Search

Koulujen monet kielet ja uskonnot -hankkeessa ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä kysyttiin suomi/ruotsi toisena kielenä -opetustuntien määrästä, sisällöistä ja kielituesta. Vastauksista paljastui, että koulutus on jaksomuotoista ja yksilöllistä ja että ammatillisen koulutuksen reformin uudistaman sääntelyn mukaiset käytänteet ovat vasta kehitteillä oppilaitoksissa. Laadukas ammatillinen koulutus edellyttää huolellisesti suunniteltuja rakenteita sekä ennen kaikkea riittävien opetus- ja ohjausresurssien turvaamista kaikissa opinnoissa riippumatta siitä, opiskellaanko oppilaitoksessa vai työpaikalla. Yksilöllisyys ja osaamisperusteisuus eivät saisi tarkoittaa opetuksesta ja ohjauksesta tinkimistä. Kun koulutuksen toteuttamista ei juurikaan säännellä – esimerkiksi minimituntikehystä ei ole – täytyy koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta kantaa erityistä huolta. nonPeerReviewed

Fraseologialla tarkoitetaan kielen piileviä, mutta vakiintuneita rakenteita. Kielenopetuksen kannalta olisi oleellista, että natiivipuhujille tyypilliset tavat käyttää kieltä ja oppijankielen epätyypilliset ilmaukset tunnistettaisiin paremmin. Olin syksyn 2018 Opetushallituksen tukemassa ulkomaan opetusharjoittelussa Ludwig-Maximilians-yliopistossa Saksassa, ja siellä opetin suomea vieraana kielenä. Olen maisterintutkielmassani perehtynyt fraseologiaan erityisesti oppijankielen kontekstissa. Harjoittelussa kokeilin kielenopetuksessa fraseologista näkökulmaa. Tämä artikkeli perustuu harjoittelun aikana tekemiini kokeiluihin ja saamiini kokemuksiin. nonPeerReviewed

Tämä väitöstutkimus käsittelee maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taitoa ja sen suhdetta lääkärin kielitaitotarpeisiin. Kielitaitoa lähestytään erityisalan kielentutkimuksen näkökulmasta, jossa työelämän kielelliset vaatimukset on nostettu työntekijöiden kielitaidon riittävyyden ja laadun määrittäjiksi. Kielitaidon osa-alueista tarkastellaan laillistamiskuulustelussa todennettua kirjoitustaitoa sekä potilaskeskusteluihin kuuluvan sanaston hallintaa. Työelämän vaatimuksia tarkastellaan lääkärin työnkuvaan kuuluvista tilanteista terveydenhuollon ammattilaisten haastattelujen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat aikuisena Suomeen muuttaneet lääkärintutkinnon suorittaneet henkilöt, joiden tulee oppia suomen kieltä tarvittavissa määrin voidakseen työskennellä lääkärinä Suomessa. Yhteensä tutkimukseen on osallistunut 153 maahanmuuttajalääkäriä sekä 112 muuta koehenkilöä ja informanttia. Tutkimusta varten on kerätty kolme aineistoa: ulkomailla lääkärintutkinnon suorittaneiden laillistamiskuulusteluista koottu 72 kirjallisen vastauksen aineisto, terveydenhuollon ammattilaisten haastatteluaineisto (6 haastattelua, 32 haastateltavaa) sekä sanatestiaineisto, joka on tutkimusta varten teetetty 160 koehenkilöllä. Aineistojen analyysissa käytetään laadullisia menetelmiä (haastatteluiden temaattinen sisällönanalyysi) sekä tilastollisia menetelmiä (regressioanalyysi, yleistetty lineaarinen sekamalli). Väitöstutkimus koostuu näiden kolmen aineiston analyysista tehdyistä tutkimuksista, joista on laadittu neljä vertaisarvioitua artikkelijulkaisua. Tutkimus nojautuu erityisalan kielentutkimuksen periaatteisiin ja erityisalan kielitaidon käsitteeseen. Erityisalojen kielentutkimuksen suuntaus on alkujaan käytännönläheinen ja kehitetty eri ammattialojen kielenopetuksen tarpeisiin. Tässä työssä tarkastelu liitetään myös erityisalan kielentutkimuksen kanssa yhteensopiviin teoreettisiin kielenoppimisen viitekehyksiin. Erityisalojen kielentutkimus on lähtökohdiltaan funktionaalista. Siinä kielenoppimisen tavoitteet asetetaan sen perusteella, mikä edesauttaa käytännön työssä kommunikointia, mitä arvioivat alan asiantuntijat yhdessä kielen asiantuntijoiden kanssa. Lääkärin työn kielitaitovaatimuksia lähestytään erityisesti työtilanteiden ja niiden kielellisen vaativuuden kautta. Erityisesti sanastonhallinnan osalta tutkimus asettuu käyttöpohjaisen kielenoppimisen viitekehykseen, jossa erityisalan sanastonoppiminen ja -hallinta yhdistetään sanojen frekvensseihin. Yksilön sanastonhallintaa kuvataan käyttöpohjaisuuden kanssa yhteensopivan exemplar-mallin avulla, jossa tieto sanojen merkityksistä ja käyttösäännöistä tarkentuu toistuvien sanan kohtaamisten ja semanttisen kategorisoinnin myötä. Kielenpuhujien toisiaan lähenevä semanttinen kategorisointi synnyttää kieleen semanttisia normeja, joihin kaikkien kielenkäyttäjien on sopeuduttava. Näitä normeja ilmentävät kokeneiden kielenkäyttäjien käsitykset esimerkiksi sanojen merkityksistä ja niiden välisistä suhteista. Tutkimus nostaa esiin kielitaidon ja tilanteen suhteen sekä nostaa sen rinnalle kielen systeemisen hallinnan merkityksen, erityisesti semanttisen tiedon näkökulmasta. Yksilön tieto kielestä kiinnittyy koettuihin kielenkäyttötilanteisiin, mutta kokemuksen karttuessa se kehittyy myös abstraktiksi systeemiseksi tiedoksi, jossa esimerkiksi sanojen merkitykset ovat tallentuneet muistiin muiden sanojen ja ilmausten kuten määritelmien ja parafraasien kanssa. Näin sanojen merkitysten ja merkityssuhteiden tuntemuksen avulla voidaan tehdä päätelmiä henkilön kielenkäyttökokemuksen määrästä ja laadusta. Tutkimuksen tulosten perusteella maahanmuuttajalääkärien kielitaito on muovautunut lääkärin työn kielenkäyttötarpeita kohti, mutta kielitaito on osin liian kapea lääkärin työn laajoihin kielitaitovaatimuksiin nähden ja tasoltaan liian matala. Laillistamiskuulusteluissa vastauksista analysoitu kirjoitustaito sekä sanaston harvinaisuus olivat yhteydessä kuulustelumenestykseen. Kielellisesti heikoimmat kuulusteluvastaukset osoittivat, että nykyinen kielikoe ei pysty varmistamaan riittäväntasoista lääkärin kielitaitoa. Haastattelututkimusten mukaan lääkärin työhön kuuluu kielelliseltä vaativuudeltaan hyvin eritasoisia työtehtäviä, joista vain osassa tulevat esiin mahdolliset kielitaitopuutteet. Sanastonhallintatutkimuksessa maahanmuuttajalääkärit suoriutuivat selvästi heikommin potilassanaston hallinnassa kuin verrokkiryhmä maahanmuuttajataustaiset asioimistulkkiopiskelijat, vaikka kommunikointivaatimukset potilashoidon tilanteissa ovat samat. Tulokset nostavat esiin huolen maahanmuuttajalääkärien liian vähäisestä kielenoppimisen tuesta ja toisinaan liian nopeasta siirtymisestä työelämään. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa suositus, että työelämään kannattaa siirtyä aikaisintaan B2-tason kielitaidolla, mutta silloinkin tarvitaan vielä paljon tukea monien työtehtävien suorittamisessa. Itsenäinen lääkärin työn harjoittaminen vaatii vähintään C1-tason kielitaitoa. Huomiota tulee kiinnittää myös kielitaidon ja erityisesti sanastonhallinnan laajuuteen, siten että ammatilliseen sanastoon lasketaan kuuluvaksi varsinaisten sairaussanojen lisäksi myös yleisempää sanastoa. This dissertation reports on a set of studies concerning the Finnish language skills of immigrant physicians and the relation of these skills to the physicians’ language needs. The perspective of the studies is that of languages for specific purposes, where language requirements in the working environment define the adequacy and required quality of the professionals’ language skills. The study takes a closer look at the writing skills examined in medical licensing exams and the mastery of vocabulary based on patient communication. Language requirements in the working environment are observed through situations in the physicians’ work by means of interviewing health care professionals. The subjects of this study are physicians who have moved to Finland after finishing their medical degree and who are expected to learn Finnish sufficiently well to be able to work as a physician in Finland. In total, 153 immigrant physicians participated in these studies, in addition to 112 other test subjects and informants. Three sets of data were gathered for the studies: international medical graduates’ answer papers to medical licensing exams (72 papers), group interviews with health care professionals (six interviews, 32 interviewees), and vocabulary test results (160 test papers). The methods of analysis are both qualitative (thematic content analysis of the interviews) and statistical (regression analysis, generalized linear model). The dissertation is comprised of the analyses of these three datasets and four scientific articles based on the analyses. The research as a whole leans on the principles of languages for specific purposes (LSP) and the concept of language skills for specific purposes. Languages for specific purposes is originally a practice-oriented field, and it has been developed for the needs of different professional fields. In this study, the analyses are also attached to relevant theoretical frameworks of language learning that are compatible with the LSP field. The basis of LSP is functional: the objectives of language learning are set according to what will enhance the performance of practical work; this is evaluated both by experts of the specific field and by language specialists. The language skill requirements of physicians are approached through work situations that are conceptualized as units of perception for the linguistic demands of the physician’s work. Especially relative to vocabulary knowledge, the study connects with the usage-based model of language acquisition, where vocabulary acquisition and mastery are combined with word frequencies. The individual’s mastery of vocabulary is described with an exemplar model, which is compatible with the usage-based model and describes knowledge of word meanings and usage as an ability developing from recurring encounters of the word and semantic categorization. Uniform semantic categorizations of speakers of a given language create semantic norms to which all language users must adjust. These norms are represented in experienced language users’ notions of word meanings and the relations between them. The research acknowledges the relationship between situations and language skills and highlights the significance of the systemic knowledge of language, especially from the perspective of semantics. Knowledge of language relates to the individual’s experience in language use situations, but when experience accumulates, knowledge of the language develops into abstract systemic knowledge, where word meanings are stored in the memory with other words and expressions, such as definitions and paraphrases. Thus, it is possible to determine an individual’s amount and quality of language experience based on his/her knowledge of meanings and meaning relations. Based on the results of the research, the immigrant physicians’ language skills are shaped towards the language use needs of a physician, but their language skills are somewhat too narrow and their skill level is too low considering the vast language skill requirements of a physician’s work. Both writing skills and the frequency of vocabulary analysed from the medical licensing exams were associated with success in medical evaluation. Responses with the poorest writing skills showed that the present language test for physicians cannot screen out those with inadequate language skills; the requirements are set too low. The interview-based study showed that the work situations of a physician vary greatly in linguistic demand, and possible language skill deficiencies only arise in some of them. The results can be used to set appropriate requirements for physicians’ language skills and also to customize work tasks for those still developing their language skills. The study on mastering vocabulary showed that immigrant physicians performed notably weaker than the control group of community interpreter students of immigrant background, although the requirements for communication in patient encounters are the same for both groups. The results raise concerns about inadequate support for immigrant physicians and a rushed entrance to working life. Based on the research results, it is recommended that immigrant physicians enter working life at the earliest at the B2 level of language proficiency (CEFR), but strong support is still needed at this level in performing many tasks. Thus, it is recommended that immigrant physicians have at least the C1 level to be able to work independently. Attention must also be paid to the extent of language skills and vocabulary mastery, so that the specific vocabulary for physicians also covers more general vocabulary, not only words related strictly to illness.

nonPeerReviewed

Vieraskielisten määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti, ja tämä näkyy voimakkaasti myös ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä yhä suurempi osa ammatin oppimisesta siirtyy työpaikolle. Uusi ammatillinen koulutus tuo uudenlaisia haasteita ohjaukselle. Tarvitaan kielitietoisuutta ja siihen liittyvää uutta ammattitaitoa niin ammatillisten opettajien kuin työpaikkaohjaajienkin arkeen. nonPeerReviewed

”Kun käytetään selkokieltä, voin ymmärtää, mitä maailmalla tapahtuu, mitä minulle tapahtuu ja pystyn vaikuttamaan omiin asioihini.” Näin eräs kehitysvammainen mies eritteli selkokielen merkitystä elämässään. Selkokielen merkitystä käsittelee myös tänä keväänä julkaistu Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Kirja valottaa selkokielen asemaa Suomessa ja kuvaa tarkasti, millaista hyvä selkokieli on. Se tarkastelee kieltä saavutettavuuden näkökulmasta ja pohtii selkokielen roolia yhteiskunnassa, jossa kaikki olisivat yhdenvertaisia. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Jyväskylän yliopistossa pilotoidaan uudenlaista täydennyskoulutusta aikuisten maahanmuuttajien opettajille ja ohjaajllle. Verkkopainotteisen koulutuksen aikana osallistujat rakentavat yhdessä tietoa luku- ja kirjoitustaidon, matemaattisten ja tietoteknisten taitojen sekä opiskelutaitojen opetuksesta. Kerromme artikkelissamme ensin Perustaidot haltuun -täydennyskoulutuskokonaisuudesta. Sen jälkeen pohdimme sitä, millaista monilukutaitoa luku- ja kirjoitustaitoa opiskeleva aikuinen tarvitsee erityisesti käyttäessään älypuhelinta. Lopuksi pohdimme aikuisen lukutaito-oppijan kielitaitotarpeita. nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa pohditaan, millainen ammattikorkeakoulujen hoitoalan englanninkielinen tutkinto-ohjelma on suomen kielen oppimisen näkökulmasta. Artikkeli pohjautuu asiasta tehtyyn taustatutkimukseen, omiin kokemuksiimme kansainvälisille hoitoalan opiskelijoille suunnattujen suomen kurssien opettajina sekä opiskelijoilta saatuun palautteeseen. Haluamme nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä on ammattikorkeakoulujen englanninkielisten hoitoalan tutkinto-ohjelmien tavoite. nonPeerReviewed

Situated at the intersection of usage-based and social interactional approaches to L2 learning (CA-SLA, in particular) and informed by usage-based research, this study aims to contribute to a better understanding of the role of objects in understanding and designing language learning activities. In particular, this study aims to contribute to a better understanding of the role of smartphones in group discussions in L2 classrooms. The data comes from “learning-in-the-Wild” tasks designed for courses focusing on conversational Finnish. The interactions around these activities were videotaped and analysed using the methods of multimodal conversation analysis. The analysis shows that in the classroom discussions the students used the phones as objects to think and remember with. The potentials of the phone were used in identifying and making sense of moments of trouble and constructing objects of learning. In the spatial organisation and material ecology of the classroom, the phone also crucially shaped the organisation of participation in the learning activities.

The present study focuses on three immigrants' narratives about Finnish at vocational education. The aim is to investigate how immigrants narrate about willingness to communicate and learner beliefs and how they portray linguistic and social context in the act of narrating. The narratives are extractions from altogether 27 narrative interviews collected by interviewing nine adult immigrants, each three times during a year. The findings of the analysis suggest that even though some narratives are very individual and idiosyncratic, they are nevertheless socially constructed. Therefore, it is possible to create educational spaces, where individuals develop their beliefs about second language and also willingness to communicate.

Advice, information and safety by means of language: internationally recruited nurses demonstrating their professional Finnish language skills he focus of this paper is on the professional language used by four internationally educated nurses working in Finnish in Finland. The data comes from a tailor-made professional language test module including integrated material-based tasks. The module was designed by the project Health care Finnish: developing and assessing Finnish proficiency among health care professionals (2014−2015) to complement the skill profiles based on the test results of the National Certifi- cates of Language Proficiency (NCLP) intermediate level test. None of the participants had yet reached the level B2 in Finnish, and one of them had reached level B1 in speaking comprehension only. Level B1 (level 3 in NCLP) is currently the level required for authorization in the Finnish health sector for non-EU/EEA health care professionals. However, there are official suggestions that, in the future, the requirements be raised to level B2 (level 4 in NCLP) and also cover EU/EEA educated professionals (Ministry of Education 2014). Assessment of professional language skills has also been suggested, but no decisions have been made on this yet. The aim of the qualitative analysis of the test performance data was to find out how the participants utilize different syntactic, lexical and pragmatic resources to express communicative functions such as giving instructions and documenting information, which are typical for health communication. Also under scrutiny was their ability to shift between professional and colloquial language use.

Recent developments in sociolinguistics and applied linguistics have put emphasis on the contrast between ideologies of distinct ‘languages’ and the multifaceted reality of linguistic practices. This article argues that recent usage-based reconceptualisations of the notions of competence and repertoire can help paint a more complex picture of the relationship between monolingual ‘ideologies’ and diverse linguistic ‘realities’. Drawing on data from interviews with highly proficient adult speakers of Finnish as a second language, I explore some aspects of how speakers’ competence can be understood as shaped by language use, and what role linguistic ideologies, social expectations and speakers’ environments play in this process. I conclude that, in a languagised world, the ability to keep ‘languages’ apart and to successfully display monolingual competence can be seen as part of multilingual speakers’ competence. In this way, a usage-based perspective on competence enables us to treat ‘languages’ as ideological constructs, while at the same time acknowledging their ‘real’ effects on speakers’ competence and language use.

This article examines how teachers and students in 1) preparatory training for upper secondary school and in 2) basic education for adults (comprehensive school) talk about the objectives of these forms of education. More specifically, the analysis focuses on the talk about language and language learning as part of educational objectives. The data come from two ethnographic research projects and consist of video recording of classroom interaction and interviews. The main method of analysis is membership categorization analysis (see Baker 1997, 2002; Nikander 2010, 2012). The focus is thus on the categories that come up in the talk about learning objectives related to language and language learning. The observations made in the analysis show that there is a high level of linguistic awareness amongst teachers of different subject contents. Therefore, the findings challenge the perception that subject teachers would focus exclusively on content. peerReviewed

The lack of (professional) Finnish language skills is often mentioned as preventing highly educated immigrants from gaining employment in Finland. At the same time, the supply of professional Finnish language courses for different professional fields is often very limited. The article studies how a work community employing highly educated immigrants can become more aware of language learning in the work place in addition to language classes. The viewpoints are based on an internet survey of members of the Helsinki Region Chamber of Commerce. The total number of responses was 144. According to the responses professional language seems to mean only professional vocabulary, and professional language skills are considered an attainment which should be worked towards outside of the work community. On the other hand, the responses point out that the work community may help the immigrant worker in many ways if the attitude to language learning is supportive.

Finnish raters’ beliefs about assessing Estonian speakers in a Finnish language test: easy or difficult? This paper aims to contribute to our understanding on rater beliefs and views and to promote transparency in rater’s work in the form of reflection. The paper focuses on professional Finnish raters’ beliefs and views of assessing L1 Estonian speakers in the criteria-referenced Finnish language test of the National Certifi- cates of Language Proficiency test system. Finnish raters (N = 27) were asked via email to shortly reflect on what they find easy and what difficult in rating Estonian speakers’ writing and speaking skills in the Finnish language test. The raters reflected on many issues which may or may not have direct influence in their rating thus bringing about assessment issues relating to reliability and validity: rating influenced by views and beliefs outside the established CEFR-based criteria. Content analysis was used to classify and organize the answers. Rater views highlighted the closeness of Estonian and Finnish cultures and language relations, which had both positive and negative impact on their attitudes. The raters regarded this closeness as a merit in that the test tasks and instructions were often easily understandable by the candidates and that the candidates appeared to be trained to taking tests, i.e. had considerable test-taking skills compared to candidates from more distant cultures. As the two languages are closely related, there is also considerable overlap between them, hence the raters pointed out that it was at times difficult to identify whether the candidates were speaking or writing Finnish or Estonian and more importantly whether this influences and should influence their assessment or not. There was negative interference in particular in words, idioms and grammar but in general mistakes made by these candidates were often minor and did not impede understanding. An unsolved issue from the rating perspective was the fact that raters could understand the candidates even though it was not clear which of the two languages was in use. While at the same time individual mistakes were not the focus in assessment but rather understanding the candidate product, the raters wished to point out this fairness issue in rating the skills in a language. The raters generally considered the candidate products easy to read and listen to, thus a common assessment criterion, fluency was usually fulfilled.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomea toisena kielenä opiskelevien oppilaiden Arvaa sana -pelissä käyttämiä sanan selittämisstrategioita. Arvaa sana -peli on Niilo Mäki Instituutin sekä Lukumummi ja -vaari toiminnan yhteistyössä kehittämä opetuskäyttöön tarkoitettu peli. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä S2-oppilaiden määrä kouluissa kasvaa. Aineistona on kolme 20 minuutin mittaista videota oppilaiden pelituokioista ja niiden litteraatit. Tapaustutkimukseen osallistui pelikerroista riippuen neljästä viiteen 5 luokkalaista S2-oppilasta. Analyysikehikko on muodostettu Lavosen (2008) tutkielmaa mukaillen, jossa tarkastellaan myös sananselittämistä eri näkökulmasta. Tässä tutkielmassa selittäjinä toimivat S2-oppijat. Analyysis-sa huomioidaan tilanteen pelillisyys. Aiempien tutkimusten mukaan sananselittäminen on kiinte-ästi yhteydessä selittäjän sanan osaamiseen ja sen tasoihin. Aineistossa oppilaat selittävät sanoja käyttäen eniten semanttisiin suhteisiin sekä tilannekuvauk-siin perustuvia selittämisstrategioita. Selittämisstrategioiden ja selitystapojen käytössä on selvästi yksilöllisiä eroja. Käytetyt selittämisstrategiat ovat sekä verbaalisia että non-verbaalisia. Selittä-minen tapahtuu vain harvoin sanan rakenteen, muodon tai kieliopin avulla. Arvaa sana -peli toi-mii aineiston perusteella oppimispelinä, sillä se motivoi oppilaita vuorovaikutukseen ja spontaa-niin kielen käyttöön.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaista sanastoa ulkomailta Suomeen saapuneet lääkärit ovat käyttäneet Tampereen yliopiston järjestämässä laillistamiskuulustelussa, joka EU- ja ETA-maiden ulkopuolella kouluttautuneiden lääkäreiden on läpäistävä saadakseen oikeuden harjoittaa ammattiaan Suomessa. Tutkimus liittyy Tampereen yliopistossa toteutettuun tutkimushankkeeseen, joka pyrki selvittämään, millainen yhteys ulkomailta saapuvien lääkäreiden kielitaidolla on kuulustelun heikkoon läpäisyprosenttiin. Tutkimuksen tarkoitus on hahmottaa yleiskuva kuulusteluun osallistuneiden lääkärien käyttämästä sanastosta ja heidän sanastotaidoistaan. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään, millainen yhteys sanastotaidoilla ja koemenestyksellä on mahdollisesti havaittavissa. Empiiristä aineistoa tarkastellaan sanatasolla, mutta sanojen kontekstia on hyödynnetty esimerkiksi aineiston luokittelussa. Empiirinen aineisto koostuu laillistamiskokeen vastauksista, jotka 46 kokeeseen osallistunutta lääkäriä on kirjoittanut suomeksi kolmiosaisen kuulustelun ensimmäisessä vaiheessa. Kyseessä on kirjallinen koe, jonka kysymykset koskevat käytännön potilastapauksia. Aineiston tuottaneet lääkärit oli jaettavissa kielitaustan perusteella kahteen ryhmään, sillä heistä kahdeksan on tulkittu natiiveiksi suomenpuhujiksi. Analyysi hyödyntää kvantitatiivisia menetelmiä ja tilastollista analyysiä. Se on toteutettu kahdessa vaiheessa, joista kumpikin nostaa esiin sekä yksittäisten lääkärien että kieliryhmien välisiä eroja. Ensin tutkimus rakentaa deskriptiivisesti yleiskuvaa käytetystä sanastosta ja erittelee sitä muun muassa sanojen sanaluokkien, kompleksisuuden ja pituuden näkökulmasta. Lisäksi käytetty leksikko on luokiteltu ammatillisen erityisyyden mukaan erikoisammattisanastoon, terveyssanastoon ja yleissanastoon. Toisessa vaiheessa tutkimus keskittyy käytettyyn yleissanastoon, jota tarkastellaan frekvenssiin, käytetyn sanaston laajuuteen ja toiston määrään perustuvilla menetelmillä. Frekventeintä sanastoa esitellään sanaluokittain. Käytettyä leksikkoa on suhteutettu ulkoiseen taajuussanastoon, ja teksteistä on laskettu leksikaalista diversiteettiä kuvaavia tunnuslukuja (TTR, MTLD, Shannonin entropia). Lopuksi tutkimus tarkastelee diversiteetti-indeksien, lekseemien frekvenssien avulla laskettujen kumulatiivisten prosenttien ja laillistamiskokeen pistemäärien tilastollista yhteyttä. Tutkimuksen mukaan kuulusteluun osallistuneiden lääkärien sanastotaidot vaihtelivat huomattavasti ja korreloivat koemenestyksen kanssa selvästi. Yleissanaston perusteella kokeessa heikoimmin menestyneillä sanasto oli muita köyhempää ja frekventimpää, kun taas hyvin suoriutuneet käyttivät yleensä monimuotoisempaa sanastoa. Suomen kaikkein yleisimmän sanaston käytön määrä oli käänteisessä korrelaatiossa koemenestyksen kanssa. Lisäksi kokeen hyväksytysti läpäisseet käyttivät keskimäärin harvinaisempaa sanastoa kuin kokeessa hylätyt.

Tutkielma käsittelee Hyvin menee! 1 – suomea aikuisille -oppikirjan keskustelutehtäviä ja niiden roolia suomen kielen oppimisen tukena. Tarkoitus on tutkia, millaisia keskustelun ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia tehtävien kautta tarjoutuu ja millä tavoin keskustelutehtävät tukevat ja mahdollistavat suomen kielen muotojen, merkitysten ja käyttötapojen oppimista. Täysin vastaavaa tutkimusta S2-oppikirjojen keskustelutehtävistä ei ole aiemmin tehty, joten tämä tutkimus täydentää aiempia S2-oppikirjojen dialogeja tarkastelleiden tutkimusten tuloksia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia keskustelun ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia keskustelutehtävät tarjoavat? 2. Millä tavoin keskustelutehtävät tukevat suomen kielen muotojen, merkitysten ja käyttötapojen oppimista? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiokulttuurinen kielen oppimisen näkökulma. Analyysimetodina hyödynnän laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta on muodostettu kunkin esille nousseen ilmiön mukaan nimetyt luokat. Tutkimuksen aineistona on Hyvin menee! 1 – suomea aikuisille -niminen suomen kielen alkeisoppikirja, jonka tavoitteena on toiminnallinen kielitaito eurooppalaisen viitekehyksen taitotasolla A2. Kirjan lähtökohta kielen oppimiseen on nimetty vuorovaikutteiseksi ja toiminnalliseksi. Analyysin kohteena ovat oppikirjan vuorovaikutteiset keskustelutehtävät. Tutkimuksen tuloksena keskustelutehtävistä nousi esille neljä ilmiötä, joiden avulla S2-oppijoille tarjoutuu mahdollisuus suomen kielen muotojen, merkitysten ja käyttötapojen oppimiseen. Nämä ilmiöt ovat kieliopin oppimisen tuki, sanaston ja fraasien oppimisen tuki, tehtävänannon ohjaus keskustelulle sekä vapaan keskustelun mahdollisuus. Kieliopin oppimisen tuki ilmenee keskustelutehtäviin upotettuina kieliopillisina piirteinä, joita oppijat harjoittelevat keskustelun lomassa. Sanaston ja fraasien oppimisen tukea tarjoavissa tehtävissä oppijat pääsevät käyttämään erilaisten arkisten tilanteiden kannalta olennaisia sanoja ja fraaseja keskustelussa. Tehtävänannon ohjaus keskustelulle nousee esille erityisesti muodollisissa asiointikeskusteluissa, joiden kielellistä rutiinia tehtävänannon ohjaamat keskustelutehtävät pyrkivät vahvistamaan. Vapaan keskustelun mahdollisuutta tarjoavat tehtävät puolestaan antavat oppijoille mahdollisuuden käydä keskenään merkitysneuvotteluja ja keskustella epämuodollisesti ajankohtaisista aiheista ja omista ajatuksistaan. Näin he pääsevät kehittämään myös kielitaidon kannalta tärkeitä vuorovaikutustaitoja.

Nykarleby är en av de tvåspråkiga kommunerna som våren 2017 erhöll statens specialunderstöd för att tidigarelägga språkundervisningen i finska. Finskundervisningen i staden tidigarelades år 2016 till årskurs 1 men denna har redan konstaterats vara otillräcklig i en starkt svenskspråkig miljö. Därför har man under läsåret 2017–2018 planerat Kielistigen, ett språkprogram med målsättningen att stärka den kommunikativa finskan genom att börja med barn i femårsåldern samt integrera språket som en naturlig del av verksamheten från småbarnspedagogiken till grundskolan där språket integreras i övrig undervisning. nonPeerReviewed

Tutkielmassani tarkastelen eri monikon 1. persoonan funktiossa käytettävien verbinmuotojen esiintyvyyttä ja käyttöä suomi toisena kielenä -oppijoiden teksteissä. Aiheeni on tärkeä, sillä monikon 1. persoonan funktiossa toimivien verbinmuotojen esiintyvyyttä ei ole tällä tavoin aiemmin tutkittu oppijansuomessa. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on miten monikon 1. persoonan funktiossa käytettävät muodot vaihtelevat Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Suomen kielessä monikon 1. persoonan muoto on -mme-päätteinen (me olemme). Persoonapäätteisen muodon tilalla voidaan kuitenkin erityisesti epämuodollisessa kielessä käyttää morfologista passiivimuotoa (me ollaan). Koska monikon 1. persoonan eri muodot ovat suomessa jokseenkin eriytyneet omiin rekistereihinsä on myös relevanttia tutkia, miten konteksti vaikuttaa eri muotojen käyttöön. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteleekin sitä, miten kirjoitustehtävän tehtävätyyppi ja sen määrittämä muodollisuusaste vaikuttavat monikon 1. persoonan funktiossa käytettävien verbinmuotojen valintaan. Aineistoni koostuu Yleisten kielitutkintojen kirjoittamisen osakokeen vastauksista vuosilta 2002–2008. Vastaukset on arvioitu Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoille A1–C2. A-tasolla suurin osa monikon 1. persoonan funktiossa toimivista verbinmuodoista on persoona-päätteisiä. B-tasolle edettäessä morfologisten passiivimuotojen määrä kasvaa, ja B- ja C1-tasoilla niitä on jo lähes puolet monikon 1. persoonan funktiossa toimivista verbinmuodoista. C2-tasolla monikon 1. persoonan funktiossa toimivat morfologiset passiivimuodot taas jäävät vastauksista lähes kokonaan pois. Tehtävätyyppien välillä verbinmuotojen vaihtelu ei ollut kovin yhtenäistä. Tehtävänanto vaikuttaisikin vaikuttavan eri muotojen esiintyvyyteen tehtävien muodollisuusastetta enemmän. Eri rekisterien väliset erot eivät tunnu hahmottuvan oppijoille kovin selkeästi ennen C2-tasoa. Muodollisen rekisterin lisäksi myös epämuodollisen rekisterin oppimiseen tulisikin panostaa jo alkuvaiheen S2-opetuksessa.

This socioculturally informed study explores how highly educated Finnish language learners represent their agency in visual narratives. Learners (n=59) were asked to draw two pictures of themselves as Finnish language users and provide verbal interpretations of the drawings. The aim of using visual narratives is to reach aspects such as feelings and beliefs which might be difficult to express verbally. The data were analyzed first by using visual grammar set out by Kress and van Leeuwen (2006) and secondly by content analysis. The findings suggest that learners saw Finnish language as a tool for oral communication. However, difficulties with speaking and listening appeared to restrict learners’ agentic behaviour and manifested as a negative sense of agency. On the other hand, the findings indicate that learners had positive beliefs of their agency in the future: they saw themselves speaking fluent Finnish with other people, especially in the workplace. peerReviewed

Against the backdrop of increasing global humanitarian migration to highly literate countries and the resulting necessity and challenge to provide language and literacy education to non-literate or low-literate adult second language (L2) learners, this article calls for more research on a new population of late literacy learners, particularly in Finland. The article begins by outlining the pressing necessity for research on this special group of L2 learners who has traditionally been ignored by Second Language Acquisition (SLA) research. It will then go on to illuminate essential components of developing reading literacy, drawing on relevant previous research on pre-literates. Further, the role of orthography, in particular the shallow transparency of the Finnish language, are critically examined with regard to alphabetic literacy. As adult non-literacy is a relatively new phenomenon in the highly literate society of Finland, there is a scarcity of research on how non-literate adults acquire Finnish. Growing academic interest and emerging Literacy Education and Second Language Learning for Adults with little or no schooling (LESLLA) research in Finland, with focus on reading literacy skills, is presented and discussed. The article highlights the possibilities of technology to enhance the individual literacy process for LESLLA learners and presents the Digital Literacy Instructor (DigLin) as one technology-enhanced practice environment for the very first steps in learning to decode the alphabetic code. Finally, conclusions on LESLLA learners’ late literacy acquisition and a future research perspective are drawn, emphasizing the potential of computer-assisted language learning (CALL). peerReviewed

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen suomen kielen ääntämisen opetusta kotoutumiskoulutuksessa. Ääntämisen opetus on tärkeää, sillä ääntäminen on tärkeä osa suullista kielitaitoa. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty suomi toisena kielenä -alalla, ja halusin tutkia aihetta juuri kotoutumiskoulutuksessa, koska se on monelle maahanmuuttajalle ensimmäinen kosketus suomen kieleen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, joka pohjautuu yhden kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opettajan opetuksen havainnointiin ja haastatteluun. Aineistoni koostuu neljästä 90 minuutin mittaisen oppitunnin strukturoidusta havainnoinnista ja 40 minuutin mittaisesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Hitaasti etenevien suomen kielen opiskelijoiden ryhmä oli aineistonkeruun aikana taitotasolla A1.1–A1.3. Tarkoituksenani on selvittää, mitä opetusmenetelmiä ääntämisen opetuksessa ilmenee, kiinnitetäänkö ääntämiseen eksplisiittisesti huomiota ja miten opettaja itse suhtautuu ääntämiseen ja eri opetusmenetelmiin. Tarkastelen aihetta sosiokulttuurisessa viitekehyksessä. Tarkastelen myös sitä, ilmeneekö eri menetelmissä suomen kielen ääntämisen haasteita aiheuttavia piirteitä. Havainnointiaineistossa keskeisimmäksi menetelmäksi nousi ääntämisasun korostaminen opettajan puheessa. Keskeisin implisiittinen ääntämisen opetuksen menetelmä oli suomenkielinen opetus. Lisäksi oppitunneilla tehtiin runsaasti keskustelu- ja ääneenlukemisharjoituksia. Opettaja myös korjasi opiskelijoiden ääntämistä. Opettaja itse piti mallintamista keskeisimpänä käyttämänään menetelmänä ääntämisen opetuksessa. Hän piti ääntämistä tärkeänä ymmärrettävyyden kannalta, mutta ei kokenut ääntämisen olevan tärkein seikka oppimisen alkuvaiheessa. Aineiston perusteella ääntämistä opetetaan runsaasti ja eri menetelmiä monipuolisesti hyödyntäen. Sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä menetelmiä hyödynnettiin. Opettajan kommenteissa ilmeni yleisimpiä suomen kielen ääntämisen piirteitä, jotka aiheuttavat oppijoille ongelmia. Opettaja puuttuu virheelliseen ääntämiseen silloin, kun se aiheuttaa ongelmia ymmärrettävyydessä.

This study traces the individual learning trajectories of an adult beginner L2 Finnish learner in expressing the extralinguistic concept of evaluation from a dynamic usage-based perspective. Our results provide support for the view of learner language as a dynamic system in which patterns wax and wane and in which a change in one component has the potential to affect the whole system. In the early stages of learning there was a strong preference to use lexical verbs first, and then adjectives. The study also shows that variability plays a role. Finally, the study confirms that the learning of L2 constructions is in some cases item based. However, another highly frequent and superficially similar verbal construction in our data did not develop from a fixed formula. The role of instruction and the learner’s explicit knowledge as well as possibly input frequencies may have played a role in the different developmental trajectories.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme monikielistä pedagogiikkaa ja kielitietoista koulua oman äidinkielen opetuksen ja muiden oppiaineiden välisen yhteistyön näkökulmasta. Tuomme esiin oman äidinkielen opettajien kokemuksia siitä, miten äidinkielten näkyvyyden lisääminen voi tukea monikielisten oppilaiden identiteettityötä ja osallisuutta sekä kielellisten taitojen ja eri aineiden oppisisältöjen tehokasta karttumista. Kokemukset osoittavat, että jaettu asiantuntijuus ei ole itsestäänselvyys. Parhaimmillaan se kuitenkin synnyttää uusia, kaikkien oppilaiden oppimista tukevia käytänteitä ja lisää koko koulun ymmärrystä lähiympäristön kielellisestä moninaisuudesta. Kirjoitus perustuu kuuteen tätä kirjoitusta varten tekemäämme haastatteluun sekä aikaisemmin julkaistuihin lähteisiin, Vertailusta voimaa -hankkeessamme käytyihin keskusteluihin (Koneen säätiö 2016–2017) ja omiin kokemuksiimme suomen kielen opettajina ja opettajankouluttajina. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Maiju Strömmerin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi dosentti Leena Kuure Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Minna Suni. Maiju Strömmer: Mahdollisuuksien rajoissa. Neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä. Jyväskylä Studies in Humanities 336. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2017. Kirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7265-3 nonPeerReviewed

Tarkastelen tässä artikkelissa haastatteluaineistoon pohjaten maahanmuuttajanuorten käsityksiä eli ajatuksia ja ideoita suomen kielen käyttämisestä ja oppimisesta. Kysyn, millaisia käsityksiä nuorilla on suomen kielestä, suomen kielen käytön ja oppimisen paikoista sekä kielen oppimisen prosessista. Analysoin aineistoani jäsenkategoria-analyysia soveltaen ja erittelen niitä ihmisiin ja paikkoihin liittyviä kategorioita, jotka jäsentävät maahanmuuttajanuorten haastattelupuhetta suomen kielestä ja kielen oppimisesta. Osoitan, että haastateltavien puheessa olennaiseksi nousee kaverin kategoria ja ensisijaisesti suomalaiset kaverit nähdään tärkeiksi oppimisen mahdollistajiksi. Kaverin kategoria nousee joissakin haastatteluissa keskeiseksi myös poissaolon kautta, ja suomalaisten kavereiden puuttuminen yhdistetään suoraan kielenkäyttötilanteiden vähyyteen. Paikkoihin liittyvistä kategorisoinneista tärkeäksi nousee vastakkainasettelu koulun ja sitä ympäröivän kieliyhteisön välillä. Näytän analyysissani, miten tämän vastakkainasettelun avulla jäsennetään suomen kielen käytön ja oppimisen paikkoja ja rakennetaan käsityksiä eri kielimuotojen arvostuksiin liittyen., This paper analyses the beliefs that young adult immigrants have about the Finnish language, the learning process and the places of using and learning Finnish. The analysis is based on interview data and the data is analyzed by combing the methods of content analysis and membership categorization analysis. The analysis shows that in the interviews, the category of a friend becomes important, and especially Finnish friends are regarded central in facilitating the language learning process. The absence of Finnish friends is connected to the lack of possibilities to use Finnish in everyday situations. The place categories of the school and outside of school are also frequently oriented to as important in the interview talk. The language practices in school are regarded as very different from the language practices outside of school by the interviewees. The analysis show how this contrast is constructed and how it also reflects language ideologies and beliefs about what kind of language is needed to be able to integrate into the social groups the young interviewees regard as meaningful and relevant for their everyday life.

Tutkimuksen aiheena ovat S2-oppimäärän kurssitarjonta ja oppimateriaalien käyttö lukioissa sekä se, ovatko S2-ylioppilaskokeesta saadut arvosanat linjassa S1-arvosanojen kanssa. Etsin myös tilastoyhteyttä oppimäärän tarjonnan ja arvosanojen väliltä. Arvosanojen tarkasteluväli on syksyn 2014 tutkinnosta syksyyn 2017. Tutkimusalue on koko maa. Tein kyselyn niille 251 lukiolle, joissa on tuolloin ollut S2-kokeen kirjoittajia. Kyselyyn vastasi lähes puolet lukioista. Tutkimuksen perusteella S2-oppilaiden määrä lukiossa vaikuttaa kurssien tarjontaan, oppimateriaalien käyttöön ja arvosanoihin. Suurimmassa osassa lukioita S2-kokeen kirjoittajia on ollut tarkasteluaikana alle 10. Niistä S2-kursseja tarjoaa vain kolmasosa. Kaikki lukiot, joissa on ollut vähintään 20 S2-kokeen kirjoittajaa, tarjoavat kursseja,ja 90 prosenttia niistä käyttää S2-oppimateriaaleja. Oppilasmäärät myös ilmoitetaan yleisimmin syynä, jos kursseja ei järjestetä. S2-ylioppilaskokeen arvosanoja vertaan saman koulun S1-arvosanoihin. En siis vertaa kouluja keskenään. Arvosanojen perusteella S2-kokeessa menestytään yleensä lukion tasoisesti, eli lukiokohtaiset S2- ja S1- ylioppilaskokeiden keskiarvot tarkasteluajalta ovat keskimäärin lähes samat. S2-oppilaiden suhteellinen suoriutuminen on parempaa kouluissa, joissa oppilaita on enemmän, S2-kursseja tarjotaan ja S2-oppimateriaaleja käytetään. Tutkimuksen perusteella S2-kurssien tarjoaminen ja oppimateriaalien käyttäminen ovat lukioiden tavoitteena, ja niihin siirrytään, kun oppilaita on tarpeeksi. S2-oppilaat näyttävät hyötyvän niistä, jos oppilaita on ryhmäksi asti. Yksittäisten S2-oppilaiden kohdalla ryhmän sisäinen eriyttäminen näyttää antavan parempia tuloksia. Hyvä uutinen on, että S2-oppilaat saavat äidinkielen ja kirjallisuuden kokeesta keskimäärin samantasoisia arvosanoja kuin S1-oppilaat. Tutkimukseni koskee kuitenkin ainoastaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppiainetta, jossa näillä ryhmillä on eri oppimäärät. Tutkimus ei kerro mitään vieraskielisten oppilaiden selviytymisestä esimerkiksi reaaliaineissa, joissa oppimäärä on kaikilla sama.

Esittelemme tässä artikkelissa Turun yliopiston Täsmäopetusta edistyneille suomenoppijoille ‑hanketta ja tarkastelemme sellaisia edistyneen suomenoppijan kielitaitoon liittyviä ilmiöitä, jotka nousivat esiin tarjoamamme täsmä- eli yksilöopetuksen aikana. nonPeerReviewed

The article explores the language of public administration from an L2 perspective. The main question addressed in the study is how professionals with an L2 background see themselves as users of the administrative registers and how their professional language skills and socialization into the administrative discourses is assessed by their colleagues and citizens as clients. The data for the study consist of interviews with administrative professionals with immigrant backgrounds (Finnish as L2) and their superiors with a majority language background (Finnish as L1). The article discusses the ideals of “good” administrative language (pertinence, clarity and comprehensibility) from the point of view of second language use and language socialization in the workplace. While the interviewees occasionally report on problems in adopting genrespecifc features in everyday administrative communication, the analysis shows that professionals with immigrant backgrounds share the overall knowledge of administrative genres and textual practices with their (L1) colleagues, and that, in their interview talk, they foreground their own agency as users of administrative language.

Maisterintutkielmassani käsittelen suomen ja kotityöpalveluopintojen sisältöjen integrointia suomen ja kotityöpalvelujen opinnoissa ammatillisessa S2-opetuksessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka suomea ja kotityöpalveluopintoja integroidaan ja mihin sillä pyritään. Laadullinen tutkimukseni sijoittuu toisen kielen pedagogiikan tutkimuskenttään. Työni teoriatausta nojautuu erilaisiin integroidun opetuksen määritelmiin, CLIL-näkökulmiin sekä konstruktivismiin, sosiokonstruktivismiin ja joihinkin kielikäsityksiin. Aineistoni koostuu kahdesta haastattelusta ja yhdestä täydentävästä viestistä. Keräsin aineistoni teemahaastattelua käyttäen yhdeltä suomenopettajalta ja kotityöpalvelujen opettajalta. Analysoin aineistoni teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tuloksista ilmenee opettajien käsittävän integroinnin muun muassa suomen yhdistämiseksi laa- jempiin kokonaisuuksiin, opettajien väliseksi yhteistyöksi ja oppilaan tukemiseksi. Kieltä ja sisältöä integroidaan muun muassa erilaisten sisältöteemojen ja sanaston avulla. Haasteiksi mainitaan esimerkiksi ajan puute. Yksi ajankäyttöön liittyvä haaste on myös integroinnin kehittämiskohde: yhteinen suunnitteluaika. Integroinnilla pyritään muun muassa pureutumaan kulttuurisiin asioihin ja vahvistamaan kielitaitoa. Johtopäätöksenä on, että integrointi on monisyistä. Tuloksia voi hyödyntää muun muassa ammatillisesti suuntautuneen S2-pedagogiikan kehittämi- sessä.

Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan Suomessa asui vuoden 2016 lopussa 353 993 äidinkieleltään vieraskielistä henkilöä. Äidinkielenään kotimaisia kieliä puhuvien määrä laski jo kolmantena vuotena peräkkäin vieraskielisten määrän kasvaessa runsaalla 24 000 henkilöllä (ks.Tilastokeskus 2017). Tämän hetkinen arvio on, että vuonna 2030 Suomessa elää puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista henkilöä. Vuonna 2016 käynnistyneellä SIMHE-palveluiden vastuukorkeakoulutoiminnalle on jo tilastojenkin perusteella tarvetta. nonPeerReviewed

Tutkin maisterintutkielmassani suomi toisena kielenä (S2) -opettajan osallistumista yhteisopetukseen. Suomessa erittäin vähän kartoitettu aihe on ajankohtainen ja tarpeellinen muun muassa siksi, että vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014) ohjaa koulua entistä yhteisöllisempään ja monikulttuurisille arvoille rakentuvaan suuntaan. Lisäksi kielenopetuksen merkitystä kaikkien aineiden opetuksessa ovat lisänneet muun muassa monilukutaidon ja kielitietoisuuden käsitteet (ks. esim. Harju-Luukkainen, Kuukka, Paavola & Tarnanen 2015). Integroiva ja kaikkea oppimista tukeva kielenopetus ja yhteistyö voivat olla avainasemassa myös maahanmuuttajien kotouttamisessa. Avaan tutkimuksessani, millaiseen tarpeeseen S2-opettajan ja muiden opettajien yhteisopetuksella pyritään vastaamaan, miten opettajien erilaiset asiantuntijuudet näyttäytyvät opetuksessa ja sen eri vaiheissa, millaisia kielenoppimiskäsityksiä ja suhtautumisia S2-opettajat yhteisopettajuudessa kohtaavat ja mitä seurauksia he kokevat niillä olevan sekä millaisena opettajat näkevät S2-opettajan yhteisopettajuuden tulevaisuuden. Tutkielmaani varten keräsin aineistoa monimenetelmäisesti havainnoimalla opettajien yhteisopetuksen tunteja, keskustelemalla yhteistyön osapuolten kanssa ja haastattelemalla kahta S2-opettajaa. Analyysimenetelmänä hyödynsin laadullisen sisällönanalyysin keinoja. S2-opettajan yhteisopetuksen toteutus vaihteli suuresti S2-opettajan tasa-arvoisesta tiimiopettajuudesta avustavaan opetukseen, mutta edelleen jopa turhautumisen tunteita aiheuttavaan, hiljaiseen ja vastuuttomaan rooliin. Tutkimus antoi viitteitä työtavan monista mahdollisuuksista ja potentiaalista esimerkiksi S2-oppijoiden akateemisen kielitaidon vahvistamisessa ja osallisuuden lisäämisessä, mutta toi esiin myös sen kehitystarpeita, joihin lukeutuvat muun muassa S2-opettajan kieliasiantuntijan roolin vahvistaminen, yhteisen suunnittelun ottaminen osaksi yhteistyöprosessia sekä johdosta tuleva ohjaus työtavan pariin.

Maisterintutkielmassani tarkastelen, miten opettajat hyödyntävät yläkouluikäisten suullisen suomen kielen opetuksessa erilaisia oppimisympäristöjä Oppimisympäristöt näen tutkimuksessani perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS) tavoin erilaisina tiloina ja paikkoina sekä yhteisöinä ja toimintakäytäntöinä, joissa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat (POPS 2014: 29). Liitän oppimisympäristöön kuuluvaksi myös erilaiset välineet, palvelut ja materiaalit, joita opiskelussa hyödynnetään (ks. POPS 2014: 29.) En siis rajaa tutkimustani pelkästään oppikirjoihin ja muihin valmiisiin materiaaleihin. Aihetta on tutkittu aikaisemmin paljon juuri oppikirjojen näkökulmasta (ks. esim. Tergujeff 2013, Luukka ym. 2008 ja Derwing & Munro 2005). Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten opettajat hyödyntävät erilaisia oppimisympäristöjä suullisen kielitaidon opetuksessa? 2. Miten opettajat kokevat oppimisympäristöjen käytön muuttuneen omassa suullisen kielitaidon opetuksessaan vuosien aikana, ja mistä muutos heidän mielestään johtuu? 3. Millaisia oppimateriaalitarpeita opettajat ovat havainneet suullisen kielitaidon opetuksessa, ja miten he ovat pyrkineet vastaamaan näihin tarpeisiin? Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus (ks. Saarela-Kinnunen & Eskola 2010: 189-199), jossa on etnografisia sävyjä havainnointien johdosta. Aineistoni koostuu kahdesta yläkoulussa S2-oppilaiden parissa työskentelevälle opettajalle tehdystä teemahaastattelusta (ks. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009: 208) sekä kuuden oppitunnin havainnoinnista joko osallistuvana (ks. Ronkainen ym. 2011: 115) tai osallistumattomana (ks. Grönfors 2015, 152) tutkijana oppitunnista riippuen. Aineiston analyysissä hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009). Tutkimustulokset osoittavat, että suullisen suomen kielen opetuksessa hyödynnetään eniten oppimisympäristöinä oppikirjoja, opettajien itse tekemiä tai muokkaamia materiaaleja sekä internetiä. Opettajat kokivat internetin käytön selvästi lisääntyneen vuosien aikana, koska tietokoneiden määrät ovat kasvaneet kouluissa ja toimivat nettiyhteydet kattavat nyt useamman luokan. Opettajille ei ole tullut arjessa vastaan erityisiä materiaalitarpeita, vaikkakin he laativat materiaaleja paljon myös itse. Myös Kuukan ja Metsämuurosen (2016: 125–127) tutkimuksessa on saatu samanlaisia tuloksia. Suullisen suomen opetus oli tunneilla monipuolista ja tunneilla hyödynnettiin selkeästi eniten keskustelua. Keskustelun avulla pystytään harjoittelemaan kielen rakenteiden ja sanaston hallintaa, spontaania ilmaisua sekä erilaisten vuorovaikutusnormien hallintaa (Lehtimaja 2012: 219).

Tämän kandidaatintutkielman aihe on selkokielinen vuorovaikutus suomi toisena kielenä -oppijan ja äidinkielisen puhujan välillä. Selkokielistä vuorovaikutusta on tähän mennessä tutkittu hyvin vähän, kakkoskielisessä vuorovaikutuksessa ei Suomessa lainkaan. Aineistona on kaksi lukutuokioäänitettä yhdeltä Niilo Mäki Instituutin Lukumummi ja -vaari -toimintaan osallistuneelta lukuparilta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Onko seniorin vuorovaikutuksessa selkokielen ohjeiden mukaisia piirteitä? 2. Onko vuorovaikutuksen selkokielisyydessä havaittavissa muutoksia ensimmäisen ja kymmenennen tuokion välillä? Metodina tutkimuksessa on käytetty keskustelunanalyysiä aiemman, aihetta lähellä olevan tutkimuksen mallin mukaisesti. Selkokielisten piirteiden lisäksi kiinnitän huomiota myös vuorovaikutuksen ja yhteisymmärryksen kannalta ongelmallisiin kohtiin. Äänitteistä tehdyt litteraatit ovat metodiikalle tyypillistä karkeampia, sillä esimerkiksi kielen piirteet ja kehollinen viestintä on rajattu pois analyysistä. Tulokset osoittavat, että seniorin vuorovaikutuksessa on selkokielen piirteitä, kuten lapsen orientoimista alkavaan lukutuokioon sekä ymmärryksen tarkistamista, mutta vuorovaikutusta leimaa siitä huolimatta vahva epäsymmetria. Keskustelussa voi havaita yhtymäkohtia luokkahuonevuorovaikutuksessa tyypillisiin piirteisiin. Tutkimuksen tulokset ovat hyödyllisiä yhteistyökumppanilleni Niilo Mäki Instituutille, sillä niiden pohjalta Lukumummi ja -vaari -toimintaa voidaan kehittää eteenpäin. Lisäksi tuloksia voidaan kenties hyödyntää laajemminkin, esimerkiksi S2-opetuksessa ja jopa muiden selkokielen kohderyhmien parissa.

Keskityn kuvaamaan tutkimuksessani sitä, mitkä varhaisiän musiikkikasvatuksen työtavat ovat hyödyllisiä maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen opettelulle. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään työtapojen mahdollisuuksia kielen oppimisen integroimisessa musiikin oppimiseen. Tutkimuksessa sivutaan myös musiikkikasvatuksen potentiaalia maahanmuuttajien kotouttamisessa ja sitä, mitä monikulttuurinen kasvatus on. Tutkimusstrategiana on laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuskysymykseni on: Millaiset työtavat toimivat kun varhaisiän musiikkikasvatuksessa halutaan yhtäaikaisesti tukea kehitystä suomessa toisena kielenä ja musiikillisissa tavoitteissa? Kokosin tutkimusaineistoni syksyllä 2016 Järvenpäässä. Tutkimukseen osallistui kaksi kuuden lapsen ryhmää. Osallistujat olivat lukutai-dottomia 3-6-vuotiaita lapsia, joiden suomi toisena kielenä -taidot olivat vaihtelevia. Tutkimuksen aineisto kerättiin kuuden viikon aikana pitämällä lähdemateriaalin pohjalta suunniteltuja varhaisiän musiikkikasvatuksen kertoja kerran viikossa molemmille ryhmille 45 minuutin ajan. Aineisto analysoitiin osallistuvan havainnoinnin ja videoinnin pohjalta. Johtopäätöksiin vaikutti myös lasten suomi toisena kielenä – opettajan haastattelut. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että varhaisiän musiikkikasvatuksen työtavat ovat hedelmällinen väline kielen ja musiikin oppimisen yhdistämiselle. Kielen, vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja musiikin yhteisten piirteiden ansiosta varhaisiän musiikkikasvatuksen perinteisiä tapoja ei tarvitse juuri muokata saadakseen tunneista hyödyllisiä myös kielenkehityksen kannalta. Eniten muutoksia vaativat opettajien tiedot, sillä aiheeseen perehtymällä ja kielenkehityksen tavoitteet tiedostamalla saadaan jo itsessään monipuolisista työtavoista hyödyllisiä niin musiikin kuin kielen oppimisen kannalta.