440 results on '"suomi toisena kielenä"'
Search Results
402. Resurssit jakoon!
- Subjects
ta516 ,ta6121 ,resurssit - Published
- 2016
403. TIEDETTÄKÖ?
- Author
-
Tammelin-Laine, Taina
- Subjects
Kirja-arviot - Abstract
Katri Karasma 2012. Suomi toisena kielenä -opetustieteen perusteet. Finn Lectura.
- Published
- 2013
404. Musiikin toimintaympäristö lukemaan oppimisen ja kielen oppimisen tukemisessa
- Author
-
Jurkka, Eveliina
- Subjects
oppimisympäristö ,oppiminen ,musiikillinen peli ,musiikki ,kesto ,rytmi ,kirjain-äännevastaavuus ,Kvalitatiivinen tutkimus ,oppimispelit ,lukeminen ,fonologinen tietoisuus ,opetusmenetelmät ,kielellinen tietoisuus ,kielen oppiminen ,musiikkipelit - Abstract
Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää musiikin oppimisympäristö, jonka avulla voidaan vahvistaa lukemaan oppimisen ja kielen oppimisen taitoja. Tutkimus on laadullinen design-tutkimus. Tutkimuksessa kehitetään seitsemän syklin kautta yhdessä asiantuntija-opettajien kanssa musiikillinen peli. Peliä testataan esi-ja alkuopetuksen perusopintoja opiskelevilla opiskelijoilla (5), ensimmäisen luokan 13 oppilaalla sekä valmistavan luokan viidellä S2-oppilaalla (suomi toisena kielenä oppilaalla). Musiikillinen peli pohjautuu lukemaan oppimisen ja kielen oppimisen teorioihin sekä musiikkikasvatuksen toimintatapoihin. Pelin lisäksi tutkimuksessa kehitetään myös käsityksiä alkuopetuksen opetuksesta kollaboratiivisen yhteistyön kautta. Musiikillisen pelin kautta vahvistetaan lukemaan oppivien ja kielen oppijoiden fonologista tietoisuutta, prosodista kykyä, äänteiden ja tavujen kestojen erottelukykyä sekä kirjain-äännevastaavuutta. Musiikin toimintatapojen: laulamisen, soittamisen, kuuntelemisen ja liikkumisen kautta voidaan vahvistaa kielellisen tietoisuuden taitoja. Musiikillinen peli rakentuu musiikin toimintatapojen ja kielellisen tietoisuuden osa-alueiden yhdistämisessä. Pelillisyys lisää oppilaiden innostusta, sitoutumista ja omaa omistajuutta oppimiseen. Peli tukee vuorovaikutteista kielen oppimista.
- Published
- 2017
405. Suomenoppijoiden paikan- ja tilanilmausten kehittyminen kielenkäytössä
- Author
-
Kaivapalu, Annekatrin
- Subjects
Kirjallisuutta - Abstract
Arvioitu teos: Sanna Mustonen: Käytössä kehittyvä kieli. Paikat ja tilat suomi toisena kielenä -oppijoiden teksteissä. Jyväskylä Studies in Humanities 255. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2015. 342 sivua (sis. 2 liitettä). isbn 978-951-39-6212-8 (nid.)
- Published
- 2016
406. Arkikeskustelu on monipuolinen kielen oppimisen ympäristö
- Subjects
ta6121 - Published
- 2011
407. Sosiokognitiivinen näkökulma kieleen ja sen oppimiseen
- Subjects
ta6121 - Published
- 2011
408. Kasvatuskumppanuuden hengessä – Kansainväliset perheet ja varhaiskasvatus monikielisten lasten kehitystä tukemassa
- Author
-
Rakkolainen-Sossa, Satu
- Subjects
varhaiskasvatus ,kolmikielisyys ,kansainväliset perheet ,monikieliset lapset ,kielellinen tietoisuus - Abstract
Kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt, ja ihmiset muuttavat maasta toiseen esimerkiksi työn, opintojen, perhesyiden tai vanhan kotimaansa muuttuneiden olosuhteiden takia. Kodin rakentaminen uuteen maahan vaatii muuttajilta paljon. Tämä haastaa myös varhaiskasvatuksen. Käsittelen tässä tekstissä kansainvälisten perheiden ja monikielisten lasten kielitilannetta muuttamisen, kotoutumisen ja varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Kirjoitus pohjautuu tekeillä olevaan väitöskirjaani, joka käsittelee syntymästään asti kolmen kielen vaikutuspiirissä elävien lasten kielivalintoja ja kielikäsityksiä (Rakkolainen-Sossa, tekeillä). Lisäksi tarkastelen kirjoituksessani Suomi toisena kielenä -opettajat ry:n varhaiskasvatuksen työryhmän kannanottoa (Vaty 2016).
- Published
- 2016
409. Oppilaan kotoutumisen tukeminen valmistavassa opetuksessa
- Author
-
Hiltunen, Pia, Pihlava, Maarit, and Alisaari, Jenni
- Subjects
perusopetukseen valmistava opetus ,identiteetti ,kotoutuminen ,integrointi - Abstract
Valmistava opetus on tärkeä askel oppilaan perusopetukseen integroitumisen, kotoutumisen ja kielitaidon kannalta. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen toteuttama Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärän oppimistulosten arviointi 2015 (Kuukka & Metsämuuronen 2016) osoitti, että valmistavalla opetuksella oli merkittävä positiivinen vaikutus perusopetuksen päättövaiheessa Suomeen tulleiden oppilaiden suomen kielen taitotasoon. Tässä artikkelissa käsittelemme valmistavaa opetusta käytännön toteuttamisen näkökulmista. Lisäksi pohdimme, miten oppilaan kotoutumista ja identiteetin kehittymistä voidaan tukea valmistavassa opetuksessa.
- Published
- 2016
410. Opettajien kokemuksia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kokonaisvaltaisesta tukemisesta
- Author
-
Ranta, Susanna
- Subjects
monikulttuurisuus ,kolmiportainen tuki ,opettajuus ,maahanmuuttajat ,maahanmuuttajatausta ,oppilaat ,alakoulu - Abstract
Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä suomalaisissa kouluissa kasvaa jatkuvasti. Oppimistuloksissa on jo havaittavissa eroja ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajien sekä muiden oppilaiden välillä. Yksi selitys oppimistulosten eroihin saattaa olla se, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat eivät saa riittävästi tukea koulussa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat kertovat tukevansa maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia tukimuotoja ja niiden kehittämistä, opettajien suhtautumista opetukseen monikulttuurisessa ja inklusiivisessa ryhmässä sekä kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää opettajaa kahdesta länsi- suomalaisesta koulusta talvella 2015. Laadullisen aineiston analyysiä on ohjannut aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jota on tukenut myös teoriatieto. Tutkimuksessa opettajien käyttämät tuen keinot jakautuivat institutionaalisiin, aktuaalisiin sekä informaalisiin keinoihin. Näiden lisäksi opettajat mainitsivat merkittävinä tukimuotoina lapselle valmistavan opetuksen, vanhempien aktiivisen roolin lapsen koulunkäynnissä sekä opettajan kulttuurisen tietämyksen. Tämän tutkimuksen perusteella huomiota pitäisi kiinnittää jatkossa erityisesti valmistavan, oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä - opetuksen kehittämiseen ja resurssien riittävyyteen, opettajien kulttuurisen tietämyksen lisäämiseen sekä maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden tukemiseen koulun ulkopuolella. Hakusanat: maahanmuuttajataustaiset oppilaat, monikulttuurisuus, kolmiportainen tuki, kokonaisvaltainen tuki, opettajuus
- Published
- 2015
411. Kielitaitoa vai ei? Käsityksiä filippiiniläisten hoitajien ammatillisesta kielitaidosta
- Subjects
ta6121 - Published
- 2011
412. Tviitaten ja höyläten
- Author
-
Vaarala, Heidi
- Subjects
opetusteknolgoia ,Twitter ,teknologia ,kielet ,sosiaalinen media ,opetus ,kielen oppiminen ,tviitit - Abstract
Eroavatko kielenoppijoiden arjen toiminnot ja luokkahuoneen tapahtumat liiaksi toisistaan? Miten oppijan arkea ja oppimista voisi tuoda lähemmäs toisiaan? Tässä artikkelissa tarkastelen tviittejä, jotka opiskelijat ovat kirjoittaneet osana suomi toisena kielenä -tekstikurssia Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa. Aluksi pohdin sitä, millaisia kieleen liittyviä tviittejä aineistossa on ja miten ne mahdollistavat vuorovaikutuksessa oppimisen. Sen jälkeen tarkastelen sitä, millaisia teknologiaan liittyviä tviittejä aineistosta löytyy ja miten ne tukevat oppimista. Lopuksi vertailen kieleen ja teknologiaan liittyviä tviittejä ja kysyn, voisiko sosiaalisen median käyttö toisen kielen opetuksen osana tuoda uutta virtaa luokkahuoneeseen. nonPeerReviewed
- Published
- 2014
413. Sävyjä sysisuomalaisuuteen
- Author
-
Vaarala, Heidi
- Subjects
kirja-arvostelut ,kotoutuminen ,maahanmuuttajat - Abstract
Osallisena Suomessa -hankkeesta, joka on valtakunnallisesti yksi suurimmista maahanmuuttajien kotoutumista ja osallisuutta edistävistä hankkeista, on nyt julkaistu kirja. Se on kiinnostavaa luettavaa niin suomi toisena kielenä -opettajille kuin hallinnon kehitystyötä tekevillekin. Kirja-arviossa kurkistetaan kirjan teemoihin ja pohditaan maahanmuuttajien koulutukseen liittyviä ajankohtaisia asioita. nonPeerReviewed
- Published
- 2014
414. SAIRAANHOITAJAN TYÖKIELI – YLEISKIELTÄ VAI AMMATTIKIELTÄ? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä
- Author
-
Kela, Maria and Komppa, Johanna
- Subjects
Artikkelit - Abstract
Artikkelissa kysymme, missä määrin suomi toisena kielenä (S2) -opetuksen pitäisi tehdä ero ammattikielitaidon ja yleiskielitaidon välillä. Kysymystä selvitetään haastattelemalla työelämään juuri sijoittuneita tai opintojaan lopettelevia maahanmuuttajasairaanhoitajia ja heidän lähiesimiehiään. Tutkimuksen metodinen työkalu on luotu S2-opetukseen tehtyjen ammatillisten viitekehysten, tässä tapauksessa nimenomaan sairaanhoidon ammatillisen S2-viitekehyksen, pohjalta. Viitekehyksestä on luotu puolistrukturoitu teemahaastattelukehikko, jonka avulla selvitetään hoitajien omia kokemuksia kielellisestä selviytymisestä ja toisaalta esimiesten näkemyksiä hoitajien kielellisestä selviytymisestä. Sisällönanalyysillä osoitetaan, että suurimmat haasteet ovat kirjaamistilanteiden rakenteellinen ja terminologinen tarkkuus, spontaanius ja reagointi puhelinkeskustelutilanteissa, rekisterinvaihto ja kommunikoinnin seuraaminen monenkeskisissä vuorovaikutustilanteissa sekä ammatti-identiteetin kielenvarainen ilmentäminen. Eniten tukea koettiin saatavan työyhteisön kannustavasta ilmapiiristä, potilaiden myönteisestä asenteesta ja keskustelukumppanin suorista avuntarjouksista. Tämän tutkimuksen tuloksena syntyvä kuva ammattikielestä on moni-ilmeinen. Tutkimus haastaa kyseenalaistamaan ammatillisen kielitaidon määritelmän. Funktionaalisen S2-opetuksen pohjana ei voi toimia sellainen ammatillisen kielitaidon määritelmä, joka määrittelee ammattikielen yksinomaan terminologisin perustein ja sulkee pois ammattiin kuuluvien vuorovaikutustilanteiden kirjon. Asiasanat: ammatillinen kielenopetus, toisen kielen opetus, hoitotyö Key words: professional language, second language learning, nursing
- Published
- 2013
415. SUOMEN KIELEN TAIDON RIITTÄVYYS YRITYSTEN AIKAPAINEISISSA PUHETILANTEISSA ESIMIESTEN JA TYÖHARJOITTELIJOIDEN KUVAAMANA
- Author
-
Jäppinen, Tuula
- Subjects
Artikkelit - Abstract
Liike-elämän lingua franca -kielenä käytetään englantia monissa Suomessakin toimivissa yrityksissä. Maahanmuuttajien työllistymisen kannalta on kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi, että he osaavat myös suomea. Artikkeli käsittelee sitä, millainen suomen kielen taito koetaan riittäväksi yritysten toimihenkilöiden suullisissa kielenkäyttötilanteissa. Riittävyyden kokemusta tarkastellaan sekä äidinkielisten että suomea toisena kielenä (S2) puhuvien näkökulmasta. Tarkastelussa keskitytään aikapaineen vaikutukseen. Aikapaineella tarkoitetaan tässä artikkelissa sekä lyhyt- että pitkäkestoisen kielenkäytön aiheuttamaa kuormitusta. Tutkimuksen laadullinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla seitsemästä yrityksestä. Tutkimuksen mukaan aikapaine vaikutti kielenvalintaan niin, että nopeutta vaativissa työtilanteissa käytettiin englantia, jos S2-puhujan suomen taito oli alle tason B2. Aikapaine nosti riittäväksi koetun kielenosaamisen tasoa, kun oli kyse osallistumisesta työyhteisön suomenkielisiin puhetilanteisiin ja kontakteista asiakkaisiin. Kokemus riittävästä tasosta vaihteli tilanteittain. Osallistuminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen koettiin vaikeaksi mutta tärkeäksi työyhteisön jäsenten keskinäisen luottamuksen rakentumisen vuoksi. Avainsanat: suomi toisena kielenä, aikapaine, työ Keywords: Finnish, second language, time pressure, work
- Published
- 2013
416. 'Kaikki oppilaiden puhe on pedagogisesti perusteltua'
- Author
-
Halonen, Mia
- Subjects
Kirjallisuutta - Abstract
Arvioitu teos: Inkeri Lehtimaja: Puheen suuntia luokkahuoneessa. Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla. Helsinki: Helsingin yliopisto 2012. 246 s. ISBN 978-952-10-7582-7 (nid.), 978-952-10-7583-4 (pdf).
- Published
- 2012
417. Teemankulku aikuisten S2-oppijoiden teksteissä
- Author
-
PUNKARI, MERI, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
SIVUAINETUTKIELMA Tutkielmassa tarkastellaan aikuisten suomi toisena kielenä -oppijoiden teksteissä ilmenevää temaattista rakennetta eli niitä tapoja, joilla kirjoittajat kuljettavat teksteissään teemoja, ts. tuttua, lukijan tiedossa tai pääteltävissä olevaa informaatiota, ja toisaalta reemoja, uutta informaatiota. Tarkastelukohteena on niin ikään se, miten Yleisten kielitutkintojen taitotasoille 3 ja 4 arvioidut tekstit eroavat teemankulultaan. Tutkimusaineistona on Yleisten kielitutkintojen suomen kielen korpus ja siinä keskitason eli taitotasojen 3 ja 4 kirjoittamisen osakoe. Mukana on yhteensä 80 tekstiä äidinkielinään arabiaa, kiinaa, venäjää ja viroa käyttäviltä kirjoittajilta. Temaattisen rakenteen koherenttius korreloi tekstin sujuvuuden ja ymmärrettävyyden kanssa. Temaattisen rakenteen selvittäminen avaa siis osaltaan vaikutelmaa viestin välittymisestä, joka on yksi oleellisimmista Yleisten kielitutkintojen arviointikriteereistä keskitason (taitotason 3) kirjoittamisen osakokeessa. Tutkimuksen perusteella juuri taitotasolla 3 teeman kuljettamisen loogisuus voi kompensoida kieliopillisesti ja leksikaalisesti heikkoa/ epätarkkaa kielitaitoa – ja mahdollistaa kyseisen arvosanan. Taitotasolla 3 on vielä tyypillistä rakentaa teksti kokonaan yhden tai kahden, läpi koko tekstin teemana toistuvan lekseemin varaan (jatkuva teema), mikä tekee tekstistä paikoin luettelomaisen. Toisaalta myös kontekstistaan irrallisia tai täysin tulkinnallisia teemoja on ainoastaan taitotasolla 3, mikä implikoi kirjoittajan kyvyttömyyttä kielellistää asioiden välisiä suhteita. Taitotasolla 4 esiintyy niin ikään paljon jatkuvan teeman käyttöä, mutta yleensä yhdistettynä ns. lineaariseen teemaan, joka etenee edellisen lauseen reemasta seuraavan lauseen teemaksi. Lineaarisesti etenevä teema onkin taitotasolla 4 yleisin. Lisäksi teemana toistuvaan tarkoitteeseen viitataan monipuolisemmin, esimerkiksi pro-sanoilla. Tekstin temaattinen rakenne on taitotasolla 4 yleensä suhteellisen selkeä ja loogisesti etenevä, mutta teeman kehittelyä ei juurikaan tapahdu, mikä ilmenee tekstien sisällöllisenä suppeutena. Sanajärjestystä ei vielä keskitasolla juurikaan osata käyttää asioiden korostamisessa ja painotusten esiintuomisessa. Sen sijaan aikaan ja paikkaan viittaavien adverbien käyttäminen esikentän sidossanoina näyttäisi onnistuvan luontevasti molemmilla taitotasoilla. Myös metatekstin käyttäminen tekstin strukturoimiseen ja temaattisen koherenssin luomiseen on yleistä molemmilla taitotasoilla. Avainsanat: S2, teema, reema, koherenssi Laudaturtyö
- Published
- 2012
418. 8-9-vuotiaiden S1- ja S2-oppilaiden syntaktisten valmiuksien kehittyminen
- Author
-
VILJANEN, MARIA, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tämä pro gradu -tutkielma on osa Tampereen yliopistossa tehtävää Koulukirjoittamisen tutkimusprojektia, jonka yhteydessä on tutkittu alakoululaisten kirjoitustaitojen kehittymistä eri näkökulmista tarkastellen. Tässä työssä tutkitaan suomea äidinkielenään (S1) ja toisena kielenään (S2) puhuvien 2. ja 3.luokkalaisten lasten syntaktisia valmiuksia, ja tutkimusote on pitkälti vertaileva niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Syntaktisia valmiuksia tutkitaan tarkastelemalla kolmea erilaista syntaktista piirrettä oppilaiden kirjoitelmissa; nämä piirteet ovat kolmen valitun verbin argumenttirakenne, relatiivilauseet sekä konjunktiot. Työn aineistona ovat oppilaiden Unelmien(i) päivä -kirjoitelmat, joita on yhteensä 431 kappaletta. Syntaktista kehitystä tutkitaan vertailemalla oppilaiden tuotoksia toisiinsa S1/S2-jaon, luokkajaon sekä sukupuolijaon perusteilla. Työn alkaessa oli oletuksena se, että S1-oppilaat ja 3.luokkalaiset ovat syntaktisesti kehittyneempiä kuin S2-oppilaat ja 2.luokkalaiset. Oletuksen voidaan sanoa toteutuneen melko odotetusti: S1-oppilaat käyttävät tarkastelussa olleita verbejä monipuolisemmin kuin S2-oppilaat, ja myös relatiivilauseiden käyttö on hieman kompleksisempaa natiiveilla. Konjunktioiden kohdalla erot ovat pienempiä, ja S2-oppilaat tuottavat osittain jopa laajemmin erilaisia konjunktioita teksteissään. Tutkielma osoittaa myös sen, että lapsen kielellinen kehitys paranee kyllä vuodessa esimerkiksi tekstin ymmärrettyyden osalta, mutta myös sen, että koululaisten kirjoitustaitoihin tulee kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän. Asiasanat: syntaktinen kehitys, argumenttirakenne, relatiivilause, konjunktio, suomi toisena kielenä, kielellinen kehitys
- Published
- 2012
419. Monikielinen maahanmuuttajataustainen oppija englanninopetuksessa : kokemuksia opettajanpöydän molemmin puolin
- Author
-
Nakari, Hanna and Salvanto, Emmi
- Subjects
affektiiviset tekijät ,oppiminen ,vieraan kielen opetus ,kielet ,monikielisyys ,äidinkieli ,opetus ,maahanmuuttajat ,englannin kieli - Abstract
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää monikielisten maahanmuuttajataustaisten oppijoiden kokemuksia englannin opiskelusta. Oppijoiden kokemuksia tarkasteltiin kielenopiskelun affektiivisten tekijöiden eli motivaation, asenteiden, kieliminän ja kielijännityksen osalta sekä siten, kuinka monikielisyys on läsnä englannin opiskelussa. Oppijoiden kokemuksia taustoitettiin opettajien näkökulmalla monikielisten oppijoiden englannin opetukseen. Tutkimuksella tavoiteltiin ymmärrystä monikielisten maahanmuuttajataustaisten oppijoiden englannin opiskelusta, jotta vieraan kielen opetusta voitaisiin kehittää kasvavalle maahanmuuttajatataustaisten oppijoiden joukolle. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto koostui seitsemän oppijan ja kolmen englannin opettajan haastatteluista. Haastatellut oppijat olivat 5- ja 6-luokkalaisia, joko ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia, joiden äidinkieli ja kotikieli oli suomen sijaan tai sen ohella jokin muu kieli. Lisäksi aineistoon kuuluivat taustatietolomakkeet oppijoiden kielitaidosta ja maahanmuuttotaustasta ja suomi toisena kielenä -opettajan arviot oppijoiden suomen kielen tasosta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittivat oppijoiden olevan motivoituneita ja positiivisesti asennoituneita englannin opiskeluun. He käyttivät englannin opiskelussa myös strategioita, joista luottamus kielenoppimiseen näyttäytyi merkittävimpänä. Oppijat, joille suomen kieli aiheutti jännitystä ja ymmärrysvaikeuksia halusivat eniten käyttää äidinkieltään englannin opiskelussa, koska heille äidinkieli toimi ymmärryksen kielenä. Kaikki oppijat kokivat monikielisyyden hyödyksi englannin opiskelussa, mutta mainitsivat käytännön hyötyinä lähinnä sanojen samanlaisuuden osaamissaan kielissä tai samojen sanojen tai sanaluokkien opiskelun eri kielten tunneilla. Muutoin oppijat kokivat eri kielten opiskelun toisistaan erillisinä. Opettajat suhtautuivat myönteisesti oppijoiden monikielisyyteen, mutta eivät maininneet oppijoiden tukemisesta monikielisyyden hyödyntämisessä. Tulosten pohjalta havaitaan, että monikielisyyden ja kielenoppimiskokemuksen laajempi hyödyntäminen englannin opiskelussa vaatii ohjausta. Tämä edellyttää opettajan tietoisuutta oppijoiden kielitaustoista sekä maahanmuuttajataustaisen oppijan kieltenopettajien välistä yhteistyötä. The aim of this study was to describe the experiences of multilingual immigrant learners in learning English as a foreign language. The study mainly examined affective factors such as motivation, attitudes, second language self and language anxiety as well as the realization of multilingualism in the learners’ experiences. Teaching English to multilingual learners was also viewed from teachers’ perspective. The study was motivated by the challenge posed to foreign language teaching by the constantly increasing number of multilingual learners in Finnish basic education and the need to apply foreign language education to meet these students’ needs. The present study was conducted as a qualitative case study by using semi-structured interviews. The data consisted of seven learners’ and three English teachers’ interviews. The learners were 5th and 6th graders with an immigrant background, whose mother tongue was other than Finnish. In addition to the interviews, the data included background information forms about the learners’ immigration and language learning history and Finnish as a second language teachers’ evaluations of the learners’ language skills in Finnish. The data was analyzed using qualitative content analysis. The results showed that the learners were motivated to learn English and had positive attitudes to learning the language. They used various learning strategies of which confidence in their language learning abilities stood out as the most significant. Learners who experienced anxiety and difficulties in understanding Finnish were the most keen to use their mother tongue when learning English, because they needed it for translation. All learners felt that multilingualism was beneficial to learning English. However, the only concrete advantages they mentioned were similar words in the languages they knew and same words or word classes learned in different language lessons. They saw no other links between their language studies. Teachers viewed learners’ multilingualism positively, but did not mention the need to support them in relying on their multilingual language skills and experience. The results suggest that learners need guidance and support to exploit the potential resources of their multilingualism. This, however, requires teachers’ awareness of learners’ linguistic background and collaboration between language teachers.
- Published
- 2012
420. 'Jos joskus pitäisi keksiä joku mielikuvitusmaailma, niin aivan varmasti jokaisella ihmisellä olisi ainakin omat unelma: siitähän jokainen unelmoi.' Modaalisuus alakouluikäisten lasten unelmakirjoitelmissa
- Author
-
KESKINEN, JENNI ELINA, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan alakoulun toista, kolmatta, viidettä ja kuudetta luokkaa käyneiden äidinkielisten ja suomi toisena kielenä -kirjoittajien tekstejä modaalisuuden ilmaisemisen kannalta. Ilmiötä lähestytään ensinnäkin tutkimalla kahden mahdollisuusverbin (saada, voida), nesessiiviverbien (kannattaa, pitää, tarvita, täytyä) sekä dynaamista välttämättömyyttä ilmaisevan joutua-verbin esiintymistä ja käytön piirteitä. Modaaliverbien ohella tarkastelussa ovat tietyt modaaliset adverbit ja partikkelit. Tutkielma liittyy Tampereen yliopistossa 2007 käynnistyneeseen koulukirjoittamisen tutkimusprojektiin. Projektin yhteydessä on kerätty Koulukorpus, joka koostuu alakoululaisten teksteistä. Kirjoitelmat on tuotettu yhteisestä ”Unelmien(i) päivä” -aiheesta. Tämän työn aineistona on yhteensä 852 koulukirjoitelmaa. Näistä valtaosa, 627 tekstiä, on suomea äidinkielenään puhuvien ja kirjoittavien lasten tuottamia. S2-oppilaiden tekstejä on yhteensä 225. Modaalisuus kytkeytyy mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen. Näiden perusta voi olla deonttinen (erilaiset luvat ja pakotteen ilmaisut), dynaaminen (tyypillisesti fyysisiin olosuhteihin, pystymiseen ym. liittyvät edellytykset) tai episteeminen (proposition totuutta koskevat arviot). Kielissä on yleensä erillinen modaaliverbien luokka, jolla on tiettyjä morfologiseen ja syntaktiseen käyttäytymiseen liittyviä erityispiirteitä. Suomen kielen modaaliverbit eivät ole erotettavissa yksinomaan formaalein kriteerein, mutta tässä tutkielmassa keskitytään käyttöihin, joissa verbi saa infinitiivikomplementin. Tarkoituksena on kartoittaa erityisesti välttämättömyyden ilmaisemisen aluetta, ja tarkastelussa ovat käytännöllisesti katsoen kaikki kirjoitelmissa esiintyvät nesessiiviset elementit. Tämän ohella kuitenkin hahmotellaan myös sitä, miten lapset ilmaisevat mahdollisuutta. Modaalisia adverbeja ja partikkeleita tutkimalla selvitetään, miten tällaisten puhtaammin leksikaalisten elementtien käyttö hallitaan ja miten se kehittyy modaaliverbien käytön rinnalla. Valittujen verbien sekä adverbien ja partikkelien tarkastelussa yhdistyvät kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät. Eri elementtejä tarkastellaan luokkatasoittain, S1- ja S2-kirjoittajia vertaillen sekä myös tyttöjen ja poikien väliset erot huomioiden. Kehitys tulee esiin erityisesti esiintymätaajuuksissa ja -tiheyksissä sekä elementtejä käyttämättömien kirjoittajien osuuksissa tapahtuvien muutosten kautta. Samalla ilmaukset ja rakenteet saattavat kuitenkin myös painottua ilmaisemaan eri aluetta kuin aiemmin. Työn perusoletuksena oli, että harjaantuneempien kirjoittajien sekä toisaalta kauttaaltaan S1-lasten teksteissä modaalisuuden ilmaiseminen on runsaampaa, monipuolisempaa ja täsmällisempää kuin aloittelevien kirjoittajien tai S2-käyttäjien tuotoksissa. Hypoteesi osoittautui monin paikoin oikeaksi. Tyttöjen ja poikien välillä todettiin olevan paikoin suuriakin eroja, ja pojilla kehitys on myös yleisesti ottaen hitaampaa tai myöhempää. Asiasanat:modaalisuus, modaaliverbit, adverbit, partikkelit, alakouluikäisten kielenkehitys, kirjoittamistaidot, S2-oppijat
- Published
- 2012
421. S2-oppijoiden koheesiokeinojen käyttö peruskoulussa
- Author
-
ANTILA, MARIA, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden (S2-oppijoiden) kirjallisia tuotoksia tekstien koheesion kannalta. Tarkastelen miten koherentin tekstin ominaisuudet – sidosteisuus ja semanttinen koherenssi – toteutuvat S2-oppijoiden koulukirjoitelmissa. Tutkin, mitä koheesiokeinoja he käyttävät, miten he niitä käyttävät sekä minkälaisia vaikutuksia niiden käytöllä on tekstin luettavuuteen. Tarkastelen myös, minkälaisia opetustavoitteita koulukirjoittamiselle on asetettu opetussuunnitelmissa ja sitä, miten nuo tavoitteet täyttyvät todellisuudessa. Aineistoni koostuu tois- ja kolmasluokkalaisten ainekirjoituksista sekä yläkoululaisten aineista jokaiselta luokka-asteelta. Hyvä teksti muodostaa sidosteisen ja koherentin kokonaisuuden. Sidosteisuutta ja koherenssia rakennetaan koheesiokeinojen avulla. Koheesion avulla tekstin eri elementtejä voidaan linkittää toisiinsa. Koheesiokeinot voidaan jakaa yleisesti leksikaalisiin ja kieliopillisiin koheesiokeinoihin. Leksikaalisia koheesiokeinoja ovat muun muassa erilaiset toistot sekä kollokaatio; keskeisiä kieliopillisia keinoja taas ovat referenssi, substituutio ja ellipsi. S2-oppijat käyttävät koheesiokeinoja hyvin vaihtelevasti. Informanttini muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin koheesiokeinojen käytöltään kuin yleisesti kirjoitustaidoiltaan. Kirjoitelmien joukosta löytyy useita erityyppisiä kirjoitelmia täysin assosiatiivisista teksteistä jopa eritteleviin kirjoituksiin saakka. Yleisesti ottaen koheesiokeinojen käytössä on kuitenkin havaittavissa kehitystä iän myötä: alakoululaisten ja yläkoululaisten koheesiokeinojen käyttö eroaa paljon toisistaan, ja lähes jokaisen koheesiokeinon kohdalla. Erittäin suuressa osassa alakoululaisten tekstejä käytetään vain muutamaa koheesiokeinoa, kun taas yläkoululaiset käyttävät koheesiokeinoja sekä runsaammin että monipuolisemmin. Koheesiokeinojen puutteellinen käyttö huonontaa tekstin luettavuutta monessa kirjoitelmassa, etenkin usean alakoululaisten tekstin kohdalla. Ymmärrettävyyden vaarantumista on vaikeampi arvioida siinä mielessä, että se riippuu aina paljon myös lukijasta ja siitä, kuinka paljon lukija on valmis näkemään vaivaa tekstin ymmärrettäväksi tekemiseksi. Voidaan kuitenkin sanoa, että suuri osa tutkimistani teksteistä vaatii lukijalta tulkintaa – näin ollen siis tehden lukuprosessista raskaamman. Asiasanat:koherenssi, koheesiokeinot, S2, koulukirjoittaminen
- Published
- 2012
422. Ajanilmaukset Cefling-hankkeen koululaisaineistossa
- Author
-
Varis, Klara
- Subjects
toinen kieli ,Cefling-hanke ,suomen kieli ,ajanilmaisu - Abstract
Tutkimuksessani tarkastelen suomenoppijoiden (S2) käyttämiä ajanilmauksia. Työni pohjana ovat Cefling-hankkeen aineistona olleet nuorten (7.–9. lk) kirjoitelmat. Cefling-hanke pyrkii selvittämään, kuinka toisen ja vieraan kielen oppijan kielitaito kehittyy taitotasolta toiselle. Tutkin aineistoa DEMfad-mallin (Franceschina 2006) avulla eli lasken ajanilmausten taajuuden, tarkkuuden ja jakauman. Taajuus (engl. frequency) selvitetään suhteuttamalla ajanilmausten esiintymämääriä 1000 sanaa kohti. Aineiston tarkkuus (engl. accuracy) selviää, kun lasketaan kuinka usein tietty ajanilmaus on oikea tuhatta (1000) sanaa kohti. Aineiston jakaumaa eli distribuutiota tarkastelen laadullisesti. Selvitän mitkä ovat käytetyimmät ajanilmaukset. Lisäksi tutkin usean ajanilmauksen muodostamia sanajonoja, niiden pituutta ja vaihtelua tehtävittäin ja taitotasoittain. Tutkimukseni tavoitteena on tutkia 1) taitotasoittain mitä ajanilmauksia tästä koululaisaineistosta löytyy (jakauma) ja miten niitä käytetään 2) kuinka paljon ajanilmajuksia käytetään (taajuus) sekä 3) mikä on ajanilmausten tarkkuus. Tutkimuksen teoreettinen tausta on kaksijakoinen. Ensiksi paneudun Cefling-hankkeeseen ja sen funktionaaliseen taitotasokäsitykseen sekä meneillään oleviin suomi toisena kielenä (S2)-tutkimuksiin. Toiseksi paneudun ajanilmauksista suomen kielessä tehtyihin tutkimuksiin, jotka auttavat rajaamaan ja selventämään aihetta. Olen sijoittanut 527 kirjoitelmasta poimimani 1906 ajanilmausta luokkiin, joita on yhteensä 43. Nämä ajanilmausten alaluokat olen yhdistänyt kolmeen pääluokkaan – nomineihin, adverbeihin ja muihin ajanilmauksiin. Näistä taajuudeltaan suurimmat ajanilmausluokat ovat nominit ja adverbit. Ajanilmauksia käytetään kaikilla taitotasoilla, kuitenkin niin, että taajuus kasvaa ennen tarkkuutta. Kymmenen käytetyintä ajanilmausluokkaa muodostaa 50-60% kaikista ajanilmauksista. Taajuudeltaan suurimpiin ajanilmauksiin kuuluvat esimerkiksi kun-ilmaukset ja adverbi sitten. Kielenoppijat hallitsevat ajanilmaukset yleensä jo B1-tasolla eli silloin ilmausten tarkkuus on yli 80%. Useamman ajanilmauksen ketjuja eli sanajonoja käytetään kaikilla tasoilla, tekstilajilla on kuitenkin jonkin verran vaikutusta niin tarkkuuteen kuin sanajonossa olevien ajanilmausten määrään.
- Published
- 2010
423. Puhutun kielen variantit resurssina monikielisten koululaisten kirjoitelmissa [Variants of spoken language as a resource in essays by multilingual schoolchildren]
- Author
-
Halonen, Mia
- Subjects
Artikkelit - Abstract
Artikkelissa tarkastellaan Helsingin puhutun kielen variantteja monikielisten kuudesluokkalaisten kielitaitotestiin liittyvien kirjoitelmien kielellisenä resurssina. Siinä esitellään, millaisia puhutun kielen piirteitä teksteissä ylipäätään esiintyy, millaisissa tekstin paikoissa niitä esiintyy ja mitä tehtäviä niillä kirjoitelmissa on. Lähtökohtana on tarkastella tekstiä nimenomaan vuorovaikutuksena ja tilanteisena tuotoksena, jossa kirjoittajien ratkaisut kuvaavat heidän näkemystään tehtävästä ja suhteestaan vastaanottajaan. Tutkimuksessa käytetään sosiolingvistisestä variaationtutkimuksen ja keskustelun- ja tekstintutkimuksen sekä suomi toisena kielenä -tutkimuksen tuloksia ja menetelmiä. Aineistona on tekstejä yhteensä 61 oppilaalta, joista yhdeksän tekstejä analysoidaan tarkemmin. Artikkelissa tarkastelluissa teksteissä oppilaat käyttävät puhutun kielen variantteja ja varieteettia erityyppisiin tehtäviin: yhtäältä osoittamaan kirjoittamisen taitoja puhutun kielen referoinneissa ja kaverikirjeen tekstilajin hallinnassa ja toisaalta osoittamaan näkökulman muutoksia ja rakentamaan identiteettiä. Yksi käyttöympäristö, jossa puhutun kielen variantit ovat taajassa käytössä, ovat sähköiset viestintäfoorumit internetissä. Helsingin puhutun kielen variantit ja varieteetti sopivat lyhyytensä eli runsaiden katoilmiöidensä vuoksi erityisen hyvin ”verkkovarieteetiksi”. Toinen mahdollinen funktio helsinkiläisen varieteetin kirjoittamiselle voi olla identiteetin osoittaminen nimenomaan syntyperäiseksi helsinkiläiseksi erotukseksi maahanmuuttajista; jotkin varieteetin piirteet puuttuvat maahanmuuttajien käyttämästä suomesta. Yleisesti kiinnostava aspekti oppilaiden teksteissä esiintyvissä puhutun kielen varianteissa on se, että ne näyttävät, millainen on oppilaiden näkemys omasta puhutusta kielestään. Kuudesluokkalaisten teksteissä esiintyviä puhutun kielen variantteja voi pitää kansanlingvistisinä analyyseina siitä, miten nuori helsinkiläinen puhuu 2000-luvun lopulla. --- Abstract This article examines the use of the variants of Helsinki spoken Finnish as a linguistic resource in written work completed as part of multilingual sixth-grade students’ language tests. The article presents the features of local spoken language that appear in these texts, gives an outline of where in the texts they appear, and examines their function within the texts. The article seeks to analyse these texts primarily as examples of interaction and as the product of a given situation in which the students’ solutions reflect their view of the task and their relationship to the reader. This research uses data and methods drawn from sociolinguistic variation research, conversation and text analysis, and research into Finnish as a second language. The corpus employed consists of texts from a total of 61 students, and includes a detailed analysis of nine texts. In the texts examined in this article, the students use variants and varieties of spoken language to several different ends: on the one hand to demonstrate their writing ability, in summarising spoken language, and their understanding of the genre of writing a letter to a friend, while on the other hand to show a shift in perspectives and to create independent identities. One environment, in which the variants of spoken language are in ever increasing use, consists of online communication forums on the Internet. The variants and varieties of spoken Helsinki Finnish suit this ‘online variant’ perfectly because of its abundance of apocopes, abbreviations and contractions. Another possible function of writing the Helsinki spoken variety of Finnish may be in constructing an identity as a native Helsinki resident as opposed to as, say, an immigrant; a number of the features of this variety of Finnish are missing from the language most commonly used by immigrants. One interesting aspect of the variants of spoken language, which appear in these students’ texts, is that they often reveal the students’ perceptions of their own spoken language. The variants of spoken language present in the texts of these sixth-graders may well be considered ethnolinguistic analyses of the ways in which young Helsinki residents speak at the end of the first decade of the 21st century.
- Published
- 2009
424. Effects of learning contexts on knowledge of verbs : lexical and inflectional knowledge of verbs among pupils learning Finnish in northern Norway
- Author
-
Niiranen, Leena and Martin, Maisa
- Subjects
learning of verb ,læring av finsk ,andrespråkslæring ,second language learning ,learning of Finnish ,VDP::Humanities: 000::Linguistics: 010::Finno-Ugric languages: 030 ,læring av verb - Abstract
The aim of the study was to find out how input and interaction influence language learning. Two groups of students learning Finnish as a second language in Norway were compared in the study: 5 simultaneous bilinguals in Norwegian and Finnish (BL-group), and 5 Norwegian students learning Finnish in a traditional language class (L2-group). The knowledge of Finnish verbs was investigated using different language tasks. A questionnaire was used to identify the use of Finnish outside of school. The groups differed regarding the amount of verbs that they knew and the organization of verbs in their vocabularies. Organization was investigated in terms of word frequency, semantics and conjugation. Frequent verbs in Finnish were, with some exceptions, rarely used in the L2-group, but often in the BL-group. Because only few cognitive and modal verbs were used in the L2-group, the students also produced few verb string constructions, but such verbs and constructions were common in the BL-group. The students in the L2-group only knew some of the verb conjugations in Finnish, whereas the BL-group was able to use important verb categories such as tense. Input was a factor in learning verbs for both groups. Modified input in the text book used in the L2-group partly explained their knowledge of Finnish verbs. The BL-group knew the frequently used Finnish verbs well, including the modal verbs, because such verbs are common in everyday language use. Interaction with Finnish speakers explained the differences between the individual informants in the BL-group. The bilingual informant who used Finnish the least was the most like the classroom learners. This result was interpreted to mean that one’s knowledge of language emerges from experiences with language use, as usage-based models of language suggest. Results of the study demonstrated that the development of language skills in traditional language classes is a slow process; bilingualism, on the other hand, is an effective way to learn languages. Målet for studiet var å finne ut hvordan innputt og interaksjon påvirker språklæring. I avhandlingen blir to grupper elever som deltok i undervisning i finsk som andrespråk i Nord-Norge sammenlignet. Informantene var 5 simultant tospråklige elever (finsk og norsk; BL-gruppe) og 5 norskspråklige elever (L2-gruppe). Elevene gjennomførte oppgaver som målte deres kunnskaper om finske verb. Et sosiolingvistisk spørreskjema ble brukt for å kartlegge elevenes bruk av finsk utenom skolen. Undersøkelsen viste at det var forskjell mellom elevgruppene ikke bare mht. antall verb, men også mht. hvordan verbene var organisert i leksikon hos informantgruppene. Organiseringen ble kartlagt på følgende områder: bruk av finskens mest frekvente verb, semantisk organisering og formell organisering (verbbøyning). L2-elevene brukte mange frekvente finske verb sjelden, mens BL-gruppen brukte slike verb ofte. L2-gruppen brukte spesielt få kognitive og modale verb i sin produksjon, og produserte derfor kun få kompliserte konstruksjoner knyttet til disse verbene, mens BL-gruppen brukte slike verb og konstruksjoner ofte. L2-elevene hadde bare lært deler av den finske bøyningsmorfologien, BL-gruppen kunne bruke viktige bøyningskategorier som for eksempel tempus. Innputt påvirket læring i begge grupper. L2-elevenes kunnskaper om finske verb kunne delvis forklares med en lærebok som presenterte modifisert innputt. BL-gruppen kunne de frekvente finske verbene av alle typer godt, inkludert modale verb, fordi slike verb er vanlige i muntlig språk. I BL-gruppen forklarte interaksjon med finskspråklige forskjellene mellom de individuelle informantene, slik at informanten med færrest muligheter til interaksjon lignet mest elevene i L2-gruppen, et funn som ble tolket til støtte for at språkbruk er viktig for utvikling av språkkunnskap, slik usage based -modeller for språk påstår. Undersøkelsen viste at utvikling av språkferdigheter i klasserommet i tradisjonell språkundervisning er en prosess som tar tid, derimot er tospråklighet en effektiv måte å lære språk på. Työn päämääränä oli tarkastella, miten input ja interaktio vaikuttavat kielenoppimiseen. Väitöskirjassa verrataan kahta oppilasryhmää, jotka osallistuivat suomi toisena kielenä -opetukseen Pohjois-Norjassa. Informanteista 5 oli simultaanisti kaksikielisiä norjassa ja suomessa (BL-ryhmä), ja viisi oli norjankielisiä suomenoppilaita (L2-ryhmä). Oppilaat tekivät erilaisia tehtäviä, joiden avulla verrattiin suomen verbien osaamista informanttiryhmissä. Sosiolingvistisen kyselylomakkeen avulla kartoitettiin oppilaiden suomen kielen käyttö koulun ulkopuolella. Tutkimus osoitti, että ryhmien välillä oli eroja ei vain verbien lukumäärässä, mutta myös siinä, kuinka verbit olivat organisoituneet oppilaiden sanastoissa. Organisoitumista kartoitettiin seuraavilla alueilla: frekventit (tavalliset) verbit, verbit eri semanttissa kategorioissa ja verbin taivutuksen hallinta. L2-ryhmä käytti vähän suomen kielen tavallisia verbejä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, sen sijaan BL-ryhmä käytti usein tavallisia suomen verbejä. Koska L2-ryhmä käytti vain muutamia kognitio- ja modaaliverbejä, he eivät myöskään juuri käyttäneet verbiketjuja. BL-ryhmä käytti verbejä kaikissa semanttisissa pääkategorioissa, samoin he käyttivät verbiketjuja. L2-ryhmässä hallittiin suomen taivutuskategorioista vain joitakin osia, sen sijaan BL-ryhmä käytti keskeisiä taivutuskategorioita kuten aikamuotoja. Input vaikutti siihen, kuinka verbejä osattiin molemmissa ryhmissä. Modifoitu input L2-ryhmän käyttämässä oppikirjassa selitti osittain sen, kuinka tässä ryhmässä osattiin suomen kielen verbejä. BL-ryhmässä osattiin suomen tavallisia verbejä, koska tälläiset verbit –modaaliverbit mukaanlukien – ovat tavallisia puhutussa kielessä. Interaktio suomen kielen puhujien kanssa selitti, miksi BL-ryhmässä oli eroja yksilöiden välillä. Kaksikielinen informantti, joka käytti vähiten suomea luokkahuoneen ulkopuolella, muistutti eniten L2-ryhmän informantteja. Tämän tuloksen tulkittiin osoittavan, että kielitaito on yhteydessä kielenkäyttöön, kuten kielen usage based -mallit väittävät. Tutkimus osoitti, että kielenopetus perinteisessä luokkahuoneopetuksessa on pitkäaikainen prosessi, mutta kaksikielisyys on tehokas tapa oppia kieltä.
- Published
- 2009
425. Liitepartikkeleiden -kin ja -kAAn käyttö ja käytön kehittyminen suomenoppijoiden kirjoitelmissa
- Author
-
TOIKKO, MILKA, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan liitepartikkeleiden -kin ja -kaan/-kään käyttöä ja käytön kehittymistä suomenoppijoiden kirjoitelmissa. Aineistona on Yleisten kielitutkintojen suomen kielen kirjoittamisen osakokeen kirjoitelmia kolmelta eri taitotasolta. Yhteensä kirjoittajia on 559, joista kukin on kirjoittanut kolme vähintään kahden eri tekstilajin kirjoitelmaa. Tutkimuksessa aineiston liitepartikkelit on jaoteltu merkitysryhmittäin ja niitä on tarkasteltu eri näkökulmista taitotasoja toisiinsa vertaillen. Tutkimus osoittaa, että liitepartikkeleiden -kin ja -kAAn monista erilaisista käytöistä 'myös'-käyttö on selvästi yleisin kaikien taitotasojen kirjoitelmissa. Asteikkoa ilmaistaan liitepartikkelilla suurin piirtein yhtä useasti kuin odotuksenmukaisuutta tai -vastaisuutta. 'Esimerkiksi'-merkityksinen liitepartikkeli on kirjoitelmissa erittäin harvinainen. Tutkimuksen mukaan liitepartikkeleiden käyttö lisääntyy runsaasti kielitaidon kasvaessa. Yki-aineiston perustason kirjoitelmissa liitepartikkeli esiintyy harvoin, kun taas ylimmällä taitotasolla liitepartikkeli löytyy keskimäärin jokaisen kirjoittajan kirjoitelmasta. Käyttö ei kuitenkaan erityisemmin monipuolistu. Tekstilajeista mielipideteksteissä liitepartikkelin käyttö on ylimmällä tasolla runsainta. Alemmilla taitotasoilla liitepartikkeleita käytetään eniten epämuodollisissa teksteissä. Liitepartikkeleiden fokusluonne tuottaa suomenoppijoille ongelmia jokaisella taitotasolla. Liitepartikkelin liittäminen kontekstin kannalta sopivaan sanaan lauseessa tai lausekkeessa on suomenoppijoille erityisesti hankalaa. Myös kontekstiin sopivan polaarisuuselementin -kin/-kAAn valinta tuottaa jonkin verran hankaluuksia. Kielitaidon kehittyessä erilaiset ongelmat liitepartikkelin käytössä kuitenkin vähenevät ja ilmaisu täsmentyy. Tutkielmassa vertaillaan myös liitepartikkelia suhteessa sen yleisimpiin parafraaseihinsa, partikkeleihin myös, jopa ja edes. Aineiston perusteella liitepartikkelin oppiminen ei syrjäytä analyyttisen vastineen käyttöä, vaan kielitaidon kasvaessa opitaan monipuolisia keinoja ilmaista esimerkiksi 'myös'-merkitystä. Sekä analyyttisen myös-partikkelin että 'myös'-liitepartikkelin käyttö kasvaa runsaasti Yki-testien ylimmän tason kirjoitelmissa suhteessa alempien taitotasojen kirjoitelmiin. Asiasanat:suomi toisena kielenä, liitepartikkelit, fokuspartikkeli, kielen oppiminen, Yleiset kielitutkinnot
- Published
- 2009
426. Suomalaisuus aikuisille ulkomaalaisille suositelluissa suomen kielen oppikirjoissa
- Author
-
Tuomi, Susanna, University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Psychology, Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalipsykologian laitos, and Helsingfors universitet, Statsvetenskapliga fakulteten, Socialpsykologiska institutionen
- Subjects
suomen kieli ,oppikirjat ,etninen identiteetti ,identiteetti ,suomalaisuus ,maahanmuuttajat - Abstract
Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Aikuisten maahanmuuttajien opetuksessa käytetyt suomen kielen oppikirjat opettavat paitsi kieltä myös kulttuuria. Maahanmuuttajaopetus on monikulttuurista vuorovaikutusta, jossa oppikirjoilla on oma roolinsa vuorovaikutuksen välineenä. Maahanmuuttajaopetuksen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden edistäminen; tavoitteena on saada maahanmuuttajat integroitumaan Suomeen, ilman että he luopuvat omasta kulttuuristaan. Oppikirjat osaltaan tuottavat ja uusintavat suomalaisuutta etnisenä, kansallisena identiteettinä sekä esittävät käsityksiä meistä ja muista. Oppikirjatekstit ovat osa kulttuurista ja yhteiskunnallista keskustelua. Tarkastelen oppikirjojen suomalaisuuskuvaa diskursiivisen etnisen identiteetin näkökulmasta. Tutkielman teoreettista taustaa ovat sosiaalinen identiteetti, kansallinen identiteetti, etnisten ryhmien välinen vuorovaikutus ja diskurssianalyysi väljänä teoreettisena viitekehyksenä.Diskursiivinen näkökulma kiinnittää huomion siihen, miten sosiaalinen identiteetti rakentuu puheessa ja teksteissä. Analyysi keskittyy suomi toisena kielenä oppikirjojen tekstien sisältöihin laadullisena sisällönanalyysinä. Tutkimuskysymykset koskevat oppikirjatekstien keskeisiä sisältöjä sekä sitä, miten suomalaisuus näissä oppikirjoissa rakentuu suhteessa kirjojen ei-suomalaisiin. Keskeisiä esiintuotuja suomalaisuuden sisältöjä olivat suomalaisuus luonteen ja arvojen mukaisena elämäntapana, suomalaisuus tyypillisenä toimintana ja yhteiskunnan kehityksenä, suomalaisuus ja suomalaiset esitettiin myös olemukseltaan heterogeenisenä.Oppikirjojen suomalainen elämäntapa esitetään luonnonläheisyytenä,työn hallitsevuutena, järjestelmällisyytenä, sosiaalisena etäisyytenä ja yhteisöllisyytenä. Voimakkaimmin aineistossa painottuivat suomalaisuuden esittäminen suhteessa luontoon, työhön, yhteisöön ja kielitaitoon. Suhteessa kirjojen ulkomaalaisiin silmiinpistävää oli muiden kuin suomalaisten hyvin vähäinen määrä oppikirjojen henkilöhahmoina.Suhteessa oppikirjojen ei-suomalaisiin suomalaisuus rakentuu vuorovaikutuskuvausten kautta, kulttuurien kohteellistamisen kautta ja vertailujen kautta. Vuorovaikutus esitettiin suomalaisten ja suomalaisuuden dominointina. Ulkomaalaisille jää kirjojen kuvauksissa vastaanottajan rooli. Suhtautuminen eri kulttuureihin oli kohteellistettua, myös Suomi suhteessa muihin kulttuureihin esitettiin kohteena.Vertailun kautta esitettiin sekä samanlaisuutta että erilaisuutta suhteessa muihin. Oppikirjoissa keskeisinä esitetyt sisällöt ovat yhteiskunnassa vakiintuneita kulttuurisia merkitysmalleja, kulttuurissa yleisiä kommunikaation ja tulkitsemisen malleja.Olennaista on kuitenkin se, että ne tässä kulttuurienvälisessä vuorovaikutuksessa on valittu esittämään suomalaisuutta. Toisaalta sisältöihin vaikuttaa myös oppikirjojen oma konteksti ulkomaalaisten opetuksen välineenä. Kielen oppiminen on sidoksissa työhönohjautumiseen, siten myös oppikirja-aineiston tasolla kielitaidon ja työn merkitys korostuu. Huomattavaa oli ei-suomalaisten puuttuminen oppikirjoissa. Myöskään esitystavoissa eri kulttuurit ja niiden edustajat eivät pääse tasavertaisesti esille. Oppikirjat painottavat suomalaisuutta ja suomalaisten näkökulmaa. Tämän voi nähdä olevan ristiriidassa opetukselle asetetun kulttuurisen tavoitteen, monikulttuurisuuden vaalimisen, kanssa. Tutkielman tulokset kannustavat tutkimaan ja kehittämään opetustapoja ja oppimateriaaleja vastaamaan paremmin maahanmuuttajaopetuksen tarpeita ja tavoitteita. Käytetyimmät lähteet työssä olivat Verkuyten Maykel (2005). The social psychology of ethnic identity.Hove and New York:Psychology Press Lepola Outi (2000) Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi; monikulttuurisuus, kansalaisuus ja suomalaisuus 1900-luvun maahanmuuttopoliittisesa keskustelussa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Anttila Jorma (2007), kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen . Helsingin yliopisto.
- Published
- 2008
427. Toista kieltä vuorovaikutuksessa : kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa
- Author
-
Suni, Minna
- Subjects
toinen kieli ,ulkomaalaiset ,keskustelu ,suomen kieli ,oppiminen ,kielen omaksuminen ,vietnamilaiset ,maahanmuuttajat ,kielellinen vuorovaikutus - Abstract
Suomalaiset väittävät usein ulkomaalaisille, että suomi on maailman vaikein kieli. Sekä maahanmuuttajien suomen kielen opettajille että kielen oppimisen tutkijoille on kuitenkin selvää, että väite on pohjimmiltaan pötyä. Suomi on opittavissa siinä missä mikä tahansa muukin kieli. Jos suomenkielinen voi oppia esimerkiksi englantia, voi englanninkielinenkin oppia suomea. Mikään kieli ei ole itsessään vaikea tai helppo, vaan kokemus vaikeudesta liittyy oman äidinkielen ja opittavan kielen lingvistiseen ja kulttuuriseen etäisyyteen. Vironkielisille suomi on etenkin alussa helpompaa kuin muille, ja viro on vastaavasti suomenkielisille helpompaa kuin moni muu kieli. Vietnaminkielisille suomi sen sijaan saattaa olla jopa se ”maailman vaikein kieli”: vietnam on puhtaasti isoloiva kieli eli siinä ei ole lainkaan taivutusta, kun taas suomi on tunnettu laajasta taivutusjärjestelmästään. Myös kulttuurinen etäisyys on hyvin suuri. Minna Suni perehtyi väitöskirjassaan siihen, millä tavalla suomen kielen oppiminen onnistuu vietnaminkielisiltä maahanmuuttajilta. Hän seurasi kahden vietnaminkielisen aikuisen alkutaipaletta suomen kielen parissa ja tarkasteli sitä, miten suomi - etenkin sen taivutusjärjestelmän olemassaolo ja käyttö - avautuu heille keskustelussa. Vastaavaa tutkimusasetelmaa ei ole juuri muiden kielten välillä edes mahdollista rakentaa, ja siten tällä suomi toisena kielenä -alan tutkimuksella on myös kansainvälistä merkitystä.Suomen kielen oppijat kokevat suurimmaksi kielenoppimisen esteeksi sen, että heille ei puhuta - etenkään suomea. He tarvitsevat alusta alkaen juttukavereita, joiden kanssa voi käyttää suomea ja joiden puheenvuorojen varaan voi rakentaa omia vielä haparoivia ilmauksiaan. Kuka tahansa voi siis tukea maahanmuuttajien suomen kielen oppimista yksinkertaisesti heittäytymällä heidän kanssaan juttusille. Vastaavasti jokainen, joka vaikenee, tekee suomesta vaikean kielen oppia. Suni tarkasteli työssään yhtä kielenoppimisen tutkimuksen ydinkysymystä: miten keskustelussa opitaan kieltä? Tärkeimpiä oppimisen kannalta ovat keskustelun ongelmatilanteet, koska niissä kielenoppijan huomio kohdistuu siihen, mitä hän ei vielä hallitse. Sunin tutkimuksessa ongelmakohtien ratkaisemista tarkasteltiin vastavuoroisena toimintana. Kävi ilmi, että kielen työstäminen toistojen ja niihin liittyvien selventävien muokkausten avulla on olennaista. Kielenoppija ei opi suomea vain omilla ehdoillaan, vaan hän nojautuu puhumisessa ja oppimisessa tiiviisti keskustelukumppaniinsa. Suomenkielinen taas oppii mukauttamaan omaa puhettaan myötäilemällä sitä, mitä oppija sanoo. Kielenoppimisen kannalta keskeistä on nimenomaan kielellisten resurssien jakaminen ja muokkaaminen. Oppija hahmottaa suomen kieltä siis sen varassa, millaista kielenainesta hänelle tarjoutuu keskustelutilanteissa ja mitä palautetta hän saa omasta ymmärtämisestään ja ymmärretyksi tulemisestaan. Tutkimus osoitti, että suomen kielen oppiminen etenee osin eri järjestyksessä kuin missä asiat yleensä esitellään suomen kielen kursseilla. Kieltä tulisi opettaa ensisijaisesti käytön kautta eikä rakenteiden ehdoilla, mikä merkitsee perinteisten pedagogisten ratkaisujen uudelleenarviointia. The study investigates repetitions and linguistic modifications occurring in negotiations of meaning, which are frequent problem solving sequences in second language interaction. Dialogical views on language and socio-cultural views on learning are applied in the study of negotiation sequences to analyse the co-operational aspects of linguistic processing and learning in more detail.In addition to engaging in the active debate on the role of interaction in second language acquisition, the study aims at offering new insights into some methodological issues in the field. In contrast to established conventions, a longitudinal case study is presented, in which qualitative analyses primed by quantitative comparisons are conducted. The participants of this case study are two adult Vietnamese immigrants in their early stage of learning Finnish as a second language, and a native speaker of Finnish. The data consist of ten 30-minute samples of conversations recorded during a ten week period.The results show that repetitions serve as an important forum for sharing and recycling linguistic resources. This makes them both effective and versatile means of negotiating meanings. Self-repetitions are clearly outnumbered by other-repetitions, and, while repeating, the learner participants orient more towards reducing while the native speaker orients to elaborating. Constant development in the quality of repetition patterns is, however, observable.A vast majority of repetitions includes linguistic modification, showing that repeating is not mechanical echoing; instead, it involves intensive linguistic processing. Among the main findings of the study is the frequent occurrence of morphological modifications in the data. Since the learners’ first language (Vietnamese) is an isolating language, without any inflection or derivation, yet their second language (Finnish) is an agglutinative language with very extensive morphological system, the learners are continuously faced with the challenge of coping with morphology. As a consequence, morphological modifications, absent in previous research, manifest themselves in the form of receptive segmenting performed by the learners. Such segmenting of inflective elements is shown to precede productive use of them. These results indicate that SLA research benefits from encompassing typologically diverse languages
- Published
- 2008
428. S2-oppijoiden myöntömuotoiset imperfektit kirjoitelmissa
- Author
-
HIRVONEN, INKA, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmani käsittelee suomenoppijoiden imperfektimuotojen tuottamista. Aineistona ovat olleet perus- ja keskitason YKI-tutkintojen kirjoittamisen osakokeet keväältä 2004. Aineisto on kerätty 275 kirjoittajalta. Kaikilta osallistujilta on pyydetty kolme kirjoitelmaa, joiden aihealueet ovat käsitelleet arkipäivän kielenkäyttötilanteita. Olen tarkastellut informanttien tuottamia imperfektejä kolmelta näkökannalta: niiden esiintyvyyden eroja perus- ja keskitasolla, verbityyppien vaikutusta sanojen osaamiseen tai osaamattomuuteen sekä verbien yleisyyttä ja esiintymistiheyden vaikutusta verbien osaamiseen. Olen myös eritellyt erilaisia virhetyyppejä ja ottanut kantaa syihin, miksi kielenkäyttäjät ovat käyttäneet tuottamiaan virheellisiä muotoja. Tutkimus vahvistaa käsityksen, että useasti käytetyt verbit osataan paremmin kuin harvemmin käytetyt. Perustasolla imperfektin oppiminen on vasta lähtenyt käyntiin. Ensimmäinen opittu imperfekti on olla-verbi, ja sillä on yli 50 prosentin edustus kielenoppijoiden kirjoitelmien verbeistä. Keskitasolla osataan käyttää jo muitakin verbejä, mikä vähentää olla-verbin prosenttiosuuksia. Aineistoni ei vahvistanut käsitystä verbityyppien eritahtisesta oppimisesta. Asiasanat: suomi toisena kielenä, sanastontutkimus, morfologia, verbityypit
- Published
- 2008
429. Menneen ajan aikamuotojen käyttö S2-oppijoiden kirjoitelmissa
- Author
-
OHVO, MAIJA, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan S2-oppijoiden menneen ajan aikamuotojen käyttöä sekä menneeseen aikaan viittaamista. Aikaan viittaamiseen kokonaisuutena kiinnitetään tarvittaessa huomiota, mutta pääpaino on viittaamisen kieliopillisissa keinoissa eli aikamuodoissa. Tutkimusaineistona on Yleisten kielitutkintojen suomen kielen kielitaitotestien kirjoittamisen osakokeessa tehtyjä kirjoitelmia, jotka jakautuvat perus-, keski- ja ylimmän tason kirjoitelmiin. Tekstilajeiltaan kirjoitelmat ovat muodollisia ja epämuodollisia viestejä, palautteita, hakemuksia sekä mielipidekirjoituksia. Yhteensä näitä lyhyitä kirjoitelmia on 1185. Työssä selvitetään, miten menneen ajan aikamuotoja käytetään aineiston eri tasoilla, minkälaisia ongelmia aikamuotojen käyttöön liittyy sekä millaista kehitystä aikamuotojen käytössä voidaan havaita eri tasojen välillä. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kiinnitetään huomio kvantitatiivisesti aikamuotojen määriin sekä erilaisiin virhetyyppeihin eri tasoilla. Toiseksi menneen ajan aikamuotoja tarkastellaan tekstikokonaisuuksissa kirjoitelmissa esiintyvien narratiivien avulla. Kolmanneksi keskitytään perfektin käyttötapoihin sen semanttisten tyyppimerkitysten kautta. Aikamuotojen käytön ja virhetyyppien määrien tarkastelusta käy ilmi, että imperfekti on menneen ajan aikamuodoista suosituin. Ylimmällä tasolla imperfektin käyttö on paljon vähäisempää kuin perus- ja keskitasolla, perfektiä käytetään sen sijaan enemmän ylimmällä tasolla kuin muilla. Eniten virheitä synnyttää kaikilla tasoilla imperfektin ja perfektin väliset sekaannukset. Ylimmällä tasolla aikamuotojen käyttö on usein lähes natiivin tasoista. Kirjoittajien narratiivien tarkastelu osoittaa, että ongelmana aikamuotojen käytössä on usein se, että niiden käyttö ei ole yhdenmukaista koko tekstissä. Narratiivia käytetään myös sellaisissa tehtävänannoissa ja tekstilajeissa, joissa sitä oletuksenmukaisesti ei tarvittaisi, oletettavasti siksi, että kertova tekstityyppi on kirjoittajille tuttu jo varhaisessa vaiheessa. Perfektin käytön moninaisuus aiheuttaa usein ongelmia niin kielen kuvaajille kuin sen oppijoillekin. Perfektin prototyyppisiä ja suomen kielessä keskeisiä merkityksiä käytetään runsaasti, mutta periferisemmät merkitykset ovat kielenoppijoille vieraita. Lisäksi etenkin jatkuvuuden perfektissä tehdään virheitä kaikilla taitotasoilla, ja erityisesti se sekoittuu preesensiin, mitä muissa perfektityypeissä ei niin selkeästi ollut havaittavissa. Avainsanat: suomi toisena kielenä, aikamuodot, menneeseen aikaan viittaaminen, näennäisaikatutkimus.
- Published
- 2008
430. 'Ymmärrätkö?' - miten ymmärtämisongelma osoitetaan ja kuinka siihen vastataan kielenoppijan ja syntyperäisen suomenpuhujan välisessä keskustelussa
- Author
-
LINTUNEN, TERHI, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten toisaalta suomen kielen oppijat ja toisaalta syntyperäinen suomenpuhuja käyttäytyvät, kun keskustelussa tulee ongelmia toisen puheen ymmärtämisessä. Tutkimus keskittyy tutkimaan ymmärtämisongelmien osoittimia ja vastineita osoittimiin eli sitä, miten toinen puhuja osoittaa, että ei ole ymmärtänyt jotakin osaa toisen puheenvuorosta tai koko puheenvuoroa, ja sitä, miten toinen puhuja vastaa näihin osoittimiin eli pyrkii pääsemään tilanteesta eteenpäin. Tutkimuskohteena ovat siis merkitysneuvottelujen alkukohdat eli kohdat, joissa keskustelun normaali kulku häiriintyy. Osoittimia ja vastineita tutkitaan pääosin yksilökohtaisesti, jokaisen puhujan kohdalta erikseen. Tutkimuksessa tarkastellaan kuitenkin myös sitä, ovatko jotkin osoittimet tai vastineet toisia yleisempiä ja yhdistyvätkö toiset osoittimet useammin toisiin vastineisiin kuin joihinkin muihin. Aineisto on myös jaettu kielenoppijoiden osalta kahtia, yleisessä kielitestissä paremmin menestyneisiin ja heikommin menestyneisiin. Mikäli näiden ryhmien kesken on eroja osoittimien ja vastineiden käytössä tai yhdistämisessä, tekstissä kiinnitetään huomiota myös siihen. Tutkimusote on pääosin kvalitatiivinen, mutta koska tutkimuksessa tarkkaillaan myös sitä, keillä erilaisia ymmärtämisongelmien osoittimia ja niiden vastineita tyypillisesti esiintyy eniten, mukana on myös kvantitatiivista otetta. Esiintymien määrät ovat tosin joissakin luokissa niin pieniä, että kvantitatiivisia päätelmiä ei juurikaan voi tehdä. Niinpä lähtökohtaisesti tutkimus on laadullista tutkimusta. Tutkimusaineisto koostuu keskusteluista, joita on käyty syntyperäisen suomenpuhujan ja kuuden ulkomaalaisen suomenoppijan välillä. Syntyperäinen suomenpuhuja on jokaisessa keskustelussa sama henkilö, ja kutakin suomenoppijaa on haastateltu kerran. Keskustelujen pituudet vaihtelevat 14 minuutista 38 minuuttiin. Yhteensä aineistoa on noin 170 minuuttia. Keskustelut liittyvät Opetushallituksen Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitokselta (nyk. kieli- ja käännöstieteiden laitos) tilaamaan tutkimukseen "Aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen taidon arviointi". Keskustelut ovat tyypiltään teemahaastatteluja, joissa syntyperäinen suomenpuhuja kyselee suomen kielen oppijalta hänen käsityksiään mm. suomen kielestä ja Suomesta. Keskustelut on nauhoitettu vuosina 1996 ja 1997 tamperelaisissa suomen kieltä opettavissa instituutioissa. Tutkimusmenetelmänä käytetään keskustelunanalyysia. Aineistoa luokitellaan keskustelunanalyyttisin menetelmin, eli tarkastellaan keskustelujaksoja ja niistä esiin nousevia yhteisiä piirteitä. Tutkimustulokset osoittavat, että suurin osa osoittimien ja vastineiden sekä niiden yhdistelmien vaihtelusta on yksilöllistä, mutta joitakin mahdollisia tendenssejä esimerkiksi kielenoppijoiden tason merkityksestä osoittimien ja vastineiden käyttöön on havaittavissa. Myös syntyperäisen suomenpuhujan käyttämät osoitteet ja vastineet vaihtelevat pääasiassa tilanteen mukaan, mutta joitakin mielenkiintoisia havaintoja voidaan tehdä siitä, millaisia osoittimia tai vastineita hän käyttää minkäkin tyyppisessä keskustelussa tai eri ihmisten kanssa. Asiasanat: Suomi toisena kielenä, kielen ymmärtäminen, ymmärtämisongelmat, kommunikaatiostrategiat
- Published
- 2008
431. Finiittiverbeistä verbiketjuihin: verbiytimien kompleksistuminen S2-oppijoiden kielessä
- Author
-
HAAPALA, TERHI, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan suomen verbien finiittitaivutuksen omaksumista ja verbintaivutuksen kehittymistä kielitaidon edistyessä. Tarkastelun kohteena on suomi toisena tai vieraana kielenä (S2). Tarkoituksena on selvittää, millaisia verbiytimiä S2- oppijat tuottavat kielitaidon eri tasoilla ja miten verbintaivutus muuttuu kielitaidon parantuessa. Käsite verbiydin tarkoittaa tässä tutkielmassa finiittisen verbin sisältävää merkitykseltään kiteytynyttä kokonaisuutta, joka koostuu yhdestä tai useammasta sanasta. Suomen finiittiverbit taipuvat pääluokan, moduksen, tempuksen, luvun ja persoonan mukaan myöntö-, kielto- ja kysymysmuodoissa. Verbiytimet voivat olla esimerkiksi yhden sanan mittaisia yksinkertaisesti taivutettuja finiittiverbejä tai useammasta sanasta koostuvia moniosaisia predikaatteja. Verbiytimet jaotellaan tutkielmassa kolmeen eri ryhmään niiden kieliopillisen rakenteen kompleksisuuden mukaan. Aineistona tutkielmassa on käytetty huhtikuun 2004 ns. Yki-aineiston kirjoittamiskokeen vastauksia. Aineisto on Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen S2-kielitutkintoaineistoa. Kielitutkintokokeessa on kolme eri vaikeustasoa: perus-, keski- ja ylin taso, joita tutkielmassa on käytetty kielitaidon tason vertailukohtina. Tutkielmassa on tarkasteltu S2-kielitutkintoon osallistuneiden kokelaiden tuottamaa kaikkiaan 660 lyhyehköä kirjoitelmaa. Aineistoa käsitellään pääosin kvalitatiivisesti siitä esille nostettuja näytteitä analysoiden. Kvalitatiivisen tarkastelun lisäksi aineiston verbiytimien jakautumisesta esimerkiksi eri persoonamuotoihin, tempuksiin tai moduksiin esitetään joitakin lukuja. Kielitaidon perustasolla S2-oppijat käyttävät verbintaivutuksessaan pääosin yksinkertaisiin moduksiin kuuluvia verbiytimiä ja taivuttavat niitä kaikkien tempusten ja persoonamuotojen mukaan. Myös kieltotaivutusta käytetään jo perustasolla. Perustason S2-oppijoille suomen verbintaivutusjärjestelmän kokonaisuus ei kuitenkaan yleensä ole kovin hyvin hahmottunut: samoja rakenteita saatetaan tuottaa sekä korrektisti että virheellisesti. Perustasolta keskitasolle siirryttäessä erityyppisten verbiytimien käyttö monipuolistuu huomattavasti. Keskitasolla tuotetaan jossain mielessä kaikkein monipuolisimmin erilaisia verbiytimiä, mutta varsinkin kaikkein kompleksisimmissa verbiytimissä keskitason oppijat tuottavat vielä paljon virheitä. Virheiden kokonaismäärä vähenee selvästi keskitasolta ylimmälle tasolle siirryttäessä. Ylimmällä tasolla käytetään jo monipuolisesti ja suhteellisen virheettömästi suomen verbien finiittitaivutuksen kaikkia mahdollisuuksia. Avainsanat: verbintaivutus, finiittiverbi, suomi toisena kielenä
- Published
- 2008
432. Eleet kieliopin opettamisen ja oppimisen apuna suggestopedisessa S2-aikuisopetuksessa
- Author
-
BLOM, REGINA, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia erilaisia eleitä ja liikkeitä suggestopedinen menetelmä hyödyntää suomen kieliopin S2-opetuksessa sekä miten auditiivista ja visuaalista kieltä yhdistetään opetustilanteessa. Lisäksi kartoitetaan aikuisten maahanmuuttajaoppilaiden asenteita eleitä ja niiden käyttöä kohtaan. Tutkimusaineistona on Tampereella Onnenkieli Oy:ssä 22.12.2004 ja 4.1.2005 maahanmuuttajien alkeiskurssilla videoimani oppitunnit. Videonauhaa on yhteensä 60 minuuttia. Lisäksi olen haastatellut Onnenkieli Oy:n perustajaa Õnne Kankaista, jonka kehittämää opetuspakettia ja kielioppiliikkeitä opetuksessa käytetään. Asennetutkimuksen informantteina toimii yhteensä 39 Onnen-kieli Oy:n alkeis- ja jatkokurssin opiskelijaa. Puhe ja eleet ovat osa yhtä merkitysjärjestelmää, jossa ele säestää puhuttua kieltä esittäen joko samoja tai hyvin läheisiä merkityksiä semanttisesti tai pragmaattisesti. Suggestopedisessa opetuksessa eleitä ja liikkeitä käytetään sekä kieliopin että sanaston opettamisen tehostamiseksi. Aiheen laajuuden vuoksi olen rajannut tutkimukseni kohteen kieliopillisiin eleisiin. Tutkimukseni käsittää suurimman osan edellä mainitussa kielikoulussa käytettävistä kielioppiin liittyvistä tukiviittomista. Tutkimuksessa havaittiin, että viittomia hyödynnetään varsinkin suomen morfologian opettamisessa. Jokaiselle taivutusmuodolle on kehitetty oma liike, jota käytetään säännöllisesti kyseisen taivutuspäätteen kanssa. Viittomat rakentuvat viittomakielen tapaan kolmesta parametrista: käsimuodosta, paikasta ja liikkeestä. Tutkielmassani pohdin opetuskäytössä olevien tukiviittomien luokittelua eleisiin, viittomakielen viittomiin, viitotun suomen viittomiin tai puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin, jossa viittomisella on tärkeä sija. Asennetutkimuksessa selvitin myös oppilaiden suhtautumista liikkeitä ja niiden käyttöä kohtaan. Tulos oli odotuksien mukaisesti varsin myönteinen. Tutkimus osoitti, että eleet ja liikkeet soveltuvat erinomaisesti kieliopin opettamiseen. Opiskelijat pitävät tukiviittomista ja niiden käyttämisestä sekä liikkumisesta yleensäkin oppitunnilla. Tukiviittomia pidetään helppoina ja kuvaavina, ja jopa 90% vastanneista toistaa niitä oppitunnilla. Tukiviittomien käyttö edistää oppimista ja auttaa myöhemminkin suomea toisena kielenä puhuvaa tuottamaan kieliopillisesti oikeita muotoja. Asiasanat: toisen kielen oppiminen, suomi toisena kielenä, suggestopedinen menetelmä, yhteistoiminnallinen oppiminen, draama, eleet, viittomat, tukiviittomat, maahanmuuttajakoulutus, maahanmuuttajat
- Published
- 2008
433. Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä
- Author
-
Paavola, Heini Maaria, University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Applied Sciences of Education, Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, soveltavan kasvatustieteen laitos, Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, institutionen för tillämpad pedagogik, Toukomaa, Pertti, Hytönen, Juhani, and Krokfors, Leena
- Subjects
kasvatustiede - Abstract
This study reports on the realisation of multicultural education in a multicultural pre-school group of one kindergarten. The research questions were: 1) what multicultural goals and contents did the kindergarten´s own pre-school curriculum contain? and 2) how did the pre-school educators´ views on multicultural education appear in their actions in a multicultural pre-school group? The research was conducted by analysing the curricula, interviewing the educators, and observing of the preschool groups. Pre-school education is seen as part of institutionalised education which is defined through culture. Education is considered from the point of view of critical multicultural education, paying special attention to the role of society in the definition of education. The research is a case study, and it concentrates on the interpretation of the working philosophy of one preschool group with respect to its implementation. The target group consisted of 20 6-year-old pre-school pupils in a kindergarten and their four pre-school educators. The research results showed that the kindergarten´s own pre-school curriculum (1997) was in structure and form consistent with the structure and form of the National Core Curriculum for Pre-School Education from 1996. The only difference was in the classification of the various subject fields and objectives. The contents of the two curricula showed hardly any variation, and both of them contained only few goals and contents for multicultural education. According to the interviews, the educational views and learning philosophy of the pre-school educators represented a child-centred point of view that takes into consideration the individual pupil´s needs and skills. This is also one of the basic principles of multicultural education. The principle was not, however, realised in the directed activities of the pre-school group. The heterogeneity of the pre-school group was dealt with by dividing the children into smaller groups, but the contents of the tuition were not differentiated. All children were provided with the same goals and contents. Multicultural education was seen as remote and separate from the overall educational philosophy. The contents of multicultural education were interpreted by the educators as teaching Finnish as a second language and teaching the children their own mother tongue and religion. After the evaluation of the state of the kindergarten´s multicultural education using four different models, I determined that the kindergarten emerged as a representative of the model where multicultural education is seen as something meant for immigrants only. The aim of the model is a rapid integration of the immigrant children with the majority population. Keywords: education, pre-school education, multicultural education, critical multicultural education, language, culture Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten monikulttuurisuuskasvatus toteutuu päiväkodin monikulttuurisessa esiopetusryhmässä. Kysymykseen haetaan vastausta seuraavien tutkimusongelmien avulla: 1) Mitä monikulttuurisuuskasvatuksen tavoitteita ja sisältöjä päiväkodin oma esiopetuksen opetussuunnitelma sisältää? ja 2) Miten esiopettajina toimivien kasvattajien käsitykset monikulttuurisuuskasvatuksesta ilmentävät opettajan toimintaa monikulttuurisen ryhmän esiopetuksessa? Tarkastelu toteutuu opetussuunnitelmia analysoimalla, opettajia haastattelemalla ja esiopetusta havainnoimalla. Tutkimuksessa esiopetus nähdään osana kulttuurin määrittämää institutionaalista kasvatusta. Kasvatusta tarkastellaan kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen näkökulmasta, jossa yhteiskunnan vaikutus kasvatuksen määrittäjänä otetaan huomioon. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa keskitytään yhden esiopetusryhmän toiminnan perusteiden ja toteuttamisen tulkintaan. Tutkimusryhmä koostuu päiväkodin 20 esioppilaasta ja neljästä esiopetusta antavasta kasvattajasta. Esiopetusryhmä on 6-vuotiaiden lasten ryhmä. Tutkimustulokset osoittivat, että päiväkodin oma esiopetuksen opetussuunnitelma (1997) noudatti rakenteeltaan vuoden 1996 valtakunnallisen Esiopetuksen opetussuunnitelman rakennetta. Vain suunnitelmien erityiset osat erosivat kirjaustavaltaan. Sisällöllisesti vuoden 1996 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja päiväkodin oma esiopetuksen opetussuunnitelma (1997) olivat lähellä toisiaan. Monikulttuurisuuskasvatuksen tavoitteita ja sisältöjä kummassakin oli vähän. Haastatteluiden perusteella esiopetusta antavat kasvattajat edustivat kasvatusnäkemyksissään ja oppimiskäsityksissään oppilaan tarpeet ja taidot huomioivaa lapsikeskeistä näkökulmaa, mikä on myös monikulttuurisuuskasvatuksen yksi peruslähtökohta. Näkemys ei kuitenkaan ilmentynyt esiopetuksen ohjatussa toiminnassa. Opetus suunniteltiin siten, että kaikkia lapsia koskivat samat tavoitteet ja sisällöt. Opetusta ei eriytetty sisällöllisesti. Monikulttuurisuuskasvatus koettiin vieraana ja irrallisena eikä sitä mielletty osaksi muuta kasvatusideologiaa. Monikulttuurisuuskasvatuksen sisällöiksi nähtiin suomi toisena kielenä -opetus, oman äidinkielen opetus ja oman uskonnon opetus. Arvioitaessa päiväkodin monikulttuurisuuskasvatuksen tilaa neljän erilaisen mallin avulla havaittiin, että päiväkoti edusti sellaista mallia, jossa monikulttuurisuuskasvatus nähdään vain maahanmuuttajille tarkoitetuksi opetukseksi. Mallin tarkoituksena on maahanmuuttajalasten nopea sopeuttaminen valtaväestöön.
- Published
- 2007
434. Äyräitä vai äyräksiä? Suomen kielen s-loppuisten nominien taivutus S2-oppijoilla ja natiiveilla
- Author
-
HAKANEN, JENNI, Kieli-ja käännöstieteiden laitos - School of Modern Languages and Translation Studies, Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities, and University of Tampere
- Subjects
Suomen kieli - Finnish Language - Abstract
Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomea toisena kielenä ja äidinkielenä puhuvat henkilöt hallitsevat suomen kielen s-loppuisten nominien taivutuksen. Tutkielman aineistona on touko- ja kesäkuun 2005 aikana kerätty kaksiosainen taivutustesti. S2-informantteja oli yhteensä 47. He puhuivat 22:ta eri äidinkieltä ja olivat taivutustestiä tehdessään opiskelleet suomea kymmenestä kuukaudesta useaan vuoteen. Natiiveja informantteja oli 23. Heidän ikänsä ja koulutustasonsa vaihteli. Kaikki natiivit informantit asuivat testin tekemishetkellä Pirkanmaalla. Taivutustestin ensimmäisessä osiossa informanttien tuli taivuttaa kontekstittomia sanoja. Toisessa osiossa informanttien tuli taivuttaa sanoja kontekstissa täydentämällä valmiiksi annetut lauseet suluissa olevalla sanalla. Osa toisen osion testisanoista oli ollut taivutettavana jo testin ensimmäisessä osiossa. Taivutettavien testisanojen joukossa oli nomineita kaikista viidestä s-loppuisten sanojen taivutustyypistä: Vs : VV -tyypistä (kaunis : kauniin), s : kse -tyypistä (tungos : tungoksen), (U)Us : (U)Ude -tyypistä (totuus : totuuden), ordinaalilukusanoista sekä sitaattilainoista. Todellisten sanojen lisäksi vastaajien tuli taivuttaa myös s-loppuisia epäsanoja, jotka oli muodostettu suomen kielen todellisten sanojen mallin mukaisesti. Tutkielman pääpaino on morfologiassa. Tulosten analyysissa tarkastellaan, kuinka hyvin informantit hallitsevat kunkin viidestä eri taivutustyypistä eri sijamuodoissa. Taivutustestin kontekstittomassa osiossa vaadittuja sijamuotoja olivat yksikön genetiivi ja partitiivi sekä monikon genetiivi, partitiivi ja illatiivi. Myös kontekstillisessa osiossa vaadittiin sekä vokaali- että konsonanttivartaloihin liitettäviä sijamuotoja. Tulosten analyysissa tutkitaan, hallitsevatko informantit jonkin taivutustyypin muita paremmin ja onko jonkin taivutustyypin paradigma yleistymässä muihin paradigmaan kuuluviin sanoihin. Lisäksi verrataan sanojen taivutuksen hallintaa niiden frekvenssiin ja tarkastellaan taivutuksen onnistumisen eroja kontekstitta ja kontekstissa. Taivutustestissä parhaiten hallittu sanatyyppi oli s : kse. Etenkin S2-informanteilla oli (U)Us : (U)Ude -sanatyypin yksikkömuotojen hallinta heikkoa. Eroja oli myös eri sija-muotojen sekä sanojen välillä. Epäsanojen taivuttaminen ei S2-informanteilla eronnut todellisten sanojen taivuttamisesta toisin kuin natiiveilla, joiden vastauksissa hajonta epäsanojen taivutuksessa oli selkeästi todellisia sanoja suurempaa. Taivutusvirheiden määrä kasvoi sanojen kompleksisuuden myötä. Samoin monikkomuotojen hallinta oli yksikkömuotojen hallintaa heikompaa. Konteksti helpotti sanojen taivuttamista. Asiasanat: suomi toisena kielenä, morfologia, sijamuodot, genetiivi, partitiivi, illatiivi, analogia, nominityypit
- Published
- 2006
435. Kielestä kiinni? Esiopetusikäisten maahanmuuttajalasten suomen kielen taidon arviointi kouluratkaisujen tukena. -Menetelmäkokeilu
- Author
-
MÄKINEN, JENNI, Opettajankoulutuslaitos - Department of Teacher Education, Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education, and University of Tampere
- Subjects
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education - Abstract
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää esiopetuksen käyttöön monimenetelmäinen mittaristo maahanmuuttajalasten suomen kielen taitojen arvioimiseksi. Tätä mittaristoa soveltaen kuvataan kuuden maahanmuuttajalapsen suomen kielentaitoja ja arvioidaan niiden kehittämistä kouluun siirtymisen kannalta. Mittariston muodostavat Breuer-Weuffen erottelukoe, Kontrolloitu piirrostarkkailu, Ljungbladin kuvasanavarastokoe sekä sadutus menetelmä. Lopuksi arvioidaan käytetyn menetelmäkokonaisuuden luotettavuutta maahanmuuttajalasten suomen kielen taitojen arvioinnissa. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu kaksikielisyyden ja toisen kielen oppimiseen liittyvistä teorioista ja kielitaidon arviointiin ja kielelliseen kehitykseen liittyvästä tutkimustiedosta. Lisäksi tarkastelun kohteeksi on nostettu maahanmuuttajalapsi esiopetuksessa. Kehitetyn mittariston avulla kuvataan ja arvioidaan kuuden maahanmuuttajalapsen suomen kielen taitoja puhumisen, kuullun ymmärtämisen sekä lukemista ja kirjoittamista ennustavien yleisten kielellisten valmiuksien osalta. Näiden kuvauksien ja arviointien pohjalta laaditaan jokaisen lapsen suomen kielen taidoista kokonaiskuva. Tässä keskitytään erityisesti lapsen suomen kielen taitoihin kouluun siirtymisen kannalta. Mittariston avulla saatiin kokonaiskuva lapsen suomen kielen taidoista. Mittaristo oli monipuolinen sisältäessään kielen eri osa-alueita, mutta mittareissa havaittiin kuitenkin joitakin tutkimuksen luotettavuutta heikentäviä puutteita. Useampien mittareiden käyttö olisi luultavasti antanut luotettavamman kuvan lasten suomen kielen taidoista. Mittariston avulla pystyttiin tutkijoiden mielestä kuitenkin hyvin luomaan kokonaiskuva yksittäisistä maahanmuuttajalapsista suomen kielen osaajina. maahanmuuttajat, esiopetus, suomi toisena kielenä
- Published
- 2003
436. Osallisena Suomessa - kohti kokonaisvaltaista kotoutumista
- Subjects
ta6121 - Published
- 2011
437. Arvioijien arviointia
- Author
-
Siitonen, Kirsti
- Subjects
arviointiasteikot ,suomi toisena ja vieraana kielenä ,Kirjallisuutta ,arvioinnin etiikka ,kirjoittamisen arviointi - Abstract
Kirja-arvio Tarnanen, Mirja: Arvioija valokeilassa: suomi toisena kielenä -kirjoittamisen arviointia
- Published
- 2002
438. Käsityksiä kansainvälisesti rekrytoitujen hoitajien ammatillisesta kielitaidosta ja sen kehittymisestä. Mediakeskusteluiden ja asiantuntijan haastattelun analyysia
- Author
-
Aija Virtanen
- Subjects
siirtolaiset ,uskomukset ,dialogisuus ,ammatillinen kielitaito ,sociocultural ,käsitykset ,sosiokulttuurisuus ,work-related language skills ,Artikkelit ,dialogism ,maahanmuuttajat - Abstract
Terveydenhoitoalan henkilöstön kansainvälinen rekrytointi ja kielitaito ovat herättäneet paljon julkista keskustelua. Tässä artikkelissa tarkastellaan kansainvälistä työvoimaa – etenkin filippiiniläisiä hoitajia – ympäröiviä käsityksiä. Teoreettinen lähestymistapa pohjautuu dialogisuuteen ja sosiokulttuurisuuteen, joissa kieli ja käsitykset nähdään jaettuina, varioivina ja dynaamisina ilmiöinä. Aineisto koostuu sanomalehtiartikkeleista, verkkokeskusteluista ja suomi toisena kielenä -opettajan haastattelusta, joiden analyysissa etenkin äänen ja toimijuuden käsitteet ovat keskiössä. Tulokset osoittavat, että julkisessa keskustelussa kaiutetaan sellaisia autoritaarisia ääniä, joissa hoitajat ovat muusta työyhteisöstä irrallisia ja kielenoppiminen on yksilöllistä kamppailua. Kielitaitoa joko on tai ei ole. Toisaalta käsityksissä kuuluu ääni, jossa kielitaito asettuu yhteisön osana kehittyväksi prosessiksi. Avainsanat: ammatillinen kielitaito, dialogisuus, käsitykset, maahanmuuttajat, sosiokulttuurisuus Keywords: Beliefs, dialogism, immigrants, work-related language skills, sociocultural
439. Puhutun kielen variantit resurssina monikielisten koululaisten kirjoitelmissa
- Author
-
Mia Halonen
- Subjects
kielenkäyttö ,tekstilajit ,testit ,kielitaito ,identiteetti ,monikielisyys ,Helsinki ,puhekieli ,tekstilingvistiikka ,kirjoittaminen ,tekstintutkimus - Abstract
Artikkelissa tarkastellaan Helsingin puhutun kielen variantteja monikielisten kuudesluokkalaisten kielitaitotestiin liittyvien kirjoitelmien kielellisenä resurssina. Siinä esitellään, millaisia puhutun kielen piirteitä teksteissä ylipäätään esiintyy, millaisissa tekstin paikoissa niitä esiintyy ja mitä tehtäviä niillä kirjoitelmissa on. Lähtökohtana on tarkastella tekstiä nimenomaan vuorovaikutuksena ja tilanteisena tuotoksena, jossa kirjoittajien ratkaisut kuvaavat heidän näkemystään tehtävästä ja suhteestaan vastaanottajaan. Tutkimuksessa käytetään sosiolingvistisestä variaationtutkimuksen ja keskustelun- ja tekstintutkimuksen sekä suomi toisena kielenä -tutkimuksen tuloksia ja menetelmiä. Aineistona on tekstejä yhteensä 61 oppilaalta, joista yhdeksän tekstejä analysoidaan tarkemmin. Artikkelissa tarkastelluissa teksteissä oppilaat käyttävät puhutun kielen variantteja ja varieteettia erityyppisiin tehtäviin: yhtäältä osoittamaan kirjoittamisen taitoja puhutun kielen referoinneissa ja kaverikirjeen tekstilajin hallinnassa ja toisaalta osoittamaan näkökulman muutoksia ja rakentamaan identiteettiä. Yksi käyttöympäristö, jossa puhutun kielen variantit ovat taajassa käytössä, ovat sähköiset viestintäfoorumit internetissä. Helsingin puhutun kielen variantit ja varieteetti sopivat lyhyytensä eli runsaiden katoilmiöidensä vuoksi erityisen hyvin ”verkkovarieteetiksi”. Toinen mahdollinen funktio helsinkiläisen varieteetin kirjoittamiselle voi olla identiteetin osoittaminen nimenomaan syntyperäiseksi helsinkiläiseksi erotukseksi maahanmuuttajista; jotkin varieteetin piirteet puuttuvat maahanmuuttajien käyttämästä suomesta. Yleisesti kiinnostava aspekti oppilaiden teksteissä esiintyvissä puhutun kielen varianteissa on se, että ne näyttävät, millainen on oppilaiden näkemys omasta puhutusta kielestään. Kuudesluokkalaisten teksteissä esiintyviä puhutun kielen variantteja voi pitää kansanlingvistisinä analyyseina siitä, miten nuori helsinkiläinen puhuu 2000-luvun lopulla. This article examines the use of the variants of Helsinki spoken Finnish as a linguistic resource in written work completed as part of multilingual sixth-grade students’ language tests. The article presents the features of local spoken language that appear in these texts, gives an outline of where in the texts they appear, and examines their function within the texts. The article seeks to analyse these texts primarily as examples of interaction and as the product of a given situation in which the students’ solutions reflect their view of the task and their relationship to the reader. This research uses data and methods drawn from sociolinguistic variation research, conversation and text analysis, and research into Finnish as a second language. The corpus employed consists of texts from a total of 61 students, and includes a detailed analysis of nine texts. In the texts examined in this article, the students use variants and varieties of spoken language to several different ends: on the one hand to demonstrate their writing ability, in summarising spoken language, and their understanding of the genre of writing a letter to a friend, while on the other hand to show a shift in perspectives and to create independent identities. One environment, in which the variants of spoken language are in ever increasing use, consists of online communication forums on the Internet. The variants and varieties of spoken Helsinki Finnish suit this ‘online variant’ perfectly because of its abundance of apocopes, abbreviations and contractions. Another possible function of writing the Helsinki spoken variety of Finnish may be in constructing an identity as a native Helsinki resident as opposed to as, say, an immigrant; a number of the features of this variety of Finnish are missing from the language most commonly used by immigrants. One interesting aspect of the variants of spoken language, which appear in these students’ texts, is that they often reveal the students’ perceptions of their own spoken language. The variants of spoken language present in the texts of these sixth-graders may well be considered ethnolinguistic analyses of the ways in which young Helsinki residents speak at the end of the first decade of the 21st century. peerReviewed
440. Virheitä vai viestintää? Dialogin täydennyksen arvioinnista
- Subjects
ta6121 - Published
- 2013
Catalog
Discovery Service for Jio Institute Digital Library
For full access to our library's resources, please sign in.