Search

Tarkastelen artikkelissani, millaisia haasteita historioitsija kohtaa tehdessään tutkimusta arkistoihin tallennettua etnografista muistitietoa lähteenä käyttäen. Tämä muistitieto on voitu kerätä ja tallentaa eri arkistoihin jo aiempina vuosikymmeninä ja -satoina, mutta se poikkeaa kuitenkin luonteeltaan historiantutkimuksen perinteisesti käyttämistä asiakirjalähteistä siten, että varsinkin varhaisemmalla ajalla muistitieto on usein kerätty haastattelujen avulla ja kerääjä on sitten muuntanut sen kirjalliseen muotoon kirjoittamalla sen muistiin omin sanoin, äänittämättä tai muuten tallentamatta haastattelutilannetta kokonaisuudessaan. Näiden lähteiden tuottamiseen ovat osallistuneet aktiivisesti paitsi muistelijat, myös tiedon kerääjät, ja ne ovat usein jo syntytapansa vuoksi ajallisesti monikerroksisempia kuin välittömästi jonkin tapahtuman yhteydessä laaditut asiakirjalähteet (esimerkiksi pöytäkirjat tai sopimusasiakirjat). Tämä lähteiden erityinen syntytapa on tarpeen ottaa huomioon myös arvioitaessa ja tulkittaessa lähteiden sisältämää tietoa. nonPeerReviewed

Laitoksissa ja palvelukodeissa asuvien vanhusten tutkimista kyselyjen ja haastattelujen avulla pidetään pulmallisena, koska asukkaat ovat informantteina tietyssä mielessä marginaalinen ihmisryhmä. Tässä yhteydessä marginaalinen tarkoittaa, että he ovat usein hyvin hauraita toimintakyvyltään. Heidän on esimerkiksi aistitoimintojen rajoitteiden ja sairauksien vuoksi hankala osallistua tutkimuksiin. Heidän äänensä ei ole tullut riittävästi kuulluksi palvelujen käyttäjinä ja tutkimustulokset ovat siten jääneet siltä osin melko laihoiksi. (Koskela 2010; Outinen 1999.) Ratkaisuna on ehdotettu teknisten ja monimutkaisten laatumittausten rinnalle aistivaraisen laadun käsitettä ja siihen niveltyviä mittaamisen keinoja (Vartiainen 2006). Tavoitteenani on näistä syistä ollut kokeilla uusia tutkimusmetodeja, jotka sopivat haasteellisen, marginaalisen ihmisryhmän tutkimiseen. nonPeerReviewed

Visuaalinen materiaali on tärkeä osa etnografista tutkimusta ja tiedon tuottamista, mutta visuaalisen aineiston kerääminen etnografisin kenttätyömenetelmin ei ole yksiselitteistä. Mikä on visuaalisen etnografian merkitys etnologisessa tutkimuksessa ja mikä ohjaa visuaalisen aineiston keräämistä ja tuottamista? Millä tavalla videokameran käyttö kenttätyössä vaikuttaa kerätyn tiedon luonteeseen ja luotettavuuteen? Lähestymme aihetta kahden eri Länsi-Afrikassa toteutetun kenttätutkimuksen kautta ja kahdesta eri näkökulmasta: malilainen visuaaliantropologi keräämässä videoaineistoa etnografisia dokumenttifilmejä varten malilaisissa yhteisökouluissa ja suomalainen etnologi keräämässä haastatteluaineistoa videokameraa apuna käyttäen kamerunilaisilla toreilla. Tarkastelemme sitä, miten tutkija kuvaajana, tutkimusympäristö ja kulttuurinen konteksti vaikuttavat kenttätutkimukseen. Millä tavalla videokameran käyttö tutkimuksessa eroaa paikallisen tutkijan tai ulkomaalaisen tutkijan käyttäminä ja mitä eettisiä kysymyksiä tulee ottaa huomioon? Millä tavalla aineiston käyttötarkoitus (tutkimusmateriaalina käyttö tai etnografisen dokumentin editointi videoaineistosta) ohjaa visuaalisen materiaalin keräystä? Käsittelemme näitä kysymyksiä kenttätöidemme kautta ja pohdimme videomateriaalin keräämiseen ja visuaalisen materiaalin tuottamiseen liittyviä metodologisia haasteita. nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa pohdin etnografiaa ja etnologista kenttätyötä suhteessa toiseen, täysin erilaiseen kokemukseeni kentällä olemisesta. Artikkelin pohjana on henkilökohtainen kokemukseni kolmelta hoitotyön jaksolta sairaalaympäristöissä, joissa työskentelin tutkimusrahoituskausien välissä. Olen opiskellut sairaanhoitoa siitä koskaan kuitenkaan valmistumatta. Aloitin sairaanhoidon opinnot ja lähihoitajan työjaksoni akateemisen tutkimuksen ohessa, kun rahoituskaudet olivat tauolla. Tuon jakson aikana suoritin sairaanhoidon opintoja noin kahden vuoden verran ja tein ohessa lähihoitajan töitä muutamilla sairaalaosastoilla. Tässä artikkelissa käsittelemäni hoitotyön kokemukseni koostuu pääasiassa lähihoitajan töistä ja sen lisäksi opintoihin liittyvistä käytännön harjoittelujaksoista, joita olen tehnyt esimerkiksi vanhusten hoitolaitoksissa, akuuttiosastolla, terveyskeskussairaalassa sekä useilla muilla sairaanhoidon aloilla. Harjoittelujaksoja ja varsinaista työkokemusta on yhteensä vähän yli kaksi vuotta. nonPeerReviewed

Jyväskylän yliopiston etnologian oppiaine yhdistää aineksia kolmesta lähitieteestä: kansatieteestä, folkloristiikasta ja kulttuuriantropologiasta. Etnologit tutkivat kulttuuria (väljästi määriteltynä ihmisen erilaisia tapoja elää ja toimia) sen eri muodoissa, erityisesti kulttuurin kansanomaisia ilmauksia (kreik. etnos = kansa). Tutkimuksen kohteita ovat muun muassa esineet, sosiaaliset organisaatiot ja symboliset järjestelmät, ihmisten käsitykset ja arvostukset, muisti, mentaliteetit sekä suullinen perinne. Tutkimuskohteen valintaa ei rajaa aika tai paikka. Siksi etnologit tekevät kenttätyötä lähellä ja kaukana, mihin teemaan tässä artikkelissa paneudutaan. nonPeerReviewed