Search

The purpose of this study is to investigate how teachers use different types of discourse to support dialogic argumentation. Dialogic argumentation is a collaborative process in which students construct arguments together and examine arguments presented by their peers. Science teachers can use argumentation as a vehicle to help students gain a working understanding of science content and the nature of science and its practices. Whole-class closing discussions from video-recorded lessons are analyzed to study the discourse used to support argumentation by two physics teachers in lower secondary schools. Analysis of discourse includes coding of communicative approach at the episode level and coding of teacher roles of questioning at the level of speaking turns. Student argumentation is also assessed on the basis of dialogicity and complexity of arguments. Findings characterize different ways of orchestrating argumentative discussions. Authoritative episodes were characterized by the presence of the dispenser role, with teachers retaining ownership over ideas and classroom activities to emphasize the correctness of a justification. Dialogic episodes of classroom interaction showed openness to student perspectives, but teachers’ use of questioning roles revealed different ways of orchestrating argumentative discussions. The moderator role granted ownership of ideas to students to either pursue a single student’s argument in more depth or to directly contrast opposing justifications. Less commonly used were the roles of coach and participant, which teachers used to elicit student justifications in more depth or support students in examining the arguments of their peers. Examination of discourse using multiple frameworks revealed differences in teachers’ values and the impact of the use of teacher questioning roles on student contributions to argumentative discussions.

Malliopettajia ja muita hävyttömyyksiä on Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa toteutettu tapaustutkimus luokanopettajaopiskelijoiden teettämän tyttökalenterin aiheuttamasta verkkokeskustelusta. Openteriksi nimettyä projektia uutisoitiin näkyvästi loppuvuodesta 2014 ja se aiheutti vilkasta keskustelua monilla eri keskustelupalstoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kalenteria kommentoitiin ja millaisia opettajiin liittyviä rooliodotuksia, arvoja ja normeja kommentit ilmentävät. Tutkijaa kiinnosti näiden odotusten tutkiminen erityisesti seksuaalisuuden ja sukupuolen näkökulmasta. Kyseessä on kriittistä pedagogiikkaa edustava laadullinen tutkimus, johon sisältyy piirteitä etnometodologiasta. Aineistoksi rajattiin ensimmäisen uutisoinnin synnyttämä kommentointi Ilta-Sanomien keskustelupalstalla. Aineistona toimiva keskustelu sisälsi 304 nimimerkillä kirjoitettua kommenttia ja se analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen perusteella suomalaiset arvot vaikuttavat hyvin moninaisilta opettajiin kohdistuvien odotusten kontekstissa. Aineistosta oli havaittavissa dikotominen kahtiajako kannustavan ja vastustavan diskurssin välillä. Vastustavaa diskurssia, johon liittyi opettajiin kohdistuvia konservatiivisia arvo-odotuksia, näyttäytyi eniten. Aiempiin tutkimuksiin (Kamila 2012) nojaten naisopettajan seksuaalisuus näyttäytyi tässä diskurssissa ammatillisuuden vastakohtana. Merkittävä tutkimustulos oli myös se, että osan vastustavan diskurssin edustajien mielestä opettajakuvaan liittyvät reunaehdot eivät ole opettajien itse päätettävissä. Opettajan tulee heidän mukaansa toimia ensisijaisesti oppilasta varten, jolloin opettajaan itseensä liittyvien asioiden käsittelyä ei nähty edes merkittävänä. Kannustavan diskurssin mukaan kalenteri toimi rohkeana keskustelunavauksena tärkeälle aiheelle. He eivät nähneet ristiriitaa ammattieettisten hyvien arvojen ja kalenterissa esiintymisen välillä. He peräänkuuluttivat opettajien oikeuksia tulla kohdelluksi yksilönä, ilman yhteiskunnassa vallitsevia vanhanaikaisia odotuksia.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla ruotsin kielen aineenopettajiksi opiskelevien käsityksiä opettajan roolista, tehtävistä sekä heidän omasta tulevasta opettajaidentiteetistään. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja analysoitiin kvalitatiivisesti. Haastatteluun osallistui seitsemän opiskelijaa, jotka kaikki olivat jo pääsykokeessa saaneet opinto-oikeuden sekä ruotsin kieleen että opettajan pedagogisiin opintoihin. Opiskelijat valittiin siten, että yksikään heistä ei tutkimushetkellä eli syksyllä 2011 ollut aloittanut opettajan pedagogisia aineopintoja. Teemahaastatteluiden perusteella määrittelin jokaiselle haastateltavalle sopivan opettajan roolin. Tarkoituksena oli näin tarkastella, mikä opettajan rooli kuvaa parhaiten opiskelijan näkemyksiä opettamisesta ja opettajan ammatista. Käyttämäni opettajan roolien kuvaukset pohjautuvat Rannströmin (1995) tutkimukseen ja ovat tiedonvälittäjä, selittäjä, mielenkiinnon herättäjä, huolenpitäjä ja kasvattaja. Analyysin perusteella yksi haastateltavista oli opettajan rooliltaan lähinnä tiedonvälittäjä. Selittäjä kuvasi kahden haastateltavan näkemyksiä parhaiten, kun taas mielenkiinnon herättäjä vastasi parhaiten kolmen informantin mielipiteitä ja yksi haastatelluista oli kasvattaja. Analyysiosiossa käsittelin myös muutamia sellaisia asioita, jotka aineiston perusteella näyttivät nousevan esiin: seitsemästä haastatellusta kuusi nosti esiin negatiiviset asenteet ruotsin kieltä kohtaan mahdollisena haasteena tulevassa työssään. Myös opettajan roolin ja henkilökohtaisen elämän yhdistäminen mietitytti, kolme haastateltavaa käsitteli tässä yhteydessä myös sosiaalista mediaa pohtien voiko opettaja olla esimerkiksi Facebookissa oppilaiden kaveri. Tuloksista voidaan päätellä, että aineenopettajiksi opiskelevien käsitykset opettajan roolista, tehtävistä ja omasta tulevasta opettajaidentiteetistään vaikuttavat olevan hyvin yksilöllisiä sekä vaihtelevan voimakkaasti haastateltavien välillä, eikä ainakaan tässä tutkimuksessa voitu osoittaa mitään selkeää taustatekijää, joka olisi ennustanut sitä, mikä opettajan rooli kuvaa opiskelijaa parhaiten.

Kirja tilattavissa täältä: https://www.ps-kustannus.fi/Hannele-Cantell/Vaikeat-vanhemmat-kurjat-kollegat.html "On tämä kyllä yhtä tasapainoilua. Varsinkin, kun luokalla on 25 oppilasta, joilla jokaisella on erilaiset tarpeet. Ja vaikka oppilas olisi tyytyväinen, äiti tai isä ei välttämättä ole..." Vanhempien epäluottamus opettajan tekemiseen vaikuttaa herkästi myös oppilaan ja opettajan väleihin. Lapsen oppimisen kannalta kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön ei voi satsata liikaa. Opettaja on erilaisten tilanteiden ja ihmisten kohtaamisen ammattilainen. Oppilaiden lisäksi vuorovaikutus on aktiivista muiden opettajien ja koulun henkilökunnan kanssa. Tärkeitä ovat myös ne kohtaamisen taidot, joita opettaja tarvitsee oppilaidensa vanhempien kanssa, sillä opettajan työ on paljon muutakin kuin opettamista. Tässä kirjassa opettajat kertovat yhteistyökokemuksistaan opettajakollegoiden sekä lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Teos tarjoaa luettavaksi vertaiskertomuksia opettajan työn arkisista kohtaamisen tilanteista, joita tapahtuu aikuisten kesken.