Search

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia palkkasyrjinnän kokemuksen yhteyttä palkansaajien kokemiin stressioireisiin. Työssä koettu stressi on laajasti tunnistettu ja tutkittu ilmiö. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että työssä koettu syrjintä voi lisätä työn kuormitusta ja stressiä sekä vaikuttaa kielteisesti työn ja terveyden väliseen yhteyteen. Kolmannes työntekijöistä kokee työnsä henkisesti raskaaksi ja lähes puolet kokee kiirettä töissä. Vuoden 2019 työolobarometrin mukaan ajoittaista haitallista stressiä koki työssään lähes puolet palkansaajista. Esihenkilöltä ja työyhteisöltä saatu sosiaalinen tuki on nähty tärkeäksi stressiä lieventäväksi tekijäksi. Palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireilun yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu. Taustoitin tutkimuskirjallisuuden avulla palkkasyrjinnän ja stressin ennusteita ja selittäjiä. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta oletin, että palkkasyrjinnän kokemus voi olla stressiä ennustava tekijä. Lisäksi oletin, että sosiaalinen tuki lieventää palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressin välistä yhteyttä ja yhteys on erilainen miehillä ja naisilla. Tutkielmani aineistona käytin Tilastokeskuksen työolotutkimuksen aineistoa vuodelta 2013. Työolotutkimus on palkansaajille suunnattu, työoloja kartoittava kansallinen ja pääosin käyntihaastatteluina toteutettu otantatutkimus, jossa selvitetään palkansaajien työoloja ja niiden muutosta. Tutkimukseni aineiston koko on 4876 vastaajaa. Analysoin aineistoa kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Käytin kuvailevia menetelmiä ja monimuuttujamenetelmänä käytin kaksisuuntaista varianssianalyysiä ja kovarianssianalyysiä. Tutkimuksen selitettävinä muuttujina olivat vastaajien kokemat psyykkiset ja somaattiset oireet, jotka määrittelin tutkimuskirjallisuuden pohjalta stressioireiksi. Selittävä muuttuja oli vastaajien kokema palkkasyrjintä. Tutkin palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireilun välistä yhteyttä suoran yhteyden lisäksi muuntavien tekijöiden, eli moderaattorien, kautta, jotka olivat vastaajan esihenkilöltään ja työyhteisöltään saama sosiaalinen tuki sekä sukupuoli. Lisäksi huomioin analyysissä keskeisiä sosiodemografisia taustatekijöitä, jotka olivat tässä tutkimuksessa vastaajan ikä, kuukausitulot ja koulutus sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta vastaajan työoloja määritteleviä tekijöitä, joita olivat tässä tutkimuksessa työn vaatimukset, työn hallinta ja työtyytyväisyys. Tutkimuksen tulosten perusteella palkkasyrjintää kokevilla oli useammin stressioireita. Sosiaalisella tuella en havainnut tässä tutkimuksessa moderoivaa vaikutusta palkkasyrjinnän ja stressioireilun väliseen yhteyteen. Kuitenkin palkkasyrjinnän kokemuksen ja stressioireiden välinen yhteys näyttäytyi erilaisena miehillä ja naisilla siten, että naisten kokema palkkasyrjintä ennakoi voimakkaammin stressioireita. Analyysini perusteella esihenkilön ja työyhteisön sosiaalinen tuki voi lieventää stressioireita. Tässä tutkimuksessa stressioireita ennakoivat palkkasyrjinnän kokemusta enemmän työn vaatimukset ja työtyytyväisyys, joiden on aiemmissa tutkimuksissa tunnistettu selittävän stressiä. Tulosten perusteella palkkasyrjinnän kokemus tulee huomioida työn mahdollisena kuormitustekijänä. Tätä kuormitusta ei voida vähentää tai parantaa sosiaalisella tuella, vaan palkkaan perustuvaan syrjintään tulee puuttua syrjinnän kieltävän lainsäädännön lisäksi julkisessa keskustelussa ja työorganisaatioissa aktiivisilla ja suorilla toimenpiteillä, kuten palkkauspolitiikan sertifioimisella, palkkakartoituksilla sekä palkka-avoimuutta lisäämällä. Lisäksi työnantajatahojen ja poliittisten toimijoiden tulee kiinnittää huomiota muun muassa samanarvoisen työn ja samapalkkaisuuden määritelmiin ja kriteeristöihin sekä palkkasyrjinnän sukupuolittuneisuuteen.

Pakolaisuus on traumatisoiva kokemus, joka rikkoo läheisiä ihmissuhteita. 2020-luvulla on maailmanlaajuisesti pakolaisia enemmän kuin koskaan, aseellisten konfliktien pakottaessa ihmisiä etsimään turvaa kotimaidensa rajojen ulkopuolelta. Suomi pohjoisena hyvinvointivaltiona on nyt ja tulevaisuudessa maa, johon pakolaisia saapuu etsimään parempaa tulevaisuutta. Sosiaalisen tuen hyvinvointia edistävät vaikutukset tekevät sen tutkimisesta pakolaistaustaisten ihmisten kokemuksissa tärkeää. Tutkin tässä tutkielmassa teorialähtöisen temaattisen analyysin keinoin sitä, minkälaisia kokemuksia havaitusta ja vastaanotetusta sosiaalisesta tuesta pakolaistaustaisilla nuorilla on, mitä ovat ne primääri- sekundääri- ja tertiääritason tahot, joista sosiaalista tukea on saatu ja minkälaista sosiaalista tukea näiltä tahoilta saadaan, sekä minkälaisia jännitteitä sosiaalisen tuen antamiseen ja vastaanottamiseen liittyy. Aineistonani käytän yhdeksää pakolaistaustaisen nuoren aikuisen teemahaastattelua. Pakolaistaustaiset nuoret kokivat yleensä sosiaalista tukea olevan saatavilla sitä tarvittaessa. He olivat vastaanottaneet sosiaalista tukea monenlaisilta primääri- sekundääri- ja tertiääritason tahoilta, joiden lisäksi neljänneksi tärkeäksi tuen lähteeksi osoittautuivat satunnaiset kohtaamiset. Kaikki tahot tarjosivat emotionaalista, tiedollista ja instrumentaalista tukea. Sosiaaliseen tukeen liittyi myös jännitteitä, kuten ei-toivottua sosiaalista kontrollia ja tuen puutteellisuutta. Aina saatavilla olevaa tukea ei haluttu ottaa vastaan. Mielenterveyspalvelujen käyttö oli harvinaista. Tulokset osoittavat pakolaistaustaisten nuorten aikuisten lähipiirin, ammattilaisten ja satunnaisten kohtaamisten tärkeyden sosiaalisen tuen lähteinä. Erityisesti mielenterveyspalvelujen saatavuudesta tulisi huolehtia tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia, miten satunnaiset kohtaamiset ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot vaikuttavat pakolaisten hyvinvointiin.

The increased use of social media has resulted in active participation of women on social media platforms, specifically Facebook, Twitter, and Instagram. However, very little research has been carried out, specifically, on how women cope with the challenges of unemployment using social media networks. Thus, many women resort to different means as a coping strategy during their unemployment. In the face of rapid diffusion of social platforms, it is unclear how women personality traits influence their use of the social media. Similarly, it is also unclear how women’s experiences with these social networks, as a medium of online social support, serve as a coping strategy in the period of unemployment from the perspective of an emerging market. A quantitative research was employed. Hence, a questionnaire was used as its research instrument. Women Facebook users were contacted to fill the questionnaire between May and July 2019. There were 1,473 respondents. Their responses were utilized with SPSS for regression analysis, mediation analysis, and moderation analysis. This finding shows that educational achievement is a crucial factor in the ability of unemployed females to leverage online social support for employment. This study touched on the limitations of the previous works and areas for future study. peerReviewed

This study investigates how the transition to remote work during the coronavirus disease 2019 pandemic is experienced by employees. We investigate to what extent perceived work stressors relate to psychological strain through perceptions of social support, work-life conflict, and adjustment to remote work. The findings expound the mechanisms underlying psychological strain in the context of sudden organizational change. Specifically, this study shows that both challenge stressors and hindrance stressors have negative impact on adjustment to remote work, whereas hindrance stressors are more strongly negatively related to social support. The study further demonstrates that there is hardly any buffering impact of job control, work structuring, and communication technology use on the implications of these work stressors. These findings contribute to our theoretical understanding and provide actionable implications for organizational policies in facilitating employees' adaptation to remote work. (PsycInfo Database Record (c) 2021 APA, all rights reserved)

This study examined the quality of social interaction with respect to well-being at work and in higher education. Study I examined the association between student counselors’ interpersonal skills and clients’ emotions indicated by heart rate variability. Study II investigated the role of social skills in engagement and burnout among university students. Study III researched the role of social support at work and in private life for work engagement in middle age. Study I was executed in a laboratory setting with students in a counseling psychology course forming ten counselor-client pairs. Counseling skills were measured by video-based analysis, and heart rate variability was assessed in clients using a heart rate monitoring system. Participants in Study II were university students (n = 351) who answered a questionnaire about social skills, study engagement, and study burnout. Study III utilized participants (n = 5,259–5,376) from the Northern Finland birth cohort 1966 study. We used a 46-year follow-up study in our analyses of social support and work engagement. The results revealed that counseling skills were associated with clients’ increased heart rate variability in Study I. Increased heart rate variability reflects the parasympathetic activity of the autonomic nervous system (ANS), which indicates relaxation. Study II showed that social skills were associated with increased engagement and decreased burnout among university students. Higher engagement was also associated with lower burnout. In Study III, results revealed that higher social support at work and in one’s private life was associated with higher work engagement. This research implies that social skills and social support might act as significant resources for emotional well-being and the development of both work and study-related engagement. Moreover, social skills and social support may buffer the risk of burnout. However, since the study was cross-sectional, causal inferences cannot be made. Further studies are needed to examine whether social support and enhanced social skills can increase engagement and decrease burnout at work and in higher education. Tiivistelmä Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin vuorovaikutustaitojen sekä sosiaalisen tuen yhteyttä työn imuun ja uupumukseen työ- ja opiskeluympäristöissä. Tutkimuksessa tätä ilmiötä tarkastellaan ohjausvuorovaikutustilanteessa tarkastelemalla ohjaajan vuorovaikutustaitojen vaikutusta ohjattavan emotionaaliseen tilaan. Lisäksi aihetta tutkitaan arvioimalla opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja selvittämällä niiden yhteyttä opiskeluintoon ja -uupumukseen. Tutkimus myös selvittää ennustaako työssä ja yksityiselämässä koettu sosiaalinen tuki työn imun kokemista. Osatutkimus I toteutettiin laboratorio-olosuhteissa, jossa asiakkaana toimivilta mitattiin sykevälivaihtelua ja ohjaajilta arvioitiin ohjaustaitoja videoanalyysia hyödyntäen. Osallistujina toimivat ohjauksen psykologian opiskelijat, jotka muodostivat kymmenen ohjaaja-asiakas paria. Osatutkimus II aineisto koostui yliopisto-opiskelijoista (n = 351), joille toteutettiin kyselytutkimus opiskelu-uupumukseen, -intoon ja vuorovaikutustaitoihin liittyen. Osatutkimus III:ssa tutkittavat (n = 5,259–5,376) kuuluivat Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin, josta hyödynnettiin sosiaaliseen tukeen ja työn imuun liittyviä mittareita. Tulokset osoittivat ohjaustaitojen olevan yhteydessä asiakkaan korkeampaan sykevälivaihteluun. Onnistuneen ohjauksen aikana asiakas rentoutui, mikä näkyi korkeampana sykevälivaihteluna ja parasympaattisena aktiviteettina autonomisessa hermostossa. Tutkimustulokset esittivät, että vuorovaikutustaidot olivat yhteydessä korkeampaan opiskeluintoon ja matalampaan opiskelu-uupumukseen. Sosiaalinen tuki työssä ja yksityiselämässä oli yhteydessä korkeampaan työn imun kokemiseen. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että vuorovaikutustaidoilla ja sosiaalisella tuella on merkitystä psyykkiselle hyvinvoinnille niin opiskelu- kuin työympäristöissä. Sosiaalinen tuki näyttäisi myös olevan yhteydessä työn imun kokemiseen. Lisäksi sosiaaliset taidot ja tuki voivat suojata uupumusriskiltä. Työpaikoilla olisi tärkeä kiinnittää huomiota työyhteisön vuorovaikutukseen ja työntekijöiden välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Kehittämällä vuorovaikutustaitoja voitaisiin edistää mm. esimies-alaissuhteen toimivuutta, työyhteisön vuorovaikutusilmapiiriä ja edistää sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointia. Opetusohjelmiin tulisi myös integroida sosiaalisia taitoja tukevia käytänteitä.

The present study aimed to investigate the associations between teachers’ observed emotional support and social competence among Finnish pre-schoolers (6-year-olds). The quality of emotional support was observed using the Classroom Assessment Scoring System Pre-K in 47 preschool classrooms twice across the preschool year. Teachers rated children’s social competence in autumn and again in spring, using the Multisource Assessment of Social Competence Scale (MASCS), which produced sum scores for cooperating skills, empathy, impulsivity, and disruptiveness. Consistent with the transactional model, we specified reciprocal (auto-regressive and cross-lagged) relationships within a Multilevel Structural Equation Models (MSEM) framework. The results showed that higher quality of emotional support in preschool autumn was related to more prosocial behaviours typical of the classroom during spring of the preschool year. Children’s antisocial behaviours typical of the preschool classroom were not associated with quality of emotional support or vice versa. The results emphasize the importance of responsive and sensitive classroom interactions in promoting prosocial behaviours. peerReviewed

Sosiaalisten tarpeiden vaikutus psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme on suurempi kuin moni olettaa. Yhteisöasuminen on yksi tapa tukea sosiaalisten tarpeiden eri osa alueita arjessa. Kehittyvä asumistrendi on tutkimisen arvoinen, sillä parhaimmillaan se lieventää sosiaalisiin tarpeisiin liittyvien käytännön ongelmien lisäksi myös ekologisia, taloudellisia ja väestörakenteellisia haasteita. Tässä tutkimuksessa olen teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta tutkinut sitä, millaiset tekijät yhteisöasumisesta kuulevien ihmisten mukaan tukisivat sosiaalisia tarpeita. Käytän analyyttisenä viitekehyksenä teoriasynteesiä viidestä tunnetusta sosiaalisten tarpeiden teoriasta. Määrittelen sosiaaliset tarpeet teoriasynteesissä kolmeksi tarveulottuvuudeksi. Nämä tarveulottuvuudet ovat tunne kuulumisesta ryhmään, tuen antaminen ja saaminen sekä merkityksellisyys muille ihmisille. Aineistonani on kuuden YouTubessa julkaistun cohousing-muotoista yhteisöasumisaiheista esittelevän videon kommentteja, joita lopulliseen analyysiin valikoitui 260 kappaletta. Aineisto luonnollinen, julkinen ja kansainvälinen. Sosiaalisia tarpeita tukevia tekijöitä ilmaistiin aineistossa monipuolisesti ja tulokset vastasivat muiden aiheeseen liittyvien tutkimusten tuloksia. Kaikki kolme sosiaalisen tarpeen ulottuvuutta löytyivät aineistosta ja niihin perustuvat sosiaalisia tarpeita tukevat tekijät jaoin kymmeneen eri luokkaan. Kuulumisen tunnetta tukevat tekijät toistuivat aineistossa selkeimpinä ja enemmistönä, kun puolestaan merkityksellisyyden tunnetta tukevia tekijöitä ilmaistiin epäsuoremmin ja vähiten. Tuen antamiseen ja saamiseen liittyvät kommentit erottuivat selkeimmin, kun muiden sosiaalisten tarpeiden osalta kommentit olivat enemmän toisistaan riippuvaisia. Kommenteissa toistuvissa tekijöissä esiintyi sekä konkreettisia että emotionaalisia tapoja tukea sosiaalisten tarpeiden ulottuvuuksia. Eniten kommenteissa toistuivat omaan perheeseen ja yksityisyyteen liittyvät aiheet. Saman sosiaalisia tarpeita tukevan tekijän suhteen oli erimielisyyttä siitä, löytyykö sitä yhteisöasumiskontekstista. Samaa tarvetta käytettiin sekä yhteisöasumisen toimivuuden perustelemiseen, että sen vastustamiseen. Jatkossa tutkimukseni tuloksia voi hyödyntää yhteisöasumisen kehittämisessä mahdollistamalla asuinyhteisön arjessa eri sosiaalisia tarpeita tukevia tekijöitä. Lisäksi yhteisöasumisesta tiedottaessa olisi selittää miten yhteisöasuminen vaikuttaa perheeseen ja yksityisyyteen liittyviin tekijöihin väärien ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Pro gradu -tutkielma tarkastelee kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden nuorten itsenäistymiskertomusten tapahtumarakenteita, sekä sitä, minkälaisia merkityksiä tutkittavat antavat sosiaaliselle tuelle, koulutukselle sekä toimeentulolle ja työelämälle. Itsenäistymiskertomuksia tutkimalla on tarkoitus lisätä ymmärrystä sijaishuollon asiakkaiden itsenäistymisprosesseista ja sijaishuollon jälkeisestä elämästä. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan, minkälaiset lähtökohdat sijaishuolto mahdollistaa sijoitettujen lasten ja nuorten sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten pääomien kertymiselle. Aiempien kvantitatiivisten tutkimustulosten mukaan sijaishuollon asiakkaat kohtaavat lukuisia vastoinkäymisiä sijaishuoltoaikoina ja jälkihuollon jälkeisessä elämässä, minkä vuoksi heihin kohdistuu usein huono-osaisuuden leima. Sijaishuollosta itsenäistyville nuorille jätetään liian vähän aikaa ja tilaa harjoitella aikuisuutta. Tutkielman aineisto on kerätty viideltä informantilta elämäkertahaastatteluiden avulla. Narratiivinen lähestymistapa mahdollisti aineiston tutkimisen kertomuksina ja tarinoina. Tutkimustuloksissa esiteltävät itsenäistymiskertomukset ja Risuista ruusuihin -mallitarina syntyivät tutkittavien ja tutkijan yhteisen tiedonmuodostusprosessin tuloksena. Tutkittavat kokivat itsenäistymisprosessiensa aikana sijaishuollon sisäisiä ongelmia, koulukiusaamista, yksinäisyyttä, toimeentulovaikeuksia, työttömyyttä sekä mielenterveysongelmia. Edellä mainitut vastoinkäymiset olivat useimmiten väliaikaisia ongelmia tutkittavien kertomuksissa, sillä sijoitetut nuoret löysivät erilaisia selviytymiskeinoja vaikeisiin elämäntilanteisiinsa. Sosiaalisen tuen merkitys korostui kaikissa itsenäistymiskertomuksissa. Tutkittavat useimmiten kokivat, etteivät he saaneet riittävästi tukea sijaishuollon toimijoilta. Sijaishuollon ulkopuolelta saatu tuki taas näyttäytyi keskeisenä voimavarana itsenäistymisprosessien aikana. Esimerkiksi työelämän ja koulutuksen kentiltä saatu myönteinen palaute oli erittäin merkityksellinen itsenäistymistä tukeva tekijä. Itsenäistymiskertomukset edustivat juonellisesti selviytymistarinoita, sillä tutkittavat kokivat elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi sijaishuoltoajoista tähän päivään. Itsenäistymiskertomukset murtavat sijoitettuina olleisiin nuoriin kohdistuvia oletuksia huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen on tärkeää, jotta sijaishuollon järjestämistä, kasvuympäristön toimijoiden moniammatillista yhteistyötä ja jälkihuollon tukipalveluita voitaisiin kehittää sijaishuollon asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Erityisesti sijaishuollon aikaisiin tapahtumiin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, jotta sijoitetuilla nuorilla olisi paremmat lähtökohdat itsenäistyä.

Riippuvuusongelmat eli addiktiot ovat yleisiä ja maailmanlaajuinen ilmiö. Addiktiot ja niistä koituvat haitat kuorimittavat yksilöitä, heidän läheisiään ja yhteisöjään sekä yhteiskuntaa. Nuoret ovat erityisen alttiita erilaisille addiktioille ja nuoruudessa alkaneen addiktiokäyttäytymisen haittavaikutukset ovat kauaskantoisia. Addiktio ymmärretään usein päihderiippuvuutena, mutta addiktio voi kehittyä myös toimintaan. Rahapeliongelmat ja pakonomainen internetin käyttö ovat esimerkkejä toiminnallisista addiktioista. Tässä väitöskirjassa tutkitaan nuorten addiktiokäyttäytymistä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta, joiden tavoitteena on selvittää, mitkä sosiaalipsykologiset tekijät ovat yhteydessä nuorten addiktiokäyttäytymiseen. Keskityn tarkastelemaan sosiaalisen identifioitumisen, sosiaalisen tuen, normien ja yksinäisyyden merkitystä liiallisen alkoholin ja huumeiden käytön, rahapeliongelmien ja pakonomaisen internetin käytön yhteydessä. Lisäksi selvitän kuinka näiden sosiaalisten tekijöiden yhteydet addiktiokäyttäytymiseen mahdollisesti muuttuvat silloin, kun nuorten sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu perinteisesti internetin ulkopuolella ja toisaalta internetin verkkoyhteisöissä. Väitöstutkimus on tehty osana Rahapeliongelmat ja verkkoyhteisöt: Sosiaalipsykologinen tutkimus nuorten toiminnasta sosiaalisen median peliyhteisöissä -tutkimushanketta. Hankkeessa tutkittiin 15–25 vuotiaiden nuorten sosiaalisia suhteita, hyvinvointia, sosiaalisen median käyttöä, rahapelaamista ja muita addiktiokäyttäytymisen muotoja. Tutkimusaineistona käytetään hankkeen keräämää kansainvälistä kyselyaineistoa Suomesta (N = 1200), Yhdysvalloista (N = 1212), Etelä-Koreasta (N = 1192) ja Espanjasta (N = 1212). Tutkimustulosten mukaan vahva kuuluminen internetin ulkopuoliseen kaveriporukkaan on yhteydessä nuorten liialliseen alkoholinkäyttöön. Liiallinen huumeiden käyttö, rahapeliongelmat ja pakonomainen internetin käyttö ovat yhteydessä heikentyneeseen kaveriporukkaan kuulumiseen. Kaikki tarkastellut addiktiot ovat yhteydessä voimakkaampaan henkiseen pahoinvointiin, mutta liiallisesti alkoholia käyttävillä nuorilla vahvat sosiaaliset suhteet voivat suojata henkiseltä pahoinvoinnilta. Vahva identifioituminen verkkoyhteisöön sekä rahapeliaiheisten normien seuraaminen internetissä ovat mahdollisia riskitekijöitä nuorten rahapeliongelmille. Lisäksi tutkimustulokset osoittavat, että ne nuoret, jotka kokevat itsensä yksinäisiksi ovat todennäköisimpiä pakonomaisia internetin käyttäjiä. Tutkimus huomioi monipuolisesti, kuinka nuorten addiktiokäyttäytymisen eri muodot ovat kytköksissä sosiaalisiin suhteisiin internetissä ja sosiaalisessa mediassa ja näiden ulkopuolella. Tunnistamalla sosiaalipsykologisten tekijöiden yhteyksiä nuorten addiktioihin voidaan edistää addiktioita ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa työtä Addictive behaviors are a global phenomenon and pose serious and widespread public health threats. Adolescents and young adults are particularly vulnerable to the harms of addiction. When initiated during these developmentally sensitive time periods, addictive behaviors can disrupt all areas of healthy functioning. Addiction is typically understood as an alcohol or substance use disorder. However, addiction is a complex condition that can also manifest in an inability to stop partaking in certain behaviors. Problem gambling and compulsive Internet use are prominent examples of these types of behavioral addictions. This dissertation examines how different social psychological factors are related to addictive behaviors among youth. The key social psychological factors assessed were social identification with both offline and online peer groups, social support, perceived norms, and loneliness. The addictive behaviors investigated in relation to these social processes were excessive alcohol use, excessive drug use, problem gambling, and compulsive Internet use. The dissertation consists of four distinct survey studies analyzing 15- to 25-year-old adolescents and young adults from Finland (N = 1,200), the United States (N = 1,212), South Korea (N = 1,192), and Spain (N = 1,212). Study 1 examined the role of offline peer group identification in addictive behaviors and psychological distress among Finnish youth. Study 2 compared social identification preferences and problem gambling among youth in Finland and the United States. Study 3 further expanded the cross-national context and included data from youth in South Korea. The study examined the relationship between loneliness and addictive behaviors. Study 4 added a dataset from Spain and investigated if following gambling-related norms online is related to problem gambling in four countries. According to the results, excessive alcohol use was associated with stronger peergroup identification. Youths who participated in excessive drug use, problem gambling, or compulsive Internet use seemed to have weaker social connections with their peers. All of the addictive behaviors were associated with higher psychological distress, but excessive drinkers experienced less psychological distress, likely due to their stronger social relations. Study 2 showed that social identification with an offline primary peer group was associated with less problem gambling among Finnish youths when they also reported receiving social support. Identifying with an online primary peer group was related to higher problem gambling among youth in the United States. According to Study 3, loneliness was a significant risk factor for youth compulsive Internet use in Finland, the United States, and South Korea. Study 4 found that following perceived gambling norms online was associated with higher problem gambling across the four countries. The results of this dissertation highlight that while social relationships are essential and serve multiple purposes for young individuals, they are also an important element in youth addictive behaviors. Different social psychological factors such as social identity and norms can either protect youth from or predispose them to different addictive behavior patterns.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tulokkaan kiinnittymistä uuteen työyhteisöön työyhteisön vuorovaikutuksen sekä työyhteisön vertaissuhteissa ilmenevän sosiaalisen tuen kautta. Työyhteisöön kiinnittymistä tulisi tutkia, koska kiinnittymiseen johtavien tekijöiden ymmärtäminen olisi hyödyllistä yrityksille ja organisaatioille. Kun kiinnittymisen syyt ymmärretään paremmin, voidaan uusia työntekijöitä tukea kiinnittymisessä. Tutkimuksessa haettiin vastauksia siihen, miten vuorovaikutus kytkeytyy tulokkaiden työyhteisöön kiinnittymiseen. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa henkilöä, jotka olivat 3-8 kuukautta sitten aloittaneet uudessa työyhteisössä tutkimukseen osallistumishetkellä. Aineisto analysoitiin ryhmitellen sekä aineistolähtöisesti luokitellen. Tulosten mukaan työyhteisöön kiinnittymistä heikensi työyhteisön vuorovaikutuksessa puutteellinen tiedottaminen, palavereiden ulkopuolelle jättäminen ja puutteellinen perehdyttäminen. Työyhteisöön kiinnittymistä työyhteisön vuorovaikutuksessa puolestaan edisti tulosten mukaan huumori, avoin vuorovaikutusilmapiiri, työyhteisön luottaminen tulokkaaseen sekä yhteisöllisyys. Tulosten perusteella työyhteisön vertaissuhteissa saatu sosiaalinen tuki osoittautui työyhteisöön kiinnittymistä edistäväksi tekijäksi. Sosiaalisen tuen muodoista emotionaalinen tuki, käytännöllinen tuki ja tiedollinen tuki koettiin tulosten mukaan merkityksellisinä kiinnittymisen edistämisessä. Myös palaute ja rohkaisu tuen muotoina edistivät osaltaan työyhteisöön kiinnittymistä. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat sitä, mitä on todettu jo aiemmin vuorovaikutuksen ilmiöiden yhteydestä työyhteisön kiinnittymiseen. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, mitkä ilmiöt työyhteisön vuorovaikutuksessa edistävät ja mitkä heikentävät kiinnittymistä. Tämän tutkimus osoittaa, kuinka merkityksellisiä työyhteisön vertaissuhteissa ilmenevä sosiaalinen tuki on uuteen työyhteisöön kiinnittymisen kannalta.

Following approximately 1,800 Finnish children, this longitudinal study examined the associations between students’ perceived social support (teacher-student relationships, family support, and peer support), behavioral engagement, cynicism towards school, and academic achievement during the transition from primary to lower secondary school. After controlling for parental educational level and cynicism before the school transition, the results showed that the more students experienced pre-transition peer support, the less they reported post-transition cynicism. Furthermore, pre-transition peer support contributed to students’ increased academic achievement and behavioral engagement after the transition through decreased cynicism. The findings indicated that peer support functions as a protective factor against cynicism as students move through the critical school transition phase and positively contributes to students’ behavioral engagement and academic achievement. peerReviewed

PurposeThis study aims to understand how online weight loss services could help customers achieve a durable change. The particular focus is on exploring the roles of value co-creation and well-being outcomes in reinforcing the transformative value potential, which is argued to be realized as customers’ intentions to continue a healthier lifestyle after the service period has ended.Design/methodology/approachData was collected from the participants of an online weight loss service (n = 498), and a conceptual research model was tested using structural equation modelling.FindingsThe results imply that compliance with the guidelines and social support are two value co-creation activities that can influence the well-being outcomes of transformative services (i.e. perceived behavioral control and satisfaction with one’s achievements). These well-being outcomes help attain the transformative value potential of online weight loss services. However, the actual weight loss affected the transformative value potential only through customers’ satisfaction with their achievements as a subjective well-being outcome.Originality/valueThis study provides insight into the transformative value potential of services in the weight loss context. This study contributes to the transformative service research by focusing on the role of online services in reinforcing a durable change through the co-creation of value and improvements in customers’ well-being.

Yhä useammat parit hakeutuvat Suomessa lapsettomuushoitoihin, kun toivottua lasta ei yrityksistä huolimatta ala kuulua. Lapsettomuus voi aiheuttaa kokijalleen syvän kriisin, josta selviämiseksi tarvitaan tukea monelta eri taholta. Tarjotun tuen kehittämiseksi on syytä tutkia tahattomasti lapsettomien kokemuksia saamastaan tuesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tahattomasti lapsettomien naisten tukijatahoja ja tahattomasti lapsettomien naisten saamaa tukea. Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston suruhanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tahattomasti lapsettomia naisia kohtaavan hoitohenkilöstön tietoa naisten saamasta tuesta ja näin auttaa kehittämään tarjottua tukea paremmin naisten tarpeita vastaavaksi. Tutkimusaineisto muodostui 111 tahattomasti lapsettoman naisen kokemuksista saamastaan tuesta. Aineisto kerättiin lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n internet-sivustolle liitetyn e-kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajien taustatietoja ja kokemuksia lapsettomuudesta. Tämän osatutkimuksen aineisto muodostui vastauksista pyyntöön kuvailla keneltä ja millaista tukea vastaaja on lapsettomuuteen saanut. Aineisto analysoitiin taustakysymysten osalta SPSS tilasto-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen tuottamien vastausten osalta aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tukijatahoihin liittyvän tutkimuskysymyksen osalta suoritettiin määrällinen sisällönanalyysi, joka mahdollisti kunkin tukijatahon määrällisen osuuden kuvaamisen suhteessa vastaajien määrään. Tahattomasti lapsettomat naiset olivat saaneet tukea (n=319) lähipiiriltä, vertaisilta ja ammattihenkilöstöltä. Lähipiirin tukea oli saatu puolisolta (67,6 %), ystävyyssuhteista (46,8 %), perheenjäseniltä (33,3 %), puolison vanhemmilta (2,7 %) ja lapsettomuudesta tienneiltä (17,1 %) saadusta tuesta. Vertaisten tuki sisälsi lapsettomuuden kokeneilta sukulaisilta (5,4 %), lapsettomuuden kokeneilta vertaisilta (22,5 %) ja lapsettomuuden kokeneilta ystäviltä (12,6 %) saadun tuen. Se oli myös vertaistoiminnasta (8,1 %) ja vertaisilta internetissä (32,4 %) saatua tukea. Ammattihenkilöstöltä saatu tuki oli terveydenhuoltohenkilöstön (19,8 %), henkiseen tukeen erikoistuneen ammattihenkilöstön (11,7 %), vaihtoehtohoitoja tarjoavien (4,5 %) sekä muun ammattihenkilöstön (2,7 %) tukea. Saatu tuki oli toisten avulla elämän mielekkyyden ylläpitämistä, lapsettomana onnistuneesti tai epäonnistuneesti kohdatuksi tulemista sekä toisten kokemuksiin ja tietoon perustuvaa tukea. Eniten tahattomasti lapsettomat naiset saivat tukea omalta puolisoltaan. Muita merkittäviä tukitahoja olivat ystävyyssuhteet, perheenjäsenet ja vertaiset. Tässä tutkimuksessa puolison vanhemmilta koettiin saadun tukea vain harvoin. Vaikka lähes kaikki naiset olivat joko parhaillaan lapsettomuushoidoissa tai jo läpikäyneet hoidot, heistä alle viidennes koki saaneensa tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä. Systemaattiseen tuen tarjoamiseen osana lapsettomuushoitoprosessia tulisi tämän tuloksen perusteella kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia saadun tuen luonteesta ja laaja-alaisuudesta. Kokemukset saadusta tuesta ovat hyvin henkilökohtaisia mikä tulisi ottaa huomioon tukea tarjottaessa.

Viestinnän tutkimuksessa on vuosikymmenten ajan tutkittu paljon supportiivista viestintää, jonka tarkoituksena on tarjota verbaalista tai nonverbaalista tukea tuen hakijalle. Sosiaalinen tuki (social support) on tutkimuksen pääkäsite ja supportiivinen viestintä on sosiaalisen tuen viestinnällistä ilmentymistä (Virtanen 2015, 12). Sosiaalista tukea on tarkasteltu paljon psykologian, sosiologian ja viestinnän tieteenaloilla. Viestinnän kentällä sosiaalista tukea on tutkittu erilaisissa vuorovaikutussuhteissa, joita ovat muun muassa perhe-, ystävyys- ja romanttiset suhteet. Tutkimusta on myös siitä, miten sosiaalinen tuki ilmenee teknologiavälitteisesti, erilaisissa ammateissa ja kulttuureissa sekä sukupuolten välillä. Lisäksi tutkijoita on kiinnostanut jo pitkään selkeä yhteys sosiaalisen tuen ja ihmisen fysiologisen ja psykologisen terveyden parantumisen välillä. Vaikka sosiaalisen tuen merkitystä esimerkiksi parisuhteissa onkin tarkasteltu, vähemmän huomiota ovat saaneet parisuhdetta vasta muodostamassa olevat ihmiset. Nämä niin niin sanotussa tapailuvaiheessa olevat henkilöt eivät kuulu sinkkujen eivätkä parisuhteessa elävien ryhmään. Tapailuvaiheella tarkoitetaan sellaista parisuhdetta edeltävää vaihetta, jossa ihmiset ovat ennen varsinaista vakiintunutta parisuhdetta. Tässä tutkielmassa keskityttiin selvittämään sitä, millainen merkitys tapailuvaiheessa tapailukumppanilta saadulta sosiaaliselta tuelta on sen kannalta, päädytäänkö tapailuvaiheesta ”viralliseen” suhteeseen. Tutkimusongelmaa lähestyttiin viiden tutkimuskysymyksen, verkkokyselyn ja kymmenen teemahaastattelun kautta. Haastatteluun osallistui viisi naista ja viisi miestä. Tutkielman tulosten mukaan sosiaalisella tuella on merkitystä sen kannalta, virallistetaanko tapailusuhde. Tulokset osoittavat myös, että sosiaalisen tuen saaminen tapailuvaiheessa oli jonkin verran tärkeämpää naisille. Tuen saamattomuus oli naisten kohdalla myös todennäköisempi tekijä suhteessa tapahtuvan etääntymisen kannalta miehiin verrattuna. Sosiaalisella tuella huomattiin myös olevan yhteyttä siihen, syveneekö tapailusuhde ja miten hyvin tapailusuhteessa voidaan. Vaikka päätulokset kertovat eroista naisten ja miesten välillä, oli loppujen lopuksi molemmille osapuolille supportiivisuuden viestiminen tapailusuhteessa ehdottoman tärkeää.

Purpose: Online offerings for transformative services create value for consumers, although little research examines the process through which these services deliver this value. The purpose of this paper is to develop a comprehensive framework to capture the complexity of the co-creation of transformative value experienced by the consumers of online transformative services. Design/methodology/approach: This paper uses a netnography approach to examine longitudinal data from an online weight management program. In total, this research examines 15,304 posts from 3,149 users, including eight staff users. Findings: Consumers integrate a range of social support resources, from informational support to esteem support, which provide a range of benefits such as new ideas and self-efficacy that underpin the different types of value such as epistemic and personal value. The degree of co-created value differs across the consumption experience but culminates over time into transformative value. Research limitations/implications: The proposed framework may be useful beyond the weight management and online contexts; however, further work is required in a range of behavioral contexts and other modes of service delivery. Practical implications: By understanding the resources consumers integrate and value, co-created services can develop appropriate value propositions to assist in improving consumers’ well-being. Originality/value: This research provides a comprehensive framework of the transformative value co-creation process, extending on existing frameworks which examine either the process, value co-creation or the types of value co-created. peerReviewed

Miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta on tutkittu vähän. Tutkimusta on tehty enemmän naisten tai pariskuntien kokemuksista, jolloin miesten kuvaamat kokemukset ovat jääneet niukoiksi. Isän ja miehen rooli perheessä on muuttunut muiden yhteiskunnallisten muutosten myötä, eikä isäksi tulemista nähdä enää vain perheen jatkamisen välttämättömyytenä, vaan toiveena isäksi tulemisesta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksen oli tutkia miesten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta, sen seurauksista sekä sosiaalisesta tuesta. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston lapsettomuushanketta. Empiirisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2018 sähköisellä e-lomakkeella. Lomake sisälsi taustatietoja kartoittavia strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä liittyen lapsettomuuden kokemuksiin ja sosiaaliseen tukeen. Viisi e-lomakkeeseen vastanneesta miehestä antoi yhteystietonsa ja luvan jatkohaastattelua varten. Puhelinhaastattelut tehtiin joulukuussa 2018. Tämän tutkielman aineisto muodostui e-lomakkeen vastauksista (n=12) ja puhelimitse toteutetuista teemahaastatteluista (n=3). Tutkimusaineisto analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Miehet kokivat tahattoman lapsettomuuden raskaana emotionaalisena prosessina, johon liittyi tunteiden käsittelyn haasteita. Miehen rooli lapsettomuudessa nähtiin ristiriitaisena, sillä yhteiskunnallisesti rakennetut stereotyyppiset roolit vaikuttivat miehen omiin, mutta myös muiden odotuksiin miehen toiminnasta puolison rinnalla. Miehet kyseenalaistivat asetetut rooliodotukset ja pyrkivät tasa-arvoistamaan lapsettomuuden kokemusta naisten rinnalla. Lapsettomuushoidot koettiin uuvuttaviksi ja kokemukset hoidon laadusta olivat ristiriitaisia. Osa miehistä koki itsensä täysin ulkopuoliseksi lapsettomuushoidoissa, joissa kaikki huomio kiinnitettiin puolisoon. Muut ihmiset kohtasivat lapsettoman miehen myötätuntoisesti, mutta valitettavan usein kohtaamiseen liittyi ajattelematon ja ymmärtämätön suhtautuminen, joka johti lapsettomuuden salailemiseen. Lapsettomuus aiheutti henkistä kasvua ja elämän tuomiin muutoksiin opettelemista. Miehet saivat monipuolista tukea laajalta tukiverkolta, ja puolison tuki vertaistuen ohella koettiin elintärkeäksi. Miehet jäivät kaipaamaan ystävien rohkeaa kohtaamista sekä kokonaisvaltaisesti pariskunnan huomioivaa hoitohenkilökunnan informatiivista tukea. Hoitohenkilökunnan toivottiin ohjaavan pariskuntia vertaistuen ja muiden tukipalveluiden äärelle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsettomuudesta kärsivät miehet tarvitsevat tasa-arvoista huomiota sekä rooliodotuksia rikkovaa tukea kaikilla yhteiskunnan sosiaalisten suhteiden tasoilla. Hoidossa huomiota tulisi kiinnittää pariskuntien yksilöllisiin tarpeisiin ja miesten tunteiden käsittelyyn. Tämän tutkimuksen tulosten avulla voidaan kehittää tuki-interventiomenetelmää lapsettomuudesta kärsiville miehille ja pariskunnille.

Suomessa on viime vuosina tehty aktiivista työvoimapolitiikkaa, missä työnhakijoita on kannustettu aktivoitumaan ja heidän tilannettaan on seurattu säännöllisesti. Työttömyysturvan ehtojen muuttuessa työvoimapalveluilta vaaditaan tehokkaampaa ja yksilöllisempää palvelua työnhakijoille. Pirkanmaalla toteutettiin 1.8.2017–31.12.2018 alueellinen työllisyyskokeilu, jossa Tampere ja yhdeksän muuta kuntaa ottivat vastuun työllisyyspalveluiden hoitamisesta. Kelan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen oikeutetut työnhakijat saivat kokeilussa henkilökohtaisen omavalmentajan, joka antoi tukea työnhakuun, kouluttautumiseen tai muuhun työllistymistä edistävään palveluun. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia työnhakijoilla on vuorovaikutuksesta omavalmentajan kanssa. Kiinnostuksen kohteena olivat omavalmentajalta saatu sosiaalinen tuki, omavalmentajan merkitys työnhakijan aktiivisuuden toteutumisessa ja omavalmentajan vuorovaikutusosaaminen työnhakijan näkemyksen mukaan. Tutkielman aineisto koostui yhdestätoista teemahaastattelusta, jotka tehtiin loka–joulukuussa 2018. Haastateltavat olivat 25–55-vuotiaita tamperelaisia työnhakijoita, jotka olivat tavanneet omavalmentajan vähintään kerran työllisyyskokeilun aikana. Aineistoa analysoitiin laadullisesti temaattisella analyysillä. Tutkielman tulokset osoittivat, että omavalmentajan vuorovaikutustaidoilla on merkitystä, kun hän rakentaa ja ylläpitää ammatillista suhdetta työnhakijaan. Omavalmentajan ja työnhakijan väliset tapaamiset olivat dialogisia ja painottuivat neuvontaan. Haastateltavat kokivat, että omavalmentajat kohtelivat heitä tasavertaisina ihmisinä, osasivat asettua heidän asemaansa ja pyrkivät ymmärtämään heitä. Omavalmentajan ja työnhakijan välinen suhde oli luottamuksellinen, mitä lisäsi tapaamisissa käyty avoin keskustelu työnhakijan elämäntilanteesta, omavalmentajalta saatu tuki ja kuunteleminen. Työnhakijat pitivät myönteisenä, ettei omavalmentaja arvostellut tai syyllistänyt heitä työttömyydestä. Tuen saamisen haasteet liittyivät kiireeseen, yksilöllisen ohjauksen puuttumiseen, omavalmentajan työnkuvaan ja emotionaalisesti kuormittavassa tilanteessa saatuun neuvontaan. Tuloksista kävi ilmi, että työnhakijan elämäntilanne vaikuttaa näkemyksiin omavalmentajasta. Kriittisimmin työllisyyskokeilusta saataviin hyötyihin suhtautuivat ne työnhakijat, joilla oli koulutusta, pitkä työkokemus tai rajoitteita työkyvyssä.

Työsyrjintä heikentää yksilön hyvinvointia. Se on yhteydessä moniin terveyden ongelmiin, kuten heikkoon psyykkisen hyvinvointiin ja alkoholin riskikäyttöön. Työsyrjintä aiheuttaa kuluja myös yhteiskunnalle ja organisaatioille, sillä se lisää muun muassa riskiä pitempiin sairaslomiin. Työsyrjintä lisää työntekijöiden halua vaihtaa työpaikkaa. Vilkas henkilöstön vaihtuvuus taas aiheuttaa organisaatiolle mittavia lisäkustannuksia. Sosiaalisen tuen vaikutusta hyvinvointiin voidaan aikaisemman tutkimuksen perusteella selittää kahden mallin avulla. Suoraan vaikutukseen perustuva malli ennustaa sosiaalisen tuen vaikuttavan suoraan hyvinvointiin. Epäsuorassa, eli puskuroivassa mallissa, sosiaalinen tuki vaikuttaa kahden muuttujan väliseen yhteyteen. Tässä tutkimuksessa tutkin EU:n ja Norjan kontekstissa työsyrjinnän yhteyttä heikkoon psyykkiseen hyvinvointiin. Tämän lisäksi tutkin puskuroiko työtovereilta ja esimieheltä saatu sosiaalinen tuki työsyrjinnän ja heikon psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä vai onko sosiaalisella tuella vain suora vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimusote on kvantitatiivinen ja menetelmänä käytän logistista regressioanalyysia. Aineisto on analysoitu SPSSohjelmalla. Aineisto on vuoden 2010 eurooppalainen työolotutkimus, joka kattaa 34 eri maata. Olen rajannut aineiston niin, että olen ottanut analyysiin mukaan EU-maiden lisäksi Norjan. Psyykkisen hyvinvoinnin mittarina käytän maailman terveysjärjestön viiden kysymyksen hyvinvointiasteikkoa (WHO-5), jota on laajalti käytetty mittarina tutkimuksessa sekä esimerkiksi apuna masentuneisuuden tunnistamisessa. Työsyrjintä ennusti heikkoa psyykkistä hyvinvointia. Sosiaalinen tuki ei puskuroinut työsyrjinnän ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä, mutta oli suorassa negatiivisessa yhteydessä heikkoon psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaalinen tuki näyttäytyykin tekijänä, jonka avulla voidaan tukea työntekijöiden psyykkistä hyvinvointia. ASTRACT Factors that predict psychological distress at work - does social support predict wellbeing? Workplace discrimination reduces wellbeing. It predicts poor psychological wellbeing and many other health-related problems. It may increase alcohol abuse for example. Workplace discrimination increases costs for the organization and society as it increases the risk of longer sick leaves. Workplace discrimination increases withdrawal intentions from the current job. High turnover rate increases the organizations expenses. Based on previous research social support works according to two models. These models are the direct model and the indirect or buffering model. In the direct model, social support has a main effect on wellbeing whereas in the buffering model social support works as a buffer between two variables. I am going to examine how workplace discrimination effects on poor psychological wellbeing. The context of this study is EU and Norway. I am also interested whether or not social support works as a buffer between workplace discrimination and poor psychological wellbeing. In addition, I am going to examine does social support have a direct effect on psychological wellbeing. This is a quantitative study. I am using binary logistic regression analysis as a method. The data is from the European Working Conditions Survey (EWCS) 2010 and was analyzed with SPSS statistical analysis program. The EWCS 2010 data consists of 34 countries but I have narrowed it down to include countries that belong to EU and Norway. I am using the WHO-5 scale to measure psychological wellbeing. The WHO-5 scale is widely used in research. In addition, it is used to help to identify depression. Workplace discrimination had a strong main effect on poor psychological wellbeing. In this data, social support did not work as a buffer between workplace discrimination and poor psychological wellbeing. However, social support decreased poor psychological wellbeing. Therefore, social support may help to promote wellbeing among workers.

Purpose: Breast cancer is the most common cancer of Finnish women. Peer support could be a way to help breast cancer patients to deal with the disease but studies on its effectiveness have produced conflicting results. The aim of this randomized controlled trial was to study the effectiveness of peer support on health-related quality of life (HRQoL) of breast cancer patients. Methods: Patients with recently diagnosed breast cancer at the Helsinki University Hospital were randomly allocated to intervention (n = 130) or control (n = 130) groups. The intervention group patients received peer support via telephone one to five times according to their preference. The control group received usual care only. HRQoL was assessed with generic (15D) and disease-specific (EORTC QLQ-30 and its breast cancer specific module BR23) instruments at baseline and at 3-, 6-, and 12-month follow-up points. Results: The mean (SD) age of the patients was 60.0 (10.5) years and their baseline mean 15D score 0.922 (0.066). At baseline, the intervention and control groups did not differ from each other. During follow-up, the 15D score deteriorated statistically significantly (p < 0.001) and clinically importantly in both groups but slightly less in the intervention group although the difference was not significant. Regarding individual 15D dimensions, the EORTC-QLQ30, or its breast-specific module, peer support did not show any consistent advantage compared to usual care. Conclusion: Peer support had no clear effect on the HRQoL of breast cancer patients. peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla leskien tukiverkostoja sekä heidän saamaansa myönteistä ja kielteistä tukea puolison kuoleman jälkeen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa leskien saamasta tuesta puolison kuoleman jälkeen, jotta leskille voitaisiin antaa heidän tarvitsemaansa tukea. Tutkimukseen osallistui 105 leskeä. Aineisto kerättiin e-kyselylomakkeen avulla Suomen nuoret lesket ry:n Facebook-sivujen kautta. Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajien taustatietoja ja kahdella avoimella kysymyksellä myönteisen ja kielteisen tuen tukiverkostoista ja itse tuen luonteensa. Taustakysymysten tuottama aineisto analysoitiin SPSS Statistics–ohjelmalla ja avoimien kysymysten tuottama aineisto aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Myönteisen ja kielteisen tuen antajiin liittyvien tutkimuskysymysten kohdalla päädyttiin sisällönanalyysin tulos kvantifioimaan, eli kuvaamaan sitä, kuinka suuria osuuksia alaluokkien tuen antajat edustivat kaikista tuen antajista. Myönteistä tukea lesket olivat saaneet (n=302) perheeltä ja sukulaisilta (28 %), ystävyyssuhteista (20 %), vertaistuesta (10 %), työterveyshuollosta ja muista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista (10 %) sekä kuolleen puolison perheeltä ja sukulaisilta (7%). Lisäksi myönteistä tukea oli saatu kriisi- ja terapiapalveluista (6 %), työympäristöstä ja työpaikkaan liittyviltä tahoilta (6 %), naapureilta ja muilta tutuilta (6 %), seurakunnan toiminnasta ja muilta viranomaistahoilta (5 %) sekä kuolleen puolison työkavereilta ja ystäviltä (2 %). Myönteinen tuki oli konkreettista tukea välineellisen tuen tai tekemisen kautta, sosiaalista vuorovaikutuksellista tukea, tunneperäistä hyväksyvää ja kannattelevaa tukea sekä yhteisöllistä tukea. Kielteistä tukea lesket olivat saaneet (n=126) kuolleen puolison perheeltä ja sukulaisilta (30 %), omalta perheeltä ja sukulaisilta (13 %), ystävyyssuhteista (12 %), työterveyshuollosta ja muista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista (11 %) sekä naapureilta ja muilta tutuilta (10 %). Lisäksi kielteistä tukea oli saatu työympäristöstä ja työhön liittyviltä tahoilta (9 %), seurakunnalta ja muilta viranomaistahoilta (8 %), kriisi- ja terapiapalveluista (6 %) sekä kuolleen puolison ystäviltä (1 %). Kielteinen tuki ilmeni epäsopivana tukena, tuen puutteena sekä liiallisena tukena. Leskien saaman myönteisen ja kielteisen tuen antajat ovat tulosten mukaan pääsääntöisesti samoja tahoja. Myönteistä tukea saatiin eniten omalta perheeltä ja sukulaisilta, kun taas kielteistä tukea saatiin eniten kuolleen puolison perheeltä ja sukulaisilta. Vertaistuesta saatu tuki osoittautui olevan ainut tuen lähde, joka esiintyi vain myönteisen tuen tukiverkostossa. Vertaistuesta saatu tuki on siis varmimmin myönteistä tukea. Leskien saama myönteinen tuki tässä tutkimuksessa vahvistaa pääsääntöisesti aiempaa tutkimustietoa aiheesta. Positiiviseksi tarkoitettu tuki voidaan kuitenkin herkästi kokea kielteisenä tukena. Vaikka vertaistuki sekä tunteiden ja kokemusten läpikäynti koetaan myönteisenä tukena puolison kuoleman jälkeen, ei lesken voimavarat välttämättä riitä tukemaan muita heidän surussaan.

Rikostaustaiset ihmiset, ovat marginalisoitunut ja keskimäärin melko huono-osainen ryhmä. Usein he ovat jo lähtökohtaisesti heikossa asemassa matalan koulutuksen, työttömyyden tai esimerkiksi päihdeongelman vuoksi, ja vankilaan joutuminen voi pahimmassa tapauksessa jopa vain syventää näitä ongelmia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millainen merkitys sosiaalisilla suhteilla ja verkostoilla on rikollisesta elämäntavasta irtautumisessa. Tutkielmalla pyritään tekemään näkyväksi ihmissuhteiden ja niiden merkitysten moninaisuutta, sekä selvittämään mahdollisia sosiaalisen elämän voimavaratekijöitä ja vaaran paikkoja, kun ihminen yrittää irtautua rikollisesta elämäntavasta. Aihetta tarkastellaan sosiaalisen tuen näkökulmasta, eli millaista tukea tai tuen puutetta henkilöt kokivat matkallaan kohti päihteetöntä ja rikoksetonta elämää, ja aineistona toimivat viiden vankeudessa eläneen henkilön haastattelut. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään graafisen tuottamisen menetelmiä haastattelun virikeaineistona. Haastateltavat laativat haastattelun kuluessa itse kaksi ihmissuhdekarttaa sosiaalisista verkostoistaan lähtö- ja nykytilanteessa, ja niitä peilataan sekä sosiaalisten verkostojen tutkimuksen että haastateltavien kertomusten kautta. Haastatteluissa tuotettuja kertomuksia analysoidaan narratiivisen positiointianalyysin keinoin, eli millaisia suhteita ja niissä tapahtuvaa sosiaalista tukea tai tuen puutetta kertomuksissa esiintyy, ja miten niistä kerrotaan. Analyysin keskiössä on se, millaisia hahmoja ja muita tahoja haastateltavat kuvailevat kertomuksissaan rikollisen elämäntapansa lopettamisesta, ja millaisia merkityksiä niihin liittyy muutoksen tapahtumisen kannalta. Haastatteluissa tuotetut kertomukset esitetään viiden henkilökuvan kautta, joissa tarkastellaan tarkemmin sekä merkitysten että kielen tasolla tuotettuja positiointeja. Lopuksi käydään läpi aineistoa kokonaisuutena ja siitä löytyviä yhdistäviä teemoja. Haastateltuja yhdisti muun muassa AA-/NA-toiminnan periaatteiden, kuten vastuunoton ja aktiivisen menneitä virheitä hyvittävän toimijuuden, vahva sisäistäminen osaksi omaa kertomusta. Suhteesta päihteisiin puhutaan toisinaan kuin suhteesta vahingolliseen ihmiseen. Häpeän tunne on läsnä monista suhteista puhuttaessa, ja se toimi jopa läheisistä eristävänä tekijänä. Kaikille haastateltaville oli yhteistä, että päihteettömään elämään ei mahtunut enää päihteellisiä tai rikoksia tekeviä ihmisiä. Silloinkin, kun päihteitä vielä käytettiin, moni kuvasi päihteisiin liittymättömän sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksellisesti. Parhaat ystävät olivat niitä, joiden kanssa tehtiin muutakin kuin käytettiin. Nykytilanteessa moni oli tarkka siitä, keitä päästää enää lähelleen. Äidit olivat aineistossa voimakkaasti merkityksellisiä hahmoja, jotka tukivat ja olivat läsnä, vaikka tilanne olisi ollut kuinka huono. Isistä taas ei puhuta aineistossa lähestulkoon ollenkaan, eivätkä he yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta olleet haastateltavien elämässä mukana. Viranomais- ja kuntoutustyön kontakteista oli kahdenlaisia kertomuksia: joko kohtelu oli ollut tylyä tai suorastaan syrjivää tai sitten elämässä oli ollut vuosien varrella mukana jokin merkityksellinen auttaja ja rinnalla kulkija, joka oli aidosti välittänyt heidän tilanteestaan, ymmärtänyt ja yrittänyt auttaa, ja näiden ihmisten kanssa oltiin tekemisissä vielä tänä päivänäkin. Päihdetuen lisäksi myös laajempi vertaistuellinen yhteisötoiminta oli kaikkien haastateltavien elämässä vahvasti läsnä, ja sen kautta saatu sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus oli kuin toinen perhe. Aiempaa tutkimuskirjallisuutta mukaillen tämänkin aineiston valossa vaikuttaisi siis siltä, että aito välittävä vuorovaikutus, inhimillinen kohtaaminen ja sosiaalisen tuen saaminen lisäävät ihmisen hyvinvointia. Päihdemaailmalle tyypilliset hyötysuhteeseen perustuvat ihmissuhteet ja esimerkiksi viranomaisilta saatu tyly kohtelu tai läheisten etääntyminen taas vie syvemmälle riippuvuuteen ja ongelmakäyttäytymiseen.

peerReviewed

When becoming a specialist, learning-through-service plays a significant role. The workplace affords good opportunities for learning, but the service-learning period may also impose stress on phycisians in specialization training. In medical work, social support has proved to be a very important factor in managing stress. Social support may afford advantages also for learning and professional identity building. However, little was known about how social support is perceived by doctors in specialization training. This study aimed to understand the perceptions of physicians in specialization training regarding social support communication in their workplace during their learning-through-service period. The study was conducted qualitatively by inductively analyzing the physicians’ descriptions of workplace communication. The dataset included 120 essays, 60 each from hospitals and primary healthcare centres. Physicians in specialization training explained the need of social support with the responsibilities and demands of their clinical work and the inability to control and manage their workloads. They perceived that social support works well for managing stress, but also for strengthening relational ties and one’s professional identity. A leader’s support was perceived as being effective, and both senior and junior colleagues were described as an important source of social support. Also co-workers, such as the individual nurse partner with whom one works, was mentioned as an important source of social support. The results of this study indicate that social support works at the relational and identity levels, which is due to the multi-functional nature of workplace communication. For example, consultation functions as situational problem-solving, but also the tone of social interaction is meaningful. Thus, strengthening one’s professional identity or collegial relationships requires further attention to workplace communication. Abbreviations PiST: Physician in specialization training

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sosiaalisen, erityisesti esimieheltä ja työtovereilta saatavan tuen yhteyttä työpaikan vaihtoalttiuteen. Aikaisemman tutkimuksen mukaan vaihtoalttius ennustaa työpaikasta irtisanoutumisia, joilla voi olla merkittäviä kustannuksia organisaatioille. Tutkimukset myös osoittavat, että esimiehen ja työtovereiden tuella on vaihtoalttiutta vähentävä vaikutus. Tutkimuskysymyksenäni on, millainen on esimiehen ja työtovereiden tuen yhteys työpaikan vaihtoalttiuteen Suomessa ja Venäjällä. Sosiaalisen tuen merkityksessä ja käyttämisessä on havaittu olevan eroja individualistisissa ja kollektivistisissa kulttuureissa. Tutkielmassani Suomi toimii esimerkkinä individualistisesta kulttuurista ja Venäjä kollektivistisesta kulttuurista. Oletan, että sosiaalisen tuen yhteys vaihtoalttiuteen on erilainen tutkielmani kohteena olevissa maissa. Kvantitatiivisessa tutkielmassani on hyödynnetty Suomen Työoloaineistoa vuodelta 2013, sekä työoloaineistoon perustuvaa Venäjällä 2014 kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto on saatu Työsuojelurahaston rahoittaman SITI-projektin kautta, jonka tavoitteena on tutkia työn imun ja organisaatioon sitoutumisen esteitä ja edellytyksiä Suomessa ja Venäjällä toimivissa yksiköissä. Aineisto koostuu yksityisen sektorin kokoaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden vastauksista, joista venäläisiä työntekijöitä on 780 ja suomalaisia 2641. Olen lisäksi rajannut aineiston vain niihin vastaajiin, jotka vastasivat työpaikan vaihtoalttiutta koskevaan väittämään. Aineistoni lopullinen koko on siis 3393. Analyysissa hyödynsin kuvailevia menetelmiä sekä logistista regressioanalyysia. Selitettävänä muuttujana on työpaikan vaihtoalttius ja selittävinä päämuuttujina esimiehen tuki sekä työtovereiden tuki. Moderaattorina analyysissa toimii maa-muuttuja. Taustamuuttujina analyysissa ovat maa, ikä, sukupuoli sekä tieto siitä, onko vastaaja esimiestyössä vai ei. Tulokset osoittavat, että työpaikan vaihtoalttiutta ennustavat nuori ikä sekä esimiehen ja työtovereiden tuen puute. Sosiaalisen tuen vaikutus vaihtelee maittain siten, että Suomessa työpaikan vaihtoalttiutta lisäävät esimiehen ja työtovereiden tuen puute, kun taas Venäjällä vain esimiehen tuki on yhteydessä vaihtoalttiuteen. Tutkimuksen johtopäätöksinä on, että niin esimiehen kuin työtovereidenkin tarjoamalla tuella voitaisiin vähentää työtekijöiden alttiutta vaihtaa työpaikkaa. Organisaatioiden arjessa tulisi myös huomioida kulttuurin vaikutus sosiaalisen tuen merkitykseen ja sitä kautta vaihtoalttiuteen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sosiaalisen tuen mahdollistavat käytännöt ja ilmapiiri ovat tärkeitä tekijöitä työpaikan vaihtoalttiuden vähentämisessä ja sitä kautta organisaatioiden menestymisessä.

Objective: The objective of this study was to explore the impact of social support on acculturation process and its’ outcomes on the current mental and physical health of refugees resettling in Jyväskylä, Finland. Method: Data were gathered qualitatively. Eight participants of refugee back ground filled out a questionnaire assessing sociodemographic information and participated in semi-structured interviews. Two interviews were held individually and two focus-group ones. To analyse the data, qualitative thematic analysis was used. Results: Refugees settling in Finland evidenced experiences of acculturative stress. Participants had received social support both from formal and informal networks. The results indicate that social support – particularly support provided by settlement social services play a significant role during the acculturation process of refugees. Provided and perceived social support had a positive effect on diminishing refugees’ acculturative stress. Pre- migration trauma and previous socioeconomic status was associated with acculturative stress and health outcomes. Conclusions: Nonetheless traumatic pre-migration experiences, experiences of acculturative stress and poor health outcomes, perceived and provided social support had a positive effect on acculturation strategy choice and attitude, thus lessening refugees mal-being during the acculturation process in Jyväskylä, Finland.

The role of maternal support has been perceived as vital throughout the recovery process of sexually abused children. However, it is important to look at the concept “support” from the perspective of non‐abusing mothers' personal needs. This narrative review of the literature aimed to find out how non‐abusing mothers' need for support in their responses to disclosure of child sexual abuse has been recognized. A comprehensive search on Jyväskylä University Library interface yielded 12 academic articles based on empirical research. These articles were selected from those considered to have sufficiently investigated support for non‐abusing mothers and included a mixture of qualitative, quantitative, and mixed‐method research. The data consisted of peer‐reviewed online articles published in English between 2000 and 2017. Four themes emerged from the thematic analysis: improving the quality of the whole social support network for non‐abusing mothers; being blamed, maternal guilt, and shame; anger; and coping strategies. The findings show that the support needs of non‐abusing mothers are usually explained based on their interaction with sexually abused children. However, it is necessary to listen to women's needs independently of their mothering role. If these mothers are better understood, not only they, but also their children, could be empowered. peerReviewed

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa sitä, miten pirkanmaalaiset neuropsykiatrisista haasteista kärsivien lasten ja nuorten vanhemmat kokevat arjen ja siihen saadun tuen. Tutkielmassa selvitetään, millaisena nämä vanhemmat ovat arjen kokeneet, miten he kokevat tarjotut tukitoimet ja mitä he toivoisivat tulevaisuuden palveluilta. Tutkielma on toteutettu yhdessä Pirkanmaan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman, LAPE-hankkeen kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdella tapaa. Aineistoa kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, jossa oli kahdeksan avointa kysymystä. Tähän vastasi 41 vanhempaa. Lisäksi aineistoa täydennettiin kirjoituspyynnöllä, johon vastasi kaksi äitiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, käyttäen niin teoriaohjaavaa analyysia kuin aineistolähtöistä analyysia. Teoriaohjaavana analyysissa käytettiin sosiaalisen tuen määritelmää. Vanhemmat kokevat arkensa melko kuormittavana ja raskaanakin. He toivovat palvelujärjestelmältä enemmän osaamista neuropsykiatrisien erityispiirteiden suhteen, nopeampaa pääsyä tuen piiriin, vanhempien asiantuntijuutta arvostavaa kohtaamista ja kokonaisvaltaisia, perheen tarpeet kohtaavaa tukiverkkoa. Palvelujärjestelmältä toivotaan nopeaa, matalan kynnyksen reagointia arkea kuormittaviin haasteisiin ja perheen kokonaisvaltaista kohtaamista. Toteutuessaan sosiaalinen tuki vastaa hyvin näihin toiveisiin.

Vanhusten osuus päivystyspoliklinikalle hakeutuvien potilaiden määrästä on melko suuri ja kasvaa jatkuvasti. Poliklinikalla annetun hoidon jälkeen vanhukset usein kotiutetaan. Perheenjäsenten rooli kotona tapahtuvassa jälkihoidossa on tärkeä. On tärkeää saada oikea kuva vanhuspotilaiden perheen hyvinvoinnin ja sosiaalisen tuen tarpeellisuudesta ennen potilaiden kotiuttamista. Tässä tutkimuksessa käsitellään samanaikaisesti sitä, miksi vanhukset päätyvät päivystyspoliklinikalle ja miten perheenjäsenten hyvinvointi koetaan sekä miten perhe on saanut sosiaalista tukea perheenjäsenten ja henkilökunnan näkökulmasta. Sen lisäksi tutkimuksessa käsitellään perheen hyvinvoinnin ja sosiaalisen tuen välistä yhteyttä. Tehdyssä tutkimuksessa perheen hyvinvointi koostui perheenjäsenten terveydestä ja heidän toimintakyvystään. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastelun pohjana oli 25 artikkelia vanhuspotilaiden päivystyspoliklinikkakäynneistä. Toiseen vaiheeseen eli empiiriseen tutkimukseen osallistui kotiutettujen vanhuspotilaiden perheenjäseniä (n=111) ja hoitajia (n=93). Tutkimus toteutettiin neljällä virolaisella päivystyspoliklinikalla. Vastaukset koottiin The Family Functioning, Health and Social Support (FAFHES) kyselylomakkeella, jossa vastaajat käyttivät 6-portaista Likertin asteikkoa. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että vanhuspotilaiden päivystyspoliklinikalle hakeutumiseen oli monia eri syitä. Empiirisen tutkimuksen mukaan sekä perheenjäsenet että hoitajat arvioivat perheen terveyden olevan keskinkertainen. Perheenjäsenten mielestä heidän hyvä terveytensä oli yhteydessä heidän kanssaan asuvien ikääntyneiden perheenjäsenten hyvinvointiin. Perheenjäsenten terveyden ja ikääntyneiden perheenjäsenten taustatietojen välillä oli monia yhteyksiä. Hoitajien näkökulmasta perheen arvot olivat yhteydessä päivystyksessä olleiden vanhuspotilaiden kardiovaskulaarisiin ongelmiin. Sekä perheenjäsenet että hoitajat arvioivat perheenjäsenten toimintakyvyn keskinkertaiseksi. Perheenjäsenet ilmaisivat, että perheen rakenteelliset tekijät olivat sidoksissa perheenjäsenten sosiaaliseen statukseen. Lisäksi perhe oli vahva, jos vanhuspotilas sai tukea arjessa perheenjäseniltään ennen päivystyspoliklinikalle saapumistaan. Tilastollisesti merkittävät eroavaisuudet löytyivät perheenjäsenten ja hoitajien näkökulmasta perheen toimimisesta kokonaisuutena sekä perheen rakenteellisiin tekijöihin ja perheenjäsenten sisäisiin suhteisiin liittyen. Perheenjäsenten ja hoitajien näkökulmasta päivystyspoliklinikalla saatu sosiaalinen tuki oli keskinkertaista. Hoitajien mielestä mitä enemmän hoitajia työskenteli päivystyksessä, sitä vähemmän sosiaalista tukea oli annettu. Lisäksi hoitajien pätevyyden ja iän välillä oli heikko yhteys. Perheenjäsenten ja hoitajien näkemysten välillä oli tilastollisesti merkittävät eroavaisuudet, kun arvioitiin sosiaalista tukea ja siihen liittyvää kolmea osa-aluetta. Perheenjäsenet ja hoitajat tunnistivat lineaarisen yhteyden perheen hyvinvoinnin ja sosiaalisen tuen välillä. Esillä oleva tutkimus suosittelee, että päivystyspoliklinikalla vanhuspotilaille ja heidän perheenjäsenilleen tarjottavan hoitotyön pitää olla tukea antavaa ja perhekeskeistä. The proportion of older people visiting emergency departments (EDs) is substantial and ever increasing. After receiving help at an ED, older patients often are discharged home, where family members have a significant role to play in providing aftercare. It is important to gain a better understanding of the family wellness and social support initiatives that are provided in EDs to home discharged older patients and their families. The present study explores why older people visit an ED and how family wellness is experienced and social support is received by the family in the ED, from the point of view of family members and nurses. In addition, the associations between family wellness and social support are examined. In this study, the term ‘family wellness’ is operationalised to family health and family functioning. The study was conducted in two phases. In Phase I, a systematic literature review of 25 articles regarding older people in ED was carried out. In Phase II, an empirical descriptive cross-sectional study was conducted in four Estonian EDs involving family members (n = 111) of older patients discharged home and nurses (n = 93). Data were collected using a family nursing instrument called the Family Functioning, Health and Social Support (FAFHES), which is answered using a 6-point Likert scale. Based on the literature review, there are several reasons why older people appear in the ED. Based on the empirical study, the family health described by family members and nurses was rated as moderate. According to family members, family health was positively related to living together with a family member. There were several statistically significant associations between subareas of family health and the background factors of family members. From the nurses’ viewpoint, family values were associated with cardiovascular problems of the older patient who appeared in the ED. Both family members and nurses rated family functioning as moderate. Family members reported that structural factors were associated with the social status of the family member. In addition, family strengths were better when older patients received help from the family in daily life before the ED visit. Statistically significant differences between the family members and nurses were found regarding family functioning in general and in two subareas, structural factors and relationships inside the family. The social support a family received in the ED was at the moderate level as reported by the family members and by the nurses’ descriptions of what they provided. The nurses indicated that the more nurses were working in the ED, the less social support provided. In addition, a weak negative correlation was revealed between affirmation and the age of nurses. There were statistically significant differences between family members and nurses when social support and its three subareas were evaluated. There was a linear relationship identified between family wellness and social support for both family members and nurses. This study recommends that nursing care provided for older patients and their families in EDs should be more supportive and family-centred.

The purpose of this study is to describe and compare upper-level sport managers’ career success, career success variables and the associations between them. The perspective of gender equality is used. Three indicators of objective and subjective career success are used: pay (objective), career success satisfaction, and the balance between work and family/private life (subjective). The specific variables are divided into five different categories: sociodemographic, human capital, social support, organisational, and sports specific. The data (n=329) for this quantitative cross- sectional study were collected by means of an internet questionnaire sent out to public and non-governmental sports organisations in Finland. The results of this study revealed that objective career success is to a large extent determined by different variables than subjective career success. The sociodemographic and human capital variables were important determinants of pay, but they did not have the same significance for career success satisfaction and work-family/private life balance. The results showed differences between women and men sport managers’ career success, career success variables and the associations between them. On average, women sport managers were paid less than men sport managers. It is worth noting that the pay gap between men and women sport managers remained significant even when the controlled variables, such as age, education, working hours, the number of subordinates and the working sector, explained some percentage of the gap. Women sport managers were less satisfied with their career success than men sport managers. There was no difference in work-family/private life balance between the men and women. Women sport managers were on average more highly educated than men sport managers. Men were more often married and had more children than the women. Typically, women sport managers did more housework and had more career breaks compared to their male counterparts. Higher pay was associated with higher education, more working hours and working in the non-governmental sector for both genders. However, for male sport managers they were stronger predictors of higher pay than they were for women. For men, higher pay was also associated with higher networking activity, but this association was not found for women. This study indicates that managers’ career success in sports organisations in Finland is not equal in every sense. To succeed in a management career in sport demands more effort from women than from men. It would be beneficial from the individual, the organisational and the societal point of view if women’s and men’s success in a career in sport management was more equal in the future.

Tämän kvantitatiivisen tutkielman tavoitteena on selvittää työn ja perheen ristiriidan ja psyykkisen kuormittuneisuuden välistä yhteyttä yksivuotiaiden lasten isillä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että isien masennusriski voi olla erityisen korkea lapsen syntymän jälkeen ja että isien psyykkisellä hyvinvoinnilla on suuri merkitys lapsen kehitykselle ja perheen toiminnalle. Nykypäivän isiltä odotetaan sekä perheen elättäjän että aktiivisen hoivaisän roolia, joiden yhteensovittaminen saattaa olla haastavaa. Tutkimusten mukaan työn ja perheen ristiriidalla on merkittäviä kielteisiä seurauksia terveydelle, hyvinvoinnille ja perhe-elämälle. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten työn ja perheen ristiriita on yhteydessä isien psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja vaikuttaako puolisolta saatu sosiaalinen tuki tähän yhteyteen. Tutkielmassani olen hyödyntänyt Strategisen tutkimuksen neuvoston (Suomen Akatemia) rahoittaman CHILDCARE-hankkeen vuonna 2016 keräämää kyselyaineistoa. Hankkeen osapuolina ovat Jyväskylän ja Tampereen yliopistot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sen keskiössä ovat tasa-arvon kysymykset kuntien varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluissa ja lastenhoidon tukien järjestelmissä. Kysely kohdistettiin kymmenessä tutkimuskunnassa asuvien noin yksivuotiaiden lasten vanhemmille. Olen rajannut aineistoni isiin, jotka tekevät ansiotyötä palkansaajina ja asuvat yhdessä puolisonsa ja parin yhteisen noin yksivuotiaan lapsen kanssa. Tutkimukseni aineiston koko on 560 vastaajaa. Analysoin aineistoa kuvailevien menetelmien ja hierarkkisesti toteutetun lineaarisen regressioanalyysin avulla. Olen suorittanut analyysin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Selitettävänä muuttujana on psyykkinen kuormittuneisuus, jonka mittarina on kyselyssä käytetty MHI-5-mielenterveysindeksiä. Selittävät päämuuttujat ovat työstä perheeseen suuntautuva ristiriita ja perheestä työhön suuntautuva ristiriita, joita tarkastelen ensin eri malleissa ja sitten yhdessä. Käsittelen puolison tukea analyysissa moderaattorina. Sitä mittaavat vastaajien arviot siitä, ovatko he saaneet puolisoltaan vanhemmuuteensa riittävästi konkreettista apua ja henkistä tukea vai eivät. Lisäksi olen huomioinut analyysissa keskeiset taustatekijät, joita ovat ikä, sosioekonominen asema, ansiotyötunnit viikossa, työaika, puolison kokopäivätyö sekä lasten lukumäärä perheessä. Tulokset osoittavat, että työn ja perheen ristiriidan molemmat tyypit lisäävät isien psyykkistä kuormittuneisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Sitä lisäävät hiukan myös lasten lukumäärä ja isän nuori ikä. Puolison riittävä sosiaalinen tuki suojaa isien psyykkistä hyvinvointia työn ja perheen ristiriidan kielteisiltä seurauksilta. Siksi ristiriita lisää psyykkistä kuormittuneisuutta lähinnä niillä isillä, jotka eivät saa puolisoltaan riittävästi tukea. Tämä puskurointivaikutus on havaittavissa ristiriidan molempien tyyppien kohdalla, kun tarkastelen niitä eri malleissa. Tutkimuksen johtopäätöksinä on, että työn ja perheen ristiriita on riski pienten lasten isien psyykkiselle hyvinvoinnille ja että puolison riittävä tuki on isille erittäin tärkeää. Tulokset nostavat esiin tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota pienten lasten isien jaksamiseen, tukiverkostoihin sekä työn ja perheen yhteensovittamista tukeviin ratkaisuihin yhteiskunnassa ja työpaikoilla.