Search

Ohjelmatekstityksellä tarkoitetaan suomen- ja ruotsinkielisten ohjelmien tekstitystä, joka on tehty samalla kielellä kuin ohjelmassa kuultava puhe. Se on saavutettavuuspalvelu, jonka ensisijainen kohderyhmä ovat kuurot ja huonokuuloiset. Ohjelmatekstityksissä välitetään ohjelmassa kuultava puhe sekä muut juonen kannalta olennaiset äänet. Tekstitysten lukijan tulisi saada tekstityksistä sama informaatio kuin minkä kuuleva katsoja saa ohjelman puheesta ja muusta äänimaisemasta. Myös ohjelman tunnelman välittäminen tekstityksissä on tärkeää. Ohjelmatekstittämisvelvoite on säädetty lailla (Finlex: 1207/2020). Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Sohvaperunat-televisio-ohjelman 14. kauden ensimmäisen jakson ohjelmatekstityksessä esiintyviä puhutun kielen piirteitä. Työssä tutkitaan, mitä ohjelmaan osallistuvien puheessa kuuluvia puhutun kielen piirteitä tekstitykseen on sisällytetty ja mitä ei. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, välittyykö ohjelmaan osallistuvien henkilöiden oma murre tekstityksestä. Puhutun kielen piirteiden luokittelussa seurataan Liisa Tiittulan ja Pirkko Nuolijärven teoksessaan Puheen illuusio suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa (2013) käyttämää luokittelua, joka sisältää seuraavat luokat: äänne- ja muotopiirteet, sanasto ja fraseologia, persoona ja viittaaminen, kongruenssi, lauserakenne, sanoman muotoilu sekä keskustelunomaisuus. Äänne- ja muotopiirteisiin kuuluvista piirteistä tutkimuksessa tarkastellaan yleisesti puhutussa kielessä esiintyviä piirteitä, kuten heittymiä ja verbien pikapuhemuotoja, murrepiirteitä, erisnimien lausumista, naurua ja muita äännähdyksiä sekä prosodiaa. Murrepiirteiden osalta aineistosta tarkastellaan geminaatiota, svaavokaaleja, diftongien avartumista ja yleiskielen d:n vastineita. Sanasto ja fraseologia -luokasta tarkastellaan murre- ja puhekielisiä ilmauksia, partikkeleita ja intensiteettisanoja. Persoona ja viittaaminen -luokasta analysoidaan ihmisiin viittaamiseen käytettäviä keinoja sekä demonstratiivipronominien ja proadverbien artikkelimaista käyttöä. Kongruenssin osalta tarkastellaan kolmea inkongruoivaa piirrettä, joita ovat monikon 3. persoonan lukukongruenssin puuttuminen, passiivimuoto me-pronominin jäljessä sekä possessiivisuffiksin poisjättö. Lauserakenteen osalta tarkastelun kohteena ovat lauseiden lyhyys ja yksinkertaisuus sekä sanajärjestys. Sanoman muotoilu -luokka pitää sisällään epäröinnin, korjaukset, sanahaut ja toistot. Keskustelunomaisuus-luokasta tarkastellaan päällekkäispuhuntaa. Aineiston tekstitykseen on tuotu puhutun kielen piirteitä jokaisesta edellä mainitusta luokasta. Tekstityksessä näkyy ennen kaikkea yleispuhekielelle tyypillisiä äännepiirteitä, puhekielisiä sanoja ja inkongruentteja muotoja. Sen sijaan esimerkiksi puheessa kuuluva pronominien runsaus tai sanoman muotoiluun liittyvät korjaukset ja sanahaut eivät juurikaan näy tekstityksessä. Murrepiirteiden osalta geminaatio ja d:n vastineena toimiva kato tai r on tuotu tekstitykseen muutaman kerran. Sen sijaan svaavokaalit ja diftongien avartuminen eivät tekstityksessä näy. Murrepiirteiden sijaan tekstityksessä näkyvät yleisesti puhutussa kielessä esiintyvät äännepiirteet, kuten heittymät ja jälkitavun -eA ja -OA esiintyminen oienneessa muodossa -ee ja -OO. Kaiken kaikkiaan puhutun kielen piirteitä on tuotu tekstitykseen runsaasti ja monipuolisesti. Aineiston tekstityksessä käytetyimmät puhutun kielen piirteet ovat sellaisia, joita esimerkiksi Kieliasiantuntijat ry (2020) kehottaa käyttämään puhekielen välittämiseen. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin (2021) mukaan ohjelmatekstityksen tulee olla ymmärrettävää ja helposti luettavaa. Runsaasti murteellisia piirteitä sisältävää tekstiä voi olla vaikea lukea. Luultavasti tämän takia murteellisia äänne- ja muotopiirteitä on tekstityksessä vain vähän.