Search

Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa selvitän uuden koulurakennuksen ja toimintakulttuurin suhdetta. Tutkittava kohde on Paunun yläkoulu Jämsässä, sen opettajat ja kaksi yhdeksättä luokkaa. Tutkin käyttäjien vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa sekä heidän kokemuksiaan uudesta rakennuksesta. Tarkastelen myös koulun arkkitehtuuria ja käyttäjien sille antamia merkityksiä. Aineiston kokosin kyselyillä. Tutkimusmenetelmänä käytin myös osallistuvaa havainnointia. Teoreettisen tarkastelun keskiössä on eletyn tilan ja rakennetun ympäristön kokemus, mm. Kirsi Saarikankaan ja Pauline von Bonsdorffin fenomenologisen ja kokemuksellisen ympäristöestetiikan näkemykset tilan ja kokijan suhteesta. Tavoite oli saada tietoa siitä, miten käyttäjien ja arkkitehtien yhteistyö toteutui uuden rakennuksen suunnittelussa sekä millainen suunnitteluprosessi edistäisi toimintakulttuurin muutosta. Tuloksena oli, että uuden koulurakennuksen suunnitteluprosessin tulisi lähteä käyttäjien laatimasta pedagogisesta näkemyksestä. Jos tämän laativat pääasiassa arkkitehdit, ei uudella oppimisympäristöllä ole merkittävää vaikutusta koulun toimintatapoihin. Uuden oppimisympäristön mahdollisuudet, avoimet, joustavat ja muunneltavat tilat voivat silloin jäädä hyödyntämättä. Pelkkä uusi rakennus ei tuota uudenlaista opetusta. Käyttäjien osallistumisen suunnitteluvaiheeseen on oltava vahvempi, jotta uudella oppimisympäristöllä olisi vaikutusta koulun toimintakulttuuriin. Tarvitaan aikaa pohtia ja aitoa vuorovaikutusta. Koulun suunnittelu on monivaiheinen prosessi ja siksi koulun ja arkkitehtuurin kenttään perehtynyt ulkopuolinen välittäjä olisi hyödyllinen tuki. Suunnitteluun osallistuminen ja tilojen muokkaaminen voisi lisätä omistajuuden kokemusta, mikä voisi motivoida pohtimaan koulun toimintatapoja. Oppilaiden tapa ottaa tiloja haltuun ennalta suunnittelmattomilla tavoilla pitäisi myös ottaa suunnittelussa huomioon. Tutkimusryhmien näkemykset koulurakennuksen ja viihtyvyyden suhteesta poikkesivat toisistaan. Oppilaiden viihtyvyydelle fyysistä oppimisympäristöä tärkeämpää on sosiaalinen oppimisympäristö, opettajat pitivät uutta rakennusta erittäin merkittävänä työviihtyvyydelleen.

Tämä tutkimus kartoittaa, millaisia välineelle ominaisia multimodaaleita ja interaktiivisia kerronnan muotoja tablettiaikakauslehdissä on hyödynnetty vuosina 2013-2014. Tutkimus liittyy keskusteluun median murroksesta sekä luovan talouden piirissä käytyyn keskusteluun innovoinnista ja sen haasteista. Katson tablettijournalismin olevan jatkumoa lehtien siirtymiselle verkkoon. Tutkimuksen taustalla on ajatus tabletista uudenlaisena monimedialaitteena, joka mahdollistaa multimodaalisen ja non-lineaarisen tarinankerronnan sekä kosketuksen hyödyntämisen kerronnan osana. Tablettijournalismista käydyssä keskustelussa keskeiseksi on noussut se, miten lehden lukemisesta voisi tehdä aiempaa paremman kokemuksen. Lisäksi tablettiviestintään liitetään ajatus vuorovaikutteisesta yleisösuhteesta niin laitteen käyttäjien kesken kuin käyttäjien ja lehden toimituksen välillä. Samaan aikaan tablettivälineellä julkaiseminen on lehtitaloille haaste, sillä varsinkaan Suomessa tablettijulkaisemisesta ei ole vielä saatu taloudellisesti kannattavaa. Tutkielmani lähestyy aihetta poikkitieteellisesti ja yhdistää viestinnän tutkimukseen tuotesuunnittelun ja käyttäjäkokemuksen tutkimusta. Tutkimukseni on teorialähtöistä ja sisällönanalyyttistä tapaustutkimusta. Tutkimusaineistona minulla on kolme tablettiaikakauslehteä: Katachi Gold ja Travel + Escape, jotka Digital Magazines Awards palkitsi vuonna 2013 muun muassa niiden tarjoaman interaktiivisuuden ansiosta, sekä alan edelläkävijänä pidetty Wired Magazine. Tutkimus pureutuu näiden lehtien käytettävyyteen, visuaaliseen suunnitteluun, kerroksellisuuteen, kosketuksen hyödyntämiseen, multimodaalien elementtien tarkasteluun, interaktiivisuuteen ja siihen, onko lehti suljettu vai avoin kokonaisuus. Pohjaan oman tutkimukseni pääosin Saila Kiutun ja Jussi Ahlrothin tutkimuksiin tablettikerronnan muodoista. Olen luonut heidän tutkimustensa ja muun alalla käydyn keskustelun pohjalta sapluunan, jonka perusteella analysoin lehtiä. Olin yllättynyt, miten keskenään erilaista vuorovaikutteisuutta nämä lehdet tarjosivat käyttäjälle. Lehtien suunnittelussa oli kiinnitetty huomiota käyttöliittymän vuorovaikutteisuuteen, mutta sekä adaptiivinen että luova vuorovaikutteisuus oli unohdettu lähes täysin, jolloin vuorovaikutteisuus oli ainoastaan vähäistä tai keskilaajaa. Ainoastaan Wired Magazinessa oli pyritty tarjoamaan käyttäjälle sosiaalista vuorovaikutteisuutta. Lisäksi lehtien käytettävyydessä ja käyttäjän opastamisessa oli paljon eroa. Myös kosketuksen merkitys oli unohdettu muiden paitsi Katachi Goldin kohdalla. Olen koonnut huomioideni pohjalta muistilistan, jonka toivon auttavan tablettilehtien suunnittelussa.

Pro gradu -tutkimuksessamme tutkimme yliopisto-opettajien keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen opetuskontekstissa. Keinoja tarkastellessa olimme kiinnostuneita myös opetta- jien näkemyksistä, millaisia syitä sekä mahdollisuuksia ja esteitä he näkivät milloinkin kyseessä olevan keinon käyttöön. Tutkimus perustuu haastatteluaineistoon, joka on kerätty Jyväskylän yliopistossa toteutetun Interaktiivinen opetus ja oppiminen -hankkeen aikana teemahaastatteluna. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä yhdeksästä yksilö- ja ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 16 opettajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriasidonnaisella analyysimenetelmällä, jolloin analyysissä edettiin alussa aineistolähtöisesti, mutta loppuvaiheessa teoriatietoa hyödynnettiin teemojen muodostamisessa. Aluksi aineisto pelkistettiin redusoimalla tutkimuksen kannalta epäolennaiset kohdat pois. Tämän jälkeen redusoitu aineisto klusteroitiin muodostamalla alaluokat keinoille sekä syylle keinon käyttöön. Lopuksi alaluokat yhdistettiin ja niistä muodostettiin yläluokat, joista saatiin lopulliset yhdistävät luokat. Tulosten perusteella erilaisia keinoja interaktiivisuuden lisäämiseen olivat erilaisten opetusmuotojen käyttäminen, opettajien yhteistyö, toimintatapojen muuttaminen, opiskelijan vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, teknologian hyödyntäminen ja tasavertainen kohtaaminen. Yleisin syy interaktiivisuuden lisäämiseen oli pyrkimys lisätä vuorovaikutusta. Muita syitä olivat arvioinnin monipuolistaminen, opiskelijoiden aktivointi sekä laadukkaampi työskentely. Yleisesti opettajien käyttämät pedagogisten toimintatapojen syyt ja keinot olivat linjassa teoriaosuudessa esitettyjen syiden ja keinojen kanssa. Keinojen mahdollistavia ja estäviä tekijöitä ilmeni aineistossa lukumääräisesti vähän, mutta jokainen maininta antoi tärkeää lisätietoa keinojen vaatimuksista. Jatkotutkimuksella voitaisiin pyrkiä saamaan tarkempaa tietoa mahdollistavista ja estävistä tekijöistä. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimus voisi olla selvittää, miksi opettajat eivät käyttäneet jotain interaktiivisuutta lisäävää keinoa.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin yliopiston opettajien kokemuksia interaktiivisesta opetuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia yliopiston opettajat saivat heille uudenlaisen interaktiivisen kurssin järjestämisestä. Tämän lisäksi pyrittiin selvittämään, minkälaisia kokemuksia yliopiston opettajille muodostui kurssilla ilmenneestä vuorovaikutuksesta. Yliopiston opettajat olivat mukana Interaktiivinen opetus ja oppiminen -hankkeessa, jonka avulla opettajat muokkasivat omia kurssejaan interaktiivisiksi. Tutkimus toteutettiin yliopiston tutkijoiden toimesta teemahaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 yliopiston opettajaa. Haastattelut litteroitiin Interaktiivinen opetus ja oppiminen -hankkeesta gradua tekevien opiskelijoiden toimesta. Aineisto on analysoitu fenomenologisen tutkimusmetodin avulla. Tämän tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia ovat, että yliopiston opettajat kokivat interaktiivisen opetuksen mukavana ja haasteellisena tehtävänä. Interaktiivisen opetuksen järjestämisen koettiin vievän paljon aikaa. Tämän lisäksi arviointi koettiin haasteelliseksi, sillä moni työtavoista oli ryhmätyö, jolloin yksilöllisten arvosanojen antaminen oli vaikeaa. Opettajat kokivat Interaktiivinen opetus ja oppiminen -hankkeen tuoman vertaistuen auttaneen kurssin suunnittelussa. Kursseilla tapahtui paljon vuorovaikutusta ja sen ohjaaminen koettiin toisinaan haasteelliseksi, mutta myös palkitsevaksi. Lisäksi interaktiivinen opetus lisäsi opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja pohdinnan taso syveni. Aiempaa tutkimusta liittyen opettajien kokemuksiin interaktiivisesta opetuksesta on vähän. Tämän tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin linjassa muutamien opettajien kokemuksia interaktiivisesta opetuksesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Aiempien tutkimusten ja tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että interaktiivinen opetus on motivoivaa ja se saattaa parantaa oppimistuloksia. Interaktiivinen opetus koetaan opettajien toimesta positiivisena, vaikka kehitettävää löytyisikin.

Tutkimuksessa analysoitiin musiikin toimintaa peliretoriikkana kolmessa videopelissä. Analyyseissa pyrittiin osoittamaan, kuinka musiikki luo merkityksiä samanaikaisesti suhteessa pelin ytimeen ja osana pelijärjestelmän kuorta, motivoiden pelaajaa, antaen pelaajalle palautetta, välittäen pelaajalle tietoa muuttuvasta pelitilanteesta ja viestimällä pelin lopputuloksesta. Analyyseissa erotettiin kolme musiikillisen merkityksen muodostamisen tapaa: musiikilliset konventiot, sopimuksen varaiset viittaukset sekä musiikin ja toisen peliretoriikan muodon välille syntyvät metaforisest merkitysrakenteet. Analyyseissa hyödynnettäväsää teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyi kolme tutkimustraditiota: soveltavan pelitutkimuksen teoria, semioottinen mediamusiikin tutkimus sekä aikaisempi videopelimusiikin- ja audion tutkimus. Erityisen keskeiseen osaan tutkimuksessa nousivat Aki Järvisen (2008) esittämä laaja formalistinen peliteoria, Nicholas Cookin (1998) ja Juan Chattahin (2006) esittämät teoriat mediamusiikin metaforisesta luonteesta, Karen Collinsin (2008) esittämät peliaudion teknisen toteutuksen perusluokittelut sekä Jason Bramen (2009) esittämä muotoanalyysimenetelmä videopelimusiikin ei-lineaariselle muodolle. Tutkimuksen aineistona toimivat kolme videopeliä: kauhuelokuvateemalle perustuva ammuntapeli Left 4 Dead (Valve 2006), toimintapainotteinen seikkailu- ja ongelmanratkontapeli Shadow of the Colossus (Team ICO 2005) sekä tuulen lentoa kuvaava rauhallinen Flower (thatgamecompany 2009). Tutkimuksessa havaittiin, kuinka kolme peliä hyödynsivät musiikkia peliretoriikkana hyvin erilaisilla tavoilla. Left 4 Dead -pelin analyysissa tarkasteltiin pelin eri vihollishahmoihin liittyviä musiikillisia katkelmia, jotka olivat äärimmäisen läheisessä metaforisessa ja ikonisessa suhteessa pelihahmojen visuaaliseen kuvaukseen ja toimintaan peliympäristössä. Pelissä musiikin toimintaa tarkasteltiin päämäärä- ja palauteretoriikkana, sillä musiikki auttaa pelaajaa arvioimaan uudelleen lyhyen tähtäimen tavoitteitaan. Sen sijaan Shadow of the Colossus -pelissä musiikki toimi ensisijaisesti motivaatio- ja palauteretoriikkana ja musiikin muoto sidottiin osaksi pelin sääntöihin liittyvien tavoitteiden täyttymistä. Pelissä musiikki myös osallistuu voimakkaasti pelin teemaan liittyvän eettisen-häilyvyyden rakentamiseen, syyllistäen pelaajaa pelin tavoitteissa onnistumisesta. Flower-pelissä sen sijaan eri vuorovaikutteisen musiikin tekniikoita hyödynnettiin pelaajalle annettuna eritasoisena positiivisena palautteena. Samanaikaisesti musiikki rakentaa voimakkaasti pelin teeman luonto-teknologia vastakkainasettelua ja motivoi pelaajaa vapaan ja leikkisän peliroolin omaksumiseen.

Higher education institutions are facing an on-going pressure to develop pedagogy which promotes high-quality learning, supports studying in various learning circumstances, and integrates technology. Flexible and meaningful learning possibilities which develop skills for the world of work, like active agency, collaboration and construction of knowledge through interaction with others, are needed in university education. To address these needs, a multidisciplinary network for developing university teaching was introduced at the University of Jyväskylä, Finland in 2011. Even though the main focus of the developmental work is based on the strategy of the university jointly shared among teachers, a bottom-up policy with respect to teachers’ expertise and autonomy directs the whole activity. Interactivity in teaching and learning, as well as flexible and Information and Communication Technologies (ICT)-supported opportunities to study, have been defined as the main developmental themes so far. In addition, developing pedagogy together with other teachers in a multidisciplinary network and sharing teaching experiences in the university community have been the central courses of action in the project. Developing university teaching is challenging and we supposed that teachers experience several phenomena that could be either very helpful or very hindering. In this article, we analysed the teachers’ experiences of teaching development and their support needs while working on the network project. The following research questions were addressed: 1) What factors did the university teachers consider to be supportive or constraining in the development of teaching in general? 2) What kinds of supportive or constraining factors are emphasised when the development of teaching is focused particularly on eEducation? The data were collected by interviewing 51 teachers who participated in the multidisciplinary network during 2011–2014 and enhanced interactive and ICT-based initiatives in their teaching. Qualitative content analysis was used to analyse the teacher interviews. The results of the study revealed that the supportive factors in the development of teaching arose from the nature of the development itself, i.e., from the teachers’ opportunities to act as active agents in an authentic process of development. Furthermore, the circumstances of the developmental work also have an essential supportive or constraining role in the development of teaching. The support, at its best, would be when the development of teaching in a university context is recognised as valuable and rewarding, and is also encouraged by the management. However, on the constraining side, utilising ICT challenges both the teachers’ competences in the pedagogical-technological field and the operational environment, including tools and equipment for ICT-based teaching and ICT services of the university. nonPeerReviewed

SAIRAUDEN TAAKASTA KOKEMUKSEN VOIMAAN Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat palveluiden kokemustutkijoina Anne Leinonen Sosiaalityö/Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Mikko Mäntysaari/Esa Konttinen 15.5.2012 sivumäärä: 110 sivua + liitteet 5 sivua ________________________________________________________________________ Tämä tutkimus on tapaustutkimus Mielenterveyden keskusliiton Yhteinen ymmärrys ja avunanto mielenterveystyössä hankkeeseen (YYA-projekti) 2007–2010 liittyneestä koke- mustutkimuskoulutuksesta ja -toiminnasta Kokkolassa. Kokemustutkimuskoulutuksen tar-koituksena on antaa valmiuksia mielenterveys- ja päihdekuntoutujille osallistua mielen-terveystyön tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kokkolassa kokemustutkimuskoulutus liittyi kansainväliseen Institutional Treatment, Human Rights and Care Assessment (ITHACA) -hankkeeseen, jossa oli tavoitteena kehittää eurooppalainen työkalu ihmisoikeuksien ja terveydenhoidon toteutumisen arvioimiseksi mielenterveys- ja kehitysvammalaitoksissa sekä asumispalveluissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä Kokkolan kokemustutkimustoimintaan osal-listuneiden kokemukset kertovat palveluiden käyttäjien osallistamisesta tutkimustyöhön, mielenterveys- ja päihdepalveluiden kansalaislähtöisen ja kokemusperäisen kehittämisen mahdollisuuksista sekä kokemustutkimuksen merkityksestä toimijoille. Tutkimuksen ai-neistona on kuuden kokemustutkijan ja kahden hankkeen vastuuhenkilön teemahaastattelut. Täydentävänä aineistona on Tampereen kokemustutkijaryhmän osallistuva havainnointi. Aineiston analyysimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, johon liittyy myös aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysini taustateoriana on Paulo Freiren prob-lematisoivan ja vapauttavan kasvatuksen teoria. Kokkolan kokemustutkimustoiminta osoittaa, että palveluiden käyttäjien osallistuminen palveluiden arviointi- ja kehittämistyöhön on mahdollista. Koulutettavien kannalta koke-mustutkimuksessa yhdistyy vertaisten ja ammattilaisten kanssa toteutuvan dialogisen vuo-rovaikutuksen voimaannuttavat vaikutukset sekä yhteisen tavoitteen eteen yhdessä tehtä-vän työn konkreettinen palkitsevuus. Tämä tuottaa muutosprosessin, joka luo kuntoutumis-ta ja uutta tutkijan identiteettiä. Kokemustutkimus avaa tietä yhteiskunnallisista asioista kiinnostumiselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Kokemustutkimukseen osallistuminen on suunnannut ammattilaisia kohti vuorovaikutteista horisontaalista asiantuntijuutta.

Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat osa toimivaa demokratiaa. Voidakseen osallistua kansalaiset tarvitsevat motivaatiota ja taitoja osallistua sekä sopivia osallistumiskanavia. Entisten kanavien rinnalle kehitetään parhaillaan uusia, sosiaalisen median välineitä hyödyntäviä sähköisiä osallistumiskanavia, joiden tarkoituksena on helpottaa kansalaisosallistumista, edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua päätöksenteossa sekä lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Oikeusministeriön johdolla on kehitetty sähköistä Osallistumisympäristö-palvelua (Otakantaa.fi), joka tarjoaa kanavia kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, valtion ja kuntien päättäjien sekä julkishallinnon väliseen vuorovaikutukseen. Osallistumisympäristössä voidaan nostaa esille esimerkiksi ajankohtaisia suunnittelu- ja päätöksentekotilanteita, esitellä ja arkipäiväistää uusinta tutkimustietoa tai selvittää kansalaisten näkemyksiä verkkokyselyiden ja rajattujen ohjattujen keskusteluryhmien avulla. Palvelun kautta mahdollistuu myöhemmin myös sähköisten aloitteiden tekeminen ja seuraaminen sekä lausuntojen antaminen. Osallistumisympäristö-hanke on osa valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian edistämisohjelmaa (SADe-ohjelma). Kansalaisten näkemyksiä Osallistumisympäristön toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä selvitettiin pilotoimalla Osallistumisympäristön demoversiota Ilmasto, ruoka ja politiikka -aiheisen verkkokeskustelun avulla. Pilotointi osoitti, että sähköiselle Osallistumisympäristölle on tarvetta, vaikka osa pilottiin osallistuneista kansalaisista suhtautui palvelun demoversioon suurin varauksin. Palvelussa todettiin olevan vielä paljon kehittämisen varaa, ennen kuin se pystyy vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin. Palvelun keskustelufoorumi ei pystynyt tukemaan riittävästi keskustelua, ja siksi keskusteluiden onnistuminen ja osallistujien aktiivisuus olivat paljolti keskustelun ohjaajan vastuulla. Nopeatempoinen verkkokeskustelu edellyttää selkeää ja sujuvaa keskusteluympäristöä, jotta se houkuttelisi kansalaisia osallistumaan ja jotta osallistujien välille syntyisi todellista vuorovaikutusta. Pilotoinnin mukaan kansalaisia näyttävät kiinnostavan monenlaiset verkko-osallistumisen tavat. Pilotoijat olivat halukkaita osallistumaan sähköisen Osallistumisympäristön kautta muun muassa omaa arkeaan koskettaviin keskusteluihin ja kyselyihin, kansalaisaloitteiden tekemiseen ja seuraamiseen sekä lausuntojen antamiseen. Osallistumismotivaation kannalta on tärkeää se, että kansalaisnäkemykset todella otetaan huomioon päätöksenteossa ja palvelussa annetaan palautetta osallistumisen vaikuttavuudesta. Lisäksi palvelua pitäisi olla helppo ja nopea käyttää ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen. Osallistumisympäristöstä ja siellä käynnistyvistä hankkeista tulisi myös saada vaivattomasti tietoa. Sähköisen demokratian kehittämishanke nosti esiin kysymyksen sähköisen osallistumispalvelun todellisista mahdollisuuksista lisätä demokratiaa Suomessa. Pystyykö palvelu houkuttelemaan laajasti kansalaisia mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan, vai käyttävätkö uutta sähköistä palvelua ainoastaan muutenkin aktiivisesti osallistuvat? On tärkeä miettiä myös sitä, miten voitaisiin tukea niiden kansalaisten osallistumista, joiden ääni ei nykyisin kuulu yhteiskunnassa. Osallistumisympäristö-palvelun pilotoinnin toteuttivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä keväällä 2012. Pilotointiin kutsutut kansalaiset kokeilivat ja arvioivat palvelun demoversiota osallistumalla Ilmasto, ruoka ja politiikka -keskusteluun viikon ajan. Palvelua arvioivat myös pilotoinnin toteuttajat eli tutkijat. Tuloksia hyödynnetään Osallistumisympäristön jatkokehittämisessä. Pilotoinnin tavoitteena oli lisäksi kehittää toimintamallia, jonka avulla voitaisiin seurata ja jäsentää verkkokeskustelua sekä hyödyntää keskustelun tuloksia tutkimuksessa ja valtionhallinnossa.

Nykymaailmassa vieraan kielen hyvää ääntämistä pidetään olennaisena osana kielitaitoa ja kommunikatiivista kompetenssia. Näin myös ääntämisen opettamisesta on tullut yhä merkittävämpi osa vieraan kielen opetusta. Tietotekniikka sovelluksineen on vallannut alaa yhteiskuntamme eri osa-alueilla ja myös kouluissa ollaan vähitellen alettu käyttää tietokoneita apuna ja työvälineinä opetuksessa. Kieltenopetuksessa tietokoneet ja erityisesti internet tuovat vieraat kielet kulttuuripiireineen luokkahuoneeseen tarjoten rajattomasti mahdollisuuksia oppia kielistä ja kulttuureista, käyttää autenttisia materiaaleja ja kommunikoida reaaliajassa sekä muiden kieltenopiskelijoiden että natiivien kanssa. Erityisen hyvin tietotekniikan tarjoamat mahdollisuudet soveltuvat ääntämisen ja suullisen kielitaidon harjoittamiseen. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin saksan kielen fonetiikan interaktiivinen opetusohjelma Langenscheidt CD-ROM Phonothek Interaktiv soveltuu suomalaiseen saksa vieraana kielenä - opetukseen, millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa saksan kielen ääntämisopetukselle, kuinka hyvin se vastaa sääntöineen ja harjoituksineen suomalaisten saksanoppijoiden tarpeita ja kuinka sitä voitaisiin hyödyntää myös luokkaopetuksessa. Työn tarkoituksena oli luoda tietopaketti Phonothek Interaktivin käytöstä ja soveltuvuudesta avuksi kieltenopettajille saksan ääntämisopetusta varten, sekä tarjota vinkkejä ja neuvoja sen käytöstä. Tutkimuksessa Phonothek Interaktiv analysoitiin mm. vertaamalla sitä ja sen ominaisuuksia laadukkaan opetusohjelman kriteereihin sekä niihin yksityiskohtaisiin haasteisiin, joita äidinkieleltään suomalaisella oppijalla on saksan oikeanlaisen ääntämisen oppimisessa. Lisäksi arvioitiin sen käyttömahdollisuuksia luokkaopetuksessa. Tutkimus osoitti, että Phonothek Interaktiv soveltuu hyvin saksan kielen fonetiikan opetukseen myös suomalaisille oppijoille, kunhan kohderyhmä on valittu oikein ja tiettyjä sisältöjä muistetaan täydentää. Vaikka ohjelma on teknisesti vanhentunut, eikä vastaa nykyisiä vaatimuksia laadukkaasta opetusohjelmasta, se tarjoaa kuitenkin monipuolisia harjoitustehtäviä sekä hyvät perusteet saksan kielen fonetiikasta. Phonothek Interaktivia voidaan käyttää tietyin varauksin myös luokkaopetuksessa täydentämään opetusta ja tuomaan vaihtelua.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa pyritään selvittämään, vaikuttaako lapsiperheiden suhtautuminen television käyttöön niiden kiinnostukseen digitaalitelevision vuorovaikutteisia lisäpalveluja kohtaan – ja jos, niin miten. Suhtautumisella television käyttöön tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, millaisiin tarpeisiin perhe kokee television soveltuvan parhaiten ja miten sallivasti noiden tarpeiden tyydyttämiseen suhtaudutaan. Empiirisessä osassa tämä käyttötarkoitustutkimuksesta johdettu lähestymistapa yksinkertaistetaan siihen, painotetaanko perheessä tiedonhakua ja hyötykäyttöä vai rentoutumis- ja viihdekäyttöä. Vuorovaikutteisuus määritellään tutkielmassa kahtalaisesti. Yhtäältä sillä tarkoitetaan viestintää, joka syntyy television katselutilanteessa eri ihmisten sekä ihmisten ja laitteen välille. Toisaalta digitaalitelevision vuorovaikutteisista lisäpalveluista puhuttaessa sillä tarkoitetaan käyttäjän ja laitteen tai sovelluksen välille syntyvää teknologian välittämää viestintää. Tutkielma asetetaan teoreettiseen viitekehykseen kuvailemalla lyhyesti digitaalitelevision alkuvaiheen vuorovaikutteisia lisäpalveluja sekä käymällä läpi television katselua ja käyttöä käsitteleviä tutkimuksia ja teorioita. Käsittelyssä nojataan ennen kaikkea yleisötutkimukseen sekä sen kritiikkiin. Television katselu- ja käyttötilanteen todetaan olevan monisyinen prosessi, jota on hankala mallintaa. Teoriaosassa käsitellyistä tutkimuksista nousee esiin kaksi näkökulmaa: katsojan eli käyttäjän aktiivisuus sekä katselutilanteen sosiaalinen konteksti. Tämän havainnon pohjalta lähestytään television katselu- ja käyttötilannetta luomalla vastinparit aktiivinen-passiivinen ja sosiaalinen-individuaalinen. Aktiiviseksi television katsomiseksi määritellään tutkielmassa se, kun televisiolaitteen ja ihmisen välillä on paljon vuorovaikutusta, passiiviseksi taas se, kun vuorovaikusta on vähän tai ei lainkaan. Sosiaaliseksi television katsomiseksi määritellään se, kun television kanssa samassa tilassa olevien ihmisten välillä on runsaasti vuorovaikutusta, individuaaliseksi taas se, kun vuorovaikutusta on vähän tai ei lainkaan. Empiirisen osan tapaustutkimuksessa tutkitaan teemahaastatteluin neljää vuorovaikutteisen digitaalitelevision testiversiota kotonaan koekäyttänyttä lapsiperhettä. Teemoittelun avulla purettujen haastattelujen pohjalta perheet sijoitetaan nelikenttään, joka havainnollistaa yhtäältä perheiden suhtautumista television käyttöön ja toisaalta niiden kiinnostusta digitaalitelevision vuorovaikutteisiin lisäpalveluihin. Nelikentän akseleina toimivat edellä mainitut vastinparit. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että perheiden suhtautuminen television käyttöön vaikuttaa niiden kiinnostukseen vuorovaikutteisia lisäpalveluja kohtaan. Television käyttöön varsin neutraalisti suhtautuvien, tasapuolisesti niin viihde- ja rentoumiskäyttöä kuin tiedonhakua ja hyötykäyttöä painottavien perheiden kiinnostus vuorovaikutteisiin lisäpalveluihin on verrattain vähäistä. Television käyttöön vahvan negatiivisesti tai positiivisesti asennoituvat, selvästi joko viihde- ja rentoutumiskäyttöä tai tiedonhakua ja hyötykäyttöä painottavat perheet ovat huomattavasti kiinnostuneempia vuorovaikutteisista lisäpalveluista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työni aiheena on vuorovaikutteinen digitelevisio ja lähinnä se, minkälaisia vuorovaikutteisen digitelevision palveluiden piti olla Suomessa. Tutkin liikenne- ja viestintäministeriön ArviD-hankkeessa mukana olleita digitelevisiopalveluita. ArviD oli ministeriön käynnistämä hanke, johon valittiin avoimen haun perusteella erilaisia digitelevisiossa toteutettavaksi tarkoitettuja vuorovaikutteisia palveluita. Palveluita oli neljätoista ja ne edustivat eri tahoja, erilaisia kohderyhmiä ja erilaisia palvelutyyppejä. ArviD:n palvelut eivät tällä hetkellä ole käytössä, joten tämän vuoksi tutkin palveluita kuvailevia tekstejä. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on saada kuva siitä, minkälaista digitelevisiota Suomeen oltiin suunnittelemassa. Vuorovaikutteisuus oli yksi digitelevision suurista lupauksista, joka kuitenkin on toistaiseksi on jäänyt lunastamatta. Pyrin työssäni selvittämään sitä, mitä vuorovaikutteisen digitelevision käytännössä toivottiin Suomessa olevan. Työni on tapaustutkimus ja tutkittava tapaus ovat ArviD-hankkeeseen osallistuneet palvelut. Pyrin tätä pientä joukkoa tutkimalla saamaan paremman käsityksen ilmiöstä, josta on tarjolla hyvin vähän konkreettista tietoa. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin ensimmäisessä osassa pyrin saamaan yleiskuvan palveluista luokittelemalla palveluita eri piirteiden mukaan. Toisessa osassa tarkastelen palveluiden vuorovaikutteisuutta. Vuorovaikutteisuuden tutkimiseen sovellan professori Jan van Dijkin vuorovaikutteisuuden määritelmää. Työni tuloksista ensimmäinen huomattava piirre on se, että digitelevision vuorovaikutteisia palveluita tekemään haluttiin uusia toimijoita, jotka tuottaisivat informaatio-, tuki- ja opetuspalveluita uusille kohderyhmille. Uusia tekijöitä olivat kunnat, oppilaitokset ja vähemmistöjärjestöt. Toinen merkillepantava seikka on se, että lähes puolet palveluista oli sellaisia, joilla ei ollut mitään tekemistä television sisällöntuotannon kanssa. Nämä palvelut käyttivät televisioverkkoa jakelukanavana. Niissäkin palveluissa, joissa oli jonkinlainen yhteys meneillään olevaan televisio-ohjelmaan, oli hyvin vähän journalistisia, televisio-ohjelman sisältöön liittyviä palveluita, joissa olisi esimerkiksi mietitty yleisövuorovaikutusta. Kolmas merkille pantava seikka on se, että palveluiden vuorovaikutteisuus ei noussut kovin korkealle tasolle. Kotikäyttäjän osallistuminen oli suurimmassa osassa ArviD:n palveluita hyvin ohjattua ja rajattua. Tärkeimmät lähteet: Kangaspunta, Seppo (2006): Yhteisöllinen digi-tv. Digitaalisen television uusi yhteisöllisyys, yhteisöllisyyden tuotteistaminen ja yhteisötelevision vaihtoehto. Näränen, Pertti (2006): Digitaalinen televisio. Analyysejä alkuhistoriasta, viestintäpoliittisista haasteista ja tv-järjestelmän muuttumisesta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee monimediaalisuuden roolia Suomen Big Brother 2005 -yleisön seuraamiskokemuksessa. Lähestymistapa on deskriptiivinen ja tapaustutkimuksen kaltainen, koska kyseessä on uudehko ilmiö. Lisäksi tutkielmassa pohditaan interaktiivisuuden roolia seuraamiskokemuksissa, monimediaalisuuden roolia yleisön sitouttamisessa, yleisön mahdollista muutosta aktiivisemmaksi, yleisön, tuotannon ja tekstin suhteiden muutosta sekä monimediaalisuuden merkitystä suomalaisille televisioyleisöille. Tutkielman keskeisin käsite on monimediaalisuus, jolle esitetään määritelmä tutkielmassa. Määritelmän mukaan monimediaalisuudella tarkoitetaan samaan ohjelmaformaattiin tai sisältökokonaisuuteen kuuluvan sisällön välittämistä ja yleisön osallistamista käyttäen useampaa kuin yhtä mediaa, palvelua ja teknologiaa. Perinteisen television lisäksi erityisessä roolissa tässä on Internet. Teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään monimediaalisuuden määrittelyn lisäksi erityisesti interaktiivisuuden ja yleisön määrittelyyn. Lisäksi käsitellään mediaympäristön muutosta, konvergenssia, yleisötutkimusta, virtuaaliyhteisöjä, faniutta ja tosi-tv-ilmiötä. Tärkeimpiä lähteitä ovat Mathijsin ja Jonesin toimittama "Big Brother International. Format, Critics and Publics" (2004) sekä useiden kirjoittajien, esimerkiksi Ticknellin & Raghuramin (2002), Deeryn (2003) ja Livingstonen (2004), Big Brotheria ja uudenlaisia yleisöjä käsittelevät artikkelit. Empiirisesti ilmiötä lähestytään useiden menetelmien ja aineistojen avulla. Aineistona ovat neljä fokusryhmähaastattelua, Big Brother -keskustelufoorumilta saadut vastaukset sekä Big Brother -sivuston kvantitatiivinen kysely. Lisäksi analyysin tukena käytetään keskustelufoorumilta kerättyjä viestiketjuja sekä katsojalukuja ja kävijämääriä. Analyysimenetelmänä on teemoittelu. Johtopäätöksissä ilmiötä analysoidaan syvemmin empirian ja teorian vuoropuhelulla. Big Brother -yleisö oli hyvin heterogeeninen. Kukin yleisön jäsenistä pystyi luomaan yksilöllisen seuraamiskokemuksen valiten eri monimediaalisista palveluista itselleen sopivat. Osalla yleisöstä Internetistä tuli pääkanava seurata Big Brotheria, joten Internetillä on jopa potentiaalia syrjäyttää televisio. Kuitenkin suuri osa yleisöstä seurasi Big Brotheria rinnakkain televisiosta ja Internetistä. Big Brotherin myötä nähtiin myös uudenlaisia mediankäyttötapoja, kuten suoran 24/7-palvelun käyttäminen radion tapaan tai reaaliaikainen tapahtumien selostaminen keskustelufoorumilla. Monimediaalisuus viihdesisältöjen seuraamisessa oli hyvin monelle aktiiviselle yleisön jäsenelle uusi kokemus. Monimediaalisuus muutti myös seuraamisen ja ajankäytön suhdetta. Aktiiviset Big Brother -yleisön jäsenet seurasivat paitsi illalla, myös aamulla ja työpäivän aikana Big Brother -talon tapahtumia. Reaaliaikaisuus oli monille suuri osa viehätystä ja toi ainutlaatuisia mukana elämisen kokemuksia. Merkitysten tuottamisen kontrolli siirtyi Big Brotherissa osittain tuotannolta yleisölle. Yleisö koki valvovansa tuotantoa, oli kriittinen kaupallisia pyrkimyksiä kohtaan ja vaati läpinäkyvyyttä. Myös tekstin ja yleisön suhteessa näkyi muutoksia, sillä joissain tapauksissa kanssayleisön tuottamat tekstit nousivat jopa tärkeämmiksi kuin tuotannon tuottamat tekstit.

Interaktiivinen monitavoiteoptimointi soveltuu hyvin teollisen kemian prosessisuunnitteluun. Jussi Hakanen esittelee väitöskirjassaan menetelmään pohjautuvan uuden työkalun, jollaista ei aiemmin ole ollut tarjolla. Hakanen on soveltanut työkalua onnistuneesti useiden kemiallisten prosessien suunnitteluun huomioimalla uudella tavalla enemmän kuin kaksi prosessin käyttäytymiseen vaikuttavaa tavoitetta.Aikaisemmin kemian prosessien suunnittelussa on otettu huomioon enintään kaksi prosessin toimintaan vaikuttavaa ristiriitaista tavoitetta. Hakasen esittelemä lähestymistapa ei rajoita huomioitavien tavoitteiden määrää, mikä mahdollistaa prosessien aiempaa realistisemman suunnittelun. Väitöstyössä esiteltyjä suunnittelutehtäviä ovat muun muassa paperinvalmistusprosessin vesien kierrättäminen ja lämmön talteenottojärjestelmän suunnittelu sekä sokeriteollisuudessa tärkeän fruktoosin ja glukoosin erotusprosessin suunnittelu.Teollisen kemian prosessisuunnittelu, kuten reaalimaailman optimointiongelmat yleensä, sisältää tyypillisesti useita keskenään ristiriitaisia tavoitteita, jotka halutaan saavuttaa samanaikaisesti. Jotta prosessille saadaan paras mahdollinen suorituskyky, täytyy ristiriitaisten tavoitteiden välille löytää sellainen kompromissi, joka ottaa parhaiten huomioon kyseisen prosessin erityispiirteet. In this thesis, we study the potential of interactive multiobjective optimization (MOO) in solving chemical process design problems with several conflicting objectives. When designing real-world chemical processes, there are several performance criteria that need to be considered simultaneously, for example, economical aspects, environmental impact and process operability to name a few. These aspects are often conflicting and, therefore, the process considered can not be optimal with respect to each criteria at the same time. This means that some compromise must be made.In this thesis, interactive MOO is used to help the designer in finding the best compromise between the conflicting performance criteria. A compromise in MOO is called a Pareto optimal solution and it means that the performance of the process can not be improved with respect to any criteria without impairment in some other criteria. Previously, chemical process design problems have been usually solved with two performance criteria at most. The approach described in this thesis is not restricted by the number of performance criteria as is often the case in methods used by chemical engineers. Therefore, process design problems can be considered in their truly multiobjective character without unnecessary simplifications.A process design tool based on IND-NIMBUS, an implementation of the interactive MOO method NIMBUS®, has been developed in this thesis. The IND-NIMBUS process design tool developed consists of three parts: a modelling tool, an optimizer and a graphical user interface. The modelling tool produces a numerical model of the process considered. The optimizer consists of NIMBUS® and some suitable single objective optimizer that finally produces new Pareto optimal solutions by solving the single objective subproblems produced by NIMBUS®. Different modelling tools and single objective optimizers can be used depending on the problem to be solved. The graphical user interface enables the designer to input his/her preferences during the interactive solution procedure as well as comparing the Pareto optimal solutions obtained with different types of visualizations. The preference information is used to guide the search of the most preferred solution by generating desirable Pareto optimal solutions.Some preliminary ideas are also introduced to aid the designer in the decision making procedure. In this thesis, trade-off information is studied as a way of supporting the designer. The idea is to guide the designer towards the most preferred solution by showing him/her tradeoff information during the interactive solution procedure. Trade-off information can help the designer in realizing what kind of compromises could be available. This information is also beneficial in convincing the designer that (s)he has found the best compromise solution available.To test these ideas in practice, several industrial process design problems related, for example, to paper making and sugar industries were solved. Previously, these problems were considered in a simplified formulation by including only one or some of the important criteria. Here, these problems were considered in a totally new way with more than two important performance criteria included. The IND-NIMBUS process design tool was applied to these problems and all the problems were solved with the help of real designers who were experts in the specific areas of the applications considered. The results obtained were promising and the designers found the interactive solution procedure easy to understand and use. To summarize, we showed that interactive MOO can be succesfully applied to solving chemical process design problems in their true multiobjective character and our approach turned out to be efficient in practice.

Strategy may or may not lead to success and glory. In the case of modest success, strategy may be considered as faulty. It often gets the blame. In addition to strategy, there may be other forces in the game as well, preventing the strategy to work as it is aimed to. Among these may be poor implementation of strategy, including motivational and perceptional factors, or non-strategy-related factors like business industry, firm size, organization architecture, or management. Technology can be an enabling factor, but also a hindrance. In interactive, electronic business, information technology is an enabling and crucial factor. Poor technology, system design, and/or integration may lower the performance. In this study, strategies and IT-use, and success, are explored in the interactive business context. The context is reviewed and modeled. Strategy concept, themes and factors in its implementation, as well as information technology in implementing interactive e-business are reviewed. Strategy is first examined on a broad basis, then focusing on the interactive, e-business. A triangulating, multimethod approach is taken in the empirical part of this exploratory research endeavor, with qualitative studies on both Finnish and international actors, and a quantitative survey among 1017 Finnish firms, of which 271 participated. A framework of strategic implementation of interactive, electronic business is created and evaluated. Conducting truly interactive, electronic marketing – e-commerce and e-business – is challenging. The characteristics of the e-context require an integration of two different views: a modern marketing perspective that focuses in relationships, with a relatively broad scope and external view of firm, and a capability perspective, also found and applied in marketing domain, but even more applied and required in information systems science. This inbound view focuses on transactions, processes, capabilities, and efficiency. Both aim at optimizing firm performance, but address the subject from distinct perspectives; integration of these is hence not simple. Success requires integration of different, both comprehensive and partial strategies, flexibility to implement these, and responsiveness to the new markets accessed. Firms surveyed in this context are mainly successful in this complex business context, although the success perception varies among these Ulla Ahlforsin väitöskirjatutkimus porautuu elektronisen liiketoiminnan ilmiöihin niin talouden kuin informaatioteknologiankin näkökulmasta. Ahlfors tutkii, minkälaisia strategioita yritykset ovat omaksuneet tässä liiketoimintaympäristössä sekä kuinka menestyksellistä näiden toiminta on. Suomalaisista yrityksistä 16 prosenttia on laajentanut tai vähintäänkin mahdollisesti laajentamassa tavoittelemiaan alueellisia markkinoita elektronisen toimintansa myötä. Näistä suurin osa laajentaa toimintaa kansainvälisillä markkinoilla, mutta myös kotimaassa toimintaa laajennetaan. Valtaosa yrityksistä ei ole kuitenkaan arvioinut tarpeelliseksi laajentaa markkinoitaan nykyisestä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tarkastelen tutkielmassani journalistisen tilan muutosta maakuntaradion uutisista verkkouutisiin. Näkökulmani on interaktiivinen journalistinen tila kulttuurisessa kontekstissa, jota selvitän tapaustutkimuksena mediarutiinien, journalistisen puhetavan ja maakuntaradion uutisten pohjalta. Lähestymistapani teoreettisena taustana ovat Johan Fornäsin (1996) Kulttuuriteoria, Hannu Niemisen (2003) tapa jakaa julkinen tila ja Mark Deuzen (2003) verkkoviestinnän vuorovaikutteisuustutkimukset. Olen kerännyt tutkimusmateriaalia YLEn kolmesta maakuntaradiosta: Lahden Radiosta, Radio Hämeestä ja Tampereen radiosta. Uutispäälliköiden haastattelut, toimittajille tekemäni sähköpostikysely ja kahden uutisviikon aiheiden vertailu kertovat journalististen käytäntöjen muutoksesta konvergoituvassa toimituksessa. Uuden digitaalisen median interaktiivisuus, multimedia ja uutisten kontekstualisointi asettavat vaatimuksia toimittajien ammattitaidolle. Maakuntaradion toimittajien ammattitaito ei kuitenkaan ole supistunut tekniseksi osaamiseksi vaan kyselyyni vastanneet toimittajat korostavat kykyä tehdä uutisia useaan eri välineeseen aiheen ehdoilla. Tutkimukseni osoittaa, että maakuntaradiot julkaisevat verkossa osittain eri aihealueiden uutisia kuin radiolähetyksessä. Portinvartijan roolissa uutispäälliköt pyrkivät objektiiviseen ja puolueettomaan uutisvalintaan ja nostavat radiolähetyksen kärkeen virkamies- ja asiantuntijalähteisiin perustuvia uutisia. Internet on toistaiseksi maakuntaradion rinnakkainen julkaisualusta ja vuorossa oleva uutistoimittaja siirtää verkkoon valintansa mukaan sähkeitä. Maakuntaradion uutiset ovat valtavirtajournalismille tyypillistä elitististä julkisuutta ja verkkouutiset lähempänä pluralistista julkista tilaa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielma käsittelee Jyrki-ohjelmaa ja sen suhdetta katsojiinsa. Jyrki on MTV3-kanavalta kuusi kertaa viikossa iltapäivisin lähetettävä nuortenohjelma. Ohjelmassa korostuu katsojan ja ohjelman välinen vuorovaikutus, interaktiivisuus. Jyrkin ja sen katsojien välinen suhde on merkittävä osa ohjelman sisältöä. Tuo suhde näkyy myös Jyrkin ilmiasussa, sillä ohjelma lähetetään MTV3:n kaupunkistudiosta keskeltä katsojien arkipäivää.Tutkimuksessa pyritään selvittämään Jyrkin ja sen katsojien välistä suhdetta ohjelman tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen toinen tavoite on tutkia mitä Jyrkin televisuaalinen ilmiasu ja muotokieli merkitsee tuon edellä mainitun suhteen kontekstissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu seitsemästä teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat toimijoita Jyrkin tekoprosessin takana. Haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelun teema-alueita on kuusi: ohjelman interaktiivisuus, ohjelman suhde katsojaan, ohjelman muotokielen merkitys, kaupunkistudion merkitys, ohjelman suhde todellisuuteen sekä ohjelman leviäminen ympäristöönsä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Umberto Econ uustelevisio-käsitettä, joka on peräisin teoksesta Matka arkipäivän todellisuuteen (1985). Tutkimuksessa viitataan myös postmoderniin tv-kulttuuriin. Muita tärkeitä lähteitä tutkimukselle ovat olleet Heikki Hellmanin väitöskirja From Companions to Competitors (1999), Hannu Eerikäisen artikkeli Kommunikaation ekstaasi: Yleisradio ja vuorovaikutteinen televisio (1994) sekä Veijo Hietalan & Ari Honka-Hallilan artikkeli Todellisuuden paluu televisioon (1992). Jyrkin tekijät näkevät Jyrkin interaktiivisena ohjelmana, jonka sisältö muovautuu katsojien vaikutuksesta. Heidän mielestään ohjelmalla on aidosti vuorovaikutteinen suhde katsojiinsa. Tekijät kokevat Jyrkin selkeästi perinteisistä tv-ohjelmista erottuvana ohjelmaformaattina, joka on tuonut uutta ilmaisua maamme televisiomaisemaan. Eräs merkittävä uusi televisuaalisen ilmaisun muoto on kaupunkistudio. Jyrkin tekijöiden mielestä Jyrki on nähtävissä television uusien toimintapojen koelaboratoriona, jossa kokeillaan ja kehitellään uudenlaista tv-ohjelmaa. Osa Jyrkin muodosta ja sisällöstä onkin levinnyt myös kotimaisen television valtavirtaan. Jyrkin tekijät näkevät Jyrkin ohjelmaformaattina, jonka ympärille rakennetaan myös MTV3-kanavan tulevaisuuden hankkeita ja suunnitelmia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimukseni käsittelee Usenetin ryhmien käyttötarkoituksia. Usenet on tietoverkoissa, muun muassa Internetissä, toimiva vuorovaikutteinen viestintäjärjestelmä. Sen puitteissa on mahdollista seurata tuhansia ryhmiä ja lähettää niihin viestejä. Halusin selvittää, mihin tarkoituksiin ryhmiä käytetään. Tutkin seuraamis- ja kirjoittamissyitä erillisinä kokonaisuuksina. Yksi alakysymyksistäni oli, miten ne eroavat toisistaan. Selvitin myös, onko taustamuuttujilla tilastollisesti merkittävää vaikutusta eri käyttötarkoituksiin. Selvitin strukturoidulla lomakekyselyllä, miten suomalaiset Usenetin käyttäjät arvottavat käyttötarkoituksiin liittyviä väittämiä. Etsin ulottuvuuksia faktorianalyysin keinoin ja muodostin faktoreiden kärkimuuttujista summamuuttujia, joiden arvoja tarkastelin. Muut muuttujat kävin läpi yksitellen. Muodostin kyselyn väittämät kahden teorian, viestinnän käyttötarkoitustutkimuksen sekä uudemman, niin sanotun telelogi-teorian pohjalta. Tein niiden pohjalta etukäteen kuusi väittämäryhmää, joista kaksi liittyy sisällöllisiin käyttötarkoituksiin, kaksi sosiaalisiin syihin, yksi ajanvietteeseen ja yksi muihin syihin. Kyselylomake oli täytettävissä kotisivullani Internetissä. Tiedotin siitä suomalaisissa Usenet-ryhmissä. Tutkimukseen osallistui 271 henkilöä. Käyttöulottuvuudet muodostuivat niin, että seuraamissyissä oli havaittavissa erillinen ajanvietefaktori ja yleinen sosiaalinen faktori. Nämä ovat omia tyyppejään myös käyttötarkoitustutkimuksessa, jota voidaan nyt siis pitää kohtuullisen hyvänä työkaluna vuorovaikutteisen median seuraamissyitä tutkittaessa. Erottui myös löyhä tietoon liittyvä faktori, joka noudattelee käyttötarkoitustutkimuksen jaottelua. Lisäksi löytyi sosiaalinen ulottuvuus, jolle ei ole vastaavuutta teorioissa. Kirjoittamissyistä erottui hajanainen tiedollinen ulottuvuus. Sen lisäksi löytyi selkeästi kaksi erilaista sosiaalista ryvästä, joiden muodostuminen noudatti telelogin teoriaa: oli havaittavissa sekä mielipiteiden vaihtoon että sosiaalisten suhteiden luontiin liittyvät faktorit. Luetuin ryhmätyyppi oli taustamuuttuja, jolla oli eniten yhteisvaihtelua seuraamissyiden kanssa. Selitän tämän niin, että paikalliset ryhmät ovat usein velvollisuuden vuoksi käytettäviä työkaluja, kun maailmanlaajuiset ryhmät palvelevat ajanvietteenä ja tiedonhaun apuvälineenä. Huomasin myös, että naiset seuraavat ryhmiä sosiaalisten syiden takia enemmän kuin miehet. Miehet taas suosivat kaupankäyntiä ja tiedostojen hakua selvästi enemmän kuin naiset. Ilmeisesti sosiaalisuus-sisällöllisyys-vastakkainasettelu on sukupuolille yleisemminkin ominaista. Taustamuuttujien vaikutus kirjoittamissyihin oli yksioikoisempi. Lähes kaikkien käyttösyiden arvot kasvoivat kirjoittamisen useuden ja käytettyjen ryhmien määrän myötä. Selittäisin tämän yksinkertaisesti niin, että mitä tärkeämpää kirjoittaminen yleensä on, sitä enemmän myös kirjoitetaan. Tiedonhaku oli suosituin käyttösyy sekä ryhmien seuraamisessa että niihin kirjoittamisessa. Voitaisiin siis sanoa, että uutis- ja keskusteluryhmät ovat huonoja nimityksiä Usenetin ryhmille: ne ovat tutkimukseni valossa tietoryhmiä. Epätietoisuus perusjoukosta laski tutkimuksen validiteettia. Kahden eri tilastollisen testaamistavan käyttö ja muuttujien uudelleenluokittelu heikensi reliabiliteettia. Uskon silti tutkimuksen esittelevän kohtuullisen luotettavasti suuria linjoja innokkaiden harrastajien Usenet-käytössä.