Search

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ELY-keskusten, TEtoimistojen ja KEHA-keskuksen keskeisiä työpäivän sujuvuuteen vaikuttavia ongelmia ja löytää sitä kautta mahdollisuuksia uuden teknologian mahdollisuuksien ymmärtämiselle. Keskeinen asia oli miten pilviteknologiaa käyttävien järjestelmien ohjeistus ja koulutus pitäisi hoitaa, jotta niiden tarjoamat työvälineiden ja työkalujen käyttöönotto omaksuttaisiin työtehtävien hoidossa. Lisäksi työn tarkoituksena oli tunnistaa keskeisiä työpäivän sujuvuuteen vaikuttavia ongelmia ja löytää sitä kautta mahdollisuuksia uuden teknologian mahdollisuuksien ymmärtämiselle. Tutkimuksella selvitettiin minkälaisissa työtehtävissä virastojen henkilöstö oli, minkälaisilla työvälineillä he hoitivat työtehtäviään käytännössä, minkälaista tietoa tai koulutusta he tarvitsivat uusien työvälineiden tai työkalujen käyttöönotossa ja mistä he saivat niistä tarvitsemaansa tietoa kyselyn vastaushetkellä. Lisäksi virastojen työntekijät saivat esittää näkemyksiään Taimi-intranetin kehittämisestä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena webropol-ohjelmalla. Tutkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä konstruktiivistä tutkimusotetta ja tutkimusaineisto oli määrällinen eli kvantitatiivinen. Kyselylomake sisälsi strukturoituja, puolistrukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimus saatteineen välitettiin KEHA-keskuksen, TEtoimistojen ja ELY-keskusten sisäisessä verkossa. Kyselyyn vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen, ja siihen vastattiin nimettömänä. Tutkimustulokset osoittavat, että merkittävä osa virastojen työntekijöistä toimi asiantuntijatehtävissä. Tutkimuksessa ilmeni, että virastojen työntekijöiden työtä kuvasi parhainten termit työni on asiantuntijatyötä ja töitä tehtiin pääsääntöisesti omassa työpisteessä. Lähes puolella työ sisälsi asiakaspalvelua. Tutkimuksessa ilmeni,että enemmistö vastaajista vastasi tarvitsevansa lisäkoulutusta Taimi-intranetin käyttämisessä vastaus hetkellä. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että henkilökohtaisen opastuksen saanti oli tärkeää uusien työssä hyödyntävien tekniikoiden käytöstä. The purpose of this study was to figure out essential problems affecting on fluency of daily work in governmental agencies (KEHA-center, TE-offices and ELY-centers) and so chart possibilities for understanding new technologies. An important issue was to find out, how guiding and education in the systems using cloud services should be implemented so that the tools provided by those could be imbibed in daily work. An additional purpose was to unveil major problems in fluency of daily work and so possibilities for understanding potential of new technologies. Following items were found out: in what kind of tasks personnel of the bureaus was, what kind of tools they were used in practice, what kind of information and education they needed in adopting new tools, and from where they gained information at the moment of answering the survey. In addition, employees were allowed to present their views dealing with development of the Taimi-intranet. The study was implemented as a survey using Webropol program. As the research method constructive approach was used and the research data was quantitative. The survey form contained structured, semi-structured and open questions. The survey and the cover letter were forwarded in internal networks of the KEHA-center, TE-offices and ELY-centers. Answering was based on voluntariness and anonymity. Results proved that a remarkable part of the employees of bureaus were in specialist tasks and the work was essentially done in own desks. Almost half of the answerers announced to perform customer services. It was found out that the majority of the answerers needed additional education in the usage of Taimi-intranet at the moment of answering. Over half of the answerers agreed that personal guiding was important in the new technologies utilized in work.

Artikkelissa kuvataan, millaisia sosiaalisen median opetussovelluksia opettajaopiskelijat suunnittelivat viiden ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteisen valinnaisen opintojakson ”Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa” aikana. Opettajaopiskelijat opiskelivat sosiaalisen median opetuskäyttöä sosiaalisen median ympäristössä syyskuusta 2008 helmikuuhun 2009 ja selvittivät, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää ammatillisen opettajan työssä.

Kuvaan tässä artikkelissa kokemuksia ja opetuksia, jotka olen saanut tutkivan oppimisen soveltamisesta tuotekehityksen opiskeluun verkkoympäristössä. Opiskelijat olivat insinööri (AMK) -tutkintoa suorittavia aikuisia, jotka opiskelivat ammattikorkeakoulun muuntokoulutusohjelmissa päivätyönsä ohessa. Sekä tutkiva oppiminen että opiskelu verkossa olivat heille uutta. Niiden yhdistäminen tuotti kuitenkin rohkaisevia tuloksia.

Yhteisöllisyyttä korostavien, toisiaan sivuavien oppimiskäsitysten ja -teorioiden mukaan vuorovaikutus oppijoiden kesken on oppimisen edellytys. Yhteisölliseen oppimiseen on myös vahvasti liitetty opetusteknologian ja verkkoympäristöjen hyödyntäminen. Mutta kuinka tukea yhteisöllistä oppimista silloin, kun oppijat eivät ole vuorovaikutuksessa kasvokkain, vaan teknologian välityksellä? Kuinka ohjata ja edistää osallistujien vuorovaikutusta niin, että yhteistoiminnallisen oppimisen ehdot täyttyvät?

”Usean vuosikymmenen ajan on esitetty voimakasta kritiikkiä siitä, että perinteinen sivistysyliopisto on saanut väistyä markkinamallisen ja yrityshenkisen yliopiston tieltä. Olisi kuitenkin outoa, jos sivistyksen ja elinkeinoelämän tarpeiden välillä olisi ylipääsemätön ristiriita. Tiede ja teknologia ovat ihmiskunnan historiassa kukoistaneet erilaisissa kulttuureissa ja niin tapahtuu tulevaisuudessakin”, kirjoittaa Tapio Varis. Globaalia oppimista käsittelevä Varis uskoo, että 2000-luvulla on syntymässä uusi renessanssikasvatus, joka suuntautuu uutta luovaan hyvän elämän rakentamiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa toimivilla opettajilla ja aikuisopiskelijoilla on verkko-opetuksesta ja –opiskelusta. Lisäksi tutkimus kartoitti opettajien ja aikuisopiskelijoiden näkemyksiä ja suhtautumista verkko-oppimiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea opettajaa ja neljää aikuisopiskelijaa keväällä 2015. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita soveltamalla. Opiskelijat näkivät verkko-oppimisen tuovan opiskeluun lisää ajasta ja paikasta riippumatonta joustavuutta. Haastavimpana verkko-opiskelussa opiskelijat kokivat oman aktiivisuuden ylläpitämisen sekä aidon, kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttumisen. Opiskelijat kaipasivat myös enemmän tukea ja ohjausta oppimiseen. Opintojen selkeä rakenne ja oppimisympäristön helppokäyttöisyys koettiin edistävän opiskelua. Opettajien osalta tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaitoksen ja opettajayhteisön toimintatapoja tulisi kehittää verkko-opetuksen näkökulmasta kannustavampaan suuntaan. Opettajat kaipasivat enemmän kollegiaalista yhteistyötä sekä verkostoitumista verkko-opetuksen hyvien käytänteiden jalkauttamiseksi. Myös pedagogista tukea verkko-opetuksen järjestämiseen kaivattiin lisää. Haasteellisimpana verkko-opetuksen toteuttamisessa opettajat pitivät vuorovaikutuksen luomista sekä sitä, että verkko-opintojen suunnittelua vaatii paljon aikaa.

Tätä pro gradu -tutkielmaa varten on tuotettu lukion S23-kurssin itsenäisesti opiskeltava verkkokoppimateriaalipa- ketti tehtävineen Otavan Opiston nettilukioon. Itsenäisessä verkko-opiskelussa opettajan ja oppijan välinen vuoro- vaikutus on osittain erilaista ja osittain samanlaista kuin kasvokkaisopetuksessa. Tieto- ja viestintäteknologiset so- vellukset mahdollistavat sekä viivästetyn että reaaliaikaisen ohjauksen ja palautteenannon, joita voidaan toteuttaa kirjoittamalla tai puhumalla, keskustelemalla tai kommentoimalla. Työn teoreettinen viitekehys painottuu sosiokulttuuriseen ja ekologiseen teoriaan sekä funktionaaliseen käsitykseen kielen oppimisesta. Näitä taustoittaa kognitiivisen konstruktivismin teoria, dialoginen käsitys kielestä sekä oppijaan liittyvät tekijät, kuten identiteetti ja persoonallisuus, oppimisen affektiivinen puoli ja oppimismotivaatio. Teoria- tausta pyrkii kartoittamaan sitä laajahkolle alueelle siroavaa ymmärryksen valokeilaa, jonka valossa opettaja ohjaa oppimista ja antaa palautetta tuotetulla S23-kurssilla. Teoreettisen taustan tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, ettei oppimista ja kieltä voi tarkastella vain yhdestä näkökulmasta käsin: kumpikaan ei ole yksinään yksilön omi- naisuus tai puhtaasti jotain, mikä syntyy sosiaalisessa toiminnassa. Kielenopettaja ja myös oppija tarvitsee ymmär- rystä sekä yksilön sisäisestä toiminnasta että sen suhteesta ympäristöön. Lisäksi palautteenanto ja ohjaus vaikutta- vat siihen, millaisia emootioita oppimiseen liittyy tai liitetään, miten oppimismotivaatio rakentuu ja miten kielen oppiminen hyödyntää ja edelleen muokkaa oppijan identiteettiä. Työssä pyritään myös kartoittamaan jo tehtyä palautteenannon tutkimusta, jonka valossa halutaan tarjota opettajalle myös joitain konkreettisia välineitä omaan palautteenantoon. Työssä ei kuvata pidetyn kurssin annettua ja saatua palautetta, vaan luoda teoreettisen tiedon pohjalta kuva siitä, kuinka palautetta kurssilla voisi antaa. Tässä työssä otamme kantaa teoriatiedon pohjalta: Kuka palautetta antaa ja millaista palaute on? Miten palaute voi ohjata oppi- jaa aktiiviseen tiedonrakenteluun itsenäisesti ja yhdessä muiden kanssa? Miten luoda merkitysneuvottelua ja dialo- gia verkkovälitteisessä oppimisessa?

[Johdanto] Tieto- ja viestintäteknologisiin sovelluksiin oppimisen tukena on historian saatossa liittynyt yhtäältä monenlaisia lupauksia, mutta toisaalta myös haasteita ja pettymyksiä (Järvelä, Häkkinen & Lehtinen, 2006). Teknologian kehityksen rinnalla murroksessa ovat olleet myös käsitykset ja teoriat oppimisesta. Oppimisen prosesseihin, tuloksiin ja opetusteknologian vaikutuksiin kohdistuva tutkimus on laajentunut huomattavasti viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Teknologian tukemien oppimisympäristöjen ajatellaan parhaimmillaan toimivan yksilön ajattelun ja yhteisöllisen toiminnan tukena (Roschelle, 2013). [Jatkuu, ks. artikkeli] nonPeerReviewed

Tämä tutkimus on osa laajempaa hanketta, joka toteutettiin lukuvuonna 2011–2012. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Nokia Oy, Elisa Oy, Tampereen yliopisto ja Ylöjärven kaupunki. Tutkimus toteutettiin erillisessä kouluyksikössä, johon oli sijoitettu kaksi 5. luokkaa ja kaksi 6. luokkaa, joissa oli noin 80 opettajaa ja oppilasta. Kyseessä oli toimintatutkimustyyppinen hanke, jossa kaikille yksikön oppilaille ja opettajille jaettiin Nokia N8 -älypuhelin. Puhelimen datakäyttö sekä testipuhelimien väliset puhelut ja tekstiviestit olivat osallistujille maksuttomia. Tutkimuksen aikana testattiin puhelimen roolia koulussa ja sen ulkopuolella, sekä kokeiltiin ja kehitettiin erilaisia käytänteitä ja toiminnallisuuksia. Toimintatutkimukseen kuuluvat myös suunnittelemattomat ilmiöt, jotka syntyvät tutkittavien omasta aloitteesta ja joita tutkimus pyrkii tukemaan. Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan yhtä toimintatutkimuksesta esiin noussutta mielenkiintoista ilmiötä. Siinä oppilaat ryhtyivät oma-aloitteisesti käyttämään tutkimuksessa kehitettyä mobiilia kyselyjärjestelmää, joka suunniteltiin ensisijaisesti opettajajohtoiseen toimintaan. Kyseessä oli selkeästi informaaliin, yhteisölliseen ja vertaisoppimiseen liittyvä ilmiö. Tutkimus antaa viitteitä sille, että koululuokan oppilaiden välisille avoimille ja informaaleille kommunikointikanaville on selkeä tarve. Tuotettujen kysymysten analyysi viittaa siihen, että tutkittua järjestelmää käytettiin ensisijaisesti sosiaaliseen osallistumiseen ja oman identiteetin rakentamiseen liittyviin teemoihin. Sisällöstä näkyy vahvasti kiinnostus siihen, mitä muut ajattelevat ja miten he näkevät kysymyksen esittäjän. Oman identiteetin määräytyminen sen mukaan, miten erotumme muista ja mitä yhteistä meillä on, oli vahvasti läsnä toiminnassa. Oppilaat kyselivät toisiltaan myös ikäkaudelle tyypillisistä oman kokemuspiirin asioista kuten urheilusta, harrastuksista, eläimistä, tv-ohjelmista, musiikista, peleistä ja muusta vapaa-ajan toiminnasta sekä myös koulunkäynnistä niin tunne- kuin tietotasolla. Oppilaat ovat jo osa monia sosiaalisia verkostoja, mutta ne rajoittuvat yleensä kaveripiireihin, ja koko luokalla on harvoin keinoja toimia tehokkaasti yhdessä koulupäivän ulkopuolella. Kaveripiiri voi olla myös sosiaaliselta rakenteeltaan yksipuolisempi, kun hakeudutaan samankaltaisten seuraan. Koululuokka taas on yleensä laajempi ja monikulttuurisempi yhteisö, jossa opitaan toimimaan yhteisöllisesti erilaisten ihmisten kanssa. Luokkayhteisö on siis monipuolinen vertaisryhmä, joka voisi tukea myös lapsen informaalista koulun ulkopuolista oppimista ja toimintaa. Tulevaisuudessa koulu kohtaa yhä enemmän haasteita formaalin koulumaailman ja lasten narratiivisen ja informaalin elämysmaailman yhdistämisessä. Koulun rajattomuus on yhä selvemmin nähtävissä. Tutkittu ilmiö osoittaa kuinka teknologialla voidaan tukea rajattomampaa koululuokan ja -päivän ulkopuolelle ulottuvaa yhteisöllistä ja omaehtoista oppimista ja siihen liittyviä koulun kasvatus- ja identiteettitehtäviä.

Muutaman viime vuoden aikana mobiililaitteiden käyttö kouluissa on yleistynyt. Tämä on osittain aiheuttanut ristiriitaista keskustelua laitteiden käytöstä opetuksessa. Osa opettajista on ottanut mobiililaitteet opetuskäyttöön innokkaasti. Mobiiliopetuksen mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole vielä kovin paljon tutkittu. Tällä tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, mitä mahdollisuuksia oppilaiden omat mobiililaitteet tarjoavat opetukseen. Aineiston analyysissa pyrittiin etsimään tietoa siitä, miten ongelma-perustaisen opetuksen menetelmä ja pelillisyys vaikuttavat opetus- ja oppimisprosessissa, kun opiskelumenetelmänä käytetään mobiilioppimista ja oppilaiden omia mobiililaitteita. Tutkimus tehtiin useamman tapauksen tapaustutkimuksena. Kohderyhmänä tutkimuksessa olivat neljännen ja kuudennen luokan oppilaat yhdellä koululla Pieksämäellä ja Jyväskylässä. Empiirinen osa käsitti oppimisprosessin, jota havainnoitiin ja lisäksi videoitiin. Oppilaat haastateltiin prosessin lopuksi. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna Atlas.ti-ohjelmistoa, jolloin voitiin aineistoon liittää myös videot ja analysoida aineisto kokonaisuudessaan digitaalisesti. Analyysin strategiaksi valittiin tapaustutkimuksen kuvauksen laatiminen (developing a case description) ja tekniikkana käytettiin selityksen rakentamista (explanation building). Lopuksi jatkettiin analyysia Cross-Case Synthesis –menetelmällä. Tuloksista ilmeni, että lähes kaikki oppilaat kokivat omilla mobiililaitteilla opiskelun hyvin motivoivaksi ja vaihtelevaksi työtavaksi. Oppilaat osasivat käyttää omia laitteitaan tiedonhankintaan ja prosessointiin näppärästi. Ryhmien tuotokset olivat laadultaan hyviä. Eri valmistajien laitteiden käytössä ei havaittu huomattavia eroja, jos laite oli suhteellisen uusi ja toimintakuntoinen. Laitteen käyttöjärjestelmällä ei ollut vaikutusta opiskeluun. Tärkeimpänä johtopäätöksenä oli, että oppilaiden omat laitteet soveltuvat hyvin peruskoulun opetukseen. Laitteiden käyttö vaatii tosin opettajalta vähän enemmän osaamista kuin oppilaitokseen hankittujen laitteiden käyttö, koska oppilaiden laitteet poikkeavat toisistaan käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen osalta. During the past few years, the use of mobile devices in schools has increased. This has partially resulted in contradictory discussions of the equipment used for educa-tional purposes. Some teachers have enthusiastically started using mobile devices in educa-tion. Mobile devices affordances in education have not been studied much. This study was in-tended to finding out what possibilities mobile devices provide in primary school educa-tion. The study was conducted as a multiple case study of ongoing mobile learning. The target group of the study was pupils from fourth to sixth grade in two primary schools in Pieksämäki and in Jyväskylä. Empirical data was collected from a learning process which was observed and recorded. The pupils were interviewed afterwards. The data was ana-lyzed using Atlas.ti analyzing software. The analyzing strategy used in the case study was “developing a case description” and the technic used was “explanation building”. “Cross-case synthesis” was used in the final analyses. Results show that almost every pupil experienced studying with their own mobile devices a very motivating, and a varied way to study. There were no remarkable differences found depending on the operating system of a device.

On tärkeää tunnistaa ne sudenkupat ja ongelmat, joita verkko-oppimisessa kohdataan ja pohtia, miten verkko-opiskelussa päästäisiin dialogin avulla entistä parempiin laadullisiin tuloksiin niin, että oppimisprosessi on opiskelijalle mielekäs kokemus. Otavan Opiston Hyvinvointivaltio-verkkokurssilla kartutettiin kokemuksia dialogista verkossa.

Sosiaalinen media on muuttanut tapojamme työskennellä, kommunikoida, tuottaa ja jakaa tietoa. Sosiaalinen media on tullut viime vuosien aikana perinteisten verkko-oppimisympäristöjen rinnalle, sillä sosiaalisen median luonteeseen kuuluu yhteisöissä toimiminen sekä tiedon jakaminen ja rakentaminen. Tämä kirjallisuuskatsauksena toteutettu tutkielma selvittää miten sosiaalinen media poikkeaa perinteisistä verkko-oppimisympäristöistä ja kuinka sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää opetuksessa. Tutkimustuloksena todetaan, että sosiaalisen median palvelut mahdollistavat tiedon, tuotosten ja tehtävien helpomman jakamisen opiskelijoiden kesken sekä mahdollistavat yhdessä työskentelemisen paremmin kuin suljetut verkko-oppimisympäristöt. Tämän lisäksi yksilön ja ryhmän vuorovaikutuksen sekä yhteisen työskentelyn suunnitteleminen ja ohjaaminen saattaa helpottua sosiaalisen median välineillä. Toisaalta sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyy useita haasteita esimerkiksi tietosuojan ja käyttöehtojen muodossa. Lisäksi monen sosiaalisen median palvelun käyttö hajauttaa osallistumisen useaan palveluun jotka eivät välttämättä ole yhteydessä toisiinsa. Monen palvelun käyttöönotto, hallinta ja käytäntöjen muodostaminen saattaa olla työlästä koulutuksen tarjoajille. Social media has changed the way we work, communicate, produce and distribute information. Social media has become alongside the traditional e-learning environments, because nature of social media relies on idea that users share knowledge and build content. This literature review introduces how social media differs from traditional virtual learning environments and how social media can be used in teaching purposes. The research result indicates that social media services enable easier sharing of knowledge, documents and tasks between the students and allows working together better than the closed virtual learning environments. It is also noticed that individual and group interaction as well as planning and controlling collaborative working may be facilitated by social media tools. There are also challenges that come along with it, such as the countless privacy policies and terms of services. Using multiple social media services decentralize participation to a number of services that are not necessarily connected with each other. Implementation, governance and policing of multiple social media services may be a daunting task for educators.

Verkko-opiskelu tarjoaa hyvät mahdollisuudet etäopiskeluun. Verkko-opiskelussa korostuvat joustavuus ja itseohjautuvuus. Konstruktivistinen oppiminen on noussut keskeiseksi oppimisteoriapohjaksi myös verkko-opinnoissa. Yksi tyypillinen yhteisöllisen verkkotyöskentelyn muoto onkin verkkokeskustelu, jossa nämä näkökulmat yhdistyvät. Verkko-ympäristössä opiskeleminen ei kuitenkaan aina tarjoa opiskelijalle riittävästi yhteisöllisyyden kokemuksia. Verkkokeskustelujen haasteet liittyvät usein keskusteluiden kankeuteen ja pinnallisuuteen tai opiskelijoiden epätasaiseen osallistumiseen. Tutkimusta verkko-opintojen käyttämisestä biologian opettajankoulutuksessa on vähän, ja siksi teemaan haluttiin keskittyä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset asenteet biologian opettajaopiskelijoilla on verkko-opiskelua kohtaan ja miten verkkokeskustelu soveltuu opiskelumenetelmäksi biologiaan liittyvän eettisen teeman pohdinnassa. Eettiseksi teemaksi valikoitui evoluution opettaminen suomalaisessa koulussa, sillä teema on jatkuvasti ajankohtainen. Tutkimukseen osallistui Jyväskylän yliopistosta 16 opiskelijaa, joilla pää- tai sivuaineena oli biologia. Suurin osa heistä (15) opiskeli aineenopettajiksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin lomakekyselyä ja yksilöhaastatteluja. Lomakekysely toteutettiin tutkimuksen alussa ja lopussa, haastattelut vain tutkimuksen lopussa. Mittausten välissä osallistujat keskustelivat biologian opetukseen liittyvästä teemasta joko kasvotusten tai anonyymisti verkkoympäristössä. Aineistona käytettiin siis lomakemittauksista saatuja tietoja, haastatteluita, verkkokeskustelua sekä kasvokkain tapahtuneen keskustelun nauhoitusta. Opiskelijoiden asenteet verkko-opiskeluun olivat pääsääntöisesti hyvät. Verkko-opiskelusta kuvattiin useita hyviä puolia, tärkeimpänä sen joustavuus. Verkko-opiskelu oli tutkimuksen mukaan tavoiteltava opiskelumuoto yliopisto-opiskelussa, ja se soveltuu hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Verkkokeskustelussa erityisen tärkeäksi koettiin osallistujien anonymiteetti. Tutkimuksen mukaan anonyymi verkkokeskustelu soveltuukin käytettäväksi biologian alan eettisten teemojen käsittelemiseen. Muut verkko-oppimisesta saadut tulokset vahvistavat jo ennalta kirjallisuudessa esiintyviä tuloksia. Myös kasvokkain tapahtuvalle keskustelulle oppimistilanteena on tarvetta. E-learning is a good form of distance learning. Flexibility and self-management to one’s studies are advantages of e-learning. Constructionism as a learning theory has been found a good theory also in e-learning. One typical collaborative e-learning method is online chat that combines all those good qualities. Studying in network environment doesn’t always give enough feeling of collaboration. Challenges of online chats are linked with concepts like slowness and superficiality. Another challenge is varying activity of students taking part in online chat. There is only little research about e-learning among biology teacher students. The target of this research was to find out how the attitudes are towards e-learning and how online chat works as a learning method in learning ethical questions of biology teaching. The ethical theme was teaching of evolution in Finnish school. The theme has been in the media just recently. There were 16 participants in this research. They studied biology as their major or minor studies in the University of Jyväskylä. Most of them (15) studied to become a teacher of biology. In this master thesis were used two research methods, questionnaire and interview. Participants made questionnaire at the beginning and in the end of the research and interviews were hold only in the end. Between those measurements half of the group discussed about teaching of evolution face-to-face and half in the online chat (anonymously). The results of this thesis showed that the attitudes towards e-learning were good. There were many positive sides in e-learning and flexibility was the most important of them. So it seems that anonymous online chat is suitable to use in biology teacher education when dealing with ethical themes of teaching biology. Also face-to-face discussion was mentioned to be important. Other results of this research confirmed the earlier results found in the literature.

Tämän työn tarkoituksena oli suunnitella kielikurssi, joka edistäisi puolustusvoimien henkilökunnan sotilasterminologian oppimista. Kurssin päätavoitteena oli käyttää täysipainoisesti konstruktivismiperustaista PVMoodlea oppimisessa, sekä sitouttaa oppijat yhteisölliseen oppimiseen, ottaen huomioon sotilaspedagogiikan oppimisen ohjaamisen KATRIKS periaatemallin (muistimalli, joka tukee oppimis- ja opetussuunnitelman laadintaa). Teoriataustassa käsitellään kohderyhmän mukaisesti aikuisoppimista, yhteisöllistä oppimista, sanaston oppimista, sekä verkon käyttöä oppimistapahtumassa. Teoreettisen osan perusteella luotiin PVMoodleen sanastokurssi. Kurssin painotus on konstruktiivisessa oppimisessa, ja miten sosiaaliset painopisteet voidaan huomioida kurssilla. Varsinaisessa sanastonoppimisosiossa päädyttiin käyttämään päämetodina sanaselityksiä (glosses). Oppilaat käyttävät kurssilla Moodlen ominaisuutta Glossary, johon he itse luovat valitsemansa sanat ja lisäävät viikkotehtävien mukaiset kohdat. Kurssimoduuli kestää neljä viikkoa, jonka jälkeen oppilaat valitsevat uuden tekstin ja uudet sanat opittavaksi valintansa mukaan. Kurssin oppilaat voivat vaikuttaa valittuihin teksteihin ja sanoihin. Kurssilla on käytössä myös muita Moodlen aktiviteetti-moduleita, joilla saadaan kurssiin yhteisöllisyyttä ja vertaistuen käyttöä tehtävissä.

Providing a motivating learning environment for learning a less commonly taught language is a challenge. Developing technology, societal changes, virtual mobility and networking create new demands for teachers and students of these languages. Growing needs for international mobility call for the adoption of new pedagogical approaches. It is the urgency of using more up-to-date, pedagogically acceptable computer-assisted teaching programs that led to the development of the e-learning course of Slovak reported upon in this article. The course is based on a socio-constructivist approach and its main aim is to promote the development of learners’ communicative and cultural competence. This empirical study explores the learning of Slovak in an e-learning environment. The main focuses are on students’ approaches to learning in an e-learning environment, on raising their learning awareness and on their experiences of e-learning. The initial research questions are whether and how Slovak is learnt in an e-learning environment and whether all four language skills (speaking, listening, reading and writing) can be learnt in such a context. Learners’ agency – learners’ degree of motivation and engagement as well as their conscious approach to learning – is reflected in the development of their communication competence and the growth of their learning awareness, which is manifested in their learning journals and reflections. One interesting outcome about learning awareness was the challenge of Slovak diacritics. Students’ awareness of this challenge increased through pen-and-paper writing, not through the e-learning environment. Thus a contradiction emerged: between the new technologies that allow for distance language learning and the need for more traditional learning styles. This contradiction poses new challenges for the more personalized language learning environments. This article reports on the design and implementation of the e-learning course in Slovak, it outlines how students’ impressions of the course were collected and analyzed. peerReviewed

The main purpose of this research is to explore the use of M - learning for instructional purpose in Nigeria with a view to uncovering the degree to which it is in use in the institutions of learning. The issue was addressed from the view point of students and also from the theoretical point drawn from relevant extant literatures of other students and some learning theories, frameworks as well as relevant literatures were examined. This research is empirical in nature and as such employs a cross sectional approach which involved the use of survey design in collecting data from students of different departments from two highly rated and recognized universities in Nigeria. Finally, the result of the study is presented and findings were discussed. The study offers findings to the research questions which comprised of the students commuting habits, ownership of the mobile device, skill, access to the internet as well as their disposition towards adopting mobile learning. This is because these factors among others, were identified as critical to the implementation of m – learning. Ultimately, the findings of this work should help and guide future research works and policy makers. It is also valuable for identifying ways to contribute to improving the learning experience in Nigeria and by extension Africa using the mobile technology.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä täydennyskoulutus merkitsee poliisihallinnossa työskenteleville ja miten webinaari menetelmänä soveltuu työn ohella tapahtuvaan täydennyskoulutukseen. Tavoitteena oli tunnistaa hyvät käytännöt ja kehittämisen kohteet. Tarkastelu kohdentui webinaarin nykytilaa kuvaaviin vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä tulevaisuutta luotaaviin mahdollisuuksiin ja menetelmän jalkauttamiseen liittyviin uhkiin. Webinaarilla tarkoitetaan verkossa toteutettavaa seminaaria, johon voidaan osallistua Internetin avulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sulautuva oppiminen (Blended Learning). Sulautuva oppiminen määritellään toiminnaksi, jossa opetusteknologiaa hyödynnetään opetuksessa tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on rakentaa monimuotoinen ja rikas oppimisympäristö, johon integroidaan uusia ja traditionaalisia opetuksen muotoja. Tutkimuksen näkökulma on laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla sellaisia poliisihallinnossa työskenteleviä henkilöitä (N=8), jotka olivat etäosallistuneet Poliisiammattikorkeakoulussa järjestettyyn webinaariin. Haastattelut toteutettiin verkossa. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullisen aineiston sisällönanalyysiä ja SWOT-analyysiä. Aineistosta muodostettiin ala- ja yläluokkia, jotka määriteltiin SWOT-analyysin avulla vahvuuksiksi, heikkouksiksi, mahdollisuuksiksi ja uhiksi. Tutkimus osoitti, että webinaari menetelmänä tehostaa työn ja koulutuksen yhteensovittamista, koska se mahdollisti opiskelijan resurssien tarkoituksenmukaisen käytön ja tehosti opiskelijan ajankäyttöä. Webinaari edisti opiskelijoiden digitaalista voimistumista, mikä mahdollisti kompetenssien vahvistumisen uudessa oppimisympäristössä ja edisti omaa ammatillista osaamista. Vahvuuksiksi nousivat myös opiskelijan autonomisuus ja oppimisen tuominen sinne, missä työ tehdään. Heikkouksiksi nousivat webinaarin häiriöalttius, verkostoitumisen mahdollisuuden puuttuminen ja verkkovuorovaikutuksen erilaisuus verrattuna kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Tulevaisuuden mahdollisuuksiksi nousivat taloudellisten resurssien tehostuminen sekä koulutuskulttuurin ja oppimiskäsityksien uudistuminen työyhteisössä. Webinaarin käyttöönoton tulevaisuuden uhkina pidettiin puutteellista koulutussuunnittelua, jonka seurauksena verkkoa ei hyödynnetä koulutuksessa tarkoituksenmukaisesti, tehotonta tiedottamista ja organisaatioviestintää sekä sitä, ettei sulautuvan oppimisen strategia jalkaudu työyhteisöön.

Alati muuttuvassa ja kansainvälistyvässä informaatioyhteiskunnassa kansalaisilta vaaditaan monipuolista, erityisesti suullista, kielitaitoa ja teknistä osaamista sekä kykyä ja halua jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Näihin 2000-luvun perustaitovaatimuksiin pureutuu myös tämä tutkimus teemoillaan ääntäminen, e-oppiminen ja itseopiskelu. Ajankohtaisuudestaan huolimatta ääntämisen itseopiskelu Internet-pohjaisten materiaalien avulla ei ole tätä ennen herättänyt syvempää kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa. Tämän kaikille ääntämisen oppijoille suunnatun tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia sivustoja netistä löytyy, joiden avulla ruotsin ja/tai englannin kielen oppija voi opetella ja harjoittaa ääntämistätietojaan ja -taitojaan itsenäisesti. Lähestyn ääntämissivustoja oppimateriaalin näkökulmasta ja tutkin niitä hyperteksteinä. Analysoin sivustoja kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin tutkimuskysymysten Mitä sivustoilla voi oppia? ja Miten sivustoilla voi oppia? pohjalta luotujen analyysikategorioiden Sisältö ja Metodit mukaisesti. Sivustoja etsin Internetistä hakukone Googlen avulla tarkoin valituilla hakusanoilla ja sivustot lopulliseen analyysiin valitsen eliittiotannalla. Kumpaakin kieltä kohden analysoin yhteensä kymmenen ääntämissivustoa. Pettymyksekseni merkittävin löydös oli ruotsin ääntämissivustojen harvalukuisuus: ensimmäisessä materiaalinkeruussa löytyi hakusanojen modifioinnista huolimatta vain yksi kriteerit täyttävä, täysin ääntämissivuston määritelmää vastaava sivusto. En kuitenkaan ollut valmis luopumaan aiheesta: epäkohta on mielestäni tärkeä tuoda esiin ja toisaalta halusin myös esitellä löytämäni englannin ääntämissivustot. Koska Internetistä löytyy ääntämissivustojen lisäksi myös muita ääntämisen oppimiseen soveltuvia sivustoja, päätin laajentaa ääntämissivuston määritelmää ja valikoida uusista tuloksista analyysiin monipuolisimmat. Vaikka palautteenannossa ja ohjeistamisessa on vielä laajasti puutteita, uskon silti vahvasti sivustojen potentiaaliin oppimismateriaalina. Jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia mm. miten varsinainen kohderyhmä, itsenäiset oppijat, kokevat sivustot ja millaisia oppimistuloksia sivustojen avulla on mahdollista saavuttaa.

In this study were studied the dimensions and advantages of the digital media in the adult education and distance presence. The point of view and limiting of the study was coaching and the significance of face-to-face interaction in it. The study was partly based on my three earlier reports about the digital media in the direction of teaching training. Main question of the three reports was would the digital media supply some new dimensions and benefits for teaching training guidance? It was seen, in the reports, as the biggest disadvantage that the distance presence is not a genuine situation because there is lack of (quick) interactivity. The need for a flexible two-way communication channel rose forth in the answers. In this study it was proved that blended coaching would be a suitable method in the adult education. This study showed that blended coaching responds to the hectic needs of the present business and working life. It allows flexibility to the contemporary adult studying and it answers to the economical function. In the study many free and suitable e-tools (mediums) for coaching were analyzed and found. The e-tools (mediums) are a resource that has been too little utilised yet. The study showed that only the digital generation brings varied and flexible use of etools into coaching more widely. With the help of the study solutions for the improvement of the face-to-face interaction of the teacher practice guidance were also obtained.

Tutkielmassa esitellään verkkopedagogiikan käsitteitä ja tutustutaan sosiaalisen median tuomiin mahdollisuuksiin verkkopedagogiikassa. Lisäksi käsi- tellään Jyväskylän ammattiopiston verkkopedagogiikan tämän hetkistä tilannetta.

Tutkimuksen lähtökohtana on konstruktiivinen oppimiskäsitys. Tätä oppimiskäsitystä käytetään nykyisin yleisesti, koska oppija nähdään aktiivisena ja omatoimisena tiedon etsijänä. Nopea tekninen kehitys on mahdollistanut opetusmenetelmien käytön kehittämisen ja kokonaan uudenlaisen oppimisympäristön, verkko-opiskelun. Nykyisien teknisten apuvälineiden myötä on myös opetuksen menetelmiä ja sisältöjä kehitettävä. Opiskelun toteuttamiseen verkossa tarvitaan erityistä verkkopedago-giikkaa ja didaktiikkaa. Verkko-opettajalta ja -opiskelijalta vaaditaan uudenlaisia tietoja ja taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Kainuun kesäyliopiston järjestämän Kasvatustieteen approbaturin monimuoto-opiskeluna suorittaneiden opiskelijoiden kokemuksia verkko-opintojen suorittamisesta. Tarkoituksena oli tutkia verkko-opiskelussa koettuja ongelmia opiskelijoiden näkökulmasta. Menetelmäksi valittiin kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Tämän tutkimusmenetelmän käyttöä puolsi se, että vastaajat olivat maantieteellisesti laajalle alueelle hajaantuneet. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin sähköposti- ja postikyselynä, riippuen oliko käytettävissä vastaajien sähköpostiosoitetta. Kyselyn tulokset saivat tukea aikaisemmista verkko-opiskelua koskeneista tutkimuksista. Verkko-opiskelun ongelmat näyttäisivät olevan hyvin samanlaisia koko Suomessa. Tutkimuksessa esille tulleita opiskelijoiden kokemia verkko-opiskelun ongelmia olivat mm. tekniset ongelmat ja ohjauksen puute. Verkko-opiskelua tukevaa palautetta toivottiin myös enemmän. Verkko-opiskelun etuina vas-taajat pitivät sen riippumattomuutta ajasta ja paikasta. Ilmeisesti verkko-opiskelu oli vastaajille kriittisistä vastauksista huolimatta positiivinen kokemus, sillä kaikki vastaajat olivat valmiita osallistumaan uudestaan verkkokursseille, mikäli siihen olisi tarvetta. Tulosten luotettavuutta heikentää pieni kohderyhmä ja alhainen vastausprosentti. Tämän johdosta tutkimustulokset eivät ole kovin yleistettäviä. Tutkimusaineisto käsiteltiin tilastollisella analyysillä ja muuttujien väliset korrelaatiot pystyttiin selvittämään. Tutkimuksen luotettavuutta tukevat aikaisem-mat tutkimukset, joiden mukaan verkko-opiskelun ongelmat koettiin hyvin samanlaisina kuin tässä tutkimuksessa. Tämä tutkimus perustuu Sanna-Mari Nissisen ja Katja Valtasen tekemään kasvatustieteen laudatur-työhön Monimuoto-opiskelijoiden kokemuksia verkko-opiskelusta Kainuun kesäyliopistossa (2007). Alkuperäisestä työstä on poistettu luku 2.2. Muutamia yksittäisiä kappaleita on lisäksi poistettu sekä järjestystä muutettu. Lisäksi aiemmin liitteinä olleet taulukot on siirretty tutkimustulosten tarkastelun yhteyteen. Näihin muutostöihin on suostumus alkuperäisen tutkimuksen toiselta tekijältä.

Computer-supported collaborative learning (CSCL) appears to provide a promising social approach to foster learning. On the other hand, recent studies have indicated that when learners are left on their own, it is often difficult for teams to engage in productive interactions. Therefore, the use of collaboration scripts as instructional support has been presented as a possibility to trigger productive collaborative activities. This study provides knowledge of collaboration scripts as a pedagogical method to facilitate group processes in virtual environments in authentic educational contexts. The findings indicate that scripts as external support can help students proceed in solving learning tasks. This study involved a number of different scripts and groups. However, none of the scripts could guarantee equal and high-level collaboration within the teams, and there was also considerable variation between the groups in this respect. Based on the findings of this study, in the future, scripts should support group flexibility and collaboration, depending on the learning goals, learnerss' characteristics and roles assumed in a group.

Numerous educational technology programs and strategies have been developed on all continents to ensure that technology is used effectively for the benefit of student learning and achievement. The impact of technology on learning and instruction is still not clear. This book addresses several concerns of educators who rub elbows with a new technology. The book offers global research-based data on educational technology. The book consists of nine independent blind peer-reviewed scientific articles written by thirteen authors, four from Europe and nine from the USA. The authors present diverse views on social technologies and integration of ICT (information and communication technology) in education, online teaching, and instructional design models. Creative computing, staff and student training, and effective use of technology are also examined. Several theoretical frameworks are used including the activity theory, social constructivist theory, reflective practice, and the teacher’s embodied theory. The articles represent a variety of quantitative and qualitative methods, including case studies and surveys. Practical web-based links including videos and examples of good practice are offered for primary, secondary and tertiary education. Tiivistelmä Kansakunnat kaikilla mantereilla ovat suorastaan kilvoitelleet erilaisten tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja oppimista edistävien strategioiden ja toimeenpano-ohjelmien julkaisemisessa. Kuitenkaan teknologian vaikutuksista oppimiseen ja opettamiseen ei tiedetä vielä tarpeeksi. Tämä kirja pyrkii osaltaan selventämään vallitsevaa problematiikkaa tarjoamalla globaalin, tutkimuksellisen näkökulman aiheeseen. Kirja koostuu yhdeksästä artikkelista. Kaikki artikkelit on sokkona vertaisarvioitu vähintään kahden lukijan toimesta. Kirjoittajia on yhteensä kolmetoista — yhdeksän professoria ja neljä tutkijaa. Kirjoittajat tuovat esiin monipuolisia näkemyksiä teknologian sosiaalisista vaikutuksista opetus- / oppimistapahtumaan, verkkoperustaisesta oppimisesta sekä teknologiaan liittyvästä koulutussuunnittelusta. Käsiteltäviä aiheita ovat myös tietokoneet ja luovuus, opettajankouluttajien ja opettajaksi opiskelevien tietotekniset valmiudet, sekä kouluoppimisen tehostaminen teknologian keinoin. Kirjoittajien käyttämiä teoreettisia viitekehyksiä ovat mm. aktivaatioteoria, sosiaalikonstruktivismi, reflektiivinen oppiminen, sekä teoria opettajasta opetuksensa ilmentäjänä. Tutkimusmenetelminä käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. metodeja, mukana on niin tapaustutkimuksia kuin survey-tyyppisiä kyselyjä. Artikkelit nostavat esiin useita hyödyllisiä opetuskäytänteitä, sekä ajankohtaisia ja kiinnostavia verkkolinkkejä perus-, keski- ja korkea-asteen opetukseen.

Contemporary society requires its citizens to develop capacities to resituate their activities in collective unities and to successfully communicate their actions within these multiple local and global communities. Also in higher education, educational practices are increasingly fixed around web-based, collaborative learning environments, designed for the values of community and collective learning. The publication presents a study that explored learning communities in technology-rich higher education milieus. The aim was to search for the conceptual origin of university students’ community and its reference point in this context. In this work, methodological tools to study, to analyse, and to represent participants’ perspectives in collective activities taking place in a confluence of on-and offline learning environments were developed. By exploring appropriate instructional conditions for successful communal activities to emerge, this study contributes conceptually to educational design for learning communities in technology-rich higher education milieus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa luodaan katsaus verkkovuorovaikutuksen sosiaalipsykologisiin näkökulmiin ja tarkastellaan vuorovaikutusta verkko-oppimisympäristössä. Tutkimuksen kohteena on myös vuorovaikutuksen ja oppimisen välinen yhteys. Sosiaalipsykologisen verkkovuorovaikutuksen tutkimuksen lähtökohtana ovat pitkälti toisilleen vastakkaiset näkemykset. Vihjeettömyysnäkökulmaan luetaan kuuluvaksi sosiaalisen vihjeettömyyden teoria, sosiaalisen läsnäolon teoria sekä median rikkauden teoria. Näille teorioille on yhteistä nähdä verkkoviestinnän keskeisenä ongelmana sosiaalisten vihjeiden siirron rajallisuus välittyneessä ympäristössä. Vihjeettömyys vähentää sosioemotionaalisen tiedon määrää ja tekee vuorovaikutuksesta kylmempää ja asiapitoisempaa. Sosiaalisen informaation käsittelyteoria esittää kriittisiä kannanottoja vihjeettömyysnäkökulmia vastaan. Sen mukaan verkkopohjainen vuorovaikutus voi sisältää yhtä paljon sosioemotionaalista viestintää kuin välittömässä vuorovaikutuksessa, mutta tason saavuttaminen verkko-oloissa on hitaampaa. Myös verkon anonyymiyttä ja sen seurauksia on tutkittu. Verkko-oppimisympäristöjen tutkimuksessa vuorovaikutuksen rooli nähdään tärkeänä sekä oppimisen edistäjänä että opiskelijoiden tyytyväisyyttä lisäävänä tekijänä. Verkkoon liitetään usein yhteistoiminnallisia ja konstruktionistisia oppimiskäsityksiä. Yhteistoiminnallisesta oppimisnäkökulmasta oppimista tapahtuu opiskelijoiden toimiessa vuorovaikutuksessa keskenään yhteisen päämäärän eteen. Konstruktionistinen oppimiskäsitys korostaa oppimista vuorovaikutuksessa opiskelijan itsenäisenä prosessina. Eriaikaisten verkkoympäristöjen on todettu edistävän oppimista monella tapaa. Koska tieto on säilyvää, on opiskelijoilla enemmän aikaa lukea toisten viestejä ja valmistella puheenvuorojaan. Viestien kirjoittaminen vaatii myös oman tiedon perusteellisempaa jäsentämistä. Tutkimuskohteena on sosiaalipsykologian sivuaineopiskelijoille syksyllä 2004 järjestetty johdantokurssi, jolle osallistui 87 opiskelijaa. Kurssi toteutettiin alkutapaamista lukuun ottamatta verkkopohjaisesti kurssia varten perustetulla WebCT–kurssialueella. Kurssi sisälsi luentonauhoitusten kuuntelua ja pakollisen osallistumisen keskusteluihin, jotka käsittelivät luentojen teemoja. Keskusteluja varten opiskelijat oli jaettu 11 pienryhmään. Pienryhmien keskusteluaineisto eriteltiin Balesin vuorovaikutusprosessin analyysin (IPA) avulla. Keskustelusta koodattiin yhteensä yli 5000 aktia, jotka jaettiin edelleen niiden sosioemotionaalisen tai tehtäväsuuntautuneen sisällön perusteella 16 ennalta määrättyyn luokkaan. Tuloksia vertailtiin sekä kasvokkaisolosuhteissa että verkko-olosuhteissa saatuihin arvoihin. Tulokset tukivat aikasempia tutkimuksia: verkkokeskustelut sisälsivät enemmän tehtäväsuuntautunutta viestintää. Vaikka ryhmien välillä ei ollut juurikaan eroja viestinnän laadussa, ryhmien vuorovaikutus koettiin kuitenkin erilaiseksi. Oppimistulokset arvioitiin pääosin myönteisiksi. Oppimistulosten ja ryhmäattraktion välillä löytyi selvä yhteys. Tutkimuksen perusteella oppimiskokemukset ovat kuitenkin monien tekijöiden summa, johon vaikuttavat vuorovaikutuksen lisäksi asenteelliset ja aikataululliset seikat.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden ja opettajien käsityksiä hyvästä verkko-opetuksesta ja -opiskelusta. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti verkko- opettajan roolin ja tehtävien tarkasteluun. Verkko-opetusta tutkittiin osana opetus-opiskelu-oppiminen prosessia (Uljens 1997, Kansanen 1999). Hyvän verkko-opettajan ominaisuuksia etsittiin tehokkaan opettajan kriteerien (Tirri 1993), opettajan pedagogisen ajattelun ja verkko-opettajatutkimuksien lähtökohdista käsin. Mielekäs oppiminen määriteltiin Jonassenin (1995) esittämien kriteerien lähtökohdista. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui vuosina 1995-1999 Helsingin yliopiston virtuaalisen avoimen yliopiston (HEVI) ja Apajan internetpalvelun verkkokurssien opiskelijoista (N= 412) ja opettajista (N = 27). Tutkimusote oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Opiskelijat ja opettajat arvioivat verkko-oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä kahdella väittämämittarilla, joissa käytettiin Likert-tyyppistä asteikkoa. He kuvasivat myös avoimissa vastauksissa hyvän verkko-opettajan, hyvän verkko-opiskelijan ja hyvän verkkokurssin ominaisuuksia. Verkko-oppimista edistäviä ja estäviä tekijöitä etsittiin eksploratiivisen faktorianalyysin keinoin. Verkko-oppimista edistäviksi tekijöiksi löydettiin seuraavat faktorit: 1) Oppimisen transfer, 2) Yhteistoiminnallisuus, 3) intentionaalisuus, 4) Opettajan palaute ja tuki, 5) Konstruktiivisuus ja 6) Yksilöllinen oppimisympäristö. Verkko-oppimista estäviksi tekijöiksi löydettiin seuraavat yhdeksän faktoria: 1) Eristyneisyys ja yksinäisyys, 2) Vaikeudet verkkoyhteyksissä, 3) Ajanhallinnan vaikeudet, 4) Verkkoyhteyksien kalleus, 5) Tietotekniikan ongelmat, 6) Verkkokeskustelun outous, 7) Henkilökohtaisen ohjauksen puute, 8) Verkko-oppimisympäristön hahmottamisen vaikeus ja 9) Opintojen liian vaativa taso. Opettajien ja opiskelijoiden välisiä eroja tutkittiin varianssianalyysillä (ANOVA). Sekä opiskelijat että opettajat arvioivat verkko-opiskelulla olevan enemmän edistäviä kuin estäviä tekijöitä. Opettajat arvioivat kaikki verkko-oppimista edistävät tekijät myönteisemmin kuin opiskelijat. Opettajat arvioivat verkko-oppimisen esteiksi yksinäisyyden ja eristyneisyyden sekä verkkokeskustelun outouden. Opettajat arvioivat myös verkko-opiskelun tekniset esteet suuremmiksi kuin opiskelijat. Opettajien ja opiskelijoiden avoimet vastaukset analysoitiin sekä deduktiivisen että induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Deduktiivisen sisällönanalyysin luokittelukategorioina olivat Harrisin (1986) esittämät tehokkaan opettajan kriteerit: asiallisuus, ystävällisyys, vuorovaikutteisuus, stimuloivuus, yksilöllisesti suuntautuneisuus ja multimedian hyödyntäminen opetuksessa. Näihin kriteereihin lisättiin verkkopedagogiset taidot. Sekä deduktiivinen että induktiivinen analyysi osoittivat, että hyvän verkko-opettajan ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset kuin aikaisempien tutkimusten tulokset hyvän lähiopettajan ominaisuuksista. Hyvän verkko-opiskelijan ominaisuuksia olivat aktiivisuus, itsenäisyys, kurssiin sitoutuneisuus, motivoituneisuus ja uskallus kysyä ja vastata sekä taito vastaanottaa ja antaa kritiikkiä. Hyvän verkkokurssin ominaisuuksia olivat seuraavat kriteerit: selkeys, vuorovaikutteisuus, monipuolisuus, hyvä sisältö, hyvät linkit ja esteettisesti miellyttävä ulkoasu. Kahden verkko-opiskelijan narratiiviset haastattelut toivat yksilön näkökulman verkko-opiskeluun. Haastattelujen perusteella verkko-opiskelu ei vaadi tietynlaista elämäntilannetta onnistuakseen, mutta se vaatii opiskelijan omaa aktiivisuutta, riittäviä teknisiä välineitä ja lähiympäristön tukea.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on kuvata ja arvioida verkko-oppimisen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä valtionhallinnon henkilöstökoulutuksessa. Verkko-oppiminen ymmärretään kokonaan tai osittain tietoverkoissa toteutetuksi suunnitelmalliseksi ja ohjaukselliseksi oppimiseksi: oppimiselle on määritetty tavoitteet ja oppimista seurataan, ohjataan ja arvioidaan. Tutkielmassa painotetaan sosiokulttuurista konstruktivismia: oppiminen nähdään aktiivisena tiedon tuottamisena, jossa keskeinen sija on myös oppimiskulttuurilla. Verkko-oppimista valtionhallinnossa tarkastellaan teoreettisesta kirjallisuudesta suodatettujen arviointikriteerien avulla, jotka kiteytyvät seuraaviksi pääteemoiksi: 1. verkko-oppimisen toteuttamisen konteksti, 2. verkko-oppimisen joustavuus ajan, paikan ja rakenteen raja-aitojen ylittämisenä sekä yksilöllisesti erilaisen oppimisen piirteiden huomioimisena, 3. oppimisprosessien luonne konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen suhteutettuna, 4. oppimiskulttuurin piirteet työn ja oppimisen yhteen nivoutumisen, jatkuvan työssä oppimisen ja vuorovaikutteisen yhdessä oppimisen avulla sekä 5. verkko-oppimisen tulevaisuus suhteessa valtion henkilöstökoulutuksen erityishaasteisiin, perehdytyskoulutuksen, osaamisen siirron sekä ikääntyvän henkilöstön osaamisen vahvistamisen järjestämiseen. Tutkielmassa analysoidaan kvalitatiivisesti seitsemää henkilöstökoulutuksen vastuuhenkilön teemahaastattelua verkko-oppimista valtionhallinnossa hyödyntävissä organisaatioissa. Tausta-aineistona käytetään Hallinnon kehittämiskeskuksen keräämää kyselyaineistoa verkko-oppimisesta valtionhallinnossa, jonka perusteella haastatellut organisaatiot on valittu. Tutkielmassa havaittiin verkko-oppimisen hyödyntämisen valtionhallinnossa olevan alussa. Joissain organisaatioissa verkko-oppimista hyödynnetään laajemmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin kuin toisissa, mutta kaikissa organisaatioissa tietoverkkojen hyödyntämisen koulutuksessa nähdään vääjäämättä lisääntyvän, yhtenä elementtinä oppimisen monimuotoisessa kokonaisuudessa. Verkko-oppiminen tuo uusia mahdollisuuksia, mutta sen soveltuvuutta arvioidaan kriittisesti ja tarvelähtöisesti opittavan sisällön ja kohderyhmän erityispiirteiden kannalta. Verkko-oppimisen nykytilaa valtionhallinnossa voikin luonnehtia bittivirrassa luovinnaksi, suunnan etsimiseksi, mahdollisuuksien ja haasteiden pohdinnaksi. Verkko-oppiminen tuo valtionhallinnossa tällä hetkellä suurinta lisäarvoa suurille ja keskisuurille organisaatioille, joita luonnehtii laajalle maantieteelliselle alueelle hajautunut henkilöstö. Se tarjoaa välineen joustavaan maantieteellisten etäisyyksien hallintaan sekä kustannussäästöihin. Verkko-oppiminen tuo merkittävää lisäarvoa mahdollistaen valtionhallinnon henkilöstökoulutuksen aikuisen ja ikääntyvän kohderyhmän erityispiirteiden huomioimisen sekä oppimisen sovittamisen yksilöllisiin oppimistarpeisiin oikea-aikaisesti. Verkko-oppimisen koettiin tuovan rahoille vastinetta myös oppimisen laadun parantajana ja opetuksen tehostajana. Se haastaa miettimän oppimista ja opetusta tarkemmin, mikä säteilee kokonaisvaltaisesti myös muuhun toimintaan. Konstruktiivisen, tehokkaan oppimisen sisällöt heijastuvat verkko-oppimisen oppimisprosesseissa: lähestytään oppijoiden yhteisen, luovan ja aktiivisen ongelmanratkaisun ajatuksia, mikä heijastuu myös oppimiskulttuurin tasolle. Verkko-oppiminen ylittää rakenteita ja haastaa yhteistyöhön, sekä organisaatioiden sisällä että organisaatioiden välillä. Se avaa silmiä verkostoitumiselle ja yhdessä toimimiselle, nivoo työtä ja oppimista yhteen sekä vahvistaa jatkuvan työssä oppimisen ajatuksia. Tutkielma vahvistaa myös aiemmasta tutkimuksesta esiin nousseet päätelmät verkko-oppimisen ohjauksen tärkeydestä. Toimiva verkko-opetus on koettu tuloksellisena koulutuksen järjestämisen ja oppimisen tapana.

Vocational education in Finland is based on competence-based qualification requirements. Meanwhile, digital open badges promote competence-based assessment and shared expertise in digital environments. The educational setting supports gamified learning solutions and enhances student motivation. The current study aims to examine how learners experience the competence-based approach in the badge-driven learning process of professional development. The theoretical framework focuses on the concept of instructional badging in the competence-based approach. Coordinated by the country’s northernmost school of profesional teacher education, “Learning Online” is a national professional development program (PDP) of digital pedagogical competences for vocational teachers in Finland. The data were collected in 2017 from in-service trained professional teachers and pre-service students (n=329) of vocational teacher education who had earned digital open badges in a Learning Online PDP. A questionnaire was used to collect both quantitative and qualitative data. The study provides an example of using two different methods to build knowledge describing participants’ experiences. The study employed constrained correspondence analysis and phenomenography to analyse participants’ different experiences. Both used methods highlight the badge learners’ experiences and offer to deepen the existing knowledge of digital open badge-driven learning complementing one other by explaining different aspects of the phenomenon. The results describe the impact of the competence-based approach on teachers’ professional development in digital open badge-driven learning., Ammatillinen koulutus perustuu Suomessa osaamisperusteisiin ammattitaitovaatimuksiin. Digitaaliset avoimet osaamismerkit mahdollistavat osaamisperusteisen arvioinnin ja asiantuntijuuden jakamisen digitaalisissa ympäristöissä. Osaamismerkein ohjautuva oppiminen tukee pelillistettyjä oppimisratkaisuja ja edistää opiskelijan motivaatiota. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ammatilliset opettajat kokevat osaamisperusteisen osaamismerkein ohjautuvan oppimisen ammatillisessa osaamisen kehittämisessä. Teoreettinen viitekehys keskittyy oppimista ohjaavien osaamismerkkien myöntämiseen erityisesti osaamisperusteisen oppimisen kontekstissa. “Oppiminen Online” on ammatillisille opettajille suunnattu kansallinen digipedagogisen osaamisen kehittämisohjelma, jota koordinoi maan pohjoisin opettajakorkeakoulu. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2017 ohjelmassa digitaalisia osaamismerkkejä suorittaneilta ammatillisilta opettajilta ja ammatillisen opettajankoulutuksen opiskelijoilta (n=329). Kyselylomakkeella koottiin sekä määrällistä että laadullista aineistoa, tavoitteena kuvata erilaisilla tutkimusmenetelmillä osallistujien kokemuksia. Määrällinen analyysi tehtiin rajoitettuna korrespondessianalyysina, jonka lisäksi osallistujien erilaisia kokemuksia tarkasteltiin fenomenografisen tutkimusotteen avulla. Molemmat käytetyt menetelmät nostavat esiin ammatillisten opettajien erilaiset kokemukset osaamismerkein ohjautuvasta oppimisesta, ja syventävät täten olemassa olevaa käsitystä selittämällä ilmiön eri osa-alueita. Tulokset kuvaavat osaamisperusteisuuden ilmenemistä osaamismerkein ohjautuvassa ammatillisten opettajien osaamisen kehittämisessä.

The concept of identification is a relational construct; that is, identities are not static but rather negotiated based on available material and symbolic resources. However, we know relatively little about how identities play a dual role when students collaborate. The aim of this paper is to explore this process through multiple case studies: we aim to explore how identities are enacted and used in making personal sense and understand the content knowledge, while at the same time we are interested in how this process can take a form of renewing process in the sense that the identities enacted are themselves changed, transformed or re-negotiated. Our results show that due to its dual role, identities mediate collaborative learning not only because knowledge is constructed in relation to identities but because online selves are articulated and constructed in relation to knowledge construction. peerReviewed

The specific objective of this study was to better understand Nigerian university students’ perceptions and readiness towards mobile learning. Recently, the influence of mobile technology is seen to have infiltrated everyday life and the learning institutions. It is thus crucial for learning institutions to assess and understand the factors advancing the mobile learning adoption. This study offers some important insights into mobile learning adoption especially in developing countries like Nigeria. Data for this study were collected using a survey. Undergraduate students at two Nigerian universities (N = 135) were non-randomly allocated to respond to a survey. Overall, the results reveal the existence of the widespread use and ownership of a mobile phone by the Nigerian students. Also deduced, is that a good number of the courses require the use of internet for completion of course assignments. Therefore, we recommend that course resources should be designed for delivery through a mobile device. peerReviewed

This work is devoted to the development of personalized training systems. A major problem in learning environments is applying the same approach to all students: i.e., teaching materials, time for their mastering, and a training program that is designed in the same way for everyone. Although, each student is individual, has his own skills, ability to assimilate the material, his preferences and other. Recently, recommendation systems, of which the system of personalized learning is a part, have become widespread in the learning environments. On the one hand, this shift is due to mathematical approaches, such as machine learning and data mining, that are used in such systems while, on the other hand, the requirements of technological standards "validated" by the World Wide Web Consortium (W3C). According to this symbiosis of mathematical methods and advanced technologies, it is possible to implement a system that has several advantages: identifying current skill levels, building individual learning trajectories, tracking progress, and recommending relevant learning material. The analysis of feedback, academic advising, and recommendation systems underlies the proposed idea. The conducted research demonstrates how to make learning environments more adaptive to the users according to their knowledge base, behavior, preferences, and abilities. In this research, a model of a learning ecosystem based on the knowledge and skills annotations is presented. This model is a general model of the lifelong learning process. Second, this thesis focuses on the creation of tools for personalized assessment, recommendation, and advising. Third, it is concentrated on developing an adaptive learning game for children, which takes into account the differing perception of words by students during training.

This paper aims to better understand the social aspects of collaborative problem solving (CPS) through studying joint attention behaviour (JAB) in an online game–like environment. To capture these behaviours and exemplify how ‘jointness’ is achieved in CPS in remote dyadic interaction, event-related measures are utilised based on the following multiple interaction data: (1) individuals’ gaze data from CPS task completion and (2) automatically generated log files (i.e. chats and actions) from dyadic interactions. The results give empirical evidence of the detached, individualistic attention experiences (i.e. monitoring and common attention) and of bidirectional relations (i.e. mutual and shared attention) in which partners adopt an engaged approach towards one another to solve the task together. It is also observed how lower level attention in CPS can be a precursor to a higher level; that is, during interaction, there is a move from monitoring the partner’s actions towards common attention experience. In addition, it is noticed that richer second-person relations may come in degrees. In methodological terms, the gaze data can provide access to better uncover dyadic processes during remote CPS, but without the information embedded in the log data, they would not provide sufficient contextual details of the real interaction to fully understand social connotations related to CPS. peerReviewed