Search

In the Finnish consensus democracy, public discussion has traditionally played a small role in policymaking. Consensus and compromises have been built within small circles of policymakers behind closed doors, and the strong position of civil servants, president and interest organizations has limited public discussion. Institutional and cultural changes have, however, created new pressures for policymakers to act in media publicity. The norm of openness has been strengthened in society (i.e. policymaking is expected to be more transparent than before); politics has been mediatized (i.e. the significance of media in politics seems to have increased); the role of committees has been reduced in policy preparation; and parliamentarism has been strengthened. This thesis examines how openly Finnish policymakers (i.e. politicians, civil servants and interest organizations) act towards public discussion. It studies how policymakers participate in discussions taking place in media publicity, what kind of rules on public communication policymaking institutions include and how institutions have reacted to the strengthening of the norm of openness. The study also asks how strongly policymaking is mediatized i.e. what is the significance of media publicity in policymaking and to what extent does the news media affect policymaking. The article-based thesis is based on two case studies and a survey of members of parliament (MPs). The case studies focus on a social security reform committee (2007 2009) and a government s programme to increase productivity in state administration (2002 2011). Case study data consists of interviews with policymakers and journalists, media articles, government information material and policy documents. MPs were surveyed on the news media s agenda-setting power (i.e. the media s influence on political institution agendas). The results show that the tradition of looking for a consensus constrains the openness of public discussion in Finland. Policymakers, Suomen konsensusdemokratiassa julkisella keskustelulla on ollut perinteisesti ohut rooli poliittisessa päätöksenteossa. Yhteisymmärrystä ja kompromisseja on rakennettu päättäjien pienessä piirissä suljetuin ovin, ja virkamiesten, presidentin ja etujärjestöjen vahva asema ovat rajoittaneet julkista keskustelua. Institutionaaliset ja kulttuuriset muutokset ovat kuitenkin luoneet päättäjille uudenlaisia paineita toimia mediajulkisuudessa. Avoimuuden normi on vahvistunut yhteiskunnassa eli päätöksenteolta odotetaan aiempaa suurempaa läpinäkyvyyttä, politiikka on medioitunut eli median merkitys politiikassa näyttää kasvaneen, komiteoiden rooli päätösvalmistelussa on pienentynyt ja parlamentarismia on vahvistettu. Väitöskirja tutkii, miten avoimesti suomalaiset päättäjät eli poliitikot, virkamiehet ja etujärjestöt suhtautuvat julkiseen keskusteluun. Se tarkastelee, miten päättäjät osallistuvat mediajulkisuudessa käytävään keskusteluun, millaisia julkiseen viestintään liittyviä sääntöjä päätöksentekoinstituutioissa on, ja miten instituutiot ovat reagoineet avoimuuden normin vahvistumiseen. Tutkimus kysyy myös, miten vahvasti poliittinen päätöksenteko on medioitunut eli mikä merkitys mediajulkisuudella on päätöksenteossa ja missä määrin uutismedia vaikuttaa päätöksentekoon. Artikkeliväitöskirja pohjautuu kahteen tapaustutkimukseen sekä kansanedustajakyselyyn. Tapaustutkimukset käsittelevät Sosiaaliturvan uudistamiskomiteaa (2007 2009) ja valtion tuottavuusohjelmaa (2002 2011), ja niiden aineistona on käytetty päättäjien ja toimittajien haastatteluja, mediajuttuja, tiedotusmateriaalia sekä asiakirjoja. Kansanedustajakysely käsitteli uutismedian agenda setting -valtaa eli median vaikutusta poliittisten instituutioiden asialistoihin. Tutkimus osoittaa, että konsensuksen etsimisen perinne rajoittaa julkisen keskustelun avoimuutta Suomessa. Päättäjät eivät mielellään tuo neuvottelujen yksityiskohtia julkisuuteen, koska julkisuus voi lukkiuttaa neuvotteluasetelmia. Monipuoluehall