Search

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan aiemman kirjallisuuden perusteella sitä, miten sosiaalityö voi tukea perheiden posttraumaattista kasvua. Tutkielman perusteella sosiaalityön keinoja perheiden posttraumaattisen kasvun tueksi voidaan tarkastella neljän teeman avulla. Traumassa on kyse monentasoisten yhteyksien katkeamisesta ja sosiaalityö voi ottaa paikkansa monitoimijaisissa verkostoissa juuri katkenneiden yhteyksien ja suhteiden vahvistajana. Tulosten perusteella yhteyksien vahvistaminen voi tapahtua a) yhteisön toipumista tukemalla b) vertaistukea mahdollistamalla c) terapeuttisesti työstäen d) perhettä siirtymissä vahvistaen.

PurposeThis study aims to understand how online weight loss services could help customers achieve a durable change. The particular focus is on exploring the roles of value co-creation and well-being outcomes in reinforcing the transformative value potential, which is argued to be realized as customers’ intentions to continue a healthier lifestyle after the service period has ended.Design/methodology/approachData was collected from the participants of an online weight loss service (n = 498), and a conceptual research model was tested using structural equation modelling.FindingsThe results imply that compliance with the guidelines and social support are two value co-creation activities that can influence the well-being outcomes of transformative services (i.e. perceived behavioral control and satisfaction with one’s achievements). These well-being outcomes help attain the transformative value potential of online weight loss services. However, the actual weight loss affected the transformative value potential only through customers’ satisfaction with their achievements as a subjective well-being outcome.Originality/valueThis study provides insight into the transformative value potential of services in the weight loss context. This study contributes to the transformative service research by focusing on the role of online services in reinforcing a durable change through the co-creation of value and improvements in customers’ well-being.

Terveydenhuollon ryhmämuotoista elintapaohjausta pidetään tulevaisuuden keinona ehkäistä ja hoitaa elintapasairauksia. Myös terveydenhuoltoon yhteydessä olevien vertaisryhmien merkitys elintapasairauksien ehkäisyssä ja hoidossa tulee todennäköisesti tulevaisuudessa lisääntymään. Ryhmässä tapahtuvan elintapaohjauksen etuna pidetään samassa elämäntilanteessa olevien vertaisten toisilleen tarjoamaa sosiaalista tukea. Sosiaalisella tuella on osoitettu olevan monia terveyden kannalta hyödyllisiä piirteitä ja elintapojen muutoksessa sen on osoitettu olevan yksi muutoksessa onnistumiseen vaikuttava tekijä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan syömistapojen muutokseen ja painonhallintaan tähtäävän vertaistuellisen, ohjatun elintapaohjausryhmän jäsenten toisilleen vuorovaikutuksessa tarjoamaa sosiaalista tukea. Pro gradu -tutkielma on toteutettu osana Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen Counseling-hanketta. Hankkeessa käytetty elintapaohjausvuorovaikutusaineisto on osa-aineisto Työterveyslaitoksen toteuttaman tutkimuksen "The Effectiveness and Feasibility of Activating Counseling Methods and Videoconferences in the Dietary Group Counseling" ryhmäohjaustilanteissa videonauhoitetuista ryhmätapaamisista. Pro gradu -tutkimuksessa on käytetty aineistona yhden ryhmän elintapaohjausvuorovaikutusaineistoa. Tutkittavassa ryhmässä oli neljä naista sekä ryhmän vetäjänä ravitsemusterapeutti. Tutkimuksessa elintapaohjausvuorovaikutusta tarkasteltiin institutionaalisena vuorovaikutustilanteena ja lähestymistapana ja tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että ongelmista keskusteleminen muodostaa vuorovaikutuksessa paikan, jossa sosiaalinen tuki potentiaalisesti ilmenee. Ryhmän vuorovaikutuksen tarkastelussa keskityttiin tilanteisiin, joissa kerrotaan syömistapojen muutokseen ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. Ryhmän jäsenten keskinäisen tuen lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ravitsemusterapeutin toimintaa tilanteissa, joissa ryhmän jäsenet tukevat toisiaan. Ryhmän jäsenten ongelmallisina vuorovaikutuksessa esiin tuodut syömistapojen muutokseen ja painonhallintaa liittyvät ongelmakuvaukset herättivät ryhmässä keskustelua ja toivat esiin sosiaalisesti tukevaa vuorovaikutusta. Tuki ongelmiin ilmeni ymmärryksen osoittamisena ja ongelman ymmärrettäväksi tekemisenä, ongelman jakamisena ja yhteiseksi tekemisenä, ongelmaan ratkaisujen etsimisenä, rakentamisena ja neuvoina sekä positiivisena arviona, kannustamisena. Ravitsemusterapeutti pysyi tyypillisesti taustalla ryhmän jäsenten tukiessa toisiaan mutta osallistui vuorovaikutukseen esimerkiksi tarjoamalla tietoa puheena olevasta asiasta. Tutkimus on tapaustutkimus ja sellaisena tarjoaa yhden esimerkin sosiaalisesta tuesta vertaistuellisen elintapaohjausryhmän vuorovaikutuksessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmallani on kaksi keskeistä lähtökohtaa. Ensinnäkin diabetes on merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma Suomessa. Diabetes lisääntyy rajusti, ja suomalaisista jo lähes joka kymmenes sairastaa diabetesta. Siten diabeetikon kannalta vertaisten määrä lisääntyy jatkuvasti. Toisena tutkielmani lähtökohtana on havainto siitä, että sosiaalinen tuki voi edistää ihmisten hyvinvointia ja mielenterveyttä ja ainakin lievästi suojata sairaudelta. Tutkielmassani tarkastelen siis diabeetikoiden sosiaalisia tukiverkostoja. Sosiaalisen tuen tarjoajina olen kiinnostunut diabeetikon läheisistä, vertaisista sekä hoitohenkilökunnasta. Lisäksi tarkastelen Diabetes-lehden henkilöhaastatteluja. Käsitän ne menestystarinoiksi, joiden tarkoitus on myös omalta osaltaan tukea diabeetikkoa sairauden hoidossa. Tutkielmani aineiston muodostavat teemahaastattelut, Diabetes-lehden henkilöhaastattelut sekä vertaisryhmän havainnointi. Sairaiden ihmisten omia näkemyksiä on tarpeen tarkastella muun muassa siksi, että ne yleensä täydentävät lääketieteen näkemyksiä. Tutkielmassani tarkastelen diabeetikoiden sosiaalista tukea kahden sosiologisen teorian, etenkin putnamilaisen sosiaalisen pääoman ja David Riesmanin toisista ohjautuvan luonnetyypin avulla. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Toisista ohjautuvalle luonnetyypille on ominaista se, että muut ihmiset ja etenkin vertaiset, eli esimerkiksi samaa sairautta sairastavat, toimivat käyttäytymisen malleina. Tulkintani mukaan lehden henkilöhaastatteluiden tarkoitus on toimia esimerkkinä sairauden hoidossa ja auttaa diabeetikoita selviytymään. Sosiaalinen tuki on toisen ihmisen ymmärtämistä ja avun antoa - siis sosiaalista pääomaa - ja juuri tätä tukea toisista ohjautuva luonnetyyppi kaipaa. Sairaudesta puhuminen on edellytys tuen saamiselle. Haastateltujen puheessa painottui sosiaalisen tuen tarkastelu sosiaalisena pääomana ja kontrollointina. Perheen merkitys sairauden hoidossa jäi haastateltujen puheessa hyvin vähäiseksi. Perheen tuki voi olla aktiivista osallistumista sairauden hoitoon tai sairauden luonnollista huomioon ottamista. Toisaalta tuki voi ilmetä liiallisena ylihuolehtimisena. Hoitohenkilöistä lääkärin merkitys tuntui olevan diabeetikoille erityisen tärkeä. Ystävällinen lääkäri, jolla on aikaa kuunnella sairastavaa, voi tukea diabeetikkoa omahoidossa. Kuitenkin lääkärin harjoittama kontrolli voi olla liiallista diabeetikoiden yhdenmukaisuuden valvomista, jolloin se rapauttaa sosiaalista pääomaa ja luottamusta. Vertaiset voivat ymmärtää toista sairastavaa parhaiten, ja suhteen vastavuoroisuus voi merkityksellistää diabeetikon omat kokemukset. Kuitenkin vertaisryhmän tuki voi muuttua kielteiseksi, jos ryhmä valvoo jäsenten toimintaa liikaa ja vaatii jäseniltään liikaa yhdenmukaisuutta. Diabetes-lehden henkilöhaastatteluissa tuodaan esiin mallidiabeetikko. Sairastava voi samastua malliin ja saada motivaatiota hoitaa sairauttaan. Toisaalta lehden tarinat ovat haastateltujen mukaan ajoittain liian positiivisia, ja siten niistä puuttuu toden tuntu.

Neuvola on merkittävä vanhemmuuden tukija, koska se tavoittaa kaikki vanhemmat lapsen odotuksen aikana sekä lapset ikäkausittain. Suomalainen äitiys- ja lastenneuvola on vuosikymmenien ajan rakentanut äitien ja lasten hyvinvointia. Mutta vastaako neuvola ajankohtaisiin haasteisiin? Tuetaanko vanhemmuutta ja perheitä riittävästi, miten saada isät mukaan?- Nykyvanhemmat haluavat oman terveydenhoitajan, jolloin sama työntekijä voi jatkaa perhekeskeistä työtä äitiysneuvolasta lastenneuvolaan siirryttäessä. He haluavat enemmän vanhemmuuden tukemista mutta ovat samalla tyytyväisiä neuvolan lapsikeskeisyyteen. Vertaistuen ja neuvolan kotikäyntien suhteen kanta on empivämpi. Noin kolmasosa vanhemmista odotti kotikäyntejä ja vertaistukea erittäin tai melko paljon, kolmasosa melko vähän tai ei lainkaan. Tässä on vanhempien eväitä koko perheen hyvinvointineuvolan kehittämiseen, Viljamaa tiivistää The aim of the study was, first, to analyse parental satisfaction with welfare clinic services (empowerment); second, to investigate the use of family-centered and peer group facilities/services; and third, to examine what kind of social support and discussion of the developmental tasks of parenthood featured among parental expectations. In addition, the interrelations between satisfaction, use, and expectations as well as parental backgrounds were explored in different developmental stages of parenthood (expecting and taking care of the first child, expecting and taking care of the second, third etc. child). The theoretical frame was based on the ecological model (Bronfenbrenner, 1979). The study was conducted among clients of child and maternity welfare clinics in Jyväskylä. Parents received anonymous questionnaires to be filled in at home (separately by the fathers and the mothers). The sample size was 506 (175 males and 331 females). The results showed that in general the parents were satisfied with the service provided by the clinics; especially in the manner of working of the public health nurses and in the clinics? trust-inspiring atmosphere. The main source of dissatisfaction was the degree of opportunity to choose or change the nurse or the physician. Compared to fathers, mothers were more satisfied with the clinics? services, expecting more facilities/services, and wishing to engage in developmental tasks at the clinics. The less educated were more satisfied and hoped for more social support and opportunities to discuss parenthood. The more educated mothers hoped for more peer group support and opportunities to discuss the parent-child relationship. Child-centeredness was emphasized: the parents were satisfied with the support for the child's health and development; this service was among the most expected at all stages of parenthood.The parents also wanted to talk over the parent-child relationship more than other areas of parenthood. Neither the family-centered approach nor peer group support were working well; only 11 % of the maternity clinic clients and 22 % of the child clinic clients had received family-centered services, while 16.5 % had obtained peer group support. The most family-centered stage of parenthood was the first year of life of the first-born child

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on sosiaalityöntekijöiden toisilleen antama tuki ja ohjaus. Työyhteisöjä ja ammatti-identiteettiä koskeviin tutkimuksiin tutustuessani huomasin, ettei sosiaalityöntekijöiden vertaistukea ole syvällisesti avattu sosiaalityön tutkimuksessa. Tutkimustehtäväksi muodostuikin sosiaalityöntekijöiden ammattitoveruuden ja vertaistuen kuvaaminen ja ymmärtäminen. Tutkimuksen tulokset perustuvat kahteen fokusryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä kaksitoista sosiaalityöntekijää. Koska osallistujat olivat ennestään tuttuja toisilleen, keskustelut olivat tilaisuuksia, joita sosiaalityöntekijät luonnehtivat työnohjauksellisiksi, vapaiksi ja "meidän toimistollemme tyypillisiksi". Tutkimustulosten kolme pääteemaa; emotionaalinen tuki, yhteisyys ja toisilta oppiminen syntyivät luettuani aineistoa uudelleen ja uudelleen. Tutkimuksen perustana ei ole yksittäistä teoriaa, vaan olen peilannut aineistosta nousevia teemoja useampiin teorioihin ja käsitteisiin. Emotionaalisen tuen teemaa tarkasteltaessa korostui puhumisen tarve, palautteen merkitys sekä sosiaalityöntekijöiden yhteinen huumori. Yhteisyyttä ilmensi ennen kaikkea keskustelussa tapahtunut sosiaalinen vertailu: sosiaalityöntekijät ymmärrettiin ryhmänä, jolla on ominaisia piirteitä muissa ammateissa toimiviin verrattuna. Teoreettisena tukena yhteisyyden tarkastelussa oli ennen kaikkea sosiaalisen identiteetin käsite. Toisilta oppiminen sisälsi sekä tiedollista jakamista että syvällisempää työmuotojen oppimista. Tarkastelin toisilta oppimista mm. reflektiivisen ammatillisuuden käsitteen valossa, jolloin avautui kollegojen merkitys reflektiivisen ammatillisuuden peileinä ja tukijoina. Lisäksi tarkastelin fokusryhmähaastattelua vuorovaikutuksellisena oppimistapahtumana. Tärkeänä tutkimustuloksena voidaankin pitää aineistonkeruumenetelmänä olleen ryhmähaastattelun ja tutkimusaiheen analogiaa: fokusryhmä toimi vertaistuen paikkana. Vertaistuki osoittautui sosiaalityöntekijän jaksamisen, identiteetin ja työkyvyn uusintamista sisältäväksi käsitteeksi, jonka sisällöt tulivat lähelle työnohjauksen tavoitteita. Tuen tarve välittyi sosiaalityöntekijöiden puheen sisällöstä, mutta myös ryhmäkeskustelujen tempo ilmensi valtavaa puhumisen ja jakamisen tarvetta. Keskusteluista on pääteltävissä, että kollegojen tukeen luotetaan työyhteisössä jopa liikaa - kuunteleminen ja tukena oleminen voivat kuormittaa työntekijöitä liikaakin. Siinä mielessä tutkimus muistuttaa myös järjestäytyneen työnohjauksen jatkuvasta tarpeesta. Tutkimus tarkastelee vertaistukea tuoden erityisesti esille kollegojen kanssa koettua ja kollegojen mahdollistamaa työniloa, jossa yhteisellä huumorilla on huomattava merkitys.