Search

On the EU level the main instrument to control industrial releases is the Industrial Emissions Directive (IED), particularly through the publication of BAT Reference documents (BREFs) and the corresponding key chapter, the BAT conclusions. The objective of the IED is to achieve a high level of environmental protection as a whole. This target can only be achieved when the BREFs include all chemicals and substances used in or potentially released from industrial processes, both the ones that have already been identified as hazardous and regulated, as well as the less known and non-regulated ones. At the centre of this report is the analysis of the information exchange under the IED, which results in BREFs and corresponding BAT conclusions. This report proposes how relevant information on chemicals used in or released from industrial processes can be more systematically addressed during BREF reviews. Special emphasis is given to possibilities to better use the available data generated in the context of other pertinent EU legislation such as REACH and POPs Regulation and Water Framework Directive (WFD). The HAZBREF project recommends further systemic cooperation and exchange of information between the European IPPC Bureau coordinating the BREF work and chemical experts from REACH, WFD and the POP convention community. To identify the hazardous chemicals relevant for a given industrial sector and to strengthen the measures to control them, BREF reviews require extended frontloading, systematic identification of chemicals and reinforcing the BREF Technical Working Group (TWG) with knowledge on chemicals. The HAZBREF project further recommends including a specific chapter on chemicals in all BREFs and BAT conclusions and proposes the key topics to be addressed. The proposals of this report seem to fall within a favourable political context with the recently published European Green Deal that defines a new policy framework requiring a deep transformation for the EU’s economy for a sustainable future. One of the key commitments of the EGD is the EU’s zero pollution ambition for a non-toxic environment, which is supported by the Chemicals Strategy for Sustainability published in October 2020. The proposals made by the HAZBREF project would further strengthen the future BAT conclusions and support the IED in achieving the abovementioned EU policy objectives.

Low-carbon construction project management was studied in this research. In this research was studied regulation in different levels, low-carbon as a definition and how its distribution in building projects and how low-carbon should be take into account on project managers operations and processes. Target was also definite exact indicators and limit values for low-carbon projects. Research focus was on project management consultant position and at project level taking low-carbon issues into account. Background information of the research was collected widely from national and international literature along with different standards and decrees. In research material was emphasized national sources and trying to observe Finnish project management styles. Development perspective were sought from international literature. Research another part was semi-structured interview method, where interviewed were mainly Finnish consultants and real estate clients. Interviewed persons had differently experiences from low-carbon projects. There was also from Sweden, Norway and Denmark interviewed persons, who brought perspectives from their countries to research. The results and observations from literature reviews and interview study were compared and put together in results interpretation. In results interpretation were made discussion of results generalizability and reliability. On the basis of research results were made conclusions and suggestions for further research. Research found out that low-carbon issues are very wide concepts which are affected by many things at project level. These different things affect interactively each other and to other projects targets and perspectives. In low-carbon assessment are usually made by carbon footprint relative to gross area and analysis period (kgCO2e/m2/a). There is lot of challenges at comparability because of using of different assessment methods and lack of generally reference information, but these are constantly developing. Buildings lifecycle carbon footprint consists mainly from energy side emissions where heating part is significant. On material side significant parts for buildings carbon footprint are buildings frame and foundations. Nevertheless, when energy efficiency develops and energy productions emissions decreases will materials side be emphasized. As well it is important to reduce emissions in the next few decades, which emphasizes more decreasing material side emissions. Project management consultants and project management role in low-carbon projects is to enable low-carbon viewpoint by setting sufficiently ambitious and exact target values as soon as possible in projects. Project managers also should involve necessary experts and stakeholders for to setting the targets and involve at project soon as possible. Project management process have to make with considerations to framework of low-carbon and aiming for authentications of targets and coordinating project in different stages of project. All of projects organization participants have to improve their knowledge related to the topic and this have to take into account of operating in project managing. Low-carbon issues are developing concepts, which demands continuous improvement and market reviews. In order to achieve targets of Paris agreement on climate change and curbing enough global warming it is required taking low-carbon framework into account on all stakeholders on operating. It is also important in these targets to wide low-carbon scope from project level to the wider aspect. The scale of research demarcated in certain parts limited research so on the basis of this research found many suggestions for further research. Despite this research gives wide picture of low-carbon project managing and taking it into account of projects processes. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähähiilisyyttä rakennuttamisessa. Tarkasteltavana oli sääntely eri tasoilla, vähähiilisyys määritelmänä ja sen muodostuminen rakennusprojekteissa, sekä miten vähähiilisyys pitäisi huomioida projektinjohdon toiminnassa ja prosesseissa. Tavoitteena oli myös määritellä vähähiilisyydelle eksakteja tunnuslukuja ja raja-arvoja. Tutkimuksissa keskityttiin rakennuttajakonsultin asemaan ja projektitasolla vähähiilisyyden huomioimiseen. Tutkimuksen taustatietoja kerättiin laaja-alaisesti kansallisesta ja kansainvälisestä kirjallisuudesta, sekä eri standardeista ja asetuksista. Tutkimusaineistossa painotettiin Suomalaisia lähteitä ja pyrittiin huomioimaan nimenomaan Suomalaiset rakennuttamistyylit. Ulkomaisesta kirjallisuudesta haettiin kuitenkin kehitysnäkökulmaa. Tutkimuksen toisena osana oli puolistrukturoidut haastattelut, joissa haastateltiin pääasiassa suomalaisia konsultteja ja rakennuttajia, joilla oli vaihtelevasti kokemuksia vähähiilisyydestä. Haastatteluissa haastateltiin myös rakentamisen ympäristökonsultteja Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta, tuoden tutkimukseen ulkomaista näkökulmaa vähähiilisyyden kehittämiseen. Kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen tuloksia, sekä havaintoja vertailtiin ja koottiin yhteen tulosten arvioinnissa. Tulosten arvioinnissa suoritettiin myös tulosten kriittistä arviointia ja yleistettävyyden pohdintaa. Tulosten arvioinnin pohjalta tehtiin johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotuksia eri näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin, että vähähiilisyys on hyvin laaja käsite, johon vaikuttaa hyvin monet tekijät kohdetasolla. Nämä asiat vaikuttavat toisiinsa, sekä muihin kohteen tavoitteisiin ja näkökulmiin interaktiivisesti. Vähähiilisyyden arvioinnissa käytetään usein hiilijalanjäljen arvoa suhteutettuna bruttoalaan ja tarkastelujaksoon (kgCO2e/m2/a). Vertailtavuudessa on toistaiseksi paljon haasteita johtuen arviointimenetelmien moninaisuudesta ja geneerisen referenssitiedon puuttumisesta. Nämä ovat kuitenkin jatkuvasti kehittymässä. Rakennusten elinkaaren hiilijalanjälki muodostuu pitkälti energiapuolen päästöistä, jossa lämmityksen osuus on merkittävä. Sitoutuneissa päästöissä runkomateriaalilla ja pohjarakentamisella on iso merkitys rakennuksen hiilijalanjälkeen. Kuitenkin energiatehokkuuden ja energiatuotannon päästöjen pienentyessä tulee sitoutuneiden päästöjen merkitys korostumaan. Myös ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta on tärkeää vähentää lähivuosikymmenien päästöjä, joka osaltaan korostaa sitoutuneiden päästöjen vähentämistarvetta. Rakennuttajakonsultin ja projektinjohdon rooli vähähiilisessä rakennuttamisessa on mahdollistaa vähähiilisyys asettamalla riittävän kunnianhimoiset ja eksaktit tavoitearvot mahdollisimman aikaisessa vaihetta hanketta. Projektinjohdon pitäisi osallistaa tarvittavat asiantuntijat ja sidosryhmät tavoitteiden asetantaan ja mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen hanketta. Rakennuttamisprosessi pitää luoda huomioiden vähähiilinen viitekehys ja pyrkiä vähähiilisten tavoitteiden todentamiseen ja ohjaamiseen hankkeen eri vaiheissa. Kaikkien hankeosapuolien tietämystä pitää kasvattaa aiheeseen liittyen ja tämä pitää ottaa huomioon projektinjohdon toiminnassa, sekä prosesseja luodessa. Vähähiilisyys on kehittyvä käsite, joka vaatii jatkuvaa paranamista ja markkinakartoitusta. Jotta päästään Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin tavoitteisiin ja hillittyä tarpeeksi ilmastonmuutosta, vaaditaan kaikkien sidosryhmien toiminnan kehittämistä huomioiden vähähiilinen viitekehys, sekä laajentamalla vähähiilisyyden huomioimista kohdetasolta laajemmalle näkökulmalle. Tutkimuksen laajuus rajasi tietyissä osa-alueissa suppean tutkimisen, joten tämän tutkimuksen pohjalta löytyy runsaasti jatkotutkimusehdotuksia. Työ antaa laajan käsityksen vähähiilisyydestä rakennuttamisessa ja sen huomioimisesta prosesseissa.

Microplastic fibres released in synthetic cloth washing have been shown to be a source of microplastics into the environment. The annual emission of polyester fibres from household washing machines has earlier been estimated to be 150,000 kg in a country with a population of 5.5 × 106 (Finland). The objectives of this study were (1) to quantify the emissions of synthetic textile fibres discharged from five sequential machine washes (fibre number and length) and tumble dryings (fibre mass) and (2) to determine the collection efficiency of two commercial fibre traps. The synthetic fabrics were five types of polyester textiles, one polyamide and one polyacryl. The number of fibres released from the test fabrics in the first wash varied in the range from 1.0 × 105 to 6.3 × 106 kg−1. The fibre lengths showed that the fleece fabrics released, on average, longer fibres than the technical sports t-shirts. The mass of fibres ranged from 10 to 1700 mg/kg w/w in the first drying. Fibre emissions showed a decreasing trend both in sequential washes and dryings. The ratio of the fibre emissions in machine wash to tumble drying varied between the fabrics: the ratio was larger than one to polyester and polyamide technical t-shirts whereas it was much lower to the other tested textiles. GuppyFriend washing bag and Cora Ball trapped 39% and 10% of the polyester fibres discharged in washings, respectively.

Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (2010/75/EU, IE-direktiivi) tulee voimaan 6.1.2011. IE-direktiivin myötä ympäristönsuojelulakia (YSL) on välttämätöntä uudistaa laaja-alaisesti. Direktiivin yksityiskohtaisen sääntely ja siitä johtuva kansallisen lainsäädännön uudistamistarve johtaa merkittäviin muutoksiin. IE-direktiivi korvaa myös eräät teollisia toimintoja koskevat erityisvaatimukset, joista aiemmin on säädetty omina toimialakohtaisina direktiiveinään. Tärkein muutos IE-direktiivissä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) koskeva muutos, kun BAT-vertailuasiakirjojen BAT-päätelmiin sisältyvät päästötasot tulevat sitoviksi. Raportissa on hahmoteltu IE-direktiivistä johtuvat muutokset nykyiseen ympäristönsuojelulainsäädäntöömme. IE-direktiivistä johtuvien muutosten tekemisen yhteydessä olisi käytännöllistä uudistaa YSL:ia laajemminkin sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Raportissa on hahmoteltu erilaisia, muuhun kuin IE-direktiiviin perustuvia YSL:n sisällöllisiä muutoksia – osa on pieniä sanamuodon tarkistuksia ja osa laajempia uudistuksia. Lisätiedot: Neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Tohtorikoulutettava Eeva-Maija Puheloinen, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tämän ympäristöministeriön ohjeen tarkoituksena on yhtenäistää ja nopeuttaa ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja -asetukseen (169/2000) perustuvaa ympäristölupakäsittelyä ja parantaa ympäristölupahakemusten laatua. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje annetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja tiedoksi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja sidosryhmille. Se ei sido viranomaisia, ja sitä sovellettaessa otetaan aina huomioon tapauskohtainen harkinta ja paikalliset olosuhteet

Samalla kun ympäristöongelmiin liittyvät uhkat kasvavat, niihin tarvitaan yhä kansainvälisempiä poliittisia ratkaisuja. Viime vuosikymmenellä solmittiin useita monenkeskisiä sopimuksia ympäristön suojelemiseksi, mutta näiden sopimusten vaikuttavuus on heikko ja jatkuvuus uhattuna.Yulia Pavlova perehtyi tutkimuksessaan useisiin näkökulmiin valtiollisista linjauksista tarkoituksenaan tukea sopimuksiin liittyvää päätöksentekoa. Hän ehdottaa muutamia peliteoriaan pohjautuvia sääntelytekniikoita.- Nykyisten monenkeskisten ympäristösopimusten suurimpana heikkoutena on joidenkin maiden sitoutumattomuus, Pavlova huomauttaa.Väitöskirja käsittelee ongelmaa, joka liittyy sekä akateemiseen tutkimukseen että reaalimaailman päätöksentekoon. Pavlova tutki monenkeskisten kansainvälisten ympäristö- ja päästösopimusten pysyvyyttä. Sopimusten ylläpitämisen keskeisenä haasteena on, että ympäristöongelmat kuten päästöt ja ilmakehän saastuminen, eivät noudata valtioiden rajoja. Jotkut valtiot voivat hyötyä naapurimaassa tapahtuvista ympäristönsuojelutoimista osallistumatta niihin itse.- Jos sopimus asettaa rajoitteita valtion teknologiselle tai taloudelliselle kehitykselle vastoin sen omia intressejä, tämä johtaa kieltäytymiseen sopimuksesta tai sen noudattamisesta, Pavlova toteaa.Pavlova kehitti työssään uusia metodeja kansainvälisistä ympäristösopimuksista löytyvien monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimus auttaa ymmärtämään sopimuksiin osallistuvien maiden eroja, ja samalla tuo esiin erilaisia tarpeita vastaavia ympäristöllisiä tavoitteita. Lisäksi Pavlova analysoi näkökulmia dynaamiselle ja kestävälle yhteistyölle maiden välillä. Tällaiseen tilanteeseen päästään tekemällä suunnitelmat päästöjen vähentämisestä asetettuihin tavoitteisiin, ja käyttämällä niin positiivisia kuin negatiivisiakin kannustimia.Tulokset edistävät ymmärrystä toteuttamiskelpoisten sopimusten laatimiseen liittyvistä hankaluuksista. Pavlova osoittaa, että useimmat vaikeudet, jotka liittyvät kansainvälisten ympäristösopimusten päästöjenvähentämistavoitteiden saavuttamiseen pitkällä aikavälillä, voidaan monessa tapauksessa voittaa.- Uudelleenneuvotteluprosessi voi olla ratkaisevan tärkeä ympäristösopimuksen onnistumisen kannalta. Se myös takaa, että sitoumukset päästöjen vähentämiseksi täytetään, Pavlova korostaa.Väitöskirjaa voidaan käyttää päätöksenteon tukena nykyisiä ja tulevia monenkeskisiä sopimuksia laadittaessa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman optimaalinen. Väitöskirjassa käsitelty aihe on erityisen tärkeä sen vuoksi, että ympäristön suojelemiseksi kaivataan kipeästi uusia poliittisia toimia. As environmental problems become more and more threatening, political remedies for these problems have become increasingly international. Over the past decade, a variety of multilateral agreements to protect the environment have been initiated, though their effectiveness and continued existence is in peril.Many of the challenges to these agreements can be explained by the concept of positive externality, meaning that certain countries benefit from the environmentally friendly actions of their neighbors, without making any efforts of their own. Hence, if an agreement places restrictions on a countries technological and economic development, contradicting their self-intrest, it will lead to free-riding in terms of participation and compliance. In order to achieve multilateral cooperation, the strategic possibility interests of the parties must be understood. In this thesis, game theory has been chosen as a tool to analyze these interests and the ways they affect the formation, design, and performance of international environmental agreements (IEAs).After providing a survey of game-theoretical methodology in the area of IEAs, we examine certain aspects of IEAs such as the choice of emission reduction targets, membership status (signatory versus free-rider), and mechanisms to motivate countries to participate in an agreement. In particular, we address the following question: If the participants and free-riders in an IEA have incentives to change their status during the life-cycle of the agreement, is there a threat to compliance with that agreement? We develop a methodology to achieve the sustainability of an IEA, and prove that under this methodology, participants in the IEA comply with the abatement targets. Furthermore, we asses the impact of the agreement on the welfare of the involved countries and on the global level of pollution

Tässä hankkeen tavoitteena oli selvittää, miten Suomen sellu- ja paperitehtaiden ympäristönsuojelutoiminnot pystyivät vastaamaan vuoden 2005 työtaistelun aiheuttamiin poikkeuksellisen pitkiin tuotantokatkoksiin. Raportissa käydään läpi kaikki tehtaiden viranomaisille toimittamien ylösajosuunnitelmien ja seurantaraporttien pääasiallinen sisältö sekä arvioidaan seisokin jälkeisten ylösajojen ympäristövaikutukset. Tehtaiden ylösajot sujuivat hyvin eikä poikkeavia päästöjä esiintynyt. Tehtaiden päästötasojen pysyminen alhaisena pitkän tuotantoseisokin jälkeisissä ylösajoissa osoittaa sen, että tuotantolaitokset pystyvät ympäristön kannalta hyviin suorituksiin vaativissakin ylösajoissa. Tästä tilanteesta saadut kokemukset olisi saatava hyödynnettyä sekä toimenharjoittaja-, että viranomaispuolella. Raportissa esitetään selvityksen perusteella tehdyt johtopäätökset ja suositukset tehtaiden ylösajokäytäntöjen parantamiseksi.

Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) pidetään kansainvälisesti yhtenä merkittävimmistä tulevaisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinoista. Myös Suomessa kiinnostus CCS:ään on herännyt.