Search

Funding Information: We gratefully acknowledge the two projects – “Developmental evaluation of the Finnish sustainable development policies and transformation pathways ( PATH2030 )”, funded by the Finnish Government unit of analysis, assessment and research activities, and “Towards Eco-Welfare State: Orchestrating for Systemic Impact (ORSI)”, funded by the Strategic Research Council at the Academy of Finland (grant no. 327768 ) for their financial contributions to this study. Publisher Copyright: © 2021 The Authors No country is on its way to achieving the Sustainable Development Goals by the year 2030. The expectations for rapid transformations have not materialized, and hence a strategy combining both incremental and more radical changes is needed. Such strategies have been discussed in other fields, but they have been largely unaddressed in relation to sustainable development. This article seeks to increase understanding of how changes of various sizes interact in sustainable development policy. Here, we utilize the concept of small wins as concrete, implemented and often incremental changes that can create momentum for larger-scale changes. By analyzing key government documents and reports, interviews, questionnaires and workshop material, we study Finland's sustainable development policy. We focus on changes in the realms of the 4Is, meaning institutions, interests, information and ideas. Based on the research, Finland has been particularly successful in building multi-sectoral institutions and mainstreaming the idea of sustainable development. There is a vast information base available. In practice, however, various conflicts of interest remain unsolved. We conclude that while a sustainable development policy based solely on small wins can be too slow and incremental to meet the major sustainability challenges of our time, it would pave the way for more transformative reforms. These include, for example, the current Government Programme based on the idea of sustainable development and challenging the status quo on various fronts.

This qualitative study explores the changes that a specific group of knowledge workers – language professionals in Finland – have undergone in their work and how they perceive the meaningfulness of their work as a result. The data presented in this article has been collected through group interviews and is part of a larger data set. To make sense of our data, we use thematic analysis and the framework of meaningful work presented by Rosso et al. For some of our research participants, the factors of meaningful work are present. For others, changes in work, such as platform work and outsourcing, have reduced autonomy and development possibilities. We conclude by discussing the implications of our findings.

Vuoden 2020 presidentinvaalien yhteydessä Valko-Venäjällä esiintyi laajamittaisia protesteja, joiden arvioidaan olleen kooltaan maan historian suurimpia. Protesteissa vastustettiin istuvan presidentti Aljaksandr Lukashenkan hallintoa ja vilpillisinä pidettyjä vaaleja, joissa tämä valittiin jälleen uudelle kaudelle. Myös Venäjän mediassa nämä protestit saivat osakseen laajalti huomiota, ja niitä kommentoivat myös esimerkiksi presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. Maat jakavat pitkän yhteisen historian ja niillä on paljon yhteistä kulttuurin, kielen ja etnisyyden saralla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaankin sitä, millaisena protestit kuvattiin venäläisessä, valtionjohdolle läheisessä mediassa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ontologisen turvallisuuden tutkimus, joka kiinnittää huomiota identiteettiin ja argumentoi, että valtiot pyrkivät fyysisen turvallisuutensa lisäksi takaamaan myös identiteettinsä turvallisuuden. Teorian keskiössä on perinteisesti nähty olevan identiteetin jatkuvuuden varmistaminen muutosten edessä, mutta viime vuosien teoreettisen kehityksen myötä huomiota on alettu enenevissä määrin kiinnittää toimijan refleksiivisyyteen ja kykyyn muovata identiteettiään kohtaamiensa muutosten ja kriittisten tilanteiden myötä. Näin onkin kehittynyt turvallistetun identiteetin käsite, joka viittaa toimijan kyvyttömyyteen omaksua muutoksia ja pyrkimykseen sen sijaan jähmettää ja sulkea identiteettinsä siten, että siihen kohdistuvat uhkat artikuloidaan toimijalle eksistentiaalisina uhkina. Aiemman kirjallisuuden valossa tätä tutkielmaa ohjaa oletus siitä, että Venäjän valtionjohdon identiteetti on vähintään osittain turvallistettu, ja että se ohjaa myös suhtautumista Valko-Venäjän protesteihin. Tutkimuskysymys näin ollen onkin: ”Millainen turvallistettu identiteetti media-aineistossa ilmenee?” Vastausta etsitään seuraten Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa, ja täydentäen sitä Norman Fairclough’n olettamuksilla osana diskursseja. Tutkielman apukysymys onkin: Millaisia kiinnekohtia teksteissä esiintyy, ja millä yhtäläisyyksien ketjuilla niille tarjotaan merkityksiä? Aineisto on koottu kahdesta venäläisestä, omistussuhteidensa kautta lähelle valtionhallintoa asettuvasta sanomalehdestä: Komsomolskaja Pravdasta ja Izvestijasta elokuulta 2020. Tutkielman tulokset vahvistavat teoriataustan avulla asetetun olettamuksen turvallistetun identiteetin olemassaolosta, ja sen todetaan rakentuvan aineistossa erityisesti kahdella ulottuvuudella: Itä-Eurooppa ja Valko-Venäjä kontestoituna tilana Venäjän ja Euroopan unionin välillä, ja rauhanomainen muutos, jossa Valko-Venäjällä protestien vastauksena tarjottu poliittinen muutos on todellisuudessa tyhjää. Keskeistä tutkimuksen löydöksissä on lännen ja erityisesti Euroopan esittäminen kilpailevana toimijana Itä-Euroopan tilassa, ja Valko-Venäjän poliittisten muutosten kuvaaminen uhkana maiden välisille suhteille ja sitä kautta Venäjälle. Tulokset vahvistavat ontologisen turvallisuuden teoriassa uuden käsitteen, turvallistetun identiteetin argumentaatiovoimaa ja niiden kautta tutkielmassa tarkastellaan myös turvallistamisen purkamisen ja muutoksen hyväksymisen mahdollisuuksia.

We analyse the lessons learned from Nokia to illustrate the changing focus in accounting and organisational practices that affect the perceptions of relevant accounting work and the key measures of success. In the course of an analysis covering 25 years, the introduction of management accounting innovations was first emphasised regarding managerial relevance but were later replaced by financial accounting emphasis and innovations (e.g. non-IFRS reporting). Our data includes public reports, newspaper articles and 21 interviews made between 1996 and 2019. We present a framework for analysing shifts in the focus of accounting. Our case analysis on changing accounting practices, on shifting perceptions of relevance and reliability, and on primary measures of success, contributes to understanding the focus of key accounting measures in historical developments regarding perceived success or failure, and in changing institutional practices in terms of ‘institutional work’, especially through valourizing either the actions or valourizing reports.

The speed and uncertainty of environmental change in the Anthropocene challenge the capacity of coevolving social–ecological–technological systems (SETs) to adapt or transform to these changes. Formal government and legal structures further constrain the adaptive capacity of our SETs. However, new, self-organized forms of adaptive governance are emerging at multiple scales in natural resource-based SETs. Adaptive governance involves the private and public sectors as well as formal and informal institutions, self-organized to fill governance gaps in the traditional roles of states. While new governance forms are emerging, they are not yet doing so rapidly enough to match the pace of environmental change. Furthermore, they do not yet possess the legitimacy or capacity needed to address disparities between the winners and losers from change. These emergent forms of adaptive governance appear to be particularly effective in managing complexity. We explore governance and SETs as coevolving complex systems, focusing on legal systems to understand the potential pathways and obstacles to equitable adaptation. We explore how governments may facilitate the emergence of adaptive governance and promote legitimacy in both the process of governance despite the involvement of nonstate actors, and its adherence to democratic values of equity and justice. To manage the contextual nature of the results of change in complex systems, we propose the establishment of long-term study initiatives for the coproduction of knowledge, to accelerate learning and synergize interactions between science and governance and to foster public science and epistemic communities dedicated to navigating transitions to more just, sustainable, and resilient futures.

Global deterioration of marine ecosystems, together with increasing pressure to use them, has created a demand for new, more efficient and cost-efficient monitoring tools that enable assessing changes in the status of marine ecosystems. However, demonstrating the cost-efficiency of a monitoring method is not straightforward as there are no generally applicable guidelines. Our study provides a systematic literature mapping of methods and criteria that have been proposed or used since the year 2000 to evaluate the cost-efficiency of marine monitoring methods. We aimed to investigate these methods but discovered that examples of actual cost-efficiency assessments in literature were rare, contradicting the prevalent use of the term “cost-efficiency.” We identified five different ways to compare the cost-efficiency of a marine monitoring method: (1) the cost–benefit ratio, (2) comparative studies based on an experiment, (3) comparative studies based on a literature review, (4) comparisons with other methods based on literature, and (5) subjective comparisons with other methods based on experience or intuition. Because of the observed high frequency of insufficient cost–benefit assessments, we strongly advise that more attention is paid to the coverage of both cost and efficiency parameters when evaluating the actual cost-efficiency of novel methods. Our results emphasize the need to improve the reliability and comparability of cost-efficiency assessments. We provide guidelines for future initiatives to develop a cost-efficiency assessment framework and suggestions for more unified cost-efficiency criteria. Supplementary Information The online version contains supplementary material available at 10.1007/s10661-021-09159-y.

Suomalaista varhaiskasvatusta ovat viime vuosina muokanneet monet yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset. Hallinonalan muutos opetus- ja kulttuuriministeriöön, uusi varhaiskasvatuslaki (540/2018) sekä uudet velvoittavat ohjausasiakirjat ovat määritelleet varhaiskasvatuksen vahvasti osaksi kasvatuksen ja opetuksen toimialaa aiemman päivähoidon sosiaalipalvelupainotuksen sijaan. Samaan aikaan organisaatiorakenteet ovat olleet muutosprosessissa. Kuntien taloudelliset haasteet ovat laajentaneet päiväkodin johtajien vastuualueita, ja uudenlaisista jaetun johtajuuden rakenteista on tullut kehittämisen kohteita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päiväkodin johtajien ja varhaiskasvatuksen opettajien johtajuuspuhetta sekä erityisesti siihen liittyviä valtaa kuvaavia diskursseja. Aineisto kerättiin fokusryhmäkeskusteluissa kolmessa suomalaisessa kaupungissa vuonna 2018. Tulokset osoittavat, että johtajuuden nähdään olevan muutoksessa. Johtajuuteen liittyy ristiriitaisia odotuksia toisaalta läsnäolon ja toisaalta taustalla olon osalta. Samoin johtajuus nähdään toiminnan mahdollistajana, mutta samalla sen odotetaan suuntaavan toimintaa lain viitoittamaan suuntaa. Johtajuuteen liittyvä valta ja vastuu ovat osittain vakiintumattomia ja kaipaavat selkiyttämistä. Puhe varhaiskasvatuksen perustehtävästä määrittää työtä, ja sen artikulointi on osa vallan ilmenemistä varhaiskasvatuksen organisaatioissa. In recent years, several societal and structural changes have transformed Finnish early childhood education. The change in governing body from the Ministry of Social Affairs and Health to Ministry of Education and Culture as well as new legislation (540/2018) and curricula have positioned early childhood education more firmly as before as part of the educational system instead of social services. At the same time, organisational structures within early childhood education have been rearranged. Financial challenges faced by the municipalities have broadened the responsibilities placed upon the directors of daycare centres and increased interest in practices of distributed leadership. In this study, we analyse the focus group discussions conducted in three Finnish cities 2012, where directors of daycare centres and early childhood educators shared their conception of leadership and the related phenomenon of power. The results reveal that leadership is thought to be in the process of changing. In addition, there are conflicting expectations for leadership in terms of being present and acting in the background. Furthermore, leadership is positioned as enabling good early childhood education but also as actively directing the activities towards the normative and legal guidelines. The power and responsibility inherent in leadership are currently in a state of flux and require clarification Discussions on the core function in defining practices. Similarly, articulations of ti are crucial to how power manifests within the institution of early childhood education. peerReviewed

Muutos torppareista pienviljelijöiksi tapahtui Suomessa pääosin itsenäisyyden ajan kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Muutos merkitsi paitsi monien viljelijöiden oikeudellisen aseman muutosta, mutta myös kokonaisen uuden identiteetin rakentamista. Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta oli muutoksessa ja uuden ajan myötä alkoi syntyä uusia vaatimuksia ja ihanteita sille, millaista oli hyvä ja oikeanlainen elämä. Tämä merkitsi syntyvän pienviljelijäväestön kouluttamista uusiin oppeihin, kuten terveelliseen ja tarkoituksenmukaiseen asumiseen. Muutos tapahtui monilla eri linjoilla: maaseudun väestöä pyrittiin valistamaan, opastamaan ja kouluttamaan uusiin tietoihin ja taitoihin sekä samalla heidän fyysinen ympäristönsä alkoi muuttua modernisaation edistyessä. Kun ajattelutavat ja materiaalinen todellisuus muuttuivat, myös elämisen ja olemisen tavat alkoivat muuntua. Kodin tilassa tämä merkitsi asumisen kokemisen muutosta. Tässä artikkelissa selvitän sitä, miten tämä asumisen kokemuksen muuttuminen sotien välisellä ajalla näyttäytyi vuosikymmeniä myöhemmin tehdyssä muistitietokeruussa. Kiinnitän huomion artikkelissa erityisesti siihen, miten muistitietoaineistoa voi hyödyntää, epätäydellisyydestään huolimatta, tilan kokemisen tutkimuksessa. Artikkelin alkuosassa olen keskittynyt tähän metodologis-teoreettiseen problematiikkaan materiaalis-kulttuurisen kodin tilan, kokemisen ja muistitietotutkimuksen yhdistävästä näkökulmasta. Samalla olen valottanut valittuun aineistoon liittyviä kysymyksiä ja varauksia. Artikkelin jälkimmäisessä osassa sovellan analyyttistä kehystäni tutkimuksen pääasiallisena aineistona olleeseen muistitietokeruuseen. Analyysin tulokset osoittavat, miten muuttuvassakin kodin tilassa säilyi osia perinteisistä tavoista olla ja elää. Samalla ne kertovat siitä, miten kodin tilan kokeminen ja muistelukerronta rakentuvat sosiaalisesti jaetussa ja tuotetussa todellisuudessa. Muisteluissa yhdistyvät niin useat aikatasot, materiaalinen todellisuus, kulttuuriset vaikutteet, sosiaalinen ympäristö kuin henkilökohtainen kokemushistoria.

Asiakasohjautuvuus, tiukkeneva aikataulutus ja ajamisen seurantajärjestelmät ovat kaventaneet rekanajon vapautta ja itsenäisyyttä. Muuttuvassa työelämässä rekkamiehet jäsentävät työnsä arvoa uusin tavoin: Tärkeäksi nousevat taidot lastata ja purkaa luovaa ongelmanratkaisua vaativia kuormia sekä luovia jatkuvasti tiukentuvien ja muuttuvien aikataulujen puristuksessa. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Kaupunkirakentamisen nopean kehityksen vuoksi infrastruktuurihankkeet ovat lisääntyneet ympäri maailmaa. Tampereen uusi kantakaupungin yleiskaava 2040 pyrkii ohjaamaan tavoitellun 60 000 asukkaan kasvun jo kaavoitettuun ja rakennettuun kaupunkiin. Täydennysrakentamisen ja uusien asuinalueiden seurauksesta rakentaminen vaikuttaa yhä useamman ihmisen elämään. Tässä tapaustutkimuksessa on tarkoituksena tutkia Tampereella sijaitsevan Santalahden uudella ja rakentuvalla asuinalueella asumista ja siellä tapahtuvan muutoksen näkymistä ja sen kokemista. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, miten alueen keskeneräisyys vaikuttaa paikan ja kodin kokemiseen sekä paikkaan kiinnittymiseen. Tutkimusta varten kävelyhaastateltiin kahdeksaa Santalahdessa asuvaa henkilöä kesän 2021 alussa. Jokainen haastateltava asui alueella vuokralla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Asukkaat kokivat haastattelun aikaisen Santalahden keskeneräiseksi, ja siellä käynnissä olevaa muutosta kuvailtiin nopeana, jatkuvana ja rajoittavana. Alueen muutostila ja keskeneräisyys näkyivät asukkaiden keskuudessa ympäristön ja visuaalisuuden muutoksina, liikkumisen ja pysäköimisen vaikeutumisena, asuntoihin vaikuttavina maisemien muutoksina, ympäröivinä ääninä sekä palvelutarjonnan puutteina. Rakentamisen ja muutosten aikainen Santalahti ei vastannut täysin asukkaiden tarpeisiin ja asukkaiden paikkariippuvuus näyttäytyi matalana. Valmistuvien asioiden myötä muutos koettiin kuitenkin myös edistävänä. Osa asukkaista koki keskeneräisyyden välivaiheena ja näin muutos näyttäytyi etenemisenä ja valmiin alueen lähestymisenä. Ympäristön muutosten kokemisen voimakkuuteen ja niistä herääviin tunteisiin vaikuttivat niin muutoksen fyysinen etäisyys kuin konkreettiset vaikutukset yksilön arkeen. Muutos koettiin sitä hankalampana, mitä enemmän se muutti jotain, mihin asukas oli jo asumisensa aikana tottunut ja kiintynyt. Muutokseen suhtautumiseen vaikutti myös haastateltavan tietoisuus tulevista muutoksista ennen alueelle muuttoa. Tärkeiden asioiden toteutuminen, odotettujen asioiden valmistuminen ja yleinen tunne alueen edistymisestä olivat asukkaille merkittäviä, lisäsivät kiintymystä ja sitä kautta paikkaan kiinnittymistä. Asumisen alkuvaiheiden aikainen tutustuminen ja kontakti paikkaa kohtaan osoittautui tärkeäksi paikkaan kiinnittymisen prosessissa. Asukkaiden kiintymys kohdistui alueella oman kodin lisäksi Santalahden rantapuistoon ja Näsijärven tarjoamiin maisemiin. Santalahden valmis rantapuisto oli kaikille asukkaille tärkeä tekijä ympäristön muutoksen tasoittajana ja visuaalisena aspektina se lisäsi paikkaan kiinnittymistä. Myös kodin rooli korostui alueella, sillä se pääsääntöisesti sulki ympäristön negatiiviset vaikutukset ulkopuolelleen. Osa haastateltavista ei ollut sopeutunut ympäristöönsä, jolloin muutos ja keskeneräisyys olivat etäännyttäneet heitä alueesta ja johtaneet vieraantumisen tunteisiin. Puolestaan osalle haastateltavista asuminen oli lisännyt kiinnittymistä, mikä oli syventynyt siinä määrin, että he näkivät tulevaisuudessa mahdollisena alueelta omistusasunnon ostamisen.

1. Most of the carbon accumulated into peatlands is derived from Sphagnum mosses. During peatland development, the relative share of vascular plants and Sphagnum mosses in the plant community changes, which impacts ecosystem functions. Little is known on the successional development of functional plant traits or functional diversity in peatlands, although this could be a key for understanding the mechanisms behind peatland resistance to climate change. Here we aim to assess how functionality of successive plant communities change along the autogenic peatland development and the associated environmental gradients, namely peat thickness and pH, and to determine whether trait trade-offs during peatland succession are analogous between vascular plant and moss communities. 2. We collected plant community and trait data on successional peatland gradients from post-glacial rebound areas in coastal Finland, Sweden and Russia, altogether from 47 peatlands. This allowed us to analyse the changes in community-weighted mean trait values and functional diversity (diversity of traits) during peatland development. 3. Our results show comparative trait trade-offs from acquisitive species to conservative species in both vascular plant and Sphagnum moss communities during peatland development. However, mosses had higher resistance to environmental change than vascular plant communities. This was seen in the larger proportion of intraspecific trait variation than species turnover in moss traits, while the proportions were opposite for vascular plants. Similarly, the functional diversity of Sphagnum communities increased during the peatland development, while the opposite occurred for vascular plants. Most of the measured traits showed a phylogenetic signal. More so, the species common to old successional stages, namely Ericacae and Sphagna from subgroup Acutifolia were detected as most similar to their phylogenetic neighbours. 4. Synthesis. During peatland development, vegetation succession leads to the dominance of conservative plant species accustomed to high stress. At the same time, the autogenic succession and ecological engineering of Sphagna leads to higher functional diversity and intraspecific variability, which together indicate higher resistance towards environmental perturbations.

nonPeerReviewed

Lukutaitoa on tutkittu pitkään monista eri näkökulmista, ja säännöllisesti saamme lukea mediassa laajojen lukutaitotutkimusten tuloksista. PIRLS- ja PISA-tutkimukset kertovat suomalaislasten ja -nuorten lukutaidosta kansainvälisessä vertailussa (Mullis, Martin, Foy & Hooper 2017; OECD 2019a), ja PIAAC-tutkimus antaa tietoa työikäisten aikuisten luku- ja digitaidoista (OECD 2019b). Kirjoittaminen on tutkimuksissa jäänyt lukutaitoa vähäisemmälle huomiolle (Kauppinen, Pentikäinen, Hankala, Kulju, Harjunen & Routarinne 2015), eikä edes lasten ja nuorten kirjoitustaitoa ja kirjoittamista ole tutkittu siinä määrin kuin lukutaitoa. Aikuisten kirjoittaminen on jäänyt tekstitaitotutkimuksen marginaaliin. Aikuisten kirjoittamiseen kohdistuvasta tutkimuksesta ei myöskään ole tehty systemaattista katsausta. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti aikuisten kirjoittamiseen ja muuttuviin kirjoitustaitotarpeisiin Suomessa. Tuomme esiin, miten käsitys kirjoittamisesta on muuttunut ja miten moninainen rooli kirjoittamisella on aikuisten arjessa. Lopuksi tarjoamme lukijoille mahdollisuuden osallistua tutkimukseen, jossa tarkastellaan aikuisten kirjoittamista ja kirjoitustaitotarpeita digitalisoituvassa Suomessa. nonPeerReviewed

According to metacommunity theory (Leibold et al., 2004), the structure of local communities results from the interplay between local factors (e.g., environmental filtering, species interactions) and regional factors (e.g., dispersal rates, landscape configuration). The relative importance of these factors is highly dependent on the organisms’ biological traits, landscape connectivity, and the spatial and temporal scales considered (Heino et al., 2015; Tonkin et al., 2018; Viana and Chase, 2019; Almeida-Gomes et al., 2020; Cañedo-Argüelles et al., 2020; Lansac-Tôha et al., 2021). However, the differences in metacommunity assembly mechanisms found among studies are far from being fully understood. The evaluation of temporal dynamics of metacommunities has only emerged recently (Cañedo-Argüelles et al., 2020; Jabot et al., 2020; Li et al., 2020; Lindholm et al., 2021) and the application of the metacommunity theory in other fields, such as biomonitoring, conservation biology or ecosystem restoration, is yet to be fully explored (Bengtsson, 2010; Heino, 2013; Leibold and Chase, 2018; Chase et al., 2020; Cid et al., 2020; Heino et al., 2021). In this Research Topic, our aim was to invite researchers working in different biogeographic regions and ecological systems (Figure 1) to publish a number of innovative papers on metacommunity spatio-temporal dynamics. We expect to obtain a better understanding of how the factors and processes that structure metacommunities vary in space and time, as well as the implications of such dynamics for biodiversity conservation and ecosystem management.

Context Maintaining functional green infrastructures (GIs) require evidence-based knowledge about historic and current states and trends of representative land cover types. Objectives We address: (1) the long-term loss and transformation of potential natural forest vegetation; (2) the effects of site productivity on permanent forest loss and emergence of traditional cultural landscapes; (3) the current management intensity; and (4) the social-ecological contexts conducive to GI maintenance . Methods We selected 16 case study regions, each with a local hotspot landscape, ranging from intact forest landscapes, via contiguous and fragmented forest covers, to severe forest loss. Quantitative open access data were used to estimate (i) the historic change and (ii) transformation of land covers, and (iii) compare the forest canopy loss from 2000 to 2018. Qualitative narratives about each hotspot landscape were analysed for similarities (iv). Results While the potential natural forest vegetation cover in the 16 case study regions had a mean of 86%, historically it has been reduced to 34%. Higher site productivity coincided with transformation to non-forest land covers. The mean annual forest canopy loss for 2000–2018 ranged from 0.01 to 1.08%. The 16 case studies represented five distinct social-ecological contexts (1) radical transformation of landscapes, (2) abuse of protected area concepts, (3) ancient cultural landscapes (4) multi-functional forests, and (5) intensive even-aged forest management, of which 1 and 4 was most common. Conclusions GIs encompass both forest naturalness and traditional cultural landscapes. Our review of Pan-European regions and landscapes revealed similarities in seemingly different contexts, which can support knowledge production and learning about how to sustain GIs.

High-elevation tropical lakes are excellent sentinels of global change impacts, such as climate warming, land-use change, and atmospheric deposition. These effects are often correlated with temporal and spatial beta diversity patterns, with some local communities contributing more than others, a phenomenon known as local contribution to beta diversity (LCBD) or ecological uniqueness. Microorganisms, such as diatoms, are considered whole-ecosystem indicators, but little is known about their sensitivity and specificity in beta diversity studies mostly because of the lack of large spatial and temporal datasets. To fill this gap, we used a tropical South American diatom database comprising modern (144 lakes) and paleolimnological (6 sediment cores) observations to quantify drivers of spatial and temporal beta diversity and evaluated implications for environmental change and regional biodiversity. We used methods of beta diversity partitioning (replacement and richness components) by determining contributions of local sites to these components (LCBDrepl and LCBDrich), and studied how they are related to environmental, geological, and historical human variables using Generalized Additive Models (GAM). Beta replacement time series were also analyzed with GAM to test whether there is widespread biotic homogenization across the tropical Andes. Modern lake ecological uniqueness was jointly explained by limnological (pH), climatic (mean annual precipitation), and historical human density. Local lake (conductivity) and regional geodiversity variables (terrain ruggedness, soil variability) were inversely correlated to replacement and richness components of LCBD, suggesting that not all lakes contributing to broad-scale diversity are targets for conservation actions. Over millennial time scales, decomposing temporal trends of beta diversity components showed different trajectories of lake diatom diversity as response of environmental change: i) increased hydroclimatic variability (as inferred by decreased temperature seasonality) mediating higher contribution of richness to local beta diversity patterns ca. 1000 years ago in Ecuador Andean lakes and ii) lake-specific temporal beta diversity trends for the last ca. 200 years, indicating that biotic homogenization is not widespread across the tropical Andes. Our approach for unifying diatom ecology, metacommunity, and paleolimnology can facilitate the understanding of future responses of tropical Andean lakes to global change impacts.

Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti jo 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa. Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen. Jääkiekko ja jalkapallo kehittyivät ensimmäisessä vaiheessa 1960-luvulle asti samantyylisesti ja lajien toiminta oli monilta osin hapuilevaa ja vaatimatonta. Jääkiekon irtiotto muihin lajeihin ajoittui kahteen toisen maailmansodan jälkeisen Suomen isoon rakennemuutokseen. 1960- ja 1970-luvuilla jääkiekko hyödynsi teollistumisen ja palveluistumisen, vaurastumisen, kaupungistumisen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymisen luoman uuden urheilukulttuurisen potentiaalin parhaiten. Se kehitti harrastusoloja, ammattimaisti ennakkoluulottomasti toimintaansa ja loi modernisoituvaan yhteiskuntaan sopineen konseptin. Näin jääkiekko oli hyvässä kunnossa, kun vanhojen rakenteiden purkautuminen ja markkinallistuminen muuttivat Suomea 1990-luvulta lähtien. Lajin toimintamekanismit vastasivat jo monelta osin uuden ajan vaatimuksia. Lisäksi urheilun järjestökentän sekasorto ja kansainvälinen menestys vahvistivat jääkiekon asemaa. Näin laji onnistui toistamiseen hyödyntämään yhteiskunnallisen muutoksen luoman uudenlaisen tilanteen ja tekemään eroa muihin lajeihin, myös jalkapalloon.

Social problems in many domains, including health, education, social relationships, and the workplace, have their origins in human behavior. The documented links between behavior and social problems have sparked interest in governments and organizations to develop effective interventions to promote behavior change. The Handbook of Behavior Change provides comprehensive coverage of contemporary theory, research, and practice on behavior change. The handbook incorporates theory- and evidence-based approaches to behavior change with chapters from leading theorists, researchers, and practitioners from multiple disciplines, including psychology, sociology, behavioral science, economics, and implementation science. Chapters are organized into three parts: (1) Theory and Behavior Change; (2) Methods and Processes of Behavior Change: Intervention Development, Application, and Translation; and (3) Behavior Change Interventions: Practical Guides to Behavior Change. This chapter provides an overview of the theory- and evidence-based approaches of the handbook, introduces the content of the handbook, and provides suggestions on how the handbook may be used by different readers. The handbook aims to provide all interested in behavior change, including researchers and students, practitioners, and policy makers, with up-to-date knowledge on behavior change and guidance on how to develop effective interventions to change behavior in different populations and contexts.

In the future, the world is expected to rely increasingly on renewable biomass resources for food, fodder, fibre and fuel. The sustainability of this transition to bioeconomy for our water systems depends to a large extent on how we manage our land resources. Changes in land use together with climate change will affect water quantity and quality, which again will have implications for the ecosystem services provided by water resources. These are the main topics of this Ambio special issue on “Environmental effects of a green bio-economy”. This paper offers a summary of the eleven papers included in this issue and, at the same time, outlines an approach to quantify and mitigate the impacts of bioeconomy on water resources and their ecosystem services, with indications of useful tools and knowledge needs.

© The Author(s) 2020. Published by Nature Research. This article is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License, which permits use, sharing, adaptation, distribution and reproduction in any medium or format, as long as you give appropriate credit to the original author(s) and the source, provide a link to the Creative Commons Commons license, and indicate if changes were made. The images or other third party material in this article are included in the article’s Creative Commons license, unless indicated otherwise in a credit line to the material. If material is not included in the article’s Creative Commons license and your intended use is not permitted by statutory regulation or exceeds the permitted use, you will need to obtain permission directly from the copyright holder. To view a copy of this license, visit http://creativecommons. org/licenses/by/4.0/. Globally, lake surface water temperatures have warmed rapidly relative to air temperatures, but changes in deepwater temperatures and vertical thermal structure are still largely unknown. We have compiled the most comprehensive data set to date of long-term (1970–2009) summertime vertical temperature profiles in lakes across the world to examine trends and drivers of whole-lake vertical thermal structure. We found significant increases in surface water temperatures across lakes at an average rate of + 0.37 °C decade−1, comparable to changes reported previously for other lakes, and similarly consistent trends of increasing water column stability (+ 0.08 kg m−3 decade−1). In contrast, however, deepwater temperature trends showed little change on average (+ 0.06 °C decade−1), but had high variability across lakes, with trends in individual lakes ranging from − 0.68 °C decade−1 to + 0.65 °C decade−1. The variability in deepwater temperature trends was not explained by trends in either surface water temperatures or thermal stability within lakes, and only 8.4% was explained by lake thermal region or local lake characteristics in a random forest analysis. These findings suggest that external drivers beyond our tested lake characteristics are important in explaining long-term trends in thermal structure, such as local to regional climate patterns or additional external anthropogenic influences. Funding in support of this work came from the following sources: Belarus Republican Foundation for Fundamental Research; IGB Long-Term Research; the European Commission within the MANTEL project; the DFG within the LimnoScenES project (AD 91/22-1); OLA-IS, AnaEE-France, INRAE of Thonon-les-Bains, CIPEL, SILA, CISALB; Universidad del Valle de Guatemala; Archbold Biological Station; the Oklahoma Department of Wildlife Conservation, the Oklahoma Water Resources Board, the Grand River Dam Authority, the US Army Corps of Engineers, and the City of Tulsa; the Ministry of Business, Innovation, and Employment (UOW X1503); the Natural Environment Research Council of the UK; the IGB’s International Postdoctoral Fellowship; NSERC, Canada Foundation for Innovation, Canada Research Chairs, Province of Saskatchewan; University of Regina; Queen’s University Belfast; Natural Environment Research Council; US-NSF, California Air Resources Board, NASA, and US National Park Service; the Ministry of Higher Education and Research (projects № FZZE-2020-0026; № FZZE-2020-0023) and RSCF 20-64-46003; US National Science Foundation Long Term Research in Environmental Biology program (DEB-1242626); the Environmental Agency of Verona; US National Science Foundation, the Gordon and Betty Moore Foundation, the Mellon Foundation, and the University of Washington; KMFRI, LVEMP, University of Innsbruck, OeAD, IFS, and LVFO-EU; Waikato Regional Council and Bay of Plenty Regional Council; Swedish Environmental Protection Agency and the Swedish Infrastructure for Ecosystem Sciences; US National Science Foundation grants DEB-1754276 and DEB-1950170. Faculty yes

Työurien vakaus ja laatu ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia kysymyksiä, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu työikäisten työssäkäyntiin sekä työstä, tuotannosta ja kulutuksesta kerättävään verotuloon. Tässä kokoomateoksessa tarkastellaan, millaisiksi työurat ovat viime vuosikymmeninä muotoutuneet viennin kannalta tärkeillä teollisuusaloilla. Tutkimustulokset perustuvat yritysten ja työntekijöiden kokonaisrekisteriaineistoon, yritystilastoihin ja teollisuustoimialojen asiantuntijoiden haastatteluihin. Työuria tarkastellaan teoksessa useista eri näkökulmista, joita ovat työllisyyden vakaus, työssäolo, työtulojen kehitys, liikkuvuus toimialojen ja toimipaikkojen välillä sekä uudelleenkouluttautuminen. Tulosten perusteella työurat eivät ole Suomessa keskimäärin heikentyneet eikä julkisuudessa usein esitetty käsitys työurien aiempaa suuremmasta epävakaudesta pidä paikkaansa. Kuitenkin naisten ja matalasti koulutettujen työurat ja palkkakehitys jäävät miehistä ja paremmin koulutetuista jälkeen eli työurien tasa-arvo ei ole edistynyt. Tutkimuksen muita keskeisiä johtopäätöksiä on, että aikuiskouluttautuminen eriytyy koulutustason mukaan ja että yritysten investoinnit aineettomaan pääomaan ennakoivat henkilöstölle myönteisiä työuratulemia. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com). Sisällys: Esipuhe 1 Teknologian työllisyys- ja työuravaikutukset: Paljon populaareja oletuksia, vähemmän empiiristä tietoa / Satu Ojala & Pasi Pyöriä 2 Teknologia, metsä ja kemia: Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä / Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen 3 Työurien tutkimus: Käsitteelliset, teoreettiset ja empiiriset lähtökohdat / Pasi Pyöriä 4 Kilpailuetua ja yhteistä oppimista: Mitä teollisuusaloilla ajatellaan osaamisesta? / Esa Jokinen 5 Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla: Pirstoutuneet vai vakautuneet? / Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä 6 Teollisuusalojen naisten ja miesten työtulot koulutusaloittain ja toimialoittain neljällä kohortilla / Satu Ojala 7 Työssä oppiminen teollisuusaloilla: Erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen / Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 8 Yrityksen kannattavuus ja investoinnit aineettomaan pääomaan henkilöstön työuran kannalta / Pasi Pyöriä, Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 9 Kehitettävänä työelämän tasa-arvo, kouluttautuminen työuralla ja yritysten kyky luoda uutta menestystä / Satu Ojala, Pasi Pyöriä & Esa Jokinen The stability and quality of work careers are major social and economic issues, as the funding of the Nordic welfare state is based on the employment of working-age people and the tax revenue collected from work, production and consumption. This edited volume examines how work careers have developed in specific industrial sectors and at different levels of education in recent decades. The research results are based on the linked employer-employee data of Statistics Finland, company statistics and interviews with industry experts. Careers are examined from several different perspectives, including career stability, employment status, income development, mobility between industries and places of work, and on-the-job training. Based on the results, careers have not weakened between cohorts on average in Finland. Instead of the often-expressed perception of greater job instability, there is high stability of employment combined with high mobility within the careers, owing to the high frequency of changing industries and jobs. However, the career development of women and the low-skilled lags behind that of men and the more highly educated, meaning that equality in earnings has not progressed. Other key findings of the study suggest that adult education differs according to the level of education, and that companies' investments in intangible capital anticipate positive career outcomes for employees. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com).

While the future of work is discussed from many perspectives, discussions on how an individual's own work tasks are changing are relatively rare (Dufva et al. 2017). This article builds on our alumni study (Selkälä, Tahkokorpi & Virtaluoto 2018), in which we discovered that despite the perceived changes in working life - often called the disruption of work - the foreign language alumni of the Oulu University have found permanent positions in the traditional professions of language graduates with relative ease. For them, the disruption of work has not affected employability or the terms of employment. To investigate how working life has changed for people in these professions, we gathered group and individual interview data in 2018-2019 on the career development of language professionals. We transcribed the data and analyzed it through thematic analysis (Braun & Clarke 2012). This article discusses the main theme we discovered in the data: the digitalization of work. Based on the data, digitalization has had a profound impact on the work of language professionals, but teachers and other language professionals experience this impact very differently. We conclude by suggesting ways in which the effects of digitalization could be managed.

Tutkielma käsittelee vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Tutkimusasetelmassa merkittävänä osana on muutos, sillä tutkimuksen kohteena olevat julkisen sektorin johtajat ovat vaihtamassa työpaikkaa. He siirtyvät julkisen sektorin organisaation merkittävästä esimiesasemasta toisen julkisen sektorin organisaation johtajaksi. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys selvittää vuorovaikutuksen merkitystä johtajan työssä. Alatutkimuskysymykset eli vuorovaikutustaitojen ja -osaamisten sekä muutostilanteen tuomien haasteiden selvittäminen tukevat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden rakentumista eli ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaamista. Tässä laadullisessa tutkielmassa vuorovaikutuksen tarkasteleminen johtajan työssä perustuu kokemuksiin ja havaintoihin, joten se noudattelee fenomenologis-hermeneuttista metodia. Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, jossa sovellettiin arvostavan haastattelun metodia. Tutkielmassa työpaikkaa vaihtavia johtajia on haastateltu vuorovaikutuksen merkityksestä heidän työssään kaksi kertaa eli taakse jäävän työn aikana ja uuden työn alettua. Haastatteluita oli yhteensä seitsemän, sillä kolmea johtajaa haastateltiin kaksi kertaa ja yhtä johtajaa kerran. Haastatteluissa selvitettiin johtajan vuorovaikutustilanteita ja -suhteita, vuorovaikutuksen merkitystä, vuorovaikutustaitoja sekä ajatuksia muutostilanteesta osana vuorovaikutuksen rakentumista. Aineiston analysointimenetelmänä on ollut aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielmassa on käytetty kahta empiiristä aineistoa tukevaa teoriaa eli konstruktivistista teoriaa ja sosiaalisen läpäisyn teoriaa. Konstruktivistinen teoria korostaa näkemystä, jonka mukaan jokaisen ihmisen todellisuus rakentuu tämän omista tavoista nähdä asioita ympärillä. Ihmisen mieli luo asioille merkityksiä ja nämä rakentavat ihmisen henkilökohtaisia ajatusrakennelmia. Sosiaalisen läpäisyn teorian perusajatuksen mukaan vuorovaikutustilanteet perustuvat luottamukseen ja avoimuuteen pohjautuviin keskinäisviestintätilanteisiin. Keskinäisviestintätilanteiden perusteella sosiaalisen läpäisyn prosessi kehittyy ja henkilöt lähentyvät tai vastaavasti suhde jää etäiseksi. Tutkielman kirjallisuutta tarkasteleva teoreettinen viitekehys koostuu johtamisen, viestinnän ja johtamisviestinnän, puheen ja vuorovaikutuksen sekä kehityksen ja oppimisen tarkastelusta. Aineiston ja teorian vuoropuhelusta syntyneiden johtopäätösten perusteella uuden johtajan astuminen organisaation johtajaksi haastaa suuresti sekä johtajaa että organisaatiota. Johtajan johtamistyötä edistää avoin, luottamukseen perustuva, rehti ja suora vuorovaikutus. Johtaja tarvitsee suuren määrän vuorovaikutustaitoja hoitaakseen johtamistehtäväänsä onnistuneesti, mutta myös organisaation henkilöstön alaistaidot ovat tärkeitä. Johtajan tärkeimpänä taitona on tunnistaa omat arvonsa sekä tuntea itsensä omannäköisensä vakaan ja luottamusta herättävän vuorovaikutuksen toteuttamiseksi. Vuorovaikutuksella on johtajan työssä valtavan suuri merkitys, sillä ilman vuorovaikutusta ei ole johtamista. Johtajalta vaaditaan vahvaa tahtoa kehittyä sekä kiinnostusta oppia vuorovaikutuksesta jatkuvasti osana työtä, johtajuutta ja omaa identiteettiään.

Functional homogenisation occurs across many areas and organism groups, thereby seriously affecting biodiversity loss and ecosystem functioning. In this study, we examined how functional features of aquatic macrophytes have changed during a 70-year period at community and species levels in a boreal lake district. At the community level, we examined if aquatic macrophyte communities showed different spatial patterns in functional composition and functional richness in relation to main environmental drivers between the time periods. We also observed each species in functional space to assess if species with certain sets of traits have become more common or rare in the 70-year study period. We found changes in the relationship between functional community composition and the environment. The aquatic macrophyte communities showed different patterns in functional composition between the two time periods, and the main environmental drivers for these changes were partly different. Temporal changes in functional richness were only partially linked to concomitant changes in the environment, while stable factors were more important. Species’ functional traits were not associated with commonness or rarity patterns. Our findings revealed that functional homogenisation has not occurred across these boreal lakes, ranging from small oligotrophic forest lakes to larger lakes affected by human impacts.

Kulunut kevät muutti liikunnanopetuksen täysin. Perinteiset työvälineet, liikuntavälineet, vaihtuivat tietokoneisiin, Ipadeihin ynnä muihin tietoteknisiin välineisiin, jotka mahdollistivat oppilaiden ohjeistamisen etänä. Vaikka koronatilanne helpottui kesäksi, on tällä hetkellä edessä taas epätietoisuutta siitä, miten liikunnan ja terveystiedon opetusta toteutetaan alkavana lukukautena. nonPeerReviewed

Arguably the most powerful artifact of the 20th century, the private car brought profound spatial, social, and cultural changes, as well as wide-ranging mobility justice implications. Autonomous mobility technologies, with the power to supplant part or all of the action of the driver by collecting and processing large quantities of fine grained data, promise to shift power away from users to engineers and create new important spatial and social implications for mobility justice, of which little are known. This research draws from Foucauldian conceptualizations adapted for the study of geographies of power to investigate how autonomous mobility technology may diagram spatial rationalities and moralities into the built environment. To that effect, it draws from 30 interviews of intermediaries in Finland–a country actively pursuing a transition to automated and shared mobility as part of an ICT-driven innovation policy. Examining autonomous mobility through a Foucauldian lens helps highlight the complex power relations it affords–in terms of changes in social structure and infrastructure, and social justice. By shedding light on how technology may structure the built environment, the Foucauldian perspective shows itself to be a valuable tool for planning and policymaking, providing insight into how autonomous mobility (in)justice may be assembled.

Ennen koronaa nettikeskusteluissa väiteltiin siitä, onko etätyöläisten sopivaa vallata pöytätilaa kahviloista – ja onko kahvilassa tietokoneen äärellä istuskelu työntekoa lainkaan. Pandemia on muuttanut asetelmaa monin tavoin. Tulevaisuudessa sekä kotona työskentelyyn puutuneet etätyöläiset että tappioita kärsineet kahvilayrittäjät voivat hyötyä siitä, jos etätyöläiset palaavat kahviloihin. Kirjoitus on osa Tutkitusti-verkoston monitieteistä Muutos-teemakokonaisuutta. nonPeerReviewed

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisin eri puhetavoin lastensuojelun asiantuntijuutta määritellään ja perustellaan suomalaista systeemistä toimintamallia käsittelevässä mallinnusraportissa. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii lastensuojelun sosiaalityössä yleisesti tiedostettu muutostarve, joka on jatkunut vuosikymmenestä toiseen lähes samanlaisena aktiivisesti tehdystä selvitys, kehittämis- ja lainsäädäntötyöstä huolimatta. Muutostarve on kohdistunut myös lastensuojelun asiantuntijuuteen, jota käytännössä toteutetaan kiireessä, suurten asiakasmäärien ja monimuotoistuneiden haasteiden keskellä vähäisin resurssein. Tutkimus on laadullinen asiakirjatutkimus ja sen viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen aineistona on suomalaisen systeemisen toimintamallin maakunnallista jatkokehittämistyötä johdattanut mallinnusraportti Kohti suomalaista systeemistä toimintamallia -keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja 3/2017. Aineiston analyysimenetelmänä on toiminut diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin avulla tutkimusaineistosta on ollut mahdollista paikantaa lastensuojelun asiantuntijuutta ja sen muutosta ilmentäviä puhetapoja ja toimijuuksia. Tutkimusaineiston perusteella oli löydettävissä neljä lastensuojelun asiantuntijuutta ja sen muutosta kuvaavaa muutosdiskurssia. Nämä muutosdiskurssit olivat yksin tekemisestä yhdessä tekemiseen, byrokratiatyöstä ihmissuhdetyöhön, ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen sekä palvelukeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Muutosdiskurssit tuottivat asiantuntijamuutosta, jossa asiantuntijuus määrittyy moniammatillisen tiimin kautta. Diskurssit tuottavat samanaikaisesti vastuuta kantavaa ja jakavaa asiantuntijuutta. Lisäksi ne tuottavat suhdeperustaista, asiakaskeskeistä sekä tavoite- ja muutos orientoitunutta asiantuntijuutta. Diskurssien ajamat asiantuntijuuden vaateet eivät ole uusia asioita lastensuojelussa. Näin ollen on syytä pohtia, kuinka suuri merkitys suomalaisella lastensuojelun systeemisellä toimintamallilla oikeasti on suomalaiselle käytännön lastensuojelutyölle ja sen asiantuntijuudelle. The purpose of this Master ́s thesis is to find out which different discourses the expertise in child protection is defined and justified in a modeling report which discuss the Finnish systemic operating model. The theoretical basis of the study is a generally recognized need for change in child protection in social work, which has continued to be almost as same for decades despite of actively done settlement, developing and legislation work. The need for change has also concerned the expertise in child protection which is in practice realised in a hurry in the middle of a large quantity of clients as well as challenges which have multiplied and with minimal resources. The study was qualitative one based on the documentary research and the methodological framework of the study is social constructionism. The data of the study is the modeling report, Kohti suomalaista systeemistä toimintamallia -keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja 3/2017, which has directed the provincial continuation of the development work of the Finnish systemic operating model. The analysis method used is discourse analysis. By means of discourse analysis it has been able to locate expertise in child protection in the data of the study as well as discourses and positions which reflect the change of it. Based on the data of the study there are four expertises in child protection to be found as well as discourses of change which represent the change of the expertise in child protection. These discourses of change are as follows: from working alone to collaboration, from bureaucratic work to social relations work, from a problem-centered approach to a problem-solving model and from a service-centered to a client-centered approach. The discourses of change produced change in expertise, where the expertise is defined through a multidisciplinary team. These four discourses produce expertises which share and take responsibility at the sama time. Discourses also produce expertises which are based on associations or are client, target and change -oriented. Therefore it is important to take a closer look at the Finnish systemic operating model and how signifigant it actually is for the Finnish child protection and its expertise in practise.

This chapter aims to increase current understanding of adults’ individual learning pathways and needs when adapting to new technology. We review adults’ overall technology skills and depict, through chosen examples, how adults have adapted to technological change in their working lives. We present prior research on the challenges that the Fourth Industrial Revolution poses to adults’ further education, and based on the Programme for the International Assessment of Adult Competencies (PIAAC), we review adults’ problem-solving skills in technology-rich environments. Overall, the findings emphasize the importance of design-based education and the need for companies to flexibly address adults with skill-shortages, who need to develop their problem-solving abilities in technology-rich environments.

Purpose – A prominent labour market feature in recent decades has been the increase in abstract and service jobs, while the demand for routine work has declined. This article examines whether the components of Type A behaviour predict workers’ selection into nonroutine abstract, non-routine service and routine jobs. Design/methodology/approach – Building on the work by Barrick et al. (2013), this article first presents how the theory of purposeful work behaviour can be used to explain how individuals with different levels of Type A components sort into abstract, service and routine jobs. Then, using longitudinal data, it examines whether the components of Type A behaviour predict occupational sorting. Estimations were performed based on the linear regression method. Findings – The results show that the Type A dimension “leadership” was associated with a higher level of abstract and service job tasks in occupation. High eagerness-energy and responsibility were also positively linked with occupation’s level of abstract tasks. These results suggest that workers sort into jobs that allow them to pursue higher-order implicit goals. Originality/value – Job market polarisation towards low-routine jobs has had a pervasive influence on the labour market during the past few decades. Based on high-quality data that combine prime working-age register information on occupational attainment with information about personality characteristics, the findings contribute to our knowledge of how personality characteristics contribute to occupational sorting in terms of this important job aspect. peerReviewed

While experimentation is at the heart of sustainability transitions, little attention has been paid to policy experimentation and its effects in advancing transitions. Drawing on the literatures on policy experimentation and institutional change in the context of sustainability transitions, we analyse an in-depth case study of the development of Mobility as a Service (MaaS) in Finland – one of the first countries globally to advance MaaS by government support. Our findings show how a potentially disruptive innovation, MaaS, can be traced back to a longer process of administrative reorientation and restructuring, i.e. gradual transformation in institutions, and has benefitted from cycles of policy experimentation, combined with the sequencing of policy strategies and further changes in the policy mix. Administrative restructuring has enabled policy experimentation that has led - via new vision building, networking and learning - to major regulatory change allowing market creation for MaaS. We conclude that the dynamics of policy mixes in transitions are influenced by short-term policy experimentation and long-term institutional change. More generally, institutional change is vital for enabling a favourable context for policy experimentation in sustainability transitions that in turn provides cognitive and normative learning to inform further institutional change., Highlights - Focus on policy experimentation and institutional change in transitions. - Two types of policy experiments identified in relation to innovation policy. - An in-depth case study of mobility as a service (MaaS) in Finland is presented. - Institutional change enables conducive context for policy experimentation. - Learning from policy experimentation can push transformative institutional change.

Voluntary and active participation by a wide variety of actors is a prerequisite for successful societal transitions towards sustainability. The ‘Commitment to Sustainable Development 2050’ is a national-level initiative in Finland, aiming to mobilise a large-scale transition involving various societal actors through openly communicated commitments to concrete actions. Each commitment should focus on at least one of the eight nationally defined sustainability objectives connected to the global Sustainable Development Goals. This article assesses the implementation and the development needs of the commitment process based on a range of materials. The results highlight the importance of securing adequate resources for long-term coordination and continuous development of the commitment process, trust creation through long-term and open communication, and flexibility allowing for experimentation aimed at finding new modes of interaction between the public and private sectors.

The article focuses on innovation and social media strategies in newspaper companies in the US and three Scandinavian countries (Sweden, Norway and Denmark). Many previous studies have focused on the state of journalism and media industry in single countries, although media have distinct features in different countries. Through the comparative setting, it is possible to examine the differences in media innovation strategies and study what factors affect innovation in media production, business models, sources of funding, and social media strategies. The qualitative part of the paper consists of semi-structured in-depth interviews (N = 65) with media managers and experts, which were carried out in Scandinavia in 2016 and in the US in 2017. The quantitative market data covers the years 2006–2016; this timespan corresponds well with the accelerating digital transition in the newspaper business. According to the results, new business models are mostly new combinations of existing revenue streams, while adaptation of new technology is slow, with few exceptions.

Vuoden 2018 IFLA konferenssi pidettiin Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Paikalle oli kokoontunut reilu 3500 konferenssivierasta yli sadasta maasta. Erilaisia tapahtumakokonaisuuksia oli liki kolmesataa aihekohtaisista sessioista toimielinten tapaamisiin ja lyhyisiin seitsemän minuutin lightning talks -pikaesitelmien kokonaisuuksiin. Lisäksi vielä epäviralliset tapahtumat ja vierailut suuren metropolin kirjastoihin ja nähtävyyksiin täyttivät nopeasti vierailijan kalenterin.

This study evaluated changes in psychosocial factors and self-reported physical activity (PA) among the sample of Finnish men who underwent the fitness tests during the national health campaign. Another aim was to examine whether the fitness test feedback was a meaningful experience for PA change. Baseline data were collected in 2011 by fitness test and questionnaire. Men who had low/moderate fitness along with overweight ( n = 361) were recruited to the postcampaign study in 2014. Data were analyzed with nonparametric tests, logistic regression analysis, and content analysis. The postcampaign survey was completed by 102 men. Positive PA change was associated with high goals, planning skills, and self-efficacy for PA. One fourth of men recalled that they had surprisingly poor fitness at baseline. This experience was not related to positive PA change. A fitness test may awake motivation, but promotion of self-efficacy and self-regulatory skills is needed to support concrete behavior change.