Search

Prototype effect on subject change in translation A study in a French⇄Finnish bidirectional literary corpus This doctoral dissertation investigates the link between translation and prototype effect through the study of syntactic subject change in a French-Finnish literary bidirectional parallel corpus built specifically for the study. It examines the controversial topic of so-called translation universals and more widely the cognitive approach in the explanation of translation tendencies. More specifically, the study investigates the subject changes found in the corpus through six explanatory hypotheses proposed in translation studies to explain typical features of translations (translation universals, translational laws, translation figures, the gravitational pull hypothesis, orthonymy/prototipicality and anthropocentrism). The subject change is a particularly good candidate to test the explanatory power of the proposed hypotheses because the grammars of both Finnish and French describe the prototypical subject as being animate and cognitively more salient than an inanimate subject. The study found 320 relevant subject changes in the Finnish-->French and 408 in the French-->Finnish parallel corpora. These are categorized into four different types: 1. animation, 2. inanimation, 3. neutral animated change and 4. neutral inanimated change. The most frequent ones corresponded to animations of the subject, i.e. in most cases there occurred a humanisation of the subject in translation (60% in the French-->Finnish corpus and 49,5% in the Finnish-->French corpus). A thorough analysis of the relevant changes brought up five contextual factors that seemed to promote subject change in the corpus. Three factors are semantic (action, experience and possession) and two are pragmatic (particularization and homogenisation). The main contributions of the study are a methodology developed to analyse subject change between two languages from different language families, making use of the notion of shadow translation and a theoretical framework in the form of hypotheses built upon the five factors found. The hypotheses proposed make predictions about subject change that can be easily tested and further developed in other studies. Finally, the analysis shows that prototypicality is the most powerful explanation for the subject changes found in the corpus. This suggests that the most common way to say something and the anthropocentric conception of the world has an influence on the reading of the source text and thus also on the translation of the syntactic subject. Keywords: syntactic subject, French, Finnish, animacy, shadow translation, orthonymy, anthropocentrism, translation universals, translation laws, prototype. Léa Huotarin väitöskirjatutkimus ”Prototyypin vaikutus subjektin muutokseen käännöksessä – Kaunokirjallinen suomi⇄ranska -korpuspohjainen tutkimus” hyödyntää käännöstieteessä esitettyjä kognitiivis-kielitieteellisiä malleja kuvaamaan ja selittämään, miten kieliopillisen subjektin ilmaisu muuttuu käännöksissä tutkimusta varten kootussa aineistossa. Korpus koostui 6761 alkukielisestä suomenkielisestä subjektista ja 5617 alkukielisestä ranskankielisestä subjektista. Tutkimus keskittyy niihin subjektimuutoksiin, jotka eivät selity kielten rakenteellisista eroista. Tällaisia muutoksia esiintyi n. 5 %:ssa kaikista subjekteista kumpaankin käännössuuntaan. Poimitut subjektit luokiteltiin elollisiin ja elottomiin ja muutokset neljään eri tyyppiin: 1. eloton subjekti muuttuu elolliseksi, 2. elollinen subjekti muuttuu elottomaksi, 3. elollinen subjekti muuttuu toiseksi elolliseksi subjektiksi ja 4. eloton subjekti muuttuu toiseksi elottomaksi subjektiksi. Näistä yleisin oli ensimmäinen tyyppi, jonka osuus oli 60,6 %:a ranska-suomi -käännössuunnassa ja 48,6 %:a suomi-ranska -suunnassa. Aineiston analyysi toi esiin viisi muutoksiin vaikuttavaa tekijää, jotka näyttivät motivoivan tai luovan myönteiset edellytykset subjektien muutokselle. Ensimmäiset kolme tekijää ovat toimintaa, kokemusta ja omistusta ilmaisevat kontekstit. Neljäs ja viides tekijä ovat diskursiivisia. Ne liittyvät subjektin tarkempaan määrittelyyn asiayhteydessä ja subjektin yhdenmukaistamiseen muihin lausejäseniin nähden. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä, joka mahdollisti subjektien muutosten analysoinnin kahteen eri kieliperheeseen kuuluvan kielen välillä hyödyntämällä varjokäännöksen käsitettä. Perustuen edellä mainittuihin viiteen tekijään tutkimus tarjoaa myös teoreettisen mallin subjektin muutoksesta hypoteesien muodossa. Tutkimus tarjoaa hypoteeseja testattavaksi ja kehittäväksi edelleen jatkotutkimuksissa. Selityksiä subjektien muutoksille tarkastellaan tutkimuksessa kuuden teorian avulla: käännösuniversaalit, käännöslait, käännöskuviot, vetovoimahypoteesi, prototyyppi ja ihmiskeskeisyys. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että prototyyppi on tehokkain selitys korpuksessa löydetyille subjektimuutoksille. Kääntäjällä olisi siis taipumus valita ilmaus, joka on kohdekielessä luontevin, spontaanein tai tavallisin eli prototyyppinen tapa ilmaista jokin asiaintila kyseisessä kontekstissa.

Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres presents a micro-historical case study of an influential translator, with special reference to the concepts of visibility, agency and norms. The relations between these three sociological concepts are also analysed. The research combines sociology and history in studying the life and works of Jean Barbeyrac (1674-1744). The basic material consists of the works of this translator, who was also a university teacher and a central figure of the République des lettres. Most important are his two French translations from Latin: Samuel Pufendorf’s Droit de la nature et des gens (1706) and Hugo Grotius’ Droit de la guerre et de la paix (1725), together with other published writings by him and critiques of his translations. An important source alongside the published works is the translator’s correspondence, which has been collected for this study from different archives and transcribed from manuscripts. The correspondence has been published as part of the University of Lausanne project “lumières.lausanne” (see http://lumieres.unil.ch). The corpus gives a comprehensive picture of both the professional profile of the translator and his personal life, his career and the various connections he maintained in his international network. The research extends the material basis for translation history studies in that the translated works are academic non-fiction forming the theoretical basis of modern international law. It can be seen that, in the case of these works, this is a matter of intracultural translation, since the original Latin works were mainly aimed at the same scholarly audience as the translations themselves, so the intercultural dimension often highlighted in translation studies is not so relevant in this case. The study emphasizes the role of paratexts as a source of sociological and historical knowledge; both the prefaces and footnotes of the works (peritexts), as well as paratexts outside the translations (epitexts) such as criticism and correspondence, are essential. One of the conclusions of this study is that, in the case of Barbeyrac, it was not the translation strategy that was a decisive factor in his high visibility, but rather the rich use of paratexts. This visibility was partly created by reforming the paratextual practices of academic writing, in this case via unusually strong agency and partial norm-breaking. As for the norms of translation, one of the results of the research is that, in the early modern times in Barbeyrac’s most important cultural field, the République des Lettres, there was a relatively broad spectrum of different accepted ways of translating academic writings. Translation was seen as a worthwhile act to make knowledge and literature available to wider audiences. The commentary translation, represented in the way Barbeyrac used his own voice as part of his works (in prefaces, notes), as well as his extensive agency in various roles in his field, brought him a great deal of visibility and appreciation as a translator. Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres on tutkimus, jossa historiallisen tapaustutkimuksen kautta keskitytään kääntämisen sosiologisiin kysymyksiin kääntäjän näkyvyydestä, kääntäjän toimijuudesta ja kääntämisen normeista. Metodologisena viitekehyksenä on mikrohistoriallinen tutkimus. Tutkimus yhdistää historiantutkimuksen ja kääntämisen sosiologian aihepiirejä keskittymällä Jean Barbeyracin (1674-1744) elämään ja teoksiin. Aineistona on République des lettres’ssä kääntäjänä, yliopisto-opettajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana toimineen Barbeyracin tuotanto, erityisesti hänen pääteoksensa, jotka molemmat ovat ranskankielisiä käännöksiä latinasta, Samuel Pufendorf: Droit de la nature et des gens (1706) ja Hugo Grotius: Droit de la guerre et de la paix (1725). Aineisto käsittää myös muita Barbeyracin julkaistuja kirjoituksia, sekä aikalaiskritiikkejä hänen teoksistaan. Tärkeä lähde on näiden julkaistujen lähteiden lisäksi Barbeyracin kirjeenvaihto, joka on tätä tutkimusta varten kerätty eri arkistoista ja transkriboitu käsikirjoituksista. Kirjeenvaihto julkaistaan Lausannen yliopiston lumières.lausanne-projektin osana (http://lumieres.unil.ch). Aineiston kautta piirtyy kattava kuva sekä kääntäjän ammatillisesta profiilista että hänen henkilökohtaisesta elämästään, ja näihin liittyvistä tapahtumista ja erilaisista yhteyksistä joita hän ylläpiti kansainvälisessä verkostossaan. Tutkimus laajentaa perinteisesti kaunokirjallisuuteen pohjautuneen kääntämisen tutkimuksen aineistopohjaa, sillä käännetyt teokset ovat akateemista tietokirjallisuutta, modernin kansainvälisen oikeuden teoreettisena pohjana pidettyjä luonnonoikeuden perusteoksia. Voidaan nähdä, että näiden teosten kohdalla kyse on kulttuurinsisäisestä kääntämisestä, sillä latinankieliset alkutekstit oli suunnattu pääasiassa samalle oppineelle yleisölle kuin käännöksetkin – siksi käännöstieteessä usein korostettu kulttuurienvälisyys ei näissä käännöksissä ole samalla tavalla oleellinen käsite. Tutkimuksessa korostuu paratekstien rooli sosiologisen ja historiallisen tiedon lähteenä; sekä teosten sisäiset kääntäjän esipuheet ja sivuhuomautukset että teosten ulkopuoliset paratekstit kuten kritiikit ja kirjeenvaihto, ovat keskeisiä. Kääntäjän näkyvyyden on ajateltu pohjautuvan erityisesti tiettyjen käännösstrategioiden käyttämiseen: tämän tutkimuksen eräänä johtopäätöksenä on, että Barbeyracin tapauksessa käännösstrategia ei ollut määräävä tekijä näkyvyyden muodostumisessa, vaan pikemminkin kääntäjän muu toiminta ja erityisesti kirjansisäisten paratekstien monipuolinen käyttö toi kääntäjälle runsaasti näkyvyyttä. Osittain näkyvyyttä syntyi myös akateemisen kirjoittamisen paratekstuaalisten käytäntöjen uudistamisesta; tässä voidaan nähdä laajan toimijuuden tuovan kääntäjälle näkyvyyttä. Kääntämisen normien osalta tutkimustuloksena on, että Barbeyracin aikana ja hänen tärkeimmässä kulttuurikentässään, Republique des lettres’ssä, oli suhteellisen laaja kirjo erilaisia hyväksyttyjä tapoja kääntää akateemisia kirjoituksia. Kääntäminen nähtiin ansiokkaana toimintana, jonka avulla tietoa ja taiteellisia teoksia tuotiin laajemman yleisön saataville. Osallistuva kääntäminen, jota Barbeyrac edusti käyttämällä laajasti omaa ääntään osana kääntämiään teoksia (esipuheet, sivuhuomautukset) sekä laaja toimijuus yhteisössä erilaisissa rooleissa toi hänelle kääntäjänä runsaasti näkyvyyttä ja arvostusta.

This thesis focuses on non-literary translation and on the client as a party in the translation event. Clients norms concerning non-literary translation in the language pair Finnish and Russian, their expectations concerning non-literary translators as manifested by their expectations of good translations and the competence of translators, as well as the clients role in the translation event are considered on the basis of norm theory. These expectations may influence the requirements that translators feel that they are expected to satisfy. The norm concept refers to such expectations of what one must, may or must not do, and to the accompanying rewards of satisfying the community s expectations and the negative repercussions of not fulfilling them. The quality of translation can be seen as the degree to which a translation satisfies the evaluator s expectations of what a translation should be like. Literature on translation service quality, translation quality and norms in general is reviewed. The emphasis is on translation norms (preliminary, operational, initial, expectation, accountability, relation, and communication norms) which are discussed in detail from the client s viewpoint. Clients views on the quality of non-literary translation, their expectations regarding translators as well as their role in the translation event, and thereby in the formation of translation norms, are investigated in a survey conducted among Finnish companies that are likely to place orders for translations in the language pair Finnish Russian. In addition, real translations provided by some respondents of the survey are analysed in order to see whether they correspond with the respondents responses to the survey. The findings suggest that clients value accuracy, completeness, functionality, correct interpretation of the original author s intention and an easy-to-read quality of translations. Translators are expected to be experienced, master the terminology of a special field and to have language and translation skills. Formal qualifications were not regarded as important. Clients role in the translation event appeared to be somewhat smaller than it could be and some respondents seemed to be unwilling and/or unable to assess the quality of translations. This directs attention to the translators ethical responsibility for the quality of translation as experts and as the creators of the translation tradition. It also suggests that it would be beneficial for both translators and their clients if the clients knowledge of what competence means in translation and the general visibility of the translation profession were increased. Väitöskirja käsittelee asiatekstien kääntämistä ja tilaajaa kääntämistapahtuman osapuolena. Tilaajien asiatekstikääntämistä koskevia odotuksia kieliparissa suomi venäjä, tilaajien asiatekstikääntäjiin kohdistuvia odotuksia ja tilaajien roolia kääntämisessä tarkastellaan normiteorian avulla. Normikäsitteeseen liittyy ajatus yhteisön odotuksista, joista henkilö on tietoinen ja jotka määrittelevät sallittua, kiellettyä ja pakollista toimintaa. Tilaajien näkemykset siitä, millainen on hyvä käännös ja hyvä kääntäjä, käsitetään tekijöiksi, jotka voivat vaikuttaa kääntäjien odotuksiin yhteisön käännöksiin kohdistuvista odotuksista. Odotusten täyttämisen odotetaan johtavan myönteisiin sanktioihin ja odotusten vastaisen toiminnan kielteisiin sanktioihin. Käännös on hyvälaatuinen siinä määrin kuin se vastaa yhteisön (tilaajien) odotuksia siitä, millainen käännöksen pitää olla. Tutkimuksessa hyödynnetään käännöksen laadun arviointia ja palvelun laatua koskevaa kirjallisuutta ja keskitytään normikäsitteeseen, erityisesti kääntämisen normeihin. Normeja tarkastellaan pääasiassa käännösten tilaajien näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tilaajat ovat yrityksiä, jotka tilaavat käännöksiä joko sisäisiltä tai ulkoisilta käännöspalveluiden tuottajilta omiin tarpeisiinsa. Käännöstoimistot, jotka tilaavat käännöksiä alihankintana, eivät ole tilaajia tämän tutkimuksen asetelmassa. Tilaajien käännösten laatua koskevia näkemyksiä, kääntäjiin kohdistuvia odotuksia ja heidän rooliaan käännättämisessä kartoitetaan kyselyn avulla. Kysely on tehty sellaisten suomalaisyritysten keskuudessa, joiden katsotaan olevan todennäköisiä käännösten tilaajia kieliparissa suomi venäjä. Lisäksi analysoidaan kyselyyn vastanneiden yritysten lähettämiä aitoja esimerkkejä hyvistä tai huonoista käännöksistä. Analyysin tarkoitus on mm. arvioida, missä määrin kyselyvastaukset vastaavat todellisuutta. Tutkimuksen mukaan tilaajat arvostavat käännöksissä tarkkuutta, täydellisyyttä, funktionaalisuutta, alkutekstin kirjoittajan tarkoituksen oikeaa tulkintaa ja käännöksen sujuvuutta. Kääntäjien odotetaan olevan kokeneita, hallitsevan yleiskielen lisäksi jonkin erikoisalan sanaston ja lisäksi heillä odotetaan olevan kääntämisen taito. Muodollisia todisteita pätevyydestä ei pidetä tärkeinä. Tilaajien rooli kääntämistapahtumassa osoittautui jonkin verran pienemmäksi kuin se voisi olla, ja osa kyselyyn vastaajista näytti olevan haluttomia tai kykenemättömiä arvioimaan käännösten laatua. Tämä korostaa kääntäjien roolia käännösperinteen synnyttäjinä ja heidän asiantuntija-asemaan perustuvaa vastuutaan käännösten laadusta. Lisäksi olisi sekä pätevien kääntäjien että tilaajien etujen mukaista, että kääntäjän ammatin vaatimuksen ja laadukkaiden käännösten aikaansaamisen edellytykset tunnettaisiin paremmin.

This doctoral thesis focuses on the translation of Finnish prose literature into English in the United Kingdom between 1945 and 2003. The subject is approached using translation archaeology, interviews, archival material, detailed text analysis and reception material. The main theoretical framework is Descriptive Translation Studies, and certain sociological theories (Bourdieu s field theory, actor-network theory) are also used. After charting the published translations, two periods of time are selected for closer analysis: an earlier period from 1955 to 1959, involving eight translations, and a later one from 1990 to 2003, with a total of six translations. While these translation numbers may appear low, they are actually rather high in proportion to the total number of 28 one-author literary prose translations published in the UK over the approximately 60 years being studied. The two periods of time, the 1950s and 1990s, are compared in terms of the sociological context of translation activity, the reception of translations and their textual features. The comparisons show that the main changes in translation practice between these two periods are increased completeness (translations in the 1950s group often being shortened by hundreds of pages) and lesser use of indirect translation via an intermediary language (about half of the 1950s translations having been translated via Swedish). Otherwise, translation practices have not changed much: except for large omissions, which are far more frequent in the 1950s, variation within each group is larger than between groups. As to the sociological context, the main changes are an increase in long-term institution-level contacts and an increase in the promotion of foreign translation rights by Finnish publishing houses. This is in contrast to the 1950s when translation rights were mainly sold through personal contacts by individual authors and translators. The reception of translations is difficult to study because of scarce material. However, the 1950s translations were aggressively marketed and therefore obtained far more reviews and reprints than the 1990s translations. Several of the 1950s books, mostly historical novels by Mika Waltari, were mainstream bestsellers at the time, while current translations are frequently made for niche markets. The thesis introduces ample new material on the translation of Finnish prose literature into English in the UK. The results are also relevant to translation from a minority literature into a majority one. As to translation theory, they lead us to question the social nature of translation norms and the assumption of a static target culture. The translations analysed here are located in a very fragmented interculture and gain a stronger position in the Finnish culture than in the British one. Suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen vieraille kielille on kiinnostanut suomalaisia pitkään, ja suomesta muille kielille käännettyjen kirjojen menestystä on usein seurattu Suomessa tarkkaan. Englannin kielen valta-aseman vuoksi nimenomaan englanninkielisten käännösten saatetaan ajatella antavan käännettäville kirjoille erityistä näkyvyyttä ja laajan yleisön. Suomesta englanniksi on kuitenkin käännetty suhteellisen vähän kaunokirjallisuutta, eikä hyvän näkyvyyden ja laajan yleisönkään saavuttaminen ole ollut selviö. Tämä väitöskirja kuvaa kyseistä aihepiiriä omalta pieneltä osaltaan. Se keskittyy suomalaisen proosakaunokirjallisuuden kääntämiseen Isossa-Britanniassa ja pyrkii kuvaamaan, mitä suomalaista proosaa Isossa-Britanniassa on käännetty, millaisissa oloissa ja miten käännökset on kulloinkin tuotettu ja miten ne on otettu kohdemaassaan vastaan. Tarkasteluajanjaksona on toisen maailmansodan päättymisen ja Suomen EU-jäsenyyden välinen aika eli vuodet 1945 2003. Tutkimusajanjaksolla Isossa-Britanniassa julkaistiin vain hyvin vähän suomesta käännettyä proosakaunokirjallisuutta; yhteensä vain 28 romaania ja novellikokoelmaa käännettiin suomesta englanniksi. Eniten käännöksiä julkaistiin 1950- ja 1990-luvuilla. 1950-luvulla kyseessä olivat lähinnä Mika Waltarin historialliset romaanit, joita markkinoitiin niin Isossa-Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin suuren markkinointikoneiston voimin, sekä sota-aiheiset romaanit. Niistä Tuntemattoman sotilaan käännöstä kritisoitiin Suomessa voimakkaasti jo sen julkaisuvuonna. Sekä monet Waltarin historiallisten romaanien käännökset että Tuntemattoman sotilaan käännös ovat silti edelleen myynnissä Suomessa, ja niistä otetaan säännöllisesti uusia painoksia. Monelle ostajalle lienee yllätys, että kirjoista on kuitenkin poistettu käännösvaiheessa jopa kolmannes, mahdollisesti useita satojakin sivuja. 1990-luvulla taas on käännetty mm. Leena Krohnin, Rosa Liksomin ja Arto Paasilinnan teoksia, ja suurista poistoista ja aiemmin yleisestä ruotsin kautta kääntämisestä on luovuttu. Tietyissä muissa suhteissa käännöstavat ovat toisaalta muuttuneet suhteellisen vähän. 2000-luvulla käännöksiä on ilmestynyt selvästi aiempaa enemmän, mahdollisesti käännösoikeuksien myynnin ja suomalaisten kirjojen promootion tehostumisen vuoksi. Tähän tutkimukseen uusimpia käännöksiä ei tosin ehditty enää ottaa. Samalla myös kääntäjäsukupolvi on vaihtumassa monien aiempien kääntäjien lopetellessa aktiivista käännösuraansa ja uusien voimien tullessa tilalle. Käännöstoiminta elää siis suurta murrosvaihetta. Jääkin nähtäväksi, miten se kehittyy tulevaisuudessa ja millaisen suosion tulevat käännökset saavuttavat kohdemaissaan.

The thesis studies the translation process for the laws of Finland as they are translated from Finnish into Swedish. The focus is on revision practices, norms and workplace procedures. The translation process studied covers three institutions and four revisions. In three separate studies the translation process is analyzed from the perspective of the translations, the institutions and the actors. The general theoretical framework is Descriptive Translation Studies. For the analysis of revisions made in versions of the Swedish translation of Finnish laws, a model is developed covering five grammatical categories (textual revisions, syntactic revisions, lexical revisions, morphological revisions and content revisions) and four norms (legal adequacy, correct translation, correct language and readability). A separate questionnaire-based study was carried out with translators and revisers at the three institutions. The results show that the number of revisions does not decrease during the translation process, and no division of labour can be seen at the different stages. This is somewhat surprising if the revision process is regarded as one of quality control. Instead, all revisers make revisions on every level of the text. Further, the revisions do not necessarily imply errors in the translations but are often the result of revisers following different norms for legal translation. The informal structure of the institutions and its impact on communication, visibility and workplace practices was studied from the perspective of organization theory. The results show weaknesses in the communicative situation, which affect the co-operation both between institutions and individuals. Individual attitudes towards norms and their relative authority also vary, in the sense that revisers largely prioritize legal adequacy whereas translators give linguistic norms a higher value. Further, multi-professional teamwork in the institutions studied shows a kind of teamwork based on individuals and institutions doing specific tasks with only little contact with others. This shows that the established definitions of teamwork, with people co-working in close contact with each other, cannot directly be applied to the workplace procedures in the translation process studied. Three new concepts are introduced: flerstegsrevidering (multi-stage revision), revideringskedja (revision chain) and normsyn (norm attitude). The study seeks to make a contribution to our knowledge of legal translation, translation processes, institutional translation, revision practices and translation norms for legal translation. Keywords: legal translation, translation of laws, institutional translation, revision, revision practices, norms, teamwork, organizational informal structure, translation process, translation sociology, multilingual. Vad sker med svenska lagtexter i Finland från första utkast till slutlig lag, och varför? I min avhandling studerar jag lagöversättning från finska till svenska utgående från ett kombinerat produkt- och processperspektiv. Fokus ligger vid revideringspraktiker, normer och insitutionella arbetsprocesser. Den översättningsprocess som studeras omfattar tre institutioner och fyra reviderade versioner av varje lagtext. De tre institutionerna är statsrådets translatorsbyrå, justitieministeriets laggranskningsenhet och riksdagens svenska byrå. Lagöversättningsprocessen studeras utgående från översättningarna, institutionerna och personerna bakom översattningen (översättarna och granskarna). Den teoretiska ramen för studien är deskriptiv översättningsforskning. Studien placerar sig inom ramen för översättningssociologi och kompletteras med vissa aspekter från organisationsteori. För analysen av revideringar som görs lagtexterna har jag skapat en analysmodell som omfattar fem övergripande kategorier (revideringar på textnivå, syntaktisk nivå, lexikal nivå, morfologisk nivå och innehållslig nivå) och fyra normer (juridisk lämplighet, korrekt återgivning, språkriktighet och begriplighet). De första två delstudierna baserar sig på analysen av ett textmaterial bestående av olika reviderade versioner av åtta lagtexter. Den tredje delstudien baserar sig på en omfattande enkät som besvarats av översättare och granskare vid de tre institutionerna. Undersökningens resultat visar att antalet revideringar är relativt högt och att antalet revideringar inte minskar under översättningsprocessens gång. Vidare kan ingen arbetsfördelning iakttas mellan de tre institutionerna utgående från ett organisationsteoretiskt perspektiv. Resultaten visar ytterligare att det finns en del brister i avseende på kommunikationen mellan institutionerna, vilket påverkar samarbetet både mellan institutioner och mellan personer. Individernas syn på normer och deras uppfattning om normernas auktoritativa status varierar, så att granskarna prioriterar juridisk lämplighet medan översättarna tillskriver språkriktigthet en högre prioritet. Ytterligare är det multiprofessionella teamarbetet vid de studerade institutionerna av ett slag som baserar sig på att både individer och institutioner har sina egena specifika arbetsuppgifter som de koncentrerar sig på, medan kontakten med andra institutioner och personer vid andra institutioner är liten. Detta visar att den etablerade definitionen på teamarbete, med människor i nära samarbete med varandra, inte direkt kan överföras på de arbetspraktiker som råder inom ramen för den studerade översättningsprocessen. Tre nya begrepp instroduceras: flerstegsrevidering, revideringskedja och normsyn. Undersökningen är ett bidrag till kunskap om lagöversättning, översättningsprocesser, institutionell översättning, revideringspraktiker och översättnngsnormer för juridisk översättning. Nyckelord: lagöversättning, juridisk översättning, institutionell översättning, översättningsprocesser, revidering, revideringspraktiker, normer, teamarbete, informell oraganistaionsstruktur, översättningssociologi, flerspråkig.

This doctoral thesis starts with a comprehensive introduction seeking to anchor the problematics of the ethics of the poetician translator (a translator of literary and similar texts) in a theoretical framework drawing on moral philosophy. This introductory section is followed by six published papers (four journal articles and two papers from conference proceedings), forming the main body of the thesis, which progressively develop a possible application of this theoretical framework. Starting from the acknowledgement that one of the ethical stakes in translation is constructed around the relation to the foreign and to the other , the translation process is scrutinized through the prism of the philosophies of Dialogue , focusing on how the translating actors relate to their task. The central notions around which philosophies of Dialogue are built are introduced and applied to translation. The question of intersubjective relations, addressed from a philosophical perspective, is developed with the help of the works of Martin Buber, Gabriel Marcel, Emmanuel Levinas and Paul Ric ur. The introductory section presents and explicates the thought of each of these philosophers and extracts the concepts that are then developed in the articles and conference papers collected here. Each paper concentrates on the notions of one of the philosophers referred to above and places these notions in perspective with other philosophies of Dialogue. All the papers contribute to explicating the relationship between the multiple philosophical notions that address the problematics of alterity and the condition of the translator. The work as a whole leads to the idea that the task of the poetician translator is not only to translate a text properly but above all to rouse and increase the desire of linguistic communities to live together. Artikkeliväitöskirjan muodostaa kuusi julkaistua artikkelia sekä taustoittava johdantoluku. Tutkimus on monitieteellinen. Se sijoittuu käännöstieteen alalle käyttäen hyväksi myös käytännön filosofista katsantokantaa. Teemana on lähinnä kaunokirjallisuuden ja vastaavien tekstien kääntämisen etiikka, jota analysoidaan valittujen filosofien kehittämien avainkäsitteiden avulla. Pääkysymys kuuluu: miten kääntää eettisesti, miten kääntäjän tulisi suhtautua toiseen kulttuuriin, lukijaansa, omaan ammattiinsa ? Johdantoluku selittää tutkimuksen kontekstia ja merkitystä sekä osoittaa miten se liittyy laajemmin soveltavan etiikan ongelmiin. Johdannossa esitellään valitut filosofit ja heidän ajatustensa päälinjat : Martin Buber, Gabriel Marcel, Emmanuel Lévinas ja Paul Ricoeur, jotka kaikki edustavat ns. dialogin filosofiaa. Ensimmäinen artikkeli on empiirinen tapaustutkimus. Se kertoo erään aloittelevan kääntäjän kohtalosta, miten kokeneempi kääntäjä käytti hänen työtään hyväksi ilman kohtuullista rahallista korvausta. Tapaus korostaa mm. kirjallisen käännössopimuksen ja myös moraalisen sopimuksen tärkeyttä. Toinen artikkeli esittää dialogifilosofien keskeisiä teemoja. Seuraavat kolme artikkelia pyrkivät syventymään em. filosofien teoksiin ja pohtimaan kääntäjän suhdetta lähdetekstiin, sen kirjoittajaan, sekä käännöksen lukijaan. Martin Buber korostaa ihmisen aitoa suhdetta toiseen : toista ei voi kohdella pelkästään välineenä. Gabriel Marcel kuvaa ihmisen suhdetta toiseen ihmiseen käyttäen avainkäsitteinä tapaamista, lupausta ja uudella tavalla ymmärrettyä uskollisuutta. Emmanuel Levinas kutsuu meidät pohtimaan uudelleen mitä tarkoittaa vastuu, erityisesti vastuu toiselle. Paul Ricoeur alleviivaa kääntäjän roolia ja statusta, kääntäjän vastuuta kohdatessaan vieraan, toisen. Viimeinen artikkeli soveltaa syntynyttä eettistä kokonaisnäkemystä globalisoivaan nykymaailmaan. Eri artikkeleiden kautta tutkimus pyrkii katsomaan kääntämisen käytäntöä laajemmasta näkökulmasta, jossa hahmottuu uusi tapa suhtautua toiseen ihmiseen, olkoon tämä alkutekstin kirjoittaja tai käännöksen lukija. Ristiriitaisessa nykymaailmassa kääntäjän asema on keskeinen: siinä kulminoituu monikielisen kommunikaation vaikeus ja vastuu.

A rejection represents a face-threatening act par excellence. This does not only hold for private, but also for public and mediated discourse. Against this background, a contrastive analysis of rejections has been conducted, which is based on 12 short dyadic interviews between professional journalists and the losers of the general elections in Britain and Germany. The data share identical external parameters, almost ... A rejection represents a face-threatening act par excellence. This does not only hold for private, but also for public and mediated discourse. Against this background, a contrastive analysis of rejections has been conducted, which is based on 12 short dyadic interviews between professional journalists and the losers of the general elections in Britain and Germany. The data share identical external parameters, almost ...