Search

Sharing photographs and photo-chatting are common practices in doing family at a distance. This study looks at the processes of the production and circulation of photographs within the family network, analysing participants’ narratives about their image-based communication in WhatsApp. The data was collected as an ethnographic enquiry into the digitally mediated (transnational) family communication of five Polish women and their children living in Finland. It consists of five auto-driven visual elicitation interviews with an interactive collage, three elicitation interviews, with the participant’s smartphone used for fast reference to their in-app chats, and one semi-structured interview. The in-app photographs are explored as ‘imagetext’, that is, visual and verbal representations that create the WhatsApp ‘iconology’ of family visual communication. In participants’ narratives, photographs are regarded as an obligation (always to be sent to somebody), evidence (of being somewhere or achieving something), or a form of visual co-presence with living-apart relatives. Photo-chatting entertains (images of pets), provides expertise (snaps of medication), or is used to show off (photos taken at competitions). Photo-chatting helps to maintain family relationships by showing affection, comforting, and caring over a distance. peerReviewed

Tämän tutkielman aiheena on harrastevalokuvaajien henkilökohtainen tiedonhallinta. Tavoitteena oli selvittää miten harrastevalokuvaajat organisoivat henkilökohtaisia digitaalisia valokuvakokoelmiaan, millaisia työkaluja ja laitteistoja tähän liittyy ja millaisia tiedon varmistuksen ratkaisuita valokuvauksen harrastajilla on. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella kolmen eri valokuvaajayhteisön jäseniltä kesän ja syksyn taitteessa vuonna 2021. Kyselyyn kertyi yhteensä 77 vastausta, joista lopulliseksi analysoitavaksi aineistoksi kelpuutettiin 67. Aineisto analysoitiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella oli havaittavissa paljon yhteneväisyyksiä aiempiin samasta aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin. Tyypillisimmin valokuvien organisointia tehtiin kokoelmatasolla kansiohierarkioita ja valokuviin tallennettuja metatietoja hyödyntäen. Harrastekuvaajat suosivat tiedonhallinnassaan paljon erityisesti valokuvien organisointiin tarkoitettuja ohjelmistoja. Tiedostoformaateista erilaiset raakakuvaformaatit olivat hyvin edustettuina valokuvaajien pitkäaikaissäilytyksessä. Kuitenkin myös niin sanottuja perinteisiä tiedostoformaatteja hyödynnettiin. Valokuvien fyysisenä säilytyssijaintina kaikista suosituin oli ulkoinen kiintolevy, niin varsinaisen kokoelman kuin varmuuskopioidenkin osalta. Harrastekuvaajat turvautuivat usein hakemaan valokuvia aiheen, päiväyksen ja teeman perusteella, mutta huomattavan paljon harjoitettiin myös visuaalista selailua. Kuvausajan suosiminen organisoinnin ja haun tyylinä nousi esiin myös kyseisen metatiedon suosimisena. Varmuuskopioinnin tavat vaihtelivat harrastekuvaajilla melko paljon niin tyylillisesti kuin säännöllisyydessäkin. Jotkut olivat tiedon varmistuksen osalta hyvin pedanttisia, toiset täysin päinvastoin. Myös valokuvien palauttamisessa varmuuskopioista ilmeni ristiriitaisia huomioita.

This article reports a study on an encounter between preschoolers and contemporary photography. The article has two aims: first, it elucidates preschoolers’ meaningmaking when viewing photographs, and second, it investigates the possible benefits of using contemporary photography as a forum for prompting children’s aesthetic agency in early childhood education. This article is based on a qualitative case study that draws on childhood studies, research in art education and visual cultural studies. The data was produced in a photography workshop in a Finnish daycare center in autumn 2014 during which children both viewed contemporary photographic art and took photographs themselves. The article reports on preschoolers’ accounts of contemporary photography studied by applying discourse analytic thinking. In contrast to earlier research findings, the article elucidates diversity and flexibility in the preschoolers’ accounts and their aesthetic agency expressed in both individual and collective meaning-making. peerReviewed

Levoton valokuva / Seppänen, Janne. Tampere : Vastapaino, 2014.

Käsittelen tutkimuksessani itse kehittämäni lavastettavan valokuvan mahdollisuuksia taidekasvatusmenetelmänä. Menetelmälleni ominaista on, että se hyödyntää siirto-objektia, eli trasitionaaliobjektia kuvan päähenkilönä, jonka kautta teemaan perehdytään. Menetelmälleni on erityistä se, että ryhmääni osallistuva kuvaaja pysyy koko ajan kameran takana ja saa päättää itse kuvaan kuuluvista symbolisista elementeistä. Kuvasta valoon -projektin aikana olen taiteilijana itse määrittänyt transitionaaliobjektiksi mallinuken jalat, jotka aseteltiin jokaiseen paikkakuvaan. Tutkimuksesnäkökulmassani perehdyn raportoimaan saamistani tuloksista työpajan aikana, suhteuttamaan omaa tutkimustani suhteessa muihin vastaavanlaisiin taidekasvatusmenetelmiin, sekä rakentamaan tutkimukseni pohjalta toimivan menetelmäoppaan, joka löytyy tutkimukseni liitteistä. Tutkimukseni on taiteellinen tutkimus, jonka teoreettisena pohjana käytän yhteisötaiteen ja paikkasidonnaisen taiteen määrittelyjä. Psykologiasta olen poiminut Winnicottin transitionaaliobjektin käsitteen tutkiessani transitionaaliobjektia mahdollisuutena taiteellisessa työskentelyssä. Pohdin myös tutkimukseni suhdetta taideterapiaan. Tutkimukseni tarkoitus ei ole olla taideterapiaa ja menetelmää voi käyttää ilman taiteilijan tai psykologin koulutusta. Perustelen tutkimukseni aikana omia valintojani työpajassani, sekä pohdin kriittisesti mitä olisi pitänyt tehdä toisin tai mitä korostaa lisää. Analysoin menetelmääni työpajojen aikana tekemieni huomioiden ja haastattelujen pohjalta. Keskityn erityisesti Kuvasta valoon -työpajani rakenteeseen ja pohdin mikä siitä tekee erityisen. Tutkimukseni on toteutettu nuorille mielenterveyskuntoutujille ja lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille huhti- ja toukokuussa 2014 ja ryhmään osallistui viisi ihmistä, sekä minun lisäkseni kaksi ohjaajaa.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää onko Varkaudesta nähtävissä urbaanin kaupungin piirteitä Jänisten valokuvaajasuvun valokuvia tarkastelemalla. Tarkoituksena on tarkastella kuinka Varkaus-nimisestä tilasta on kehittynyt itsenäinen Varkauden kaupunki ja peilata Jänisten valokuvaajasuvun kuvien kautta sen kaupungistumista. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Onko Varkaus urbaani kaupunki? Kuinka se näyttäytyy valokuvissa? Onko urbaani todellista, vai onko se vain kuvaajan näkemys tai mielikuva? Työn tutkimusmateriaalina ovat Jänisten valokuvat sekä suvun jäsenten että Jänisten kanssa yhteistyötä tehneiden haastattelut. Mukana on ollut myös Rehellinen Varkaus teoksen pohjana olleita varkautelaisten haastattelunauhoja (1980). Varkauden museossa sijaitsevan Jäniksen valokuvakokoelman negatiiveja on arviolta noin 200.000 kappaletta. Näistä tarkastelun kohteena on ollut 13. Tutkimusmenetelmä on laadullinen, haastatteluihin ja kuvien analysointiin perustuva tarkastelu, jossa pyritään löytämään urbanisaatioteorioiden ja valokuvien välinen suhde. Kuvien tulkinnassa on käytetty Roland Barthesin kehittämää tulkintaa studiumista ja punctumista. Kuvia tarkastellessani olen lähestynyt niitä kolmen kaupunkiteoreettisen teeman kautta: kaupungin hahmon, kaupunkilaisten ja teknologian näkökulmista. Jänisten valokuvista löysin studiumin ja usein myös silmään pistävän punctumin, Löysin Jänisten kuvista tiiviin ja urbaanin Varkauden, jonka elämänsyke on ollut voimakas. Valokuvien urbaani kaupunki lupaa enemmän, kuin mitä todellinen Varkaus on, mutta silti Varkaudessa on myös urbaani todellisuus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The thesis analyses the differences in the ways key stakeholder groups are pictured in corporate photography of fifteen multinational corporations in three different sectors of economy. The data is extracted from annual reports of the corporations for the year 2005. The focus of the work is on corporate public relations, not advertising. The thesis applies the social semiotic theory of Gunther Kress and Theo van Leeuwen to corporate photographs. It combines the Kress and van Leeuwen framework with the Peircean concepts of firstness, secondness and thirdness, first proposed in the context of photography by Merja Salo. The method of the work, a variant of quantitative content analysis, is developed from Anssi Männistö’s image analysis method. The thesis shows that there are significant differences in the ways different corporate stakeholder groups are represented in corporate photography. The key differences are shown to be between representations of corporate management and other groups. The study shows that the representations of international corporate management are extremely uniform, and that there seem to be tight limits for the representations of corporate management. The management is uniformly pictured as engaging the reader in the style of a traditional portrait. There are also tight limits for the expression of emotion and feeling in corporate photography. The only emotional states that are present in the data are smiles or relatively neutral facial expressions. Negative emotion is not displayed by any stakeholder groups. There study shows that there is much more fluctuation in the ways employees and customers are represented, compared with the management. Corporate employees and customers are used as anonymous illustrations to the report, and they are given meaning through their vocational position at best, instead of their individual identities. The thesis suggests that the pictorial representations of the various stakeholder groups constitute a metanarrative, defined in the work as a presentation by the management to the shareholders, in which employees and customers act as evidence of the efficiency of the corporation. The metanarrative is compared to John Berger’s theory of the narrative of oil painting, which describes a continuity between advertising and classical oil painting. According to Berger, the key function of oil painting was to picture the commissioner of the painting surrounded by his estate and possessions, and act in this way as evidence of the commissioner’s wealth. The thesis suggests that the corporation presented in the annual report, as well as its employees and customers as stakeholders, can be understood, adapting the narrative of oil painting, as the estate and possessions of the management. They are then used to convince the shareholders, acting as the audience, of the efficiency and value of the corporation.

Hietaharju selvitti väitöstutkimuksessaan, miten valokuvan rakenne-elementit eli sommittelun perustana olevat valon, tilan ja ajan esittämiset vaikuttavat valokuvan sisältöihin. Lisäksi hän selvitti, millaisia perusteluja esitetään valokuvan erilaisille käyttötarkoituksille. Nämä johtivat tutkijan tarkastelemaan valokuvatulkinnan rakentumista eräänlaisena dialogina kuvan ja katsojan välillä.- Tulkintaa voidaan tarkastella kysymyksillä, miten kuva kertoo ja missä kuva kertoo. Valokuvan muotokieli, sen sommittelu, on oikeastaan sellaista perustietoutta, jota tässä tutkimuksessa verrataan Aleksis Kiven seitsemän veljeksen lukemaan oppimiseen - valokuvaajatkin tarvitsevat oman a-p-c-kirjansa, Hietaharju sanoo.Hietaharju tarkastelee valokuvauksen olemusta yhtäältä modernististen muotokielimäärittelyjen, toisaalta postmodernistisen kontekstipainotusten näkökulmista. Molempia tarvitaan tulkinnan määrittämisessä. Hietaharju käsittelee myös kameran ja silmän perustavanlaatuista eroavaisuutta todellisuuden havainnoimisessa. Valokuva syntyy välineen avulla ja se muuttaa aina havaintoa - jo valokuvan syntytapa, poikkileikkaus ajasta, synnyttää katsomistilanteessa tarpeen miettiä kuvanottohetken tapahtumaa. Valokuva on todellisuuden tapahtuman tallenne tilanteeksi, joka tulkinnassa muuntuu takaisin vastaamaan omaa havaintoamme todellisuudesta.- Työn pääotsikko, Valokuvan voi repiä, viittaa yhtäältä siihen, että valokuvan olemuksen selvittämiseksi tarvitaan useita erilaisia lähestymistapoja, eikä tutkimuksessa saa jäädä kiinni yhteen ainoaan tarkasteluun. Toisaalta repiminen viittaa abstraktiin repimiseen, sellaiseen elämykselliseen valokuvan tarkasteluun ja myötäelämisen kykyyn, joka vasta mahdollistaa valokuvan puhumisen katsojalle, Hietaharju tarkentaa.Repiminen viittaa vielä tarpeeseen pyrkiä irti sellaisista tulkintaa ohjaavista näkökulmista, jotka elävät hyvinkin sitkeästi meidän havaintojamme määritellen. Tällaiset ajatus- ja tulkintamallit ovat vahvasti kulttuurisia, ne syntyvät omassa kasvu- ja toimintaympäristössämme. The purpose of this study was to find out how the basic construction elements of a photograph impact on its narrative content and how the different contexts will be articulated by the persons participating in the entrance exams of Jyväkylä Polytechnic, School of Cultural Studies in 2001, 2002 and 2003.Theories of cultural studies, semiotics, hermeneutics, aesthetics and art are used to explore the ontological foundation of photography. Modernism ' s formal design elements and postmodernism ' s contextual emphasis are both discussed in order to make a compromised view: both the viewing context, the communicational purposes of a photograph and its formal design elements will have an impact on the interpretations of a photograph.The basic formal elements are here classified into three categories: light, time and space. Different concepts of space and its two-dimensional design forms were the most important constructional elements in percepting the visual narrative power of a photograph. Framing, the foreground-background relationships, perceptional lines and diagonals were also named as having impact on the interpretative content. Time was usually interpreted as a cross-cut of linear time and the action in reality was transformed as a situation in a photograph. The reading of a photograph is based on polysemic cultural schemes which in turn will form thematic interpretations.There were common features in arguing the different uses for a photograph: poor technical quality of a photograph will limit and prohibit its use in public communication, it is suitable only for private memoirs. The pragmatically described uses of a photograph also have different values attached to it: in press, advertisement, private memory and art uses the informational value were mentioned. A photograph has also value as witness and seduction. The photograph has also an emotional value in art. All in all the photograph was evaluated as applicable for several different uses if it is strengthened with written or spoken words or other images.The interpretation of a photograph can be described as three focusing layers: focusing in front of the photograph will emphasize the emotional reactions of the interpreter, focusing on the surface of a photograph fixes in its formal qualities and focusing behind the photographic surface will broaden the interpretation to ideological, social and political issues.The interpretational model is finally reduced as a question to which every photograph is capable of distributing an answer: what does this photograph tell about man, human or humanity? Also the interpretation will end in constructing an immaterial photograph between a material photograph and a spectator.