Search

Nykypäivän digitaalisessa yhteiskunnassa oppikirjat ovat Suomessa edelleen tärkein opetuksessa käytetty oppimateriaali ja monen opettajan opetus perustuu täysin oppikirjaan. Rektion ja valenssin välinen suhde on kiistelty aihe, johon oppikirjat asemoituvat käyttämällä perinteistä rektion määritelmää. Verbien rektiot esitetään oppikirjoissa yleensä pitkinä listoina, jotka pitää opetella ulkoa. Verbien rektiot ovat tärkeä osa saksan kielen lauseenrakennetta ja niitä tulee vastaan saksaa opiskellessa sitä mukaa kuin sijamuotoja opetellaan. Kuitenkin ilmiö itse voi jäädä ymmärtämättä ja ulkoa opettelusta tulee raskasta, jos opiskelija ei käsitä opettelemaansa asiaa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella rektion esitystä B2-B3-saksan lukiokirjoissa. Tutkimuksessa erotellaan kahdenkymmenen oppikirjan esittämä selitys rektiolle, jota verrataan tieteellisten kielioppien tarjoamaan selitykseen ilmiöstä, ja verrataan listattuja verbien rektioita yksikielisten sanakirjojen rakennemalleihin. Tavoitteena on kvalitatiivisen sisällön analyysia käyttäen osoittaa rektioverbilistojen puutteellisuus semanttisten valenssiominaisuuksien suhteen. Suurin osa opiskelijoista puhuu suomea äidinkielenään, mutta kieliopissa ei esitetä rektion arkipäiväisyyttä suomen kielessä. Rektion selitys oppikirjoissa jää vaillinaiseksi verrattuna tieteelliseen kielioppiin, mikä perustellaan pedagogisilla päämäärillä, jotka aliarvioivat opiskelijan kykyä ymmärtää. Oppikirjojen rektioverbilistoilla esitetyt verbien rektiot eivät anna opiskelijalle kaikkea tarpeellista tietoa kieliopillisesti oikeiden lauseiden rakentamiseen. Verbien rakennemalleista puuttuu täydennyksien semanttisia ja syntaktisia ominaisuuksia, joiden puute voi johtaa epäkieliopillisten lauseiden muodostukseen. Muutamasta oppikirjasta löytyi jopa virheellisiä rektioita.

Aikojen saatossa metodit ja suuntaukset ovat vaihdelleet suuresti vieraiden kielten opetuksessa. Näin ollen myös kieliopin asema kielten opetuksessa on saanut erilaisia rooleja eri aikakausina. Välillä se on ollut merkittävin tekijä vieraan kielen oppimisessa ja opettamisessa ja välillä sen merkitystä on pidetty olemattomana. Suomessa kielten opetuksessa nojaudutaan vielä vahvasti oppikirjoihin, jotka pyrkivät noudattamaan vallitsevia opetussuunnitelmia (OPS). Uusimmissa OPS:issa korostetaan autenttisia tekstejä, erilaisten metodien käyttämistä ja elinikäistä oppimista kommunikatiivisuutta unohtamatta. Koska oppikirja on vielä toistaiseksi käytetyin opetusväline oppilaan kielitaidon kehittämiselle koulussa ja luokkahuoneessa, niiden tutkiminen on ajankohtaista ja merkityksellisestä. Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan neljää eri oppikirjasarjaa, kahta venäjän ja kahta englannin kielen oppikirjasarjaa, joita käytetään lukioissa ympäri Suomen. Tarkoituksena oli selvittää kuinka venäjän ja englannin oppikirjoissa esitetään adjektiivien vertailuasteiden rakenne, merkitys ja käyttö, sekä millaisia tehtäviä ko. aiheesta on tarjolla oppikirjoissa. Metodina käytimme laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin avulla tulimme siihen tulokseen, että kieliopin ymmärretään vieläkin koostuvan ensisijaisesti sanan muodosta, sillä merkitykseen ja käyttöön oli käytetty selkeästi vähemmän tilaa oppikirjoissa. Osassa oppikirjoista käyttöä ja merkitystä ei myöskään ollut korostettu, vaan ne esitettiin ikään kuin huomautusten avulla. Kielioppi pyrittiin esittämään selkeästi, yksinkertaistetusti ja rajatusti, mikä väistämättä vaikutti muun muassa säännön totuudenmukaisuuteen. Suurin osa oppikirjojen tehtävistä edusti ohjattua kielentuottamista, mikä koostui esimerkiksi käännös- ja aukkotehtävistä. Tämän lisäksi oppikirjoissa oli myös vapaampia tuottamiseen, ymmärtämiseen sekä kieliopin tarkasteluun liittyviä tehtäviä, mutta niiden osuus jäi selkeästi pienemmäksi. Vaikka oppikirjoissa oli autenttista materiaalia, niitä ei käytetty kielioppiharjoitteissa. Lisäksi joitakin kommunikatiivisia tehtäviä esiintyi, mutta etenkin vapaampaa kommunikointia sisältäviä tehtäviä olisi voinut olla enemmänkin.

Kieliopin opettaminen on aina ollut iso osa kielten opetusta ja nykyäänkin kielioppi nähdään osana laajempaa kommunikatiivista kompetenssia. Näkemyksiä siitä, kuinka kielioppia tulisi opettaa on runsaasti, mutta nykyään suositellaan perinteisempien suuntausten sijaan kommunikatiivisempaa ja toiminallisempaa oppimista. Kieltenopettajat kuitenkin usein tukeutuvat oppikirjoihin jolloin ne vaikuttavat oppilaiden kielen kehitykseen ja niiden sisältöä myös kieliopin osalta olisi hyvä tarkastella. Tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia metodologisia vaihtoehtoja ja tehtävätyyppejä lukion oppikirjat hyödyntävät englannin kieliopin opetuksessa. Aineisto koostui viidestä oppikirjasta, jotka olivat kolmesta eri kirjasarjasta ja analyysimetodina käytettiin sisältöanalyysiä. Kirjoista analysoitiin kieliopin esittämistapoja, esimerkkejä ja tehtäviä lauseenvastikkeiden ja muodollisen subjektin osalta. Tutkitut oppikirjat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Esimerkit ovat pääsääntöisesti irrallisia lauseita ja autenttiset tekstit sekä puhekieli puuttuvat. Kielioppi esitetään sääntöinä vaikkakin rakenteiden lisäksi käyttöä ja merkitystä selitetään odotettua enemmän. Tästä huolimatta tehtävistä puolet ovat mekaanisia rakenteisiin keskittyviä erityisesti lauseenvastikkeiden kohdalla. Suurin osa tehtävistä on myös perinteistä kohdennettua tuottamista käännösten tai lausemuunnosten muodossa ja vapaamuotoisemmat, kommunikatiivisemmat ja yleisesti ottaen monisyisemmät tehtävät puuttuvat lähes täysin. Kielioppiasioiden välisistä eroista selkein oli, että muodollinen subjekti esitettiin huomattavasti lyhyemmin kuin lauseenvastikkeet ja yhdessä kirjasarjassa sitä ei opetettu lainkaan erillisenä kielioppiasiana.

Vieraiden kielten opetuksen päätavoite on oppilaiden kommunikatiivisen kyvyn eli suullisen ja kirjallisen viestintäkyvyn kehittyminen vieraalla kielellä. Tämä tavoite määrittelee koko kielten oppimisprosessin ja myös kieliopin opetuksen ja oppimisen. Kommunikatiivisen suuntautuneisuuden täytyy siis vaikuttaa myös vieraiden kielten oppikirjojen laatimiseen, koska oppikirja on kielten opetuksen ja oppimisen pääväline. Substantiivien suku on yksi vanhimmista kieliopillisista rakenteista. Venäjän kielessä sub-stantiiveilla on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Joissakin lähteissä mainitaan myös neljäs suku (ns. yleinen suku) sekä monikolliset substantiivit, joita käytetään vain mo-nikossa. Substantiivin suku vaikuttaa kaikkiin niihin sanoihin, jotka ovat sen yhteydessä. Venäjän substantiivien sukua on tarpeellista tutkia myös siksi, että suomen kielessä substantii-veilla ei ole suvun kategoriaa. Tämä tutkimus on oppikirja-analyysi, jonka tarkoituksena oli selvittää laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen, kuinka venäjän substantiivien suvun kategoria on esitelty oppikirjoissa Saljut! 1, Možno! 1 ja Kafe Piter 1. Analyysiosassa tarkastellaan substantiivin suvun yleistä esitystapaa, teoriaosuutta, tehtäviä sekä kuvitusmateriaalia. Tutkimustulokset osoittavat, että suvun esitys oppikirjoissa Saljut! 1, Možno! 1 ja Kafe Piter 1 on tiivis ja kussakin kirjassa omalla tavallaan hyvä, vaikka niissä on pieniä puutteita eri osa-alueissa. Oppikirjoissa Saljut! 1 ja Kafe Piter 1 suvun kielioppi on sidottu tekstikappaleeseen ja siten kontekstiin. Oppikirjassa Možno! 1 vaikutelma suvun esityksestä on hajanaisempi, koska se on esitetty erillään tekstistä ja kontekstista. Myös kieliopin teoriaosuuden sisällössä on Možno! 1 tekstikirjan ja tehtäväkirjan välillä eroja. Teoriaselitykset ovat minimaaliset kaikissa kolmessa oppikirjassa, mutta riittävät aloittelijoiden tarpeisiin. Tehtäviä suvun kategorian harjoitteluun on runsaasti ja ne ovat monipuolisimpia oppikirjassa Saljut! 1, mutta oppikir-joissa Možno! 1 ja Kafe Piter 1 on tehtäviä liian vähän, molemmissa vain yksi kirjallinen tehtävä suvun harjoittelua varten. Kuvitusmateriaalia on käytetty eniten oppikirjassa Saljut! 1 ja vähiten oppikirjassa Kafe Piter 1, minkä vuoksi pelkistetyin vaikutelma suvun kategorian esi-tyksestä tulee oppikirjasta Kafe Piter 1.

Kieliopin opettaminen on ollut osa vieraiden kielten opetusta niin kauan kuin niitä on opiskeltu. Kieliopin tuntemus kuuluu kielitaitoon ja sen hyvä hallinta mahdollistaa viestin perillemenon vaativissakin kommunikaatiotilanteissa. Suurin osa vieraiden kielten opettajista käyttää opetuksessaan oppikirjoja, joten niiden merkitys on suuri oppilaan kielitaidon kehittymiselle. Siksi on tärkeää tutkia, miten oppikirjoissa kielioppia opetetaan. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kieliopin opettamisen näkökulmasta kahta englannin ja kahta ruotsin yläkoulun oppikirjasarjaa, jotka on julkaistu vuosina 2006-12. Kieliopin esittämistavat, käytetyt esimerkit rakenteen muodosta, merkityksestä ja käyttötilanteista sekä harjoitukset luokiteltiin ja arvioitiin perfektin ja pluskvamperfektin osalta. Tutkimus osoitti, että oppikirjat luottavat edelleen perinteeseen: kielioppi esitetään sääntöinä ja rakenteina, ja rakenteiden muodon opettaminen on pääosassa, merkityksen ja käyttötapojen jäädessä vähemmälle. Autenttista tekstiä tai puhekieltä ei käytetä esimerkeissä. Kielioppia harjoitellaan pääasiassa irrallisina lauseina käännös- ja aukkotehtävissä. Myös modernimpia vieraan kielen oppimisen teorioita on jonkin verran hyödynnetty tehtävien suunnittelussa. Esimerkiksi rakenteiden merkitys selviää oppilaalle tekstinymmärtämistehtävissä ja muoto suullisissa harjoitteissa ennen kielioppiasian selitystä tai kielioppisääntöjä johdetaan päättelytehtävän avulla. Kielioppinäkemystä kannattaisi tulevaisuuden oppikirjoissa laajentaa sekä mm. autenttisten tekstien ja aidosti kommunikatiivisien aktiviteettien osuutta kasvattaa.

NB. La grammaire française de l’étudiant finnophone est la version pdf du livre imprimé du même titre paru en 2009. À part quelques corrections mineures dans la version en ligne, le contenu des deux ouvrages est identique. Ces deux versions ont été remplacées en 2012 par une grammaire en ligne, «La grammaire du français langue étrangère pour étudiants finnophones» (http://research.jyu.fi/grfle), qui fait foi désormais. L’objectif de ce livre est d’analyser de façon détaillée les mécanismes grammaticaux du français tels qu’ils se présentent à l’apprenant finnophone de français et de fournir à celui-ci des outils théoriques permettant de comprendre — et, le cas échéant, de faire comprendre à des élèves — des règles souvent aussi complexes que fondamentales. Plus qu’un recueil de règles de grammaire, ce livre est avant tout une description critique, commentée et approfondie de la grammaire du français d’aujourd’hui dans toute sa variété, vue par un apprenant de français langue étrangère. Le français moderne se présente à celui-ci, comme à bien des usagers francophones, du reste, comme un « magma » de règles et de contre-règles, de préceptes divers observés ou non observés, qui rendent parfois extrêmement difficile le déchiffrement des faits de langue. Une grande place a ainsi été accordée à la langue parlée et aux problèmes de la norme : que disent les grammaires ? Que disent les usagers ? Que doit-on dire ? Qui croire ? Quoi enseigner ? Malgré son volume, ce livre ne se substitue pas à des descriptions complètes de la grammaire française telles que Le bon usage, ou la Grammaire méthodique du français. Mais il permet à l’étudiant finnophone de mieux les exploiter, en rassemblant des règles concernant les problèmes spécifiques auxquels il est confronté dans l’apprentissage du français, problèmes qui sont évidemment rarement pris en compte par les grammaires françaises les meilleures soient-elles. Pour cette raison, les explications grammaticales sont, si nécessaire, accompagnées de commentaires détaillés. Pour que ce livre puisse également servir de manuel de grammaire de consultation pratique, ces commentaires ont été regroupés sous forme de remarques en fin de chapitre. Bien que reléguées « à l’écart », ces remarques contiennent souvent des considérations importantes pour la compréhension des phénomènes grammaticaux décrits dans le chapitre concerné, et c’est là que, on l’espère, l’utilisateur finnophone pourra trouver la réponse à ses interrogations. La grammaire française de l’étudiant finnophone on v. 2009 ilmestyneen saman nimisen painetun kirjan pdf-versio. Muutamia pieniä korjauksia lukuun ottamatta molempien versioiden sisältö on sama. Huom! Nämä versiot korvaa tästedes v. 2012 ilmestynyt verkkokielioppi La grammaire du français langue étrangère pour étudiants finnophones (http://research.jyu.fi/grfle). Erityisesti korkeakouluopiskelijoille ja kielen asiantuntijoille tarkoitettu kielioppi on laaja kokonaisuus, jossa esitellään kattavasti erilaisia sääntöjä. Lähestymistapa on tieteellinen ja kriittinen. Monia suomalaisen opetustradition esittämiä ranskan kielen sääntöjä esitetään aivan uudella tavalla, joka kumoaa vanhat virheet ja tarjoaa tilalle toimivampia selitys- ja esitystapoja. Myös pedagoginen näkökulma on vahvasti läsnä: kuinka se ja se ilmiö voidaan selittää? Millaiset kohdat aiheuttavat vaikeuksia suomenkielisille oppijoille ja miksi? Kuinka tietyt säännöt tulisi opettaa? Sisältö pohjautuu jatkuvaan tutkimustyöhön ja sitä tullaan päivittämään jatkuvasti. Tämä kielioppi tarjoa siten myös hyödyllistä ajantasaista tietoa ranskan opettajille.

The response to the report of the 1906-1915 Committee on Grammar (englanti) 1/1998 (102) Fred Karlsson (Department of General Linguistics (University of Helsinki); fkarlsso@ling.helsinki.fi) THE RESPONSE TO THE REPORT OF THE 1906-1915 COMMITTEE ON GRAMMAR The key members of the 1906-1915 Committee on Grammar were E. N. Setl, as chairman, and members Ralf Saxn and Ivan Uschakoff. The background to the setting up of the Committee was the debate that had been continuing for several decades about the teaching of grammar within language teaching in schools. What actually prompted the Committee to be set up at this time was a booklet dealing with the implementation of language teaching delivered to the National Board of General Education in March 1905 by language teachers from Helsinki's Finnish reaalilyseo upper comprehensive school. Letters written by E. N. Setl and others shed light on the working methods of the Committee and the stages through which the work progressed. Ralf Saxn proves to be the main organising force within the Committee, and it was he who managed to get Setl to complete the work when the final stages of the report were being prolonged. It has been generally understood that the linguistically novel principles of the Committee's report were never applied in practice. The writer notes, however, that Ralf Saxn did actually apply the Committee's approach to the study of grammar in several textbooks: Finsk ordbjningslra ('Inflection in Finnish', 1912), Svensk sprklra fr skolans lgre klasser ('Swedish grammar for lower school grades', 1916), Modersmlet ('Swedish grammar for native speakers', 1917), Modersmlet (revised edition, 1919) and Ruotsin kielioppi oppikouluja varten ('Swedish grammar for secondary schools', 1923, together with Hannes Almark). After the report was submitted, the Senate Committee on Ecclesiastical Affairs requested a statement on it from the National Board of General Education. The Board, in turn, immediately requested statements on the report from all the country's approximately 150 schools, to be submitted by June 1, 1916. The statements came, but the National Board of General Education never gave its own statement to the Senate Committee. Contrary to what is generally believed, notes the writer, the work of the Committee on Grammar did actually receive an official decision. On March 20, 1941, the matter came up at a meeting of the National Board of General Education's secondary school division. The matter was raised by Martti Adolf Jakobsson, appointed educational counsellor in 1940. The decision in paragraph 1 of the minutes is brief: No longer any cause for action. The article refers to several reasons why the report was, in practice, buried. Researchers of classical languages directed fierce criticism at the report, especially in the statement issued by the Pedagogical Association in autumn 1915. Belief in the importance of general grammar teaching died down quietly in the early decades of the century, when communication-oriented language teaching (e.g. the reform method) gained popularity. Surprisingly few language researchers were interested in the report's linguistically advanced proposals. The majority of schools and language teachers criticised the report for being too theoretical, and doubted the possibilities of applying the report's ideas in practice. The National Board of General Education itself also took a cautious view of the reform of grammar teaching.

Kirja-arvio Vihonen, Sakari: Suomen kielen oppikirja 1600-luvulla

Kirja-arvio Karlsson, Fred: Finskans struktur

Kirja-arvio Jensen, Hans: Finnische Grammatik. I Teil

Kirja-arvio Penttilä, Aarni: Suomen kielioppi Kielenainekset aika (kieli: suomi, sivulla: 91) aina (kieli: suomi, sivulla: 91) alas (kieli: suomi, sivulla: 91) alhaalla (kieli: suomi, sivulla: 90) anniskella (kieli: suomi, sivulla: 102) asenne (kieli: suomi, sivulla: 84) auki (kieli: suomi, sivulla: 90) e(d)es (kieli: suomi, sivulla: 91) edemmä, -ksi, -s (kieli: suomi, sivulla: 86) edempä|nä, -ä (kieli: suomi, sivulla: 86) ehkä (kieli: suomi, sivulla: 91) eksyksissä (kieli: suomi, sivulla: 86) enintään (kieli: suomi, sivulla: 90) erittäin (kieli: suomi, sivulla: 90) hela (kieli: suomi, sivulla: 85) helistä (kieli: suomi, sivulla: 85) helposti (kieli: suomi, sivulla: 91) heti (kieli: suomi, sivulla: 90) hieman (kieli: suomi, sivulla: 90) huima (kieli: suomi, sivulla: 85) huiska (kieli: suomi, sivulla: 85) humista (kieli: suomi, sivulla: 83) huria (kieli: suomi, sivulla: 85) hurina (kieli: suomi, sivulla: 85) hurm|a, -e (kieli: suomi, sivulla: 85) huru (kieli: suomi, sivulla: 85) hutja (kieli: suomi, sivulla: 85) huuma (kieli: suomi, sivulla: 85) hysin (kieli: suomi, sivulla: 86) hyvästi (kieli: suomi, sivulla: 86) hätä (kieli: suomi, sivulla: 83) johdannainen (kieli: suomi, sivulla: 81) johdos (kieli: suomi, sivulla: 81) jolloinkin (kieli: suomi, sivulla: 90) jonne (kieli: suomi, sivulla: 90) jopa (kieli: suomi, sivulla: 91) joskus (ioskuis) (kieli: suomi, sivulla: 90) jumista (kieli: suomi, sivulla: 83) juuri (kieli: suomi, sivulla: 83) jyristä (kieli: suomi, sivulla: 85) jyrä (kieli: suomi, sivulla: 85) jäännöslopuke (kieli: suomi, sivulla: 75) kaikkialla (kieli: suomi, sivulla: 90) kajetorvi (kieli: suomi, sivulla: 75) kaukana (kieli: suomi, sivulla: 86-) kettu (kieli: suomi, sivulla: 101) kirinä (kieli: suomi, sivulla: 83) kiristä (kieli: suomi, sivulla: 83) kirja (kieli: suomi, sivulla: 83) kirma, kirmu (kieli: suomi, sivulla: 85) kirsku(a) (kieli: suomi, sivulla: 83) kitka (kieli: suomi, sivulla: 85) kome (kieli: viro, sivulla: 83) komea (kieli: suomi, sivulla: 83) komista (kieli: suomi, sivulla: 83) kopsa (kieli: suomi, sivulla: 85) kopse (kieli: suomi, sivulla: 85) koskaan (kieli: suomi, sivulla: 90) kotoa (kieli: suomi, sivulla: 90) kotona (kieli: suomi, sivulla: 86) kuhista (kieli: suomi, sivulla: 83) kumea, kumina (kieli: suomi, sivulla: 83) kumista (kieli: suomi, sivulla: 83) kumu (kieli: suomi, sivulla: 83) kuoha (kieli: suomi, sivulla: 85) kuohu, -a (kieli: suomi, sivulla: 85) kupista (kieli: suomi, sivulla: 83) Kurinoja (kieli: suomi, sivulla: 95) kurista (kieli: suomi, sivulla: 83) kutista (kieli: suomi, sivulla: 83) kylänmies (kieli: suomi, sivulla: 83) kähmiä (kieli: suomi, sivulla: 85) köhä (kieli: suomi, sivulla: 85) lause (kieli: suomi, sivulla: 92) leuhka (kieli: suomi, sivulla: 85) liipaisin (kieli: suomi, sivulla: 84) loppuliite (kieli: suomi, sivulla: 79) lyhenne (kieli: suomi, sivulla: 75) lätkä (kieli: suomi, sivulla: 85) löyhkä (kieli: suomi, sivulla: 85) melko (kieli: suomi, sivulla: 91) metsäkana (kieli: suomi, sivulla: 83) metsäneläin (kieli: suomi, sivulla: 83) minne (kieli: suomi, sivulla: 90) mumista (kieli: suomi, sivulla: 83) muuanne (kieli: suomi, sivulla: 90) mökä (kieli: suomi, sivulla: 85) mölä (kieli: suomi, sivulla: 85) nuha (kieli: suomi, sivulla: 85) oikea (kieli: suomi, sivulla: 90) paremmin (kieli: suomi, sivulla: 86) parha|iten, -immin (kieli: suomi, sivulla: 86) paskiainen (kieli: suomi, sivulla: 84) peräti (kieli: suomi, sivulla: 91) puhka (kieli: suomi, sivulla: 85) pukine (kieli: suomi, sivulla: 84) pula (kieli: suomi, sivulla: 85) pumista (kieli: suomi, sivulla: 83) puuha (kieli: suomi, sivulla: 85) puuska (kieli: suomi, sivulla: 85) päivittäin (kieli: suomi, sivulla: 90) päre (kieli: suomi, sivulla: 84) riita (kieli: suomi, sivulla: 83) rikkoa (kieli: suomi, sivulla: 84) rypistää (kieli: suomi, sivulla: 99) ryskä (kieli: suomi, sivulla: 85) rähjä (kieli: suomi, sivulla: 85) rähmä(llään) (kieli: suomi, sivulla: 85) rämä (kieli: suomi, sivulla: 85) röhkä (kieli: suomi, sivulla: 85) sana (kieli: suomi, sivulla: 76-) sanaliitto (kieli: suomi, sivulla: 91) sananmuoto (kieli: suomi, sivulla: 77-) sane (kieli: suomi, sivulla: 76-) saneliitto (kieli: suomi, sivulla: 91) siellä, sieltä (kieli: suomi, sivulla: 90) sor|a, -o (kieli: suomi, sivulla: 85) sota (kieli: suomi, sivulla: 83-) soti|na, -sta (kieli: suomi, sivulla: 83) soturi (kieli: suomi, sivulla: 84) sumista (kieli: suomi, sivulla: 83) suunnilleen (kieli: suomi, sivulla: 90) taikuri (kieli: suomi, sivulla: 84) takana (kieli: suomi, sivulla: 86) talonväki (kieli: suomi, sivulla: 83) tappio (kieli: suomi, sivulla: 90) toisaalla, toisaalta (kieli: suomi, sivulla: 90) tora (kieli: suomi, sivulla: 85) tuhka (kieli: suomi, sivulla: 85) täysi (kieli: suomi, sivulla: 90) uhka (kieli: suomi, sivulla: 85) uhma (kieli: suomi, sivulla: 85) uskonriita (kieli: suomi, sivulla: 83) varrennos (kieli: suomi, sivulla: 84) vastike (kieli: suomi, sivulla: 84) vastine (kieli: suomi, sivulla: 84) veli (kieli: suomi, sivulla: 90) verbidi (kieli: suomi, sivulla: 82) vieri (kieli: suomi, sivulla: 90) vihma (kieli: suomi, sivulla: 85) virke (kieli: suomi, sivulla: 92) viuhka (kieli: suomi, sivulla: 85) väki : talonv., kirikov. (kieli: suomi, sivulla: 83) väre (kieli: suomi, sivulla: 84) väsyksissä (kieli: suomi, sivulla: 86) yhdyslause (kieli: suomi, sivulla: 97) yhtää|llä, -ltä, -lle (kieli: suomi, sivulla: 90) yksipersoonainen (kieli: suomi, sivulla: 89) ylhäällä (kieli: suomi, sivulla: 86) yläkajetto (kieli: suomi, sivulla: 75) ähkä (kieli: suomi, sivulla: 85)

Kirja-arvio Collinder, Björn: Kortfattad finsk lärobok för självstudier Kielenainekset ilman (kieli: suomi, sivulla: 130) jota -- sitä (kieli: suomi, sivulla: 130) juusto (kieli: suomi, sivulla: 129) kaasu (kieli: suomi, sivulla: 129) kumpi (kieli: suomi, sivulla: 130) kuta -- sitä (kieli: suomi, sivulla: 130) laatu (kieli: suomi, sivulla: 129) laji, lai (kieli: suomi, sivulla: 129) mitä -- sitä (kieli: suomi, sivulla: 130) saari (kieli: suomi, sivulla: 130) tunturi (kieli: suomi, sivulla: 129) ullakko (kieli: suomi, sivulla: 131) valkea (kieli: suomi, sivulla: 129) valkoinen (kieli: suomi, sivulla: 129) viheriäinen (kieli: suomi, sivulla: 129) vihreä (kieli: suomi, sivulla: 129) vuosi (kieli: suomi, sivulla: 130)

Kirja-arvio Papp, István: Finn nyelvtan Kielenainekset jäännöslopuke (kieli: suomi, sivulla: 148)