aims to find out the impacts of big data on management accounting. This study is qualitative in nature, but has a quantitative part. The chosen method is a case study and data is gathered with a survey and five interviews. Finnish companies are rather young in data utilization. Some companies do not use it at all, whereas some companies are in early stages or the use is relatively wide. Companies have variety of data, depending on their industry and focus areas. Companies, who are customer centric, seem to utilize big data information more comprehensively than others. Data is used both in operational and managerial level and companies want to embed it to the whole organization. Most important application areas are forecasting, improving efficiency, strategy, performance monitoring, CRM, marketing and sales. There is unanimity over the importance of big data and companies are aware of the possible benefits. It is still seen less important than traditional accounting information. The role of intelligence experts and data scientists is increasing its importance, but management accountants and business controllers are still often seen to be most relevant to management and decision-making. Companies are often unsure how to utilize data and how to extract information and turn it into valuable insights. It is challenging to find capable employees with both theoretical and practical knowledge. It has become highly important to have analytical skills in addition to knowledge about business environment and company processes. Traditional functions are in transition and some may disappear, analytics are needed in every function. Management accountants are seen to move closer to IT and analytics. They need to move forward from traditional historical reporting to forecasting.