Search

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavia saarekesoluja johtaen lopulta insuliinin tuotannon loppumiseen. Kun elimistö ei kykene enää säätelemään veren sokeripitoisuutta, tarvitaan hoidoksi eliniän kestävää insuliinin annostelua. Toistaiseksi ei tarkasti tiedetä sairastumisen syitä eikä mekanismeja, mutta tiettyjen autovasta-aineiden ilmaantuminen verenkiertoon kuvastaa beetasoluauto-immuniteetin kehittymistä. Perimä ja ympäristötekijät kuten ravinto voivat vaikuttaa elimistön tulehdustekijöihin, jotka joko edistävät tai ehkäisevät autoimmuunireaktion ja edelleen kliiniseen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä. Väitöskirjatutkimuksessani selvitettiin lapsuusiän veren C-vitamiinipitoisuuden yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä muokkaavatko C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit tätä yhteyttä. Lisäksi selvitettiin äidin raskaudenaikaisen ravinnon C-vitamiinin, raudan, nitraatin ja nitriitin saannin yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Aineistoni kerättiin kansainvälisestä The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) (n=8,677) sekä suomalaisesta Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) (n=7,782) seurantatutkimuksista. Tutkimuksessa olevilla lapsilla on geneettisesti suurentunut sairastumisalttius tyypin 1 diabetekseen. Lapsilta seurattiin tyypin 1 diabetekseen liitettyjen autovasta-aineiden ilmaantumista sekä kliinisen tyypin 1 diabeteksen kehittymistä 3–12 kuukauden välein 15-vuotiaaksi asti (DIPP) tai kunnes tyypin 1 diabetes diagnosoitiin (TEDDY). TEDDY-tutkimuksessa veren C-vitamiinipitoisuus mitattiin vuosittain 6-vuotiaaksi asti ja lapsilta kerättiin tiedot C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevistä geeneistä. DIPP-tutkimuksessa äitien ruoankäyttötiedot mitattiin validoidulla ruoankäytön kyselylomakkeella kahdeksannen raskauskuukauden aikana, mikä kuvailee koko raskaudenaikaisetta ruoankäyttöä. Tilastollisina analyyseinä käytettiin Cox regressioanalyysia sekä logistista regressioanalyysia. Veren korkea C-vitamiininpitoisuus lapsuusiässä oli suojaavassa yhteydessä beetasolu-autoimmuniteetin riskiin. C-vitamiinin aineenvaihduntaa säätelevät genotyypit eivät muokanneet tätä yhteyttä. Äidin raskaudenaikainen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei näyttäisi olevan yhteydessä lapsen beetasolu-autoimmuniteetin tai kliinisen tyypin 1 diabeteksen riskiin. Tulokset viittaavat siihen, että korkea veren C-vitamiininpitoisuus varhaislapsuudessa saattaa suojata beetasolu-autoimmuniteetin kehittymiseltä. Äidin raskaudenaikaisen C-vitamiinin, raudan, nitraatin tai nitriitin saanti ei ole yhteydessä lapsen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen. Ravintoaineiden tarkkaan säädelty kuljetus istukassa voi olla mahdollinen selittävä tekijä. Type 1 diabetes is the result of an autoimmune reaction against insulin-producing beta cells in the pancreas, leading to the eventual termination of insulin production. Since the body can no longer control blood glucose levels, lifetime insulin therapy is required. The causes and mechanisms are still relatively unknown, but the emergence of specific autoantibodies in blood circulation signifies islet autoimmunity development. Genetics and environmental triggers, such as diet, might affect inflammation markers, which either induce or suppress autoimmune reactions and further lead to development type 1 diabetes. The aim of this thesis was to explore whether plasma vitamin C status in childhood is associated with the risk of type 1 diabetes development and whether vitamin C metabolism-related genotypes modify the association. Furthermore, the aim was to explore whether maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, and nitrite during pregnancy is associated with the risk of developing type 1 diabetes. This thesis was a part of multinational The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) Study (n = 8,677) and Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Study (n = 7,782). The children studied carry a high or moderate genetic risk for type 1 diabetes. Children were monitored for the emergence of autoantibodies associated with type 1 diabetes and the development of clinical type 1 diabetes between 3- and 12-month intervals up to 15 years of age (DIPP) or up to the diagnosis of type 1 diabetes (TEDDY). Childhood plasma vitamin C status was measured up to 6 years of age, and the genotypes related to vitamin C metabolism were assessed in the TEDDY Study. Maternal diet was assessed using a semiquantitative validated food frequency questionnaire (FFQ) covering total diet during 8th month of pregnancy in the DIPP Study. The statistical methods used were the Cox proportional-hazards model and condition logistic regression. Childhood plasma vitamin C status was associated with a decreased risk of islet autoimmunity. Vitamin C metabolism-related genotypes did not modify this association. Maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, or nitrite during pregnancy was not associated with the risk of islet autoimmunity or type 1 diabetes in offspring. The results suggest that a high plasma vitamin C status in the early childhood might protect against islet autoimmunity. Maternal intake of vitamin C, iron, nitrate, or nitrite during pregnancy was not associated with childhood type 1 diabetes development. This may result from tightly regulated nutrient transportation in the placenta.

Assessing multiple domains of health in older adults requires multidimensional and large datasets. Consensus on definitions, measurement protocols and outcome measures is a prerequisite. The Physical Activity and Nutritional INfluences In Ageing (PANINI) Toolkit aims to provide a standardized toolkit of best-practice measures for assessing health domains of older adults with an emphasis on nutrition and physical activity. The toolkit was drafted by consensus of multidisciplinary and pan-European experts on ageing to standardize research initiatives in diverse populations within the PANINI consortium. Domains within the PANINI Toolkit include socio-demographics, general health, nutrition, physical activity and physical performance and psychological and cognitive health. Implementation across various countries, settings and ageing populations has proven the feasibility of its use in research. This multidimensional and standardized approach supports interoperability and re-use of data, which is needed to optimize the coordination of research efforts, increase generalizability of findings and ultimately address the challenges of ageing., This work was supported by the European Union’s Horizon 2020 research and innovation program under the Marie Sklodowska-Curie grant agreement No. 675003. http://www.birmingham.ac.uk/panini.

First paragraph: Current demographic trends indicate that by the year 2020, almost one in five of the European population will be aged 65 years or over. Although life expectancy is increasing by 2 years per decade, the period of life spent in good health is not keeping pace and most Europeans spend their last decade in poor health. Consequently, there is an urgent need to understand how lifestyle factors can influence age-related changes from gene to society level and how they may be integrated into a net effect of healthy ageing. It is also crucial to develop and validate interventions and health policies to ensure that more of our older adults have a healthy and active later life. This is an urgent and cross-cutting research priority in Europe, and to achieve this, it is vital to increase research capacity in this area to push forward the frontiers of scientific understanding. The Horizon 2020 funded Marie Curie Sklodowska Innovative Training Network—PANINI is addressing this capacity issue by focusing on research and training in two major interacting lifestyle factors with impact at multiple levels, namely, physical activity and nutrition.

Unhealthy diet has been associated with overweight, obesity, increased cardiometabolic risk, and recently, to impaired cognition and academic performance. The aim of this review is to provide an overview of the associations between health behaviors and cognition and academic achievement in children and adolescents under 18 years of age with a special reference to diet quality. Dietary patterns with a low consumption of fish, fruits, and vegetables, and high in fast food, sausages, and soft drinks have been linked to poor cognition and academic achievement. The studies on the associations between the high intake of saturated fat and red meat and low intake of fiber and high-fiber grain products with cognition are limited. The available evidence and physiological mechanisms suggest that diet may have direct, indirect, and synergistic effects on brain and cognition with physical activity, sedentary behaviors, cardiometabolic health, and sleep, but the associations have been modest. Therefore, integrating a healthy diet, physically active lifestyle, and adequate sleep may provide optimal circumstances for brain development and learning. We conclude that most of the existing literature is contained in cross-sectional studies, which therefore highlights the need for longitudinal and intervention studies on the effects of diet, physical activity, sedentary behavior, and sleep on cognition and academic performance. peerReviewed

Lapsuusiän allergioiden ja astman esiintyvyys on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti teollistuneissa maissa. Suomessa allergisten ihottumien (ekseema) kumulatiivinen ilmaantuvuus on yksi maailman suurimmista. Allergiat ja astma ovat sairauksia, joihin liittyy voimakas perinnöllinen alttius. Niiden esiintyvyyden kasvua ei ole kuitenkaan pystytty selittämään perinnöllisellä tautialttiudella. Muiden ympäristötekijöiden ohella äidin raskaudenaikaisen ruokavalion ja lapsen varhaisiän ruokavalion on oletettu vaikuttavan allergioiden ja astman kehittymiseen lapsilla. Tämä oletus on johtanut siihen, että varhaisen ravit-semuksen yhteyttä allergioihin ja astmaan tutkitaan tänä päivänä tiiviisti. Ruokavalio on altiste, jota voidaan muokata ja sen merkityksen ymmärtäminen allergioiden ja astman kehittymisessä voi avata mahdollisuuksia varhaisiän ruokavaliointerventioihin. Tämän väitöskirjan päätavoite oli selvittää äidin raskaudenaikaisen ruokavalion (Tutkimukset I & IV) ja lapsen imeväisiän ruokavalion (Tutkimus II) vaikutusta lapsuusiän allergisten sairauksien riskiin. Suomalainen versio ISAAC-kyselystä validoitiin Kansaneläkelaitoksen rekisteristä saatuja tietoja (astmalääkityksen erityiskorvattavuus) vasten (Tutkimus III). Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaisen tyypin 1 diabeteksen ennustaminen ja ehkäisytutkimuksen (DIPP) ravintotutkimuksen aineistoa. DIPP-ravintotutkimus alkoi syyskuussa 1996 Oulun ja lokakuussa 1997 Tampereen yliopistollisen sairaalan alueella. Äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen aineiston keruu alkoi lokakuussa 1997. DIPP-ravintotutkimuksen allergiaosioon kutsuttiin 5 vuoden iässä 4065 lasta, jotka olivat syntyneet 2.9.1996-5.9.2004. Allergiatutki-mukseen osallistui 3737 lasta (92% kutsutuista). Tarvittavat ruokavalio- ja aller-giatiedot olivat saatavissa 931 lapselta (Tutkimus I), 994 lapselta (Tutkimus II), 2236 lapselta (Tutkimus III) ja 2441 lapselta (Tutkimus IV). ISAAC-kyselylomakkeen validiteetti arvioitiin herkkyyden (sensitiivisyys), tarkkuuden (spesifisyys), positiivisen (PPV) ja negatiivisen (NPV) ennustearvon avulla sekä Youdenin indeksillä. Logistista regressiota käytettiin tutkimuksissa I ja II ja Coxin regressiota tutkimuksessa IV. ISAAC-kyselyn sensitiivisyys (0.98, 95%:n luottamusväli 0.92-0.99), spesifi-syys (0.98, 0.97-0.98) ja NPV (1.00, 1.00-1.00) olivat erinomaiset. PPV (0.63, 0.55-0.71) oli keskimääräistä parempi. Vakioiduissa malleissa, jotka sisälsivät useita mahdollisia sekoittavia tekijöitä, äidin hedelmien (kaikki hedelmät) (OR 1.36, 95%:n luottamusväli 1.09-1.70) ja sitrushedelmien (OR 1.14, 1.05-1.25) käyttö olivat yhteydessä lapsen hengitystieallergeeneille herkistymisen kasvaneeseen riskiin viiden vuoden iässä. Äidin D-vitamiinin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen ruoka-allergeeneille herkistymiseen (OR 0.56, 0.35-0.91) ja äidin magnesiumin saanti oli käänteisessä yhteydessä lapsen atooppiseen ekseemaan (OR 0.78, 0.62-0.97). Kun kaikki lapsen lisäravinnon aloitusiät tutkittiin yhdessä ja vakioitiin mahdollisilla sekoittavilla tekijöillä, myöhäinen kananmunan (>10.5 kk), kauran (>5 kk) ja vehnän (>6 kk) aloitusikä olivat suorassa yhteydessä lapsen ruoka- ja hengitystieallergeeneille herkistymiseen, kun taas kananmunan ja vehnän myöhäinen aloitusikä lisäsivät lapsen riskiä lehmänmaidolle ja vehnälle herkistymiseen. Tämän prospektiivisen syntymäkohorttitutkimuksen tulokset antavat näyttöä äidin raskaudenaikaisen ja lapsen varhaisiän ruokavalion mahdollisesta yhteydestä lapsuusiän allergioiden ja astman kehittymiseen. Havaittu D-vitamiinin suojaava vaikutus on yhdenmukainen aiempien tutkimustulosten kanssa ja sen vahvistaminen satunnaistetussa koeasetelmassa voisi olla tarpeen. Äidin raskaudenaikaisen magnesiumin saannin suojaava vaikutus lapsen allergioiden kehittymiseen vaatii lisätutkimuksia. Lapsuusiän allergioita ja astmaa ehkäisevän täysimetyksen optimaalinen kesto on edelleen määrittelemättä. Johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta voidaan todeta, että lisäruokien aloittamisen ei tulisi pitkittyä yli lapsen kuuden kuukauden iän. Toisaalta tutkimusnäytön kertyminen siitä, mikä olisi optimaalinen aika aloittaa lisäruokien antaminen lapselle, on myös vielä kesken. Vaikka nykyiset tutkimuslöydökset ovat peräisin pääasiassa epidemiologisista seurantatutkimuksista, ne yhdessä viittaavat siihen, että nykyisiä allergioiden ja astman ehkäisemiseen tähtääviä imeväisruokinnan suosituksia saattaisi olla aiheellista arvioida huolellisesti uudelleen. Satunnaistetun kontrolloidun kokeen toteuttaminen tulos-ten vahvistamiseksi on eettisesti ongelmallista, koska imetystä ei voi asettaa satunnaistettavaksi. Lapsuusiän allergioita ja astmaa koskevissa tutkimuksissa pyritään ratkaisemaan myös menetelmällisiä haasteita. Näitä ovat muun muassa varhaisen ravitsemuksen tarkempi mittaaminen, allergia- ja astmavasteiden yhtenäisempi määrittely ja diagnosointi sekä näiden vuodenaikaisvaihtelun tarkastelu, tärkeiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden huomioon ottaminen, ja äidin ja lapsen ruokavalioiden itsenäisten vaikutusten erittely arvioitaessa ravitsemuksen yhteyttä lapsuusiän allergioiden ja astman riskiin. Yksittäisten ruokien, ravintoaineiden ja kokonais-ruokavalion vaikutusten lisäksi, tutkimuksen laajentaminen ottamaan huomioon koko ruoan tuottaja-kuluttaja-ketju, mukaan lukien ruoan mahdollinen saastuminen ketjun varrella, voisi tuottaa kokonaisvaltaisemman ymmärryksen ruokavalion merkityksestä lasten allergioiden ja astman yleistymisessä. Over the last decade, the prevalence of allergies and asthma in childhood has in-creased, particularly in industrialized societies. In Finland, the cumulative incidence of eczema is one of the highest in the world. Allergies and asthma are ailments with strong genetic predisposition, manifesting through familial history. The genetic predisposition, nonetheless, has failed to explain the increasing trend. Among other environmental factors, prenatal and early life dietary exposures have been hypothesized to play a role in the development of allergies and asthma in childhood. This proposition has constituted an area of intense research at present. Diet is a modifiable exposure, and understanding its role in the occurrence of allergies and asthma in children may provide clues to early dietary interventions. The main aim of this thesis was to investigate the effect of maternal diet during pregnancy (Studies I & IV) and the child s diet during infancy (Study II) on the risk of allergies and asthma in childhood. The Finnish version of the ISAAC questionnaire on asthma was validated against the Social Insurance Institution database on asthma (Study III). This study was done on the basis of the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Nutrition Study, which started in September 1996 in Oulu (Northern Finland) and October 1997 in Tampere (Southern Finland) University hospital areas. The pregnancy component of the nutrition study started in October 1997. Altogether 4065 children born between September 2, 1996 and September 5, 2004 were invited to the allergy component of the DIPP Nutrition Study at the age of 5 years; 3737 (92%) of these participated. All the necessary dietary and allergy data were available for 931 children in Study I, for 994 in Study II, for 2236 in Study III, and 2441 in Study IV. The validity of the ISAAC questionnaire was estimated with the sensitivity, specificity, positive (PPV) and negative (NPV) predictive values, and the Youden s index. Logistic regression was used in Studies I and II, while Cox hazards regression was used in Study IV. The sensitivity (0.98, 95% CI 0.92-0.99), specificity (0.98, 95% CI 0.97-0.98), and NPV (1.00, 95% CI 1.00-1.00) of the ISAAC questionnaire were excellent; the PPV (0.63, 95% CI 0.55-0.71) was above average. In adjusted models that included several potential confounding variables, maternal consumption of total fruits (OR 1.36, 95% CI 109-1.70) and citrus fruit (OR 1.14, 95% CI 1.05-1.25) was associated with increased risk of inhalant allergic sensitization in the offspring at the age of 5 years. Maternal intake of vitamin D (OR 0.56, 95% CI 0.35-0.91) and magnesium (OR 0.78, 95% CI 0.62-0.97) was inversely associated with sensitization to food allergens and atopic eczema, respectively. When all complementary foods were studied together and adjusted for potential confounding variables, late introduction of eggs (>10.5 months), oats (>5 months), and wheat (>6 months) was directly associated with positivity for IgE antibodies for food and inhalant allergens; whereas late introduction of eggs and wheat increased the risk for cow s milk and wheat IgE antibodies. The results from this prospective birth cohort study provide evidence for a potential role of prenatal and early life dietary exposures in the development of allergies and asthma in childhood. The observed protective effect of vitamin D is consistent with previous studies and may require a confirmation in a randomized trial setting. Further studies are required to corroborate the observed protective association of prenatal intake of magnesium in the occurrence of allergies in children. The optimal length of exclusive breastfeeding for the prevention of allergies and asthma in childhood remains to be determined. For the introduction of complementary foods, it could be concluded that they should not be delayed beyond six months. However, the evidence is still accumulating on the specific time prior to six months would be the optimal time. Although current findings have mainly emanated from observational epidemiological studies, they, in sum, indicate that there may be need for a careful review of current recommendations on infant feeding for the prevention of allergies and asthma. Ethical concerns may inhibit carrying out randomized controlled trial to confirm these findings, since breastfeeding cannot be randomized. Studies in this area will endeavor to overcome the methodological challenges in relating early life dietary exposures to the occurrence of allergies and asthma in childhood. These challenges include more precise measurement of prenatal and early life dietary intakes and a more uniform diagnosis and definition of allergic outcomes and asthma in children, as well as examining their seasonal variations; adjusting for important potential confounding factors; and disentangling the independent effects of maternal and infant s diet on the risk of allergies and asthma in children. Beyond the potential roles of individual foods, nutrients, and overall dietary patterns, extending research in this area to incorporate the larger role of the food supply chain (from production to consumption), examining possible contaminants in the process, may give a more comprehensive understanding of the role of diet in the increasing prevalence of allergies and asthma in children.

Pienryhmämuotoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä - Kvasikokeellinen interventiotutkimus Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden terveyskeskuksen alueella, millaiset tekijät ovat yhteydessä esikoulu- ja alakouluikäisten lasten nousujohteiseen painonkehitykseen; kuvata ja arvioida miten koko perheen elintapamuutokseen tähtäävä pienryhmäryhmämuotoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio tukee esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä 12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana; kuvata ja arvioida mitkä tekijät ennakoivat esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä sekä mitkä tekijät vaikuttavat tutkimukseen osallistumatta jättämiseen ja sen keskeyttämiseen. Tutkimusmenetelmänä oli kvasikokeellinen interventiotutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat ne tutkimusalueella asuvat esikoulu- ja alakouluikäiset eli vuosina 1995-2001 syntyneet lapset, joiden pituuden ja painon suhde oli ollut tarkasteluhetkenä eli keväällä 2007 tai sitä edeltävän vuoden aikana nousujohteinen tai joiden pituuspainoprosentti oli ollut kyseisenä tarkasteluhetkenä tai sitä edeltävänä vuotena +10-40 % (alle kouluikäisillä +10-20 % ja kouluikäisillä +20-40 %) (n = 472) sekä heidän vanhempansa. Tutkimuksen lähtötilanteeseen osallistui 210 lasta ja heidän 257 vanhempaansa (n = 467), minkä jälkeen tutkimukseen osallistuneet lapset satunnaistettiin tilastollisesti interventio- ja verrokkiryhmään sukupuolen, syntymävuoden ja pituuspainoprosentin suhteen. Tutkimuksen aineistonkeruu muodostui vielä kahdesta seurantatilanteesta, jotka olivat 6 kuukauden seuranta, johon osallistui 169 lasta ja heidän 198 vanhempaansa (n = 367) sekä 12 kuukauden seuranta, johon osallistui 159 lasta ja heidän 179 vanhempaansa (n = 338). Aineisto käsiteltiin tilastollisesti SPSS 14.0 ja SPSS 16.0 -ohjelmilla. Kysely- ja mittariaineistot analysoitiin käyttämällä epäparametrisia analyysejä kahden ryhmän toistomittauksissa sekä logistista regressioanalyysiä. Nousujohteisen painonkehityksen omaavien ja ylipainoisten lasten vanhemmilla oli kohtalaiset perustiedot ravitsemuksesta ja pääosin hyvät perustiedot liikunnasta. Merkittäviä tiedollisia puutteita ei ilmennyt. Lasten ja heidän vanhempiensa ravitsemus ei toteutunut ravitsemussuositusten mukaisesti vaan heidän ravitsemustottumuksensa olivat keskimäärin tyydyttävät. Lasten liikunta-aktiivisuus oli kahtiajakautunutta. Nousujohteisen painonkehityksen omaavat ja ylipainoiset lapset arvioivat oman terveyteen liittyvän elämänlaadun kokonaisuuden keskimäärin erittäin hyväksi. Noin puolet lapsista arvioi kuitenkin jonkinasteista tyytymättömyyttä omaan painoon, pituuteen ja ulkonäköön liittyen. Vanhempien arviot lastensa painosta eivät vastanneet mittaustuloksia. Tästä huolimatta heidän kokemuksensa omasta ylipainoisuudestaan ja lihavuudestaan olivat paikkansa pitäviä. Vanhempien koulutustaso oli yhteydessä lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksiin. Tutkimuksessa toteutettuun interventioon osallistuttiin melko aktiivisesti. Pienryhmissä tapahtuvaan ohjattuun liikuntaryhmätoimintaan osallistuttiin aktiivisemmin kuin pienryhmissä tapahtuvaan ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen. Intervention avulla pystyttiin aikaansaamaan positiivisia muutoksia 12 kuukauden seuranta-aikana lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksissa ja 12 kuukauden seuranta-aikana myös lasten pituuspainoprosentti saatiin laskusuuntaan, mikä tukee ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä. Logistisen regressioanalyysin mukaan ylipainon ja lihavuuden ehkäisyn onnistumista ennakoiva tekijä on vanhempien ravitsemustietouden parantuminen. Ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä epäonnistumista ennakoiva tekijä on puolestaan vanhempien arvio lasten ruokavalion muuttumisesta epäterveellisemmäksi. Liikunnallisesti passiiviset lapset hyötyvät selvästi enemmän interventiosta kuin liikunnallisesti aktiiviset lapset. Yleisin syy tutkimukseen osallistumatta jättämiseen oli vanhempiin liittyvät syyt. Nousujohteisen painonkehityksen omaavista ja ylipainoisista lapsista pojat ja heidän vanhempansa olivat alttiimpia keskeyttämään tutkimuksen. A SMALL-GROUP-BASED NUTRITIONAL AND PHYSICAL ACTIVITY INTERVENTION FOR PREVENTING CHILDREN´S OVERWEIGHT AND OBESITY - A QUASI-EXPERIMENTAL INTERVENTION TRIAL The purpose of the trial was to describe in the area of one regional health center, which factors are connected with weight gain in preschool- and primary school-aged children; to describe and assess how a small-group-based nutritional and physical activity intervention aimed at the entire family´s life style changes supports preschool- and primary school-aged children´s overweight and obesity prevention in a period of 12 months; to describe and assess which factors predict prevention of overweight and obesity in preschool- and primary school-aged children and which factors contribute to the discontinuation of and non-participation in the trial. The study design used was a quasi-experimental intervention trial. The target group of the trial was those preschool- and primary school-aged children (born between 1995-2001) who were living in the research area and whose height and weight ratio had been ascending in spring 2007 or in the previous year (increase during one year at least from +5% to +10%) or whose weight-to-height percentage was at the time of examination (spring 2007) or the year before + 10%-40% (children under primary school-age + 10%-20% and of primary school-age + 20%-40%) (n=472). At the start of the trial 210 children and their 257 parents (n=467) participated and after that children were randomly divided into an intervention and a control group based on sex, year of birth and weight-to-height percentage. Further, the data collection consisted of two follow-ups: a 6 month follow-up in which 166 children and their 198 parents (n=364) participated, and a 12 month follow-up in which 159 children and 175 parents (n=334) participated. Statistical analysis was conducted using SPSS versions 14.0 and 16.0. The survey data were examined using nonparametric methods for repeated measurements of two groups and logistic regression analysis. Parents of children who had gained weight and who were overweight had moderate knowledge of nutrition and mainly appropriate knowledge of exercise. There were no significant deficiencies in knowledge. The children´s and their parents´ nutrition patterns did not follow the nutritional recommendations (guidelines) but their nutritional habits were satisfactory on average. Children´s physical activity levels were polarized. Children who were experiencing weight gain and were overweight rated their quality of life as very good on average. Approximately half of the children, however, experienced some dissatisfaction with their weight, height and appearance. The parents' estimates of their children's weight did not match the measurement results. Despite this, the parents´ perceptions of their own overweight and obesity were realistic. Parental level of education was associated with nutritional habits of children and parents. The level of participation in the intervention was relatively high. Participation in supervised small-group-based physical activity was higher than in small-group-based nutrition and physical activity guidance. With the help of the intervention, positive changes in children's and parents' eating habits were achieved in a 12 month period. Also children´s weight-to-height percentage decreased in a 12 month period, which lends support to preventing overweight and obesity. According to logistic regression analysis, the predicting factor for successful prevention of overweight and obesity is increasing knowledge of nutrition among the parents. Physically inactive children benefit more from the intervention program than physically active children. The fact that parents reported that their children had developed less healthy eating habits was a predicting factor anticipating a failure to prevent overweight and obesity. The most common reason for non-participation in this trial had to do with parents. Regarding the children who had been gaining weight or were overweight, boys were most likely to discontinue the trial. The preventive nutritional and exercise intervention and the quasi-experimental intervention trial used in the study are an example of a local and regional effort to prevent overweight and obesity in children. The knowledge produced by the study helps to understand the possibilities of nutritional and exercise interventions in stopping weight gain among preschool- and primary school-aged children and in preventing overweight and obesity.

Frailty has been defined as an age-related decrease of the physiologic systems that results in weakness, weight loss and decreased functional performance, thus increasing the risk of disability. The physical characteristics of frailty are affected by the amount of muscle mass and strength. Strength training (ST) can alleviate age-related declines in muscle mass, strength and physical function. However, there is controversy regarding whether dietary intake can improve the effects of ST. The present thesis assessed the effects of dietary intake (DI) on muscular, hormonal and metabolic adaptations to ST in healthy 50-70 year old people. In cross-sectional study I, maximal strength of the leg extensors and muscle thickness of the vastus lateralis (measured using ultrasound) were compared between male strength athletes (MA52: n=9 & MA72: n=8) and control males (M52: n=11 & M71: n=10). The strength athletes had greater maximal strength than the controls, but no group effect was recorded for muscle thickness. In studies II-IV, the effects of nutritional counseling (NC) aimed at providing appropriate energy and protein intake and recommended fat intake were studied during 21 weeks of progressive ST (40-80% of 1RM loads) in women (ST+NC: n=25 & ST: n=26) and men (ST+NC: n=22 & ST: n=23). In study V the effects of continued reduced strength training (CRST) for another 21 weeks were assessed between the ST group and the male control group (C: n=21). The measurements included muscle cross-sectional area of the quadriceps femoris (CSA of QF) (by MRI), maximal strength of the leg extensors, serum anabolic hormone concentrations, resting blood pressure (BP) and fasting concentrations of blood lipids and lipoproteins, and blood glucose. The NC reduced the saturated fat intake in both men and women. After the NC, an increased protein intake was observed in women and increased carbohydrate and fiber intake in men. The muscle CSA of QF increased more (10% vs. 7%) in the NC group of women compared to the group with no dietary advice. In older men the increases in muscle CSA of QF (5-6%) did not differ between the groups. Gains in muscle strength also showed no differences between the groups in women (24-29%) or in men (16-20%). The CRST maintained increased muscle strength in older men. No group differences were observed in serum anabolic hormone concentrations during ST. The average serum testosterone per sex hormone-binding globulin –ratios correlated positively with the average body weight-normalized intake of energy, protein and fat in older men. The BP decreased mildly in both genders after ST. The NC enhanced the decreases in serum LDL -cholesterol concentration and serum total cholesterol per HDL cholesterol –ratio in older women. No changes were observed in serum lipids and lipoproteins in older men. Blood glucose levels did not differ between the experimental groups during the ST period. The CRST resulted in sustained fasting blood glucose levels in strength-trained men compared to an increase in the C. The present data showed that progressive ST reduced the risk of frailty by increasing muscle mass and strength, and improving metabolic risk profiles in older men and women. Furthermore, a recommended moderate fat diet with a suitable energy and protein intake reinforced the ST-induced muscle hypertrophy and caused favorable changes in metabolic health indicators in older women. Voimaharjoittelulla voidaan tehokkaasti vähentää vanhuuden hauraus-raihnausoireyhtymän riskiä lisäämällä lihasmassaa ja voimaa sekä parantamalla aineenvaihdunnallista terveyttä. Ikääntyvillä naisilla ravitsemussuositusten mukainen riittävästi energiaa ja proteiinia sisältävä ruokavalio edisti voimaharjoittelun aikaansaamaa lihasmassan kasvua ja positiivisia muutoksia veren rasva-arvoissa, Janne Sallinen kertoo.Sallinen selvitti tutkimuksessaan ravitsemusohjauksen merkitystä voimaharjoittelun aikaansaamiin muutoksiin lihasmassassa, voimassa, seerumin hormonipitoisuuksissa ja aineenvaihdunnallisissa riskitekijöissä 50-70 -vuotiailla naisilla ja miehillä. Euroopan alueella iäkkään väestön osuus kasvaa nopeimmin Suomessa. Vaikka ikääntyvät ovat entistä terveempiä, kasvaa apua tarvitsevien vanhusten määrä eliniän pidentyessä. Vanhuksen hauraus-raihnausoireyhtymällä tarkoitetaan ikääntymiseen liittyvää fysiologisten säätelyjärjestelmien heikkenemistä, mikä on yhteydessä vanhuksen terveyden ja toimintakyvyn menetykseen. Oireyhtymään liittyviä piirteitä ovat mm. yleinen heikkous, painon lasku sekä tasapainon ja toimintakyvyn heikkeneminen. Riippumatta syistä, oireyhtymälle on ominaista lihasmassan vähentyminen ja lihasheikkous. Ravitsemusohjaus tukee harjoittelun vaikutuksiaSallisen tutkimuksessa 51 naista ja 45 miestä jaettiin ravitsemusohjausta saavaan ryhmään ja normaalisti ruokailevaan ryhmään 21 viikon nousujohteisen (harjoituspainot 40-80 % maksimista) voimaharjoittelujakson ajaksi. Ravitsemusohjausta annettiin tutkimuksen aikana kahdesti tavoitteena ohjata tutkittavia kiinnittämän huomiota riittävään energian ja proteiinin saantiin sekä suositeltuun rasvan ja kuidun saantiin.Ravitsemusohjaus paransi ruokavalion rasvan laatua vähentämällä tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia sekä naisilla että miehillä. Lisäksi proteiinin saanti kasvoi naisilla ja hiilihydraattien ja kuidun saanti miehillä ravitsemusohjauksen seurauksena. Ravitsemusohjaus lisäsi voimaharjoittelun aikaansaamaa reiden lihasmassan kasvua naisilla merkitsevästi normaalisti ruokailleeseen ryhmään verrattuna. Miehillä reiden lihasmassan kasvussa ei ollut eroa ryhmien välillä. Lihasvoiman kasvussa ei ollut ryhmäeroja naisilla eikä miehillä voimaharjoittelun jälkeen. Seerumin vapaan testosteronin ja kasvuhormonin pitoisuudessa ei ollut eroja ryhmien välillä voimaharjoittelun jälkeen. Seerumin aktiivisen sitoutumattoman testosteronin määrä oli positiivisessa yhteydessä kokonaisenergian, proteiinin ja rasvan saantiin miehillä. Siten ravinnonsaanti näyttää olevan yhteydessä veren miessukuhormonipitoisuuteen ikääntyvillä miehillä.Molemmilla sukupuolilla lepoverenpaine laski lievästi ja paastoverensokeri säilyi muuttumattomana 21 viikon voimaharjoittelujakson aikana. Ravitsemusohjaus voimisti voimaharjoittelun aikaansaamaa laskua seerumin ”huonon” LDL -kolesterolin pitoisuudessa ja seerumin kokonaiskolesterolin ja ”hyvän” HDL -kolesterolin -suhteessa naisilla. - Ohjattu kuntosaliharjoittelu sopii hyvin ikääntyville. Kuntien tulisi helpottaa ikääntyvien kuntosaliharjoittelua mm. järjestämällä ohjattua seniorikuntosaliharjoittelua. Myös ravitsemusohjauksen järjestäminen hauraus-raihnausoireyhtymän riskiryhmään kuuluville ikääntyville henkilöille kannattaa, Sallinen suosittaa.

Nuoruustyypin diabetes harvinainen sairaus, mutta Suomessa yleisempää kuin missään muussa maassa. Sen ilmaantuvuus on nelinkertaistunut 1950-luvulta lähtien. Sitä pidetään kroonisena autoimmuunisairautena, jonka synnyssä sekä perinnöllisellä alttiudella että ympäristötekijöillä on merkitystä. Syitä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden jyrkkään lisääntymiseen tai sen syntyyn johtavaa prosessia ei täysin vielä tunneta. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella imeväis- ja lapsuusiän kasvun ja ravitsemuksen merkitystä nuoruustyypin diabeteksen synnyssä. Kasvun ja myöhemmän diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin laajan "Lasten Diabetes Suomessa" tutkimuksen tapaus-verrokki aineistossa. Tähän tutkimukseen kutsuttiin kaikki alle 15-vuotiaat suomalaislapset, jotka sairastuivat diabetekseen syyskuun 1986 ja hutikuun 1989 välisenä aikana. Diabeetikolle valittiin väestörekisteristä syntymäpäivä ja sukupuoli vakioidut verrokit. Kasvutiedot neuvolakorteista ja kouluterveydenhoitajilta saatiin 586 diabeetikolle ja 571 verrokille. Tutkimuksessa havaittiin sekä diabeetikkotyttöjen että -poikien olevan pidempiä ja painavampia kuin verrokkilapset varhaisesta imeväisiästä alkaen. Kymmenen prosenttiyksikön kasvu suhteellisessa painossa oli yhteydessä 50-60 % kohonneeseen vaaraan sairastua diabetekseen ennen 3 vuoden ikää ja 20-40 % kohonneeseen vaaraan 3-10 ikävuoden välillä. Vaaran sairastua nuoruustyypin diabetekseen havaittiin kohoavan 20-30% jokaista suhteellista pituusyksikköä kohden. Lihavuus (suhteellinen paino yli 120%) kolmen ikävuoden jälkeen oli yhteydessä yli kaksikertaiseen vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Imeväisiän D-vitamiinilisän ja diabetesvaaran välistä yhteyttä tarkasteltiin Pohjois-Suomen Äiti - Lapsi tutkimuksen aineistossa. Tähän syntymäkohortiin kutsuttin kaikki sellaiset lapset Oulun ja Lapin läänin alueelta, joiden laskettu syntymäaika osui vuodelle 1966. Tieto D-vitamiinilisän käytöstä ensimmäisen ikävuoden aikana saatiin lasten neuvolakorteista yhden ikävuoden tutkimusseurantakäynnin aikana 10 366 lapselle. Tästä joukosta vuoden 1997 loppuun mennessa 81 henkilöä sairastui nuoruustyypin diabetekseen. Vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen sellaisilla lapsilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan D-vitamiinilisää imeväisiässä havaittiin olevan yli kahdeksankertainen verratuuna säännöllisesti D-vitamiinia saaneisiin. Myös annetulla D-vitamiiniannoksella havaittiin olevan selkeä yhteys diabetesvaaraan. Diabetesvaaran havaittiin olevan lähes 80% alhaisemman, kun lapsi oli saanut D-vitamiinia suositusten mukaisen annoksen verrattuna D-vitamiinia pienempää annosta saaneisiin kun asiaa tarkasteltiin säännöllisesti D-vitamiinia saaneiden lasten joukossa. Vaara sairastua myöhemmin nuoruustyypin diabetekseen havaittiin olevan kolminkertainen niillä lapsilla, joiden oli epäilty sairastaneen riisitautia ensimmäisen ikävuoden aikana muihin verrattuna. Väitöskirjatutkimuksen tärkeimmät löydökset ovat imeväisiän D-vitamiinilisän sekä kiihtyneen kasvun ja lihavuuden havaitut yhteydet myöhempään vaaraan sairastua nuoruustyypin diabetekseen. Kaikki nämä tekijät saattavat myös olla yhteydessä nuoruustyypin diabeteksen ilmaantuvuuden voimakkaaseen lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Lasten lihavuuden on havaittu lisääntyneen ja keskimääräisen pituuden tiedetään kasvaneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Liian suurten D-vitamiiniannosten myrkyllisyydestä aiheutuen, imeväisiässä annettavaksi suositeltua annosta on pienennetty portaittain kymmenekseen 1960-luvun alun määrästä. Jonkin verran on näyttöä myös riisitaudin yleistymisestä, samoin kuin viitettä siitä, että D-vitamiinia ei ehkä nykyään anneta lapsille yhtä säännöllisesti kuin ennen. Lisää tutkimuksia tarvitaan vahvistamaan D-vitamiinilisän ja muiden vaikutettavissa olevien ympäristötekijöiden merkitys nuoruustyypin diabeteksen synnyssä. The exact pathogenic process leading to the destruction of the insulin secreting beta-cells and further to the development of type 1 diabetes remains only partly understood. However, it is evident that in addition to genetic predisposition exposure to some environmental agents is needed. The purpose this thesis was to evaluate the association between growth and nutrition in infancy and later in childhood with the risk of type 1 diabetes. The study population of the nation-wide Childhood Diabetes in Finland (DiMe) Case-Control Study was used in evaluating the association between growth and the risk of type 1 diabetes. The DiMe Case-Control Study included all children newly diagnosed with type 1 diabetes, between September 1986 and April 1989, and one control child for each, selected from the Finnish National Population Register. Copies of growth charts and records were obtained from the Child Health Centers and School Health Care Units for 586 case and 571 control children. In the longitudinal data analysis, both boys and girls who developed type 1 diabetes were observed to be heavier and taller from early infancy onwards compared to the control children. A 10%-unit increment in relative weight was associated with a 50-60% increase in the risk of type 1 diabetes before 3 years of age, and a 20-40% increase from 3 to 10 years of age. The increase in risk of type 1 diabetes for 1 SDS increment in relative height was a 20-30%. Obesity (relative weight >120%) after 3 years of age was associated with a more than two-fold risk of developing type 1 diabetes. It has previously been suggested that the association between the age at introduction of cow's milk formula feeding and the risk of type 1 diabetes is mediated via the effects of feeding on growth. However, according to observations in the DiMe Case-Control Study, both increased growth during the first year of life and young age at introduction of cow's milk formula feeding were independently associated with an increased risk of type 1 diabetes. Unaffected siblings of the index cases, were invited to participate in the DiMe Sibling Cohort Study. Information on infant feeding and childhood milk consumption was collected from 725 siblings at the time of entry to the study. Thirty-three siblings developed type 1 diabetes by the end of the follow-up in 31st October 1995. Due to relatively small number of siblings developing type 1 diabetes, evidence remained inconclusive with regards to the effect of infant feeding on subsequent risk of type 1 diabetes. There was some indication of an increased risk of type 1 diabetes for those children consuming daily at least three glasses of cow's milk compared to others [hazard ratio (HR) 2.8, 95% CI 0.9-8.4]. The association between vitamin D intake and status with the risk of type 1 diabetes was evaluated in the Northern-Finland 1966 Cohort Study. The birth-cohort consists of all the children from the two northernmost provinces of Finland who were due to be born in 1966. During the follow-up until the end of December 1997, 81 subjects had developed diabetes out of the 10,366 with information on supplementation with vitamin D during the first year of life. Regular and irregular vitamin D supplementation were observed to be associated with a reduction in the risk of type 1 diabetes (HR 0. 16, 95% CI 0.04-0.72 and HR 0.12, 95%CI 0.03-0.47, respectively). Also, the dose of vitamin D had a marked effect on the risk of type 1 diabetes. Among those subjects who had received vitamin D supplements regularly but in varying doses, a nearly 80% reduction in the risk of type 1 diabetes was observed compared to those receiving less than recommended (HR 0.21, 95% CI 0.05-0.86). Children who were suspected of having had rickets during the first year of life had a three-fold risk of type 1 diabetes compared to others (95% CI 1.0-9.0). The most important findings reported in this thesis are the observed decreased risk of type 1 diabetes in children receiving recommended vitamin D supplementation during the first year of life, and the association between greater height and obesity with an increased risk of type 1 diabetes. All of these factors could be linked to the steep increase in the incidence of type 1 diabetes during the past half a century. Increases in the prevalence of obesity and secular growth have occurred in most industrialized countries during the past decades. The recommended dose for supplementation of vitamin D has been reduced in steps to a tenth of the level in the 1960s, and an increase in the incidence of rickets was observed in Finland during the 1980s. As the genetic code changes very slowly in humans, it seems clear that changes in the environment must underlie the trend in the incidence of type 1 diabetes. In order to stop this deleterious development, further studies are warranted to evaluate the effect and safety of vitamin D supplementation and other modifiable environmental factors on the risk of type 1 diabetes.