Personality disorders (PDs) are relatively common mental disorders associating with other psychiatric disorders and disability. The aim of the study was to determine the occurrence of PDs in a general population subsample and psychiatric hospital patients, the associations of PDs with childhood family structure, the co-occurrence of PD with common psychiatric disorders, and the associations between PDs and temperament. The study is part of the Northern Finland 1966 Birth Cohort Project (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on 1st January 1997 (the Oulu Study). The study consisted of a two-stage psychiatric field survey with questionnaires and a structured clinical interview and analysis of the patient records in public outpatient care. Information concerning psychiatric illness of all cohort members (N = 12,058) was gathered from the Finnish Hospital Discharge register (FHDR). The best-estimate procedure was used for the assessment of psychiatric morbidity including PDs. Childhood family structure and other sociodemographic variables were drawn from questionnaires of the field study conducted during earlier follow-up studies. In this study PDs were classified into three clusters: Cluster A (paranoid, schizoid and schizotypal PD), Cluster B (antisocial, borderline, histrionic, and narcissistic PD), and Cluster C (avoidant, dependent, obsessive-compulsive, and passive-aggressive PD). The most common PDs in the Oulu Study sample were Cluster C PDs, whereas Cluster B PDs were most common in the hospital-treated sample. PDs were highly associated with mood, anxiety and substance use disorders. Single-parent family type in childhood was associated with PDs, especially Cluster B PDs in adulthood. PD clusters were associated with different profiles of temperament, but the temperament dimensions could not distinguish different PDs very well. These results indicated that it is important to recognize PDs and their comorbid psychiatric disorders. This will have implications in both general outpatient care and psychiatry. These results indicate the importance of recognition of childhood risk factors for PDs for the prevention of severe PDs. The results suggest a need for more studies about the aetiology and development of PDs. Tiivistelmä Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden ongelmia, joihin liittyy usein psykiatrista oheissairastavuutta ja toimintakyvyn laskua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida persoonallisuushäiriöiden yleisyyttä nuorilla aikuisilla. tehtävänä oli arvoida yhteyksiä lapsuuden perherakenteeseen ja yleisimpiin psykiatrisiin häiriöihin sekä arvioida persoonallisuushäiriöiden yhteyksiä temperamenttitekijöihin. Tutkimus on osa Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin psykiatrista osaprojektia, Oulu Studyä. Tutkimusaineiston muodostivat Oulu Studyn otokseen kuuluvat kaikki 1. tammikuuta 1997 Oulussa asuneet kohortin jäsenet (N = 1 609) sekä sairaalahoidossa olleiden persoonallisuushäiriö- diagnoosin saaneiden osalta koko alkuperäisen syntymäkohortin (N = 12 058) jäsenet. Tutkimus koostui kaksivaiheisesta psykiatrisesta kenttätutkimuksesta, jossa tietoja tutkittavilta kerättiin sekä kyselylomakkeiden ja haastattelututkimuksen avulla. Lisäksi tutkittavilta kerättiin tiedot heidän elinaikanaan toteutuneesta julkisten psykiatristen sairaala- ja avohoitopalvelujen käytöstä sairauskertomustietojen perusteella. Niin kutsutun best-estimated -menetelmän avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien persoonallisuushäiriöt. Tutkittavien lapsuuden perherakennetta ja sosiodemografisia tekijöitä arvioitiin aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla. Tutkimuksessa persoonallisuushäiriöt luokiteltiin DSM-III-R-diagnoosiluokituksen mukaisesti kolmeen eri pääryhmään ja niiden mukaisiin alaryhmiin: Ryhmä A (epävakaa, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuus), ryhmä B (epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus) ja ryhmä C (estynyt, riippuvainen, pakko-oireinen ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuus). Oulu Studyn väestöotoksessa yleisimpiä näistä olivat ns. C-ryhmän persoonallisuushäiriöt, kun taas sairaalahoidetuilla henkilöillä B-ryhmän persoonallisuushäiriöt olivat yleisimpiä. Persoonallisuushäiriöiden todettiin liittyvän yleisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä päihteiden käyttöön. Vanhemman yksinhuoltajuuden todettiin liittyvän persoonallisuushäiriöihin, etenkin B-ryhmän persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriöryhmät erosivat toisistaan temperamenttiprofiilien perusteella. Eri persoonallisuushäiriöistä kärsivillä tutkittavilla ei todettu tyypillisiä temperamenttiprofiileja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että persoonallisuushäiriöiden ja niihin yleisesti liittyvän psykiatrisen oheissairastavuuden tunnistaminen on tärkeää. Havainnot korostavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön merkitystä persoonallisuushäiriöistä ja psykiatrisista häiriöistä kärsivien henkilöiden tutkimuksessa ja hoidossa. Persoonallisuushäiriöille altistavien lapsuuden tekijöiden tunnistaminen on tärkeää vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ehkäisemiseksi. Persoonallisuushäiriöiden etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.