Search

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa kuvataan vastaanottokotijohtajuutta, johtajuuden rooleja ja erityisvaatimuksia, joita vastaanottokotityö asettaa johtajuudelle. Tutkimuksen kohteena oli kaksi helsinkiläistä pienille lapsille tarkoitettua lyhytaikaisen lastenkotihoidon yksikköä. Yksiköt olivat myös mukana sosiaaliviraston käynnistämässä kaksivuotisessa projektissa, jossa kokeiltiin kahden pienehkön vastaanottokodin yhteistyötä. Kokeilun ajan laitoksilla oli yhteinen johtaja, toimistosihteeri ja psykologi sekä omat sosiaalityöntekijät ja kehittämisryhmä. Kokeilutilanne mahdollisti myös muutosjohtajuuden tutkimisen. Tutkimuksessa selvitettiinkin lisäksi yhteisen johtajuuden muutoskokeilun vaikutuksia johtajuuden jakamiseen sekä sitä, asettaako vastaanottokoti työympäristönä tälle muutostoiminnalle erityisvaatimuksia. Tutkimus suoritettiin teemahaastattelemalla molempien työyhteisöjen eri henkilöstöryhmien edustajia. Tutkimuskysymyksiin vastattaessa hyödynnettiin myös tutkittavien laitosten henkilökuntien tuottamaa kirjallista materiaalia vastaanottokotityön arjesta sekä muistiinpano- ja muistiomateriaalia johtajuuskokeilun kehittämiskokouksista. Haastateltavien käsityksiä vastaanottokodin johtajuudesta analysoitiin moniulotteisen johtajuuden mallin avulla. Mallin mukaan johtajuutta toteutetaan viidellä eri ulottuvuudella, joita ovat ihmissuhteiden, avoin, byrokraattinen, rationaalinen ja professionaalinen ulottuvuus. Johtaja toimii ulottuvuuksilla eri rooleissa tilanteiden vaatimusten mukaan. Johtajuuden roolien katsotaan määrittyvän toimijoiden vuorovaikutussuhteiden kautta. Tutkimuskysymyksiin, jotka koskevat vastaanottokodin ominaispiirteitä ja yhteisen johtajuuden muutosvaikutuksia, vastattiin aineistolähtöisesti. Johtajuuden toteuttamiseen vaikuttavia vastaanottokotityön ominaispiirteitä ovat haastateltavien näkemysten mukaan työn kriisiluonteisuus ja voimakkaiden tunteiden läsnäolo laitoksissa. Myös kriisi- ja arviointityön yhteensovittamisen vaikeus, työn nopeatempoisuus ja yllätyksellisyys sekä lukuisat yhteistyökumppanit vaikuttavat johtajuuteen. Vastaanottokotien johtajuudessa korostuvia rooleja ovat tukijan, koordinaattorin ja johtajan roolit. Johtajan tukea ja läsnäoloa henkilökunta tarvitsee tunteiden hallinnassa ja vaikeissa arjen ratkaisuissa. Koordinaattorin roolissa korostuvat perustyön mahdollistaminen ja johtajan roolissa vastuunkantajan ja ratkaisujen tekemisen tärkeys. Toteuttaakseen näitä rooleja tehokkaasti johtajan tulee olla suuntautunut itsensä ja laitoksen jatkuvaan kehittämiseen. Yhteisen johtajuuden kokeilun seurauksena työyhteisöissä koettiin ratkaisujentekijän ja vastuunkantajan puutetta. Johtaja ei ehtinyt olla työryhmien käytettävissä. Johtajan rooli oli kuitenkin selkeytynyt. Johtajan oli tarkoitus toimia työryhmien taustatukijana ja työn mahdollistajana. Johtajuusmuutoskokeilun positiivisia seurauksia olivat myös työryhmien lisääntynyt vastuunotto ja rohkeus tehdä omia päätöksiä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan laadun ja lastensuojelun kohtaamista toimijoiden näkökulmasta käsin. Tavoitteena on kuvata sitä, miten laatu läpäisee lastensuojelun ja millaisia sisältöjä lastensuojelun laatu saa. Tämä tapahtuu analysoimalla työntekijöiden lastensuojelun laadulle antamia merkityksiä. Opinnäytetyön teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi, keskeisinä lähteinä diskurssianalyysin kohdalla on käytetty Arja Jokisen ja kumppaneiden teoksia Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999) Lastensuojelun laadun sisältöjen määrittymistä lähestytään siten siitä lähtökohdasta käsin, että sosiaalisen todellisuuden oletetaan rakentuvan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kielellisen argumentoinnin tuloksena. Kielenkäytön tarkastelu ja tarkka analysointi ovat siksi keskeinen osa diskurssianalyysia metodina. Tämä merkitsee myös sitä, että tässä tunnistettavien lastensuojelun laadun sisältöjen tulkitaan rakentavan omalta osaltaan lastensuojelun laadusta käytävää keskustelua. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu helsinkiläisen sosiaalikeskuksen laatimista laatukriteereistä sekä espoolaisessa nuorten vastaanottokodissa tehdystä ryhmähaastattelusta. Diskurssianalyyttisenä tutkimusorientaationa käytetään kulttuurin analyyttista sulkeistamistamista. Aineisto on tästä syystä raamitettu tarkoituksellisesti kevyesti analyysiin johdattelevan etukäteistarinan avulla. Etukäteistarinassa jäsennän tämänhetkistä lastensuojelukeskustelua ja sen kuvauksia lastensuojelusta sekä sosiaalityössä käytyä keskustelua laadusta. Puheenvuorona opinnäytetyö on analyyttinen ja liittyy lastensuojelun laadusta ja lastensuojelusta käytävien keskustelujen joukkoon. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena erottuu kolme diskurssia, joiden kautta työntekijät määrittelevät lastensuojelun laadun sisältöjä eri tavoin. Muutosdiskurssiksi nimetyssä diskurssissa laadun sisällöksi määrittyy jatkuva liike. Laatu syntyy tällöin siitä, että lastensuojelun toiminta kehittyy, työntekijät pyrkivät reflektiiviseen ammatillisuuteen ja asiakasta edesautetaan muutosprosessin alkuun. Humanistisessa diskurssissa laatu rakentuu asiakkaan kohtaamisen tuloksena. Keskeisiksi laadun sisällöiksi määrittyvätkin asiakkaan kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä yksilöllisyys. Selkeysdiskurssissa lastensuojelun laadun sisällöksi hahmottuu lastensuojelutoimintaa läpäisevä läpinäkyvyys. Laatu syntyy asiakkuuden etenemisestä selkeiden vaiheiden kautta ja jatkuvasta tietoisuudesta sen suhteen, missä mennään. Analyysin toisessa vaiheessa diskursseille paikannettaann laajempia kulttuurisia rakennusaineita, jonka seurauksena diskurssit asettuvat kulttuuristen keskustelujen jatkumoon. Muutosdiskurssiin sisältyviä merkityksiä tunnistuu erityisesti sosiaalihuollon kehittämisteemoihin. Selkeysdiskurssin tulkitsen saavan perusteensa lastensuojelun juridisoitumista koskevista keskusteluista ja sen taustoista. Humanistisen diskurssin kohdalla pohdin tässä kohdin perheen ja lapsen kautta argumentointia ja sen merkityksiä. Lastensuojelun laadun sisältöjen kautta kerrotaan eri tavoin siitä, että lastensuojelutyössä on kyse ammatillisesta sosiaalityöstä, niin sosiaalitoimisto- kuin sijaishuoltokontekstissa. Laadun kautta työntekijät myös pukevat sanoiksi lastensuojelussa tehtävää työtä, sen kulkua, jännitteitä ja sisältöjä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman kohteena on perheryhmätoiminta. Perheryhmätoiminnan tavoitteena on tukea vanhemmuutta sekä tarjota perheelle tukea arkipäivästä selviytymiseen. Perheet käyvät ryhmässä eri pituisia aikoja perheen tarpeen sekä perheen ja viranomaisten yhdessä tekemän sopimuksen mukaan. Perheryhmässä on erilaisia toimintoja, kuten askartelua, musiikkituokioita, retkiä ja ruuanlaittoa, joihin lapset ja aikuiset osallistuvat yhdessä. Lisäksi vanhemmille on vanhempainryhmiä sekä muuta heidän tarvitsemaansa tukea. Tutkielmassa on tarkasteltu Helsingin kaupungin Keskisen sosiaalikeskuksen perheryhmätoiminnan kokeiluprojektia, joka päättyi vuoden 2001 lopussa. Perheryhmä aloitti toimintansa 1.1.1999 ja kokoontui avoin päiväkoti Miinassa kolme kertaa viikossa. Perheryhmätoiminta on sosiaalihuollon välimaaston palvelu, joka vastaa muun muassa lastensuojelun avohuollon tarpeisiin. Tutkielmassa perheryhmätoimintaa lähestytään asiakkaiden näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimusaineistona on viiden toimintaan osallistuneen äidin vapaamuotoiset haastattelut. Tukiaineistona on käytetty perheryhmästä olevaa kirjallista materiaalia. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten perheryhmätoiminta palvelee siihen osallistuneita perheitä. Työssä tarkastellaan sitä, mitä asioita äidit haastatteluissa kertoivat ja mitä he pitivät tärkeinä. Työssä myös arvioidaan toiminnan merkitystä perheelle sekä pohditaan äitien kokemusten pohjalta toiminnan käytännön hyötyjä ja kehittämistä. Haastateltujen äitien mukaan perheryhmästä saa tukea ja apua päivärytmin luomisessa ja muissa konkreettisissa lapsiperheen arkeen liittyvissä kysymyksissä. Toinen merkittävä tekijä perheryhmässä on työntekijöiltä ja toisilta äideiltä saatava emotionaalinen tuki. Perheryhmällä on tärkeä tehtävä perheiden sosiaalisen verkoston luomisessa. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on haastatteluaineisto. Muita keskeisiä lähteitä ovat lastensuojelulaki sekä lähinnä suomalaista perhetyötä ja lastensuojelua koskevat tutkimukset.

nonPeerReviewed

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa on tarkasteltu pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten vanhempien Internetin välityksellä tapahtuvaa oma-aputoimintaa. Aikaisempia tutkimuksia Internetissä toimivista oma-apuryhmistä ei ole helppo löytää. Suomalaisista oma-apuryhmistä tehtyihin tutkimuksiin verrattuna tutkimuskohteena oleva Jaatisposti näyttää uudentyyppiseltä oma-apuryhmältä. Tärkeimmät tutkimukselle asetetut kysymykset ovat seuraavanlaiset: Millaisista toimijaryhmistä Jaatispostin jäsenistö koostuu? Mitä uusia toimintamahdollisuuksia Internet voi jäsenilleen mahdollistaa? Mitä merkitystä Internetissä toimivan oma-apuryhmän tuella on vanhemmille? Ja mitä erityispiirteitä on Internetissä toimivalla oma-apuryhmällä? Tutkimuksessa käytetty analyysimenetelmä ei ole suoraan minkään aikaisemmin käytetyn tutkimusmenetelmän mukainen. Analyysissä on kuitenkin yhtymäkohtia grounded theoryn kanssa. Tutkimusaineisto koostuu Internetin välityksellä tehdystä kyselytutkimuksesta, Jaatispostiin lähetetyistä viesteistä, tutkimuskirjallisuudesta, muista kirjallisista ja suullisista lähdemateriaaleista, luennoista ja artikkeleista. Tutkimuksessa on käytetty sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineistoja ja lähestymistapoja. Tutkimustulosten mukaan Jaatisposti on vammaisperheiden, järjestöjen edustajien ja julkisen sektorin ammattilaisten avoin keskustelufoorumi. Sektori- ja kuntarajat ylittävä yhteistyö mahdollistaa tiedon ja uusien näkökulmien saannin niin vanhemmille, järjestöjen edustajille kuin myös julkisen sektorin palveluksessa työskenteleville ammattilaisille. Tutkimusaineiston- ja kirjallisuuden lukemise myötä tutkimuksen päätavoitteeksi muodostui teorian rakentaminen pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten vanhempien voimaantumisesta. Tässä tutkimuksessa kehitetyn voimaantumisen teorian keskeisimpiä lähtökohtia ovat, että voimaantuminen ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös sosiaalinen prosessi, jossa avoimen yhteistyön avulla pyritään tunnistamaan ja poistamaan voimattomuutta aiheuttavia tekijöitä. Vanhempien voimaantumiseen tarvitaan yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia voimavaroja. Lisäksi voimaantumaan pyrkivät vanhemmat tarvitsevat tukea antavan ympäristön helposti tavoitettavaa tukea ja palautetta. Internet toimii Jaatispostissa eri toimijoiden välisenä yhdyssiteenä ja näin myös voimaantumisen välineenä. Internetin avulla Jaatispostin jäsenten välinen vuorovaikutus on 1) avointa, 2) ajatonta ja paikatonta, 3) nopeaa, helppoa ja edullista, 4) hauskaa ja hyödyllistä ja 5) nimetöntä ja kasvotonta. Ilman Internetiä näin laaja-alainen ja avoin, sektori-, kunta- ja diagnoosirajat ylittävä yhteistyö ei olisi mahdollista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoitteena on antaa köyhyydelle “kasvot” tutkittavien henkilöiden kertomusten kautta ja selvittää, miten minimitulot riittävät heidän välttämättömiin aineellisiin perustarpeisiin. Kiinnostuksen kohteena ovat tutkittavien elämäntapaan ja –olosuhteisiin liittyvät kysymykset kuten sosiaaliset suhteet, asuminen, koulutus, työhistoria ja päihteet ja mielenterveys. Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan, miten köyhyys näyttäytyy tutkittavien eri elämänaloilla. Tutkittavilta on kysytty heidän kokemuksiaan siitä, millaista on elää ja tulla toimeen minimitulojen varassa. Tutkimuksessa on pyritty toteuttamaan ns. standpoint-asetelmaa. Asetelmalla pyritään tarkastelemaan sitä, miten köyhyys näyttäytyy tutkittavien omasta näkökulmasta. Aineisto koostuu viiden 44-51-vuotiaan naisen teemahaastattelusta. Köyhyystutkimuksia on Suomessa tehty eri lähtökohdista. Köyhyyden kuva on monimuotoinen ja erilaiset köyhyyden käsitteet johtavat toisistaan poikkeaviin määritelmiin ja empiirisesti toisistaan poikkeaviin tuloksiin suhteessa siihen, ketkä ovat köyhiä ja kuinka paljon heitä on. Usein köyhyyden määrittelyissä ja köyhyystutkimuksissa köyhäksi on määritelty henkilö, jolla on toimeentulotuen saamisen edellytykset. Pohjoismaissa on yleisesti katsottu köyhyysrajan kulkevan juuri vähimmäistulon rajalla. Suomessa minimitoimeentuloraja on määritelty toimeentulotuen normin tasolle. Toimeentulotuki on kuitenkin tarkoitettu väliaikaiseksi tukimuodoksi. Voidaan ajatella, että pidempiaikainen toimeentulotuella eläminen johtaa vääjäämättä köyhyyteen ja kurjistumisen kierteeseen. Edellä mainittu tapa määritellä köyhyyttä on ollut myös oman tutkimukseni lähtökohtana. Tutkimuksessani köyhyys määrittyy siis tulojen vähäisyydestä. Sosiaalipoliittisen ja erityisesti sosiaalityön tutkimuksen yksi keskeisimmistä tehtävistä on osaltaan tuoda vaikeassa asemassa elävien ihmisten todellisuutta näkyviin. Keskeiseksi eettiseksi kysymykseksi nousee tällöin se, millaisen kuvan tutkimus antaa tutkittavista ja heidän todellisuudestaan. Käsitevalinnoin voidaan luoda monenlaisia ja eri tavoin painottuneita todellisuuksia. Tämän tutkimuksen haastateltavilla toimeentulotuen taso ei riittänyt turvaamaan aineellisia perustarpeita. Havainto on yhteensopiva tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten kanssa. Monet tutkimukset vahvistavat, että perusturvan taso on riittämätön. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella näyttäisi myös siltä, että pelkästään pienituloisuus ei tuottaisi syrjäytymistä tai huonojen elinolojen kasautumista. Köyhyyden “kasvot” osoittautuivat aineistotarkastelujen valossa hyvin moniulotteisiksi. Tärkeimmät lähteet: Granfelt (1998), Heikkilä (1989; 1990; 2000), Ritakallio (1986; 1991; 1994) ja Pohjola (1993; 1994) sekä muu köyhyttä, syrjäytymistä ja huono-osaisuutta käsittelevä lähdekirjallisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Mitt personliga utgångsläge för denna pro gradu bottnar i första hand i nyfikenhet. Redan under studietiden blev jag intresserad av barnskyddet på grund av dess mångfacetterade natur. Mitt eget arbete som socialarbetare på en socialbyrå fick mig sedan att börja reflektera över mitt eget och kollegers handlande i barnskyddsärenden. Mitt forskningsproblem består av följande frågor: -Hur socialarbetarens intuition och tolkning verkar i barnskyddsarbetet då socialarbetaren överväger barnskyddsåtgärder. -Vad socialarbetaren utgår ifrån då åtgärder inom en familj blir aktuella och på vilket sätt orientationen mot ett beslut sker. -Hur barnskyddsarbetet i praktiken utformar sig. Främst Tarja Heinos (1997) forskning har fungerat som utgångspunkt för mina tankar kring socialarbetarens orientation inom barnskyddet. Forskningen tar fasta på ”orons gråa fält” (huolen harma vyöhyke). Inom detta fält växer oron för barnet och socialarbetaren upplever ett behov av ökad yttre kontroll, eftersom barnets situation försämras. Socialarbetarens tro på den egna möjligheten att få situationen under kontroll minskar. Socialarbetarens intuition samt kognitiva emotionella och moraliska aspekter utgör viktiga redskap för socialarbetarens handlande. Undersökningens empiriska material utgörs av tio stycken temaintervjuer med socialarbetare från huvudstadsregionen. De centrala huvudpunkterna i min pro gradu kan sammanfattas enligt följande: Då barnskyddsåtgärder blir aktuella utgår socialarbetaren från sin subjektiva känsla av situationen. Om det förekommer objektiva kriterier som äventyrar barnets bästa enligt barnskyddslagen klassas familjen som ett barnskyddsfall. Vid sidan av barnets bästa är det väsentligt att socialarbetaren moraliskt kan stå för beslutet, det vill säga känna sig som en bra människa och socialarbetare. Själva beslutsfattande verkar vara det tyngsta i socialarbetarens handlande. Socialarbetaren utvecklar med tiden en uppsättning rutinartade beteenden som kan användas i olika situationer och således underlättar beslutsfattandet. Socialarbetaren arbetar till stora delar utgående från sin intuition. Intuitionen styr vid sidan av barnskyddslagen socialarbetarens handlande och beslutsfattande. Socialarbetarens tolkning av situationen underlättas genom hembesöket. Hembesöket ger socialarbetaren ett intryck, en känsla som påverkar beslutsfattandet. Beslut som görs under ett hembesök kräver maximal uppmärksamhet av socialarbetaren med avseende på olika alternativ. Beslutsfattandet verkar vara det tyngsta i socialarbetarens arbete eftersom beslutsfattandet är förbundet med moraliska aspekter. Trots att socialarbetaren kan sålla fram väsentlig information och vet vad som är bäst för barnet i en viss situation, är det påfrestande att besluta sig för att ingripa i en familjs liv genom ett omhändertagande. Beslutsfattandet är även förknippat med självtillit och ansvar. Vad kan och skall jag göra i denna situation?

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa ongelmapelaamisesta läheisten näkökulmasta. Kiinnostukseni kohteena ovat olleet ongelmapelaamisen vaikutukset läheisiin, läheisten kokema avuntarve ja läheisten tulkinnat pelaamisesta ja elämästään pelaajan lähellä. Tutkimukseni on ensimmäinen aiheeseen syvällisesti perehtyvä akateeminen tutkimus ja se on toteutettu Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Tutkimusta varten olen tehnyt teemahaastattelun kuudelletoista ongelmapelaajan läheiseksi itsensä määrittelevälle henkilölle. Analyysissä olen aineistosta löytämieni keskeisten teemojen avulla selvittänyt läheisenä olon luonnetta, prosessia ja pelaamisen vaikutuksia läheiseen. Lisäksi olen diskurssianalyyttista orientaatiota ja menetelmiä soveltaen etsinyt aineistosta keskeisiä läheisenä oloon liittyviä tulkintakehyksiä ja niihin pohjautuvia subjektipositioita. Tutkimuksen perusteella ongelmapelaajan lähellä eläminen määrittää vahvasti läheisen elämää. Ongelmapelaamista määriteltäessä ja tulkittaessa sekä sen yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioitaessa tulisikin mielestäni vahvemmin huomioida sen vaikutukset yksilön ulkopuolelle. Vaikutukset fyysisellä, psyykkisellä, taloudellisella ja sosiaalisella ulottuvuudella ovat kaikki merkityksellisiä ja vahvasti kytkeytyneet toisiinsa. Läheisenä olo on ennen kaikkea prosessi, ja siinä voi erotella erilaisia vaiheita. Olen tutkimuksessani jakanut läheisenä olon kuuteen vaiheeseen: epätietoisuus, ongelman paljastuminen, akuutti puuttuminen, vastuun kantaminen, tilanteen ratkaisu ja toipuminen. Läheisten puheessa esiintyi erilaisia tulkintoja ongelmapelaamisesta ja nämä tulkinnat olivat yhteydessä läheisen subjektipositioihin. Erilaisten tulkintojen kautta läheisten joskus ristiriitaiseltakin tuntuva käyttäytyminen tuli ymmärrettäväksi ja oikeutetuksi. Läheiset tulkitsivat ongelmaa, omaa rooliaan ja sosiaalista verkostoa poikkeuksetta monessa eri tulkintakehyksessä. Erilaiset tulkinnat painottuivat ajallisesti eri tavoin; eri läheisenä olon vaiheissa painottuivat erilaiset tulkinnat. Moniselitteisyys ongelman kuvaajana toimi eräänlaisena metakehyksenä, joka mahdollisti erilaisten ristiriitaisten tulkintojen ja toimintojen yhteensovittamisen. Pelaamista tulkittiin aineistossa kontekstista riippuen sairaudeksi, riippuvuudeksi ja oireeksi. Nämäkin kehykset olivat laajoja, ja niiden sisällä kehyksen eri puolien painottaminen mahdollisti monta erilaista toimintamallia ja positiota. Perheellisillä yhdeksi olennaiseksi tekijäksi muodostui se, kuinka paljon tulkinnoissa painottui familistinen kehys suhteessa individualistisempaan tulkintaan. Kärjistettynä familistisen kehyksen sisällä ongelma on perheen tai parisuhteen yhteinen, kun taas päinvastainen individualistinen tulkinta yksilöistää ongelman. Läheiset ovat tällä hetkellä jonkin verran mukana ongelmapelaajien tukemisessa ja hoidossa, mutta läheisten omaan tilanteeseen keskittyvän hoidon kehittäminen näyttäytyi tarpeellisena. Läheisenä oloa voi tarkastella selviytymisen näkökulmasta tai läheisriippuvuustulkintaan pohjautuvasta sairausnäkökulmasta. Tutkimuksessani on korostunut selviytymisen näkökulma, mutta tulkintojen ääripäitä tulisi välttää; ongelmapelaajan läheisenä olo on monitasoinen ilmiö ja läheiset ryhmänä heterogeeninen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on priorisointi terveyspoliittiseksi luonnehditussa keskustelussa 1990-luvulla. Lähtökohtana on, että priorisointi on mahdollista luokitella näkökulmiin, jotka liittyvät perinteisiin valtiollisiin instituutioihin kuten lainsäädäntöön, etiikkaan tai hallintoon ja talouteen. Tutkimuksen keskeiseksi aineistoksi on valittu kahdessa suomalaisessa lääkärilehdessä (Suomen Lääkärilehti ja Duodecim) ilmestyneet artikkelit priorisoinnista terveydenhuollossa vuosina 1993 - 2000. Aineistona käytetään myös yhteiskuntatieteellisen alan puheenvuoroja, jotka ovat yhteydessä suoraan terveyspalveluita koskevaan keskusteluun tai ne ovat välillisesti esimerkiksi hyvinvointivaltio-keskustelun kautta siihen liitettävissä. Lisäksi lainsäädäntöön liittyvässä osuudessa on käytetty Tampereen kaupungin tuottamaa julkaisua ja siinä esitettyä palveluiden priorisointimallia esimerkkinä. Tuloksena syntyi luokittelu lainsäädäntöön, eettisiin periaatteisiin sekä politiikkaan liittyviin näkökulmiin priorisoinnista konstruktionistisen tutkimusintressin ohjaamana. Kukin näkökulma rakentui aineistolähtöisesti ja tuotti oman puheenvuoronsa siitä, millaisena priorisointia tulkittiin ja esitettiin. Näkökulmia ei sinällään voida pitää yllätyksellisinä suhteessa viitekehykseen ja lähtöasetelmaan. Tutkielman tuloksena voidaan pitää kuitenkin sitä, että myös terveyspalveluita koskeva priorisointi ymmärretään ja sitä tulkitaan monin eri tavoin, minkä voidaan katsoa johtavan myös siitä tehtäviin erilaisiin ratkaisuehdotuksiin. Tässä mielessä keskustelu priorisoinnista on verrattavissa yleisempään hyvinvointikeskusteluun, jossa ilmenevät sisällöt ja tavoitteet ovat tunnetusti jo eriytyneet sekä moninaistuneet. Lainsäädäntöön liittyvässä näkökulmassa priorisointi asettuu suhteessa perusoikeuksiin sekä erityislainsäädäntöön ja tuottaa paitsi ihanteiden ja todellisuuden välisiä resurssi-ristiriitoja myös asiakkaan ja asiantuntijan välisiä valtakysymyksiä käsiteltäessä yksilön itsemääräämisoikeutta terveyspalveluissa. Eettiset periaatteet tunnistetaan ja tunnustetaan keskustelussa itsestään selvästi priorisointia ohjaavina tekijöinä. Näiden periaatteiden pohdinta ja analysointi tai niihin liitetty kriittinen keskustelu on kuitenkin äärimmäisen vähäistä. Yksilöeettisten periaatteiden lisäksi priorisointi yhdistetään yhteisöllisiin arvoihin. Eettisten ihanteiden listausten ongelmaksi muodostuu keskustelussa syvyysvaikutelman puute. Poliittisessa näkökulmassa asiantuntijoita pidetään altavastaajina suhteessa taloudellisiin resurssirajoihin ja poliittisiin toimijoihin, vaikka toisaalta korostettiin ammatillista roolia priorisointia koskevassa ongelmanratkaisussa. Tätä omaa vallankäyttöä ei kuitenkaan pohdittu ja keskustelu priorisoinnista rajautui puheeksi peruspalveluiden määrittämisen tarpeesta, siis siitä, mitkä palvelut tulisi asettaa ensisijaiseksi poliittisissa käytännöissä sekä siitä, kuinka kustannusten hallintaa ja hoitojen vaikuttavuutta voitaisiin kehittää terveydenhuollon sisäisin keinoin. Keskustelu kuvaa priorisoinnin perusteita ja edellytyksiä, joista on ikäänkuin haluttu tulla tietoiseksi liittämällä ne ammatilliseen julkaisutoimintaan. Lailliset perusteet, eettiset vaatimukset ja poliittinen vaikuttaminen ovat kaikki välineitä, joiden avulla yhteiskunnalliseen toimintaan ja sen retoriikkaan on mahdollista osallistua. Tässä mielessä keskustelu priorisoinnista ja sen eri näkökulmista valottaa myös mahdollisia osallistumisen keinoja terveyspalveluita koskevassa yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassani tarkastelen nuorten aikuisten kokemuksia mielenterveyspalveluista. Palvelukokemusten kautta pyrin saamaan esiin vaikutuksia, joita palveluilla on nuoren aikuisen elämäntilanteeseen ja kuntoutumiseen. Tutkielmani ensisijaisena tarkoituksena on selvittää mielenterveyspalvelujärjestelmää, jossa nuoret aikuiset ovat asiakkaina. Päästäkseni kartoittamaan palvelujärjestelmää, on selvitettävä heidän elämäntilannettaan. Elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä ovat mm. sosiaalinen tuki ja masennus. Tutkielmani taustalla on mielenterveyspalvelujen läpikäymä rakennemuutos, psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen ja avohoidon lisääminen. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua. Olen haastatellut kahdeksaa, iältään n.20-30 -vuotiasta, nuorta aikuista, jotka ovat kertoneet minulle kokemuksistaan julkisen, yksityisen ja epävirallisen sektorin tarjoamista palveluista elämäntilateeseensa liittyen. Viitekehyksenä tutkielmassani toimii kuntoutuksen ja mielenterveyskuntoutuksen teoria. Haastattelemistani nuorista aikuisista käytän käsitettä mielenterveyskuntoutuja. Nuorten aikuisten palvelukokemuksissa painottui selkeästi julkisen sektorin osuus. Psykoterapia on yksityisen sektorin aluetta. Haastattelemani mielenterveyskuntoutujat ovat päässeet psykoterapiaan halutessaan ja saaneet siihen yhteiskunnalta tukea. Epävirallisen sektorin osuus mielenterveyskuntoutujien palvelukokemuksissa on vähäinen. Mielenterveyskuntoutujien haastattelujen perusteella voi todeta, että mielenterveyspalveluissa vallitsee kuntoutuksen toimintamalleista sekä kliininen että kuntoutujakeskeinen paradigma. Kuntoutujakeskeisen toimintamallin omaksumiseen palvelujärjestelmässä oli viitteitä, mutta kokonaisvaltainen, sosiaalisesti painottuva kountoutus vaatii yhteistyötä kaikkien mielenterveyskuntoutujien kanssa työskenteleviltä. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassani ovat - Järvikoski, Aila (1994)Vajaakuntoisuudesta elämänhallintaan? Kuntoutusten viitekehysten ja toimintamallien tarkastelu. Kuntoutussäätiö. Helsinki: Yliopistopaino. - Karila, Antti (1994)Mielenterveyspotilaiden psykososiaalinen selviytyminen ja mielenterveyspalvelujen käyttö. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis. SerA Vol.432.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on sosiaalityöntekijöiden toisilleen antama tuki ja ohjaus. Työyhteisöjä ja ammatti-identiteettiä koskeviin tutkimuksiin tutustuessani huomasin, ettei sosiaalityöntekijöiden vertaistukea ole syvällisesti avattu sosiaalityön tutkimuksessa. Tutkimustehtäväksi muodostuikin sosiaalityöntekijöiden ammattitoveruuden ja vertaistuen kuvaaminen ja ymmärtäminen. Tutkimuksen tulokset perustuvat kahteen fokusryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä kaksitoista sosiaalityöntekijää. Koska osallistujat olivat ennestään tuttuja toisilleen, keskustelut olivat tilaisuuksia, joita sosiaalityöntekijät luonnehtivat työnohjauksellisiksi, vapaiksi ja "meidän toimistollemme tyypillisiksi". Tutkimustulosten kolme pääteemaa; emotionaalinen tuki, yhteisyys ja toisilta oppiminen syntyivät luettuani aineistoa uudelleen ja uudelleen. Tutkimuksen perustana ei ole yksittäistä teoriaa, vaan olen peilannut aineistosta nousevia teemoja useampiin teorioihin ja käsitteisiin. Emotionaalisen tuen teemaa tarkasteltaessa korostui puhumisen tarve, palautteen merkitys sekä sosiaalityöntekijöiden yhteinen huumori. Yhteisyyttä ilmensi ennen kaikkea keskustelussa tapahtunut sosiaalinen vertailu: sosiaalityöntekijät ymmärrettiin ryhmänä, jolla on ominaisia piirteitä muissa ammateissa toimiviin verrattuna. Teoreettisena tukena yhteisyyden tarkastelussa oli ennen kaikkea sosiaalisen identiteetin käsite. Toisilta oppiminen sisälsi sekä tiedollista jakamista että syvällisempää työmuotojen oppimista. Tarkastelin toisilta oppimista mm. reflektiivisen ammatillisuuden käsitteen valossa, jolloin avautui kollegojen merkitys reflektiivisen ammatillisuuden peileinä ja tukijoina. Lisäksi tarkastelin fokusryhmähaastattelua vuorovaikutuksellisena oppimistapahtumana. Tärkeänä tutkimustuloksena voidaankin pitää aineistonkeruumenetelmänä olleen ryhmähaastattelun ja tutkimusaiheen analogiaa: fokusryhmä toimi vertaistuen paikkana. Vertaistuki osoittautui sosiaalityöntekijän jaksamisen, identiteetin ja työkyvyn uusintamista sisältäväksi käsitteeksi, jonka sisällöt tulivat lähelle työnohjauksen tavoitteita. Tuen tarve välittyi sosiaalityöntekijöiden puheen sisällöstä, mutta myös ryhmäkeskustelujen tempo ilmensi valtavaa puhumisen ja jakamisen tarvetta. Keskusteluista on pääteltävissä, että kollegojen tukeen luotetaan työyhteisössä jopa liikaa - kuunteleminen ja tukena oleminen voivat kuormittaa työntekijöitä liikaakin. Siinä mielessä tutkimus muistuttaa myös järjestäytyneen työnohjauksen jatkuvasta tarpeesta. Tutkimus tarkastelee vertaistukea tuoden erityisesti esille kollegojen kanssa koettua ja kollegojen mahdollistamaa työniloa, jossa yhteisellä huumorilla on huomattava merkitys.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman kohteena on viiden pitkäaikaisen AA:laisen elämänkertomukset. Tutkielma on aineistolähtöinen. Aineisto on kerätty väljämuotoisena teemahaastatteluna. Kertomuksissa AA:laiset toivat esiin alkoholisoitumistaan ja AA:laisuuden merkitystä toipumisessaan. Tutkielmasta nousi esiin elämäkerrallisuus. Kertomukset kulkivat kronologisesti eteenpäin. Ne muistuttivat etenkin alkoholisoitumisen osalta AA:laista omaelämäkerrallista puhetta, joita AA:laiset pitävät kokouksissaan. AA:laisuuden aika muodostui useista haastattelijan ja haastateltavan vuorovaikutuksessa syntyneistä tarinoista. Alkoholisoitumisessa tuli esiin neljä juonellista päävaihetta, joita ovat ensimmäiset juomiskokemukset, alkoholismin kehittyminen, pohjakokemus ja avun hakeminen. AA:laisuudesta nousi esiin kolmivaiheinen prosessi. Aluksi AA merkitsi turvallisuutta ja samaistumiskohteita. Alun jälkeen haastateltavat kokivat, että heidän on alettava työstämään itseään AA:ssa ja oltava toiminnassa mukana. Ajan myötä AA:laisuudesta tulee elämäntapa, johon AA liittyy keskeisesti monessa muodossa. AA:laisuus kuuluu oleellisena osana jäsentensä identiteettiin. AA:laiset rakentavat identiteettiään AA-ideologian pohjalta. Identiteettiä muokkaavia keskeisiä asioita olivat AA:n sairauskäsitys, pohjakokemus, samaistuminen ja itsensä työstäminen. Keskeisiä arvoja identiteetin rakentamisessa ovat rehellisyys ja avoimuus. Alkoholistin identiteetti muuttui juovan alkoholistin negatiivisesta identiteetistä AA:laisen raittiin alkoholistin positiiviseksi identiteetiksi. Nykyistä raittiutta kuvasi AA:lainen termi henkinen raittius, joka on paljon enemmän kuin juomattomuus. Raittiuden lisäksi haastateltavat saivat AA:n kautta uudenlaisen sosiaalisen verkoston ja sosiaalista tukea. Tutkielman keskeisinä lähdeteoksina olivat Anthony Giddensin Modernity and self-identity (1991), Laura Aron Minä kylässä (1995), Ilkka Armisen Elämäkerrat etnometodina (1994), Klaus Mäkelän et al. Alcoholics Anonymous as a Mutual-Help Movement. A Study in Eight Societies (1996) ja AA-liikkeen oma kirjallisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Suomessa koettiin vakava talouslama 1990-luvun alussa. Vaikka suomalaisen hyvinvointivaltion sanotaan selvinneen hyvin lamasta, jätti se pysyvät jäljet yhteiskuntaan. Pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö ja monet joutuvat kituuttamaan vähimmäistoimeentuloturvan varassa vuodesta toiseen. Konkreettisimmin köyhyys näkyy järjestöjen avustettavien suurena määränä. Edelleen yli satatuhatta ihmistä saa erilaisten järjestöjen ruoka-apua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset elämäntapahtumat johtavat tilanteeseen, jossa on turvauduttava järjestöjen ruoka-apuun sekä millaisia kokemuksia köyhyydestä ja avunhakemisesta Pelastusarmeijasta ruoka-apua hakevilla on. Tavoitteena oli paitsi kuvata ihmisten kokemuksia, myös pohtia, mitä kokemukset kertovat kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kymmentä Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijaa. Haastateltavat olivat iältään 35?53-vuotiaita, ja heistä seitsemän oli naisia ja kolme miehiä. Haastattelut oli teemahaastatteluja, joiden teemoina olivat elämänpolut, sosiaalinen verkosto, yhteiskunnan tuki, tulevaisuus, selviytyminen ja köyhyys.Tutkimus on tehty aineistolähtöisesti siten, että tärkeimmät käsitteet ovat nousseet tutkimusaineistosta. Aineiston analyysissä on sovellettu väljästi Grounded theory -menetelmää. Pelastusarmeijan ruoka-avun hakijoista löytyi tutkimuksessa kaksi erilaista avunhakijaryhmää, jotka olen nimennyt perinteisiksi köyhiksi ja pudonneiksi. Perinteiset köyhät ovat huono-osaisia, joiden elämään on jo ennen Pelastusarmeijaan tuloa kasautunut monenlaisia vaikeuksia, kuten perheväkivaltaa, työttömyyttä, sairauksia, läheisten päihdeongelmia ja vankilatuomioita, avioeroja, yksinhuoltajuutta, yksinäisyyttä ja velkaisuutta. Perinteiset köyhät ovat huonosti koulutettuja, ja he ovat olleet pienipalkkaisissa työntekijätöissä. Nyt he ovat kaikki työkyvyttömyyseläkkeellä. Pudonneet on uusi, laman seurauksena syntynyt köyhien ryhmä. He ovat aiemmin olleet menestyneitä yrittäjiä tai hyväpalkkaisia toimihenkilöitä, mutta ovat yrityksensä konkurssin tai työpaikan menettämisen takia kokeneet rajun taloudellisen pudotuksen. Kaikki kuusi pudonnutta ovat nyt joko työttöminä peruspäivärahan varassa tai pitkällä sairauslomalla. He ovat menettäneet kaiken omaisuutensa, myös asuntonsa ja asuvat nyt vuokra-asunnoissa. Tutkimuksen tärkeimmäksi käsitteeksi nousi häpeä. Ruoka-avun hakijat pitävät avun hakemista vaikeana ja häpeällisenä. Tämä näkyi korkeana avun hakemisen kynnyksenä sekä avun hakemisen selittelynä ja puolusteluna. Pudonneet pitivät myös itse köyhyyttä häpeällisenä. Tätä häpeää on tulkittu seuraten Agnes Hellerin ajatuksia siitä, että modernissa yhteiskunnassa häpeän ainoaksi kriteeriksi on tullut menestymättömyys. Perinteisten köyhien mielestä taas vasta avun hakeminen teki tilanteen häpeälliseksi. Apua hakiessaan ihminen joutuu vastatusten muiden kanssa ja kokee paljastuneensa toisten arvioivalle ja tuomitsevalle katseelle. Häpeä sekä pelko muiden tuomiosta johtaa siihen, että oma köyhyys on salattava muilta ihmisiltä. Ruoka-avun hakijat piilottavat köyhyytensä pukeutumalla siististi ja välttämällä erottautumista muista ihmisistä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tahdosta riippumaton hoito ja erilaiset pakkotoimet ovat kautta historian olleet osana mielisairaiden hoitoa ja kohtelua ja ne kuuluvat edelleen tämän päivän suomalaiseen mielenterveystyöhön. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Suomen Lääkärilehdessä 1990-luvulla käytyä keskustelua, joka koski psykiatristen potilaiden määräämistä tahdosta riippumattomaan hoitoon (Mielenterveyslaki 1990, 8 §) sekä hoidon aikana toimeenpantavia itsemääräämisoikeuden rajoituksia (mt., 28 §). Kiinnostukseni aiheen tutkimiseen on lähtenyt liikkeelle työskennellessäni sosiaalityöntekijänä aikuispsykiatrian akuuttiosastolla. Työni herättämien ajatusten pohjalta olen kirjoittanut novellin 'Kotiinpaluu', josta olen liittänyt osia tutkielmaan kuvaamaan sitä, millaisena psyykkinen sairastaminen ja pakkotoimet ovat minulle välittyneet. Tutkielman tarkoituksena on laajentaa keskustelua tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta ja sen aikaisista pakkotoimista terveydenhuollon näkökulmasta yhteiskuntapoliittiseen kontekstiin. Psyykkinen sairastaminen, kuin myös siihen kohdistettavat interventiot, eivät synny tyhjiössä, vaan ovat vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteessa sosiaalipoliittisiin päätöksiin ja yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Teoreettisena lähtökohtana on yhteiskunnallisen ajattelutavan muutos hyvinvointi-ideologiasta kohti markkinavoimien hallitsemaa uusliberalistista yhteiskuntaa, mikä kyseenalaisti hyvinvointivaltion rationaalisuuden mm. hoivapalveluiden tuottajana pitäen sitä holhoavana, tehottomana ja valtiontalouksille kalliina ratkaisuna. Mielenterveyslaki heijasteli tätä ajattelutavan muutosta mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja avohoitoa painottaen. Lisäksi Suomen talous joutui 1990-luvun alussa laman myötä rahoitusvaikeuksiin, jonka vuoksi myös julkinen sosiaali- ja terveydenhuollon budjetointi oli leikkausten kohteena. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt Goffmanin (1974) kehysanalyysia. Kehysanalyysi auttaa tulkitsemaan tutkittavaa ilmiötä erilaisissa yhteyksissä. Samalla on mahdollista kartoittaa ja tutkia niitä osa-alueita, mistä keskustelu on syntynyt. Olen paikallistanut käytyä keskustelua yhteiskuntapoliittiseen, professionaaliseen ja kontrollipoliittiseen kehykseen. Yhteiskuntapoliittinen ja professionaalinen kehys muodostivat käydyssä keskustelussa keskenään jännitteisen aseman. Mielenterveyslain painotus yksilön vapauteen tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämispäätöksen kriteerejä tiukentamalla on luonut tilanteita, joissa hoitoon määrääminen olisi medisiinisesti arvioiden potilaan parhaaksi, mutta juridiset näkökulmat estävät sen käyttämisen. Kontrollipoliittisessa kehyksessä nostettiin esiin eri kuntien mielenterveystyön käytäntöjen yhtenäistämisen tarve julkista ohjausta lisäämällä. Keskeisiä lähteitä ovat: Korkeila, Jyrki 1996. Julkiset mielenterveyspalvelut - Luottamus kriisissä? Mielenterveyslaki 1990 Rose, Nikolas 1995. Eriarvoisuus ja valta hyvinvointivaltion jälkeen Rose, Nikolas 1999. Powers of Freedom. Reframing Political Thought Saaristo, Kimmo 2000. Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi Sariola, Esa & Ojanen, Markku 1997. Hoito vai pakkohoito. Miten autan skitsofreniapotilasta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Studiens syfte var att undersöka livsvillkorens, livsloppets och den sociala kontextens betydelse för äldres upplevelse av välbefinnande och livstillfredsställelse i nuet. Växelverkan mellan den åldrande människan och hennes livsmiljö, eller livsmiljön som arena för åldrande, var av särskilt intresse i syfte att få ökad förståelse för den sociala kontextens betydelse för åldrande och för de äldres strategier att komma till rätta. Målet var vidare att synliggöra den enskilda äldre och hur det är att åldras i landsortsmiljö i Finland. Trettio hemmaboende personer i åldern 65-94 år deltog i undersökningen. De bodde i två bysamhällen i Sibbo kommun, nämligen i Norra Paipis och Söderkulla. Data insamlades med hjälp av fria livsberättelser och temaintervjuer. Livsberättelserna och intervjuerna, som bandades, har sedermera utskrivits och komprimerats. Analysen utgick från nuet, från de äldres livsvillkor och dagliga liv samt deras upplevelser av dessa. Upplevelsedimensionen var central i analysen. I följande steg granskades om och hurudana samband kunde ses mellan 'nu' och 'då', nuet och det förflutna, eller hur det levda livet kommer till uttryck i hur den åldrande människan klarar av och upplever dagens situation. Därefter fördjupades analysen av de båda lokalsamhällena som arena för åldrande. Likheter respektive olikheter söktes beträffande att åldras och leva sitt liv som äldre med respektive bysamhälle som kontext. Ett resultat av undersökningen var att den äldres upplevelse av välbefinnande och tillfredsställelse inte kan förstås enbart utgående från livsvillkoren i nuet, utan hur man ser på sin tillvaro i nuet är även beroende av hur man ser på sitt liv som helhet. Förhållningssättets betydelse betonades, så också av de äldre själva. Ett centralt resultat av undersökningen var att kontinuitet i livsloppet ökade sannolikheten för äldres upplevelse av socialt, emotionellt och existentiellt välbefinnande. Avslutningsvis framfördes några livspolitiska aspekter utgående från undersökningen. The aim of the study was to investigate the meaning of living conditions, life course and social context for the subjective well-being and satisfaction of life. The interaction between the aging people and environment was of special interest to get a wider understanding of the social context for aging and coping strategies of the elderly. Furthermore, the purpose was to make the individual elderly and what it is like to grow older in village environment in Finland seen. Thirty persons, in ages 65-94 years, living in their homes in two villages, Norra Paipis and Söderkulla, in the municipality of Sibbo took part in the study. Life story telling and theme-interview collected data. The life stories and the interviews were recorded, transcribed and summarized. The analyse starts with the present, the living conditions and everyday life on the elderly, and also their experiences of these. The experience dimension was central in the analyse. The next step was to look for connections between the present and the past. After that the analyse of the two local communities as an arena for aging was deepened. Great importance was attached to similarities and differences in growing old in both of the local communities. A result of the study was that the experience of well-being by elderly can not be understood only from present living conditions, but there is also a connection between how one look at present life and the totality of life . The importance of the attitude and the approach to life was emphasised also by the elderly themselves. A central result of the study was that continuity in life course increases the possibilities for experiencing social, emotional and extential well-being. In the end of the study some life policy aspects were drawn.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan vanhempien käsityksiä päivähoitopalveluista. Aineistona on päivähoitopalveluja kartoittava valtakunnallinen survey -aineisto ja siihen liittyvät vapaamuotoiset avovastaukset. Avovastauksissa vanhemmat ovat omin sanoin ja ajatuksin kirjoittaneet siitä, mitkä asiat heitä päivähoitopalveluissa huolestuttavat, vihastuttavat ja toisaalta ihastuttavat. Tutkielma jakaantuu sisällöltään kahteen osioon: Avovastausten analyysiin sekä yhdistelmäaineistojen metodiseen pohdintaan. Keskeisinä kysymyksinä ovat, mitä vanhemmat kirjoittavat avovastauksiin ja mihin erilaisiin teemoihin kirjoitusten sisältö liitetään. Yhdistelmäaineistojen metodinen pohdinta keskittyy avovastausaineiston kuvaukseen laadullisena tutkimusaineistona sekä siihen, miten erilaisia menetelmiä voi hyödyntää yhdessä ja mitä ne voivat antaa toisilleen erityisesti jatkotutkimusten kannalta. Avovastausten analyysissä on käytetty temaattista analyysiä ja koodausta sekä strukturoituja taustamuuttujia. Avovastauksia on käytetty vain muutamissa kvantitatiivissa päivähoitotutkimuksessa. Tämä on sinänsä harmi, koska avovastausaineisto on informatiivinen ja ennen kaikkea vastaajalähtöinen aineisto. Avovastausten käyttö yhdessä tilastollisen analyysin kanssa voi kuvata tutkittavaa ilmiöitä syvällisemmin ja monipuolisemmin. Eri menetelmät kompensoivat myös toistensa heikkouksia. Aineiston tarkastelu osoitti, että vanhempien kirjoitukset olivat pääsääntöisesti kriittisiä. Kirjoituksista ilmeni, että päivähoidon järjestäminen on ollut joillekin vanhemmille vaikeaa ja epävarmaa. Kirjoitusten kritiikki kohdistettiin tällöin kuntien velvollisuuteen järjestää alle kouluikäisille lapsille hoitopaikka. Hoitopaikan järjestäminen näytti olevan erityisen vaikeaa epätyypillisiä töitä tekeville vanhemmille. Vanhemmat toivoivat myös lisää mahdollisuuksia valita mieleisin hoitopaikka lapsilleen. Valinnan mahdollisuuden tärkeyttä perusteltiin perheiden yksilöllisyydellä. Hoidon laadun suhteen tarkastelu osoitti, että vanhempien erityisinä huolenaiheina olivat hoitopaikkojen suuret ryhmäkoot, hoitajien vähäinen määrä, hoitajien vaihtuvuus ja sekä päivähoitopaikan puutteelliset tilat. Edellä mainitut epäkohdat nähtiin yksilöllisen hoidon ja kasvatuksen esteinä. Avovastausaineistojen tarkastelu yhdessä kvantitatiivisten tutkimusten kanssa osoitti, että päivähoitotutkimusten kyselylomakkeissa voisi tarkemmin huomioida epätyypillisiä työsuhteita tekeviä vastaajia. Hoidon laatuun liittyen tutkimuksissa voisi kysyä hoitajien vaihtuvuudesta ja hoitajien määrällisestä riittävyydestä. Keskeisistä lähteistä mainittakoon Sinikka Törmän (1999), Ilkka-Tapani Paanasen (1997) Matti Heikkilän ym. (1997) ja Pentti Takalan (2000) tekemät kvantitatiiviset päivähoitotutkimukset sekä Kyösti Raunion (1999) monimetodista tutkimusta käsittelevä teos.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudesta silloin, kun lapsenlapset ovat taustaltaan monikulttuurisia ja lasten vanhemmat ovat yksinhuoltajia. Tutkielmassa pohditaan myös isovanhemmuuden merkitystä yksilön elämänkulussa sekä isovanhempien identiteetin rakentumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielmassa on hyödynnetty teoreettisia pohdintoja myöhäismodernista identiteetistä. Tutkielma pohjautuu yhdeksän taustaltaan monikulttuurisen lapsenlapsen isovanhemman haastatteluun. Haastattelut olivat luonteeltaan elämäntarinoita ja noudattelivat ennakolta laadittua teemahaastattelurunkoa. Tutkielma on pääasiallisesti ilmiötä kuvaileva, mutta pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan selittämään kuvailemaansa ilmiötä. Tutkielmasta käy ilmi, että isovanhemmuus osana elämänkulkua on hyvin yksilökohtainen tapahtumaketju. Isovanhempien elämänkulkuun ovat keskeisesti vaikuttaneet parisuhteeseen, perheeseen ja työhön liittyneet valinnat ja ajautumiset. Perherakenteessa tapahtuneet muutokset ilmenevät tutkielmassa hyvin, sillä yli puolet isovanhemmista olivat itse olleet yksinhuoltajia lapsilleen. Vahva pärjäämisen ja selviytymisen ideologia on välittynyt isovanhempien kautta seuraavalle sukupolvelle. Keskeinen isovanhemman identiteettiä muokkaava tekijä on ollut lapsenlapsen monikulttuurisuus. Varsinaisesta isovanhemman erillisestä identiteetistä ei kuitenkaan voida puhua, vaan isovanhemmuus roolina ja identiteettinä yksi monien muiden joukossa. Isovanhemmuuden kokemukseen on keskeisesti vaikuttaneet myös havainnot omista isovanhemmista ja erityisesti kokemukset siitä millaisia omat vanhemmat ovat olleet isovanhempina. Isovanhempien tuki yksinhuoltajaperheille oli suuri. Isovanhemmat tukivat lapsia ja lapsenlapsiaan antamalla hoitoapua, emotionaalista tukea ja taloudellista tukea. Lapsenlapset puolestaan luovat isovanhempien elämälle tarkoitusta, sisältöä ja jatkuvuutta. Isovanhempien suhtautuminen monikulttuurisuuteen oli pääsääntöisesti positiivista. Monikulttuurisuuden kokemus oli välittynyt lapsenlapsen kautta. Isovanhemmat suhtautuivat lapsenlapsiin tasavertaisesti riippumatta kulttuurisesta taustasta. Isovanhemmilla oli suurempi huoli taustaltaan monikulttuuristen lastenlasten tulevaisuudesta ja erityisesti lastenlasten turvallisuudesta. Isovanhemmat tukivat lapsenlapsen monikulttuurista taustaa mm. hankkimalla tietoa vieraasta kulttuurista. Tutkielmassa eniten käytetyt teoreetikot ovat Beck, U., Hall, S. ja Ulhberg, P.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten perheleiriläiset ovat perheleirin kokeneet. Tutkimuskohteena ovat Keski-Helsingissä sijaitsevan Pasilan sosiaaliviraston perheleirille osallistuneet vanhemmat ja heidän arvionsa perheleirin merkityksestä elämässään. Tavoitteena on myös selvittää, millaiset perheet perheleiristä parhaiten hyötyvät sekä tarkastella perheleirin kehittämismahdollisuuksia. Perheleiri on toiminnallinen lomaviikko, jonka toteuttamisesta vastaavat sosiaalityöntekijät ja moniammatillinen työryhmä (perhetyöntekijät ja lastentarhanopettajat) yhdessä. Pasilan sosiaaliviraston järjestämä perheleiri oli lastensuojelun ja päivähoidon yhteinen, joten kaikki osallistujat eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä. Lähtökohtana tutkielmassa on lastensuojelun sosiaalityö ja perhetyö. Teoreettinen viitekehys rakentuu tuen ja kontrollin, psykososiaalisen työn sekä perhettä ja perheiden kanssa työskentelyä pohtiville näkemyksille. Tutkimusaineiston keruu tapahtui havainnoimalla kuuden päivän mittaista toiminnallista perheleiriä kesällä 2000 ja haastattelemalla yhdeksää kymmenestä leirille osallistuneesta perheestä. Lisäksi aikuisten ja lasten leirikokemuksia kartoitettiin alustavasti leirin jälkeen kyselylomakkeella. Pääasiallisena aineistonhankintamenetelmänä olivat teemahaastattelut, jotka suoritettiin syksyllä 2000, noin neljä kuukautta perheleirin jälkeen. Havaintomateriaalia käytettiin lähinnä leirin kuvaamiseen ja kyselylomakevastauksia haastattelujen täydentämiseen. Tutkielmassa leirille osallistuneet perheet arvioivat osallistumisensa merkitystä varovaisen positiivisesti. Perheleirikokemuksista löytyi muutamia yleisiä hyötyjä. Irrallisuus arkirutiineista antoi perheille lähes ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdessäoloon oman perheen kanssa. Perheenjäsenillä oli mahdollisuus iloita toinen toisistaan sekä tehdä mielekkäitä asioita yhdessä. Leirin osallistujista tuli lisäksi tuttavia keskenään ja joitakin ystävyyssuhteita syntyi. Vertaistuki koettiin positiivisena asiana ja vapaamuotoisessa ympäristössä tapahtuva työskentely sosiaalityöntekijöiden kanssa oli vanhempien mielestä antoisaa ja helpotti yhteistyötä jatkossa. Ne perheet, jotka eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä korostivat, että avun hakemisen kynnys madaltui. Tutkielman empiirisessä osassa todetaan, että perheleiri soveltuu parhaiten perheille, jotka ovat valmiita keskustelemaan asioistaan toisten samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Leiri sopii myös syrjäytymisvaarassa oleville vanhemmille, koska leirillä on mahdollista luoda uusia kontaktiverkostoja. Kovin vaikeista ongelmista kärsiville tai akuutissa kriisissä oleville ei leiriä voida suositella. Perheen kokonaistilanteen tulee olla leirille valittaessa tärkein kriteeri. Osallistujat pitivät leiriä pääpiirteiltään onnistuneena, mutta esittivät joitakin kehittämisehdotuksia. Kaivattiin enemmän vapaa-aikaa, yhdessäoloa perheen kanssa, lisää järjestettyjä yhteistapaamisia ennen leiriä ja sen jälkeen, sekä leirin aikana enemmän vapaamuotoista keskustelua. Tutkielmassa käytetyistä lähteistä tärkeimpiä ovat esimerkiksi Forsbergin perhettä käsittelevät teokset (1994, 1995, 1998) sekä Arnkilin ja Erikssonin lastensuojelua sekä tukea ja kontrollia koskevat tutkimukset ja pohdinnat (1996, 1999).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on salassapidon ja salaisuuksien merkitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Tavoitteena on nostaa esille sellaisia keskeisiä teemoja ja kysymyksiä, jotka ovat tärkeitä sosiaalityöntekijän arjelle, ammatti-identiteetin muodostumiselle sekä arjesta selviytymiselle. Salassapitoa on tarkasteltu tekona ja salaisuutta teon kohteena. Salaisuuden käsite sulkee sisäänsä työtä normittavan lakisääteisen luottamuksellisuuden periaatteen. Aineisto koostuu kymmenestä sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Näkökulmaksi on siis valittu salaisuuksien ja salaisuuksien kantajan näkökulma. Kaikki haastateltavat toimivat sosiaalityöntekijöinä eteläsuomalaisessa suurkaupungissa. Aineiston analyysia varten laadittiin viitekehys, johon sijoitettiin kuusi aiheen kannalta keskeistä vuorovaikutuksellista suhdetta: sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen, sosiaalityöntekijän ja yhteistyökumppanien välinen, sosiaalityöntekijän ja lähityöyhteisön välinen, sosiaalityöntekijän suhde lainsäädäntöön ja salassapitoon sekä sosiaalityöntekijän suhde julkisuuteen. Aineiston analyysissa keskityttiin erityisen poikkeaviin tai laajasti aineistosta löytyviin merkityksenantoihin ja ilmaisuihin. Tutkimuksen yleisenä tuloksena on salassapidon ja salaisuuksien suuri ja keskeinen merkitys sosiaalityöntekijöille. Lastensuojelutyöntekijöiden näkökulman tavoittaminen salassapidon ja salaisuuksien käsitteiden kautta on kuitenkin avannut varsin monisyisen ja vivahteikkaan kuvan työntekijöiden arjesta. Salaisuuden käsite näyttäytyi piilevänä; sosiaalityöntekijät eivät sitä siis erityisemmin pohtineet. Salassapitolainsäädännön rooli oli korostunein lastensuojelutyössä toteutettavassa yhteistyössä. Hyvin keskeisesti nousi esiin sosiaalityöntekijän "trapetsitaiteilu" salaisuuksien kantamisen ja avaamisen välillä. Tähän liittyi työssä vallitsevien itsestäänselvyyksien ja yhteiskunnan vaatiman reflektoinnin välinen ristiriita - lopputulemana oli ainoastaan ajoittainen reflektointi. Sosiaalityön kuvauksissa korostui myös työn viimesijainen luonne, yksinäisyys ja raskas pakonomainen vastuunkanto. Lisäksi salassapito oli osa ammatillista intuitiota: työntekijän ja hänen työyhteisönsä viime kädessä moraalisiin ja eettisiin arvoihin perustuvaa toimintaa. Salassapidon toteutus oli syvästi subjektiivista ja työyhteisöjen työkulttuurien kautta omaksuttua. Työyhteisöt olivatkin myös keskeisiä selviytymisen tukijoita. Työstä kerätyn yksityisluonteisen asiantuntijatiedon yleistettävyyden vaikeuden työntekijät ratkaisivat hiljaisuuden kulttuurin muodostamisella. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus jakautuu oikeustieteelliseen ja sosiaalitieteelliseen. Syynä on aihepiirin kaksijakoisuus: lainsäädäntö versus ammatillisuus. Keskeisimpinä oikeustieteellisinä lähteinä ovat Sami Mahkosen teokset yksityisyydestä ja salaisuudesta. Sosiaalitieteellisistä lähteistä keskeisimpiä ovat Erik Arnkilin ja Esa Erikssonin, Ilmari Rostilan , Tarja Heinon sekä Sanna Pellisen 1990-luvulla julkaisemat läheisesti sosiaalityöntekijöihin liittyvät tutkimukset.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella sosiaalityön työnohjauksen funktiota ja merkitystä sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastattelin kuutta asiakastyötä tekevää sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijää, viittä naista ja yhtä miestä. Tutkielman keskeiset lähteet olivat Synnöve Karvisen ja Anja Auvisen teos Työnohjaus, reflektiivisyys, kehitys - Sosiaalityön työnohjaajakoulutuksen perusteita (1993) ja Synnöve Karvisen teos Sosiaalityön ajolähtö Sosiaalityön ohjausprojekti (1988) sekä Sinikka Ojasen teokset: Ohjauksesta oivallukseen, ohjausteorian kehittelyä (2000) ja Opettajien työnohjaus kasvattajan tukena (1985). Sosiaalityön työnohjauksen funktiot hallinnollinen, opetuksellinen, tukea antava ja työn ja ammatin kehittäminen toteutuivat eri muodoissa. Haastattelemani sosiaalityöntekijät toivat esille työnohjauksen tärkeänä tehtäväalueena jaksamisen tukemisen. Vaikka työnohjausta on arvosteltu jäämisestä pelkästään työperäisen ahdistuksen purkamiskeinoksi, katson sen olevan yhden keskeisen työnohjauksen tehtäväalueen. Haastattelemani sosiaalityöntekijät toivat esiin myös sosiaalityön työnohjauksen opetuksellisen ja ammatillisen ja henkilökohtaisen kasvun tukemisen tärkeyden. Myös sosiaalityöntekijän tehtäväalueen painottuminen lastensuojeluun toi esiin näitä tarpeita. Tällöin työnohjaajalta odotettiin myös monipuolista tietoa eri työvaihtoehdoista ja myös lain tuntemusta. Pätevistä sosiaalityön työnohjaajista on puutetta ja sosiaalityöntekijät arvostivat oman työyhteisön ulkopuolelta tulevaa työnohjaajaa. Tyytyväisimpiä omaan työnohjaukseensa olivat ne sosiaalityöntekijät, jotka kokoontuivat pienryhmissä, säännöllisin väliajoin ja joiden työnohjaus oli kestänyt useamman vuoden ja joiden työnohjaajana oli sosiaalityöntekijä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisina päihteet, päihdeongelma ja päihdeongelman hoito näyttäytyvät päihdeongelmaisen naisen elämänkokonaisuudessa hänen itsensä kokemana ja kertomana todellisuutena. Tutkielman tarkoituksena on myös luoda kuvaa naisen päihdeongelmaisuudesta hänen omasta näkökulmastaan nähtynä. Tutkimuksen kohderyhmän muodostaa kahdeksan helsinkiläistä päihdehuollon hoitopalveluja käyttävää keski-ikäistä naista. Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa menetelmänä käytetään teemahaastattelua. Etukäteen laadittuja hypoteeseja ei ole, vaan tarkastelu kohdistuu tutkittavan ilmiön perusluonteeseen ja sen ominaisuuksiin. Metodologisena lähtökohtana on naistutkimuksessa käytetty standpoint-asetelma, jossa tutkimuksen keskiössä ovat ihmisten arkielämän kokemukset. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat elämänkokonaisuus, alkoholin käyttö ja päihderiippuvuus. Päihteiden käsittely tutkielmassa on rajattu alkoholiin. Alkoholi on suomalaisten eniten käyttämä päihde, jonka kulutus on viime vuosikymmeninä merkittävästi noussut. Saman aikaan on yleistynyt myös naisten alkoholin käyttö, mihin ovat olleet vaikuttamassa naisen aseman muutokset perheessä ja yhteiskunnassa sekä liberalisoitunut alkoholikulttuuri. Naisten alkoholin kulutus on kuitenkin enintään kolmannes kaikesta käytetystä alkoholista. Alkoholin ongelmakäyttöä lähestytään tutkielmassa päihderiippuuvuuden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan päihteiden paikantumista ja vaikutuksia naisen elämänkokonaisuuteen, jonka muodostavat parisuhde, lapset ja koti sekä työelämä. Erilllisessä osiossa käsitellään haastateltavien asiakkuutta päihdehuollossa ja heidän hoitokokemuksiaan. Tuloksista ilmenee, että haastateltavien alkoholin käyttö oli alkanut arkisissa tilanteissa ja miedoista juomista, joista vähitellen oli siirrytty suurempiin määriin ja vahvempiin juomiin. Arjen ja alkoholin kytkeytyminen toisiinsa haastateltavien elämässä tuli selkeästi esille. Riippuvuuden kehittyminen ei ollut vääjäämätön ja yksiselitteinen kehityskulku kohti äärimmäistä pohjakokemusta, vaan se oli vuosia kestävä prosessi, jossa oli hyvin erilaisia vaiheita. Alkoholiriippuvuus aiheutti merkittäviä ongelmia tutkittavien elämässä: vaikeuksia parisuhteissa, äitiyden uudelleen määrittelyä, syrjäytymistä työelämästä. Usein päihdeongelmaisella naiselle oli myös päihdeongelmainen mies, ja useissa parisuhteissa ilmeni henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Työstä syrjäytyminen oli merkinnyt monelle haastateltavalle myös menetyksiä muilla elämänalueilla. Hoitopalveluista painottui laitoshoidon merkittävyys sekä positiivisina että negatiivisina kokemuksina. Laitoshoitopaikkojen miesvaltaisuus koettiin vaikeana asiana, sen sijaan pelkästään naisille tarkoitetut hoitoyksiköt saivat myönteisiä arvioita. Selviytymistä ja itsenäistymistä tukevina tekijöinä tulivat esille toimivat lähisuhteet, erityisesti suhde lapsiin, hyvä hoitokontakti sekä uskonto ja AA.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selventää Helsingin sosiaalipäivystystoimiston nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden työtä ja pohtia verkostokeskeistä työskentelyä rikoksilla ja päihteillä oirehtivien nuorten kanssa. Sosiaalityö rikoksilla ja päihteillä oirehtivien nuorten kanssa vaatii usein verkostokeskeistä työskentelyä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja Helsingin sosiaalipäivystystoimiston nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden työn yhtenä tavoitteena on kiinnittää nuori johonkin verkostotyön keinoin. Tutkimuksessa on selvitetty, miten sosiaalityöntekijät mieltävät verkostokeskeisen työskentelyn rikoksilla ja päihteillä oirehtivien nuorten kanssa tehtävässä sosiaalityössä sekä kuinka yhteistyö nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden ja Helsingin kahden alueen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välillä sujuu. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat teemahaastattelut, esitutkimus ja haastateltavien kertomat todelliset nuorten tapaukset. Haastatteluun valikoituivat kahdeksan helsinkiläistä sosiaalityöntekijää, joista kolme työskenteli sosiaalipäivystystoimiston nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöinä ja viisi kahden eri alueen lastensuojelun sosiaalityöntekijöinä. Esitutkimus toteutettiin syksyllä 1999. Haastattelut on toteutettu vuonna 2000 tammi-maaliskuussa. Tutkimuksen viitekehys on verkostoteoria, jota tukee Arnkilin ja Erikssonin näkemykset verkostokeskeisestä työskentelystä omien toimintamahdollisuuksien ennakointina ja subjektiivisena näkökulmana. Aineistoa on käsitelty teemoittain. Tutkimuksen teemoja olivat nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden työ ja nuorisoryhmän rooli, verkostotyöhön liittyvät näkemykset sekä yhteistyöhön liittyvät ongelmat ja ratkaisuehdotukset sen parantamiseksi. Lisäksi piirsin sosiaalityöntekijöiden kertomien nuorten tapausten (yhteensä 9) verkostokartat, joiden perusteella hahmotin verkostoja ja yhteistyötä. Ryhmittelin todelliset nuorten tapaukset sen perusteella, oliko yhteistyö sujunut hyvin yhteistyökumppaneiden välillä ja oliko nuori kiinnittynyt viranomaisverkostoon. Nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden työ on lain antamien tehtävien täyttämistä, johon liittyy mm. nuoren huollon ja hoidon tarpeen selvittelyä. Haastateltavat sosiaalityöntekijät kokivat verkostokeskeisen työn nuoren kiinnittämisenä, yhteistyötahojen kokoamisena ja vastuuttamisena sekä työnjakona. Aineistosta nousi keskeisiksi käsitteiksi nuoren kiinnittäminen ja työntekijöiden kohtaamattomuus. Yhteistyö nuorisoryhmän erityissosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välillä on välttämätöntä ja suotavaa. Yhteistyön sujuvuus aiheutti ristiriitaisiakin näkemyksiä. Työntekijöillä on näkemyseroja toimintatavoista ja suuria odotuksia resursseihin nähden toisten työmahdollisuuksista. Vastuu kiinnittämisprosessista, mihin liittyy nuoren kiinnittämisen lisäksi vastuunotto nuoren asioiden hoitamisesta, osoittautui haastavaksi kysymykseksi. Nuoren kiinnittäminen viranomaisverkostoon on tärkeää rikoksilla ja päihteillä oirehtivien nuorten kanssa tehtävässä sosiaalityössä, koska tällöin nuoren tilanteeseen puuttuminen mahdollistuu ja työskentely rikos- ja päihdekierteen katkaisuun voi alkaa. Analyysin kannalta keskeisiä lähteitä olivat Arnkilin ja Erikssonin (1995), (1999) ja (2000) tutkimukset verkostotyöstä, Tom Erik Arnkilin (1991) tutkimus verkostoista, Riitta Granfeltin (1998) tutkimus kodittomista naisista sekä Anneli Pohjolan (1991), (1993) ja (1999) artikkelit yhteistyöstä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan lähiöiden monikulttuuristumisen tuomia haasteita asuinalueilla tehtävälle yhdyskuntatyölle erityisesti helsinkiläisestä näkökulmasta. Haasteita etsittiin kartoittamalla monikulttuuristuvan asuinalueen arjen sujumista. Tutkimusta varten haastateltiin asuinalueen kolmea eri osallisryhmää: maahanmuuttajia, asukasaktivisteja sekä yhdyskuntatyöntekijöitä, yhteensä neljäätoista henkilöä. Haastatteluteemojen avulla selvitettiin, miten monikulttuuristuminen on muuttanut lähiön ilmettä, minkälaisia pulmia yhteiselämässä on ja mitä pitäisi tehdä, että yhteiselämä sujuisi paremmin. Sekundaariaineistona käytetään yhdyskuntatyön kirjallisuutta, joka luo pohjaa haastatteluaineiston käsittelylle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu yhtäältä yhdyskuntatyön teoriasta, toisaalta monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista. Yhdyskuntatyön teoria nousee käsityksestä, että ihmiset ovat oman elämänsä subjekteja. Heillä on kykyjä ja voimavaroja, joiden käyttöönottamisessa tuetaan. Monikulttuuristumiseen liittyvistä teorioista käytetään ensinnäkin Berryn nelikenttämallia, jonka keskeisiä muuttujia ovat akkulturaatioasenteet: integraatio, assimilaatio, separaatio ja marginalisaatio. Nelikenttämallin avulla pyritään selventämään maahanmuuttajien sopeutumisprosessia uudessa asuinympäristössä. Toiseksi käytetään konflikti- ja kontaktiteoriaa selventämään monikulttuurisen kohtaamisen riskejä ja mahdollisuuksia. Monikulttuuristuvaa lähiötä tarkastellaan murroskautena, jolloin on epäselvyyttä siitä, kenelle monikulttuurisuusasioiden hoito kuuluu ja miten niitä ylipäätään hoidetaan. Vastuun siirtely viranomaiselta toiselle aiheuttaa epäselvyyttä ja tilanteiden kärjistymistä. Maahanmuuttajat sijoittuvat keskimääräistä enemmän alueille, joissa asuu kantaväestön syrjäytyneitä. Heidän suomalaisista saamansa käsitykset jäävät helposti kapea-alaisiksi ja halu integroitua vähenee. Osallisten näkemyksissä korostui tarve selkiyttää jo olemassa olevaa tilannetta sekä luoda mahdollisuuksia kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamiseen. Näihin päästään esimerkiksi resurssoimalla asumisneuvontaan, kulttuuritulkkeihin ja mukaanvetäjiin. Lisäksi kantaväestön ja maahanmuuttajien kohtaamista voidaan edistää kehittämällä erilaisia alueellisia kohtaamispaikkoja. Yritysten ja erehdysten lisäksi on löytynyt hyviä käytäntöjä. Alueella työskentelevät viranomaiset joutuvat kehittämään monikulttuurisessa työssä tarvittavia tietojaan ja taitojaan sekä menetelmiään toteuttaa hyviä hallintokäytäntöjä. Keskeisimpiä lähteitä yhdyskuntatyöstä ovat Ole Hermansenin (1975) Samhällsarbete, Keith Popple (1995) Analysing Community work. Its theory and practice, Alf Ronnbyn Ny social miljö genom ökad självaktivitet (1977) sekä Mobilizing local communities (1994), Alan Twelvetreesin (1991) Community work, Sosiaali- ja terveysministeriön mietintö (1985) Yhdyskuntatyö – suunnitelmallinen muutosprosessi. Monikulttuuristumisen keskeisimmät lähteet ovat Inga Jasinskaja-Lahden ja Karmela Liebkindin (1997) Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulle, Karmela Liebkindin (1994) Maahanmuuttajat. Kulttuurien kohtaaminen Suomessa sekä Kathleen Valtosen (1999) Pakolaisten kotoutuminen Suomeen 1990-luvulla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa on tarkasteltu sosiaalitoimistossa toteutettavaa sosiaali- ja päihdetyötä alkoholiongelmaisten miesasiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa rakentuvien kategorisointien pohjalta. Toimeentulotukiasiakkuuden lähtökohtana on rahan tarve, mutta koska taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat nivoutuvat usein toisiinsa, kytkeytyvät toimeentulotuen ja sosiaalityön tarve yhteen. Toimeentulotuessa toteutettava sosiaalityö, päihdeongelmat sekä asiakkaan ja työntekijän kohtaaminen muodostavat sen triangelin, jossa tutkimus liikkuu. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina Helsingissä. Seitsemää päihdeongelmaista toimeentulotukiasiakasta on haastateltu kahden kesken Diakonissalaitoksen päiväkeskus Stoorissa. Yhdessä sosiaalitoimistossa järjestettiin ryhmähaastattelu, johon osallistui yhdeksän toimeentulotuen ja päihdehuollon sosiaalityöntekijää (aluesosiaalityöntekijää). Haastatellut toimeentulotukiasiakkaat olivat suunnilleen keski-ikäisiä miehiä ja haastatteluhetkellä työmarkkinoiden ulkopuolella. Päihtymiseen he käyttivät alkoholia ja heillä oli pitkä päihdehistoria takanaan. Haastatteluaineiston analysointiin on sovellettu MCD- eli jäsenkategoria-analyysia, jonka avulla on etsitty haastateltavien puheesta keskeisiä heidän käyttämiään kategorioita ja niitä määrittäviä toimintoja ja muita kategoriapiirteitä. Näiden kategorisaatioiden pohjalta on tutkija konstruoinut oman tulkintansa sosiaalitoimiston päihdetyöstä. Harvey Sacksin luomaa MCD-analyysia on Suomessa sovellettu vähän ja tutkielmassa tarkastellaan sen soveltuvuutta kahteen hieman erilaiseen haastatteluaineistoon: alkoholiongelmaisten miesten yksilöhaastatteluihin ja sosiaalityöntekijöiden ryhmähaastatteluun. Tutkimuksessa on pyritty reflektiiviseen tutkimusotteeseen tarkastelemalla tarkoin tutkimuksen kuluessa tehtyjä valintoja. Tutkimuksessa muodostunut kuva sosiaalitoimiston päihdetyöstä tuki aikaisempia tutkimuksia: päihdetyö oli "arjenhallinnasta puhumista" ja käytännönläheistä ohjausta. Asiakkaat näkivät sosiaalityöntekijöiden päihdetietouden pintapuolisena. Toisaalta he korostivat sosiaalityöntekijöiden empaattista työotetta teoreettista päihdetietoa tärkeämpänä. Ammattitaitoiseen sosiaalityöntekijään liitettiin ennen kaikkea aito välittäminen ja myötäelämisen kyky. Tutkimuksessa nousi vahvasti esiin alkoholiongelmaisten miesasiakkaiden tyytymättömyys kirjalliseen asiointiin toimeentulotukiasioissa. He halusivat asioida henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijät kaipasivat keskustelua siitä, mitkä ovat sosiaalitoimistossa toteutettavan päihdetyön arvolähtökohdat ja tavoitteet. He näkivät pitkään juoneet työttömät miehet vaikeasti työllistettävinä ja jo alkoholistiseen elämäntapaan sopeutuneina. Sosiaalityöntekijät pohtivat, ovatko vaatimukset tämän ryhmän raitistamiseksi ja työllistämiseksi realististisia. Keskeisenä lähteenä on toiminut kotimainen sosiaalityökirjallisuus kaikessa monimuotoisuudessaan. Asiakkuustutkimuksesta voidaan mainita Anneli Pohjolan (1993; 1994) kirjoitukset. Sosiaalitoimiston päihdetyön osalta keskeinen lähde oli Juhani Lehdon (1991) Juoppojen professionaalinen auttaminen. Olavi Kaukosen (2000) teos on auttanut hahmottamaan päihdeongelmien ja -palvelujen kenttää. Reflektiiviseen tutkimusotteeseen innosti mm. Riitta Granfeltin (1998) väitöskirja sekä Karvisen, Pösön ja Satkan (2000) toimittama artikkelikokoelma Sosiaalityön tutkimus. Metodologisia suunnistuksia. Analyysin kannalta keskeisimpiä olivat Harvey Sacksin (1972a; 1972b; 1992) kirjoitukset sekä Forsbergin ym. (1991) artikkelikokoelma Sosiaalisia käytäntöjä tutkimassa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan EU:n koulutuspoliittisissa diskursseissa esiintyviä muutostavoitteita. Tutkimusaiheen valinnan taustana on ajankohtaista teoreettista koulutuskeskustelua värittänyt huoli siitä, ettei koulutus ole muuttunut sitä ympäröivän yhteiskunnan muutoksesta huolimatta. Koulutuspolitiikan on arvioitu valtiollisella tasolla olevan liian sidoksissa perinteisiin koulutusihanteisiin ja -instituutioihin. Koulutuspoliittisilla diskursseilla koulutuskokonaisuutta voidaan uudistaa ja muuttaa. Tutkimustehtäväksi muodostuu EU:n koulutuspoliittisten diskurssien ja ja niissä hahmoteltujen koulutuksen uudistamiseen tähtäävien tavoitteiden tulkinta. EU:n koulutuspolitiikka valitaan tutkimuskohteeksi, koska sillä ei ole pitkää historiaa ja vankkaa perinnettä, eivätkä sitä rasita totutut tai vanhentuneet tavat organisoida koulutusta. EU:lla ymmärretään olevan mahdollisuuksia vastata koulutusmuutoskeskustelun kritiikkiin ja muokata uudenlaista koulutuskokonaisuutta. Varsinaiseksi tutkimuskohteeksi rajataan EU:n komission koulutus ja kulttuuri –pääosaston koulutuspoliittinen asiakirjadiskurssi. Tutkimusaineistona ovat pääosaston www-asiakirjat. Tutkimustehtävänä on etsiä asiakirjoista uusia käsitteitä, joilla diskursseissa pyritään rakentamaan uudenlaista koulutuskokonaisuutta. Uudet käsitteet toimivat tutkimuksen metodisina "avaimina". Tarkoituksena on löytää asiakirja-diskurssista sellaiset ydinkäsitteet, joihin sisältyy muutoksen idea: pyrkimys johonkin uuteen. Tutkimustehtäväksi tutkimusaineiston analysoinnin osalta muodostuu siten sen selvittäminen, millaisten uutuusvoimaisten käsitteiden varaan EU:n koulutuspoliittinen diskurssi ja koulutuspolitiikka rakentuvat? Tutkimusaineistosta löydettiin seuraavat avainkäsitteet: tietoinen yhteiskunta, aktiivinen kansalaisuus, avoin ja dynaaminen koulutusalue, joustavat koulutusjärjestelmät, liikkuvuus ja yhteistyöverkostot. Monet EU-politiikan tutkijat ovat sanoneet, että EU on hankala kokonaisuus tutkittavaksi. On sanottu, ettei yhteiskuntatieteilijöillä ole käytössään päteviä käsitteellisiä ja teoreettisia välineitä EU:n integraatioon liittyvien prosessien kuvaamiseen ja selittämiseen. Työn tutkimustehtävää laajempana tavoitteena on ollut rakentaa sellainen teoreettinen näkökulma sekä luoda sellainen metodinen viitekehys, joiden avulla EU:n koulutuspolitiikan analyyttinen tarkastelu mahdollistuu. Tutkielman keskeisimmät lähdeteokset ovat: The Single Market for Education and National Educational Policy (Ollikainen, A.), Postmodernism and Education (Usher, R. & Edwards, R.), Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle (Lehtisalo, L. & Raivola, R.) ja Tekstistä politiikkaan (Palonen, K.).

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Olen tarkastellut tutkielmassani naisten tekemää hoivatyötä dementoituneiden vanhusten omaishoitajien kokemana. Väestön vanhetessa dementoituneiden vanhusten ja heidän omaistensa hyvinvoinnin turvaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeimpiä haasteita. Omaisten rooli kotona asuvien vanhusten auttajina on hyvin merkittävä hoivan yhteiskunnallistumisesta huolimatta. On tärkeää tietää, millaisissa olosuhteissa omaiset vanhuksiaan hoitavat, ja miten he oman tilanteensa kokevat. Omaishoitajien kokemusten avulla pyrin tuomaan esille, millaista on vanhuksen ja omaishoitajan arki ja millaisten ratkaisujen avulla omaishoitajat pyrkivät hoivatyön sitovuutta helpottamaan. Omaishoitaja rakentaa toiminnallaan läheiselleen vanhuutta; vanhuksen hoivantarve puolestaan antaa omaishoitajan tekemälle hoivatyölle sisällön siinä ihmissuhteessa, joka heidän välillään on. Yhteiskunta luo edellytyksiä kotona tehtävälle hoivatyölle ja vanhuuden toteutumiselle harjoittamallaan vanhuspolitiikalla. Empiirisen aineistoni olen kerännyt teemahaastattelujen avulla haastattelemalla kahdeksaa naista eli kolmea vaimoa, neljää tytärtä ja yhtä ystävää. Heidän kokemuksensa vanhusten hoivasta vaihtelevat noin vuodesta 15 vuoteen. Haastattelujen pääpaino on ollut nykyhetken tilanteessa, mutta ne sisältävät myös viittauksia sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Omaishoitajien kertomukset ovat keskeneräisiä, kullakin omassa kohdassaan, mutta samalla ne ovat koko ajan eteenpäin kulkevia kertoen hoivatyön dynaamisesta luonteesta. Tutkielmassani tulee esiin, että kotona hoidetaan runsaasti apua tarvitsevia vanhuksia, jotka eivät enää selviytyisi yksin ilman omaistensa tai muiden henkilöiden antamaa apua. Perheiden elämäntilanteet ovat hyvin yksilöllisiä. Haastattelemani omaishoitajat ovat luoneet oman tapansa huolehtia vanhuksesta niissä olosuhteissa, joissa he elävät, ja jotkut heistä etsivät uusia tapoja, jotka vastaisivat paremmin sekä heidän itsensä että vanhuksen tarpeita. Kutsun haastateltaviani ensisijaisiksi omaishoitajiksi, jotka jakavat hoivavastuuta muiden epävirallisten tai/ja virallisten auttajien kanssa. Omaishoitajat ovat tehtäväänsä hyvin sitoutuneita. Heidän näkemyksissään korostuvat tunnesiteet ja vahva velvollisuudentunne. Hoivatyö sitoo omaishoitajia ajallisesti, paikallisesti ja tunnetasolla. Ilman ulkopuolista apua kodista tulee taukoamattoman työn paikka, jossa omaishoitajalla ei ole työaikaa eikä työtovereita. Lähiyhteisön apu ja vanhustenhuollon palvelut ovat heille tärkeitä, mutta eivät aina riittäviä, ja toisaalta hoivavastuun jakaminen ei ole omaishoitajalle välttämättä helppoa. Hoivatyön psyykkinen sitovuus tulee esiin tilanteissa, joissa hoivatyöhön tulee tauko esimerkiksi vanhuksen lyhytaikaishoidon ajaksi. Jotkut omaishoitajat toivoivatkin, että palveluja tuotaisiin mieluummin kotiin, koska vanhuksen vieminen palvelujen luokse on sekä vanhukselle että omaishoitajalle vaikeaa. Omaishoitajan jaksamisen turvaamiseksi hengähdystauot ovat välttämättömiä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan perheväkivaltaa ja lähisuhdehäirintää osana ihmisen ongelmakäyttäytymistä. Näihin ongelmiin etsitään lähestymiskiellon ja sosiaalityön ennaltaehkäisevien toimenpiteiden avulla väkivallan uhrien ja tekijöiden auttamismahdollisuuksia. Ihmisen väkivaltaista käyttäytymistä ja syitä siihen tarkastellaan keskeisimpien teorioiden ja väkivallan muotojen kautta. Myös perhemalli, jossa ei vuorovaikutuksessa tarvita väkivaltaa on tarkastelussa mukana. Vastavuoroisesti pääkohdin huomioidaan tavallisimpia lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien kasvatusasenteita. Perheväkivallan ja lähisuhdehäirinnän yleisyyttä tarkastellaan Suomessa ja Ruotsissa 1990-luvulla. Myös ulkopuolisten ihmisten tavallisimmat reagointitavat väkivaltaa kohdattaessa ovat mukana. Tutkimusmenetelminä on kyse laadullisesta yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, jossa empiirisen osan muodostaa seitsemän haastattelua kohdistuen työntekijöihin, jotka ovat tämän aiheen asiantuntijoita. He ovat sosiaalipalvelutoimiston johtava sosiaalityöntekijä, turvakodin johtaja, perheasiaintoimiston sosiaalityöntekijä, sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijä, sosiaaliviraston lakimies, lähestymiskieltoasioihin perehtynyt poliisi ja lähestymiskieltoja määräävä käräjäoikeuden tuomari. Määrällisten menetelmien käyttö rajoittuu tilastotietoihin ja taulukoihin.Teoreettisena aineistona on kirjallisuus ja tieteelliset aikakausilehtiartikkelit. Sosiaalityössä on olemassa korjaavia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joilla väkivallan uhria ja tekijää voidaan auttaa. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu perheväkivallan uhrien ja tekijöiden auttamistoimenpiteitä. Näitä ovat asiakkaiden kanssa käytävät keskustelut, joissa koetetaan miettiä väkivaltatilanteiden syitä. Ohjaus turvakotiin, neuvonta avioerotilanteissa sekä yhteiselämän lopettamisessa ja lähestymiskiellon hakemisessa ovat merkittävimpiä auttamistapoja. Perheväkivaltatilanteet, jotka ovat johtaneet poliisin kotihälytystehtäviin ovat etenkin Helsingissä määrällisesti suuria. Poliisin ja sosiaalityöntekijän yhteistoiminnalla on perheväkivaltaa estävä ja vähentävä vaikutus. Tutkielmassa tarkastellaan pääkohdin tätä yhteistoimintakokeilua, joka on vakiintunut toimivaksi käytännöksi Helsingissä. Suomessa lähestymiskielto on säädetty vuoden 1999 alusta lukien mahdollisuudeksi suojata perheväkivallan uhreja tekijää vastaan. Lain tarkoituksena on osaltaan torjua henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvia rikoksia tai tällaisen rikoksen uhkaa tai muuta vakavaa häirintää. Lähestymiskielto on myös osa sosiaalityötä, sillä sosiaaliviranomaisilla on velvollisuus neuvoa asiakasta lähestymiskiellon sisällyksestä sekä oikeusvaikutuksista. He voivat myös hakea sitä asiakkaan puolesta käräjäoikeudessa, jos hän ei siihen itse kykene. Sosiaalityön ennaltaehkäisevin toimin voidaan myös vaikuttaa siihen, että perheen riitaisten osapuolten ei välttämättä tarvitse hakea lähestymiskieltoa, esimerkkinä perheasioiden sovittelu sosiaalitoimistossa ja perheasiaintoimistossa sekä turvakodissa. Sosiaalityöntekijä pyrkii kartoittamaan asiakkaan ongelmatilanteita ja tarvittaessa laatii asiakkaan kanssa jatkohoito- tai turvallisuussuunnitelman, joiden avulla asiakas voi tulevaisuudessa suojata itseään ja lapsiaan. Tutkielman lopulla arvioidaan perheväkivallan ja lähisuhdehäirinnän vaikutusta nykyajan ihmisen elämässä ja lähestymiskiellon toimivuutta käytännössä. Tulevaisuutta silmälläpitäen mukana on Oikeusministeriön työryhmän lähestymiskieltoa koskevat parannusehdotukset.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikeavammaisten nuorten aikuistumista. Aikuistuminen määritellään luomis- ja kehittymisprosessien avulla. Prosessit tapahtuvat ympäristössä, joka jäsentyy kulttuuriseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön. Tutkimus on suoritettu kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen aineistona ovat yhdeksän vaikeavammaisen nuoren haastattelut, minkä lisäksi on haastateltu asiantuntijoita. Haastattelujen runkona on teemaluettelo. Teemoja ovat mm. ihmissuhteet, perhe, koulutus, työ, harrastukset, seurustelu, päätöksenteko, itsenäisyys, onnellisuus, minäkuva, identiteetti. Viitekehyksenä on hyvinvoinnin ja elämänlaadun käsitteistö, jolla määritellään hyvän elämän perustekijöitä, joiden mukainen elämä on tavoitteena. Keskeisiä käsitteitä ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi, elämänhallinta ja -politiikka. Tutkimusmenetelmänä ovat case-tyyppiset tapausselostukset ja tutkimukseen osallistuvat henkilöt säilytetään analysoitaessa kokonaisuuksina. Tutkimuksen tuloksena on, että vammaiset nuoret olivat hyvin heterogeenisiä. Osalla aikuistumisprosessit eivät olleet toteutuneet lainkaan mutta osa ei juuri eronnut muista samanikäisistä. Vammaisuudesta aiheutui huomattavasti haittaa kaikille nuorille, he tarvitsivat avustusta ja heiltä puuttui elämästä yksityisyys. Monilla nuorilla ei ollut paljonkaan valinnanmahdollisuuksia elämässään. Useimpien työura jäi kehittymättä. Vammaiset nuoret eivät saavuttaneet seurustelusuhteita ja osalla sosiaalinen toiminta oli hyvin vähäistä. Nuoret loivat erilaisia minäkuvia ja identiteettejä, joissa vammaisuus oli mukana vaihtelevin painotuksin. Aikuistumisympäristöt eivät tukeneet nuorten aikuistumista parhaalla mahdollisella tavalla ja nuorilla oli ongelmia kaikissa toimintaympäristöissä. Osallistuminen oli vaihtelevaa ja nuorten profiilit poikkesivat huomattavasti toisistaan. The purpose of the study is to examine maturing of severely disabled adolescents. Maturing is defined in respect to development and creative processes. The processes take place in an environment, which comprises of cultural, social and economic environments. The study has been conducted with a qualitative research approach. The material of the study consists of interviews with nine adolescents and also experts have been consulted. As a frame for the interviews is a list of themes. The themes are i.a. human relations, family, education, work, leisure time activities, dating, decision making, independence, happiness, self-concept and identity. As a framework is the concept system of well being and quality of life, which defines the fundamentals of good life according to which existence is considered desirable. The crucial concepts are physical, mental and social well being, control of life and policy of life. The research method is that of case reports and the participants in the study are treated as a whole while being analysed. The results of the study show that adolescents are very heterogeneous. With some of the adolescents no maturing processes had been realised but some of them did not differ notably from others of their age. Disability produced disadvantage to all adolescents, they needed assistance and they lacked privacy in their lives. Many of the adolescents did not have much choices in their lives. Most of them had no development in their professional careers. Disabled adolescents did not develop social intercourse and their social activities were very limited. The adolescents created different self-concepts and identities in which disability was involved with varying degrees. The maturing environments did not support maturing in the best possible way and the adolescents had problems in all their activity environments. Participation was varying and the profiles of the adolescents differed significantly.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Adoptio on suuri muutos kaikille osapuolille: lapselle, biologisille vanhemmille ja tuleville adoptiovanhemmille. Suomessa lakisääteinen tuki ja valmennus annetaan ottolapsineuvonnassa. Ottolapsineuvonnassa sosiaalityöntekijä valvoo vielä tuntemattoman lapsen etua. Toisaalta sosiaalityöntekijän toimenkuvaan kuuluu perheen valmentaminen adoptiovanhemmuuteen. Tässä tutkimuksessa keskitytään adoptiovanhempien kokemuksiin ottolapsineuvonnasta. Arviolta 90 % adoptiovanhemmista on tahattomasti lapsettomia. Ottolapsineuvonnassa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, kuinka perhe on selvinnyt lapsettomuudesta, ja mitä se merkitsee perheelle. Adoptiolapsen kannalta on tärkeää, että hän tulee perheeseen yhtä toivottuna kuin biologinenkin lapsi olisi ollut.Tutkimukseni sijoittuu perhetutkimuksen piiriin, siellä lähinnä stressi- ja kriisitutkimuksen sisälle. Työn teoreettisena viitekehyksenä on Joan Pattersonin (1988) FAAR-malli. Tahaton lapsettomuus määriteltiin tämän teorian pohjalta stressitekijäksi. FAAR on psyko-sosiaalinen malli, joka keskittyy siihen, millaisia strategioita perhe käyttää selvitäkseen stressaavasta tilanteesta. Erityisen tärkeää perheen selviämisessä on se, minkä merkityksen perhe antaa stressaavalle tapahtumalle. Lapsettomuuden osalta keskeinen kysymys on ollut: mitä lapsettomuus merkitsi perheelle. Adoption osalta on tutkittu sille annettuja merkityksiä. Tärkein lähde on Pattersonin (1988) artikkeli Families Experiencing Stress. Työn empiirinen osuus muodostui viiden pariskunnan haastattelusta, jotka saivat ottolapsineuvontaa perheasiaintoimistossa vuosina 1989 - 1996. Haastettelu oli teemahaastattelu, jossa oli kysymyksiä tahattomasta lapsettomuudesta ja adoptiosta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tutkimusmateriaali analysoitiin diskurssianalyysin keinoin. Tässä tutkimuksessa tahaton lapsettomuus ei näyttäytynyt vaiettuna kansantautina. Kaikki perheet olivat kertoneet lapsettomuudesta ainakin yhdelle läheiselle ystävälle ja/tai vanhemmille. Lapsettomuuden ei katsottu enää olevan sellainen stigma kuin se oli menneinä vuosikymmeninä. Lapsettomuuteen liittyvästä surusta kerrottiin naisen äänellä. Miehille (3) biologinen vanhemmuus ei alun alkaenkaan näyttäytynyt niin merkityksellinä asiana kuin naisille. Naiset olivat selvinneet lapsettomuuteen liittyvästä surusta keskittymällä muihin asioihin elämässään kuten työntekoon. Myös puolison tuki ja unelma adoptioäitiydestä auttoivat jaksamaan. Muistot ottolapsineuvonnasta olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Sitä pidettiin hyvänä valmentautumisena adoptiovanhemmuuteen. Lapsettomuuden käsittely tuntui luonnolliselta ottolapsineuvonnassa, ja sen katsottiin olleen yksi adoptioon johtaneista syistä. Adoptio nähtiin alusta alkaen mahdollisuutena. Myöhemmin siihen liitettiin sanat rikkaus ja rakkaus. Lapsettomuuskokemukset ja adoptio olivat muun muassa syventäneet ja rikastuttaneet puolisoiden välistä suhdetta. Adoptiolapsen ja -vanhemman väliseen rakkauteen viitattiin spontaanisti. Kaikissa pohdinnoissa viitattiin siihen, että adoptiovanhemman on vaikea kuvitella, että voisi rakastaa biologista lasta enemmän kuin adoptiolasta. Lapsen kannalta adoptio nähtiin "suurena mahdollisuutena", jonka avulla voidaan vaikuttaa myönteisesti lapsen elämään. Negatiivisena asiana mainittiin adoption kalleus ja prosessin pitkä kesto.

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön casework -työtavan kehitystä ja sen yhteyttä Suomeen. Caseworkista muodostui 1900 ­luvun alussa amerikkalaisen sosiaalityön johtava työtapa, muita työtapoja olivat ryhmätyö ja yhdyskuntatyö. Caseworkia pidettiin luonteeltaan yksilöllisenä siinä mielessä, että jokaista sen asiakastapausta tarkasteltiin omista lähtökohdistaan rakentuneena. Casework täydensi kaavamaisia avustamisen muotoja. Caseworkin käytännöllinen työtapa pyrittiin kuvaamaan myös teoreettisesti ja menetelmällisesti, jolloin casework sai myös opillisen sisällön. Caseworkiin kehittyi omia oppitekstejä, joissa näitä erilaisia teoreettisia ja menetelmällsiiä malleja kuvattiin. Tasapainoilu psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden välillä muodosti keskeisen tekijän caseworkin opillisessa kehityksessä. Käytännöllisenä tapauskohtaisena työtapana casework välittyi Suomeen jo 1920 ­luvulla, mutta varsinaisena teoriaan ja menetelmään perustuvana oppina se omaksuttiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi Mervi Ahla ja Lauri Tarvainen (1959) määrittelivät caseworkiin perustuvan työtavan kohteeksi yhden kokonaisuuden, joka on samalla kertaa sekä sosiaalinen että sielullinen, so. psykososiaalinen . Amerikkalaisella caseworkilla oli siis yhteys myös suomalaisen sosiaalityön kehitykseen. Caseworkin yleistymisestä huolimatta sitä myös kritisoitiin. Sen sanottiin syrjäyttävän muut sosiaalityön työtavat, jotka eivät kehittyneet yhtä systemaattisiksi. Caseworkia kritisoitiin myös siksi, että yksilöllisenä työtapana sen ei nähty pystyvän vastaamaan sosiaalisiin ongelmiin, joita kuitenkin pidettiin sosiaalityön varsinaisena kohteena. Yksilökeskeisen näkökulmansa vuoksi sen sanottiin henkilökohtaistavan sosiaalisia ongelmia. Caseworkiin perustuva työtapa kohtasi kritiikkiä myös Suomessa. Ulkomailta tuotettuna työtapana sitä pidettiin Suomen oloihin sopimattomana. Se nähtiin myös amerikkalaisen ideologian airueena, jonka tavoitteena oli muuttaa sosiaalihuollon järjestelmä amerikkalaisen mallin mukaiseksi.

Learning and work and the politics of working life : global transformations and collective identities in teaching, nursing and social work / Terri Seddon, Lea Henriksson, and Beatrix Niemeyer (toim.). New York, 2010.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan yhteiskuntasuunnittelun teoreettista ja käytännön kehitystä Suomessa sekä tämän kehityksen yhteyttä Suomen historian tärkeisiin tapahtumiin ja yhteiskuntakehitykseen. Myös kansainvälistä kehitystä seurataan joiltakin osin, vertailukohteena pääasiassa Iso-Britannia. Tarkastelu lähtee merkantilismin ajasta ja päättyy 1900-luvun loppuun. Tarkastelun painopiste on suomalaisen sosiaalipolitiikan ja sen suunnittelun kehityksessä 1980-luvun loppuun asti, jolloin suunnitteluideologia oli päättynyt. Yhteiskuntasuunnittelun viimeaikaista tilaa Suomessa tarkastellaan kahtena tapaustutkimuksena, joissa kohteena on kuntien valtionosuusuudistusten valmistelu 1990-luvulla. Tutkimukseen sisältyy myös liite, jossa luodaan katsaus suunnittelun teorioihin ja menetelmiin. Tutkimuksen tuloksena on löydetty useita toisistaan eroavia jaksoja yhteiskuntasuunnittelun kehityksessä Suomessa. Erot näiden ajanjaksojen välillä ovat yhteydessä yhteiskunnallisiin muutoksiin. Sysäystä suunnitteluun ovat antaneet sodat ja yhteiskuntarauhan säilyttäminen sekä taloudelliset noususuhdanteet. Samankaltaista kehitystä on osoitettavissa muissakin maissa. Taloudellinen lama 1970-luvun alussa lopetti suunnittelun noususuhdanteen Suomessa. Taloudellisen tilanteen parannuttua vuosikymmenen lopulla suunnittelu ei elpynyt, vaan uusliberalistisen ideologian aallossa markkinavoimien vaikutus yhteiskunnan kehitykseen voimistui. Kun yhteiskuntasuunnittelu oli vähenemässä, alkoi yksi maamme viime vuosisadan suurimmista yhteiskuntasuunnitelmista, kuntien valtionosuusuudistus. Uudistuksia oli kaksi, toinen alkoi 1989 ja toinen 1995. Tutkimuksessa arvioidaan uudistusten valmistelua. Valmistelu ei useissa suhteissa vastaa suunnittelulle yleisesti asetettuja vaatimuksia. Tutkimuksen tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat yhteiskuntasuunnittelua käsittelevä kirjallisuus, komiteamietinnöt ja valtiopäiväasiakirjat. The study examines the theoretical and practical developments in societal planning in Finland, and the link between this and important events in Finnish history and social development. Certain aspects of developments outside Finland are also examined, with the United Kingdom forming the main point of comparison. The study focuses on the period from mercantilism to the end of the twentieth century. The study concentrates on social policy planning in Finland up to the end of the 1980s, at which time the ideology of planning came to a close. The recent planning in Finland is examined in two case studies which deal with the drafting of the 1990s reform in central government grant for local authorities. The study also includes an annex containing a review of planning theories and methods. The results of the study reveal a number of distinct periods in the development of societal planning in Finland. The differences between these periods are connected with changes in Finnish society. Planning has received impetus from wars and from the need to preserve social harmony, and in periods of economic upturn. The same development trend is also found in other countries. The economic recession of the early 1970s put an end to the planning boom in Finland. The improvement in economic circumstances at the end of the decade did not, however, lead to a planning revival, but instead the impact of market forces in social development grew stronger on a wave of neoliberal ideology. Although planning was on the decline, there began one of Finland's most significant planning reforms of the entire century: the reform in central government grant for local authorities. There were actually two reforms, one beginning in 1989 and the other in 1995. The study critically examines the drafting of the reforms and concludes that in many respects this did not meet the requirements generally set for planning. The material of the study comprised mainly literature of societal planning, committee reports and documents of parliament.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Lastensuojelussa puhutaan paljon perhetyöstä. Perhejohteisia työmuotokäsitteitä on kymmenittäin. Puhe perhetyöstä on yleisluontoista, sekavaa ja hämmentävää. Perhetyötä koskeva tutkimus ja arviointi on ollut vähäistä, eikä saatua tietoa ole systemaattisesti koottu yhteen. Tutkimuksen tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen ja käsiteanalyysin pohjalta jäsentää perhetyön kenttää ja käsitettä. Kuvaan aluksi perhetyön käsitteellistä kirjoa ja erilaisia toteuttamistapoja. Vertaan termejä ja tekemistapoja keskenään taulukoimalla niitä tiettyjen kriteerien suhteen. Perhetyön moni-ilmeisyys hämmentää: perhetyötä on vaikea avata, saati luokitella ja jäsentää. Raporteissa kuvatut työmuodot eroavat tavoitteiden, tekemistapojen, toteuttamispaikan ja toteuttamistahon suhteen. Samakin perhetyömuoto tuntuu hajoavan hyvin monenlaiseksi toiminnaksi. Tarkemman kuvan saamiseksi määrittelen perhetyömuotojen teoreettista ja ideologista perustaa. Tukeudun määrittelyssä sosiaalityön ammatillisiin teorioihin ja Bourdieun kenttäteorian ideoihin. Erilaisten tekemistapojen taustalta löytyvät erilaiset teoreettiset viitekehykset, joiden avulla pyritään kuvaamaan, ymmärtämään ja selittämään perheiden ongelmia. Näkemyserot voi nähdä myös osana lastensuojelullisten pulmien määrittelystä käytävää kamppailua. Pyrin tavoittamaan kilpailevia näkemyksiä ja perusteluja sille, miten perheiden tukeminen lastensuojelussa parhaiten toteutuu. Perhetyötä tehdään eri ammattikuntien rajoilla ja lastensuojelun toimintamuotojen välillä, mm. avohuollon ja sijaishuollon välimaastossa. Erityisesti avohuollossa toimivat perhetyön ammattilaiset joutuvat hakemaan rooliaan suhteessa perinteiseen kotipalveluun, lastensuojelun sosiaalityöhön, kasvatustyöhön, sekä terapiatyöhön. Myös lastensuojelulaitoksissa uusi (perhetyö) ja perinteinen (osastotyö) tekemisen tapa mittelevät keskenään. Kolmanneksi tarkastelen perhetyöpuheelle ominaisia piirteitä. Perhetyön hankekuvaukset ovat retorisia ja sisältävät paljon ideaalista tavoitepuhetta. Problematisoimalla tätä puhetta pyrin tunnustelemaan pulmakohtia, joita perhetyön käytännössä ehkä kohdataan. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta lastensuojelun perhetyö näyttäytyy yhtäältä terapeuttisluonteisena, toisaalta pedagogisena vanhempien kasvatustaitoihin keskittyvänä tukena. Tässä välissä taas ovat arkisemmat kotipalvelun perinteestä tulevat perustelut. Tyypittelen perhetyömuodot karrikoiden viiteen kenttään ja nimeän ne uudestaan: tehotuki, muutostuki, vertaistuki, alkuapu ja kokoapu. Teoreettisen viitekehyksen mukaan avattuna perhetyön kenttä piirtyy monisäikeisenä. Erilaiset lähestymistavat sekoittuvat keskenään. Perhetyön kieli eroaa perinteisestä lastensuojelukielestä. Se sisältää positiivisuuden, asiakaslähtöisyyden ja monenlaisen toiminnallisuuden elementtejä, joilla yhtäältä houkutellaan perheitä mukaan ja toisaalta osoitetaan oman toiminnan tarpeellisuutta. Teoreettisiin lähestymistapoihin ja tavoitepuheeseen liittyvät myytit ja epäaitoudet avaavat kuvailun ja käytännön arkityön välille kuilun.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan asunnottomien nuorten miesten elämää ja heidän kokemuksiaan asunnottomuudesta. Elämänpolitiikka ja elämänhallinta ovat tutkimuksen teoreettiset avainkäsitteet. Elämänpolitiikka luo perustan, jota vasten aineiston tulkinnassa esiin nostetut asiat jäsentyvät. Tutkimuksessa on haastateltu yksitoista miestä. Miehet on tavoitettu Helsingin sosiaaliviraston Erityissosiaalitoimiston kautta. Kohderyhmä on valikoitunut siten, että osa miehistä asui asuntolassa ja osa tuttavien luona. Asunnottomuutta oli useimmiten kestänyt muutaman kuukauden. Tutkimuksen tavoitteena on ollut rakentaa asunnottoman nuoren miehen kuva ja tutkia minkälaiseksi elämänhallinta muotoutuu ilman omaa kotia. Tutkittujen variaatio oli suuri. Tutkituista löytyi niin opiskelijoita, työttömiä kuin huumeongelmainen ja ulkomaalainenkin. Elämäntilanne näyttäytyi usein varsin erilaisena ja yhtäläisyyksien etsiminen vaikeutui. Yhdistävinä tekijöinä oli kuitenkin köyhyys ja asunnon puute. Miehet elivät viimesijaisen toimeentuloturvan varassa. Keskeiseksi aineistossa nousevat toiminnallisuus, sosiaaliset suhteet ja päihdeongelmat. Miesten hyvää elämänhallintaa edesauttoivat sekä aktiivisuus että laaja sosiaalinen verkosto. Sosiaalisen tuen käytännöllinen ulottuvuus eli avun saaminen jokapäiväisissä toimissa oli näkyvin miesten saama sosiaalisen tuen muoto, joka auttoi jaksamaan päivästä toiseen. Asunnottomuudesta ja päihdeongelmista huolimatta miesten elämä näyttäytyi mielekkäänä ja positiivisessa valossa. Miesten kokemukset asunnottomuudesta eivät pääsääntöisesti olleet kovinkaan raskaita. Vaikka ajoittain elämä olisi tuntunut vaikealta, omaa pärjäämistä korostettiin. Asunnottomuuden ongelmallisuus näyttäytyi lähinnä oman rauhan ja oman tilan puutteena sekä muihin ihmisiin turvautumisen lisääntymisenä. Tärkeimpinä lähteinä ovat Zygmunt Baumanin (1995) Life in fragments, Anthony Giddensin (1994) Beyond Left and Right, J.P. Roosin ja Tommi Hoikkalan (1998) toimittama Elämänpolitiikka sekä J.P. Roosin Elämäntapaa etsimässä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tutkimuskohteena ovat lasten kulttuuriset elämäntavat ja hyvinvointi. Tutkielman tarkoituksena on kuvata lasten hyvinvointiin vaikuttavia seikkoja tavallisessa arkielämässä, toiminnassa ja sosiaalisissa suhteissa. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa neljän Suomen pääkaupunkiseudulla perheissään asuvan 9-11-vuotiaan lapsen, kahden tytön ja kahden pojan, haastattelut. Tutkielman teoreettinen viitekehys ja tulokset pohjautuvat lasten haastatteluista, sekä pieneltä osin lasten vanhemmilta ja haastattelujen yhteydessä havainnoin saatuun tietoon. Tutkielma on induktiivinen ja kuvaileva. Keskeistä tutkielmassa on lasten näkeminen yksilöllisinä toimijoina eri toimintaympäristöissään ja sosiaalisissa suhteissaan, eri yhteisöissään, kulttuureissa, joissa he ovat jäseninä. Keskeisimpänä lasten yhteisönä on oma perhe, joka muodostaa lasten keskeiset arkielämän toiminnan ehdot. Lasten kulttuurisia elämäntapoja ja hyvinvointia tarkastellaan vuorovaikutuksessa toisten kulttuuristen elämäntapojen kanssa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmenetelmät ovat laadullisia. Apuvälineenä on käytetty laadullisen vertailevan tapaustutkimuksen tarjoamia apuvälineitä, koska lapset ja heidän perheensä muodostavat tutkittavat tapaukset. Perheiden, lähemmin vanhempien kulttuuriset elämäntavat ja suhtautumistavat lapsiin muodostavat lapsia toisistaan erottavat lasten arkielämän toiminnan ehdot. Lapset on jaettu sekä vanhempien suhtautumistapojen pohjalta että lasten omien ilmaisujen avulla 'tässä ja nyt' suuntautuneisiin ja tulevaisuussuuntauneisiin lapsiin, joiden kulttuurisia elämäntapoja vertaillaan keskenään. Keskeisiä päätelmiä tutkielmassa ovat havainnot, että kullakin lapsella on oma kulttuurinen elämäntapansa. Lasten kulttuurisia elämäntapoja voi olla yhtä paljon kuin lapsiakin. Lasten hyvinvoinnin kannalta kulttuurinen elämäntapa on luovaa sopeutumista olosuhteisiin niin, että lapset kokevat itsensä sosiaalisesti hyväksyttävinä. Sosiaalisen hyväksyttävyyden kokemiseen vaikuttavat kulttuurisen ja sosiaalisen identiteetin myönteisinä kokeminen, niiden tasapaino. Edellytyksenä lasten hyvinvoinnille ovat myönteiset itsemäärittelyn ainekset ainakin yhdessä yhteisössä, kulttuurissa, jossa he ovat jäseninä. Keskeiset lähteet tutkielmassa ovat sosiologiset, sosiaalipoliittiset ja sosiaalipsykologiset aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus liittyen yhteiskuntaan, kulttuuriin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, perheisiin, lapsiin ja lapsuuteen, lasten toimintaan, sosiaalisiin suhteisiin ja hyvinvointiin. J.P. Roosin elämäntavan tutkimus, sekä Harriet Strandellin ja Maritta Törrösen lapsia, lapsuutta, lasten toimintaa ja sosiaalisia suhteita koskevat tutkimukset ovat keskeisiä. Lisäksi Willard. W. Hartupin ja Monica Rödstamin haastateltujen lasten ikäisten lsten toimintaa ja vertaissuhteita koskevat havainnot ovat keskeisiä. Gunilla Halldénin vanhempien lapsiin suhtautumistapoja koskevat havainnot ovat keskeisiä lasten ja heidän perheidensä välisten eroavuuksien tarkastelun kannalta yhdessä Roosin ja Strandellin tutkimusten kanssa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan viikonloppuperhesijoituksia, joilla tarkoitetaan lastensuojelulain 14 §:n mukaisia, avohuollon tukitoimena toteutettavia sijoituksia perhehoitoon. Käytännössä kyse on lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen lyhytaikaisesta sijoittamisesta sosiaaliviraston hyväksymään yksityiskotiin, jota kutsutaan perhekodiksi. Viikonloppuperhesijoitukset ovat suunnitelmallisia ja säännöllisin väliajoin tapahtuvia sijoituksia. Tutkielmassa viikonloppuperhesijoituksia tarkastellaan lastensuojelun avohuollossa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimusaineiston muodostavat yhdeksän Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelut. Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen tukitoimi viikonloppuperhesijoitus on. Työssä tarkastellaan, miten sosiaalityöntekijät käyttävät viikonloppuperhesijoitusta työssään ja millaisena tukitoimena he viikonloppuperhesijoituksen näkevät. Viikonloppuperhesijoitusta tarkastellaan sekä asiakasperheen että lastensuojelutyön kokonaisuuden kannalta. Viikonloppuperhesijoituksia käytetään paikkaamaan perheen oman sosiaalisen verkoston puutetta. Sosiaalityöntekijät tarjoavat viikonloppuperhesijoituksia erityisesti yksinhuoltajaäideille, joilla on paljon lapsia tai kenties yksi, hyvin vaativa lapsi. Vanhemmalla on usein myös mielenterveysongelmia, avuttomuutta ja uupumusta. Sijoituksen tavoitteista esille nousi erityisesti vanhemman jaksamisen tukeminen. Äidille halutaan tarjota mahdollisuus omaan aikaan ja lepoon, jotta hän jaksaisi taas perheensä kanssa. Äitiyden tukemisen lisäksi tavoitteena on myös vanhemmuuden arviointi. Viikonloppuperhesijoitus tarjoaa sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden arvioida perheen tilannetta uudesta näkökulmasta. Viikonloppuperhesijoitus antaa sosiaalityöntekijöille tietoa, jota he eivät voi saada tapaamalla perhettä toimistossa tai kotikäynnillä. Viikonloppuperhesijoituksen toteutuessa suunnitellulla tavalla sosiaalityöntekijät näkevät sen olevan lapsen edun mukainen. Aikuisen läsnäolo ja lapsen sitä kautta kokema turvallisuus nousivat sosiaalityöntekijöiden puheissa tärkeiksi lapsen etua selittäviksi tekijöiksi. Viikonloppusijoitusten nähtiin useimmissa tapauksissa olleen lapsen kannalta erinomaisen hyvin onnistuneita. Haastatteluissa sosiaalityöntekijät toivat esille työnsä tämän päivän todellisuuden: avohuollon kehittämisestä huolimatta resurssit eivät ole haastateltavien mukaan sittenkään riittäneet tai ne eivät ole olleet tarpeeksi ajoissa käytettävissä. Nykyisessä avohuoltoa korostavassa ilmapiirissä sosiaalityöntekijät kokevat paineita käyttää avohuollon tukitoimia entistä pidempään ja tuloksellisemmin. Sen seurauksena viikonloppuperhesijoituksia on joissakin tapauksissa käytetty tilanteissa, joissa sosiaalityöntekijä on pohtinut jo huostaanoton mahdollisuutta. Sosiaalityöntekijän päätöksen taustalla on paitsi lastensuojelulain kriteerit niin myös lastensuojelutyön yleinen oikeudellistuminen. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on haastatteluaineisto. Muita keskeisiä lähteitä ovat lastensuojelulaki ja siitä kirjoitetut soveltamisohjeet sekä lähinnä 1990-luvun suomalaista lastensuojelutyötä koskevat tutkimukset.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimus kuvailee syksyn 1999 opiskelija-asuntojonoa. Taustana on opiskelija-asuntopulasta julkisuudessa käyty keskustelu sekä aiempi jonoista tehty tutkimustyö. Taustalla on myös pohdinta asumisen merkityksestä koulutuksellisen mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumisessa. Tällä prevalenssitutkimuksella haluttaan tutkia jonon rakennetta eli sitä. minkälainen on jonottajien ryhmä. Jonottajia kuvaillaan mm. iän, opiskelupaikan, perhesuhteiden ja asumistavan avulla. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisissa tilanteissa asuntoa jonottavat ovat opintojen ja asumisen järjestymisen kannalta ja vastaako julkisuuden antama kuva vakavasta opiskelija-asuntopulasta todellisuutta. Yhtenä selvitettävänä kysymyksenä oli myös kuinka suuri osa jonossa olevista on edelleen todella haluamassa opiskelija-asuntoa. Tätä jonojen todellisuutta koskevaa kysymystä lähestytään olettaen, että pitkäkestoiselle asunnonjonottamiselle olisi tunnusomaista epävarmuus ovatko jonottajat asuntopaikan saadessaan edelleen aikeissa ottaa asunnon vastaan. Opiskelija-asuntoihin jonottavista ei ole tehty aiempaa tutkimusta Suomessa. Tutkimus kohdistuu syksyllä 1999 opiskelija-asuntoa jonottaneisiin opiskelijoihin. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin postitse kohderyhmälle lähetettyä kyselylomaketta. Tutkimus pohjautuu 1257 opiskelijan vastaukseen, vastausprosentin ollessa 65%.Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Asunnottomuus osoittautui jonottajien keskuudessa vähäiseksi. Jonottajista 6% asuu tilapäisesti tuttujen ja sukulaisten luona. Opiskelijoiden asuntotilanne on vaikein pääkaupunkiseudulla. Ennakkopelko siitä, että asunnonsaannin vaikeus estää opintojen aloittamisen oli turha. Kuitenkin lähes kolmannes vastaajista koki asuntotilanteen vaikuttaneen haittaavasti opiskelutehoonsa. Lisäksi puolet vastaajista ilmoitti asuntohuolten painavan mieltään. Vanhempien luona asuvien tärkeimpinä syinä haluun muuttaa pois kotoa olivat halu itsenäistyä sekä matkan kotoa oppilaitokseen lyhentyminen. Jonottajista lähes 80% oli edelleen halukkaita muuttamaan opiskelija-asuntoon. Yli puolet jonottajista on halukkaita muuttamaan opiskelija-asuntoon, mutta eivät ole muutoin aktiivisia asunnon etsijöitä. Jonossa olevat opiskelijat ovat hieman yllättäen kaiken kaikkiaan varsin tyytyväisiä asunto-oloihinsa. Tutkimuksen lähteinä on käytetty Pekka Hjeltin (1967) tutkimusta jonoteorian käyttökelpoisuudesta sairaalan toiminnan optimointiin, Kirsi Merjan (1990) pro gradu -työtä potilaiden kokemuksista leikkaushoitoon jonottamisesta sekä Ari Niskan (1996) teosta Epävarmuuden aika. Nuorten asumisen muutokset 1990-luvulla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman kohteena on yksi pääkaupunkiseudulla toimiva multippeliskleroosiin sairastuneiden kerho, jonka jäsenet ovat nuoria aikuisia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miksi tutkittava ryhmä saa enemmän yhteisön piirteitä kuin oma-apuryhmän piirteitä. Otin osaa ryhmän toimintaan noin vuoden ajan ja varsinaisena tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastatteluja. Tässä tutkielmassa tutkittava kerho nähdään samoja intressejä omaavien ja samassa elämäntilanteessa olevien henkilöiden yhteisönä, jolla on jäsenten kannalta elämyksellisiä, kokemuksellisia ja vuorovaikutuksellisia ulottuvuuksia. Kerho tarjoaa jäsenilleen sosiaalisia suhteita mielekästä yhdessäoloa. Kerhossa esiintyy myös vertaistukea, mutta tukea merkityksellisemmäksi on muodostunut kerholaisten yhteisyyden kokemukset. Yhteisyyden kokemus kerhossa perustuu jäsenten elämäntilanteesta lähtevään tilannekohtaiseen yhteisöllisyyteen. Kerho tarjoaa jäsenilleen sosiaalisten suhteiden verkoston, johon kuuluminen luo turvallisuuden tunteen. Tutkielmassa korostui kaksi keskeistä seikkaa miksi kerholaiset ottivat osaa kerhon toiminnaan. Ensinnäkin kerho oli paikka, jossa he tapasivat kerhon toiminnan myötä tutuksi tulleita ystäviään. Toiseksi kerhossa käymisestä oli tullut kerholaisille tapa viettää aikaa mukavassa samanhenkisten henkilöiden seurassa. Lisäksi kerholaiset hyväksytiin kerhossa omana itsenään eikä kenenkään tarvinnut selitellä tilannettaan. Kerhossa vallitsi hyvin vapautunut tunnelma. Vaikka olen määritellyt kerhon yhteisöksi, jossa yhteenkuuluvuuden tunteella on suuri merkitys, täyttää kerho myös joitakin oma-apuryhmän piirteitä. Tutkittavan ryhmän keskeisin oma-apuryhmään liittyvä piirre on se, ettei siellä tarvitse selitellä omaa kuntoaan tai tilannettaan. Ryhmässä esiintyy myös vertaistukea jäsenten välisissä suhteissa. Koska kerhossa ei kuitenkaan puhuta itse sairaudesta ja siihen liittyvistä asioista, en pidä sitä somaattisesti sairastuneiden henkilöiden oma-apuryhmänä. Jos ryhmän haluaa kategorisoida oma-apuryhmäksi, luokittelisin sen kohtauspaikaksi, jossa samassa elämäntilanteessa olevat nuoret multippeliskleroosiin sairastuneet aikuiset voivat tutustua toisiin sairastuneisiin. Tutkittavassa ryhmässä on kuitenkin postmodernin yhteisön piirteitä. Kuten postmoderneissa yhteisöissä, ryhmässä on tärkeää yhdessäoleminen ja yhdessä toimiminen. Sosiaalinen toimiminen ryhmässä on itsetarkoituksellista. Tutkielman lähteinä ovat olleet yhteisöä, yhteisöllisyyyttä ja oma-apuryhmiä käsittelevä kirjallisuus. Keskeisiä lähteitä ovat olleet Heikki Lehtosen (1990) Yhteisö, Riitta Jauhiaisen & Marjatta Eskolan (1994) Ryhmäilmiö, Arto Noron (1991) Muoto, moderniteetti ja "kolmas" ja Marja Vuorisen artikkeli (1995) vertaistuesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Asumista koskevassa keskustelussa korostetaan fyysisen ympäristön ohella sosiaalista asuinympäristöä, joka ymmärretään usein yhteisöllisyyden merkityksessä. Yhteisöllisyyden vahvistamisen keinona pidetään mm. asukkaiden yhteistoiminnan tilallisia edellytyksiä. Helsingissä Kallahdessa, Pikku Huopalahdessa ja Ruoholahdessa toteutettiin 1990-luvulla useiden taloyhtiöiden yhteiskerhotiloja. Ratkaisu tarjosi mahdollisuudet yhden asuintalon kerhohuoneita isompien, monipuolisempien ja oman talon väkeä laajempaa asukasjoukkoa kokoavien tilojen, jopa erillisten kerhotalojen toteuttamiselle. Yhteiskerhotiloja voidaan pitää asuinalueen puolijulkisena tilana - kotia julkisempana ja katua yksityisempänä. Yhteiskerhotilat ovat perhepiiriä laajemman asukasjoukon yhteisessä käytössä olevia tiloja. Tutkielma tarkastalee yhteiskerhotiloja ensisijaisesti käyttäjien näkökulmasta. Tavoitteena on löytää vastauksia kysymyksiin yhteisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Mitä tavoiteltu yhteistoiminta, yhteenkuuluvuuden tunne, yhteisyyden kokemus ja yhteisöllisyys voivat yhteiskerhotiloista saatujen kokemusten valossa olla uudella helsinkiläisellä asuntoalueella? Mitä edellytyksiä ja esteitä niille on nykyisissä kaupunkioloissa? Mikä merkitys asukkaiden yhteiskäytössä olevilla puolijulkisilla tiloilla on yhteisyyden ja sosiaalisten verkostojen rakentumisen kannalta? Monet asukkaat kaipasivat postmodernin intressien yhteisyyden ohella paikallista yhteisyyttä. Kaikkia asukkaita kokoavan paikallisen yhteisöllisyyden syntyminen on epätodennäköistä, mutta vapaaehtoinen yhteisyys omassa iän-, perhetilanteen tms. ominaisuuden mukaisessa paikallisessa pienryhmässä näytti olevan monien asukkaiden toiveiden ja tarpeiden mukainen. Yhteiskerhotilat tarjosivat asukkaille edellytykset yhteisyyttä luovalle yhteistoiminnalle ja monipuolistivat vapaa-ajan viettomahdollisuuksia. Erityisen tärkeää paikallisyhteisyys on asuinalueesta riippuvaisimmille väestöryhmille, esimerkiksi kotiäideille ja lapsille. Yhteiskerhotiloja käyttivät kuitenkin myös työelämässä olevat ja sosiaalisesti hyvin aktiiviset asukkaat. Marginaalisiin ryhmiin kuuluvat eivät välttämättä löytäneet itselleen paikkaa yhteiskerhotiloista. Asukkaiden yhteistoiminnan perustuminen palkattomaan vapaaehtoistyöhön näytti vahvuudelta ja heikkoudelta. Vapaaehtoisuus ja ei-ammatillisuus sopivat yhteen asukaslähtöisyyden ja yhteisöllisyystavoitteiden kanssa. Aktiivisimmilta asukkailta vaadittiin kuitenkin joskus kohtuuttoman suurta sitoutumista ja pelkästään vapaaehtoistyöhön perustuva toiminta osoittautui usein sattumanvaraiseksi. Vaatimus palkattujen työntekijöiden saamisesta kohdistui kaupunkiin. Yhteisyyttä kaivattiin mutta samalla yksityisyyttä ja erillisyyttä varjeltiin asukkaiden kesken. Yhteisyyden sanottiin tuovan turvallisuutta mutta sitä näytti luovan myös erillisyys ja yksityisyys. Yhteisyyden ja erillisyyden olivat alituisessa liikkeessä aikaa eivätkä ne sulkeneet toisiaan pois. Puolijulkisen tilan sosiaalinen avoimuus edellytti yhteisyyden ja erillisyyden jännitteistä rinnakkaineloa. Empiirisen aineiston muodostaa syksyllä 1996 ja keväällä 1997 kerätty haastattelu- ja havaintoaineisto. Haastateltavat olivat pääosin yhteiskerhotiloista vastaavia asukasaktiiveja sekä muita asukkaita. Haastattelut toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluina. Lisäksi haastateltiin yhteiskerhotilojen suunnittelun ja toteutuksen asiantuntijoita. Haastattelu- ja havaintoaineiston ohella tutkielman tekemisessä on käytetty erilaista yhteiskerhotiloihin liittyvää kirjallista aineistoa. Yhteistyö Helsingin asukastaloverkoston ja asukastoimijoiden kanssa loi tutkielman tekemiseen toimintatutkimuksellisen ulottuvuuden. Tutkielman empiirinen aineisto on aiemmin julkaisu kahdessa tutkimusraportissa: MALIN, LIISA (1998): Yhteiskerhotilat asukkaiden silmin. Teoksessa Erkki Korhonen, Liisa Malin ja Kaarina Saavola: Helsingin asukastalot ja yhteiskerhotilat, 15 - 132. Tutkimuksia 1998:1. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki. MALIN, LIISA (1998): Yhteiskerhotilat ja -talot. Teoksessa Liisa Malin ja Kaarina Saavola: Helsingin asukastalot ja yhteiskerhotilat, talokohtaiset kuvaukset, 9 - 64. Tutkimuskatsauksia 1:1998. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Työssä tutkitaan uskonnollista yhteisöllisyyttä vallitsevana aikakautena: tarkastelemme uusia, karismaattisesti värittyneitä uskonnollisia yhteisöjä, niiden luonnetta ja asemaa uskonnollisella kentällä. Tutkimme yhteisöllisyyttä aikakauden ilmiönä, perehdymme tarkemmin ottaen siihen, mitä yhteisössä jäsenenä oleminen merkitsee yksilölle. Aikalaisdiagnostinen keskustelu on toiminut tutkimuksessa innoittajana.Keskeisimmät käyttämämme aikalaisdiagnostikot ovat Zygmunt Bauman, Ulrich Beck, Anthony Giddens ja Michel Maffesoli.Heidän lisäkseen sivuamme viime vuosisadan klassikoita, jotka ovat antaneet pohjaa myöhemmälle yhteisöllisyyttä sivuavalle pohdinnalle.Käsittelemme myös suomalaista, viimeaikaista yhteiskuntatieteellistä keskustelua.Työ koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osiosta.Empiirisessä osiossa olemme keränneet tietoa Tuomasyhteisöstä ja Vuorilinnayhteisöstä.Olemme haastatelleet asiantuntijoina uskontotutkijoita, yhteisöjen pappeja sekä perustajajäseniä ja havainnoineet yhteisöjen tilaisuuksissa,sekä haastatelleet yhteisöjen jäseniä. Sekularisaatiotendenssi on yhteiskunnassa vahvasti läsnä, samalla kun eksistenssiä ja uskontoa sivuavat kysymykset ovat pinnalla.Suomalaisella uskonnollisella kentällä kuohuu: kirkolliset muutokset,kuten jumalanpalvelusuudistus,uskonnon välineellistyminen sekä kirkon rooli palvelujen ja psykologisten palkkioiden tarjoajana, ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. Kirkko on menettänyt suosiotaan ja uudet,karismaattisesti värittyneet yhteisöt ovat vallanneet alaa uskonnollisella kentällä. Yhteisöt ovat näkyvästi esillä julkisuudessa. Ne ovat tarkkoja julkisuuskuvastaan, sillä ne kilpailevat keskenään jäsenistä ja käyvät täten jatkuvaa olemassaolon taistelua yhteisöviidakossa.Julkisuuskuva vastaa harvoin yhteisön todellista luonnetta, ja onnellisuusmuurin taakse on vaikeata ulkopuolisen päästä.Jäsenillekin yhteisön luonne aukeaa usein vasta kuukausien jäsenyyden jälkeen. Yhteisöihin liittymällä tavoitellaan subjektiivisesti eri asioita: mielihyvää,toiminnallista elementtiä,kollektiivista yhteenkuuluvuutta,tai samankaltaisten kanssa oloa(hang around-mentaliteetti). Yhteisön on vastattava yksilön subjektiivisia haluja,usko ei ole ainoa tai tärkein syy yhteisöön hakeutumiselle. Yhteisöä ollaan valmiita vaihtamaan, mikäli sen ei katsota täyttävän odotuksia. Yhteisöihin hakeutumisesta muotoutuu osa yksilön elämänpoliittista suunnittelua.Yhteisöt ovat jatkuvasti muutostilassa ja niiden elinkaaren pituus vaihtelee. Ne joutuvat kohtaamaan jäsenensä yksilöinä, huomioimaan heidän tarpeensa, toiveensa ja odotuksensa. Yhteisöille on ominaista dynaamisuus ja refleksiivisyys. Yhteisöt kilpailevat funktionaalisuudestaan tarjoten palveluita, elämyksiä ja viihdettä. Yksilön toiveet ovat ambivalentteja: yhteisöistä haetaan kollektiivista yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista, mutta se halutaan tehdä omilla ehdoilla, olemalla yksilöitä kollektiivisessa. Jatkuva hyvän olon tavoittelu ja aina tarkoituksenmukaisemman yhteisön etsiminen johtaa siihen, että yksilö vaeltaa loputtomasti yhteisöviidakossa. Yhteisöt puolestaan taiteilevat jäsentensä tarpeiden ja toiveiden, yksilöllisyyden sallimisen ja kollektiivisten siteiden luomisen ristivedossa.