Search

Nitraattia esiintyy luonnostaan monissa kasviksissa ja talousvedessä. Osa syödystä nitraatista muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraattia ja nitriittiä käytetään myös elintarvikelisäaineina, koska ne hillitsevät haitallisten mikrobien kasvua. Toisaalta niiden suuren saannin katsotaan aiheuttavan terveyshaittoja. Esitetty probabilistinen riskinarviointi perustuu vuosina 2004 – 2012 tutkittuihin valvonta- ja tutkimusprojektinäytteisiin sekä kirjallisuustietoihin. Lisäksi käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatuja Finravinto 2007- ja DIPP-ravintotutkimuksen tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja. Nitraattialtistus lisäainelähteistä on vähäistä. Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä: vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Kasvisten käsittely ja hyvä viljelykäytäntö vähentävät saantia. Paljon nitraattia sisältävien kasvisten suurkuluttajien altistus voi ylittää nitraatin hyväksyttävän päivittäissaannin (ADI). Nitriittialtistus elintarvikkeista ja talousvedestä voi ylittää ADI-arvon noin 14 %:lla 3-vuotiaista ja 11 %:lla 6-vuotiaista suomalaislapsista. Suurin altistuslähde ovat ruokamakkarat. Toisaalta jos nitriittipitoisuuksia alennettaisiin nykytasosta, hygieniavaatimuksia ja kylmäketjuhallintaa olisi tehostettava. Nitrat är en naturlig komponent i många grönsaker och hushållsvatten. En del av nitratet förvandlas av kroppen till nitrit. Nitrater och nitriter används också som tillsatsämnen i livsmedel för att förhindra tillväxt av skadliga mikrober. Å andra sidan kan ett stort intag av de här ämnena orsaka hälsoskador. Den här probabilistiska riskvärderingen baserar sig på nitrat- och nitrithalter i bevakningsprover samt forskningsprover som analyserades mellan 2004 och 2012 och på litteratur. Institutet för Hälsa och Välfärd tillhandahöll matanvändningsdata från Findiet 2007 studien för vuxna och DIPP-studien för barn. Exponeringen för nitrat via tillsattsämnen är låg. Nitratintaget härstammar främst från naturliga källor, dvs. vegetabilier, frukt och vatten. Behandling av grönsaker och goda odlingsrutiner minskar intaget. För dem som äter mycket vegetabilier med höga nitrathalter kan exponeringen överstiga det acceptabla dagliga intaget(ADI) för nitrat. För cirka 14 % av finska 3-åringar och 11 % av 6-åringarna kan exponeringen för nitrit från mat och vatten överstiga ADI. Den största nitritkällan är korv. Å andra sidan skulle minskade nitrithalter kräva skärpta krav på hygien och temperaturkontroll för köttprodukter. Nitrate is a natural component of many plants and tap water. A part of the ingested nitrate is transformed into nitrite in the body. Nitrate and nitrite are also used as food additives to prevent growth of dangerous microbes. On the other hand, high exposure to these compounds can cause health damage. This probabilistic risk assessment is based on monitoring and research project samples analysed during the years 2004 – 2012 as well as on literature. The National Institute for Health and Welfare supplied the Findiet 2007 and DIPP food study consumption data for adults and children. Nitrate exposure from food additives is low. Dietary nitrate exposure mainly comes from natural sources, i.e., vegetables, fruit and water. Processing of vegetables and good agricultural practices decrease the intake. High consumers of vegetables with high nitrate content may exceed the acceptable daily intake (ADI) of nitrate. Nitrite exposure from foods and tap water may exceed the ADI for approximately 14% of Finnish 3-year-olds and for 11% of 6-yearolds. The main source of exposure is sausages. If the nitrite content of processed meat were decreased from current levels, the demands on hygiene and temperature control would need to be tightened.

Kemiallisen aseen valvontaprojekti käynnistyi Suomessa lähes 40 vuotta sitten lähinnä ulkopoliittisista syistä. Projekti kuitenkin kehitti myös tutkimusta ja asiantuntijuutta, jotka nykyisin ovat kansainvälisesti tunnustettua huipputasoa.

Iridoideista, kasvien aineenvaihdunnan tuotteina syntyvistä ns. karvasaineista, on tullut kasvien puolustuskeino kasvinsyöjiä vastaan. Niihin erikoistumattomat kasvinsyöjät, esimerkiksi kaaliperhosen toukat, kasvavat iridoidipitoisissa kasveissa hyvin hitaasti ja kuolevat kitukasvuisuutensa vuoksi selvästi helpommin kuin muuta ravintoa saaneen verrokkiryhmän toukat.

Verkkoperhosen toukat ovat tarkkoja ruokavaliostaan. Ne pitävät erityisesti sellaisista kirpakan makuisista kasveista, jotka tekevät niistä itsestään niin pahanmakuisia, että saalistajat etsivät mieluummin makoisamman aterian.

The purpose of the project is to investigate the occurrence of antimicrobial resistance related to use of antimicrobials and biosecurity in the Finnish pork production chain from nursing to slaughter and processing of meat. Additionally, utilising the information about production, management, medication and biosecurity, possible factors related to development and spread of antimicrobial resistance will be identified. Finally, consumers’ exposure to resistant microbes is evaluated. The results will be helpful in improving control measures in order to prevent the emergence and spread of antimicrobial resistance. This poster presents the workflow of the project, when and where the samples are collected. Ten farms’ antimicrobial treatments and indications were used to compile boxplots to visualise differences. Observed resistance features are also presented., FI; en; pdf; efsafocalpoint@evira.fi

Food additives are compounds accepted in the EU for use in foods, for example to improve preservability or modify the structure, taste or colour. Some food additives are naturally occurring substances, while others are man-made. During the acceptance of a food additive, requirements for purity and other quality factors are determined and toxicological studies ascertain its safety or may lead to nonacceptance for use. This risk profile aims to define the basic level of food additive exposure of consumers for the development of a national monitoring system. The study comprises all food additives for which an acceptable daily intake (ADI) value is determined by EFSA. The exposure of consumers was roughly estimated based on maximum use levels detailed in the regulations. This population-level assessment was adjusted if necessary with use level information from industry. Based on the rough exposure estimate, the additives were divided into two groups: compounds for which the exposure in Finland is at a safe level, even with conservative estimates, and compounds for which the exposure needs to be studied in the future with more accurate data. The latter group included some colours, preservatives and sweeteners, as well as, due to the lack of information, some compounds modifying the structure of foods., FI; fi; pdf; efsafocalpoint@evira.fi

Flavourings are products that are not intended to be consumed as such, but which are added to food in order to modify the odour or taste. Presently, about 2,500 chemically defined flavouring substances have been authorised in the EU. In addition to these,the EU regulation on flavourings includes flavouring preparations, thermal process flavourings, smoke flavourings, flavour precursors and other flavourings or mixtures. This report describes the main points on the legislation, evaluation, approval and safety of use of flavourings. The risk posed by flavouring substances is generally considered low because the amounts of flavouring substances used are usually low and many flavouring substances are simple compounds with known metabolites. Many flavouring substances are natural compounds and they are present, for instance, in traditional food. However, some natural flavourings may have adverse effects on human health. The intake of some flavourings may be high among brandloyal consumers or high users. Estimating the intake of flavourings is difficult because the methods used for intake estimates include large uncertainties and because information on the occurrence and concentrations of flavourings in food is scarce. Annex III B of Regulation (EC) N:o 1334/2008 includes a list of substances with flavouring properties that should not be added to food as such, but that may be end up in foods with certain food raw materials such as spices. Some of these substances may have adverse effects on human health, and these compounds are also discussed. &nbsp